Koskipuisto alkaa pikkuhiljaa täyttyä vapun viettäjistä, näenpä ilokseni paikalla myös poliisit (pidän poliiseista sinisissä haalareissa). Siellä varmasti pohditaan onko kyseessä piknik, jonka yhteydessä saa alkoholia nauttia vai julkijuopottelu..
Allekirjoittaneella sen sijaan on pää niin täynnä inhaa limaa, korvia särkee, suussa maistuu kuolema ja kurkkua koskee, että vapun juhlinta on tällä kertaa suoritettava vaakatasossa kotona. ONNEKSI.
Mutta: hyvää vappua kaikille!
Trippejä eiku pillime.. siis uutta pillijuomaa kesän retkille
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: tuotteetKun minä olin pieni, tiedättehän silloin vanhoina hyvinä aikoina, mehukin myytiin tetroissa siis sellaisissa tetraedrin mallisissa pikkupakkauksissa. Eikä meillä ainakaan puhuttu mistään pillimehusta, vaan ronskisti tripeistä. Tänä päivänäkin minusta sana "pillimehu" kuulostaa ihan älyttömältä ja älyttömämpi "trippi" ihan tavan nimitykseksi tietynlaisessa pakkauksessa tietynlaisten nauttimisvälineiden kanssa myytävästä mehusta. Ne tetrat olivat varmaan hyllytilan huomioon ottaen ankeita pakkauksia..
No oli miten oli, mutta näin on. Pillimehusta siis olin sanomassa, että mehun ohellahan viime aikoina on myyty tällaisissa pillipakkauksissa lähinnä hylamaitoa. Näille on kuitenkin nyt myös maidoton ja ei-niin-mehukas vaihtoehto, sillä Oatly lanseeraa maidottoman Suklaakaurajuoman 2,5 desilitran pillipakkauksissa. Myyntiin tulee myös samanlainen pakkaus maustamatonta Kaurajuoma H+ -juomaa. Molempia myydään kolmen pakkauksissa.
Molemmat juomat ovat sellaisia, että säilyvät avaamattomina huoneenlämmössä, joten ne ovat erinomaisia eväitä piknikeille tai vaikka lapsille kerhoon. Eikä sovi unohtaa kaikkia kesäretkiä mummulaan, junassahan pitää eväät kaivaa esille heti kun omaa asemaa ei enää ikkunasta näy. Näiden tuotteiden pitäisi muuten soveltua sekä maito- että soija-allergisille, keliaakikoille ja laktoosi-intoleranteille. Se on aika hyvin se. Pitää varmaan itsekin kokeilla, josko kaura tässä muodossakin sopii.
Skånemejerierillä näyttää muutenkin olevan iloinen meininki, enkä ollutkaan tajunnut esimerkiksi ProViva-marjajuomien olevan saman lafkan tuotteita.
Ben & Jerry'sillä Helsingin Kampissa ollaan tänään ensi kertaa mukana tapahtumassa Free Cone Day 2008 ja nyt kyllä harmittaa etten ole Helsingissä. Toki tulee halvemmaksi ostaa pönikkä kaupasta kuin junailla Helsinkiin, mutta jos siellä vaikka asuisi vakkariin..
Onneksi pakastimessa kotona odottaa kevään uutuusmaku, jonka onnistuin Makuunista onkimaan viime viikolla. Luvassa on illalla siis koeajo maulla Vanilla Toffee Crunch, joka kaiken kukkuraksi on Reilu maku. Siitä koeajosta aivan varmasti lisää myöhemmissä elämämme vaiheissa.
Mutta helsinkiläiset ja muut pääkaupungissa tänään pyörivät, käykää ilmaisella jäätelöllä!
Tuore viihdeblogi Tähtisumua otti heti kättelyssä aiheekseen nyt niin kovasti ajankohtaisen Sara la Fountainin ja sen, miten hän jakaakaan mielipiteitä. Kirjoitus pisti minut miettimään suhdettani tv-kokkeihin.
Tiedättekin jo, että pidän Ruokalan Alexista ja Jamie Oliveriinkin olen niin sanotusti rakkauteni tunnustanut, mutta mites ne lukuisat muut?
Saran suhteen yritän parasta aikaa kasvattaa sietokykyäni, Täydellisen päivän jaksot ovat digiboksissa tallessa, vaan en ole saanut itseäni niitä vielä katsomaan. Pidän kyllä Tina Nordströmistä, mutta hieman epäilen häntäkin englanniksi. Odotukseni Andreas Viestadin ja Claus Meyerin suhteen ovat varsin neutraalit.
Täydellinen päivähän tuli Köyhien ritareiden ohjelmapaikalle. Köyhät ritarit ovat kokkailijakolmikko, josta ihan tykkään. Henri Alén tuli tutuksi jo Ruokalasta ja on mukavan jykevä hommassaan, Nicolas Thieulon on minusta raikas tapaus ja Meri-Tuuli Lindströmillä on mukavan rento ote kokkailuun. Vilpitön ja huoleton ohjelma minun mielestäni.
Muinaisessa kokkisodassahan oli mukana useampaakin vipeltäjää, jotka sittemmin ovat hengailleet julkisuudessa enemmän tai vähemmän mairittelevin tavoin. Jyrki Sukula on harmiton, Aki Wahlman olisi voinut ehkä tehdä jotain muuta kuin suhailla Mitä tänään syötäisiin? -inhokissani, Hans Välimäki on toimiva kaveri, Antti Vahtera on luja ja luotettavan oloinen kaveri, etenkin pidän hänen kirjoistaan.. Aivan oma lukunsa on sitten Harri Syrjänen, joka on raivostavuudessaan rakastettava. Heittelisin esineitä kohti telkkaria hänen ollessaan siellä, ellei kyseessä olisi oma telkkarini ja hukkaan heitetty energia. Helena Puolakasta minulla ei ole hajuakaan, ehkä hän pysyttelee nykyään tiukasti keittiön puolella. Ei sillä, kokkailevathan innolla muutkin, heitä vain välillä näkee myös lehdissä ja televisiossakin.
Pelkästään Suomessa on nyt hirmuisesti tv-kokkeja, joista tykkään tai olen tykkäämäti. Kakkosella pyörivästä Kotikokit-ohjelmasta esiin työntyvä Arto Rastas on jotain sellaista mistä en ole vielä ihan saanut kiinni. Ehkä se on hänen jähmeytensä kameran edessä mikä tekee sen. Suomi-kanavilla pyörii muuten uskomattomat määrät ruokaohjelmia! Olen yrittänyt tsekkailla myös FST5:n Saras kökiä, mutta Sara Begnerin juontajakaveri Ann Söderlund käy niin pahasti hermoille, ettei pysty.
Ensin mainitun Saran jälkeen suurimmat angstit tosin aiheuttaa Nelosella ajoittain bongattavissa oleva Nigella Lawson. Ymmärrän kyllä syyn sille miksi hänen hiuksiaan pidetään auki, mutta joka kerta kun näen hänet patojen ja kattiloiden yllä hiukset auki, olen repimässä omia kutrejani.
Epäonnekseni (ja ehkä onnekseni) en ole kykeneväinen katsomaan BBC Food -kanavaa. Hajoilisin varmaan osiin ajanpuutteen, raivostuttavien ja rakastettavien kokkien ja kaikkien niiden kokeiltavien reseptien kanssa. Luen kuitenkin sujuvasti BBC Good Food -lehteä ja sieltä on muutama suosikkikokki kyllä ilmaantunut. James Martin ja Antony Worrall Thompson näyttävät molemmat luotettavilta miehiltä :D
Kokkailijan ulkomuoto vaikuttaa hurjasti mielipiteeseeni hänestä. Roikkuvat hiukset saavat minut raivon valtaan ja hirveä hyöriminen saa omankin sykkeen nousemaan (tästä syystä otan Jamieni mieluummin kirjana kuin sarjana). Jäykkyys ja jähmeys on huono homma, rentoudesta ja pilkunviilaamattomuudesta saa pisteitä. Ja kyllä kokin vaan tarvitsee näyttää luotettavalta!
Kuvat: Nelonen, Karjalainen ja Norden
Tällä viikolla on luvassa fantastisen hieno juhlapäivä, eli vappu. Ei, en ole laittanut simoja tulemaan, en ole aikeissa tehdä minkään sortin munkkeja eivätkä tippaleivät houkuta hiukkaakaan. Suunnitteilla ei ole brunssia lähipuistossa, eikä siihen ole syynä edes tuhannet teekkarit takapihallani. Vappu vain on jotakin, mitä en jaksa. Mutta koska vappu on hienosti keskellä viikkoa, ei sitä oikein pakoonkaan pääse.
Mitä ruokaan tulee, en muutenkaan ole mitenkään erityisesti syömässä tiettyjä perinteisiä ruokia tiettyinä päivinä. Perunasalaattia ja nakkeja en ole ikinä ymmärtänyt uudenvuoden ruoaksi, laskiaispullia voi varsin mainiosti vetää laskiaispullina elokuussa, suklaamunat kelpaavat pääsiäisen ulkopuolella oravillekin ja mitä ihmettä, taasko sitä perunasalaattia vedetään vappuna? Oikeat sesonkiruoat ovat asia erikseen, kasvu- ja satokausien mukaan. Tuolloin ehkä se vappuinen perunasalaatti itsensä perusteleekin, vanhat perunat käytetään pois ennen uusien tulemista.
Ilmeisesti yksi vappuruoka on silli, mikä on hämmentävää. Aprillilorussahan puhutaan sillistä, miksi se ei ole aprilliruoka? Onko aprilliruokia? Ja ajatuskin turvonneista rusinoista simassa lillumassa saa minut menemään pitkin seiniä.
Ok, ymmärrän kyllä, että piknikkausi on kiva avata vappuna kun on muitakin liikkeellä ja ilmassa on jotain hämmentävää yhteenkuuluvuuden ja juhlan tuntua. Sama yhteenkuuluvuus todennäköisesti lehahtaa läpi verkon, niinkuin sillä tapana on.
Aattona aion toki ulkoilla puistossa perinteikkääseen tapaani eli huonon musiikin ja muiden luvattomuuksien merkeissä. Vappuna taidan leiriytyä olohuoneen matolle, leikkiä että se on nurmea ja avata piknikkauden omalla tavallani.
Muita vastarannan kiiskiä?
Osallistuin eilen lauantaina Kotilieden, Valion, Scandicin ja Wennercon järjestämälle Nyt juhlitaan! -kiertueelle Porissa. Kolmituntisen istunnon ohjelmassa oli Kotilieden neuvoja onnistuneiden juhlien järjestämiseen, Valion vinkkejä huolettomaan tarjoiluun laktoosittomana, Mikä Viini! -klubin viiniasiantuntijan opastusta kuplivien valinnassa sekä kahvittelua ja vielä erikseen juusto- ja viinimaistiaiset. Tämä kaikki käytiin läpi Scandic Pori -hotellissa.
Olin viettämässä iltapäivää kummitätini kanssa. Hänellä on lähitulevaisuudessa todennäköisesti edessään parit rippijuhlat ja miksei muutakin perinteistä juhlaa ja minulla nyt on vielä kaikki jälkikasvuun liittyvät edessä päin ja ainahan voi juhlia vaikka sitä, että lumi suli sittenkin..
Kotilieden esityksestä "Aina kannattaa juhlia!" vastasi Marja Malinen ja kyseessä oli aika tavalla pintaraapaisu sellaisiin perusasioihin: kaappeja ei tarvitse siivota, muista ammattilaisten olemassaolo, muista delegoida, isäntäväen tulisi ehtiä seurustelemaan vieraiden kanssa, muista riittävät kylmätilat, astioita saa lainaan Martoilta yms ja menu kannattaa suunnitella tarkoin, ruoan tulisi olla ennalta tehtävissä ja makujen tuttuja vieraille. Aika pitkälti perussetti. Minun huolenaiheeni eli allergiat oli kuitattu melko nopeasti, mitä tunnutaan aina tekevän niiden kanssa joiden niistä oikeasti tulisi tietää.. no, samapa tuo, jonkun muun sukulaiset siinä saavat hengenahdistuksia, vatsanväänteitä ja ikävää ihottumaa.
Toisena esittäytyi Valio otsakkeella "Anna elämän maistua - myös laktoosittomana". Tämän esityksen vei läpi Niina Koivisto ja lähinnä puheena oli laktoosi-intoleranssi, miten se toimii ja miten se eroaa maitoallergiasta. Lisäksi esiteltiin juustot joita maistatettaisiin meillä myöhemmin ja kävipä ilmi, että toinen laktoosittomista tuorejuustoista eli herkkusieni on poistumassa valikoimasta ja tilalle tulossa vihreä pesto. Juhliin liittyi lähinnä juustotarjottimista ja -pöydistä käyty keskustelu.
Valion jälkeen vähän kahviteltiin, tarjolla oli Valion suurtalouskeittiötuotetta, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. Äkkiä sen joka tapauksessa tekisi itsekin ja tosiaan tavan tallaajille sitä ei ole tarjolla kaupassa, täytyisi hakea tukusta.
Iltapäivän ehdottomasti paras anti tuli Heikki Hilpelän ja Wennercon "Kevään kuplivat juhlat - Kuinka valita juomat juhliin" -esityksen muodossa. Paljon informaatiota, puhetta trendeistä ja vinkkejä esimerkiksi siitä, että ruohonleikkuu maistuu paljon paremmalta kun sen suorittaa Proseccon ja mansikoiden kanssa :D Kertoipa hän myös, että Australian suunnalta on tulossa punaista kuohuviiniä.
Viiniasiantuntijat olivat valinneet maistettaville juustoille viinit kavereiksi seuraavin tuloksin:
Valio Brie - Tarapaca Reserva Chardonnay, Chile
Valio Ritari - Tarapaca Cabernet Merlot, Chile
Valio Mustaleima - Tarapaca Terroir La Cuesta Cabernet Shiraz, Chile
Valio Aura Gold - Brown Brothers Orange Muscat & Flora, Australia
Jälkimmäisin toimi ehdottomasti parhaiten ja suosittelen sitä lämmöllä. Juustoille oli myös valittu Valion toimesta kavereita:
Valio Brie - vihreät kuulat
Valio Ritari - vadelmahilloa
Valio Mustaleima - suklaata
Valio Aura Gold - viikunahilloa
Näiden lisäksi oli herkkusienituorejuustoa patongin kanssa.
Minulle paras kombo oli ehdottomasti Auran, viikunahillon ja Brown Brothersin yhteistyö.
Liityin iltapäivän tuloksena Mikä Viini! -klubiin, joka on muuten ilmainen herkku. Kaiken kaikkiaan oli ihan jees iltapäivä, vaikka mielestäni jotain jäikin uupumaan.
Tämä on ensimmäinen osallistumiseni meemiin Four Foods on Friday, tämä on viikko numero 26. Suomensin vapaalla kädellä, englanninnos eventiä varten alimmaisena.
- #1. Kun mennään ulos illalliselle, mitä elementtejä tilaat? Aperitiivit, keiton, salaatin, pääruoan, jälkiruoan..
- Yleensä tilaan alkuruoaksi jotain pientä, salaatin tms. Sitten pääruoan ja jälkiruokaa.
- #2. Kuinka ennalta-arvattavissa olet kun käyt ulkona syömässä? Tilaatko tavallisesti aterian, jota olen maistanut jo aiemmin vai tykkäätkö kokeilla uusia asioita?
- Tämä riippuu ravintolasta ja mielentilasta. Pyrin välillä kokeilemaan ja välillä menen tutuilla ja turvallisilla vaihtoehdoilla.
- #3. Kun olet syömässä ravintolassa, mitä juomaa tilaat ateriasi kanssa?
- Tavan vettä jäillä.
- #4. Nimeä ruoka jonka söit ravintolassa ja pidit siitä niin paljon, että yritit kotona luoda sen uudelleen. Nimeä myös ravintola ja resepti.
- Fransmannin Keittiömestarin siika -annos on ehkä ainoa, josta olen edes osan yrittänyt toistaa. Annos sisälsi nimittäin kaprisvoita, joka oli aivan mielettömän hyvää. Siispä olen tehnyt sitä myöhemmin useastikin kalalle, perunoille, lihalle..
Kaprisvoi:
Pehmeää voita
Kapriksia
1 rkl sitruunamehua
Aja huoneenlämpöinen pehmeä voi valutettujen kapristen ja mehun kanssa teholeikkurilla mössöksi. Muotoile kelmun ja folion sisään pötköksi ja pistä pakkaseen. Leikkaa siipaleita tarvittaessa.
---
This is my first entry to meme Four Foods on Friday. This is week 26.
- #1. When going out to dinner what items do your order? Appetizers, soup, salad, dinner, dessert.
- Usually I order some small salad or something like that, dinner and dessert.
- #2. How predictable are you when eating out? Do you usually order a meal that you’ve had before or do you like to try new things?
- This depends on restaurant and state of my mind. I try to try new things sometimes and sometimes I choose familiar things.
- #3. When eating at a restaurant, what beverage do you like to order with your meal?
- Natural water with ice.
- #4. Name a meal that you ate at a restaurant that you liked so much you tried to recreate it, as well as the name of the restaurant and the recipe.
- Restaurant called Fransmanni had this whitefish dish, which had unbelievably delicious caper butter. I've done that butter many times for fish, potatoes, meat..
Caper butter:
Melted butter
Capers
1 tablespoon lemon juice
Mix melted butter, capers and juice. Shape it to a log and freeze it. Shave pieces when needed.
Kevyen kevyt elikkäs rasvaton vinkki kesäkuumalle
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: omat reseptit, vinkitVäistämättä sen alkaa tajuta, että kesä on tuloillaan. Kauniita päiviä on minusta ollut jo monta jonossa, vaikka eihän se tietenkään tarkoita sitä etteikö koko kesän sataisi ja olisi ikävää. Joka tapauksessa minulla on kesälle vinkki!
En nimittäin ihan hirveästi välitä tuoreista viinirypäleistä, mutta niitä tuli kuitenkin hankittua äidin ollessa kylässä. Äidin vetäydyttyä takavasemmalle jäi rypäleitä sekä äidin appelsiinit (joita minä en siis sellaisenaan voi syödä) minun keittiööni. Hetken mielijohteesta pesin ja linkosin viinirypäleet ja heitin ne pakkaseen. Hetken kuluttua sain päähäni, että ehkä saattaisin kyetä kuorimaan appelsiinit, jos ne ovat upotettuina veteen samaan aikaan. Ja sehän onnistui! Ei normaalia allergista reaktiota! En tietenkään uskaltanut kuitenkaan kokeilla, voinko syödä niitä sellaisenaan, joten heitin appelsiinin lohkoina rypäleiden perään pakkaseen.
Rypäleitä napsin jokusen sieltä pakkasesta yksitellen, mutta tulin ajatelleeksi, että hileisenä mössönä se olisi vähän niinkuin jäätelöä. Siispä löin kourallisen rypäleitä teholeikkuriin ja ajoin massaksi. Ja kyllä olikin hyvää! Yllä olevan kuvan mössössä on vihreitä ja tummia rypäleitä, siemenettömiä.
Kokeilin samaa myös jäisillä appelsiinin palasilla, mikä sekin toimi varsin mainiosti. Että olinkin kaivannut appelsiinin makua! Eikä allergista reaktiota, mikä minusta jo antoi aihetta juhlaan. En osaa (vielä) sanoa millä muilla hedelmillä tämä toimii, mutta voihan sitä aina kokeilla pienillä erillä.
Eli siis, vinkkinä lapsellisille ja lapsettomille: pese ja pakasta valikoituja hedelmiä ja aja ne teholeikkurilla mössöksi. Raikasta, rasvatonta ja käsiteltyjä allergeeneja sisältävää välipalaa tai jälkkäriä kesäkuumalle ja miksei muillekin ajanjaksoille!
Tarjoilin maaliskuun puolella vaihtoehdon muovi-, paperi- ja kangaskassille furoshikin muodossa ja nyt vähän jatkaisin teemasta, sillä greenUPGRADER tarjoilee mahtavan videon aiheesta:
Tällä metodilla saisi muuten oikein kauniita lahjoja vaikkapa tupareille tai nyyttäripaketteja. Pari viinipulloa lämmittämään tuvan väkeä tai pieni piknikhän järjestyy täysin tuollaisella paketilla peittoa myöden. Minkä tahansa lahjapaperin korvaaminen monikäyttöisellä huivilla, voisiko parempaa ideaa ollakaan?
Jotkut reagoivat ihanan miehen nähdessään sanalla "panisin", mutta minulle se huulilta purkautuva voihkaisu on "ottaisin kotiini ja keittiööni". Ruokalan Alex on sellainen, jonka kohdalla helposti tämä ulahdus tulvahtaa ilmoille, vaikkakaan en häntä henkilökohtaisesti tunnekaan.
Alex tässä joskus pisti Ruokalassa tulille jambalayaa, ja pakkohan sitä oli sitten kokeilla kotosallakin. Kun Hulluilta päiviltä irtosi jotain muuta kuin leikkelemuotoista chorizoa, päätin sopivan ajan koittaneen.
En juuri varioinut Ruokalan reseptiä, mutta fantastisen hienosti unohdin tyystin paprikan. Kävin kyllä kaupasta varta vasten hakemassa paprikaa, suosimaani suippoa ja makeaa paprikaa, mutta unohdin tyystin lykätä sitä ruokaan. No, näitä sattuu.
Ihanan Alexin jambalaya pienin variaatioin:Ja tämänkin jälkeen edelleen ottaisin Alexin kotiini ja keittiööni. Epäilemättä kelpaisi syödä myös tänään Ruokalassa tehtävää tyrni-valkosuklaakakkua.
Ainekset:
360 g maustamattomia broiskun rintafileitä
1 pieni sipuli
100 g chorizomakkaraa
2 dl risottoriisiä
1 prk valkosipulilla maustettua tomaattimurskaa
100 g pakastemaissinjyviä
4 dl kanalientä
1 tl tabascoa
suolaa
mustapippuria
tuoretta persiljaa
Suikaloi broisku reippaiksi paloiksi. Paista broiskut, hienonnettu sipuli, silputtu makkara ja riisi. Lisää tomaattimurska ja mausteet, kiehauta. Lisää kanaliemi ja maissit, anna hautua kunnes riisi on pehmeää. Viimeistele persiljalla.
Lähdin ensin lähestymään huhtikuun ruokahaastetta eli parsaa hieman toisesta näkövinkkelistä kuin mihin lopulta päädyin. Ehdinkin valmistaa sen toisen jutun, jota olin ajatellut parsaruokani kaveriksi ja nyt sitten minulla on.. pekonijäätelöä.
En kylläkään ole ensimmäinen joka tätä on tehnyt, sillä bongasin reseptin jokunen tovi sitten David Lebovitzin blogista otsikolla Candied Bacon Ice Cream. Ajattelin välittömästi, että tuotahan on tehtävä ja kun parsahaaste julkistettiin juolahti mieleeni, että jotain tuon jäätelön kaveriksi on tehtävä. Mieleni on kuitenkin kuin tuuliviiri, joten pekonijäätelö jäi ilman kaveria. Mutta mitäs tuosta, söin sitä eilenkin minttusuklaakastikkeen kanssa..
Davidin karamellisoitu pekonijäätelö Jamsin olosuhteiden pakosta tekemin muokkauksin:
5 pancettaviipaletta
hunajaa50 g voita
70 g muscovadosokeria
100 g tavan taloussokeria
4 dl kevytmaito
2,5 dl kermaa
5 keltuaista
2 tl rommia
pienen pieni loraus vanilja-aromia
¼ tl kaneliaKaramellisoi pekoni uunissa 200 asteessa, levitä viipaleet pellille, valuta hieman hunajaa kullekin viipaleelle ja laita uuniin. Viitisen minuuttia kun on mennyt, käännä viipaleet toisin päin. Valvo koko ajan, kärähtävät nimittäin herkästi. Pari kolme minuuttia myöhemmin ota uunista pois ja nosta ritilälle tms. kuivumaan. Kun ovat rapeita ja viileitä, murskaa paloiksi. Pistä jääkaappiin tiiviissä rasiassa odottamaan todellista koetosta.
Sulata voi keskikokoisessa pannussa. Lisää joukkoon sokeri ja puolet maidosta ja puolet kermasta. Kaada toiset puolikkaat maidosta ja kermasta kulhoon, joka on jääkylvyssä. Asenna sille kulholle jo valmiiksi siivilä.
Erillisessä kulhossa hajoita keltuaiset ja varovasti lisää lämmin sokerivoimaitokermatökötti keltuaisiin, koko ajan sekoittaen. Kaada neste takaisin pannulle.
Kuumenna keskilämmöllä, koko ajan sekoittaen pohjaa myöden kuumuutta kestävällä nuolijalla, kunnes neste on paksuuntunut sen verran, että peittää nuolijan.
Kaada kuuma neste siivilän läpi jääkylvyssä sijaitsevaan kulhoon. Sekoittele kunnes viilenee. Lisää rommi, vanilja ja kaneli, jos aiot niitä käyttää.
Sijoita jääkaappiin, kunnes täysin viilennyt. Nyt voit käyttää tahnan jäätelökoneessasi valmistajan ohjeiden mukaisesti, lisää pekonin palat viimeisillä kääntelyn minuuteilla tai lisää ne jäätelöön kun sijoitat sitä rasiaan tai mihin ikinä sen aiotkaan sijoittaa ennen syömistä.
Omat muokkaukseni aineksiin tein lähinnä siitä syystä, että tiettyjä asioita ei vain ollut ja kaupassahan en tahtonut käydä. Hyvä tuli näilläkin aineksilla, vaikka tottakai tästä olisi tullut parempaa täysmaidolla ja suuremmalla määrällä kermaa, en lähde sitä kyseenalaistamaan.
Jos mietit, että onko tämä nyt sitten suolaista vai makeaa, niin tämä on makeaa. Jännittävää toki. Tätä jäätelöpohjaa (ilman pekonia siis) käytän toistekin.
Parmesaaniparsarullat
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: haasteet, kuukauden ruokahaaste, linkit, muiden reseptitHuhtikuun haaste tuli tällä haavaa Ketun keittiöstä ja sen aiheena oli keväisesti parsa. Kävin läpi useampiakin vaihtoehtoja ja itseasiassa lähdinkin toteuttamaan vallan toista ideaa, kun vastaani tuli tämä: asparagus parmesan pastry rolls. Resepti ei siis ole omani, vaan löytyy Epicurious-sivustolta.
Käytin itse seuraavia aineksia:
2 levyä lehtitaikinaa
6 vihreää parsatankoa nuppuineen, puisevat päät poistettuina
raastettua parmesaania
keltuainen plus 1 rkl vettä
Annoin taikinan sulaa kaulittavaksi, raastoin parmesaanin sillä välin ja pesin parsat. En keittänyt parsaa, enkä myöskään kuorinut, laiska kun olen.
Kaulin taikinalevyt aavistuksen suuremmiksi ja jaoin kummatkin levyt kolmeen osaan. Voitelin keltuaisseoksella, ripottelin parmesaania päälle ja kääräisin kuhunkin taikinan palaan yhden parsan. Voitelin vielä rullat keltuaisseoksella ja sitten paistoin niitä 15 minuuttia 200 asteessa.
Osan söin äsken tuorejuuston ja persiljan kanssa, jätin pari huomiselle lounaalle keiton kaveriksi. Alkuperäinen resepti kertoo, että päivän verran nämä säilyisivät. Katsotaan miten käy.
PS. Keittämättömistä parsoista tuli uunissa ainakin minulle sopivan rapsakoita.
PPS. Muistakaahan haastewiki!
---
Kuukauden ruokahaastepostaukseni:
Mikä on voileipä ja muita lentokoneruokailun ongelmia
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: linkit, pohdiskelu, vinkitAamulehdellä ja varmasti monilla muillakin lehdillä on tapana julkaista aina muutamia juttuja viidenkymmenen vuoden takaa joka päivä. Tänään noiden muutamien juttujen joukkoon oli päässyt pieni juttu otsikolla "Mikä on voileipä?" ja juttu käsitteli Lontooseen sijoittunutta maailman johtavien lentoyhtiöiden kokousta. Kokouksen agenda kosti sandwichiä eli voileipää.
Juttu nimittäin oli niin, että joskus muinoin oli kansainvälisiä määräyksiä, joiden mukaan tietyissä tapauksissa saadaan tarjoilla vain "yksinkertaisia" ja halpoja voileipiä. Tuo yksinkertaisuus aiheutti närää, sillä amerikkalaisen PAA-yhtiön mielestä eurooppalaiset yhtiöt olivat liian runsaskätisiä lentomatkojen ruokatarjoiluissa. Eurooppalaiset kun olivat niin tökeröjä, että pitivät luonnollisina voileipätarvikkeina erilaisia lihoja, vihanneksia, salaattia, voita ja leipää. Amerikkalaiset kun käsittivät asian kahtena leipäviipaleena, joiden väliin on tungettu "jotain".
Tänä päivänähän lentokoneessa ruokaileminen on huomattavasti edennyt voileipäajoista, vaikka epäilemättä voileipiäkin jollain lyhyemmillä lennoilla tarjoillaankin. Muistaakseni olen nimenomaan voikkaria saanut SASilla Tukholmaan mennessäni. AirlineMealsistä sanalla "sandwich" etsiessään saa ihan mukavasti tuloksia, eli kyllä niitä voikkareita vielä lennoilla saa syödäkseen. Satunnaisotannalla tuloksia kun tarkastelee, saa havaita näiden voileipien olevan enemmän tai vähemmän ankeita. Leivän suhteen tuntuu olevan varsin paljon variaatiota, joissain jopa jotain kurpitsansiemeniä ja muuta päällä ja tummaakin leipää näkyy, mutta täytteenä lähes joka esimerkissä sitä "jotain".
Valtaosan omista lentokoneruokailukokemuksistani olen pyyhkinyt mielestäni, tokikin tuoreena on mielessä KLM:n tarjoilema varsin hyvä salaatti siemenillä sekä makeahko burrito Italiasta palatessani. Sen sijaan voileivältä kehtaan tänä päivänä odottaa hieman jotain muuta kuin kahta leivänviipaletta ja "jotain". Nahkea kurkunviipale tomaatin ja jääsalaatin kaverina tuorejuusto- tai voinkorvikepedillä on karvat nostattava ajatus. Tietysti lentokonematkojen pituus ja muut olosuhteet asettavat ruoallekin haasteita, mutta tarjottava pitäisi valita lennoille sitten sen mukaisesti. Kaikki me tiedämme mitä tapahtuu voikkarille, jossa on juustoa ja kurkkua tai tomaattia tuntitolkulla muoviin käärittynä. Ja kyllä olisi syytä kyetä myöskin tunnistamaan mitä siellä leivän välissä on, liha lihana ja niin edespäin.
Kuva: rahims
Valikoima on saattanut matkaruokailussa laajentua, mutta onko se sitten parantunut? Olosuhteiden pakosta tarjoiltava ruoka on hyvin pitkälti yksittäispakattua ja tarjolla on paljon pitkälti prosessoitua mössöä. Tuon mössön syöminen on normaaliolosuhteissakin arvelluttavaa, joten voiko se olla lentokoneen erikoisolosuhteissa hyväksi ihmiskropalle? Diana Fairechild kehoittaa Air Travel Healthissä skippaamaan lentokonesapuskat ja valitsemaan kotoa evääksi hyviä hiilareita ja juomaan vettä.
En muistaakseni ole käynyt läpi tämän pollin vastauksia, eli mikä on todennäköisin valintasi ruokajuomaksi. En ole mitenkään yllättynyt siitä, että valtaosa (62%) valitsi ruokajuomakseen todennäköisimmin veden, naturellin tai kuplivan. Niin minäkin teen ja uskoakseni valtaosa suomalaisista nuorista ja aikuisista. Minun valintani on ihan hanavesi, kun talonyhtiössä ihan oivan makuista vettä kerran on.
Maidon sijoittuminen toiseksi ei sekään yllätä minua, mutta kolmannelle sijalle napsahtanut "jokin muu" hieman hämmensi. Oletan sen jonkin muun olevan mehua tai jotain sen sorttista, koska viini ja olut/siideri/lonkero -vaihtoehdot olivat kuitenkin erikseen ja niille siunaantui yhdessä vain 4 prosenttia. Näitä mehun juojiakin lähipiirissä on. Tietysti voihan se olla, että kahvia tai teetä menee makaronilaatikon kylkiäisenä, mistäs minä sen tiedän..
Kaikki tosiaankaan eivät juo ruoan kanssa, tätä vähäistä huuhtomistoimintaa olen havainnut muun muassa puolisossani. Ylipäätään tuntuu siltä, että hän juo päivän aikana paljon vähemmän mitään kuin minä. Aina välillä saa muistuttaa nesteytyksen olevan varsin tärkeää puuhaa. Toki keho saa nesteytystä siitä ruoastakin, mutta tuskin sentään riittävästi. Ilman ruokaa pärjätään nimittäin paljon paremmin kuin ilman vettä. Tietenkään ei pidä juomalla huuhtoa ruokaa alas pureksimisen sijasta, mutta joka tapauksessa nestettä tarvitaan. Jo muutaman prosentin nestehukka heikentää toimintakykyämme nimittäin merkittävästi.
Muistin tämän pollin kun eilen satuin kuulemaan kahden mummon välisen keskustelun yhden kommentin marketin tuulikaapissa. "Kohta varmaan joutuu vedestäkin maksamaan!" En minä heistä tiedä, mutta kyllä minun kuukausittaiseen vuokrailuuni kuuluu vesimaksukin..
Kukapa meistä ei pitäisi yksinkertaisesta ja simppelistä ruoanlaitosta?
Etenkin kun minä kokkaan valtaosan ajasta tasan ja vain ja ainoastaan itselleni, pidän siitä ettei keittiössä tarvitse hengailla koko iltaa. Syön illalliseni normaalisti siinä seitsemän pintaan, enkä kyllä viitsisikään silloin huhkia itseäni hikeen keittiössäni.
Siispä on ihanaa, että voi tehdä jotain hyvin yksinkertaista, mutta äärimmäisen maukasta. Esimerkiksi kaunista salaattia, kvinoaa ja sen seuraksi vähän uunissa paistettuja kirsikkatomaatteja.
Lingottu salaattiPaljon enempää ei kunnon salaatilta tarvita.
Tarvitset:
rucolaa revittynä
romainea revittynä
punakaalia revittynä
vihreitä ja liloja viinirypäleitä
surimipuikkoja
Saint Agur -homejuusto (muukin toki käy)
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
Revi salaatit ja kaali salaattilingon koriin, lisää viinirypäleet, asenna kori lingon kulhoon ja täytä se vedellä. Huljuttele salaatti reippaasti puhtaaksi ja linkoa kuivaksi. Nakkaa salaatit lautaselle.
Paloittele surimipuikot ja homejuusto päälle. Kaada hieman öljyä kastikkeeksi ja mausta.
Uunitetut kirsikkatomaatitEi tämäkään pieleen voi mennä. Minä mussutin siis tomskut kvinoan ja vuohenjuuston kanssa. Hyvä oli.
tarvitset:
pestyjä ja pisteltyjä kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
basilikaa
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
halutessasi muita mausteita
Kaada öljyä vuokaan ja mausteita perään. Revi basilika pieneksi. Kaada sekaan tomaatit ja sekoittele niin, että mausteöljy leviää tasaisesti.
Paistele uunissa 200 asteessa 20 minuuttia tai jopa enemmän.
Olipa taas parien jäätelöiden koemaistamisen aika, tällä kertaa suoriudun tutkailuista ihan itsekseni. Nimittäin on jäätelö hyvää, kun yksin syö.
Tälläkin kertaa oli kyseessä Ingmanin ja Nestlén välinen taisto, jossa epäreilusti Ingmannilla oli kaksi kilpailijaa yhtä Nestlén urhoa vastaan. Samalla viivalla olivat: Kingis Original Mustikka, Hartwall Jaffa Smoothie mansikkabanaanisorbetti sekä CLASSIC® Suklaa-Aprikoosi. Katso myös edellinen taistelu.
Kirjoittelinkin jo aiemmin, että Hartwall pistää smoothieksi yhdessä Ingmanin kanssa ja nyt onnistuin löytämään pakastealtaasta sorbettiversiota. Mansubanskukombo oli ihan raikas kokemus, sorbetin tekstuuri miellytti silmää ja suutuntuma oli pehmoinen. Pienesti tuli läpi appelsiini, jota en siis tuoreeltaan voi syödä, mutta tuollaisessa tilanteessa kyllä. Sekin maku oli siis ihan tervetullut. Tykkäsin tästä, tosin jossain on olemassa vielä toinen makuvaihtoehto..
Classicin Suklaa-Aprikoosi oli inha tapaus, kumimaiset aprikoosimölkkärit olivat aivan liikaa systeemilleni. Muuten puikko oli ihan hyvä, aprikoosin aromikin toimi, mutta ne mölkkärit aiheuttavat edelleen kylmiä väreitä. Ja syömisestä sentään on jo useampi päivä.. Pakkaus on puoleensa vetävän keltainen, pitää tiukasti pitää kiinni inhasta ajatuksesta, ettei käy huonosti.
Mustikkaiseen Kingikseen suhtauduin heti ensi metreiltä kuin tavalliseen puikkoon, en odottanut mitään ihmeellistä. Tumma suklaakuorrutus raksahteli mukavasti ja mustikka maistui jäätelössä selvästi. Suklaasydän oli juuri sellainen kuin sen pitikin olla. Kuitenkin jos näistä Original-sarjan Kingiksistä pitää valita, ottaisin minttua mieluiten.
Nythän on niin, että Ingman vei tässä triangelidraamassa selvästi. Classic hävisi tällä maullaan, Kingis suoriutui toiseksi ja Jaffa-smoothie kruunataan tämän erän voittajaksi.
Kuvat: Ingman ja Nestlé
Tässä taannoin yritin löytää JIMin Makumatkalla-ohjelman alkuperäisnimeä. Noh, onnistuin siinä viimein. Kyseessä on The Well-Seasoned Traveller, juontajanaan Doug Duda. Tosin tottakai sarja ilmeisesti JIMilläkin jo loppui.
Katsoin yöllä sveitsiläistä suklaata koskevan jakson ja tänään on ehkä pakko käydä Stockalta hakemassa Lindtin tai jonkun muun sveitsiläisfirman suklaata. Lähinnä on pakottava tarve maistaa se niityn maku, joka monta kertaa ohjelmassa mainittiin.
Tällainen minä sitten olen, ei pysty irrottamaan jostain asiasta.
On asioita, joita en kerta kaikkiaan ymmärrä. Niiden joukkoon kuuluvat syömiskilpailut eli kilpailut joissa tungetaan mahdollisimman paljon jotain tiettyä elintarviketta kitaan tietyn ajan puitteissa tai tietty määrä elintarviketta mahdollisimman nopeasti. Ei vaan voi tajuta.
Tämä napsahti mieleeni, kun bongasin Washington Postista uutisen osterinsyömisennätyksestä. Patrick "Deep Dish" Bertoletti oli imaissut 420 osteria kahdeksassa minuutissa. 420 kappaletta kahdeksassa minuutissa, ihan vain kertaukseksi.
Lisätäkseni tätä hämmennystä, löysin toki useammankin artikkelin wikiHow'sta joissa kerrotaan miten voi voittaa syömiskilpailussa. Ihan järkeenkäypäähän se on valmistautua hodarikisaan syömällä muun muassa vesimelonia ja olisihan se ihan järkevää konsultoida lääkäriään ennen kisaa, eikä ole poissuljettua pyörittää naamaansa piirakka-astiassa vain jotta se tulisi tyhjäksi. Ja minä kun luulin, että näitä syömiskilpailuja on vain amerikkalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Myönnän olleeni väärässä.
Eikä siinä vielä kaikki! Nyt saatte nimittäin kaupanpäälliseksi tiedon tästä I.F.O.C.E.:sta, eli International Federation of Competitive Eating. Vapaasti suomennettuna kyseessä on kansainvälinen syömiskilpailemisen liitto. Prosessoidaanpa sitä ihan hetki. Ostereiden, hodarien ja piirakoiden lisäksi kilpaa mätetään muun muassa ramenia, vohveleita, jalopenoja ja burritoja. Miten miellyttävää.
Wikipedia tietää kertoa, että suosituinta tämä hullutus on USA:ssa ja Japanissa. USA nyt tuskin yllättää tässä ketään, mutta Japanin läsnäolo ehkä aavistuksen hämmentää minua, he kun eivät ole mitään super size -kansaa.
Ainakaan äkkiseltään en Suomesta varteenotettavaa kilpailutoimintaa löydä, mikä on ehkä ihan hyväkin juttu. Ketään ei tulisi kannustaa moiseen ahmimiseen. Monilla urheilulajeilla sentään on ihan järkevät historialliset perusteet, mutta tälle tuskin? Tässä haisee minusta pahasti yllytyshulluus noutopöydissä. Eipä silti, Suomessa varmastikin juodaan kilpaa.. eikä se sen älyllisempää ole.
Kuva: Erik Charlton
Darren Rowse blogista ProBlogger päätti julistaa tämän maanantaipäivän epäviralliseksi bloggaajien arvostuspäiväksi. Siispä aion nyt antaa vähän arvostusta kanssabloggaajilleni muutaman linkin voimin. Perimmäisenä tarkoituksenahan on siis jakaa hyvää karmaa. Minä tykkään jutusta jota teette!
Tämä siis sillä periaatteella, että hyvältä näyttää ja kannattanee kokeilla! Tuoreita ja vähemmän tuoreita entryjä.
Punaisesta keittiöstä löytyy takuuvarma herkku, sillä paahdetut auringonkukan siemenet ovat ihan ehdottomia! Selkeän suolan sijasta voi kokeilla myös soijakastiketta. Punaisesta keittiöstä löytyy muutakin hyvän näköistä juttua, minua esimerkiksi kiehtoo musta spagetti katkarapukastikkeen kanssa.
Rimatonnan keittiössä on pyöräytetty varsin oivallisen näköisiä kolmioleipiä viime lokakuussa. Minun mielestäni ihan hillittömän hyvältä näyttää! Toinen varsin makoisalta näyttävä juttu on maidoton vihreä vanilja-kerrosjälkkäri, jonka voisin koeajaa kuhan keltsit kiwit ovat taas saatavilla.
Vegemisiä-blogissa viime kuun puolella tarjoiltiin pinaatti-halloumipiirakkaa, mikä epäilemättä kutkuttaisi monienkin makuhermoja! Pienellä vaivalla ohjeesta saisi varmasti myös vegaanisen, nythän täytteeseen tulee sekä munia että maitotuotteita. Herkulliselta näyttää myös muun muassa linssimureke.
Makuturisti on kieräyttänyt maailmaan aivan mahtavan näköistä kierreleipää, jota on inspiroinut ainakin Kettuterroristit. Myös vesimelonisorbetti menee varmasti kokeiluun minun keittiössäni.
Essu ja lusikka onkin melko tuore tuttavuus, mutta postausten joukosta löytyy jo vaikka mitä. Hyvien huomenien banaanileipä ja guacamole kutittelevat ainakin minun mielikuvistani, tätähän on pakko päästä kokeilemaan. Ja katsokaa tätä mansikkapiirasta!
Olen ronskisti lainannut kunkin kuvan, toivottavasti se ei teitä haittaa.
Ja te kaikki muut, joita en nyt linkittänyt, tykkään teistäkin! Jatkakaa kaikki samaa rataa.
Kingis Rouhe Manteli vs. Classic Metsämansikka
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: tuotteet, vertailuVaikka ulkona sataakin vettä ja on muutenkin vähän ankeaa, niin pakkohan sitä on kevään uutuusjäätelöitä maistella. Pakko oli kokeilla, josko jäätelö olisi tuonut auringon tullessaan..
Koeajoin äidin kanssa Ingmanin uuden Kingis Rouhe -maun, mantelin. Yhdessä tuumin oltiin sitä mieltä, että rouheista mantelia oli vähän turhankin kanssa jäätelön kuorrutteessa eikä kuitenkaan mikään muu maistunut miltään kuin Kingiksien tavaramerkki eli sydän. Pidämme molemmat manteleista, mutta tämä kaipasi selvästi jotain särmää, reunaa ja kulmaa. Mantelin makuinen kermajäätelö mantelikuorrutteella ja mantelisydämellä, mutta ei sitä jotakin. Harmi.
Sitten kokeilin ihan itsekseni Nestlén uutta Classic Metsämansikkaa. Se toimikin vähän paremmin, keksinmuruilla rikastettu valkosuklaakuorrute toimi oikein oivallisesti ja mansikkajäätelöhän nyt tottakai toimii valkosuklaan kanssa. Mansikat ja valkosuklaa ylipäätään on varsin mainio yhdistelmä.
Tämän kaksinkamppailun vei aivan selkein numeroin Classic. Onneksi on vielä monta kamppailua edessä, eivät ne uutuustuotteet tähän lopu.
Kuvat: Ingman ja Nestlé
Olen ollut aikeissa tehdä pieniä järjestelyjä kotonani mitä ruokakuvien ottamiseen tulee. Siksipä olinkin ihan iloinen löytäessäni Dorian (eli korkeakoulujen digitaalisten kokoelmien) kokoelmasta Tampereen ammattikorkeakoulun viestinnän puolelta Kaisa Jouhkin opinnäytteen otsikolla Hyvän ruokakuvan resepti - miten aikakauslehden ruokakuva rakentuu.
Kuva: ewen and donabel
Tämä opinnäytetyö pikaisesti kelaa läpi ruokakuvan historian, nostaen ihan mielenkiintoisia pointteja sieltä. Uudet tuuletkin ovat selvästi sellaisia, mitä on todella ollut näkyvissä ja 2000-lukua koskevat huomiot tosiaan ovat olleet ilmoilla. Epäilemättä huomiot myös muista ajanjaksoista pitävät paikkansa, harvemmin sitä vaan saa käsiinsä mitään niin "vanhaa" ja oma aktiivinen peliaikani ruoanlaitossa on koskenut lähinnä juuri 2000-lukua. Kun sitten päästään itse asiaan, eli caseihin, sitä muistuu taas tehokkaasti mieleen miten ruokajuttuja tehdään vuotta etukäteen sesonkien takia. Aina välillä se pääsee karkaamaan mielestä, bloggaaminen kun kuitenkin on päivittäistä ja ajassa tiukemmin kiinni. Aikakauslehdet joutuvat ennakoimaan hyvin pitkälle ja joskus se meneekin metsään, etenkin värien kohdalla.
Toinen näistä näytteen caseista on vasta tuloillaan, sillä Kodin Kuvalehden seuraavassa numerossa 9/08 näyttää olevan juttu "Varhaiskesän maut: parsa, raparperi, nokkonen ja uudet perunat". Tämä vastannee Kaisa Jouhkin casea "Alkukesän herkut". Kodin Kuvalehdessähän on ihan herkullisia kuvia, joten sinäänsä odotan mielenkiinnolla koko juttua. Hyvin käy ilmi mitä tuotesijoittelun juhlaa nämä lehtien ruokakuvauksetkin ovat, kymmenisen yritystä kankaisiin, kattaukseen, kalusteisiin.. hiukan eri kaliiberilla sitä kotona pyöritään :D Kymmenisen liikettä tosin on vähän, jos tutustuu Marthan proppihuoneeseen.. ja kalpenee.
Kuva: rick
Eihän tämän tietenkään ole tarkoituskaan olla linjassa kotona otettavien ruokablogin kuvien kanssa, mutta osviittaa saa ihan varmasti. Kaiken maailman juonia lähti heti kehkeytymään päässä erilaisista taustoista, kun tätä opinnäytettä tankkasi mieleensä. Olisin ehkä kaivannut sitä konkreettista kaaviolätinää kultaisista leikkauksista ruokakuvissa jne, mutta ei kaikkea voi saada. Ja ovathan opinnnäytteet lopultakin aika pitkälti pintaraapaisuja, tästä voisi varmasti myöhemmin kirjoittaa rikkaan kirjankin.
Entistä tarkemmin tulee varmasti vähän aikaa syynättyä ruokakuvat lehdistä ja muutenkin. Ja tottahan se on, se kuva kertoo olennaisia asioita siitä ruoasta! Samaisesta opinahjosta on nimittäin tullut hyvä opinnäyte Katri Saukonpäältä otsikolla Kuvan viesti: kuvan lukemisen ja kirjoittamisen taito, joka huomioi muun muassa sen että värikäs ja ryhdikäs ruokakuva luo herkullisemman mielikuvan kuin todellisen läpyskän kuvaaminen.
Ihana lapsi! Mahtava tapa aloittaa päivä.
Karsin taas vähän digiboksin sisältöä sillä seurauksella, että nyt olen täällä kateudesta vihreänä.
Katsoin nimittäin JIMiltä tulevaa Makumatkalla-ohjelmaa (jonka alkuperäisnimeä tuntuu olevan mahdotonta löytää, kun en tajunnut ottaa ylös juontajan nimeä). Kyseisessä jaksossa vierailtiin Espanjassa ja siellä tapastelun lisäksi juontaja tutustui gastronomiseen klubiin eli ruokakerhoon nimeltä Sociedad Gastronómica Artzak Ortzeok. Kyseinen ruokakerho pyöri herrasmiesvoimin ja naiset olivat tervetulleita valmiiseen pöytään vain joskus ja jouluna (näin suuripiirteisesti). Herrat vain laittoivat yhdessä hyvää ruokaa ja tekivät siihen liittyvän kaiken yhdessä, vieraskin pääsi saman tien kääntelemään tonnikaloja.
Olen kateellinen tästä ruokakerhoilusta, joskaan enhän minä pääsisi osalliseksi tuosta kyseistä kerhosta kun en ole herrasmies enkä edes mies. Eikä minua näissä vain ruoka kiehdo, vaan myös se pienimuotoinen salaseuran oloinen meininki. Ihailin isosti jo hiljentynyttä Puoliruokaa-sakkiakin. Kiireettä yhdessä laittaminen, syöminen, arvostelu ja siivoaminen. Puhumattakaan kyseistä iltaa edeltävästä suunnittelusta ja järjestelemisestä! Parhaimmillaan ruokakerholla on valtaa! Valtaa niinkuin herroilla yleensä yhdessä tuntuu olevan, suuntahan määrätään herrojen kerhoissa eikä virallisissa poliittisissa pyörityksissä. En halua uskoa, että tätä tapahtuisi vain elokuvissa.
Mikäänhän minua ei periaatteessa estä tällaisen seuran perustamisessa, mutta osa viehätystä olisi tulla kutsutuksi tällaiseen toimintaan. Ja onhan tässä ongelmia, kuten minimaalisen pieni keittiöni. Sarjassa esitelty kerho kokoontui ravintolassa aukioloaikojen ulkopuolella, käsittääkseni kerhossa oli ravintolan kokki jäsenenä. Noinhan se tietysti hienosti toimisikin. Tietysti lievän ongelman aiheuttaa esimerkiksi ystäväpiirin monidieettisyys, eivät kaikki jaksaisi toimia pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan koko ajan. Helpoksi hommaa ei tekisi myöskään maantieteellinen raju jakautuminen, raha ja ruoan hieno hinta. Ja se poliittinen vaikuttamisen mahdollisuus, se voi olla hieman hankala järjestää näillä meriiteillä :P Minua kiehtoo ajatus sinetöidyistä kutsuista, salaperäisistä sineteistä.. tähän pitäisi selvästi ryhtyä :D
Olen pistänyt merkille, että muutamien blogien väki yhdessä kokkaileekin. Hieno juttu!
Tässä googlettaessa törmäsin myös kirjaan Ruokakerho. Se täytyy saada käsiin, sillä voiko olla parempaa komboa kuin ruoka, kerhoilu ja jännitys?
Kuten tiedätte, ruoan hinta on painanut niin minun kuin monien muidenkin mieltä pidemmän aikaa. Nyt se vasta vetääkin synkäksi, sillä ihmisiä on kuollut ruokamellakoissa. Näin uutisoivat Los Angeles Times ja International Herald Tribune. Suomessa sen sijaan Aamulehdestä oli aamulla lukevinani jotain tomaattiketsupin hinnasta.. Kuolema ja ketsupin hinta, ihan samalla viivallahan ne on. Aamulehden sivuillakin näyttää olevan keskustelua ruoan hinnasta toki, ei tosin mitään mullistavaa ja olennaisuuksia minusta uupuu.
Itseasiassa juttu taisi aamiaislehdessä valmispizzan raaka-aineiden hinnoista, minkä parempi puoliskoni sanoi olevan monille tärkeä juttu. Mitenhän minä olen ukkoni kouluttanut? Monenkohan pizzanlätyskän raaka-aineet saa viiden valmislätyskän hinnalla.. Väittäisin, että parhaassa tapauksessa kymmenien. Juuston kohdalla voi kyllä tehdä tiukkaa ja nimenomaan vehnähän on kallistunut aika tavalla. Mutta väitän edelleen, että kotosalla sitä tekisi pizzaa enemmän kuin valmiina ostaen samaan hintaan.
Minun rahani ryöväsivät viime viikkoiset hullut päivät, joten jälleen eletään kuivaainekaapin, pakastimen ja jääkaapin aarteiden parissa. Ei kuitenkaan huonosti, sillä vedin äsken ihan laadukkaan äyriäispastan. The Kitchnin The Kitchn Curessa on meneillään samankaltainen tehtävä, eli käytetään sitä mitä kaapeista jo löytyy, eli tälle asialle nyt muutkin!
Sillä lailla. Kasvisgalleria tuo kesämarkkinoille muun muassa marinoituja kasviksia ja kermaperunoita, jotka sopivat grilliinkin. Ne Kasvisgallerian tuotteet (röstit) joita olen aiemmin kokeillut ovat olleet ihan toimivia, mutta nyt ajatus valmismarinadista löi välittömästi kylmän hien pintaan. Minulle on se ja sama lilluuko valmiissa liemessä lihaa vai kasviksia, inhottaa joka tapauksessa.
Tiedotteessaan Kasvis Galleria Oy kertoo, kuinka grillauksen ikuinen lisukeongelma poistuu. Mikä ihmeen lisukeongelma? Ihan sujuvasti sitä on ennenkin heitetty kasviksia ja sieniä grilliin, mitään ongelmaa ei ole ollut. Suurempi ongelma grillatessa on jatkuva sade, joka vesittää lopputuloksen.
Okei, ehkä on olemassa ihmisiä, jotka eivät honaa grillata muuta kuin HK:n Sinistä tai juuri ja juuri Atrian Wilhelm Kevyitä Grillipihvejä, mutta tuskinpa nämä ihmiset tätä tapaansa muuttavat. Ja jos muuttavatkin, niin lääkärin määräyksestä. Eiköhän lihansyöjien makuunkin ole tulossa uutuuksia, marinadilla ja ilman.
Työkaverikin avasi tässä grillauskauden taannoin hankkimallaan Luciferin sähkögrillillä ja kanalla. Lopputulokset olivat kuulemma mainioita, niinkuin nyt vuoden ensimmäiseltä grillauskerralta saattaa odottaakin. Allekirjoittanut luottaa mökin pihaan muurattuun kiinteään grilliin, johon aika ja käyttäjät ovat jättäneet jälkensä. Sen kanssa kauden avaamiseen menee vielä jokunen tovi, mökkikauttakaan ei vielä ole avattu.
Kuvat: Kasvis Galleria Oy ja Horisont Enterprises Ltd Oy
Maanantain pikainen vinkki: lisää tavan suolalla ja mustapippurilla maustettuihin lohkobataatteihin jo uuniin mennessä hienoa parmesaaniraastetta. Toimii!
Ei mulla muuta tänään :D
Ruoanlaitossa oli tänään pakko päästä helpolla, sillä sain askarrella ihan riittämiin kirjahylly- ja vaatehuonesiivouksen sekä pyykkien kanssa. Siispä tuunasin tänään vaihteeksi pizzaa.
Pohjana on l'Artisanen mozzarella & basilika -pizza. Ja tuunausaineksina tuoretta parsaa sekä ilmakuivattua kinkkua. Lopputuloksena varsin hyvä parsakinkkumozza.
Ruoka-allergiatorin anteja
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: allergiat, linkit, pohdiskelu, vinkitPäivän linkkivinkit, eli ruoka-allergiatorilla tuotteitaan esitelleiden firmojen sivuja:
- Jokioisten Leipä
- Runsaudensarvi
- Keskisen mylly
- Brander
- Allermiina
- Semper
- Laatupaakarin maissinaksut
- Vuohelan Herkkupuoti
Erinäisiä mielenkiintoisia pointteja elävästä elämästä valkeni myös niiden tietoiskujen aikana, jotka kuuntelin läpi. Eipä ollut ennen tullut mieleenikään, että kaupassa ja kotona tulee erikoistuotteet pitää ylähyllyillä, ettei niihin varise esimerkiksi tavan jauhoja jne. Minulla ei viljojen kanssa ongelmaa ole, mutta ei sitä ikinä tiedä mitä ikävää jälkikasvulle siunaantuu. Siitäpä tulikin mieleeni, että keliakia on elinikäinen, mutta allergiat voivat olla määräaikaisia.
Jotkin asiat olivat niin ilmiömäisen selviä, että ihan hävetti etten ollut tajunnut. Ruokaa tulee tehdä metallisin välinein puisien sijasta, sillä onhan puu huokoista. Kaupassa pitää tarkastaa, että valitsemani pakkaus on kiinni. Tuotemerkintöjen asiaa pitäisi jonkun ajaa, tärkkelysmerkinnöissä esimerkiksi olisi parantamisen varaa. Valtaosan ajasta olin kauhuissani siitä, että maailmaan syntyy pieniä ihmisiä joiden jokainen suupala uhkaa henkeä. Miten maailmassa sen ikävyyden voi välttää omien lastensa kohdalta?
Sen tiedän kokemuksestakin, että käsittely vaikuttaa allergeeneihin. Sitä alleviivattiin ihan kivasti, kuten myös sitä, että allergiat ovat yksilöllisiä ja niiden tutkimisessa on vielä paljon tehtävää. Se, että minä reagoin sitruksien aromiin hengitysteiden tukkeutumisella, ei tarkoita sitä että joku muu sitrusallerginen reagoisi samaan tapaan tai edes samaan asiaan sitruksissa. Kaiken kaikkiaan hengitystieoireet ovat varsin harvinaisia.
Ihanaa, että paikalla oli isovanhempia joiden lapsenlapsia tämä ongelma rasittaa. Nämä mummot ja vaarit halusivat tehdä lettuja, joita heidän lapsenlapsensa voisivat syödä ja oppia muutenkin. Kaikki isovanhemmat eivät tälläiseen elämänmuutokseen taivu.
Kävin kokeilemassa myös AATUn demoa, johon ei vielä kannata rekisteröityä. Pilotointi alkaa kuulemma toukokuussa ja lanseeraus syksyllä. Syksyllä se siis siirtyy toiseen osoitteeseen ja rekisteröidyt tunnukset hävitetään. Pilottiin kuitenkin kannattaa osallistua, jos on aktiivinen. Pilotointi tarkoittaa siis testausta ja on mahdollisuus vaikuttaa palvelun lopulliseen antiin ja toimintaan.
Kaiken kaikkiaan oli ihan mukava juttu, enpä ennen ollut honannut esimerkiksi Orgranin No Egg -tuotetta, jolla voi korvata kananmunan. No Egg on vegaaninen tuote, mikä on melko lailla hyvä homma.
En olekaan hetkeen teille tarjonnut reseptiä, joten lienee korkein aika tehdä niin. Useat ihmiset ovat tänne löytäneet, kun ovat etsineet reseptiä uunissa valmistettavalle lohelle. Ajattelin tänään tarjota lisää sitä lajia.
Nappasin Hulluilta Päiviltä parin päivän annoksen norjalaista merilohta ja annoin sille kuumaa kyytiä.
Mehevä mereneläväMinun tulokseni olivat ainakin mehukkaita ja varsin tomaattisia.
merilohta fileenä
tuoretta basilikaa
oliiviöljyä
suolaa
juuri jauhettua mustapippuria
pekonia
kuorittuja luomutomaatteja tölkissä
Nypi mahdolliset ruodot pois kalasta. Murskaa reipas määrä basilikaa ja mausteita öljyyn ja hiero kala sillä kauttaaltaan.
Viillä puukolla pari kunnollista sivuttaista viiltoa, ikäänkuin taskuiksi. Viipaloi tomaatit ja asettele taskuihin. Säilö ihmeessä tölkistä löytyvä soosi, sitä voit käyttää vaikka seuraavana päivänä jossakin kastikkeessa tms. Tai voit sen nakata varmasti tämän kalan ympärillekin vuokaan, jos haluat.
Siirräppä siis kala vuokaan ja levitä pekoniviipaleita kalan päälle, sitomaan taskut kiinni.
Paista 200 asteisessa uunissa 20-25 minuuttia tai kunnes sisälämpö on jossain seitsemänkymmenen paikkeilla.
Posti toi tänään paketin Hannalta, kun olin onnekas ja voitin arvonnan. Paketti sisälsi kuivattuja suppilovahveroita, pikkiriikkisen purkin Heinzin ketsuppia, konjakkisinappia sekä näpsäkän pastasetin. Kiitos kovasti! Itse pakettikin oli aivan ihana, resepteillä ja ruokakuvilla vuorattu iso boksi!
Pirkanmaan allergia- ja astmayhdistys järjestää huomenna Ruoka-allergiatorin, jonka ohjelmistossa on muun muassa tietoiskuja allergiaperheen arjesta sekä erityiselintarvikeliikkeistä. Tarjolla on myös maistiaisia ja tuote-esittelyä, luento lasten ruoka-aineallergioista ja muuta epäilyksettä hyödyllistä. Myös Netti-Nysse on paikalla ja siellä voi tutustua AATU-verkkopalveluun (AATU:n blogi).
Tätä siis tarjolla huomenna Tampereella klo 12-16, Tuomiokirkonkatu 27, Nikolainsali.
Muoks: No oli kai se Googlen kartta väärässä. Nikolainsali on ortodoksikirkon vieressä :D
Fransmannissa on juuri uusittu ruokalista ja tänään kävin seurassa testaamassa tätä uutta listaa.
Alkupalaksi seuralaiseni valitsi Copakinkkua ja salaattia, kun taas minun lautaseltani löytyi Fransmannin lohirillette. Copakinkun kaverina oli tomaattista salaattia ja konjakkimarinoituja viikunoita ja tämä oli kuulemma oikein onnistunut valinta. Lohirillette taas tarjoiltiin marinoitujen katkarapujen, Blé Noir leivän, punasipulin, tomaatin ja basilikapistoun kanssa. Rillette ja leipä, pistou ja punasipuli (johon yritän nyt itseäni totuttaa) toimivat oikein kivasti, mutta katkaravut jättivät vähän toivomisen varaa. Tomaatin lohko oli mielestäni täysin turha, se jopa söi annoksen näyttävyyttä yhtenä lohkona ollessaan.
Molemmat valitsimme pääruoan kala- ja äyriäisruokien listalta, minä valitsin kampasimpukkaa ja sienirisottoa ja pöydän toiselle puolelle kiikutettiin lohta ja hummerikastiketta. Lohiannos tuli neljän perunan kanssa ja oli kaiken kaikkiaan varsin valtava annos piskuiselle ystävälleni, perunat olivat kokonaisia ja pyöräytetty Provencen yrteissä. Itse kalapalakin oli hänen mittakaavassaan valtava. Herkkusieni-härkäpapu-sipulipaistos ei saanut häneltä kiitosta, mutta kala ja perunat olivat hyviä, joskin riitä oli yli tarpeen. Minun valintani osui nappiin, risotto oli oivallista ja kampasimpukat oli hyvin kevyesti maustettu suolalla ja pippurilla. Kevyesti paistetut kasviksetkin olivat mukava lisä.
Valkosuklaasoufflé päätteli minun ateriani mustaherukkasorbetin seurassa. Valkosuklaan paksu maku oli seurassani vielä pitkään aterian päättymisen jälkeenkin. Ystäväni valitsi crème brûléen ja koki sen herkullisena, mutta jälleen vähän turhan suurena annoksena.
Pääasiassa siis suosittelen näitä valintoja ihan täysin, vain muutama yksityiskohta oli pienesti pielessä.
Ruoan kanssa tällä kertaa nautiskeltiin vain jäävettä, joten viinisuosituksia emme edes pyytäneet. Ja ikävä kyllä minulla ei ole tarjota valokuvia, vähän ahdistaa tuo ravintolassa räpsiminen pienelläkään kameralla. Kampasimpukka-annoksen kuvaa voi toki ihailla ravintolan sivuilta kalamenun yhteydessä. Kaiken kaikkiaan ruokalistassa näyttää olevan moniakin mielenkiintoisia asioita, joita kokeilla ennen seuraavaa vaihtoa.
Tulipa suoritettua jonkinasteista julkkisbongailuakin siinä syödessä. Samaan aikaan paikalla nimittäin lounasti Salatuista Elämistä tuttu Maarit Salin eli Jaana Saarinen.
Juusto on aivan ehdottomasti yksi suosikkiasioistani maailmassa. Se on ollut sitä niin kauan kuin muistan ja olenkin usein maininnut lähikauppani Stockmannin juustotiskin olevan hoikkuuteni salaisuus.
Stockan Hullut päivät alkoivat tänään ja kävin heti aamusella poistamassa ruokaosastolta parilla kympillä juustoa. Poistin tietysti muitakin asioita, kuten prosciuttoa ja maapähkinävoikuppeja, mutta pääasiassa juustoa. Lähiaikojen ruokalajeissa lienee siis pääosassa vuohenjuusto, sinihomejuusto ja parmesaani. Eipä sillä, niinhän ne muutenkin ovat.. nyt vaan hieman halvemmalla :D
Äidin kanssa jouluksi tehdään aina kotijuustoa, mutta muutoin en ole juuston tekemistä kotona juuri ajatellut. Paitsi silloin kuin olin viittä vaille valmistunut ammattikorkeakoulusta ja piti tehdä muutamia varasuunnitelmia työttömyyden varalle. Numero 17 varasuunnitelmistani oli kuttujuustolan perustaminen :D Tänään kuitenkin ryhdyin miettimään oman juuston tekemistä, kun aivan muiden kuvioiden ansiosta törmäsin Unspeakably Awesomen valokuvakansioon nimeltä Cheesemaking. Olen varsin hyvä homeen kanssa, kaippa tuo onnistuisi minultakin?
Kaiken kaikkiaan ainakin tietynlaisten juustojen tekemisen luulisi olevan helppoa, jos vain onnistuu saamaan käsiinsä tiettyä maitoa. Sen sijaan nuo kypsyttämistä vaativat tapaukset eivät varmaan ihan välttämättä kotosalla.. ainakaan näissä minun olosuhteissani, eli kerrostalokaksiossa. Toki minulla on kellarikomero olemassa, mutta.. hiukan ehkä epäilyttää, vaikka tämä olisikin tiukasti omaan käyttöön.
YouTube onneksi auttaa, joskin varsin tylsällä esimerkillä (eikä minulla ole hajuakaan tuon kelvollisuudesta oppaaksi):
Onkos teillä kokemusta jostain muusta kuin tavan piimäjuustosta? Onko ylipäätään siitä?
Meemeilläänpäs taas vähän. Tällä kertaa ryövään meemin blogista Not a DIY Life ja vapaan suomennokseni hienoksi nimeksi tulkoon Köökimeemi.
- Mitä kolme keittiövälinettä ovat käytössäsi eniten?
- Keittiön koneistosta blenderi, sauvasekoitin ja riisikeitin, jotka ovat keittiöni pyhä kolmiyhteys. Noin välineistöstä yleensä eniten käytössä ovat paistinpannu, sauvasekoitin ja hyvä puukko.
- Minkä keittiövälineen toivoisit omistavasi?
- Kitchen Aid -yleiskonetta halajan, sitä varten olen langennut mainoksiinkin.
- Mitä välinettä et ikinä käytä, minkä toivoisit jättäneesi kauppaan?
- Käytän aika tasaisesti koko välineistöäni, mutta pastakone on ikävä kyllä jäänyt vähemmälle käytölle. En kuitenkaan toivoisi sen olevan takaisin kaupassa, vaan toivoisin voivani ottaa itseäni niskasta ja käytellä sitä konetta.
- Mikä on suosikkikeittokirjasi?
- Kyllä eniten ovat käytössä Jamie Oliverin teokset, kaksi kappaletta niitä pitäisi olla parhaillaankin postipaketissa matkalla kohti minua..
- Kuka on kokkailuinspiraatiosi lähde?
- Äiti ja isän äiti, molemmat varsin tasapuolisesti tänään.
- Mitkä ovat kolme tärkeintä asiaa maustehyllyssäsi?
- Valkosipuli, Maldon-suola ja kaneli.
- Mitä kolmea reseptiä käytät eniten?
- Lohtupastaa, joka on yksinkertaisesti pastaa voilla, valkosipulilla ja parmesaanilla. Helpot broiskupyörykät on usein käytössä ja kolmantena varmastikin yrttimarinoitu lohi ilmakuivatulla kinkulla.
- Voitko jakaa kanssamme kokkailusalaisuutesi?
- En minä koe minulla olevan mitään salaisuuksia keittiössä pyörimisen suhteen.
- Mikä on siivoussalaisuutesi?
- Etten pidä siitä puuhasta?
- Mitä siivoat mieluiten?
- Tiskaan mieluiten, mitä keittiösiivoukseen tulee. Hellan peseminen on mukavaa puuhaa myös.
- Minkä siivoaminen on epämieluisinta?
- Imuroiminen on ankeaa puuhaa, etenkin pikkiriikkisessä keittiössä, jossa muruja ja muuta päätyy ikäviin paikkoihin joihin ei pääse.
- Mikä on noloin kotitaloushetkesi?
- Noloa oli edellisessä asunnossa se, että aina kun avasi uunin luukun, palohälytin huusi. Se oli aivan väärässä paikassa.
- Kenet tagaat seuraavaksi?
- En tahdo tagata ketään, mutta toivoisin Leivän linkitettävän, jos otatte tämän täältä.
PS. Kuulin juttua, että Foody uusiutuu tässä lähipäivinä ja syötteiden tilanteen pitäisi sen myötä korjaantua myös. Makuhaun väki kyseli myös käyttäjäpalautetta, pitää vähän kasailla ajatuksia sitä varten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
