Tämä postaus on julkaistu ajastettuna, sillä allekirjoittanut viettää tänään sähkötöntä päivää. Verkkovirrasta nauttivat kodissani vain pakastin ja jääkaappi, joissa on liian kallisarvoista sapuskaa tuhlattavaksi. Saatan juuri nyt nukkua pitkään tai istua puistossa salaattia syöden ja Wicked: The Life and Times of the Wicked Witch of the West -teosta lukien. Voi toki olla, että luutaan lattioita ja makaan olohuoneeni vihreällä karvamatolla ja katselen kattoa. Ei voi tietää.
Ruoallisesti se tarkoittaa sitä, etten ravitse itseäni lämpimällä ruoalla enkä tehosekoita tai blenderöi mitään muhjuksi. Lämmin ruokahan voisi tulla kyseeseen, ellen asuisi alueella jossa avotulen teko on kielletty enkä ylipäätään omista grilliä. Asetin itselleni myös säännön, etten varaudu tähän päivään edellisenä päivänä muhjaamalla asioita valmiiksi, sillä mitäs säästettyä sähköä se sitten on?
Tässä olisi sinänsä ollut täydellinen mahdollisuus tehdä elävän ravinnon ratkaisuja, mutta suunnittelin kuitenkin eteneväni salaatilla ja graavatulla kalalla. Elävä ravinto on kiinnostanut pidemmänkin aikaa, harmillista kun Elsa Ervamaan teoksesta Elävä ravinto on painos loppunut. Toisaalta myös Julie Rodwellin ja Lori Bairdin The Complete Book of Raw Food näyttää kirjalta josta voisin pitää ja poimia yhtä ja toista. Harmi, että Metso on tänään suljettuna, muutenhan voisin viettää sähkötöntä päivääni siellä.
Miksikö sitten ryhdyin tähän? Luin ajatuksesta ja ajattelin, että kerrankos tuota kokeilee. Todennäköisesti olen törkeissä nettiniksoissa jossakin ja huokaisen helpotuksesta kun pääsen takaisin koneen äärelle. Jossain maalla tämä todennäköisesti olisi helpompaakin, mutta en aikonut matkustaa mihinkään ollakseni sähköttä.
Oli miten oli, kerron miten kävi.
Tadaa! Taas on perjantai, eli kuvioon kuuluu Neljää Ruokaa Perjantaina. On meneillään viikko 31 ja aiheena grillaaminen.
#1. Mikä on grillatuista ruoista parasta?
Parasta lienevät erilaiset kasviksista, kaloista ja äyriäisistä kootut vartaat.
#2. Jos grillaat vihanneksia, niin mitä vihanneksia?
Perunoita, paprikaa, kesäkurpitsaa..
#3. Kerro meille lisää grillaustavoistasi, kuka grillaa, kuinka usein, minä ajanjaksona yms.
Perheeni ei grillaa kovin usein yhdessä ja yleensä jos satutaan grillaamaan niin kokeillaan jotain uutta. Minä grillaan vain kun olen vanhempieni luona kylässä joko lapsuudenkodissani tai mökillä, sillä omat kotioloni eivät ole grilliystävälliset. Työskentelyn grillin ääressä hoitaa äitini, koirat ovat työnvalvojia ja minä vaan chillailen isän kanssa :D Kesä- ja elokuun välinen aika on meidän grilliaikaamme, vanhemmat joka viikonloppu kerran pari ja minä sitten pari kolme kertaa kesässä.
#4. Jaa grilliresepti kanssamme.
Tämä lienee suurin piirtein klassikko jokaisessa suomalaisessa kotitaloudessa, jossa syödään sieniä ja haisevia juustoja.
Tarvitset:
jumboherkkusieniä
pekonia
sinihomejuustoa
cocktailtikkuja
Puhdista sienet ja pois niiden jalat, täytä sienet sinihomejuustolla ja kierrä pekonisuiru sienen ympärille. Kiinnitä pekonikääre kostutetulla cocktailtikulla ja iske sieni grilliin.
--Tadaa! It's friday again and you know the drill: Four Foods on Friday. It's week 31 and the topic is barbeque.
#1. What is your favorite food that is cooked on the barbeque?
Best things are different kind of skewers made of veggies, fish and shellfish.
#2. What veggies, if any, do you cook on the barbeque?
Potatoes, bell peppers, zucchini..
#3. Tell us a little about your barbeque habits. Who grills, how often, what months, etc.
My family doesn't have barbeque together very often and if we do we tend to try something new. I only bbq when I'm visiting my parents in my childhood home or our summer home, because my home is not bbq friendly at all. Grilling is my mothers job, dogs monitor the process and we just chill with my father. We use our grill mainly between June and August, parents every weekend, I'm there two or three times a summer.
#4. Share a barbeque recipe.
This probably is some sort of classic in every Finnish household, in which mushrooms and smelly cheeses are eaten.
You'll need:
big cultivated mushrooms
bacon
blue cheese
cocktail picks
Clean the mushrooms and take the leg off. Fill the mushrooms with the blue cheese. Wrap of strip of bacon around the mushroom and stick the pick to hold the bacon. Then grill.
Enhän ole ainut, jota Foody on ruvennut nyppimään? Syötteet eivät tule läpi kunnolla kaikkialta ja niissä nyt on muutenkin näemmä jotain häikkää, keskustelut eivät toimi ja homma vaikuttaa muutenkin aika tavalla keskeneräiseltä. Ei sillä, uuteen versioon siirtyminen ei koskaan ole helppoa, tiedänhän sen omasta duunistani, mutta palautteeseenkaan ei vastata. En minä halua valittaa, mutta blogeissa kävijätkin tässä kärsivät.
Mitä Leivän ulkoasulliseen päivitykseen tulee, sellainenkin on tulossa. Toivottavasti menestyksellisesti.
Valmistautumaton kaupattomuuteni on hyvällä mallilla nyt neljättä päivää. Pienen pienellä säädöllä tästä selvitään ja hyvin tyhjenee pakastinkin tässä samalla. Tällä kertaa evästin itseäni töitä varten ihan itsekseni tekemällä sosekeitolla, kun kaksi edellistä päivää on menty valmiilla tomaattikeitolla.
Eihän minulla mitään tuoreita kasviksia ole kun en kerran tähän mitenkään varautunut, mutta onneksi pakastimesta löytyi ihan pohjalta varsin tuoretta settiä Finduksen Green Deli -sarjan Espanjalaisen kasvismuhennoksen muodossa. Epäilemättä terveellisempi setti olisi tullut, jos tuoreita kasviksia olisi ollut käsillä, mutta ei.. pakko oli ollut tällainen uutuus pakkaseen hankkia.
Sininen keittiö goes espanjalainen kasvismuhju
1 pss Findus Green Deli Espanjalainen kasvismuhennos
2 rkl mascarpone
2-3 dl kasvislientä
mausteita oman valinnan mukaan
Kypsennä kasvismuhennos ja lämmitä liemi. Nakkaa blenderiin yhdessä mascarponen kanssa. Maistele välillä ja maustele. Blenderin sijasta voit toki käyttää sauvasekoitinta tai muuta tehokasta välinettä.
Väri on veikeän vihreä, epäilemättä sillä saa lounaspöydässä katseet :D Tällä annostuksella keittoa on pari kunnon annosta, syön siitä epäilemättä parikin lounasta.
Lounaskeiton kaveriksi piti jotain saada ja koska kaupassa ei tällä viikolla käydä, piti sen jonkin löytyä kotoa. Onneksi lehtitaikinaa vieläkin vaan riitti minun yhden hengen huushollissani kolmannespaketillinen, joten pyöräytin siitä sitten pasteijoita. Mutta en tietenkään tehnyt mitään lihapasteijoita tai munariisipasteijoita, sehän olisi ollut ihan jukelittoman tylsää eikä minulla sitä paitsi olisi ollut jauhelihaakaan..
Siispä päädyin tonnikalan ja kvinoan yhdistelmään ja maustoinpa massan vielä Crème Bonjour Cuisinen uutuusmaulla eli Indian Currylla. Ja ihan toimivia pasteijoita siitä syntyi, joskaan ei mitään ruokamaailman kauneuskuningattaria.
Tunakvinopasteijat
sulatettua lehtitaikinaa vähän aakeammaksi laakeammaksi kaulittuina
säilyketonnikalaa (käytin tillillä maustettua kun muuta ei ollut)
kvinoaa kypsennettynä
Crème Bonjour Cuisine Indian Curry
vettä sinetöintiin
muna voiteluun
Valuta tonnikala hyvin, et halua liikoja öljyjä täytteeseesi. Kypsennä kvinoa ja sotke se sitten valutettuun tonnikalaan yhdessä Cuisine-tahnan kanssa.
Leikkaa lehtitaikinasta haluamasi muotoisia pasteijan pohjia, minun olivat vaan tylsiä tyynyjä. Täytä tunakvinomassalla ja taita kiinni, sinetöi veden kanssa.
Voitele munalla ja törki joko haarukalla muutamia reikiä kanteen tai viillä muutama viilto puukolla.
Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia kunnes pinta on kauniin kullanruskea.
Eiköhän nämäkin ihan hyvin toimi tänään lounaalla tarjolla olevan tomaattikeiton lopun kanssa.
Justiinsa rokkenrollaavat lounaspiirakkaiset
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: haasteet, lehdet, muiden reseptit, omat reseptit
Pakastimen perukoilta löytyi onnekseni Sunnuntain lehtitaikinalevyjä, jäämistöä huhtikuun parsa-aiheisesta ruokahaasteesta, johon tein parmesaaniparsarullia. Intoonnuin tästä aarteesta tekemään tämän päiväisen lounaan soveltaen tuoreesta Good Food -lehdestä löytyneen Jus-Rol-mainoksen sisältöä. Onnekseni myös varsin hyvä soveltava setti täytteitä löytyi jääkaapin onkaloista.
Justiinsa rokkenrollaavat lounaspiirakkaiset
2 lehtitaikina levyä sulatettuna ja vähän ohuemmaksi (ja suuremmaksi) kaulittuna
2 tl tomaattivuohenjuustotahnaa (alkuperäinen resepti kehoitti käyttämään tapenadea tai pestoa)
10-12 kpl kirsikkatomaatteja puolitettuna
10-12 kpl oliiveja
4 suirua ilmakuivattua kinkkua revittynä
2-4 kynttä chiliöljyssä säilöttyjä valkosipulin kynsiä (minun lisäykseni)
vähän fetamaista juustoa
1 muna voiteluun (vapaaehtoinen)
rucolaa koristeeksi
Levitä tahnaa molemmille levyille niin, että levystä jää paljaaksi pari senttiä reunoista. Nakkaa päälle muut täytteet rucolaa lukuunottamatta.
Voitele munalla paljaaksi jääneet parin sentin reunat. Paista 225 asteessa kunnes reunat ovat kauniin kullankeltaiset, minun uunissani tämä otti suurin piirtein 12 minuuttia.
Koristele rucolalla.
Palan jo eilen maistoinkin ja oli oikein hyvää, todelliseen testiin pääsevät tänään lounasaikaan tomaattikeiton kanssa.
Toukokuun haasteäänestykseen voi vielä osallistua!
Luulitteko, että kaikki "katutaide" on pelkkää "töhryä"? Eipä suinkaan! The Kitchnin ansiosta löytyi oivallinen esimerkki mukavasta katutaiteesta ja vieläpä ihan meidän kotoisasta Helsingistämme!
Kuva: hugovk
Joka marraskuussa vietetään kansainvälistä Älä osta mitään -päivää, mutta minä ajattelin tällä viikolla viettää ihan tällaista yhden hengen "osta vain puoli litraa jogurttia maanantaina ja sitten välttele kaupassa käyntiä" -viikkoa. Lähinnä tämä siitä syystä, ettei kerta kaikkiaan ole varaa käydä kaupassa. Olen vingutellut tilin miinukselle ja hävettää kiitollisen paljon moinen tempaus.
Sinänsä onkin kyllä korkea aika taas viettää jääkaapin ja pakastimen tyhjennyspäiviä, joita olen jo pari kertaa ennenkin viettänyt. Onneksi nyt on mausteeksi myös erinäisiä kasveja, joita ikkunapuutarhassani kasvaa.
Aloitin viime viikolla karkkilakon ja nyt kun kieltäytymisen makuun on päästy, niin voisi yrittää pitää myös sähköttömän päivän kotona (jääkaappi ja pakastin pitää toki pitää seinässä kiinni, ettei kallis ruoka mene piloille) Pingstate.nu:n innoittamana.
Taidankin haastaa kaikki kynnelle kykenevät välttelemään kauppoja, karkkilakkoilemaan, tyhjentämään omia ruokavarastoja ja kokeilemaan sähkönkulutuksenvähennyspäivää!
Torstaina ilmaantuneessa Kodin Kuvalehdessä on ruokajuttu jäätelöstä ja siitä, miten sitä voi pistää pystyyn vaikka oman pienen jäätelökiskan pihalleen. Välittömästi sitä tuli mieleen, että sitä ehkä olisi naapuruston ja kaveripiirin ykkösäiskä, jos vaikka kerran tai kaksikin kesässä pistäisi moisen pystyyn. Jutussa siis lähinnä esitellään jäätelö- ja lisurireseptejä, mutta puitteena siis oma pieni jätskikiska.
Kuva: timstock_nycSe pisti minut miettimään amerikkalaisista elokuvista ja sarjoista tuttuja limukojuja eli lemonade standeja. En ole ikinä asunut omakotitaloalueella, mutta olen melko varma, ettei tällaistakaan Suomessa harrasteta, jos ei kaduillakaan kärrymyyntiä? Korjatkaa jos olen väärässä, lähden välittömästi pyrkimään kohti noita aktiivisia omakotitaloalueita. Ja ehkä Susa blogista Kulttuureja sekoitellen osaa kertoa, onko tämä Amerikassakaan todellisuutta?
Kun olin valmistumassa näihin aikoihin kolme vuotta sitten, minulla oli lukemattomia varasuunnitelmia työttömyyden varalle. Yksi niistä oli oma pieni kioski, josta olisin myynyt paikalla tehtyjä pikkuvohveleita, pieniä pannareita niin suomalaiseen, ahvenanmaalaiseen kuin amerikkalaiseenkiin tyyliin ja niiden kavereiksi erilaisia erikoisia hilloja, jäätelöitä ja muuta. Ihan takuulla olisin itseni sillä ainakin kaksi viikkoa työllistänyt, oikean paikan valittuani. Ehkä se oikea paikka olisi ollut jotain Tallipihan tyyppistä tai pyörien päällä oleva autonperäkärryratkaisu, jonka kanssa olisi voinut kierrellä markkinoilla. No, sain duunia joten tämäkin varasuunnitelma jäi vain varasuunnitelmaksi, mutta kyllä se mielessä edelleen itää. Samaan tapaan kuin itää varasuunnitelma numero 17 eli kuttujuustola..
Tässä lienee kehkeytymässä selkeä kuvio: pidän mielettömästi erilaisten pikkumyyntipisteiden ideasta! Ja jostain kumman syystä nimenomaan niistä ideoista, joihin ei Suomessa juuri törmää. Ehkä minun pitäisi tarttua kirjaan Building a Lemonade Stand Is Not Just for Kids Anymore ja lakata haaveilemasta. Tai sitten jatkaa haaveilua, mutta varautua lapsiin ja moisen kulttuurin herättelemiseen kirjalla Better Than a Lemonade Stand, joka tarjoaa pieniä bisnesideoita lapsille.
Yhtäkkiä aamulla näin mielessäni jotakin, mitä pitäisi kokeilla. Ja kun kerran oli viimeinen mahdollinen päivä osallistua ruokahaasteeseen, niin kokeilin sitten tänään. Hieman läheltä tämä liippaa esimerkiksi Keittokomeron haastevastausta, mutta haitanneeko tuo?
Eli tikuissa on piparimuotilla sydämenmuotoiseksi leikattua brietä ja omenaporalla tehdyssä reiässä tuoretta mansikkaa (sekin omenaporalla tapiksi muotoiltuna). Epäilemättä tuohon kyseiseen koloseen voisi kietaista vaikkapa pienen nykerön grillattua paprikaa tai isompaan rakoseen työntää vaikka oliivin. Samankaltaisena siis makeita tai suolaisia tikkusia.
Lähinnä tämä esitystapa oli se, joka mieleeni pulpahti aamusella.
---
Kuukauden ruokahaastepostaukseni:
Jälleen käsillä on perjantai ja sehän tarkoittaa Neljää Ruokaa Perjantaina. On meneillään viikko 30 ja aiheena väri valkoinen.
Valkovenäläinen toimii varsin hyvin ja alkoholittomista mennään banaanimansikkakiwismoothie, jossa valkoinen ainesosa on luonnonjogurtti.
#2. Mikä valkoinen on suosikki kastikkeesi, soosisi, mausteesi, kuorrutteesi, päällysteesi?
Unelmatortun täyte, jonka on pakko olla hyvää koska se sisältää tasan voita, tomusokeria, vaniliinisokeria ja keltuaisen. Ei voi olla pahaa. Se on melkein valkoista.
#3. Mikä valkoinen juttu on suosikkisi jääkaapissa?
Vuohenjuusto.
#4. Jaa jokin resepti jostakin valkoisesta.
Minun ruokani päätyy niin harvoin olemaan valkoista, ettei nyt hetisillään tule mieleen mitään reseptiä. Pidemmän aikaa on kuitenkin kiehtonut vaahtokarkkien tekeminen, joten linkitetäänpä sellainen Epicuriouksesta: Marshmallows.
---
We are having friday again and it means Four Foods on Friday. It's week 30 and the topic is "white".
#1. What’s your favorite white beverage? If you don’t have one, what’s your favorite beverage with something white in it?
White russian cocktail work pretty well and if it has to be alcohol free banana strawberry golden kiwi smoothie, in which white ingredient is natural yoghurt.
#2. What’s your favorite white gravy, sauce, condiment, dressing or topping?
The filling of homemade Swiss Roll, which includes just butter, icing sugar, vanillin sugar and yolk. Can not be bad. It's almost white..
#3. What’s your favorite white item from the refrigerated section?
Goat cheese.
#4. Share a recipe for something white.
My food rarely ends up to be white, and I can't think of any recipes just now. But I've been thinking about making marshmallows, so I'll just link potential recipe from Epicurious: Marshmallows.
Kauhukeittiön haasteita ja nukkumista
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: ajankohtaista, haasteet, ruokaohjelmatVielä olisi vuorokausi osallistua toukokuun ruokahaasteeseen, joskin oma osallistumiseni näyttää nyt äärimmäisen epätodennäköiseltä. Ei sillä, kyllä minulla idea on olemassa, mutta liikaa tekemistä noin muuten. Onneksi osallistumisia on näemmä tullut hienosti, eikä haaste yhtä naista kaipaa.
Olen viikonloppuna menossa viettämään 10 + 13 + 26 + 49 + 50 -vuotissynttäreitä ja toivottavasti avaamaan myös grillikauden lopultakin. Joka tapauksessa viikonloppu näyttää epämääräiseltä kaiken muun paitsi nukkumisen suhteen, sitä aion harrastaa paljon. Sunnuntaina Maikkarilla starttaa Kauhukeittiön kolmas tuotantokausi, ehkäpä sekin pitää tsekata vaikka aika vähänhän sillä on ruoan kanssa tekemistä. Gordon Ramsay on kuitenkin ihan viihdyttävä välillä, ei tosin mikään ilo silmälle..
Kävin elämäni ensimmäistä kertaa eilen Ravintola Näsineulassa syömässä ja täytyy kyllä sanoa, että on se vaan omituista kun ravintola pyörii eikä edes alkoholin vaikutuksesta. On sitä ennenkin syöty niin, että maisemat vaihtuu (junalla matkustaessa kun on maisemien tapana vähän vaihtua), mutta ei ihan tähän malliin.
Vietin tosiaan eilen 26-vuotissyntymäpäivääni ja äitini päätti tarjota illallisen yhdessä lempiravintoloistaan. Ilmaisia lounaita ei ole, mutta äidin tarjoamia illallisia on, joten en minä tätä suunnitelmaa vastustamaankaan ryhtynyt.
Lienee selvää, etten kameran mohjollani ruvennut annoksia kuvaamaan, vaan saatte ihan kukin omalla mielikuvituksellanne makustella seuraavaa menua:
Finlandia menuEi ole valittamista, nimittäin ruoka ja palvelu olivat erinomaisia ja ravintolamiljööhän ihan omaa luokkaansa. Maisemista bongasin omatkin ikkunani ja sen, että edellisen kotitaloni ja neulan väliin oli rakennettu talo. Kirkkaalla säällä neulasta näkee lapsuuden kotikonnuille asti, jos on tarkkana.
* Peurapastramia
marinoitua vihreää parsaa, punasipulikompottia
* Kalalajitelma
mm. haukibalottini, rapeaksi paistettua kuhaa ja mätiä
* Korvasienikeittoa
* Poroa
mm. riistakastiketta, puikulasta ja poron kielestä valmistettu pallero, parsaa, porkkanaa
* Lähijuustoa
Mouhijärveltä Heidiä ja Vilhoa
* Tyrniä talon tapaan
valkosuklaata
Tämä ravintola suosii selkeästi lähiruokaa, tarjoilijat esittelivät annokset ja niiden alkuperän heti niiden tullessa pöytään ja hyvinvoinnistamme pidettiin oikein hyvää huolta. Tyrnisorbetti oli tymäkkä lopetus aterialle ja tuon setin vedettyään oli onnellisesti sopivan täynnä.
Jos ikinä rikastun, menen toisenkin kerran Näsineulaan syömään.
Selailin tuoreinta Valion Kerma -lehteä viikonloppuna äitini keittiössä, kun omaani sitä ei Kusti kanna. Tämän kertaisessa lehdessä ei juuri mitään ihmeellistä ollut, hieman harmitti liian myöhään havaitsemani kesäkattauskurssi tosin. Ei minusta ollut niin nopealla aikataululla Helsinkiin lähtijäksi ja paikatkin varmaan olisivat olleet täynnä.
Jotain lehdestä kuitenkin löytyi ja koeajoimmekin kahtena päivänä kotijuuston ja mansikkasalsan. Koska lehteä minulla ei tässä ole käsissäni, heitän ulkomuistista ja ilman määriä setin:
Ainekset:Oli oikein hyvää ja toimi myös seuraavana päivänä, joskin mansikkakuutiot alkoivat olla jo melkoista muhjua siinä kohtaa.
mansikoita (käytimme tuoreita ties mistä kotoisin olevia h*lvetin kalliita, kun emme uskoneet pakasteen voimaan)
Cointreau (käytettiin Triple Seciä kun sitä oli ja riittävän läheltä ehkä liippaa)
mustapippuria
basilikaa
Setti vaan yhteen ja vähän jääkaappiin tekeytymään. Tarjoillaan kotijuuston kanssa. Toiminee aivan hienosti myös vaikka jäätelön, köyhien ritareiden ja kermavaahdon tai kylmän riisipuuron kanssa. Jotain tuosta ohjeesta voi uupua, maistele vähän tehdessäsi niin tiedät tuleeko hyvä.
Tässä vaiheessa kevättä on pakko tunnustaa, että voimat alkavat olla finaalissa, vaikka vielä puolitoista kuukautta pitäisi jaksaa. Voimien loppuminen näkyykin sitten keittiössä, siellä ei mitään järin vallankumouksellista sapuskaa tule laitettua.
Ihan hyvin olen silti syönyt, älkää peljätkö. Eilenkin sujuvasti vanhemmiltani viikonloppuna varastamaani naudan sisäfilettä runsaan salaatin kanssa. Mitään muuta annos ei oikeastaan tarvitse, peruna tai muu sen kaltainen lisäke on välillä aivan turha.
Salaattipeti:Runsas ja ruokaisa salaatti on hyvä tapa tavoitella sitä "puoli kiloa päivässä" -juttua, mihin harva meistä taitaa päästä (en minä ainakaan). Hyvä homma se on siinäkin mielessä, että sinne voi aika pitkälti heitellä mitä tahansa resepteistä välittämättä ja oppia kantapään kautta kuinka itselle maistuu. Tuossakin olisin aivan hyvin voinut nakata lautaselle vielä vähän artisokkaa purista ja ehkä jotakin pähkinää.
reippaasti vaikkapa tammenlehvää yms.
herneenversoa
hieman salaattijuustoa
tuoretta paprikaa
tuoretta kurkkua
kirsikkatomaatteja
siitakkeita
mitä ikinä mieleen juolahtaakaan
Kastike ajetaan tasaiseksi massaksi näistä:
napakka lusikallinen ricottaa
aimo lätkäys grillattua paprikaa purkista
pari chilimarinoitua valkosipulinkynttä
ihan hitunen suolaa
Enkä ikinä tee kulhollista tiettyä salaattia itselleni moneksi päiväksi, vaan puhdistelen yhtenä päivänä ainekset erikseen ja kasailen sitten pari kolme päivää erilaisia pohjia niistä itselleni. Ei pääse kyllästymään. Ja sopiihan sinne joukkoon sitten pikkuisen pastaa tai riisiä, kvinoaa, couscousta tai bulguriakin. Miksei perunaakin.
Niin ja tosiaan kaveriksi aika pitkälti mitä tahansa lihaa, kalaa, kanaa, kasvispyöryköitä tai -pihvejä, taivas on rajana. Hyvässä lykyssä koko hoito on valmiina viidessä minuutissa.
Takaisin ruotuun
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: kalenteri, kuukauden ruokahaaste, linkit, uutisetPidin pari päivää blogista vapaata, kun pidin sitä vapaata ruoanlaitosta ja muustakin järkevästä vanhempien luona maalla.
Viime viikolla oli täällä Tampereella Lähiruokamessut, joille en töiltäni ehtinyt vierailemaan ja hämmentävän vähän on korviini kuulunut uutisiakaan messuilta. Messusivut kyllä kertovat messujen menneen hyvin.
Ajankohtaista on tänään starttaava tomaattiviikko.
Tampereelle on myönnetty tämän kuun alussa Suomen ensimmäinen Reilun kaupan kaupungin arvonimi. Sinäkin voit tehdä omassa kunnassasi aloitteen asiasta, lue lisää Reilukaupunki.fi:ssä.
Mitäs vielä? Tällä viikolla ehtii vielä osallistua toukokuun ruokahaasteeseen, johon minäkin olisin maalta hakenut inspiraatiota ellei kirjasto olisi siirtynyt kesäaikaansa eli lauantaisiin kiinniolemisiinsa. Nyt täytyy inspiroitua ihan jollain toisella tavalla tai uskaltautua Metsoon. Haasteista puheenollen Sticky Date tietää kertoa vaikka mitä tämän kuun haasteista ympäri pallon, ilmoittautumiset Spring Tea Party! -tapahtumaan loppuvat tällä viikolla ja vielä vajaan viikon ehti osallistumaan Sugar High Friday #43: Citrus! -kierrokselle. Keskiviikkona 21. päivä on Putting Up -blogitapahtuman deadline.
Eli vaikka ei Jopapäiväistä leipää olekaan ollut tarjolla, niin tekemistä olisi ollut itse kullekin :D Minäkin saatan intoutua tällä viikolla leipomaan, kun tuossa tuollainen juhlapäivä sattuu keskellä viikkoa olemaan.. Tänään voisi aloittaa myös karkkilakon, ihan vaan huvikseen.
Kuva: jacki-dee
Ruoka on meille ihmisille monesti se yhdistävä tekijä. Ruokailu voi olla se ainoa hetki kun perhe on päivän aikana yhdessä, tietyt ruokavaliot jakavat ihmisiä tiettyihin ryhmiin, jopa ruoan hankinta yhdistää ihmisiä jotka eivät välttämättä muuten kohtaisi.
Tietysti meitä kiinnostaa se, mitä muut syövät. Esimerkiksi Plazan Ideakeittiön keskusteluissa kysytään Mitä teillä tänään? ja Twitter-käyttäjät twitteröivät mitä syövät. Ystäväpiirimme suljetussa yhteisössäkin puolessatoista vuodessa on "Mitä syön juuri nyt?" -viestiketjuun ilmaantunut 110 sivua tavaraa, eikä loppua näy. Ja kummasti se vaan kiinnostaa, mitä toiset syövät.
Toki hommassa on vähän vertailun ja näyttämisen makuakin, kuka syö juttuja jotka ovat jännimpiä, uudempia, ihmeellisempiä, tylsempiä, kalliimpia, halvempia.. Kukapa meistä ei olisi katsellut kassajonossa edellä menevän ostoksia liukuhihnalla ja suorittanut päässään pientä vertailua tai muodostanut mielipiteitään kyseisestä ihmisestä ruokavalintojen perusteella.
Julkiset ja vähemmän julkiset päivän syömislistaukset voivat olla hyväksi muutenkin, sillä siinähän sitä parhaiten tajua miten paljon sitä oikeasti mussuttaakaan. Allekirjoittaneen maailma ainakin lähti muuttumaan välittömästi kun ruokapäiväkirja astui kuvioihin. Ja mitä julkisempi se on.. sitä enemmän sillä maailmaansa muuttanee. Toki aina voi valehdella, mutta kuka meistä nyt niin tekisi?
Perustin nälissäni Jaikuun kanavan #safkailinjust, katsotaan kertovatko jaikulaiset mitä juuri söivät. Minä vasta haaveilen syömisestä tänään. Minulla on muuten muutama kutsu Jaikuun tarjolla, jos joku ehkä haluaa.
Ruokaa ei aseita!
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: linkit, pohdiskelu, tapahtumat, uutiset, vetoomukset, vinkit
Oolrait, on aika blogata toivolle eli tänään on Bloggers Unite - Blogging for Hope -päivä. Tällä kertaa aiheena ovat ihmisoikeudet.
Totta kai aiheeni oli liityttävä ruokaan ja ruokahan on yksi tärkeimmistä ihmisen oikeuksista, joten minun aiheeni on Food not Bombs eli Ruokaa ei aseita -ryhmittymät. Ryhmittymät järjestävät ympäri maailmaa tapahtumia, joissa jaetaan ilmaista kasvisruokaa huomion herättämiseksi ja toki tarpeeseenkin. Syömään ovat tervetulleita kaikki kodittomista kodillisiin ja maalaisista kaupunkilaisiin, opiskelijoista työssäkäyviin.. Suomessa aktiivista toimintaa on ainakin Tampereella ja Helsingissä. Sinäkin voit järjestää tapahtuman missä ikinä asutkin!
Ensimmäinen ryhmä perustettiin vuonna 1980 Cambridgessa Massachusettsissa ydinvoiman vastustajien toimesta. Vapaaehtoisvoimaan perustuvalla liikkeellä ei ole johtajia ja ryhmät pyrkivät sisällyttämään kaikki osallistujat päätöksentekoon. Maailmalla aktiiveja on pidätetty kodittomia vastustavan politiikan vastustamisen vuoksi ja Amnesty International on antanut ryhmälle tukeaan.
Perusperiaatteena on siis jakaa kasvisruokaa ruokaa tarvitseville. Kasvisruokaa siksi, että liharuoka on maailman ruokatilanteelle ja nälänhätäongelmalle huono asia. Ruoka pyritään tapahtumiin hankkimaan lahjoituksina kaupoilta ja muilta tahoilta sekä dyykkaamalla. Sosiaalifoorumilla ensi viikonloppuna voit muuten tutustua kuinka erilaiset ruokavaliot kuormittavat ympäristöämme.
Tampereella ryhmässä valmistaudutaan parhaillaan ensi viikonloppuna järjestettävään Sosiaalifoorumiin. Ilmeisesti REA:n piste tulee olemaan Vanhan Kirjastotalon lavan lähettyvillä, joten sieltä saa varmasti aiheesta lisätietoa. Muutoin Tampereella yritetään jokaisena torstaina jakaa ruokaa Keskustorilla klo 16, tokikaan se ei joka viikko ole mahdollista.
View Larger Map
Helsingin ryhmä taas järjestää jo seitsemännen kerran REA-työleirin ensi kesänä, 14.-25.7.2008. Ideana on järjestää viitisen ruoanjakotapahtumaa eri puolilla Helsinkiä REA-aktiivien ja ulkomaalaisten vapaaehtoisten voimin. Toki mukaan tarvitaan myös suomalaisia vapaaehtoisia tekemään kaikenlaista, mitään erityispätevyyttä ei tässä hommassa vaadita! Mukana hommassa ovat Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry sekä Aseistakieltäytyjäliitto ja kenties sinä?
Olen varma, että kukin ryhmittymä ottaa mielellään ruokalahjoituksia vastaan myös yksityisiltä. Rahalahjoitukset voivat olla asia erikseen, niissä asioissa viranomaiset kiinnostuvat varmasti turhan nopeasti toiminnasta, vaikka siinä ei rahaa pyörikään. REA:n sivuilta sekä vaikkapa Tampereen ryhmän sähköpostilistalta löydät varmasti jonkun, joka mieluusti kertoo enemmän siitä miten voit tukea toimintaa. Ja jos nyt sattuu vaikka olemaan ylimääräisiä porkkanoita..
Meillä kaikilla on oikeus saada murua rinnan alle.
Huomenna ihmiset ostavat porkkanoita, ainakin mikäli on uskominen Facebook-ryhmää nimeltä On May 15th 2008, everybody needs to go out and panic buy CARROTS. Ryhmällä on tällä hetkellä 235 564 jäsentä ja humalaisesta hulluudesta lähtöisin oleva idea on vaan järisyttää porkkan kauppatilannetta maailmalla.
Siltä varalta, että joku lukijoistani on päättänyt tähän osallistua mutta ei tiedä mitä kaikilla ostamillaan porkkanoilla tekisi, aion listata nyt muutamia vaihtoehtoja:
- Aina voi leipoa porkkanakakun
- Porkkanalaatikkoa voi syödä myös toukokuussa
- Porkkanat voi antaa kadun kulmassa kerjäävälle romanialaiselle
- Kaduilla on muitakin onnettomia, joille ruoka varmasti maittaisi
- Ruokaa ei aseita -ryhmät ottavat varmasti mieluusti porkkanoita vastaan
- Porkkanasta voi tehdä myös jäätelöä
- Porkkanakeitto on aina hyvä vaihtoehto
- Sitten voi kokeilla jo porkkanasmoothieta
- Tietysti voit treenata jo tämän vuoden hilloamista varten ja tehdä porkkanahilloa
- Toki ihan tavan porkkanasalaattikin on vaihtoehto
- Kukaan ei estä lisäämästä porkkanaa perunamuusiin
Juuri nyt aikaa tähän hullutukseen on jäljellä reippaat 13 tuntia ja tokihan joku tälle mielipuolisuudelle on laskurinkin pyöräyttänyt.
Onnea porkkanavarastojen järisyttämiseen!
Kuva: Brettf
Matkaan kohti herkkupuoteja
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: kaupat, lehdet, linkit, listat, loma, vinkitNappasin eilen paluumatkalla mukaani tuoreimman Matkaan-lehden, jota VR ilmaiseksi asiakkailleen tarjoaa. Nimittäin heti kannesta pisti silmään jotakin, mikä herätti kiinnostukseni - "Hurmaavat herkkupuodit".
Löytyikin aukeama, jolla esitellään viisi etnistä ruokakauppaa, kaksi Helsingistä sekä yhdet Tampereelta, Turusta ja Vantaalta. Mikäs sen sopivampaa, kun lehden napatessani kanniskelinkin yhden niistä kassia muassani.
Poikkesin nimittäin täydentämässä varastojani Tokyokanissa, jonka toivoisin perustavan kunnollisen verkkokaupan tuotteilleen (jotenkin luottamustani ei herätä sähköpostitse tilauksen tekeminen). Vaihtoehtoisesti toivoisin todella, että Tampereella vastaavanlainen puoti aukenisi, Maruseki jotain pientä myy, mutta kaipaisin vähän raskaampaa settiä. No oli miten oli, poiketkaa ihmeessä Tokyokanissa, se löytyy Helsingistä Annankadulta, pari kolme korttelia Kampista kaakkoon.
Tokyokanin lisäksi jutussa esitellään Helsingistä Aasialainen kauppa, joka sijaitsee Kolmannella Linjalla. Juttu kertoo, että puodista löytyy lähes tulkoon mitä vain aasialaisesta ruokakaupasta voisi kuvitella löytyvän, toki voisin olettaa ettei nyt ihan mitä tahansa kuitenkaan.. Kiinassakin kun taidetaan syödä kaikkea mikä liikkuu, paitsi ihmistä.
Meiltä täältä Tampereelta esitellään minunkin aiemmin mainitsemani Sapori D'Italia. Tämä Tammelan puistokadulla sijaitseva lähinnä sisilialaisia tuotteita myyvä elintarvikeliike vetää ilmeisesti asiakkaita Helsingistä, Porista ja Jyväskylästä asti. Ehkä tämä Matkaan-lehden juttukin muutaman uuden asiakkaan jostain kaukaa kesällä tuo.
Turun maisemista esitellään Katri, jossa myydään baltialaisia ruokatarpeita. Liike löytyy jutun mukaan syrjäiseltä sisäpihalta, Brahenkadulta. Muistaakseni Tampereellakin on jossain kohtaa baltialaisia tuotteita myynyt pikkupuoti ollut, sekin syrjässä piilossa. Oli miten hyvänsä, Katrin asiakaskunta muotoutuu niin inkeriläisistä, virolaisista, venäläisistä, puolalaisista, bulgaareista ja noin kaksi viidesosaa asiakaskunnasta on ihan syntyperäisiä suomalaisia. Jos matka vie kesällä Turkuun, tämä voikin olla ihan mielenkiintoinen kohde.
Ja sitten se Vantaan kohde, sehän onkin sitten nimeltään Oriental Anadolu Market eli itämaisia elintarvikkeita, astioita, valaisimia, koriste-esineitä ja mattoja.. Kauppiaspariskunnan mukaan tuotteet tulevat lähinnä Turkista ja sen naapurimaista Lähi-idästä. Parhaiten kaupaksi käyvät kuulemma valkosipulimakkara, kuivatut pavut, fetajuusto, oliivit, tuoreet chilipapriat, munakoisot ja lehtipersilja. Kuulostaa tämäkin ihan reippaalta setiltä.
Tällaisia pikkuisia mielenkiintoisia puoteja on varmasti muitakin ja ehkä pohjoisempanakin kuin Tampereella. Jos VR:n tarkoitus on tässä ollut kutkutella ihmisten maku- ja matkustusnystyröitä, olisi ollut kannattavaa ehkä kaivella lisää. Juna kun vie muuallekin kuin Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun ja Vaasaan. Muistaakseni Porissakin Yrjönkadulla, Kauppahallia vastapäätä on pieni italialaisia tuotteita myyvä puoti (oli ainakin kun viimeksi Porissa poikkesin).
Oli miten oli, mutta näin on. Siinä VR on oikeassa, että tässä olisi varsin pätevä tapa suorittaa kotimaanmatkailua. Hyvinkin voisin kuvitella lähteäväni itsekin herkkupuotiturneelle, olettaen tietysti ettei osta mitään kylmäsäilytystä vaativaa :D Eli, kuka lähtee matkaan mukaan?
On jälleen ilo herätä uuteen aamuun, kun saa lukea maailman toiselta puolelta Uudesta-Seelannista erityisen "hienoja" uutisia. Stuff.co.nz nimittäin raportoi, ettei ruoan tuotesisältölistoihin ole luottamista, vaan jopa 58 prosenttia tutkituista näytteistä sisälsi jotain muuta. 15 prosenttia tuosta alitti väittämänsä ravintosisällöllisen laadun.. Muutaman prosentin sitä ehkä ymmärtäisi, mutta 15 alkaa olla jo aika huikea ja 58 ylipäätään törkeä lukema!
Kotimaisiin tuotteisiin on sentään vielä luottoa jäljellä, eihän Suomessa mitenkään voisi olla noin hurjia lukemia eihän? Eviran perusteelliset sivut ainakin pitävät luottamusta yllä.
Ei kuitenkaan masennuta vaikka onkin maanantai. Allekirjoittanut lähtee piipahtamaan maamme pääkaupungissa, katsotaan josko sieltä tarttuisi mukaan jotain jännittävää Jokapäiväistä Leipää ajatellen.
Kaunis tuotepakkaus lähtee mukaani helpommin
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: linkit, pohdiskelu, tuotteetMinulle muotoilulla ja värillä on väliä, olenhan tosiaankin visuaalinen ihminen. Voin aivan hyvin harkita jotakin tuotetta toisen sijasta vain siksi, että sen pakkaus on kaikin puolin kauniimpi. Toki pakkauksen tulee olla siinä mielessä toimiva, että se solahtaa soljuvasti säilytyspaikkaansa, että ihan älyttömät muodot eivät ole miellyttäviä.
Etenkin minua kauhistuttavat rumat kuvitukset etiketeissä ja pakettien kyljissä. Suosin ennemmin graafisempia kuvituslinjoja kuin itse tuotekuvia, jotka tunnetusti valehtelevat. Toiset toki kaipaavat sitä tuotekuvaa, vaikka se kuinka valehtilisikin. Minusta on parempi lisätä pakettiin ikkuna, josta näkee todellisen tuotteen. Jos pakkaus on kaunis, siinä on graafikko palkkansa ansainnut ja tuotetta on ilo tukea. Väreihin tulee myös kiinnittää huomiota, jotkut värit vain eivät toimi mainostaessa pakkauksen sisältöä. Ja meneehän se niin, että monet meistä puhuvat sinisestä maidosta ja punaisesta maidosta, kyllä se väri vaan vaikuttaa arkipäivään itse kullakin. Maitohan lopultakin on valkoista..
Juuri nyt maustehyllyille on tuotu minusta todella kauniita tuotteita Santa Marialta. Santa Maria More -mausteet on pakattu yksinkertaisesti, mutta kauniisti muotoiltuihin lasipurkkeihin, joista itse mausteen näkee ja tuotteen nimi on selkeästi esillä. Mausteiden maut itsessäänkin jo kiehtovat, mutta paketti tekee niistä vielä houkuttelevampi. Pisteet yhtenevästä linjasta, nämä näyttäisivät kenen tahansa keittiön avoimessa maustehyllyssä kauniilta. Näissä pakkauksissa yhdistyy minusta kaikki hyvä: yksinkertaisuus, graafisuus, todellisen tuotteen näkee, nämä istuvat paikalleen keittiössä ja voisin kuvitella näiden sopivan käteenkin mainiosti.
Santa Maria on muutenkin onnistunut uusimmissa tuotteissaan, sillä Santa Maria Salt Collectionin pakkaukset näyttävät aivan upeilta!
Pakkaukset ovat siksikin tärkeitä, että avohyllyissä niiden on sovittava sisustukseen ja joskus pakkaus vain on pakko nostaa keskelle kattausta. Klassinen esimerkki lienee laatikkoviinit, joissa tietyissä tilanteissa ei ole mitään muuta vikaa kuin pakkauksen törkeä ja halpa ulkomuoto ja se, että kukin hanasta ottanut on todennäköisesti saanut muutaman pisaran lattiallekin ja matto lienee pilalla. Jos pakkaus on kaunis, kyseiselle tuotteelle ei tarvitse keksiä omaa astiaansa kattausta varten.
Nämähän ovat makuasioita, tunnustan sen. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Ehkä jollekulle teistä nämä Santa Marian pakkaukset eivät iske ollenkaan, vaan ovat kammottavan yksinkertaisia, rumia palkkeineen ja miksi korkkeja ei ole voitu värikoodata?
Odotan myös, että tuotteen kauneus jatkuu sen mainoksissa, kotisivuilla.. Aina näin ei ole. Joskus tuotteiden sivut ovat aivan kauheita.
PS. Tänä vuonna on myyntiin tulossa kirja Food Package Design, joka jo nyt kutkuttaa minua.
Kesäkuun Olive-lehdessä on pitkä juttu ruokabloggaavista briteistä. Kyseessä ovat Oliven suosikkibloggaajat, joille lehti haluaa antaa arvostusta.
Esille nostetaan muiden muassa Silverbrow on Food, Quick Indian Cooking ja A Slice of Cherry Pie. Jälkimmäisintä pyörittää Julia Parsons, joka myös pyörittää UK Food Bloggers Associationia. Kaiken kaikkiaan lehti tässä numerossaan nostaa esille 10 blogia, jotka käsittelevät kukin ruokaa omalla tavallaan. Bloggaajien joukossa on kotikokkaaja, kokki, tarjoilija, vanha ruokatoimittaja ja toki myös ihmisiä jotka eivät työskentele ruoan parissa..
Huhtikuun numerossaan Olive tarjoili pienen listan siitä, kuinka olla hyvä ruokabloggaaja. Selvästikin lehti alkaa tunnustaa tämän kaltaisen ruokakirjoittamisen olemassa olon. Muista lukemistani ruokalehdistä en vielä tätä ole huomannut, mutta keskitynkin lähinnä kotimaiseen ja brittiläiseen alan lehdistöön. Amerikkalaisissa lehdissä asia on epäilemättä huomioitu. Sen sijaan ruokabloggaamisesta ei suoranaisia kirjoja tietääkseni ole olemassa ja miten siihen on viitattu televisio-ohjelmissa, sitäkään en tiedä.
P.S. Olivesta tykkää myös Visa Nurmi (Antti Vahteran kanssa kirjoitellut muun muassa Skandimanian, Likivihreät ja Yksinkertaiset yhdessä), kannattaa lukea myös Kannuvalimoa.
On taas perjantai ja sehän tarkoittaa Neljää Ruokaa Perjantaina. On meneillään viikko 28 ja aiheena kana. Syökää kanaa!
- #1. Kuinka teet kanasalaatin?
- Oi voi, metodini pysyy mutta reseptini muuttuu joka kerta. Teen aina salaatin niin, että revin salaatin pohjaksi sekalaisen setin salaatteja ja kasviksia. Sen jälkeen heitän pohjan päälle erinäisen kasan ruokaisampaa materiaalia, kanasalaatin tapauksessa paistettuja tai uunitettuja rintafileiden kappaleita ja sen seurana voisi mennä vaikka ilmakuivattu kinkku, joku hyvä juusto ja yrttiöljy.
- #2. Pikaruokakana, mikä pikaruokaketju tekee parhaat kanat?
- Suomessa ei kanalle omistautuneita pikaruokaketjuja minun nähdäkseni ole, täytynee valita Subway. Ainakaan heidän kanansa ei ole leivitettyä.
- #3. Mikä on suosikkitapasi syödä kanaa?
- Lihapullina, resepti seuraavassa.
- #4. Jaa kanssamme joko resepti, jossa käytetään kanaa tai kuva kana-annoksesta.
- Suosikkini lihapullat valmistuvat seuraavalla tavalla:
Tarvitset:
800 g kananpojan jauhelihaa
juustoraastetta
Crème Bonjour Cuisinea
mausteita
Sotke kaikesta yhdessä sopivan tahmea tahna, yleensä reipas lusikallinen Cuisinea ja kouraisu raastetta on jees tuota lihamäärää kohden. Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa ainakin tunnin pari. Pyörittele sopiviksi palleroiksi ja paista pannulla voissa. Normaalisti sotken kananpojan ja kalkkunan jauhelihaa näissä.
Reseptin löytää myös Open Source Foodista.
--
It's friday again and that means Four Foods on Friday. It's week 28 and the theme is chicken. Eat chicken!
- #1. How do you make chicken salad?
- Oh dear, my method sticks but my recipe changes everytime. I always make the base ripping some mix of salads and greens together. Then I throw in some moore filling materials, in this case pan or oven fried chicken breast piece and perhaps air dried ham would go nicely too, some good cheese and herb oil.
- #2. Fast food chicken. What fast food restaurant makes the best chicken?
- Since there are no chicken based fast food chains here, I'll probably have to choose Subway. At least their chicken is not coated.
- #3. What’s your favorite way to eat chicken?
- Meatballs definitely. Recipe follows.
- #4. Share a recipe using chicken or take a picture of a chicken dish.
- My favorite meatballs can be made with these instructions:
You'll need:
chicken mince
grated cheese
Crème Bonjour Cuisine (sort of seasoned cooking fraiche)
seasoning
Mix everything together in a bowl. Try to make the dough not too runny and not too dry. (If you are wondering about quantities, here's an example: I use 800 g of meat, large handful of cheese, about 1,8 dl Cuisine and I don't really measure.) Let the dough be for an hour or so in the refrigerator. If you are in hurry, you can skip this step. Heat the pan, add some butter and fry until completely done and nicely brown. I usually combine chicken and turkey mince in these.
You can find this recipe also from Open Source Food.
Nyt kaikki osallistumaan E-koodi-metsästykseen, jonka ravintovalmentaja Christer Sundqvist on blogissaan Veteraaniurheilija pistänyt käyntiin!
Missä suomalaisessa tuotteessa on eniten moderneja E-vitamiineja?
Tällä hetkellä johdossa on Trube Oy:n Romance-kakku kokonaisella 28 koodilla. Se on jo sarjassamme melkoinen määrä.. Luvassa on kuulemma palkintojakin sekä ehdotuksen antajalle että (kyseenalaisen) tuotteen valmistajalle.
Törmäsin äsken töihin kävellessäni naisen kokoiseen banaaniin ja sain banaania. Tampereen Keskustorilla nimittäin tarjoiltiin Reilun Kaupan kahvia aamun avajaisiksi ja banaaniasuiset henkilöt jakoivat reiluja banaaneja ja muutamat muut jakoivat reilua teetä, hunajaa ja ilmeisesti sokeria. Minun käteeni iskettiin teetä ja bansku.
Jos joisin kahvia, joisin kyllä ihan ehdottomasti reilua kahvia, mutta koska en juo teen reiluja valintoja muuten. Onneksi reilujen tuotteiden valikoima kasvaa koko ajan.
Sain juuri päälle vedettäväksi reilun Nanson Kannan Sola -t-paidan, ilokseni tyylini sopivasti mustan. Ryhdikäs t-paita muuten, ei mikään löysä tapaus. Nansolla on nyt myös toinen reilu mallisto, jonka on suunnitellut Rinne Niinikoski. Kyllä kelpaa mennä nyt vaikka puistoon mussuttamaan reiluja eväitä reiluissa vaatteissa.
Tänään on muuten myös Eurooppa-päivä, kai senkin saisi ruokailussaan jotenkin näkymään. Jos ei muuten niin valitsemalla tänään aterioilleen jotakin eurooppalaista aasialaisen, amerikkalaisten, afrikkalaisen tai australialaisen sijasta. Etelämantereella ei ihan liene omaa ruokakulttuuriaan?
Suosikkilisurini on ihan ehdottomasti pasta, se on varmaan ainakin jollain tasolla käynyt selväksi viimeisten neljän kuukauden aikana. Eikä vain lisuri, pastahan on monessa tilanteessa se juttu mikä saa kaverikseen lisäkkeitä.
Minulle on tärkeää, että pastassa on kastikkeelle jotain mihin tarttua kiinni ja parhaassa tapauksessa piiloutua. Pastassa on myös se viehättävä puoli, että ne ovat huomattavan visuaalisia lukuisine muotoineen. Suosikkimuotojani ovat ehdottomasti seuraavat:
kuva: Roland
kuva: nyaa_birdies_perch
kuva: Allerina & Glen..
kuva: daxiang stef
kuva: dunham_1
Ei muuten ihan helppo pastamuototestikin on löydettävissä, miten teidän käy? Minun tulokseni oli 15/24, eli paremminkin olisi voinut mennä.En oikein välitä noista pitkistä muodoista, niiden tunnistaminen on hiukan heikkoa, samoin kuin niiden joita en juuri käytä. Nauhapastoista oikeastaan suosikkini on valmiiksi lyhyt nauhapasta, sillä kotimainen Maku-Pasta Nokkos-nauha on ihan mahtavaa!
kuva: Maku-Muna Oy
Kävin eilen ystävieni seurassa Plevnassa muutamalla ja tulipa siinä dippilautasellinen juttuja naposteltuakin. Mieltä jäi kuitenkin totta kai kaivamaan vieruskaverin poskeensa pistelemä Plevnan makkarapannu, jonka takia Plevnaan pitänee palata pikapuoliin uudelleen. Mikä siinä aina onkin, että vieruskaverin ruoka näyttää niin paljon paremmalta?
Ei siinä minun dippilautasessanikaan mitään suoranaista vikaa ollut, cheddarjuusto-jalopenotäytteiset minivehnätortillat olivat ihan hauskoja ja antoivat pohtimisen aihetta toukokuun ruokahaasteellekin.
Plevna on kyllä ihan kiva paikka, heidän omat juomansa sinne yleensä vetävät. Se, että siideri maistuu joltain muultakin kuin esanssiselta litkulta on minusta jo voittomomentti sinänsä - oluen mausta en osaa sanoa mitään. Oli kuitenkin ensimmäinen kerta kuin söin paikalla mitään, mutta ei takuulla viimeinen. Ja lienee sanomattakin selvää, että tällaista toimintaa tulee tukea?
Ihan mukava välillä istua ulkona iltaa ihan muuten vain kaveriporukalla. Ottaa ihan muutama vaan ja lätistä kuukauden kuulumisia. Viime kuussa vastaavaan aikaan roikuimme Café Europassa, saapa katsoa mihin kesäkuu meidät vie.
Eilen muuten päivittyi uuteen versioonsa Blogilista, ihan ongelmitta se ei näemmä ole sujunut, mutta se nyt on ihan normaalia. Katsellaan mitä siitä tulee. Uusi Foody ei ole minua aivan täysin vakuuttanut, mutta ainakin syötteet tuntuvat joka paikasta tulevan läpi.
Olen sekä luonnoltani, että ammatiltani visualisti ja joskus koen olevani silmää miellyttävien asioiden suhteen narkkari. Keittokirjat on yksi tällainen silmää miellyttävä kategoria, voin aivan hyvin himoita keittokirjaa sen kannen, taiton, valokuvien tai muun kuvituksen perusteella. Toki se sisältökin vaikuttaa..
Minulla on kymmeniä keittokirjoja, todellista lukumäärää en uskalla edes laskea. Paremman puoliskon mielestä minulla on ongelma, enhän mitenkään voi ehtiä kaikkien kirjojen reseptejä edes kokeilla. Ja myönnän toki, etten ole heavy user kuin muutamien kirjojen suhteen.. mutta niitä kirjoja käytänkin sitten muidenkin edestä. Nyt kun kirjat siivouksen tuloksena löytyvät suoraan keittiöstäni, tartun niihin entistä useammin. Ruokalehtiä sen sijaan en ole saanut keittiööni mahdutettua, sitä kokoelmaa pitää säilöä toistaiseksi makkarissa.. isommasta keittiöstä haaveillessa.
Pidän myös siitä, että kirjoistani näkyy käyttö. Ruokatahrat, muistiinpanot marginaaleissa, muistilaput, ostoskuitit.. kaikki tuo kuuluu asiaan. Tosin minulla nyt on merkintöjä rippiraamattuni marginaalitkin piukassa, eikä välttämättä ihan asiaa... Good Foodin blogissa Jenni Muir pohti tässä taannoin ovatko keittokirjat kuolemassa, mutta minusta sitä vaaraa ei ole. Koko ajan tehdään mielenkiintoisempia ja kauniimpia keittokirjoja, jotka alkavat olla paitsi käytännöllisiä, myös sisustuselementtejä. Enkä ikinä veisi kannettavaani resepteineen keittiöön, tulee hiukan kalliimmaksi tahria tietokone kuin kirja.. The Kitchnin Dana taas pohtii montako keittokirjaa on liikaa keittokirjoja? Voiko liikaa edes olla? Tiedän henkilön, jolla on on reippaat pari tuhatta keittokirjaa kahdessa kodissa, eikä se hänestä ole liikaa.
Minulla tuntuu olevan aina jokin kirja ostoskorissa BookPlussassa. Nytkin siellä ilkkuu vähäisille rahoilleni muun muassa Jill O'Connorin ja Leigh Beischin Sticky, Chewy, Messy, Gooey, joka minun on aivan pakko saada pelkästään nimen perusteella. On kyseisestä kirjasta toki noussut oma ilmiönsä, kun yhtäkkiä viime kuun puolella kaikkialla blogattiin Cheesecake Popseista. En tohdi vielä pistää tilaukseen, viime kuussa juuri poistin kaupoista reippaalla satasella keittokirjoja.. Ja nyt kirjoja on vain kahdella kielellä, pitäisi selvästi piristää myös ruosteessa olevaa ruotsia ja saksaa hankkimalla mielenkiintoista luettavaa niilläkin kielillä ;)
Elleivät muffinssit olisi ihan menneen talven lumia, olisin varmaan ihan intoa piukassa kirjasta Hello, Cupcake! - ihan kantensa perusteella tietenkin. Pidemmän aikaa olen haaveillut myös Knife Skills Illustrated -teoksesta, sillä siinä on jolla kulla kuvittajalla ollut iloinen tehtävä. Sellainen pieni pelon sekainen kunnioitus sitä tehtävää kohtaan ajaa minua hankkimaan tätä kirjaa.Tulevaisuudessa perin toki myös ison pinon äidiltäni, mummu sen sijaan on onnistunut jotenkin rajoittamaan keittokirjahankintojaan. Häneltä irronnee ainoalle lapsenlapselleen kokoelma lehtileikkeitä :D Että eivät minulta tule ikinä reseptit kesken loppumaan.
Myönnän, poskeni punottavat hieman ajatuksestakin.
Syytän viime viikon vaivannutta terveydentilaani siitä, että en ollut kaupassa niin valppaana kuin oletan itseni olevan. Olin nimittäin nerokkaana tyttönä ostanut tapojeni vastaisesti kevyttuotteen.
Oikeastaan taisin langeta kahteen sanaan, jotka tulivat ennen tätä kolmatta jota karsastan. Valiolta nimittäin oli konsulentin tarjoamana uutuustuotetta eli luomukevytviiliä. Kahtakin makua, joista koeajoin nyt sitten toisen tänään aamulla kuhan kevyestä järkytyksestäni toivuin. Mansikka väritti aamuani ja huomiselle aamulle jäi mustikka-vadelma. Tuoteselosteesta en löytänyt mitään mielettömän epäilyttävää, vaikka kuinka yritin. Hienosti e-aineetkin oli ilmaistu oikeilla nimillään eikä kammottavina koodeina.
En tiedä oliko vika minussa vai tuotteessa, mutta minusta se maistui muovilta. Se voi olla viime viikon jälkipyykkiä, se saattoi olla aivojeni vastalausetta sanalle kevyt tai se saattoi olla tuote itsessään. En tiedä, ehkä huominen kertoo tuotteen todellisen maun. Minun fantastisen hieno mieleni saattaa tosiaan kyllä kertoa miten huonosti sanat luomu ja kevyt toimivat yhdessä..
Valion luomusettiin oli tullut myös uutuusjogurttia, jonka makuna omena-kaura. Tätä en ilmeisesti ollut tohtinut ostaa, mutta eiköhän sekin aika tässä lähiaikoina koita.
Tuntuuko joskus siltä, että elintarviketeollisuus keksii tuotteitaan uudelleen ja uudelleen? Ok, on varmasti tullut oikeasti uusia uutuuksiakin, mutta moneenko kertaan sen kinkkupizzan tai pasta bolognesen voi oikeasti tuoda uutena markkinoille?
Minulla ei ole mitään tietoa siitä, miten tuotekehitys elintarvikefirmoissa menee. Ei pienistä eikä suurista yrityksistä, mutta tiedän ihmisen joka oli aikeissa yrittää myydä reseptinsä Saarioisille. En tiedä miten siinä kävi, mutta en ainakaan tavan elintarvikkeissa mitään sen sorttista tuotetta ole nähnyt - suurtalouspuolesta en sitten tiedä. Mutta se etten tiedä ei tarkoita sitä, ettenkö voisi ihmetellä.
On toki helppo vedota siihen, mitä kansa ostaa. Kansa ostaa asioita joita on tarjolla ja kansa jättää niitä myös ostamatta, kysyntään vastataan ja tarjontaa suunnataan sen mukaisesti. Tuotekehitysprosessissa on epäilemättä testivaihe, jossa satunnaisotos kohderyhmästä koeajaa tuotteen ja kommentoi sitä sitten ja sitten taas säädetään, ehkä. Olisi tietysti riskialtista kysyäkään kaikilta.
Amerikasta lähtöisin oleva maailman suurin kahvilaketju Starbucks päätti kuitenkin kysyä kaikilta ja syntyi My Starbucks Idea. Kuka tahansa voi siis antaa Starbucksille idean, jolla he voisivat parantaa palveluaan, tuotteitaan, koko toimintaansa. Toisten ideoita voi äänestää ja kommentoida. Starbucksin väki uutisoi ideoiden tuomisesta käytännöksi. Se miten tämä vaikuttaa yrityksen myyntiin jäänee nähtäväksi, puhumattakaan yhtiön osakkeiden tuotosta. Mutta ideana se viehättää ainakin minua paljon!
Jos jotain tällaista onkin, se on hyvin piilotettua, mikä tietysti tarkoittaa sitä ettei se ole kaikille. Eihän käytännön tuotteiden testausta voikaan järjestää, mutta siemeniä voisi laittaa itämään. Homman kauneushan on siinä, ettei näille ihmisille tarvitse maksaa mitään, ne ideat ovat ilmaisia (toki tuo softa jotain maksaa, mutta naurettavan pieniä rahoja siihen nähden, mitä ideoista voi irrota loppupeleissä). Mutta tietysti jos sitä rahaa haluaa hassata.. voi aina perustaa hankkeita, tehdä tutkimuksia satunnaisotannalla.. Ihan takuulla on yliopistoissa väkeä, jotka tuotekehittävät hirveätä vauhtia, tähän on epäilemättä erikoistunut yritys jos toinenkin.
Kyllä ihmisillä ideoita tai vähintäänkin tahtoa on, Suomi24:ssä joku pohdiskeli uutta makua Puffet-jäätelöle, ja joku epäili kyseessä olevan markkinatutkimuksen.. Vastasin toki minäkin, ei sitä ikinä tiedä. Saariosten sivuilla voi esittää tuotetoiveita ja mikäänhän ei estä esittämästä ideoitaan muillekaan yrityksille ja kommentoimaan omaa juttuaan klassisella "meitä on monia". Nykyään kun on hienoja välineitä, joilla voi sen kertoa :P Minulta pisteet Starbucksin keinolle käytännössä näyttää, että meitä on monia.
No, onneksi nyt kaikki kaupat on sunnuntaisinkin auki. Voi sitten käydä katsomassa miten monenlaisessa erilaisessa paketissa samaa juttua voi myydä :D
Blogissa Paras aika vuodesta Honey Junkie on tänään kirjoitellut otsikolla Ice Ice Baby ja entryn sisältönä lähinnä mehujääsuosikit. Hänen suosikkejaan ovat Twister, Solero sekä Amppari ja ne pistivät miettimään mitkä ovat omat suosikkini tässä kategoriassa tai sen lähellä.
1. Totally Green
Ensin syödään mehujäinen kuori ja sitten pehmyt sisältö. Ehdoton suosikkini viime vuodelta, yksikään muu Totally-tuote ei pärjää tälle, eivät edes uudet Yellow tai Brown.
2. Pommac
Vuosia kuulunut ohjelmistoon, näitä ei tarvitse montaa kesässä syödä, jotta kiintiö olisi täynnä. Silti nämä ovat suosikkejani. Syödään kunnon haukkaisuina.
3. Solero
En osaa eritellä, että mikä maku sen tekee, mutta Solerolla on aina joku raikas ja iloinen maku altaassa. Ensin kuori ja sitten sisältö.
Joskus kaikki vain menee heti aamusta asti pieleen, eikä sinä päivänä kannata mitään yrittääkään. Ei keittiössä, eikä missään muussakaan huoneessa.
Muutama tunti perjantaita jäljellä, joten otanpa osaa viikkoon 27 meemissä Four Foods on Friday.
- #1. Minkä brändin pakasteruoat on parhaita ja miksi?
- Suosin Findusta tai Oollannin tuotteita. Finduksen kalatuotteet ovat parhaita, kun taas Oollannin perunat toimivat parhaiten. Näiden jälkeen tulee ehdottomasta Dr. Oetker.
- #2. Mikä on suosikki pakastevohvelit tai aamiaisesi?
- Aamiaisesta en tiedä, ehkä kyllä vohvelikategoriastakaan.
- #3. Pakastealkupalat. Mikä on sinun suosikkisi?
- Uuh, eipä juuri ole suoranaisia pakastealkupaloja Suomen markkinoilla..
- #4. Jaa resepti tai ateria, jossa on käytetty ainakin yhtä pakasteainesta.
- Tuoreita jättikatkaravun pyrstöjä ei ole IKINÄ tarjolla näillä leveysasteilla, joten käytän usein pakastettuja raakoja jättikatkaravun pyrstöjä. Yleensä marinoin ne öljyssä chilin tai valkosipulin kanssa.
Valkosipulimarinoidut katkanpyrstöt:
öljyä
valkosipulinkynsiä
persiljaa
sitruunamehua
pyrstöjä (sulatettuna)
Sekoita kaikki pussiin tai rasiaan ja nakkaa jääkaappiin tunniksi. Sekoittele välillä, hiero se sinne :D
--Few hours of Friday left, so I'll take a part to week 27 in meme Four Foods on Friday.
- #1. What brand of frozen dinners do you think are the best and why?
- I prefer Findus or Oollannin. Findus has the best fish products and Oollannin best potatoes. After these, third is definitely Dr. Oetker.
- #2. What is your favorite frozen waffle or breakfast food?
- Don't know about the breakfast and waffles.
- #3. Frozen appetizers. Which one is your favorite?
- Uh, not much frozen appetizers sold in Finland..
- #4. Share a recipe or meal made from at least one frozen food.
- Since there are NEVER fresh shrimp tails available here in Finland, I use a lot of frozen ones. I usually give them a little oil with chili or garlic.
Shrimp tails in garlic marinade:
oil
parsley
lemon juice
tail (unfrozen)
Mix everything up in a bag or box and throw to fridge for an hour. Blend every now and then, rub it in :D
Vanilla Toffee Crunch eli toffeista rousketta vaniljan sidekickinä
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: tuotteet
Lupasin Ilmaisen Tuutin Päivänä, että kirjoittelisin lisää omista uusista Ben & Jerry's -makukokemuksistani pikapuoliin ja nyt lienee hyvä hetki sille, kun ei mihinkään vallankumouksellisempaankaan pysty.
No mutta aiemmin viikolla testasin siis Vanilla Toffee Crunchin, joka on B&J:n toinen reilu maku Suomessa. Selkeästi se minun makukartallani selätti Bohemian Raspberryn, jota viimeksi kokeilin. En yleisesti ottaen ole niin tylsien asioiden kuin vaniljajäätelön perään, mutta kyllä se nämän rouskuvan suklaapäällysteisen toffeen kanssa toimi ihan riittämiin.
Tässä oli selkeästi kyseessä vähän vähemmän seikkailua kaipaaville ihmisille tehty makuvaihtoehto. Sattumia siis oli kivasti koko purkin lävitse ja ne olivat oikein kivoja. Rousketta riitti, sattumat ovat siis kovia, vähän Daimin omaista toffeeta. Mieluusti tätä söi ja katsoi telkkaria aikurun paistaessa täysillä kämppään sisälle. Ehkä olisi lusikan ja purkin kanssa voinut mennä jopa alas puistoon, mikäli se ei olisi aiheuttanut leikkivissä lapsissa "äiitiii mää haluan!!1" -kohtausta ja sitten olisin saanut pahaa silmää.
Tämän kevään B&J-mauista on vielä kokeilematta täysin minulle uutena One Cheesecake Brownie. Chunky Monkey oli aikoinana myynnissä jo kun Stockmann toi B&J:tä maahan, joten sen olen kokeillut silloin. Tiedoksenne, että se on varsin toimiva banskun, suklaan ja pähkinän yhdistelmä.
Alan olla vasta nyt jotakuinkin tolkuissani, joskin ihan tajuttoman väsynyt. Siispä kohta on taas taju pois, huomenna ei ole töihin menemistä.
Olen kuitenkin onnistunut tänään ruokkimaan itseni, todella kätevästi vanhentuneella ruikkarilla, vanhentumaisillaan olevalla broiskulla ja pienellä extralla.
Lämpimiä leipiä siis, vähän väriä grillivastusten ansiosta ja ihan vaan viime kuun muistoksi, olihan huhtikuu ilmeisesti "Grilled Cheese Month".
Kuumat kuumeisen eväätRuokailtu siis on, elikkäs todennäköisesti jäädään elävien kirjoihin. Josko huomenna pystyisi toimimaankin vähän aikaisemmin kuin illalla.
Tarvitset:
ruisleipää elikkäs ruikkaria, minä käytin suosikkiani Ullan Pakarin ruistrioa
uunitettua broilerin elikkäs broiskun rintafilettä suolattuna ja pippuritettuna
sinappia
ketsuppia
ilmakuivattua kinkkua
anjovisfilettä
juustoraastetta, minä käytin Valion mukamasmozzarellaa
Lämmitä uuni 225 asteeseen ja voitele ruisleivät sinapilla ja ketsupilla. Leikkaa broisku paloiksi leipien päälle, riivi kinkku päälle seuraavaksi. Ripottele juustoraastetta ja asettele anjovisfileitä haluamasi määrä, minä en käyttänyt kuin toiseen leipään.
Anna loikoilla uunissa 10-12 minuuttia, niin että juusto vähän ruskettuu.
