Jokis ehkä loppuu, mutta Kytkemykseen voi jo kytkeytyä

Kuten olet varmasti huomannut, ei Jokiksen joulunjälkeisessä ajassa ole näkynyt niitä tavanomaisia ennustuksia, eikä tänään ole Jokiksen kulunutta vuotta koskevaa listaa.

Olet ehkä miettinyt mikä kumma minua viiraa, kun olen niin hiljaa? No, otetaanpa nyt kerralla luulot pois: niinkuin minä teistä lukijoistani, kommentoijistani, tykkääjistäni, vierailijoistani, valokeilalaisistani ja kanssa ruokabloggaajistani hirmuisesti tykkäänkin, Jokis tällaisenaan ei anna minulle henkilökohtaisesti enää mitään.

Siksipä olen ottanut ensiaskeleen jonkin uuden parissa ja haluan antaa sinulle mahdollisuuden tietää heti, kun tuo jokin uusi eli Kytkemys on sinunkin käytettävissäsi! Vannon ja vakuutan, etten spämmää sähköpostiasi täyteen.

Anna osoitteesi, niin kerron sinulle ensimmäisenä Kytkemyksestä

Voin jo sen verran paljastaa, että Kytkemys on blogi jonka kaltaista Suomessa ei vielä ole. Se tulee käsittelemään ruokaakin, mutta sen lisäksi myös muita asioita ja erilaisista näkökulmista. Minä uskon, toivon ja tosissani haluan, että olet mukana kuhan aika koittaa!

Etkö sinäkin halua, etten pidä vain yhtä ruokablogia muiden joukossa, vaan teen jotain erilaista meidän molempien iloksi?

Älä ole huolissasi, Jokis jää luettavaksesi edelleen. Se on vain arkisto, en halua poistaa mitään mitä saattaisit tarvita jatkossakin.

Sisustin itseäni linssisopalla

Tämä uusi koti tulee tekemään ihmeitä minun muhkeille muodoilleni useammastakin syystä. Ensisijaisesti tietysti siksi, että enää käytössäni ei ole hissiä ja työpaikkakin on roimasti pidemmän kävelymatkan päässä.

On olemassa ainakin yksi muukin syy: vaihdoin ruokalehdistä sisustuslehtiin. Kutsun tätä sisustajan dieetiksi.

Vaihdoin siis Glorian Ruoka & Viini, Olive, delicious., Good Food, Maku ja Mat & Vänner -koukuista (no en todellakaan tilannut niitä kaikkia!!!) toisiin maisemiin. Ne pitivät mieleni jatkuvassa "ruokaa, ruokaa, ruokaa" -tilassa. Oli virkistävääkin vaihtaa lajia, Glorian Koti, Deko ja Avotakka ruokkivat mieltäni ihan eri tavalla ja unohdan melkein syödä.

Paitsi, että ainakin Avotakassa on reseptejä. Kuten tämä linssikeitto!

Avotakan intialainen linssisoppa

2½ dl kuivattuja punaisia linssejä
vettä
2 vihreää chiliä (minä käytin kuivaa jalopenoa tuoretavaran puutteessa)
1 rkl kasviöljyä
2 tl kurkumaa
2 tl raastettua tuoretta inkivääriä
1 tlk (400g) tomaattimurskaa
1 tlk (400ml) kookosmaitoa
1 tl suolaa
½ tl rouhittua mustapippuria
kourallinen tuoretta korianteria silputtuna (jätin ihan suvereenisti pois, ei mun ruoan tarvitse maistua saippualta)
Paahdettu sipuli (jota en tehnyt)
1 rkl kasviöljyä
6 salottisipulia
1 rkl (mustia) sinapinsiemeniä
16 tuoretta tai kuivattua currynlehteä

Kaada linssien päälle runsaasti kiehuvaa vettä. Anna pehmetä 10 minuuttia. Valuta linssit ja laita kattilaan, jossa on litra juuri ja juuri kiehuvaa vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja kuori pinnalle mahdollisesti syntynyt vaahto. Keitä miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia, kunnes linssit ovat pehmenneet.

Valuta linssit ja soseuta ne. Kuumenna öljy kattilassa ja ruskista silputtu chili, kurkuma ja inkivääri.

Kaada sekaan linssisose, tomaattimurska ja kookosmaito. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla noin 20 minuuttia. Sekoita joukkoon korianterisilppu.

Leikkaa salottisipulit ohuiksi suikaleiksi. Kuumenna puolet öljystä pannulla ja paista sipulit kullanruskeiksi ja rapeiksi. Valuta talouspaperin päällä.

Kuumenna pannulla loppu öljy ja paista siinä sinapinsiemeniä ja currynlehtiä, kunnes ne rapeutuvat ja alkavat tuoksua voimakkaasti. Sekoita sipulin joukkoon ja tarjoa keiton kanssa.

Pelkkä keitto oli minun makuuni sopiva mieto kokemus, intiaa olisi epäilemättä lisännyt tuo paahdettu sipuli. Ohjeen mukaan tuo riittäisi 4-6 annokseen, minä isona tyttönä imaisin keiton kolmella aterialla eli kolmena annoksena.

Intiasta puheenollen: tiedättekö Tampereella sellaisen noutoruokalan kuin Uma's Takeaway? Olen kuullut, että sieltä voisi hyvää ruokaa irrota ja koska se nyt sattuu olemaan tuossa nurkilla, niin mitä sieltä kannattaisi kokeilla?

Jokiksen uusi keittiö

En ole enää Sinisen Keittiön emäntä, Sinisessä Keittiössä puhkuvat kohta toisen emännän tai isännän tai ehkäpä molempien padat ja kattilat, jotka toivottavasti eivät toisiaan soimaa.

Minä sen sijaan emännöin itselleni uutta ja muutenkin melkoisen uutta keittiötä! Siinä missä Sininen Keittiö lieni originaali vuoden -63 keittiö, tämä uusi ruoanvalmistussoppeni on mallia -10 ja olen ihan äimänä kuinka hienoa voikaan olla ;)

Ruokailutila on edelleen erikseen, olohuoneen jatkeena. Ruokailutilassa määrää mummoni ja pappani peruja oleva jatkettava ruokapöytä, jonka ääressä olen pienenä tyttönä oppinut lukemaan, pelaamaan shakkia ja tehnyt varmastikin jotain pahojani.

Ruokailutilan syrjästä pääsee keittiöön ja heti oven vasemmalla puolen on kaappi, johon kokosin niitä parempia lasi- ja keramiikkasarjoja. Niitä, jotka eivät ole ihan arkikäytössä, mutta ovat turhan kauniita piiloteltavaksi. Piilottelin niitä edellisessä asunnossa remonttien vuoksi liian kauan!

Heti kaapin vieressä on ikkunan edessä pöytätaso, kutsuvat sitä vissiin aamiaispöydäksi tai jotain sellaista. Minä nakkasin sen alle pari kansalaisopiston peruja olevaa jakkaraa ja ajattelin asentaa ZenGrow'n pulputtamaan ikkunalaudalle! Nyt siellä itsekseen puskee tomaatteja se kesäinen tomaatti, joka ei osaa lopettaa.

Mikrolle oli varattu niin pikkiriikkinen kolo, että menin Mustaan Pörssiin ja ostin jonkun höplän papparaisen nenänedestä kaupan viimeisen pikkiriikkisen mikron. Mitäs aikaili...

Nyt minulla on laskutilaa! Sitä onkin Sinisessä Keittiössä kaivannut, yleiskonettakin joutui piilottelemaan ties missä.

On kaappitilaa, on laskutilaa ja ennenkaikkea tekniikkaa tältä vuosituhannelta. Tiskikone <3

Tällainen on siis Jokiksen uusi keittiö, mikä sen nimi on, sitä en vielä tiedä.

Neljä pientä ankkaa lähti lautaselle

Olipa kerran pieni Sininen keittiö, jonka ruokavarastot hupenivat hupenemistaan. Lopulta tilanne kärjistyi niin, että lähes ainoa proteiini, jota Sinisestä keittiöstä löytyi oli tölkillinen ankkaa confit.

Hyvällä tahdollakaan ei voi sanoa, että Sinisessä keittiössä pennin venyttäminen olisi kauheata köyhäilyä. On myönnettävä, että kyseisen keittiön herratar on hamsteri, jolle kelpaa myös luksus.

Löysin tosiaan kaapeistani niiden viime metreillä tölkillisen ankan reisiä confitissa eli rasvaan säilöttynä, neljä kappaletta sievää reittä luineen päivineen. Hamstrasin ne joltain Hulluilta Päiviltä joskus, ilmeisesti tarkoituksenani karistaa luukammoni.

Kuvotukseni oli huipussaan, kun kaivoin kintut rasvasta ja löin pannulle omassa rasvassaan. Tilanne toki parani, kuhan paistelin 8 minuuttia per puoli, mutta luut ne vain törröttivät lihakimpaleissa ja minulla oli visto olo. Mitä lie olin miettinyt tölkin ostaessani?

Yhden kintuista söin sellaisenaan, ihan vain ottaakseni tuntumaa. Tuntumaa otin sitten tosissani niiden kolmen rotusäären kanssa, kun riivin niistä lihat käyttääkseni niitä seuraavien päivien ruoissa.

Yhdestä raajasta jalostui vietnamilaishenkisiä tuoreita kevätkääryleitä: tarvitset reiden lisäksi tuoretta porkkanaa, riisinuudeleita, riisipaperiarkkeja, tuoretta korianteria ja pähkinäkookoskastiketta.

Lopuista lihoista jalostui ankka-nuudelikeitto: tarvitset keittovihanneksia eli porkkanaa, palsternakkaa, selleriä, purjoa, lanttua, persiljaa, kanalientä, vähän voita kuullottamiseen, pippuria maustamiseen, vettä, ramennuudeleita, soijakastiketta ja sitä reittä.

Ankka on hyvää, mutta oi ei niitä luita. Oi ei.

Karppis-kaverit moninkertaistuvat

Lienee totaalisen selvää, kaikkien edellisten hiilihydraatteja tihkuvien blogausteni perusteella, etten ole karppaaja? Saattaa olla myös melkoisen kirkasta, että minulle maistuu leipä, leipä ja leipä?

No, siitä huolimatta tuli maistiaislähetys, joka sisälsi uusia Karppinen-leipiä.

Edellisellä kierroksella, kun Karppinen oli ihan uusi juttu, kehoitin paahtamaan Karppisen koska se on niin parempaa. Tämä ohje pätee myös Karppinen-ruispaloihin ja kyllä minä näyttäisin lämpöä myös sämpylöille, sekaleipää en ole kokeillut.

Minä kun en ole unohtanut, millaista leipä on, en niin erityisesti Karppisesta välitä. Esimerkiksi ruisleivästä tuli mieleen lähinnä laavakivi. Toki se voin ja juuston kanssa siis maistui, ja varmaan vielä paremmalta niille, jotka ovat karpatessaan "unohtaneet" miltä leipä maistuu.

Jos on leipää ikävä, niin nyt on vaihtoehtoja. Minä pitäydyn toisissa leivissä.

Mariaisin työkaverini ikinä

Jokin aika sitten meni hommat niin putkeen, että rapsahdin ryyppyputkeen. Ei kuitenkaan sellaiseen ryyppyputkeen, johon moni suomalainen kaamosmasennuksissaan ja muutenkin lankeaa eli alkoholilliseen ryyppyputkeen.

Minun kohdalleni nimittäin lankesi putken mallisen postipaketin verran Lapin Maria -juomia.

Tuote oli tuttu aiemmaltakin ajalta, mutta kaikkia makuja en vielä ollut kokeillut. Nyt sekin tuli sitten tehtyä. Yritin myös udella mitä uutta on luvassa, mutta Saska ei paljastanut kuin että Nelosen uutisissa on lokakuun alussa vilahtanut jotain protoversiota!

Hassu homma, mutta minä otan uutiseni lähinnä paperilta. On siis mennyt se protoversio ohi, enkä osaa edes arvata mitä uutuuksia mahdollisesti olisi luvassa.

No, tokkopa tuosta haittaa on. Eiköhän se nimittäin ole hyvää sekin, mitä se sitten tuleekaan olemaan. Ainakin työpäivään välipalaksi Lapin Maria sopii oikein oivallisesti, marjaisin työkaveri joka minulla on koskaan ollut. Marikasta, Marista ja Mariasta huolimatta :)

Siellä niitä on, kaupoissa.

Ovi on auki uusien snacksien tulla markkinoille

Suomen sipsimarkkinoille pukkaa uutta naksua, kun snacks-hyllyyn ilmaantuvat Doritos- ja Bugles-maissisnacksit sekä perunalastut nimeltä Lay's. Minulle niitä pukkasi postitse, maistiaislähetyksen muodossa.

Väittäisin, että Doritoksia on nähty elokuvassa jos toisessakin. On luvassa neljä makuvaihtoehtoa ja minä pääsin maistamaan niistä suosikkimakua Cool American eli hapankermaista naksua.

Ihan helposti myönnän, että pussi katosi alta aikayksikön.

Lay's väittää olevansa maailman suosituin perunalastu. Saatat tunnistaa tuotteen, joskaan et välttämättä sillä nimellä, nimittäin nämä tunnistavat myös nimiä kuten Walkers, Poca ja Thins.

Meidän markkinoille on tulossa suomalaisittain miellyttäviä makuja: Salted, Sour Cream & Onion, Paprika ja Barbecue. Ei siis mitään, mitä meillä jo tutuksi tulleet sipsifirmat eivät olisi meille tarjoilleet. Maistoin kaikkia paitsi paprikaa, ja hyvin meni alas pikkiriikkiset 27,6 gramman pussit. Myyntiin tulee toki 175 gramman pussejakin.

Iso-Britanniassa myydään Lay'sia Walkers-nimellä ja sen nimen alla olen maistanut vähän erikoisempiakin makuja: Prawn Cocktail & Marmite. Uskoisin, että vähän jännittävämpiäkin makuja voisi jossain kohdassa kokeilla tässäkin maassa. Miltä kuulostaisi Japanese Teriyaki Chicken tai Beef Carpaccio?

Buglesilta sen sijaan en odota hillittömän jännittäviä makuja Nacho Cheesen ja Roasted Paprikan oheen. Kohderyhmänä kun ovat lapset. Jos näitä dippaisi suklaaseen, saisi aikaiseksi Smashia vinkeällä mausteella ;)

Miten minulla on sellainen olo, että näitä maissitorvia on ollut aiemminkin myynnissä joltain firmalta ja sitten ne ovat vain kadonneet markkinoilta?

Oli miten oli, tällaisia sinne on hyllyihin tullut tai tulossa. Yks naks, kaks naks, joka puolla naks naks. Uutuussipsejä, televisiosta tuttuja. Kelpaavat sipsuteltavaksi, sanoo bloggaaja.