Huoh, eilinen hengailu erinäisillä lentokentillä kävi voimille ja tänäänkin on uurastettu muun muassa kahden tunnin kävelyllä Bobolin puutarhassa sateessa. Mitä ruokaan tulee, sitä on mennyt vähemmän kuin olettaisi. Kuvia ruoasta ei ole otettu, olosuhteiden pakosta. Kuivinta lohta ikinä söin tänään pääruoaksi, pieni pettymys. Huomenna kauppahalliin ja lisää jäätelöä kupuun. Palataan astialle!
Tulossa on loppuviikon mittainen hiljaisuus, sillä lähden ruokailemaan neljälle lennolle sekä Amsterdamiin ja Firenzeen. Palaan kuvioon takaisin maanantaina, oletettavasti kuvien ja tarinoiden kera.
Viimeksi kun matkailin, kävin Lontoossa, jossa sushi löi itsensä läpi tajuntaani. Suomeen palattuani minusta varsin pian tuli Marusekin kanta-asiakas (tänäänkin lounastin Marusekissa). Siitä on kuitenkin aikaa jo jokunen tovi, taisi olla vuotta 2003. Silloin Suomesta ei vielä saanut Ben & Jerry's -jäätelöä, johon syvästi matkalla rakastuin. Etenkin Chocolate Chip Cookie Dough tuntui äärimmäisen hyvältä ratkaisulta vaivaan kuin vaivaan. Matkan jälkeen toivoin syvästi, että kyseiset jäätelöt löytäisivät pikaisesti tiensä Suomeen. Hetkisen verran ne löytyivätkin Stockmannin Herkusta, kunnes katosivat tullakseen virallisesti uudelleen.
Ennen Lontoon retkeä piipahdin Prahassa, missä sain aivan mieletöntä lättänää yrttileipää. Sen veroista ei ole ollut missään. Ruoka oli muutenkin herkullista ja halpaa, sinne pitäisi lähteä uudelleen. Leipomotuotteet muutenkin olivat varsin huikeita.. nyt kun tarkemmin asiaa muistelee.
Lähden siis lisäämään makukokemusteni settiin yhden itselleni uuden lentoyhtiön ja vähän muutakin. Ehkäpä tuon vähän jotain arvottavaakin Firenzestä, tarkoitus ainakin olisi.
Ilmeisesti edelliset pinaattireseptit Leivässä ovat osuneet nappiin, joten pistetään lisää tulemaan. Tänään nautiskelin (ja nautiskelen myöhemminkin) superquesadilloja, jotka sisältävät muun muassa pinaattia ja mustapapuja. Kyseiset ainesosat tekevät quesadilloistani superia.
Superquesadillat
Tarvitset:
2 pss pakastepinaattia
1 tlk mustapapuja (Go Green)
1 pieni sipuli
chiliä
2 valkosipulinkynttä
juustoraastetta
6 täysjyvävehnätortillaa (Santa Maria)
mustapippuria
suolaa
öljyä paistamiseen
1. Sulata pinaatti ja valuta kahvisuodattimen avulla ylimääräistä nestettä. Valuta myös mustapavut.
2. Pilko sipuli, valkosipuli ja chili. Pehmennä pannulla 3 minuuttia.
3. Lisää mukaan valutetut mustapavut ja anna lämmetä minuutin ajan.
4. Poista pannu levyltä ja taittele mukaan pinaatti. Anna viilentyä hetken ajan ja mausta.
5. Levitä seos kolmelle tortillalle niin, että reunoista jää puolisentoista senttiä paljaaksi, muutoin tahna saa olla tasaisesti. Nakkaa päälle juustoraastetta niin paljon kuin sielu sietää. Asenna toiset 3 tortillaa kansiksi ja painele, jotta sisältö on tasaisesti lättyjen välissä. Öljyä tortillan paistopinnat pullasudilla kevyesti.
6. Puhtaalla, kuivalla ja kuumalla pannulla (johon tortilla kokonaisuudessaan mahtuu) paista kutakin tortillaa 2 min per puoli tai kunnes tortillan pinta ruskistuu nätisti.
7. Ajele pizzapyörällä neljään osaan ja syö pois.
Superia. Niinkuin on myös se, että heitin tuohon blogin syrjään kiinni kalenterin. Sen pitäisi teille kaikille näkyä, olitte Googleen rekisteröityneitä tai ette. Ajattelin pistää siihen erinäisiä messuja, teemaviikkoja jne.
Koska tänäänkään en ole ruoanlaittoon ryhtynyt, olkoon vuorossa muutamia linkkejä. Tällä kertaa teemalla "ruokablogien kuukausittaiset tapahtumat". Samaan tapaan siis kuin Ruokahaaste
Tapahtumiahan on siis pilvin pimein, mutta nostetaan nyt pinnalle muutama erityisen kiinnostava:Grow Your Own
Grow Your Own pyrkii luonnollisestikin juhlistamaan ruokatarpeita, joita bloggaajat kasvattavat itse ikkuna-, parveke- ja pihapuutarhoillaan, sekä palstoillaan. Osallistua voi myös lahjaksi saamallaan, mutta lahjoittajan kasvattamalla aineksella. Tämä tarkoittaisi siis sitä, että voisin osallistua mummoni maan tarvikkeilla täältä saasteisesta kaupungin ytimestäni :P Tällä ns. tapahtumalla on oma Flickr-ryhmänsä kuville. Tapahtuma on ilmeisesti vasta varsin aluillaan, parhaillaan on menossa kuudes kierros. Tapahtuman emäntä lienee aina Andrea.
Think spice...
Think spice.. on pyörinyt viime elokuusta lähtien. Tällä hetkellä menossa on valkosipuli-kierros. Lienee selviö, että tämä tapahtuma keskittyy aina mausteiden ympärille, yksi mauste per kuukausi. Tätä haastetta emännöi aina Sunita.
Sugar High Friday
Sugar High Friday on ollut kuvioissa jo vuodesta 2004 asti. Tapahtuma on perustettu lähinnä hyväksi syyksi tehdä jotain makeaa ja erilaista ainakin kerran kuukaudessa. Teemana on ollut muun muassa tumma suklaa, omenat, pähkinät, soija ja jälkkärit joita himoitset. Kuulostaa juurikin siltä, että tästä voisi kehkeytyä jotain mainosfraasiin "Nälkä, mikä ihana tekosyy." sopivaa.. Tämän viikon perjantaina päättyi osallistumisaika kierrokselle #39, jonka teema oli Baking With Candy. Kisan emäntä/isäntä vaihtuu kuukausittain, halukkaat voivat ilmoittautua The Domestic Goddess -blogin Jenniferille.
Tässähän siis on vain kolme, mutta näitä on rutosti. Ehkä osallistuttekin johonkin näistä tai niistä monista muista?
Onneksi on olemassa jonkin asteinen kalenteri näille jutuille, katsastakaahan kaikki Sticky Date.
Virallisia pöytäkuntia on Suomessa kolme: Turussa, Uudessakaupungissa ja Jyväskylässä. Epävirallisia pöytäkuntia on Tampereen lisäksi ilmeisesti ainakin Helsingissä. Epävirallisia pöytäkuntia on hieman vaikeampi löytää. Virallisesti kuulun Uudenkaupungin riveihin, mutta osallistun Tampereen pöytäkunnan toimintaan. Käsitykseni mukaan kaltaisiani nuoria jäseniä kaivattaisiin pöytäkuntaan jos toiseenkin, mikään pakko ei ole ilmeisesti kuulua kattojärjestöön ellei halua virallisen pöytäkunnan jäseneksi.
Pöytäkunnat järjestävät pieniä tilaisuuksia jäsenilleen sillä periaatteella, että käydään tutustumassa paikallisiin tuottajiin, ravintoloihin jne. Minä tuoreena jäsenenä sain ensikosketukseni tähän toimintaan joulun alla, kun kävimme Kangasalla Ravintola Paakarissa syömässä herkullisinta kuhaa ikinä. Samalla kuulin erinäisistä retkistä muun muassa juustoloihin.
Oli miten oli, tänään on tosiaan tarkoitus juhlia. Ruokalista näyttää tältä:
- Venäläiset suolakurkut smetanan ja hunajan kera
- Lampaanfileetä, viikunakastiketta ja tattaritattipaistosta
tai lohta moskovalaiseen tapaan - Marskin omenapaistos ja madeiralla maustettua vaniljakastiketta
Oletko sinä jonkin pöytäkunnan jäsen?
Jokapäiväistä leipää on nyt luettavissa vaikka kaupan heviosastolla tai kalatiskin ääressä, nimittäin kännykästä! Periaatteessa ainakin kahdella eri tavallakin, mutta nyt lähinnä tarjoilen teille widgetiä WidSetsin kautta.
Sovellus on ilmainen ja sinulta peritään käytöstä vain operaattorisi määräämät maksut. WidSets toimii jo monilla puhelimilla ja homman taustalla on Nokian työntekijöitä.
Ja hei, minulle ainakin oletuksena ilmaantui muun muassa Valion ruokaohjehakuwidget! Tarjolla on myöskin varmasti kaikille tuttu blogi Pastanjauhantaa ja Doughboy Food Blog.
Eli tällä tavalla voitte kaupassakin tarkistaa, että mitäs siihen ja siihen reseptiin nyt mahtoikaan tulla..
Taisin jo aikaisemmin tällä viikolla kirjoittaa aikeistani hieman etanoida. Tänään oli se hetki, sillä tänään minulla alkoi kauan kaipaamani ja takuulla ansaitsemani vuosiloma. Siispä juhlistin sitä muutamilla etanoilla. Huomenna tätä ei voinut toteuttaa, sillä minulla on ilo mennä valmiiseen pöytään Slow Foodin merkeissä :)
Eli tänään minulla oli ilo maistella omia etanaideoitani. Kolmeen pieneen pannuun melkein joka koloon riitti mölkkäre, sillä pieni tölkki sisälsi vähän enemmän kuin riittävästi ja useampana päivänä päätin olla viitsimättä. Siispä tein kolme erilaista satsia: aurinkokuivattuja tomaatteja ja voita, tattia, valkosipulia ja voita sekä vuohenjuustoa ja kermaa.
Jamsin etanat x 3
Tarvitset:
voita
aurinkokuivattuja tomaatteja
tatteja (kuivattuina tähän aikaan vuodesta mitä ilmeisimmin)
valkosipulia
ruokakermaa
vuohenjuustoa
1 tlk etanoita
Huuhtele etanat.
Kahdessa kahvikupissa annoin voin pehmetä huoneenlämmössä jokusen tovin. Yön ajan liottamani tatit paistelin pannulla.
Toiseen kuppiin voin sekaan leikkelin saksilla aurinkokuivatut tomaatit, toiseen tatit ja puristin valkosipulin kynnet murskaksi.
Asettele etanat koloihinsa, isoimmat voit pistää puoliksi ja täyttää useamman kolosen. Yhteen pannuun lusikoi etanoiden päälle aurinkokuivattujen tomskujen voi, toiseen tattivoi. Kolmanteen kaada kuhunkin koloon hieman ruokakermaa ja päällystä vuohenjuustokiekoilla koko hela hoito.
Paista uunissa grillivastukset päällä 250 asteessa kymmenisen minuuttia tai siihen kunnes voit tirisevät. Pannut voivat olla uunissa ritilän päällä, mutta laita ihmeessä pelti alle, sillä pannuista valuu kamaa.
Ja hyvä tulee. Omani nautiskelin kurpitsansiemenleivän kanssa, koloset saa luonnollisesti paremmin tyhjäksi kun antaa etanan jälkeisen sisällön imeytyä pehmeään leipään.
Parhain tulos ehdottomasti tattivoilla. Miten sinä nautit etanoista vai voiko nautinnosta puhua etanoiden ja sinun kohdalla?
Sydämen ja ilmaston asialla
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: blogit, einekset, pohdiskelu, terveys, uutisetNäin kylmiltäni pystyn mainitsemaan tasan yhden Sydänmerkki-tuotteen: Becel, josta minulla ei tietääkseni ole minkään asteisia käyttökokemuksia. Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi Sydänmerkkiä juttuna ja ettenkö tuotteita käyttäisi, valintani vain perustuvat muihin asioihin. Nyt kun tuotelistaa katselen, käytän moniakin noista. Muistaakseni Tapolan mustalla jossain kohtaa oli merkki. Millaisia kokemuksia teillä on merkin tuotteista, huomaatteko ostavanne niitä vai perustuvatko ostopäätökset muihin juttuihin?
Tiskeillä ja hyllynreunoissa pitäisi ylipäätään olla enemmän tämänkaltaista informaatiota. Luomutuotteita merkitään kyllä ja olisi hienoa jos lähiruoka merkittäisiin myös. Etenkin palvelutiskeillä tämä informaatio olisi kultaa. Ymmärrän toki, että hyllyjen reunoissa on rajallinen määrä tietoa varten ja hinta on toki se kiinnostavin asia, mutta ei näiden isoja pylpyröitä tarvitsisi olla.
Toisaalta kiinnostaisi myös nähdä merkintää tuotteen tai tuoteperheen ekologisuutta, lähinnä sen tuottamisen, kauppaan kuljettamisen jne. perusteella laskettua. Sehän varioisi vähän aina kauppaa kohden ja tokihan siihen vaikuttaa myös se miten itse päädyn kauppaan, paljonko ostan tavaraa ja millä ne kotiin kannan, mutta se ennen sitä tapahtuva toiminta kiinnostaisi myös ja auttaisi tekemään ratkaisuja. ylimuuli kirjoittelikin tästä aiheesta viitisen päivää sitten: Hiilirepun säätöä.
Olisi paljonkin informaatiota, jota olisi hyvä olla olemassa meille kuluttajille. Olen aikalailla varma, että tällaisten tietojen antaminen hyödyttäisi myös kauppiaita. Etenkin nyt kun lupaillaan reipasta korotusta lämmityskustannuksiin sun muihin, kiitos ympäristö- ja energialakipaketin. Sediksellä on muuten hyvä ajatus Vihreiden lopettamisesta, jotta muut puolueet omaksuisivat rationaaliset vihreät tavoitteet. Ja mitä politiikkaan tulee, sielläkin päässä pitäisi jotain tehdä näille alituisesti nouseville hinnoille ja samaan aikaan ekologisuudelle ruoan suhteen, vai mitä?
Monille lienee jo varsin selvää, että pidän arkiruoassa nimenomaan helppoudesta ja yksinkertaisuudesta.
Yksi suosikeistani on couscous, jonka yleensä pistän osaksi ruokaisaa salaattia. Couscousin hyvä puoli on siinä, että se käytännössä valmistaa itse itsensä. Kulhoon vaan couscousjyvät, mausteet jne. ja kiehautettua vettä perään. Odotellessa voi tehdä sitten sen salaatin tai jotain muuta kaveria kehkeytymässä olevalle couscousille. Tällä hetkellä käytän lähinnä Go Greenin couscousia, ja ylipäätään heillä on ihan huippuja tuotteita.
Tänään tein couscousin kaveriksi yhtä arkista suosikkiani, josta kiittäminen on yhtä niistä kymmenistä konsulteista, joita ruokakaupoissa pyörii. Yleensä en heidän vinkkejään juuri noteeraa, hyvä jos kuuntelen maistellessani, mutta tämä vinkki jäi korvieni väliin elämään: "Tämän Ingmanin Perinteisen Tuorejuuston voi vaikka paistaa!" No, jonain päivänähän minä sitten paistoin. Kokeilin kilpailijankin tuotteella, ei toiminut yhtä hienosti. Juusto pysyy hienosti kasassa ja kun malttaa niin saa kauniin kultaisen paistopinnankin. Ja jos on pinnoitetun pannun kanssa tarkkana, ei paistamiseen tarvita edes rasvaa.
Juuston kanssa tänään pistin paistumaan ilmakuivattua kinkkua, jonka sotkin pienenä silppuna sitten couscousiin, jossa mausteena oli jo paprikamaustetta, suolaa, pippuria ja leikeltynä aurinkokuivattua tomaattia. Tomaatit tulivat öljystä, joten en lisännyt öljyä. Kinkku antoi miellyttävän pekonimaisen aromin. Tähän olisi epäilemättä sopinut myös vihreä, vaikkapa rucola.
Ja taas oli helppoa kuin heinänteko, jälleen on hyvä mieli.
Eilen pistin tofun marinoitumaan ja tänään oli aika testata lopputulokset. Koska en juuri pidä kastikkeesta, hävitin valtaosan marinadista ja annoin tofun olla pannulla sen verran kauan, että loputkin päätyivät hävöksiin. Tofun kaverina bataattia ja kurkkua.
Tofun marinadina käytin:
Ahon Jogurtin maustamatonta
SAM hunajaa
appelsiinin kuorta
ina sitruunamehua
tuoretta minttua
Etenkin appelsiini ja sitruuna löivät lopputuloksessa itsensä läpi. Hunajalle taidan antaa ensi kerralla lisää tilaa. Tofu tietysti oli naturellia, kovaa versiota.
Tofulla tosiaan kaverina uunissa käynyttä bataattia:Paljon muuta ei ihminen tarvitse ollakseen iloinen jälleen yhden illan. Mutta niinhän ne väittää, että hyvä ruoka, parempi mieli.
1 bataatti
suolaa
pippuria
paprikajauhe
oregano
oliiviöljy
Pese hyvin bataatti puhtaaksi, ei mitään tarvetta kuoria ja paloittele.
Öljyä vuoka, nakkaa bataatin palat vuokaan ja kaada hiukan lisää öljyä perän. Pyörittele paloja vuoassa niin, että öljy saa tilaisuuden levitä.
Heitä mukaan mausteet ja jälleen pyörittele paloja, anna mausteille tilaisuus.
200°C, 40 minuuttia.
Hyvin usein sitä on työpäivän jälkeen sen verran väsynyt, ettei ihmeempiä jaksa puuhastella. En kuitenkaan ole sen sorttinen, että menisin siitä kohtaa muuria, mihin einesfirmat ovat muurinmurtajallaan iskeneet. Siispä menen siitä seuraavasta, siitä matalasta kohdasta.
Siispä jälleen on tarjolla pastaa. Pinaattifetapastaa, joka valmistuu tasan tarkkaan pastan keittoajassa.
Pinaattifetapasta
Torinon Tumma Proteiini Plus -pasta
1 pss pakastepinaattia
oman maun mukaan fetamaista juustoa, minä käytin Kolatun YrttiWilhelmiinaa
pari valkosipulin kynttä
koristukseksi pari oliivia
Pistä pasta kiehumaan ja pinaatti mikroon sulamaan.
Nakkaa sulanut pinaatti, juusto ja valkosipulit tehosekoittimeen.
Valuta pasta ja nakkaa takaisin kattilaan ja levylle. Lisää nopeasti mukaan toistaiseksi kylmä kastikkeesi. Sekoittele hetki oikein pohjia myöden ja tarjoile.
Jos kastikkeeseen nakkaa vielä pinjansiemeniä tms. saanee siitä pestomaisemman.
Luulisi tästä nyt edes hiukan virtaa tulleen. Huomenna lounaalla jämät. Huomisenkin ruoanvalmistelun olen aloitellut, tofu on marinoitumassa.
Vähät nimi-, syntymä- ja muista juhlapäivistä, kun lähes kaikille päiville ja viikoille ja vuosille löytyy jotakin ruokaa juhlittavaksi!
Parasta aikaa on käynnissä sipuliviikko, jota minä aion juhlistaa lähinnä valkosipulittamalla kaikkea mitä teen. Viikon loppua kohden saatan antaa keltasipulille mahdollisuuden. Tämä vuosihan on omistettu punajuurelle, minkä varmasti moni onkin Makuasiasta viimeistään lukenut. Epäilemättä jossain päin maailmaa vietetään parhaillaan jotain piirakkakuukautta tai jotain muuta mukavaa.
Ensi viikolla on Todellisten makujen viikko, joka mukailee kansainvälistä Salt Awareness -viikkoa. Otettakoon se sitten niin, ettei suolata ensi viikolla kaikkea. Tosin ensi viikolla en ihan hirveästi ole kotonani ruokaa laittamassa, kun Italia kutsuu luokseen.
Italiasta puheenollen, tammikuun 17. päivä oli kansainvälinen italialaisen keittiön päivä. Tämä tosin meni minulta ohi, mutta juhlin sitä sitten senkin edestä viikolla 5. Helmikuun 5. taitaa tänä vuonna olla International Pancake Day, sinä päivänä voisikin pistää Amerikan tyyliset pannarit tulille ja nautiskella ne kanelivoin kanssa. Helmikuussa on myös World Cabbage Day, 17. päivä.
Amerikkalaisillahan lähes jokainen päivä on jollekin ruoalle omistettu, tosin liekö se mikään ihme. Me suomalaiset olemme tietysti hieman hillitympiä näine päivinemme, mutta mikäänhän ei estä meitä villiintymästä amerikkalaisten tahtiin. Eikä mikään estä kehittämästä omia päiviä, huomenna voisi olla minun puolestani vaikka kansainvälinen tofun päivä ja 8. tammikuuta International Peanut Butter and Banana Sandwich Day, kuka on mukana?
Ja jos ajattelee kaikkia niitä ei-suoranaisesti-ruoalle pyhitettyjä päiviä, joihin kuitenkin liittyy omanlaisensa ruoka.. niitähän on ihan vietävästi! Runebergin päiväkin on ihan näillä näppäimillä torttuineen.
Tänään, ihan muuten vaan kunniaksi, minulla oli ilo käydä Fransmannissa lounastamassa. Aloittelin Roquefort-etanoilla, jotka tapaavat olla herkullisia. Seuralaiseni otti chèvrejuustoleivän, josta sain palasen maistiaisiksi ja sekin oli aivan erinomaista! Pääruoaksi otimme molemmat Kalamestarin siikaa, joka toki on jo aiemmin hyväksi todettu ja osia siitä kotosalla lainailtu (kuten nyt esimerkiksi kaprisvoi ja lankkuperunat -yhdistelmää). Jälkiruokaan ei enää kumpikaan pystynyt, ja tuossahan nyt kevyesti jo lounasaikakin vierähti. Oli aivan huikaisevan hyvää ja palvelu toimi moitteetta.
Etanoiden makuun taas päädyttyäni päätin tällä viikolla pyrkiä toteuttamaan omat etana-ajatukseni pois kiusaamasta korvien välistä. Siitä siis todennäköisesti myöhemmin tällä viikolla.
Fransmannissa en kaivanut kameraa esiin, koska on se sen verran suuri kapine etten sitä ihan joka paikassa mukanani kanna ja lopultakaan ei ole tunnelmaan ihan sopivaa ruveta yhtäkkiä siellä hämärässä räiskimään. Luulevat vielä teollisuusvakoojaksi tai jotakin :P
Sen sijaan tarjoilenkin kuvan siitä äitini lahjoittamasta makaronilaatikosta, josta edellisessä postauksessani höpisin. Maku oli varsin mainio, lasagnemainen. Huominen lounas meneekin sitten sen merkeissä myös. Täytyy kysäistä reseptin perään, tätä voisi tehdä itsekin ja jatkaa tietysti reseptin varioimista.
Meinasin unohtaa tänään täysin ilmoittautumisen Tampereen Slow Food -pöytäkunnan 10-vuotissyntymäpäiville, onneksi ehdin viime hetkillä pistää ilmoittautumiseni liikkeelle! Siitäkin tällä viikolla ihan varmasti myöhemmin.
Äitien (ja isien) laittamaa ruokaa "ryöväämässä"
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: lehdet, pohdiskeluHyvinkin viime vuoden puolella Kotivinkissä nimimerkki Majatalon emäntä kysyi muilta lukijoilta miten tehdä loppu siitä kun omillaan asuva tytär muun muassa ryövää hänen jääkaappinsa sisällön. Tämä on varmaan kasvava kansanhuvi nyt kun ruoan hinta on jyrkässä kasvussa. Äitiltäni tämä kirvoitti hyväntahtoisen hymähdyksen. Tämä juolahti mieleeni nyt, kun jälleen matkustin kotoa kotiin.
Olen kohta 10 vuotta asunut omillani ja nytkin kun puoli seitsemältä vanhempieni kotoa lähdin kohti omaa kotiani, äiti pakkasi mukaani aimo annoksen eilen omin pikku kätösin vääntämiään karjalanpiirakoita ja pakkasesta juustomakaroonilaatikon, jonka ihan minua ajatellen oli tehnyt. Täysin pyytämättäni. Kysyi vielä, että tarvitsenko jotain muuta. Vuosien saatossa olen kysymättä ja kysyen saanut erinäisiä ruokapaketteja ja nyt kun olen työelämässä, olen yllättänyt perheeni viemällä maalle vähän erikoisempia kaupan antimia täältä kaupungista. Tosin onhan meille molemmille ruoka harrastus ja äidille myöskin työ.En siis todellakaan sano, että olisi hyväksyttävää kylmästi ryövätä vanhempiensa jääkaappi, sanon perheiden olevan erilaisia. Olen minä senkin nähnyt jo lukioaikana, että omilleen muuttaneita lapsia ei autettu hiukkaakaan, vaan kun kerran olivat omilleen lähteneet jo ennen täysi-ikää niin menkööt sossun luukulle itkemään. Jos vanhemmat tienasivat riittävästi, ei rahaa liiemmälti irronnut Kelaltakaan, vaikka vanhemmat eivät olisi mitään antaneet. Ei tietenkään kaikilla vanhemmilla olisi varaakaan auttaa lapsiaan. Monipiippuisia asioita, minä voin onneksi mennä kotiini jos minulla siihen tarve on ja tuntea itseni tervetulleeksi ja antaa arvoa sille ruoalle, jota äitini laittaa. Monta kertaa käy niin, että hän oikein erikseen panostaa, kun tietää pöytään tulevan ruokaa arvostavan lapsensa eikä ihmisen, joka muutamassa minuutissa imuroi kaiken välittämättä vähääkään mitä se kaikki oli ja juuri ja juuri murahtaa kiitoksen.
Äiti, jos luet tätä, niin kiitos. Tulevaisuuden omille lapsilleni voin toivottavasti olla niin kuin sinä.
Söisitkö kloonattua eläintä?
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: blogit, pohdiskelu, terveys, uutisetFood and Drug Administration eli Ameriikan ihmemaan elintarvike- ja lääkevirasto ilmoitti tällä viikolla, että kloonatut eläimet ja niiden jälkeläiset ovat yhtä turvallista ravintoa kuin luonnolliset versiot. Onhan Dollyn syntymisestä vierähtänytkin yli kymmenen vuotta, kai tämä oli se mitä ajettiin takaa. Karja, siat ja vuohet ilmeisesti ovat turvallisia syödä, mutta kloonattujen lampaiden, kanojen ja.. oravien suhteen Serious Eats käskee malttamaan. Mikäs se miellyttävämpi ajatus? Satuin juuri sopivasti Ask500Peopleen perjantaina, kun kysymyksenä oli Do you think eating cloned meats are unhealty?. Lopputuloksen tasaisuus hieman hämmentää, heitin itse oman äänenikin peliin ja yksi ääni koko homman ratkaisi. No, toisaalta sitä pusketaan elimistöön jo niin paljon muutenkin kaikkea luonnotonta, että.. En ennen tätä ole tullut ikinä miettineeksi hyvän pihvin syötyäni, että olipa harvinaisen herkullinen dna kyseisellä eläimellä ja toivottavasti sitä olisi aina vain lisää ja lisää. Kiitos Science Buzzin tulin sitten ajatelleeksi sitäkin, kun bloggaavat ajatuksesta syödä samaa pihviä uudestaan ja uudestaan.. Ei tämä tietysti ehkä ihan huomenna vielä ruokapöydässä näy, etenkään täällä meillä. ninemsn uskoo amerikkalaisten suhtautuvan tähän positiivisemmin kuin muiden. Tietysti on olemassa niitä, jotka ajattelevat toisin. Room full of chefs -blogi toivoo FDA:n ajattelevan asiaa uudelleen. Niin toivon kyllä minäkin, sillä mitä isot edellä sitä pienet perässä. Toivon todella pakkausmerkinnöissä tulevaisuudessa näkyvän onko liha tai maito tms. kloonatusta vai luonnollisin menetelmin maailmaan pusketusta eläimestä peräisin. Vaikka eihän se tietenkään sen eläimen vika ole, että se on kloonattu.
Jamssin kokeileva keittiö kokeilee jälleen! Puuhastelin pikkuisessa keittokomerossani täytetyn paprikan. Ajatuksissani on siintänyt spagetilla täytetty pitkänomainen punainen paprika ja tänään toteutin tämän ajatuksen. Kuvassa ennen ja jälkeen uunin. Paprika on nimetty makunsa mukaan, vaikka ainekset eivät täysin miilunpolttajan spagettia vastaakaan.
Jamssin "miilunpolttajan" paprika
Tarvitset:
pitkä punainen makea paprika (tai ihan tavan paprika)
spagettia
ilmakuivattua kinkkua
parmesaania + savujuustoa
suolaa ja pippuria
Viillä paprikaan pitkä viilto ja varovasti (ettei paprika repeä) poista siemenet ja puhdista paprika.
Keitä spagetti ja höyrytä paprikaa samalla samaisessa kattilassa. Itse käytin viiden minuutin keiton vaativaa oliivitagliatellea ja höyrytin koko sen ajan paprikaa. Spagetin kiehuessa sekoita ja pienennä juustot ja kinkku sauvasekoittimen leikkurilla.
Valuta spagetti ja sekoita juustokinkkumuru spagetin sekaan. Haarukan avulla asenna spagettiseos paprikan sisälle, rullaa haarukan ympärille spagettia ja liu'uta sitten varovasti paprikan viillosta sisälle. Viilto tosin antaa höyrytyksen ansiosta nyt paremmin myöden eikä paprika ihan niin helposti repeä. Kattilan pohjalle jäänee juustokinkkumurua, lusikoi se koko hela hoidon päälle.
Laita paprika öljyllä voideltuun astiaan ja 200°C uunissa parikymmentä minuuttia.
Toimi ihan jees, ensimmäiseksi yritykseksi. En ole ikinä välittänyt niistä riisillä ja hemapalla täytetyistä paprikoista, joita kasvissyöjäaikoinani sain yliannostuksen. Nyt minulla on paprikainen projekti, täydellisen täytetyn paprikan reseptin löytäminen.
Ja nyt tv-sarjainen perjantai, vähän Torchwoodia, Stargate: Atlantista.. Ja Terran sinisiä perunalastuja.
Herrankukkaron perjantaikokki on vakavana tänään ja aiheesta. Siispä ajetaanpa nyt hänen asiaansa täälläkin, adressi marinoimattoman lihan puolesta. onhan se nimittäin totta, että oranssiin limaan kätkettyä ties mitä myydään vaikka kuinka, mutta oikeaa puhdasta lihaa/kalaa/lintua?
Harvemmin allekirjoittelen mitään adresseja, mutta tuohon laitoin nimeni mielelläni. Saman tein taannoin Ruoka on kulttuuria -vetoomukselle.
Hyvällä halulla syötiin kaikki pois ja nyt on ilo olla se jonka ei tarvitse tiskata. Eikä tarvinnut edes tanistaa siitä kumpi tiskaa, toinen lupasi heti kättelyssä hoitaa asian :)
Lohen palat tosiaan marinoin ihan simppelisti öljyllä, yrteillä ja valkosipuliviipaleilla. Nakkasin ennen uuniin laittamista päälle siipaleen ilmakuivattua kinkkua, jolla tykkään tuunata asioita. 25 minuuttia uunissa kasvisten kanssa ja nappa illallinen on valmis. Ei se ihmeellisempää reseptiä siihen.
Eilisistä jämistä pyöräytin tälle päivälle benton. Eli pikkuisen porkkanaa, tofua, paistettua kaalia, riisit pyöräytin norin sisään rulliksi ja pakkasin mukaan furikakea ja soijakastiketta. Toimi jopa paremmin päivää myöhemmin.
PS. Huomasitteko, että Köyhät Ritarit palasivat ohjelmistoon? Meri-Tuuli valmisti tänään merileväsämpylöitä, joita aion takuulla kokeilla.
Onko sinulla soundtrack kokkailulle?
Pikaselailin viime yönä ennen nukkumaan menoa tuoreimman Oliven ja siinä selaillessani olin huomaavani erään kysymyksen. Mitä sinä kuuntelet kokkaillessasi, mikä on sinun kokkailusoundtrackisi?Täytyi oikein pysähtyä miettimään asiaa, nimittäin muistan paljon paremmin sen mitä kuuntelen tiskatessani kuin sen mitä kuuntelen laittaessani ruokaa. Viime aikoina se on ehkä ollut Kilpeä, Northern Kingsiä, Imogen Heapia ja The Piercesiä.. jos oikein muistiani pinnistelen.
On varsin todennäköistä, etten kuuntele mitään tiettyä, vaan lauleskelen itsekseni jonkin sortin potpuria. Todella hämmentävää, ettei tästä piirry selkeää muistikuvaa. Jos eilistä ruoanlaittoa ajattelee, olin lähinnä kuunteluoppilaana Emmerdale-sarjan parissa.
Kaalia, furikakea ja lasipurkkien metsästystä
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: kysymys, muiden reseptit, omat reseptit
Tänään oli "kokeile juttuja" -päivä ruoan suhteen. Koetin ensimmäistä kertaa paistettua kiinankaalia, keitin ensimmäisen kerran riisin riisikeittimelläni ja pyöräytin omaa furikakea, eli riisimaustetta.
Oransseista porkkanoista huolimatta ei mikään maailman kaikkeuden kaunein annos, mutta eipä tämä mikään missikisa olekaan. Paistettu kiinankaali on paistetun tofun joukossa, furikakea on ripoteltu riisin päälle. Porkkanat tulivat kätevästi riisinkeiton huuruissa.Paistetettuun kiinankaaliin tarvitset:
1 kiinankaali
2 valkosipulin kynttä
öljyä paistamiseen
suolaa
pippuria
0,5 dl soijakastiketta
Keitä kaalit paloissa pehmeäksi ja valuta. Paista ensin öljyssä hetki murskattuja valkosipulin kynsiä, lisää sitten valutettu kaali. Mausta suolalla ja pippurilla, lisää sitten soija. Keittele ja sekoittele, kunnes soija on imeytynyt ja kaalit ehkä hieman karamellisoituneet.
Furikakeen eli riisimausteeseen tarvitset:
paahdettuja seesaminsiemeniä
merileväarkin
merisuolaa
sokeria
Määrät joita käytin olivat summittaisia, maistelin välillä. Pienensin sauvasekoittimella. Oma sekoitukseni maistuu vahvasti mereltä ja antoi riisille hyvän maun.
Ei siis mitään hillittömän ihmeellistä tänään ohjelmistossa, meren suolainen vegesatsi, joka maistui paremmallekin puoliskolle.
Sitten toisenlaisiin asioihin, nimittäin tarvitsisin lasipurkkeja, mutta en tunnu löytävän haluamani kaltaisia. Etsin suoria purkkeja, joiden vetoisuus olisi ainakin 2,5-3 dl. Suoralla tarkoitan siis sitä, ettei suuaukon jälkeen purkki levene. Ohessa pienemmästä purkista esimerkki. Purkin sisäpinta on siis sileä aina aukon yläreunasta asti. Jos joku sattuisi tietämään missä tällaisia purkkeja olisi tarjolla, olisi aivan mahtavaa.
Tässä päivänä muutamana törmäsin sivustoon nimeltä Im Cooked. Sivuston idea on jakaa videoreseptejä. Aivan mahtavia sellaisia, etenkin KathyMaisterin videot! Hänen tyylinsä häikäisee minut :D Aika pitkälti kyseessä on siis reseptivideoiden YouTube, monesti laatukin on todella amatöörimäistä, mutta mitäs tuosta.
Tässä yksi suosikeistani, koskien kampasimpukoita, joita aion todellakin joskus valmistaa:Im Cooked tarjoaa videoita koskien ihan arkiruokaakin, esimerkiksi lihapullat ovat erittäin hyvin edustettuina lukuisissa variaatioissaan. Toisaalta taas erikoisempiakin ruokia, kuten sushia edustavat lukuisat videot ja vaikkapa kiinalaiseen keittiöön liittyen löytyy paljon videoita.
Keskustelluin, näytetyin, parhaimmat arvosanat saanut suosikki on video, jossa näyttelijä Christopher Walken tekee kanaa. Joukossa on myös muita julkkiksia, Paul McCartney, Ron Jeremy, Debi Mazar..
Toinen vähän samankaltainen sivusto nimeltä iFoods.tv löytyy myös.
Löysin Stockmannilta l'Artisanen valmispizzoja, jotka heti kärkeen näyttivät paremmilta kuin muut valmispizzat, eikä tuoteseloste pelottanut. Tänään oli aika heittää ensimmäinen tapaus uuniin, kinkkua, juustoa, oliivia ja artisokkaa (myöhempään nautiskeluun jäi kokoelma merenherkkuja).
Ilmakuivattu kinkku toimii ihan mahtavan hyvin pizzassa, olen tuunannut Dr. Oetkerin Ristorante Mozzarellaa sillä. Muutoinkin tämä pizza toimi, vaikka oliiveja ja artisokan paloja oli muuta hassu ja napsin ne melkeinpä heti. Juuston ja kinkun yhdistelmä itsekseenkin pelasi ja pohja oli hyvä, kotitekoisemman oloinen kuin normieinespizzoissa. Sopivan kokoinen, yhdelle hengelle.
Tällä viikolla on ilo kokkailla myös jollekulle toiselle, voin siis suunnitella ruokaa sen mukaisesti. Eli voin tehdä isompia annoksia ilman sitä pelkoa, että syön sitä ja samaa monta päivää putkeen. (Toki voisin pakastaa, mutta unohtaisin sen kuitenkin.)
Minähän en ole mikään pieni tyttö, mutta silti jaksan julkisesti vastustaa kevyttuotteita. Se ei aina ole ihan helppoa, kun keskustelukumppani luo sen tietyn katseen minuun, mutta yritän sen kuitenkin niellä - mieluummin kuin kevyttuotteita.
Yllättävän harvassa nimittäin ovat väet, jotka tunnustavat itselleen ja muille mitä mahtavaa kevyttuotteet sisältävät. Kun sokeri ja rasva karsitaan minimiin, niin mitähän niiden tilalle laitetaan? Aspartaamia. Tutkijat voivat väittää, että kohtuukäyttäjille aspartaami on vaaratonta, mutta kuka haluaa ottaa riskin? Negatiivisiin vaikutuksiin listataan päänsärkyjä, aivokasvaimia, aivovammoja, syöpää.. Ihan minimaalisia sivuoireita, pääasiahan on ettei ole lihaa luiden ympärillä.
En sano etteikö rasvan ja hiilihydraattien määrää tuoteselosteesta tulisi vähän katsoa sillä silmällä, mutta samalla vaivalla tsekkaa sitten e-aineiden määrää ja sisältöä, ja miettii kumpi onkaan se suurempi paha. Ikävä kyllä Kauppakorissa ei ainakaan minun nähdäkseni voi verrata tavan tuotteen ja sen kevytversion hintaa keskenään, mutta käsittääkseni "kevyt" myös maksaa. Muutaman kerran on tekstiviestipalstoilta tullut vastaan viestejä, joissa ollaan huolissaan kansanterveydestä ja päivitellään kevyttuotteiden hintoja.
Noora suosittelee Kemikaalicocktailissa luettavaksi Rory Freedmanin ja Kim Barnouin kirjaa Skinny Bitch, joka mitä ilmeisimmin valaisee näiden kevyttuotteiden sisältöä vähän enemmänkin. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta luotan Nooran sanaan ja aion kirjan hankkia luettavaksi. Kemikaalicocktailissa on muutenkin esillä asiaa myrkyistä, joita arkielämämme sisältää ja muutakin puheenaiheeksi kelpaavaa. Noorahan on tuttu Kuningaskuluttajasta.
Tämä on taas niitä asioita, joissa voi äänestää jaloillaan, käsillään ja rahoillaan. Ja vaikuttanee elämäänkin konkreettisesti enemmän kuin eduskuntavaaleissa äänestäminen, joka sekin on toki suotavaa.Ja jos haluaa, että olisi vähän pienempi, voi syödä ihan tavallista ruokaa ja pitää silmällä annoskokoja.
Ikurapastaa ja korvapuustipirtelöä
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: blogit, muiden reseptit, omat reseptit
Eilen luin Sammakon postauksen ikurapastasta ja tajusin siinä olevan lauantai-illan ateriani. Erotuksena pastan malli, muutoin seurasin yksinkertaisen reseptin ohjetta lähes prikulleen.. Oikeastaan sen verran varioin, etten vain kaatanut öljyä pastan päälle vaan pyöräytin keitetyn pastan lopulta vielä siinä pannussa, jossa valkosipulit paistoin. Merilevän leikkasin tähtipaperilävistäjällä.
Hattulan pappilan apupapin papupadassa R oli pyöräyttänyt piparminttu- mansikkapirtelöä ja siitä johtuen himoitsin tänään pirtelöä. Siispä jälkkäriksi tänään tarjolla korvapuustipirtelöä. Vaniljajäätelöä, maitoa, valmista nougatkastiketta ja kanelia, blenderillä pyöräytettynä. Ikävä kyllä Stockmann Herkussa ei ollut kinuskikastiketta, joka olisi tuottanut vähän korvapuustimaisemman lopputuloksen. Onneksi nougatkastike oli ihan toimiva ratkaisu sekin. Ja havaitsin kanelini olevan vanhaa, mutta toimipa tuokin.
Johtuen siitä, että tänään ohjelmistossa oli eilisen jämiä, tarjolla teille on muutama ruokaisa linkkivinkki.
Cookthink
Olen siitä omituinen, että nautin uusien yritysideoiden tarkkailusta, vaikka en yrittäjä ole enkä sellaiseksi halua. Springwisen uutiskirjeestä bongasin tänään uuden yrittäjän ruokasivujen joukossa, eli Cookthinkin. Sivun idea on toimia hakukoneena, joka suosittelee ruokahimojesi perusteella reseptiä. Muutamien koehakujeni suhteen kone ei aivan täydellisiä lopputuloksia anna, mutta onhan sivu vasta beta. Jotain tällaista voisin kuvitella vaikkapa Makuhaun joskus tulevaisuudessa tarjoavan suomeksi, pohjautuen blogeihin.Open Source Food
Yhteisö, jonka idea on jakaa reseptejä Creative Commons -lisenssein varustettuna. Erilaisia erinomaisia ja vähemmän erinomaisia reseptejä ja kauniita kuvia kaikkialta maailmasta. Yksinkertainen idea, hyvä toteutus ja tarjoaa esimerkiksi tavan esitellä omia reseptejään vaikkapa Facebookissa. Minäkin olen muutaman reseptin jo heittänyt mukaan.Aa, unohdinpa melkein! Piti kiittämäni Sammakkoa, joka rohkeni olemaan ensimmäinen kommentoijani! Kiitos siitä ja olkoon blogillasi Kasvimaalta keittiöön paljon lukijoita! Kiitokset myös Annalle, joka ehti hyväksi kakkoseksi ja on ilmeisesti Unelias kokki. Kolmanneksi kerkesi Soppakellarin Tusla.
Tämän päivän Aamulehdestä löytyy artikkeli "Nuoret eivät tiedä maitopurkin hintaa, eivätkä välitä siitä". Tottahan se on, ei minullakaan ole hajuakaan maitopurkin hinnasta. Tosin se voi johtua siitä, että ostan maitoa ehkä kaksi kertaa vuodessa, jos silloinkaan.
Jutusta jää vähän sellainen maku, että tämä kyseinen asia tekisi nuorista välinpitämättömiä ja kaikkea muuta ikävää. Kuitenkaan ei oteta huomioon sitä, että vaikka hintatietoisuus olisikin huonontunut, niin ehkä tietoisuus laadusta ja tuotteen alkuperästä on etenkin nuorten kohdalla voinut kasvaa? Ja esimerkiksi minä valitsen kauppani sen palvelualttiuden ja valikoiman laadukkuuden ja laajuuden perusteella, enkä suinkaan senttien hintaerojen perusteella. Ja todellakin olen valmis maksamaan tuotteen hinnassa olevasta ilmasta, mikäli se näkyy palveluna.
Aamulehti listaa hintatiedot viidestä tuotteesta kahdelta ajankohdalta. Tuotteet ovat lenkkimakkara, rasvaton maito, hienosokeri, kahvi ja kolajuoma. Näistä tuotteista vain kahta ja niitäkin äärimmäisen harvoin, mutta ehkä nämä ovat ne mitä muut sitten kuluttavat.Vaikka en sentilleen hintoja tiedäkään, olen noteerannut uutisoinnin ruoan hinnan noususta. "Ruoan hinta nousee ensi vuonnakin" uutisoi joulukuussa Taloussanomat, Tekniikka & Talous oli asialla jo elokuussa artikkelillaan "Raaka-aineet nostavat rajusti ruoan hintaa". Pitkin syksyä erinäiset lehdet kirjoittelivat aiheesta ja nyt se jo toki näkyy kaupoissakin. Taustallahan tässä on hyvin pitkälti vilja, huonot sadot ja kasvanut kiinnostus bioenergiaan, kysynnän ja tarjonnan laki.
Syötävä tässä kuitenkin on, mielellään laadukkaasti ja niin, että kotimaiset tuottajat pystyvät jatkossakin toimimaan - hinnasta viis. Vai mitä olet mieltä?
Vihreän curryn kanapyörykät ja lihapullista yleensä
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: omat reseptitTänään unenpöpperössä aamulla pyöräytin jääkaappiin lihapullataikinan iltaa odottamaan. En käyttänyt tavanomaista reseptiäni, vaan pitkään mielessä kytenyttä ideaa.
Nyt iltasella paistelin salaatin seuraksi Vihreän curryn kanapyörykät ja melko oivalliseksi ideani osoittautui!Tarvitset:
Tavallisesti pyöräytän pullat niin, että käytän Crème Bonjour Cuisinea (milloin mitäkin makua), jauhelihaa (mitä ikinä mieli tekeekään, yleensä kananpoikaa tai kalkkunaa, joskus myös yhdessä), juustoraastetta (yleensä mozzarella, joskus savujuustoa tai Oltermannia) ja suolaa + pippuria tarvittaessa. En kätke pullan keskelle mitään. Ystäväni käyttää tätä hullun helppoa reseptiäni myös, mutta lisää grillimaustetta hyvin tuloksin. Ja mitä ainesten määriin tulee, kuka niitä mittaa?
vihreää currytahnaa
pari ruokalusikallista crème fraîchea
kananpojan jauhelihaa
aavistus perusjuustoraastetta
suolaa
minimozzarellapalloja
Sekoita ensin currytahna ja crème fraîche kulhon pohjalla kunnolla yhteen. Sekoita sitten mukaan jauheliha ja juustoraaste. Anna tekeytyä jääkaapissa.
Muotoile pulliksi niin, että kunkin pullan keskustaan kätket minimozzarellapallon (fetakuution tms).
Paista ja syö suihisi.
Kun aikoinaan lähdin miettimään tätä maailman yksinkertaisinta ja korppujauhottominta lihapullareseptiäni niin päätin, että tuloksen on oltava parempi kuin äitini tai mummoni lihapullien. Tänä päivänä äiti ja mummo käyttävät minun reseptiäni, joten tavoite on ikäänkuin saavutettu :D
Mites sinä, tekeekö äiti parhaat lihapullat ja millä metodilla?
Jo viime vuoden puolelta on kokeiltavien reseptien pinossa ollut BBC Good Food -lehden viimeisin numero ja Spiced chickpeas with halloumi.
Täytyihän se sitten pistää kokeiluun, kun kerran kaikkia aineksiakin kaapeista löytyi. Inkivääriä, chiliä, pinaattia, kikherneitä, paprikaa ja halloumia, sekä sitruunamehua pannulla käytettynä. Halloumin epäilemättä voisi korvata vaikka marinoidulla tofulla ja siinä olisikin aivan oivallinen vegevaihtoehto.
Joka tapauksessa napakka ruoka valmistui lähestulkoon silmän räpäyksessä ja oli oikein maittavaa. Lehti ei valehdellut pätkääkään 20 minuutin pika-ateriasta.Spiced chickpeas with halloumi
1 tsbp olive oil
1 chilli, deseeded and finely chopped, or ½ tsp chilli powder
2 tsp finely chopped fresh root ginger
400g can chickpeas, rinsed and drained
200g bag baby leaf spinach
3 red peppers from a jar or deli counter
½ 250 g pack halloumi, drained
juice 1 lemon
1 Heat the oil in a pan, then gently fry the chilli and ginger for 1 min. Stir in chickpeas, spinach and peppers, then season. Cover, then cook gently for 3-4 mins, stirring occasionally, until the spinach has wilted and the chickpeas are warmed through.
2 Meanwhile, heat a non-stick frying pan until piping hot. Cut the halloumi into 6 slices and quickly fry for 1-2 mins each side. Stir the lemon juice into the chickpeas and divide between two plates. Top with the halloumi and serve immeadiately.
BBC Good Food, January 2008, sivu 19
Tuoreen pinaatin sijasta minä käytin pakastepinaattia ja muutenkaan en totellut reseptiä täysin orjallisesti, mutta perusteet olivat kunnossa. Suosittelen lämmöllä.
Alennusmyynnit ovat parasta aikaa käynnissä ja ne koskevat tietysti myös kirjakauppoja. Ikävä kyllä keittokirjojen suhteen kirjojen tammiale on ainakin minulle ollut pieni pettymys.
Kipa Kirjakauppojen listoilla on vain muutama teos, jotka eivät kuitenkaan herätä mielenkiintoani ollenkaan. Kotiruokaa koululaisille, rapuja, grillausta.. Leivo herkkuja helposti irtoaisi alta kympillä.
Infoista saisi nyt hillittömän halvalla, eli alle vitosella Sara La Fountainin 'helppoja ja houkuttelevia ruokaohjeita' ja kympillä Pienen kahvikirjan. Varsin huokeaan hintaan kirjoja myös piparkakkutaloista, hirvestä, tapaksista, suklaaherkuista, wokeista, salaateista, metsän mauista.. Tarjouksessa näkyy olevan myös Keittokirja mammanpojille, jonka vuosia sitten ostin paremmalle puoliskolle syntymäpäivälahjaksi. Saattaisin melkein kuvitella hassaavani tuon yhden vitosen.
Akateemisessa on tarjolla ruoka ja viini -aleosiossa 17 tuotetta. Valtaosa näistä tarjouksista onkin jo loppuunmyyty, muun muassa se samainen Sara La Fountainin teos. Joukossa oli tarjolla myös Sushi - 30 helppoa ohjetta, joka on minusta erinomainen pieni opas asiaan. Onneksi se omasta hyllystä jo löytyy. Ruokavalioita koskevia kirjoja, GI-dieettiä, parempaa ruokaa lapsille, jälleen kahvia, samettisia makuja maitotuotteista, kiinalaista.. Ei mitenkään yllättävää nähdä, että Hans Välimäen ja Mikko Takalan Chez Dominique on myyty loppuun. Saattaisin vielä harkita tuota Samettisia makuja kermasta, maidosta, rahkasta, jogurtista.
Isompi tarjonta on Suomalaisella. Toki keittokirjojen kanssa on niputettu terveyteen liittyvät kirjat, mutta onhan näillä olennainen yhteys keskenään. Kirjojen joukossa on muun muassa Tofukeittokirja, joka sinänsä voisi olla aivan oivallinen lisä omassa kirjahyllyssä. Muutoin kaupan on varsin peruskirjoja, helppoja gluteenittomia ohjeita, kasvisohjeita, kastikkeita, samaisia rapuja kuin muissakin alelaareissa, helppoja italian makuja, pyttärikirjaa ja klassisia herkkuja. Frantsilan yrttitilan kasviskeittokirjan saisi kantaa kotiinsa neljänneksellä alkuperäisestä hinnasta.
Bookplussan tarjoukset eivät ole esillä aivan yhtä ilmiselvästi kuin muilla, mutta siellä piilossa onkin sitten varsin hyvä valikoima. Tietysti tarjolla on samoja tapauksia kuin muillakin ja mainitsemisen arvoista on minusta ainakin Ludvig XV:n keittiömestarin keittotaidon kannettava käsikirja. Saattaisin klikkailla ostoskoriini Superjuomat. Muutama kattauskirja, kakkukoulua, seitsemän tähden leivontaa, yrttejä.. sitä perustarjontaa, tosin laajempana kuin muilla. Ehkä äkkiseltään jännittävintä tarjonnassa on Nuotiokirja, jota voisi olla mielenkiintoinen selata, puhumattakaan Väinämöisen viettelys. Ehdottomasti kierroksen jännittävin valikoima.
Adlibriksellä ei näemmä alelaaria erikseen ole, mutta toisaalta heidän hintansa ovat jo valmiiksi varsin alhaiset :)
Ruokalassa on tällä viikolla teemana ihan tavan arkiruoka.
Ennen töihin lähtöäni ehdin katsomaan hieman ennen puolikahdeksaa tulevan päivän aiheen esittelyn ja kävi ilmi, että tänään Miettusen Sanna kokkailisi makaroonilaatikkoa ja porkkanaraastetta. Huomenna taas on tarjolla kalakeittoa ruistikkujen kanssa, keskiviikkona makkarakastiketta, viikon loppupuolella karjalanpaistia sekä pinaattilettuja. Toden totta, kyseessä on sitä mitä mielletään tavalliseksi arkiruoaksi.
Pohdiskelin asiaa pitkin päivää ja tajusin, että se minkä minä miellän tavalliseksi arkiruoaksi on monille erikoista. Makaroonilaatikkoni harvemmin sisältää jauhelihaa, teen sen mieluummin lohella ja katkaravulla. En edes muista koska olisin viimeksi ostanut normaalimallista makaroonia, laatikkoonkin varaan mieluummin penneä. Perunan sijasta teen esimerkiksi muusin kukkakaalista, uuniperuna on oikeastaan uunibataattia minulle (kuvassa muun muassa uunibataattia). Lihapullat pyöräytän mieluiten kananpojanjauhelihasta ja jos sattuukin punaista lihaa tekemään mieli, ostan todennäköisesti karitsaa..
Kyseessä ei ole mikään erikoisuuden tavoittelu, sillä samahan se vaiva on joka tapauksessa. Se vaan tahtoo olla niin, että esimerkiksi se kukkakaalista tehty muusi miellyttää maultaan ja koostumukseltaan enemmän ja makaroonilaatikko useammista mauista on miellyttävämpi kokemus monena päivänä peräkanaa. Toki minulle käy sitten niin, että niinkin yksinkertainen asia kuin perunankeitto vaatii pienen muistelemisen, kun ei sitä vaan kerta kaikkiaan tule tehtyä juuri ikinä.
Myönnän, että niitä ruokia joita kotonani en laita, saatan äidiltäni salaa toivoa kotiin kyläilemään mennessäni. Enpä ikinä itse puuroa keittele, joten satunnaisilla kyläreissuilla saatu puurokin on kyllä hyvää (kuvassa mannapuuroa ja mansikkaa). Ja kyllä minäkin käytän esimerkiksi niitä pinaattilettuja, joita Ruokalassa aikovat perjantaina laittaa tulille. Minä vaan nautiskelen pinaattilettuni ruisleivän välissä, vähän niinkuin hampurilaisena. Ja ei, en minä koe sitä edelleenkään vaivalloisena puuhana.
Saa katsoa, miten aikanaan minun patojeni ääreltä lapset lähtevät kouluruoan iloiseen maailmaan..
Jostain se on aloitettava, joten aloitetaan sitten ensimmäisestä päivästä.
On ehkä klishee, että uutena vuotena on mahdollisuus uusiin kujeisiin tai jopa aloittaa puhtaalta pöydältä. Minä lankean nyt näiden mahdollisuuksien ansaan ja aloitan tämän blogin kautta kujeilemisen ja päivän valjetessa olivat pöytäpinnatkin konkreettisesti puhtaina. En epäile hetkeäkään, ettäkö olisin yksin aloittamassa taas uutta elämässä.
Jokapäiväistä leipää pyrkii olemaan oma huoleton kattaukseni ruoanlaittoon, keittotaitoon ja ruokaan liittyvistä asioista. Kokkailen lähinnä omaksi ja perheeni iloksi, en tee työkseni mitään ruokaan viittaavaakaan. Ruoka vain on lähellä sydäntäni ja toki myös lanteitani, reisiäni, vyötäröäni..
Mutta nyt on siis ensimmäinen päivä, sekä vuotta 2008 että tätä kattausta. Pidemmittä puheitta on aika tarjoilla Ensimmäisen päivän pyttipannua:
Satsista syntyy pari reipasta lautasellista.
Ainekset:
4 kohtuullisen kokoista perunaa (käytin siikliä)
5 suikaletta pekonia
2 munaa
10 kalkkunanakkia
½ prk kermaviiliä
3 rkl sinappia
mustaapippuria
suolaa
Pyöräytä kermaviilistä ja sinapista kermaviilikastike, voit myös heittää muita mausteita halutessasi sekaan. Laita seos jääkaappiin tekeytymään.
Keitä kananmunat ja odotellessasi pilko perunat (minä höyrytin perunat edellisenä iltana kypsiksi, sillä paistareista vaan tulee parempia edellisen päivän perunoista) ja nakit. Kun munat on keitetty, kuori ne ja paloittele neljään osaan.
Kuumenna pannu ja nakkaa pekonit paistumaan. Saavutettuasi haluamasi rapeusasteen, voit poistaa pekonit pannulta tai heittää perunat ja nakit suoraan niiden kaveriksi pannulle. Paista, kunnes saat kaikelle kauniin paistopinnan. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Yhdistä tarjoiluastiassa pyttäri, kermaviilikastike ja kananmunat. Tarkista maku.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
