Lapsuuden kodistani tuli viime viikolla tekstiviesti, että tämän talven ensimmäinen piparkakkutaikina on tehty. Se tarkoitti sitä, että minun oli lähdettävä kotiin. Nimittäin niin väkevä kun olenkin erilaisissa uskoissani, tonttuihin en usko ja siitä syystä eräs velvollisuuteni on käydä tekemässä sormenjälkiä piparkakkutaikinaan.
On nimittäin niin, että minulle on koko elämäni ajan kerrottu joulupiparkakuista tulevan huonoja mikäli tontut eivät ole käyneet näpistämässä taikinasta. Taikinassa on oltava sormenjälkiä, muuten tulee huonoja piparkakkuja.
Henkilökohtaisesti voisin vuoden piparkakut vetää ihan taikinana, en noista lopputuotteista niin välitä vaikka ihan onnistuneita ne ovatkin - kiitos tonttujen. Äiti meillä piparkakut leipoo ja osaakin kyllä leipoa niistä oikeanlaisia, meheviä, sopivan paksuja ja vähän ehkä al dente -tyyppisiä. Kuvissa on se ensimmäinen pellillinen tältä vuodelta.
Minun tehtäväni tässä prosessissa on taikinan näpistämisen lisäksi kaikkien lahjominen piparkakuilla. Nytkin vein kirkkaan punaisissa peltipurkeissa piparkakkuja molempiin mummoloihin.
En edes tiedä millä reseptillä äiti näitä tekee, pitäisi ehkä udella se jälkipolvia varten.
2 kommenttia:
Onneksi olkoon! :)
http://kannatkattoon.blogspot.com/2008/12/ennakoiva-emnt-voitti.html
Lähetäthän postiosoitteen sähköpostitse.
Ooh! Osoite lähti sinua kohden juuri äsken.
Lähetä kommentti