Leivän lukija ei paastoa

Valtaosa lukijoistani ei paastoa, mutta ainakin osa on ilokseni asiaa harkinnut.

Parin edellisen viikon aikana kysyin, että kuuluuko paasto säännöllisiin tapoihinne. Tähän minut innoitti parhaillaan käynnissä oleva ortodoksien Suuri paasto. 3 vastaajaa kertoikin paastoavansa säännöllisesti nimenomaan uskontonsa takia. En erityisemmin eritellyt millaisesta paastosta on puhe, joten varmastikin valtaosa meistä on jonkin asteisen pienen paaston verikokeiden tms. takia suorittanut jossain elämänsä vaiheessa. Mielessäni oli kuitenkin pidempi aikainen pidättäytyminen erilaisista ruoka-aineista ja muista asioista.

Muitakin säännöllisiä paastoajia löytyi kuin uskontonsa takia paastoavia. Kokonaiset 5 kappaletta ilmoittautui. Epäsäännöllisiä paastoajia sitten taas 23 kappaletta. En osaa arvailla syitä näille epäsäännöllisille paastoille, mutta mitäs tuosta.

Valtaosa vastaajista ei paastoamiseen ole tarttunut, eikä taida tarttuakaan. En lähde arvailemaan mitä nämä vastaajat paastosta ajattelevat, mutta uskoisin, että näidenkin ihmisten joukossa on ihmisiä joille paasto voisi tehdä hyvää ja niitä, jotka elävät jo nyt sen verran puhtaasti etteivät paastoa mitenkään erityisemmin tarvitsisikaan.

Minä henkilökohtaisesti olen vasta harkinnut paastoa ja tänään hankkinut viiden päivän paastopaketin Vogelilta, jonka kanssa ajattelin toimia hieman myöhemmin tänä keväänä. Lähinnä ajattelin hoitaa homman ihan puhdistusmielessä, allergioiden toimia tarkkaillakseni. Tiedä vaikka ottaisin säännölliseksi tavaksi. Lueskelin tässä taannoin Pamela Seruren kirjan 3 päivän energiapaasto, jossa mehut tehtiin itse ja jokaiseen päivään kuului meditointia ja sen sellaista. Ihan siihen en kyllä kykene, pystyn olemaan tekemättä mitään, mutta kolmen tai viiden päivän tahallista mielen tyhjyyttä en kyllä kestä.

Kysyin tämän lähes saman kysymyksen myös Ask500Peoplessa ja jako oli aika pitkälti sama. Tosin uskontonsa takia paastoavia oli 166 vastaajasta jopa 32 ja muuten vain paastoavia vain 9. Tässä suhteessa maailmalla oltiin eri järjestyksessä kuin Leivän lukijoiden joukossa.

Merellistä risottoa ja tuunausmerkintöjä

Välttelen edelleen kaupassa käyntiä, joten jälleen mennään sillä mitä kaapeissa on valmiina. Pakasteesta löytyi sekoitus mereneläviä ja kuiva-aineista risottoriisiä. Onneksi löytyi myös Vian kalalientä ja hiukan käyttökelpoista valkosipulia. Puhumattakaan valkkarista..

Äyriäisrisotto:

2 dl risottoriisiä
1 pkt pakasteäyriäissekoitus
pari valkosipulin kynttä
½ l kalalientä
loraus valkoviiniä
mausteita
öljyä
voita
parmesaania

1. Kuumenna aakea laakea pannusi/kattilasi ja öljy sekä voi. Anna valkosipulin pehmetä pannulla ja mausteiden avautua myös. Muutama minuutti riittää.

2. Lisää riisit ja sekoittele kunnes riisit ovat kuultavia. Lisää valkkari ja sekoittele kunnes se on imeytynyt riisiin.

3. Lisää lientä vähän kerrallaan ja anna imeytyä riisiin. Sekoittele ja anna pulputtaa pienesti. Riisi on kypsää palttiarallaa 16-18 minuutin pulputtelun jälkeen, siihen voi upota enemmänkin lientä kuin puolen litraa.

4. Pari kolme minuuttia ennen "täyttä aikaa" lisää sulatetut äyriäiset, etteivät sitkisty.

5. Ota kattila levyltä, lisää vähän voita ja parmesaania. Pistä kansi päälle ja anna seisoskella pari minuuttia.

Risoton kuuluu olla hieman kosteaa ja "mehukasta" ja tämä kierros ainakin oli. Oikein mukava keskiviikon illallinen, pari lautasellista tästä tuli. Sopivasti kahdelle tai kolmelle, jos ette ole niin suuriruokaisia kuin minä.

Eilen ei kuitenkaan syöty risottoa, mutta Italian henkeen menin silloinkin. Nimittäin tuunasin vähän jälleen Dr. Oetkeria. Casa Di Mamma Ultimate Four Cheese kohtasi katkaravut ja oi että kun tulikin hyvä lopputulos!


Käytin säilykekatkarapuja, metalli- ei lasitölkistä. Erittäin toimiva lopputulos. Samaisia katkarapuja olen käyttänyt tällä viikolla töissä, Lämmin kuppi -pussikeitot, munanuudelit ja nämä katkaravut toimivat yhdessä hienosti, tulee vähän ruokaisampi keittolounas.

Keskustelu hintapolitiikasta jatkuu

On se suunnaton ilo nousta uuteen aamuun tällaisten uutisten pariin: Tulevaisuuden ruoan hinta voi nousta pilviin. Ristiriidassa tämän kanssa on uutinen Ruuan hinta ei karkaa kuluttajilta Suomessa. Kyllä sitä innolla oikein odottaa ruokakuntansa kasvamista ja tulevaisuutta..

Iltalehti kirjoitti vain viikko sitten, että Ruoka onkin halpaa! Muutama viikko sitten jommassa kummassa iltapäivälehdessä oli juttu kuinka ruoan hinta on itseasiassa halvempi kuin 18 vuotta sitten. 18 vuotta! Aivan älytön vertailun kohde, ruokakin on ihan erilaista kuin 18 vuotta sitten! Ja tuo aika on toki väkisin haettu, ei muuten tule kellekään mieleen verrata juuri 18 vuoden taa. Iltapäivälehtien luotettavuus toki on mitä on, mutta se ei estä päivittelemästä asiaa.

Kyllä tämä on omassa rahapussissa todellakin tuntunut, pitäisi ruveta tarkemmin budjetoimaan syömisiään ja elämäänsä. En opiskeluaikoinakaan pihistellyt ruoassa - toki osaan laittaa makaroonin niin monella tavalla, että heikkopäisempää hirvittää, mutta sille kuuluisalle makarooni-tonnikala-opiskelijadieetille en joutunut koskaan. Enkä aio joutua sinne nytkään, mutta jotain on valinnoissaan muutettava, jotta henkilökohtainen ruokakassini olisi halvempi. Ja jos sitä onnistuisi oikeasti säästämään, voisi vaikka lahjoittaa ruokakorin joillekuille toisillekin.

Bongasinpa muuten ihan mielenkiintoisen keskustelun ruoan hinnasta viime vuoden puolelta. Keskusteluun on osallistunut ministeri Anttilakin.

Jostain syystä tähän blogiin on päädytty hakusanoilla 'kananmunan hinta' varsin useasti. Annetaanpa siihen nyt sitten tässä kohtaa myös vastaus. Polkkapossunkin linkittämässä palvelussa Nettiruoka näyttää kuuden L-koon Kultamunan paketti maksavan 1,31€. Samainen setti maksaa palvelussa Kauppakuriiri 1,20€. Tampereen Sokoksen ruokaosastolla samat munat 1,19€.

Ricottaa ja pyrstöjä pastan kanssa

Jääkaapin tyhjennys jatkuu, kuten myös kaupan vältteleminen. Palkkapäivä olisi tosi kiva. Nakkasin yhteen vähän ricottaa, jättikatkaravunpyrstöjä ja tuhosin yhden kuivapastapussin lopun.


Ei siis mitään sen kummempaa, keittelin pastan al denteksi, valutin ja nakkasin takaisin pataan. Köntsä ricottaa ja pyrstöt perään ja toki vähän valinnaisia mausteita ja lievä sekoitus. Ja sitten voisi huutaa "SYÖMÄÄN!" jos olisi joku jolle huudella tämän katon alla.

Jättipyrstöt ovat vielä pari päivää Stockalla kanta-asiakaskortilla alennuksessa, ihan vinkkinä. Tässä palkkapäivää odotellessa..

Helpotusta buffetin aiheuttamaan ahdinkoon

Ruotsinlaivalla on helppo aiheuttaa itselleen minimaalisen virhearvion takia suunnatonta ahdistusta. Buffetissa kun kaikki näyttää hyvältä ja tottakai tuotakin pitää maistaa. Onneksi tähän vaivaan on myös lääke: Saddam. 2 cl Jägermeisteria, 2 cl Salmiakkikossua ja 5 tippaa tabascoa Pohjanmaan kautta. Toimii kuin potku mahaan tai kesä kuopassa.

PS. Saddamin kaksoisolentojen avulla on valettavissa tehokkaat tinat.

Keittolounasta tuunattuna

Parin päivän hiljaiselon jälkeen minulla on teille tarjottavana pieni tuunausjuttu. Valokuvia asiasta ei ole, en ruvennut töissä asiaa kuvaamaan.

Tämä tuunaus koskee sosekeittoja, joita palttiarallaa jokainen kauppa myy pahvitölkeissä, litraisissa tai pienemmissä. Minä tuunasin Valion Violaa, tomaattivuohenjuustokeittoa. Yksi purkki säilyy avattuna jääkaapissa viisi päivää, eli periaatteessa siitä saa siis yhden viikon lounaat. Minä tein neljän päivän lounaat.

Tomaattivuohenjuustokeiton tuunaus x 4

Kaikki ainekset on ostettavissa yhtenä päivänä kaupasta, mutta voit toimia myös niin, että otat kotoa edellisen päivän jämiä töihin mukaan.

Minä tuunasin seuraavin aineksin:

1 tlk Viola tomaattivuohenjuustokeittoa
1 kypsä broilerin rintafilé
4 lihapullaa
katkarapuja (suolavesi, ei pakaste)
nuudeleita
juustoa
ruissnackseja (minä otin valkosipuliöljyssä olevia, muovipurkissa myytäviä)

Työpaikan keittiön varusteluksi riittää jääkaappi, mikro ja vedenkeitin.

Voit joko ostaa einesosastolta broiskun ja pullat, mutta jos kaupassasi on tarjolla lounastiskissä näitä, suosittelisin sitä vaihtoehtoa. Voit toki myös laittaa ne kotona edellisenä iltana.

Maanantai

Riivi broisku suupalan kokoisiksi kappaleiksi soppalautaselle ja pistä pari desiä keittoa päälle. Kuumenna mikrossa ja lisää sitten vähän valitsemaasi juustoa ja ruissnackseja.

Tiistai

Pieni lihapullat ja jälleen kaada keitto päälle. Lämmitä ja toista juusto- ja snacksepisodi halutessasi.

Keskiviikko

Lämmitä keittoa ensin hetki, lisää sitten vasta katkaravut, etteivät liiemmälti sitkisty. Jälleen voit lisätä haluamaasi juustoa ja snackseja.

Torstai

Keitä vesi vedenkeittimellä. Murskaa nuudelit pienemmäksi soppalautaselle. Lisää kuuma vesi ja pistä toinen lautanen kanneksi päälle. Anna olla pari minuuttia ja valuta sitten varovasti vesi pois. Lisää sitten keitto päälle ja lämmitä. Juusto ja snacksit ovat taas valittavissa jos siltä tuntuu.

Toki voit myös jokaisena päivänä lisätä vähän nuudeleita joukkoon, jos siltä tuntuu. Aina on myös muita vaihtoehtoja, joilla tuunata, esimerkiksi vaikka kuorettomia kalkkunanakkeja voisin kuvitella lyöväni sopan joukkoon. Täällä Tampereella mustamakkara voisi tulla kyseeseen. Taidetaan kaupassa myydä kypsää jauhelihaakin?

Mikäänhän ei estä lisäämästä vaikka pakastekukkakaalia tai -parsakaalia, muita kasviksia. Se tietysti vaatii työpaikan keittiön varustelulta hieman lisää, pakastelokerolta kyvykyyttä.

Keitonkin voit tietysti tehdä itse tai käyttää jotain muuta vaihtoehtoa.

Huoh, tänään lähden laivalle syömään, katsotaas mitä siitä tulee kun en ole aikoihin käynyt.

Marinoimaton jääkaappi ja muita tarinoita keskiviikolta

Adressi marinoimattoman lihan puolesta on tänään ylittänyt 10 000 nimen rajan! Melko hienoa, toivottavasti nimiä tulee vielä paljon. Leivän arvontaan sen sijaan on tullut nyt yli 150 osallistumista, aikaa on jäljellä hieman reippaat 9 päivää.

Minäkin tänään vedin marinoimatonta paistia, jämiä viime ajoilta. Nokkospastaa, paistia, paprikaa ja makeaa chilikastiketta. Täysin sillä periaattella mitä kaapista pitää tuhota ennen kuin ovat nähneet parhaat päivänsä.

Iltapalaksi söin eilisen jämämaksat leivän päällä, pakko saada kaappia tyhjäksi. Pitää se nimittäin joskus pestäkin.

Rautaisaa salaattia

Voimaboostin tarpeessa kannattaa hakeutua maksan pariin, rautaisa salaatti antaa voimaa.


Kuten eilen sanoin, tänään pitkästä aikaa salaattia. Yllä olevassa kuvassa ruokaisa pikaruokani, joka pitää sisällään seuraavia asioita:

paistettua broilerin maksaa
avocado
lollo rossoa
kurkkua
Ramiro-paprikaa
pisaratomaatteja
Aura-juustoa

Kaikki on vaan kylmän rauhallisesti yhdistetty ja nyttemmin hyvin sisäistetty. Pidän tämänkaltaisista ruoista, salaattipohja ja jotakin tekemään siitä ruokaisamman. Yleensä lihaa, kanaa tai kalaa. Pienet määrät pastaa tai couscousta sopivat myös mukavasti lisäämään annoksen ruokaisuutta.

Pienillä ainesosamuutoksilla tätä jaksaa yllättävän kauan vaikka päivittäin. Tällä kertaa tämä ei vaatinut tuekseen mitään kastiketta tai tahnaa, mutta niitäkin kannattaa ottaa haltuun muutamia. Yleensä jotain parista perusjutusta syntyvää, ei mitään ihmeellistä. Olette varmasti huomanneet jo taipumukseni crème fraîchen, fetan ja jonkin kasviksen liitto. Erikoisen hyvää tulee grillatun paprikan kanssa.

Ystävä oli saanut jonkun hulluuskohtauksen ja tehnyt piparkakkutaikinan. Tänään sain rasiallisen sitä, parhaita lahjoja ikinä.

Ruokameemi heti kärkeen

Haastoin jälleen itseni meemin pariin, tällä kertaa löysin jo(en) meemin Food meme ja käänsin sen varsin vapaalla metodilla.

Paras rouskuteltava:

Kuivatut omenalastut kanelilla maustettuina.

Paras lohturuoka:

Pasta valkosipulilla, voilla ja parmesaanilla.

Paras ääni:

Leipäjuuston vikinä on jotenkin todella viehättävä ääni.

Paras piknikruoka:

En ihan hirveästi ole harrastanut piknikkejä, mutta näin äkkiseltään ajateltuna täytetyt leivät kuulostavat piknikruoalta.

Paras ruokakohtaus elokuvassa:

Ratatouillen kohtaus jossa Remy ja Linguini yrittävät ryhtyä yhdessä laittamaan ruokaa, se opettelemiskohtaus.

Parasta ruokalyriikkaa:

Milk and toast and honey / Ain't it funny how things sometimes look so clear and feel so near / The dreams I dream, my favourite wishful thinkin'

Huonointa ruokalyriikkaa:

Sika, se kuulan kalloon saa / Sika, sen setä teurastaa / Sika, ja setä verta juo / Sika, se joulumielen tuo

Paras ruokatuoksumuisto:

Kaikki ne voissa paistetut sienet mökillä syksyisin.

Lempikesäruoka:

Uudet perunat sillin ja voin kanssa.

Ruoka joka muistuttaa minua merestä:

Tuore tonnikala. Hienosti iskostuu heti mieleen merten huono tila ja ryöstökalastus.

Lempitalviruoka:

Lanttu- ja porkkanalaatikot, ne ei kesällä todellakaan maistu samalta.

Todennäköisin lounasvalinta:

Yrttipastakanasalaatti ja aurajuustokermaviilikastike sekä jokin leipä tms.

Epätodennäköisin lounasvalinta:

Pyttipannu, Sokoksen lounastiskiä kun ajattelee näissä lounasvastauksissa.

Saa minut kakomaan:

Läski missään, sen suutuntuma vaan on jotenkin liikaa. Ylipäätään suutuntumalla on paljon merkitystä sen suhteen mitä voin syödä ja mitä en. Salaatissa pitkät punasipulisuirut ovat kammottavia.

Ruokaperinne jota vihaan:

Pääsiäisenä tuntuu olevan vallalla täysin käsittämättömiä tapoja lammasta lukuunottamatta. Mämmi ja pasha ovat jotakin niin hämmentävää ettei voi käsittää.

Lauantai-illan ruoka:

Äidin kotitekoinen pizza aineksista joita sattuu löytymään. Kulmapalat on parhautta!

Suosikkini villeistä ruoista:

Ehdottomasti sienet, tatit, kantarellit, suppilot, mustatorvisienet, lampaankäävät, orakkaat..

Paras ruoka seksileikkeihin:

Tietysti minut on opetettu siihen, ettei ruoalla saa leikkiä. Sittemmin olen toki ruoalla leikkinyt, mutta sängyssä ei syödä.. Tosin eihän näiden leikkien tarvitse sängyssä tapahtua. Jääpalat.

Paras lääkitsemisruoka:

Valkosipuli, flunssankartteleminen on erinomainen tekosyy.

Ruoka joka parhaiten edustaa juuriani:

Minun juureni ovat niin käsittämättömät, ettei tähän mitään yksiselitteistä vastausta löydy. Mutta koska mummun suku on Saksasta ja ollaan tunnetusti aika hapanta sakkia, vastaan hapankaali..

Ruoka joka eniten kaltaiseni:

Haluaisin ajatella, että suklaamuffinssi. Tumma kieleltäni ja mieleltäni ja ehkä vähän muutenkin, valtavan kokoinen, yhtä leveä kuin pitkä. Joskus makea, joskus sattumia joukossa jne. Joskus on kuorrutetta, joskus ei.

Paras raa'an ruoan tuoksu:

Omenoiden tuoksu on ihana, mutta ikävä kyllä hiukan ikävyyksiä aiheuttava.

Enkä minä taaskaan kiusaa ketään erityistä. Tehköön perässä itse kukin jos huvittaa - tai olkaa tekemättä.

Madesoppaa ja aikurutomaattitoasteja

Eilen ja tänään on ollut ilo nauttia äidin valmistamaa madesoppaa ja sen kaverina sitten minun toastejani. Äidin reseptistä minulla ei ole hajuakaan, mutta mateen lihaa ja maksaa, perunoita ja kermaa tuo soppa lähinnä sisälsi.


Toastit sen sijaan sisälsivät Manchego-juustoa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja persiljaa paahtiksen välissä ja pienesti voita.


Vanhempien kotona ihan voileipägrillissä käräytin, kotosalla mikrotin leivät vaan kun en jaksanut hakea sitä rapeutta.

Tälläistä talviruokaa, huomenna on luvassa pitkästä aikaan oikein kunnon salaattia.

Väliaika ilman kahvia ja pullaa

Vastaamisaikaa lukijakyselyssä on vielä 12 päivää, jos oikein laskin. Tähän mennessä on 125 140 arpaa heitetty peliin mukaan ja vielä monen monta kävijää ehtii pistämään lusikkansa soppaan, kuhan vain vastaa lukijakyselyyn.

Annettakoon paketista pieni vihje: erääseen osaan sisällöstä tarvitset tiheän siivilän, ettei mene aarteita hukkaan.

Paljon on tähän mennessä tullut hyviä ideoita ja vähän olen jo toteutellutkin asioita. Ihan kaikki eivät vissiin ole ymmärtäneet kommentoivansa blogia, mutta mitäs tuosta. Toivottavasti edes osa niistä kävijöistä, jotka ovat löytäneet tiensä tänne nimenomaan arvonnan perässä päätyvät tänne uudestaankin.

Mielessä on kehkeytynyt suunnitelma seuraavastakin kisasta, johon onkin sitten mahdollisuus saada useampia arpoja kunkin kävijän. Sen taidan ajoittaa huhti- tai toukokuulle, riippuen vähän siitä miten maailma makaa.

Paahtopaistia ja feta-artisokkatahnaa

Tämän lauantain ohjelmistossa on ollut äitini keittiössä pyörimistä, mikä on aina ilo. Keittiönsä kun on kunnollisen kokoinen keittiö, eikä parin neliön komero niinkuin allekirjoittaneella.


Tämän päivän tähti oli varsin vaivaton ja itsekseen valmistuva paahtopaisti, jonka kaverina uuniperunaa, tahnoja ja salaattia.

Paahtopaistihan valmistuu palttiarallaa näin:

Tarvitset:
1,5-2 kg kappaleen nautaa
1 rkl suolaa
1 tl valkopippuria

1. Ota lihaan pannulla väri paistamalla pienessä määrässä öljyä.

2. Nakkaa liha pataan ja hiero siihen kauttaaltaan suola ja valkopippuri. Laske pannulle vähän vettä, jolla huuhdot maut irti. Heitä sitten pannulla oleva liemi pataan myös.

3. Pistä lihan paksuimpaan kohtaan paistomittari jota vahtia.

4. Asenna koko hoito noin 150 asteiseen uuniin ja vahdi mittaria kunnes paistin sisälämpötila on 63-65 astetta.

5. Poista pata uunista ja pistä kansi päälle, vuoraa pata sanomalehdellä yms. ja anna tekeytyä pari tuntia.

6. Leikkaa ohuiksi siipaleiksi.

Pienesti jää punertavaksi, mutta se kuuluu asiaan.


Paahtopaistin kanssa tosiaan söimme uuniperunaa, Rosamundaa foliokääreessä. Uuniperunahan ei ole mitään ilman tahnaa ja tahnan virkaa tänään tekivät prismalainen katkarapusalaatti sekä feta-artisokkatahna:

Tarvitset:

1 prk Crème fraîchea
1 tlk artisokkaa suolavedessä
1 pkt pehmeää fetaa (Arla Apetina laktoositon pala)

Sotke kaikki sauvasekoittimella tahnaksi.

Koko aterian suurin homma lieni perunoiden peseminen, eli eipä ollut iso juttu ja maistui aivan tavattoman hyvältä. Oli ilo olla ruoka-aikaan kotonakotona.

Allergiaoireita julkisissa kulkuvälineissä

Minusta on hienoa, että ihmiset syövät terveellisiä eväitä, kuten esimerkiksi mandariineja, appelsiineja tai omenaa. Siinä vain on myös minun näkökantilta yksi minimaalinen ongelma.

Viime aikoina olen saanut tunkea itseeni tolkuttomia määriä antihistamiinia, jotta voisin matkustaa ns. sinisillä junilla, joissa allergiaosastoa ei ole. Ihmisillä kun on retkieväänä mandariineja, jotka ikävä kyllä aiheuttavat minulle hengenahdistusta kuorittuina. Ja tietysti ne kuoret jäävät sinne tuolin alle roskikseen lojumaan - arvostaisin huomattavasti enemmän muovirasiallista valmiiksi kuorittuja mandariinin paloja, joiden aromihaitat ovat ainakin minulle vähäisemmät. Arvoistaisin kyllä myös sitä, että junista vaihdettaisiin verhot ja penkit imuroitaisiin välillä..

Toki nyt voi sanoa, että voisin puuttua ihmisten syömiseen. Tilanne on kuitenkin usein se, että nukun junassa ja herään siihen etten saa henkeä. Siinä kohtaa alkaa olla liian myöhäistä puuttua kenenkään syömiseen, vaan ryhtyä rankkaan nestetankkaukseen tai lääkitsemään itseään vähän lisää. Minä selviän yleensä antihistamiinin ja veden yhdistelmällä, mutta monilla muilla on pahemmin.

Eikä tätä tapahdu vain junissa ja muissa julkisissa kulkuneuvoissa, vaan myös pimeät elokuvasalit vähän pelottavat tänä päivänä. Hämmästyttävää kyllä, sielläkin mussutetaan terveellisesti mandariineja ja pähkinöitä, jotka tosin eivät aiheuta minulle mitään, mutta monille muille kylläkin. Katso siinä sitten leffaa..

Olisi mahtavaa, jos kaikki terveitä retkieväitä pakkaavat pystyisivät harkitsemaan ennen matkaan lähtöä myös kanssamatkustajia. Allergisuus tässä yhteiskunnassa on paljon yleisempää kuin uskoisikaan, ja monien kohdalla on kyse todella vakavasta asiasta. Ystävättärenikin sai uuden kämppiksen soluasuntoonsa ja sai opetella aivan uusille tavoille, kun kalan laittaminen ei tule yllättäen kysymykseenkään. Minun vuokseni taas meillä töissä on sitruskielto.. antaisin vasemman jalan varpaani, jos voisin olla siinä huumaavan ihanassa täydellisten mandariinien tuoksussa, puhumattakaan siitä että voisin syödä kyseisiä luonnontuotteita, mutta ikävä kyllä aina ei voi valita. Tietysti on olemassa siedätyshoitoja ja muita mahdollisuuksia, mutta ne ovat pitkällisiä prosesseja ja sillä välin joka tapauksessa henki ei joka paikassa kulje niinkuin pitäisi.

Allergisista oireista kärsii jopa joka toinen suomalainen. Oikeastaan tietämättäsi sinäkin saatat olla allerginen. Tiedätkö olevasi? Ottaako henkeen? Puskeeko ikävä ihottuma?

8 ruokaa, joista en luovu

On ystävänpäivä ja täytyy kyllä sanoa, että olen sen verran ystävä ruoan kanssa, että voin jälleen pohdiskella sitä.

Haastoin itse itseni tekemään meemiä ja päädyin sitten Columbus Foodien meemiin 8 Food I won't Give Up.

1. Pasta
   
   Elin jonkin aikaa ruokavaliolla, jossa muun muassa pasta oli kiellettyjen listalla. Se oli kyllä mielenterveyteni kannalta virhe, sillä nimenomaan pasta on minulle se lohturuoka. Ei ole maailmassa murhetta, jota en unohtaisi voisen ja valkosipulisen pastan kanssa ainakin syömisen ajaksi. Juuri nyt suosikkini on kotimainen nokkospasta, mutta aika pitkälti mikä tahansa pasta menee, enkä siitä tohtisi luopua.


2. Suklaa
   
   Melkeinpä pystyisin elämään ilman mitä tahansa muuta karkkihyllyn antimista, mutta suklaasta en luovu. Etenkään siitä suklaasta, joka sisältää jonkin sortin pähkinä- tai mantelimassaa. Fazerin Geisha on helposti yksi suosikkiasioistani maailmassa ja pelkästään yhdellä maitosuklaalevyn palasella sitä on hetken aikaa ihan onnellinen.


3. Juusto
   
   Olen usein kavereille nauranut, että Stockan juustotiski on hoikkuuteni salaisuus. Koska hoikkuuteni on kaikkea muuta kuin hoikkuutta, voin rehellisesti todeta heittoni olevan täysin oikeassa. Etenkin hävyttömältä haisevat sinihomejuustot ja mehevä vuohenjuusto (jota muuten parempi puoliskoni ei voi sietää) ovat lähellä lanteitani. Yrittäkäähän viedä ne minulta ja voi käydä huonosti. Viime aikoina olen tykästynyt erääseen lampaanmaitojuustoon, jota ystävättäreni kutsui villasukkajuustoksi.. en voi käsittää miten ihmiset tietävät verrata tiettyjä asioita villasukkiin, sillä kuka nyt villasukkiansa olisi maistellut?


4. Lohi
   
   Lähes kaikki kalat ovat kavereitani, mutta lohi on se josta en luopuisi mistään hinnasta. Enkä nyt tarkoita mitään kirjolohta, vaan oikeaa lohta. Pannulla, uunissa, höyrytettynä, keitettynä, raakana, savustettuna.. you name it, lohi delivers! Yksi viimeaikojen parhaista kokemuksista lienee ruotsalaistyyliin riimigraavattu lohi, jota nautin Kangasalla Ravintola Paakarissa viime vuoden puolella.


5. Keltaiset eli kultaiset kiwit
   
   Vihreitä kiwejä en voi allergisuuteni takia syödä, mutta omaksi onneksi olen löytänyt kaupoista keltaiset kultaiset kiwit, eli Golden Kiwit. Salaatteihin, smoothieihin, sorbettiin, sellaisenaan..


6. Katkaravut
   
   Jälleen on sanottava, että valtaosa äyriäisistä sun muista merenelävistä menee sujuvasti alas, mutta katkarapu (etenkin jätti) on suosikkilistallani. Pizzeriassakin saatan tilata pizzan, joka sisältää tasan juustoa ja katkarapuja, kauhean kasan katkarapuja. Joskus tietysti saattaa olla mukana pientä pohjamutien makua, mutta eipä sitä oikein voi estääkään.


7. Sienet
   
   Sienet, etenkin tatit on pätevä syy odottaa nopeaa ajan kulumista. Olen pienenä istunut mättäällä ja laulanut kantarelleille. Mökin rapulla olen istunut malttamattomana huudellen tupaan, että joko pian saa sieniä. Papan kanssa karvalaukkumetsällä käytiin monesti harjun takana. Voilla paistettuja tatteja ja rilluja, suppilovahveromuhennosta, lampaankääpäpihvejä.. aina ne maistuvat yhtä hyvältä.


8. Kaakao
   
   Pystyn kyllä olemaan pitkiä aikoja ilman kaakaota, mutta aina sen pariin on palattava takaisin. Kun Tampereen keskustassa vielä oli Robert's Coffee, kävin lähes päivittäin nauttimassa heillä kaakaota. Jos jotakin kahvilaa kaipaan, se on se. Niin hyvää kaakaota en ole sen jälkeen saanut. Valkosuklaakaakao taas on minusta ihan huijausta.

Tapanahan yleensä on haastaa kanssabloggaajia, mutta en minä aio kiusata ketään tiettyä. Kaikki halukkaat tarttukaa tehtävään ja jos olette jo tällaisen meemin tehneet, linkittäkää kommentteihin ihmeessä omia ajatuksianne.

Niin ja hyvää ystävänpäivää kaikille, syökää ihmeessä vaaleanpunaisia sydämenmallisia juttuja.

Tuunattua ötkeriä

Tänään turvauduin pakastealtaan muurinmurtajaan, päästäkseni aidan yli. Taisin aiemminkin mainita ötkerin tuunaamisesta, johon tänään lankesin.

Löin siis siipaleita prosciuttoa mozzarellaötkerin päälle ja nakkasin uuniin. Oli hyvää jälleen kerran. Sain myös tuunaamiseen liittyvän juttuidean, jonka toteuttanen ensi viikolla lounailla.

Arvontaan osallistumisaika se vaan lyhenee, kuutisentoista päivää jäljellä. Vastauksia on tullut ihan kivasti, mutta toivon edelleen palautetta. Teidän lukunautintoanne minä tässä vain ajattelen :) Kertokaa siis ihmeessä, jos kaipaatte esimerkiksi enemmän tuunausjuttuja.

Kauppahalleista

Viime viikolla kysyin asioimisestasi kauppahalleissa. Minulla on ilo kulkea Tampereen Kauppahallin läpi päivittäin ja työn puolestakin asia on ollut lähellä, sillä viime syksynä Tampereen mainonnan- ja markkinoinninasiantuntijoille ja -opiskelijoille järjestettiin kilpailu Tampereen Kauppahallin mainonnan ideoimisesta. Oli ilo olla ideoimassa kilpailua, toivottavasti sen tuloksia hallin mainonnassa joskus nähdään.

No, joka tapauksessa ostoksia teen hallissa itse silloin tällöin lähinnä lounasaikaan. Tänäänkin poikkesin Teivon Lihan lihapullabaarissa hakemassa vähän savujuustopyöryköitä pahimpaan nälkääni. Tampereella on ihan kivan monipuolinen tarjonta, erikoisempana Suklaaterie ja pitkään minua kiehtoneena 4 Vuodenaikaa, johon en ole vain saanut aikaiseksi mennä.

Kanssani samassa "silloin tällöin" -sakissa pyörikin vastaajista suurin osa, 54%. Lukijoista osa mitä ilmeisimmin asuu kaupungissa tai kunnassa, jossa ei kauppahallia ole, se ei ole mitenkään tavatonta. Monista paikoista on halli hävitetty, ikävä kyllä. Lueskelin tässä taannoin kirjaa Tuoksuja ja tunnelmia: kauppahallit Suomessa ja muistaakseni jokin vanhoista kauppahalleista oli toiminut vähän aikaa jopa jonkin sortin autokauppana!

Viikkorutiiniin kauppahallit kuuluvat vain 3 vastaajalla, mutta minusta se on sitäkin hienompaa! Tampereellakin saisi varsin helposti kauppakassiin perustarvikkeet, vihannekset, hedelmät, lihat, kalat, leivät ja tietysti sen suklaan. Maitotuotteita ja sen sellaisia pitäisi poiketa hakemaan tavan kaupasta, mutta ei tuo minusta huonosti ole. Päin vastoin, lihan ja kalankin suhteen valikoima on takuulla monipuolisempi kuin kaupassa.

4 vastaajaa ei ikinä asioi hallissa, lieneeköhän sitten hallin puute syynä, en voi tietää. Mutta tiedän sen, että hallien tulisi jonkin sortin ryhtiliikettä tehdä mainonnassaan etenkin nuorten suhteen. Minäkin hallissa kävellessäni lasken itsekseni huomattavasti hallissa olijoiden keski-ikää nimittäin.. Monikaan ikäisistäni tutuista ei ole käynytkään kauppahallissa, mikä on kyllä surku. Sieltä saa kesällä puhtaammat mansikat kuin katukojuista, ei sitä inhaa katupölyn mahdollisuutta..

Menkää ihmiset halliin jos teillä on siihen mahdollisuus!

Banaanit pähkinöinä peiton alla

En muista missä tähän reseptiin törmäsin, ulkomainen sivusto kuitenkin oli kyseessä. Oli miten oli, pikainen ja varsin raskas herkkupala, jonka jälkeen ei ihan äkkiä tee mieli mitään muuta :D

Banaanit pähkinöinä peiton alla

Tarvitset:
1 banaanin
1 tortillan
maapähkinävoita (minä käytin makeuttamatonta luomumaapähkinävoita)
mysliä, muroja tms.
hunajaa

Levitä tortillalle tasaisesti maapähkinävoita. Ripottele sitten perään mysli tms. valintasi mukaan. Rullaa tortilla täytteineen banaanin ympärille. Leikkaa paloihin ja valuta päälle hieman hunajaa.

Minusta maapähkinävoi ja banaani yhdessä ovat aivan ehdoton yhdistelmä. Toivottavasti kaveri Amerikasta tulee pian ja tuo tullessaan paketin Reese's Limited Edition Elvis Cupseja. Ainakin niitä tilattiin viime vuoden lopulla, toivottavasti ovat oikeaan osoitteeseen päätyneet :P

Pastaa merenelävillä ja muutama muu huomio

Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää! Sillä olin niin nälissäni, etten ottanut kuvaa ja joka tapauksessa vierailin vanhan kunnon ikurapastan parissa. Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, tein ihan minimaalisen muutoksen. Paistelin nimittäin valkosipulin perään Escan Antipasto di Mare -paketin ja vähän valkkaria. Tähtien sijasta pistelin sydämen mallista noria. Kaiken kaikkiaan oli aika hyvää.

Mitä tähän Antipasto di mareen tulee, oikein oivallinen setti. En muista käyttäneeni tätä ennen, jotain muuta Escan tuotetta kylläkin. Merenelävät ovat kyllä ehdottomasti suosikkejani kaikesta ruoasta.

Ilouutisia niille, jotka käyttävät Livejournalia bloggaamiseensa. Nyt nimittäin voitte sujuvasti lisätä Jokapäiväisen Leivän kaverilistallenne ja tsekata tuoreimmat viestit LJ:n kautta. Syndikoituun päiväkirjaan nyt heti! Nyt lienee kohtuullisen hyvin katettuna erinäisten syötelukijoiden sun muiden tarjonta. Haluan vain tehdä elämänne helpommaksi :)

On esitetty toiveita, että leipoisin ja etenkin makeita leipomuksia. Täytyypä pistää harkintaan, jos vaikka sattuisi tulemaan tilanne jossa leipomuksia olisi syytä tarjota.. yksin ollessaan on liian todennäköistä, että vedän koko satsin itsekseni. Ja lanteeni huutaisivat hallelujaa!

Aika vierähtää askarrellessa bataattignoccheja ja hemapadippejä

Lauantai-illan huvitukseksi oli sitten ihan pakko ruveta askartelemaan.


Puuhastelin kasaan karuimmat bataattignocchit ikinä sekä niiden kaveriksi hieman dippejä, jotka ovat samalla minun hengittämistäkin helpompi vastaukseni tämän kuukauden ruokahaasteeseen eli he-ma-pa-haasteeseen. Vetovuorossahan tällä kertaa on Kulinaarimuruja hampaankolossa ja aikaa osallistumiselle yllin kyllin.


Dipit siis luonnollisesti edustavat paprikaa, maissia ja hernettä, noin niinkuin vasemmalta oikealle. Päätin lähestyä täsmälleen siitä tavanomaisimmasta kulmasta, eli en lähtenyt miettimään mitään kikherneistä tai maapähkinöistä. Jokainen näistä dipeistä on valmistettu samalla kaavalla, ja vain yhtä ainesosaa on muutettu prosessissa.

Hemaisevan mahtava paras dippisetti ikinä

3 x 1 rkl crème fraîchea
3 x 5 kpl fetakuutioita, minä käytin Kolatun YrttiWilhelminaa
1 x paljon säilykeherneitä
1 x paljon säilykemaissia
1 x paljon säilykepaprikaa

Kolmessa setissä tee valitsemallasi työkalulla tahnat. Älä lisää kaikkia "paljon" -aineksia kerralla tahnaan, maistele välillä.

Kuten sanottua, dippailin bataattignoccheja, joille soin tänään ensimmäisen yrityksen. Olen aiemmin tehnyt gnocchit perunasta, enkä edes tällä reseptillä. Taikina jäi vähän turhan tahmaiseksi, enkä enää siinä kohtaa jaksanut välittää vaan tein rehellisiä mykyjä kauniisti muodostettujen gnocchien sijasta.

Jamssin bataattignocchit

520 g bataattia
170 g ricottaa
40 g raastettua parmesaania
1 rkl muscovado sokeria
1 rkl suolaa
1/4 tl muskottipähkinää
2,8 dl jauhoja

suolaa keittovaiheeseen
vettä keittämiseen

voita paistamiseen
pari valkosipulin kynttä

1. Pistä ricotta valumaan kahvisuodattimeen pari tuntia ennen varsinaisen askartelun alkua.

2. Tuntia ennen aiettasi askarrella pistä parisataa asteiseen uuniin bataatti kypsymään.

3. Lusikoi pehmeäksi kypsynyt bataatti kulhoon ja anna jäähtyä.

4. Sotke hyvin bataattiin ricotta. Lisää jaukkoon suola, sokeri, muskottipähkinä ja raastettu parmesaani. Sekoita hyvin.

5. Vähitellen lisää jauhot, kunnes käsissäsi on taikina.

6. Muotoile ensin pötköiksi ja leikkaa sitten pienempiin paloihin. Pyöräytä haarukalla kuhunkin palaan hieman tarttumapintaa dipille. Voit toki tehdä niinkuin minä ja tehdä karuja mökkylöitä, joissa ei tarttumapinnasta tule pulaa.

7. Keitä runsaassa vedessä pienissä erissä gnocchit, noin 5 minuuttia per erä. Valmista on, kun gnocchit kelluvat.

8. Paista voissa ja valkosipulissa keitetyt gnocchit.

Eli siis, askartelua oikein olan takaa. En ollutkaan pieneen iäisyyteen tehnyt gnoccheja, muistanut ollenkaan miten työlästä se on. No nyt on bataattisia gnoccheja huomisellekin. Bataatti sopi hommaan oikein kivasti.

Niin ja jos et vielä huomannut, niin nyt sopii osallistua siihen Italiasta kuskaamani paketin arvontaan.

---

Kuukauden ruokahaastepostaukseni:

• Pumpamaräng eli aseeni syyskuun ruokahaasteessa
• Mansikkainen briesydän
• Parmesaaniparsarullat
• Kampasimpukoita ja nuudelisalaattia Lolalle
• Aika vierähtää askarrellessa bataattignoccheja ja hemapadippejä

Voita mysteeripaketti Italiasta

Kuten aiemmin jo mainitsin, toin Italiasta vähän jotain arvottavaa tullessani.

Tässä mysteeripaketissa on hieman suolaista ja hieman makeaa. Paketti painaa 982 grammaa ja sen muut strategiset mitat ovat 9 x 11 x 12,5 cm.

Mutta koska olen luontaisesti kiero kaveri, en aio päästää teitä niin helpolla, että arvontaan voisi osallistua vain kommentoimalla tähän viestiin. Ehei, pyydän teitä ystävällisesti vastaamaan pieneen kyselyyn koskien Jokapäiväistä Leipää.

Osallistu kyselyyn tästä.

Aikaa vastata on tämän kuukauden loppuun, eli 29.2. on viimeiset mahdollisuudet vastailla. Toivoisinkin, että harkitsette vastauksianne kaikessa rauhassa. Reippaat 20 päivää aikaa.

Tulokset tulevat vain minun käyttööni, lähinnä tarkoituksena on tietenkin kehittää Jokapäiväistä Leipää parempaan suuntaan. Yhteystietojasi ei tietenkään julkaista eikä sinun ole niitä edes pakko antaa, mikäli haluat vain vastata kyselyyn etkä voittaa mysteeripakettia. Vain yksi vastaus per henkilö kiitos. Yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan mysteeripaketti, vastaukset eivät vaikuta asiaan. Yhteystiedoksi riittää sähköpostiosoite, otan sitten voittajaan tarkempien koordinaattien suhteen yhteyden.

Ei siis minkään sortin ostopakkoa. Paketti toimitetaan postitse.

Piskuinen tortellinilooda: NO NIINPÄ!

Tiedättehän sen mainoksen, jossa tavan harmaa perhe on aikeissa syödä ja poika kertoo äidilleen, kuinka makaronilaatikkoon voisi laittaa vaikka aurinkokuivattua tomaattia? Se on mainos jonka kohdalla tekee joka kerta mieli huudahtaa "NO NIINPÄ!"

Tekaisin tänään illalliseksi itselleni laatikkoa, ja tekipä mieleni siinäkin kohtaa huudahtaa itseksi, että "NO NIINPÄ!" :D

Tortellinit loodassa

pinaatti- ja lihatäytteisiä kuivatortellineja
aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
grillattua paprikaa öljyssä
parmesaania
valkosipulia
juustoraastetta
muna
maitoa
mausteita

1. Keitä tortellinit lähes kypsäksi.

2. Tee tomaateista, paprikasta, valkosipulista ja parmesaanista tasainen tahna.

3. Voitele vuoka.

4. Valuta pasta ja kaada osa vuokaan. Lisää tahna ja sekoita se pastaan. Kaada sekaan loput pastasta.

5. Tee munamaito ja sekoita siihen mausteet.

6. Paista 175°C sellaiset 45 minuuttia tai kunnes munamaito on hyytynyt. Jos näyttää ikävästi tummenevan, pistä leivinpaperia suojaksi.

Pehmoinen lopputulos oli ainakin täällä päässä.

Ylipäätään se mainos muistuttaa minua siitä, miten orjallisesti ihmiset noudattavat reseptejä ja ohjeita. Ymmärrän kyllä sen, että ohjeet auttavat astumaan kynnysten yli ja tiettyjen ruokien käsittelyssä ne ovatkin ihan paikallaan, ettei satu äärimmäisen huonoja kokemuksia. Mutta esimerkiksi makaroonilaatikon suhteen kannattaa ohjeet heittää nurkkaan, muistaa vain miten munamaidon kanssa kuuluu toimia ja nakata sekaan vähän jotain muutakin kuin tavan makaroonia ja jauhelihaa. Ja hei, ei sen edes tarvitse olla munamaitoa, vaihtoehtoja on siihenkin.

Ruokavalokuvauksesta

En ole muutamaan päivään ruokaa laittanut, joten on ehkä pienen pohdintaviestin paikka.

Kuuntelin nimittäin eilen radiosta ohjelmaa luontokuvauksesta ja etenkin siitä, kuinka lisääntynyt kuvaus stressaa eläimiä. Siinä sitten asiantuntijat, pitkäaikaiset luontokuvaajat ja kuuntelijat puhelimitse pohdiskelivat mikä on eläimen häirintää, mitä saa tehdä luontokuvauksen nimissä ja niin edelleen. Pöllöjen houkuttelua pakastetuilla hiirillä ja sen sellaista. Puolisoni harrastaa jollain tasolla luontokuvausta, joten hänen toiveestaan ohjelmaa kuunneltiin. Opin muuten, että tunturipöllöt syövät kalaa.

Minä taas kuvaan tietysti ruokaa ja pääsinkin illan mittaan sanomaan, kuinka minun kuvauskohdettani ei tarvitse päivätolkulla väijyä lintutornissa keskellä ei mitään ja miten ei tarvitse houkutella pastaa otollisempaan asentoon tai parempaan sijaintiin. Eikä minun harrastukseni järisytä luonnon järjestystä sen enempää kuin tavan ruokakaan.

Sitten tuli mieleeni, etten ole koskaan törmännyt luontokuvaajien sivustoja vastaaviin ruokakuvaajien sivustoihin. Olen törmännyt toki moniinkin sivustoihin, joissa esitellään kuvia ruoasta, mutta toiminta on huomattavasti harrastelijamaisempaa kuin luontokuvaajien joukossa. Ja valitaanko vuoden ruokakuvaa, kysyn vaan?

Minä olen vasta aloitteleva kuvaaja, vasta pikkuhiljaa panostamassa harrastukseen. Ajatuksena on pystyttää pienimuotoista lightboxia ja muuta mukavaa. Jonkin verran olen kuitenkin jo halunnut panostaa asetteluun, lautasen väriin, kuvakulmaan.. itseasiassa toivoisin sitä muiltakin. Hyvä kuva kun kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tietysti jos ruoka joka päivä näyttää samalta oranssinkeltaiselta mössöltä.. ei ole välttämätöntä saada siitä kuvaa.

Siitä tomaatin kannasta

Parin edellisen viikon ajan äänestytin teillä kantaanne tomaatin kannan, eli verhiön suhteen ja vielä kerran tulokset ovat nähtävillä siis tässä. Suurin osa vastaajista poistaa tomaatin kannan aina, mutta aika pian hännillä on vastaus "riippuu tomaatista". Aina kannan syöviä löytyi mielestäni yllättävän paljon.

Oma vastaukseni oli juurikin tuo "riippuu tomaatista", sillä esimerkiksi kirsikkatomaateissa kanta on sen verran pieni, etten juuri koe sen haittaavan elämääni. Tavan tomaatin kanta sen sijaan on iso ja inhottavan puisen oloinen, pihvitomaatin kannasta puhumattakaan. Eli kirsikkatomaattia isommasta kanta lähtee minun keittiössäni aina.

Tomaatin kanta on varsin avoin kaikelle, myös tuppilohomeelle ja sehän nyt ei kerta kaikkiaan voi olla hyvä asia.

Ainakin minua tämä kanta-asia estää syömästä kuppiloissa sun muissa valmiita leipiä, sillä tuntuu ihan riippuvan keittiössä hääräilevän päivästä, onko kanta kiinni vai ei. Ja menee ehdottomasti inhottavien asioiden top 5 -listalle haukata muuten hyvästä täytetystä leivästä pala ja mutustella sieltä valtava tomaatin puiseva kanta. Voi olla, että kannan kiinni tomaatissa pitäminen pitää tomaatin pidempään tuoreena tms. mutta kyllä se kokonaisuudessaan se maku parempi ruoassa on, kun ei kanta enää ole tomaatissa kiinni.

Lisäsin kyssärin myös Ask500Peopleen, katsotaan mitä maailma on asiasta mieltä, kuhan kysymys pääsee etusivulle asti.

Tämän viikon ajan voi vastata kysymykseeni kauppahallissa asioimisesta.

Pannaripäivän pinaattiresepti

Tänään on International Pancake Day, joten täytyihän sitä pannareita pyöräyttää.. hieman vaihtoehtoisesti. Juhlistettiinko teidän huushollissanne pannaripäivää? Minulla jo ennen matkaa mielessä pyörivät erilaiset pinaattireseptit, mutta ajattelin säästää tämän tälle päivälle.

Amerikkalaistyylisiä pannareita, mutta pinaatilla. Kokeen lopputulos oli suorastaan viehättävä, vaaleanvihreitä pehmoisia lättysiä niiden ikävien tummanvihreiden ohuiden normilettujen sijasta.

Pinaattipannaria

3 munaa
2 dl kolmen viljan sämpyläjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa
hyppysellinen suolaa
1 pss pakastepinaattia

1. Sulata pinaatti ja valuta mahdollisimman kuivaksi kahvisuodattimen avulla, voit vaikka puristella kuivemmaksi palloksi.

2. Erottele munista valkuaiset toiseen kulhoon ja keltuaiset toiseen kulhoon.

3. Vatkaa valkuaiset ja suola kovaksi vaahdoksi.

4. Sekoita keltuaiset joukkoon jauhot, leivinjauhe, maito ja pinaatti. Sekoita hyvin taikinaksi.

5. Kääntele valkuaisvaahto taikinan joukkoon.

6. Paista keskilämpimällä pannulla, kunnes lievää kullanruskeutta ilmaantuu vihreän joukkoon.

Jos haluat sisään jotain "täytettä", kuten nyt vaikka fetakuutiota, lisää se ennen kuin käännät letun pannulla.

Nautiskelin omat ekat pannarit ruissämpylän päällä, sipaisu rucolatahnaa leivälle, lätty perään ja hiukan vuohenjuustoa päälle.

Ciao!

Come sta? Italiasta on nyt kotiuduttu matkalaukku täynnä herkkuja. Tiukkaa tekikin, että foodiena sain haluamani mukaan, ettei pakkausvaiheessa tarvinnut ruveta syömään oikein urakalla. Kuvassa muun muassa paketti biscottia (sininen paketti oikealla) sekä tryffelipolentaa (keltainen lasipurkki keskellä).


Jos minun nyt tulisi valita paikka, jossa viimeisen ateriani söisin, se olisi ehdottomasti trattoria Cavolo Nero Via dell' Ardiglionella, vaikka katu itsessään oli pelottava ja ankea pikkuinen sivukuja, jonka varjoissa olisi voinut olettaa pyörivän vaikka millaisia epäilyttäviä elämänmuotoja. En paljoa valehtele, jos kerron saaneeni parasta ruokaa ikinä tuossa pikkiriikkisessä trattoriassa. Vuohenjuustoa ohuen ohuessa taikinakuoressa hunajaisen oliivitahnan kanssa, spagettia tonnikalan mädillä ja kirsikkatomaateilla, höyrytettyä turskaa, pinaattia ja kikhernemoussea ja aterian kruunasi panna cotta. Olin tuon illallisen jälkeen lähes rajattoman onnellinen.

Lähes yhtä onnelliseksi tulin toisessa intiimissä ravintolassa, viinibaarissa nimeltä Coquinaros, jolla ikävä kyllä ei kotisivuja taida olla. Ravintola joka tapauksessa löytyy jälleen sivukujalta, lähellä Duomoa, osoitteesta Via delle Oche 15r. Aloittelin polentakupposilla, jotka oli täytetty sienillä, jatkoin pappardellella jäniskastikkeella ja lopettelin mustekalacarpacciolla ja salaatilla. Jänis ja pappardellepasta yhdessä ovat Toscanan maakunnan erikoisuuksia. Tästäkin illallisesta jäi mielettömän hyvä fiilis.

Kirjoitin edellisessä viestissäni saaneeni ikäväkseni kuivaa kalaa. Näin tosiaan tapahtui, sillä ensimmäinen ravintolavalintamme Le Botteghe di Donatello Piazza del Duomolla oli huono valinta. Annokset olivat liian suuria, maut eivät todellakaan olleet kohdallaan ja secondi piattini grillattu lohi oli suorastaan karmaisevaa. No, aina ei voi onnistua.

Nyt te kysytte missä ovat valokuvat? Ravintolat olivat niin pikkiriikkisiä ja intiimejä, etten halunnut muiden ruoka- ja seurustelurauhaa häiritä hämärässä tiiliskivenkokoisella järkkärilläni. Eri asia olisi ollut, jos käyttelisin sievää pientä pokkaria, jota ei ehdi edes tajuta. Sääli sinänsä, sillä esimerkiksi Cavolo Neron annokset olivat kuvauksellisempia kuin mikään ruoka ikinä. Teidän täytyy siis selvästikin mennä itse katsomaan :)

Firenzen vanhassa kaupungissa, eli siellä mihin turistien matka johtaa, ei ollut helppoa löytää tavan ruokakauppaa. Kaikkialla oli kenkiä, laukkuja, nahkaa noin niinkuin muuten vain, jäätelöä jne. mutta täytyi oikein uppoutua sivukujien tarjontaan, jotta löysimme Pegnan ja Alessin. Ensimmäinen on muuten perustettu jo vuonna 1860 ja edelleen oli varsin voimissaan. Mitä ilmeisimmin vanhan kaupungin ulkopuolelta olisi löytynyt vähän tavanomaisempia marketteja, mutta mitäs sellaisella tekee kun erityisempää lähti hakemaankin. Pegnan valikoimista on myös koottu pieni paketti, jonka aion myöhemmin tässä kuussa arpoa..

Poikkesimme myös paikallisessa kauppahallissa, Mercato Centralessa, joka ehkä enemmänkin muistutti ulkoasultaan rautatieasemaa kuin kauppahallia. Hallissa oli hieman eri meininki kuin esimerkiksi kotoisassa Tampereen hallissa. Lihat olivat mahdollisimman käsittelemättömiä, kas kun nahkoistaan olivat poistettuja, tassuja, päitä sun muita ei näkynyt, mutta luissaan kaverit olivat kyllä. Törmättiinpä muuten huikean hintaisiin kuivattuihin herkkutatteihin, kilohinta 250€. Kauppahallin tarjonta lähinnä tuoreita lihoja, juustoja, vihanneksia, joita ymmärrettävistä säilöntä- ja kuljetusongelmista johtuen emme ostaneet. Epäilemättä Firenzessä ruoanlaittaminen on suoranainen ilo, ihmekös jos David Roccokin on viihtynyt.

Paikan päällä on tapana iltakävelyn eli passeggiatan päätteeksi syödä jäätelöä ja gelaterioita olikin joka nurkalla ja nurkkien välissä. Ehdottomasti omien jäätelökokemuksiemme huippuja oli Bar Vivoli Gelateria Via Isola delle Stichellä. Olen lusikoinut itseeni hillittömät määrät erilaisia pähkinäisiä, kermaisia etc. jäätelöitä. Todennäköisesti täytyy vieroitusoireiden takia vierailla Frenckellin aukion Gelateria Italianassa.

Eikä tämä ruokapuhe tähän lopu, nimittäin täytyihän sinne Italiaan jotenkin matkustaakin. Helsingin ja Amsterdamin väliset lennot pyörittiin KLM:n nurkissa ja saimme molemmilla matkoilla sieviin pahvirasioihin pakatun pienen salaatin, jonka seuralaiseksi limekastiketta, krutonkeja ja kurpitsansiemeniä sekä makeahkon pienen burriton. Aterian päätteeksi nautiskelin hyvää teetä ja loppusilauksena pieni pussillinen Maltesers-makeisia. Sama setti myös toiseen suuntaan matkatessa. Matkat Amsterdamin ja Firenzen välillä sen sijaan vietettiin Meridianan lennoilla kuivin suin, sillä tarjoilu oli maksullinen ja tarjoiltavat antimet ulkoasultaan nahkean ja ikävän näköisiä, joten emme vaivautuneet kiusaamaan makuaistiamme. Koko lentoyhtiö oli kanssamme niin hankala, että oksat pois..

Eiköhän tästä aiheesta vielä jotain kerrottavaa ilmene tuomisten muodossa. Palaan siis astialle aivan takuulla.