Mayran inkiväärivalkosuklaata festareilta töihin

Lähestyin viimeisintä suklaamaistiaiskokemusta hieman erilaisesta lähtökohdasta, sillä kun edelliset maistelut olen hoitanut ihan itsekseni niin nyt toin levyn töihin Zentoon.

Kyseessä oli Pâtisserie & Chocolatier Mayran inkiväärivalkosuklaalevy. Toin sen töihin paitsi kokonsa myös makunsa tähden. Työkavereistani nimittäin löytyy inkivääriin hurahtaneita useampi kappale, samalla kun olemme hyvin innoissamme sushista myös inkivääriä menee.. lastukaupalla.

 

Inkivääri oli hillottuina köntsinä valkosuklaan seassa ja sen paloja täytyi oikein tosissaan pyöritellä suussa ennen kuin makua alkoi irrota. Valkosuklaata kehuttiin erikoisen hyväksi valkosuklaaksi ja olen täsmälleen samaa mieltä. Se ehkä jopa muistutti hieman kaipaamaani Galakia. Inkiväärin ja valkosuklaan liittoa pidettiin yllättävän hienosti toimivana kombona ja yritettiin kuvitella miten inkivääri toimisi esimerkiksi tummassa suklaassa - yhteistuumin päätimme ettei se voisi toimia. Neljän hengen koekaniiniryhmä oli tyytyväinen tähän suklaaseen ja levy katosi alta aikayksikön.

Mayran (mitenkähän se lausutaan ääneen?) sivuilta löytyy konvehtilistaa ja muita tuotteita sekä niiden tilausohjeet. Konvehdeissa on monia mielenkiintoisia kuten lime-valkosuklaakonvehti, omenakanelitryffeli, mustapippuri ja sakura. Harry Potter -faneja saattaisivat kiinnostaa tarjolla olevat suklaasammakot..

Vian Teriyakihärkä

Syyskuussa runnoin tieni läpi useamman Via-aterian hopotuksen merkeissä. Palkaksi napsahti lahjakortti HK:n ruokiin, joten pari einestä taas testataan - eikä minulla olisi ollutkaan rahaa lounastaa muuten.

 

Eli testailin siis Vian settiä Teriyakihärkä, jota muiden muassa karkar kommenteissa kehui. Ja ihan hyväähän se oikeasti olikin.

Riisin, kauranjyvän ja villiriisin muodostama riisisekoitus oli etenkin mieleeni ja tykkään teriyakin mausta. Liha oli ihan jees ja kasvikset olivat napakoita ja hyvin valittuja. Annos tietysti näytti yhtä miellyttävältä kuin roadkillrusakko, mutta voiko enempää valmisruoalta vaatia?

 

Voisin kuvitella syöväni tätä toistekin. Testaamatta olisi kylmäsavulohipasta ja porkkana-inkivääri hot pot -keitto. Saas kattoa..

Ja ne muut viaukset löytyvät tästä:
Kana-sitruunaruoho hot pot -keitto
Tomaatti-chilipyörykkä hot pot -keitto
Kana-vuohenjuustopasta
Pasta Bolognese
Pippurihärkä
Thai-kanacurry

Curitetut etanat

Joskus väkivallalla on paikkansa, vaikka en minä mikään julmetun fyysisen kurituksen kannattaja olekaan. Mutta joskus pihvit on nuijittava tai etanoita curitettava.

Tutkailin eilen kuiva-ainekaapin säilykeosastoa ja sieltä minua tökkäsi silmään purkillinen etanoita. Pikainen vilkaisu jääkaappiin osoitti, että nyt olisi korkein aika kokeilla hannan sopasta bongattua reseptiä Muhennetetut Etanat. Ihan inasen muunsin reseptiä, sillä jääkaappini ei kaikessa runsaudensarvisuudessaan ole kaikkivoipa ja toisaalta mieliteotkin ottivat vallan.

Muhennetut Etanat curitus remix

purkki etanoita
5 siivua pancettaa
2 julmettua valkosipulin kynttä
pari desiä kermaa
curryjauhetta
suolaa, pippuria

Freesaa voissa hienonnettuja valkosibben kynsiä, pienittyä pekonia, etanoita ja curryjauhetta. Lisää kerma ja hauduttele vartin verran. Mausta ja naatiskele pastan ja parmesaanin kanssa.

Helposti yksi parhaimmista etanaseteistä joita olen ikinä syönyt. Kiitos kuuluu Hannalle.

Vimmaista Gourmeeta

Kun olin matkalla niille suklaafestareille tässä taannoin, luin junassa Tuomas Vimman kolmannen romaanin Gourmet. Suurin piirtein jokaikinen lehti johon olen tarttunut viime aikoina on jauhanut tästä kyseisestä teoksesta, joten pitihän se lukea. Toki se aihealue jolla liikutaan on siellä omassa lokerossani, joten ehkä syytä saadaan aikaiseksi siitäkin.

Aikaisemmin olen tutustunut Vimmaan lähinnä City-lehden sivuilla, eli en ole koskenut hänen kahteen aikaisempaan romaaniinsa (Helsinki 12 ja Toinen). Saatan tosin koskea niihin nyt, sillä tykkään ärsyttää itseäni. Kyllä, ärsyttää. Olin nimittäin valtaosan Gourmetiin käyttämästäni ajasta ärsyyntynyt Vimman lätinään. Myönnän auliisti, että takuulla oli tutkimustyötä tehty ja ehkä sydänverta vuodatettu, mutta oli se silti ärsyttävää lätinää ja varmasti valtaosin tarkoitettukin sellaista olemaan. Päähenkilö olisi tullut piestä, jopa hänen Mariaanien hautaa syvempi rakkautensa ruokaan meni överiksi. Mutta edelleen se epäilemättä oli tarkoituskin, ironian ja kulutuskritiikin nimissä.

Kun kirja kerran koskettelee ruokaa - eikä tee sitä edes ujosti haparoiden, herää tietysti kysymys tuliko lukiessa nälkä? Moneen otteeseen tuli ja yhtä moneen otteeseen se nälkä repäistiin minulta pois. Lopulta minua vain ärsytti. Vaan on taas pakko tehdä myönnytyksiä, nimittäin kyllä minua nyt esimerkiksi Demossa ruokaileminen kiinnostaa entistä enemmän.

Lukea tämä kannattaa, vaikka pitäisikin linnuista muutenkin kuin ruokana.

Ruokaromaaniin tarttuminen sai minut taas miettimään jotakin mitä mietin viimeksi osallistuessani ruokahaasteeseen viime maaliskuussa (Kampasimpukoita ja nuudelisalaattia Lolalle): Ruokaromaaneihin keskittyvää lukupiiriä verkossa. Mahtaisikohan sille liietä kiinnostusta?

Ja toinen juttu johon voisin yrittää teitä kosiskella on Joulupata 2008. Keräys alkaa tulevana maanantaina. Perustetaanko oma keräyspotti ruokabloggaajille?

Ruoalla saa leikkiä värikylvyssä

Suomalaisista elokuvista nautin kaikkein eniten lapsille suunnatuista pätkistä, kuten nyt esimerkiksi tykkään kovasti Heinähatusta ja Vilttitossusta. Heinähatussa ja Vilttitossussa on eritoten kohta, joka saa sydämeni sykähtelemään - taikinaterapia! Alibullenin sisarukset järjestävät puhumattomalle Heinähatulle eri värisistä taikinoista koostuvan leikkihetken ja kaikkialla on riemun kirjavaa taikinaa.

Taikinaterapia tuli mieleeni, kun luin tuoreinta Matkaan-lehteä junassa. Sivulta 9 löytyy juttu Isän kanssa ja siinä on ensimmäisenä osana Tahmatassujen taidehetki. Taidehetki koskee satakuntalaisen isän ja hänen 1-vuotiaan tyttärensä osallistumista vauvojen värikylpyyn. Tässä värikylvyssä maalataan erilaisilla ruoka-aineilla ja tunnustellaan jännittäviä materiaaleja. Miten kivaa voisikaan moinen olla?

Tähän nyt varmaan joku moralisti sanoo "Soosoo, ruoalla ei saa leikkiä!" Minä sanon, että ei ruoka niin tabu ole etteikö siihen voisi leikin kautta tutustua. Uskoakseni ruoka on vain yksi materiaaleista, joita värikylvyissä käytetään. Melko turvallinen tapa aloittaa ruoan parissa ja sitten myöhemmin tietysti siirtyä oikeaan auttamiseen keittiössä. Ja ainakin jutun isä kertoo tyttärensä syövän kotona nätisti, sotkematta villin taiteilijan tavoin. Sitä paitsi näin taidekoulua käyneenä on pakko mietiskellä sitäkin, että eri ruoka-aineista tulee kankaalle tai paperilla eittämättä jännittäviä lopputuloksia. Ja tehdäänhän sitä perunaleimasimiakin..

Tämä on varmasti jotain sellaista, mikä on kotonakin helppo järjestää. Kannattaa tsekkailla josko sieltä omilta nurkiltakin jotain vastaavaa löytyisi.

Lue lisää värikylvyistä:
Akuutin sivuilta
SAKULAKUn sivuilta

Chjoko saa himot heräämään

Harvensin jälleen suklaavarastoa, tällä kertaa popsin parempiin suihin Chjokon kahdeksan randomin palleron setin.

 

Mitään hajuahan minulla ei ole siitä, mitä makuja suuhuni pistin, mutta voin kertoa näiden olleen varsin herkullista tavaraa. Etenkin rivien vasemmasta reunasta löytyvät pallerot. Sen sijaan etualalta löytyvä punainen ja takarivin vihreä olivat vähän kirpsakoita minun mieleeni.

 

Vaan kun en pysty nyt teille makuja tuosta erottelemaan, kerrottakoon Chjokon tarjoavan myös suklaan maistelutilaisuuksia ja jälkiruokakursseja. Mitä ilmeisimmin tarjolla on myös suunnittelupalvelua elämäsi tärkeimpiin juhliin. Suklaabistrosta Helsingin Liisankadulta löytyisi ilmeisesti espressoa ja kaakaota kulkijalle ja viikottain vaihtuvia vietteleviä herkkuja. Ihan kuin tarvitsisi taas olla matkalla Helsinkiin.

Lisää suklaafestariantia:
Suklaisen festariantia eli alkoholia tryffeleissä
Suklaafestareilta haalittua: Karl Fazer Exclusive -sarjan patukat

Hirvilihapullat voissa paistettuna

Minun piti tehdä lammaslihapullia, mutta sitten kävi niin hassusti, että syntyikin hirvilihapullia. Voin siis aika pitkälti heittää hyvästit tämän kuun ruokahaasteeseen osallistumisesta, mutta voin onnitella itseäni jälleen hyvistä lihapullista.

 

Hirvilihapulliin (ei hivripuliin) yhdelle tarvitaan:

100 g hirveä jauhettuna

100 g nautaa jauhettuna

1 reipas teelusikallinen Maille Provençale -sinappia (Dijonia valkosipulilla, paprikalla ja yrteillä)

savustettua suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä ja voita paistamiseen

Tee taikina sekoittamalla kaikki (paitsi öljy ja voi) hyvin kulhossa ja anna tekeytyä jääkaapissa tunti tai pari. Sitten pyörittele palleroiksi (tuosta tuli 10 pullaa) ja paista öljyn ja voin iloisessa kombinaatiossa. Jos ja kun syöt spagettia näiden kanssa, kun olet keittänyt ja valuttanut spagetin niin kaada se pannulle jossa paistat pullia niin rasva tarttuu spagettiinkin. 

Om nom nom.

On monia tapoja viettää sunnuntaita, mutta jos sen viettää sohvan nurkassa lumimyrskyä paossa elokuvia katsellen niin on parempi syödä helposti syntyviä lihapullia.

Kausiluontoisia siidereitä mallia UpCider ja Golden Cap

Tampereen taivas on lunta tulvillaan ja niin se oli eilen illallakin. Siemailin kahden firman kausisiidereitä ja katselin Koskipuistoa lumisateessa. Kaikki tosin ei ollut täydellistä, sillä kumpikaan näistä kausisiidereistä ei tahtonut mennä alas - olen ilmeisesti päässyt vähän liian hyvin kunnollisten siiderien makuun ja nämä wannabesiiderin litkut eivät maistu.

Yritin siis nauttia UpCiderin Jouluomenasta sekä Golden Capin Talviomesta. UpCiderin jouluomppupompusta ei joulu tullut lujalla tahdollakaan mieleen, Golden Capin talviomppo sen sijaan oli piirun verran paremmin tavoitteessa kanelisuudellaan. Keinotekoiselta ne maistuivat molemmat ja tiedän valitsevani oikeaan jouluun aivan jotain muuta juotavaa.

Jos nyt näistä on se parempi valittava, se on tämä kanelisempi Talviomena Golden Capilta. Se muistaakseni oli markkinoilla myös edellisenä jouluna, sen sijaan UpCiderin Jouluomenaan en muista viime vuonna törmänneeni. Jouluisista omenajuomista puheenollen, UpCiderin takana oleva Hartwall on tuonut taas markkinoille Jaffa Jouluomenan.

Näitä löytyy siis ihan tavan kauppojen alkoholiosastoilta, mutta vierailin myös Alkossa katsastamassa olisiko siiderihyllyllä jotain joulutuotteita. Ikävä kyllä näin ei ollut, vaikka viereisessä hyllyssä komeili jos jonkin moista jouluolutta. Tosin vierailin hyvin pienessä Alkossa, joten ehkä jossain isommassa valikoimasta löytyykin jotain jouluista. 

Tämä maistelu muistutti, että pysytään siellä aidossa tavarassa kun kerran on sille tielle lähdetty. Nappasin Alkosta matkaani kotimaista siideriä Timoa, joka tulee Alitalon viinitilalta Lohjalta. Vielä en pulloa korkannut eli saas katsoa mitä tästä puolikuivasta omenasta tykkään. Raportoin kyllä kuinka tämän herran kanssa käy.

Kuvat: Hartwall ja Sinebrychoff

Suklaisen festariantia eli alkoholia tryffeleissä

Makustelin taas vähän suklaavuorta, jonka kävin haalimassa lauantaisilta Suklaafestareilta. Seuraavat kolme makupalaa ovat Suklaisen valikoimaa. Maut ovat Shampanjakuula, Bailey's sekä Kir Royal.

Olen siinä määrin erityinen aikuinen, etten ole oikeastaan ikinä välittänyt esimerkiksi liköörikonvehdeista ja nämä omalla tavallaan menevät siihen sarjaan. Nämä kolme makua eivät minun suulleni ehkä sovi, Bailey's kaikkein parhaiten - mutta en ehkä sitä ostaisi.

Sen sijaan Suklaisen nettikaupassa on lukematon määrä erilaisia tryffeleitä, joiden joukossa muun muassa mielenkiintoiselta kuulostava Curry ja melko hyvin tämän hetkisiin himoihini makuajatuksensa puolesta natsaava Hunajakardemumma. Tiedän missä poikkean seuraavan kerran Helsingissä (tai Turussa) käydessäni. Nettikaupasta ei pieniä eriä irtoa.

Spaghetteria

Olen aiemminkin maininnut, että Helsingissä vieraillessani minulla on vakiopysähdykseni. Joskus myös ruokailen WTC Plazalla, sillä tietyllä tavalla Papà Giovannin spaghetteria viehättää minua. 

Ruoka on nimittäin perushyvää niinkuin palvelukin ja läheinen sijainti rautatieaseman suhteen yhdistettynä nopeuteen on melko voitokasta. Tosin esimerkiksi Eat.fi:ssä palvelua moititaan hitaaksi, mutta se on aika pitkälti tietysti siitäkin kiinni miten tiukan katsekontaktin ottaa tarjoilijaan.

 

Kävin suklaafestaripäivänä myös spaghetteriassa, imaisemassa kitusiini con formaggio di capra e salsa di pomodorinan eli spagetin vuohenjuustolla ja tomaattisalsalla. Voin puhua myös alla carbonaran ja al limone con gamberettin puolesta hyvällä mielellä. Myös äiti ja kummitäti ovat kanssani paikalla poikenneet.

Eihän tässä tietenkään ole kyse huippuravintolasta, mutta sellaisesta harmittomasta ja tasaisesta tapauksesta. Vastaavanlaista pastapaikkaa en esimerkiksi osaa täältä Tampereelta mainita, tosin kun tuo Bella Romakin on kokeilematta :D

Joulukalentereita ruokateemalla

Kun olin vielä pikkujams, äiti teki minulle joka vuosi adventtikalenterin. Kalenterin pohjana toimi joka vuosi samainen kankainen juttu, johon oli ommeltu kiinni pieniä pussukoita - sisältö sen sijaan vaihtui. Jos muistini palvelee minua oikein, pussukat sisälsivät lähinnä pieniä esineitä tai karkkia.

Karkista tuleekin sitten mieleen se yksi klassisimmista joulukalentereista, eli suklaakalenteri. Jos joulukalenteri ja syötävät tulisi mielessä yhdistää, todennäköisin lopputulos olisi suklaakalenteri. Toinen klassikko, joka saattaa aikuisen mieleen pulpahtaa on tietysti kaljakorikalenteri..

Kuva: Foxtongue

No, onneksi on muitakin vaihtoehtoja ja muutamia päiviä marraskuuta jäljellä, että näitä ideoita voi ystävilleen, tuttavilleen, jälkikasvulleen tai muille kohteille toteuttaa:

Mitä tänään syötäisiin? -kalenteri

Yksinkertaisilla papereilla, lahjanarulla ja kartongilla saa toteutettua helpon, mutta potentiaalisen anteliaan kalenterin näppärästi. 24 ruokavinkkiä ehkä jopa resepteineen ja kauppalistoineen sopisi vaikka juuri kotoa muuttaneelle jälkikasvun edustajalle erinomaisesti.

Reseptikalenteri

Reseptikalentereitahan voisi toteuttaa vaikka millaisin teemoin! Tyylikkääseen korttimuotoon askarrelluista resepteistä saa vaikka kalenterin loputtua askarreltua itselleen uuden reseptikansion alun (vastaanottaja siis) ja sitten tiedätkin millaisen kalenterin voit antaa hänelle ensi vuonna - vaikka jo juhannukseksi. Tällaisella kalenterilla voi helposti ihastuttaa kokkailuun tutustuvaa opiskelukaveria vaikkapa.

Teekalenteri

Teemakujahan on pilvin pimein tarjolla ja tällaisia kalentereja pyöräyttää varsin nopeasti useammallekin kaverille, vaikka työyhteisölle jos siltä tuntuu. Tämän voisi toteuttaa vaikka kirjekuorilla, joihin jokaiseen sujautetaan yksi teepussi. 24 tuoksuvaa kuorta, mikä olisi parempi tapa aloittaa aamunsa kuin teekalenterin avaus?

Aamiaismyslikalenteri

Jos teekalenterilla on hyvä avata aamunsa, niin tällä sitä vasta olisikin. Tätä varten voisi tehdä useampaa erilaista settiä esimerkiksi Nooran myslistä ja pakata 24:ksi annokseksi pussukoihin tms. Tällä kalenterilla voisi ilahduttaa vaikka sitä omaa puolisoa tai kuntokuurilla olevaa kaveria, voit myös kehoittaa hankkimaan kalenteriyllätyksen kaveriksi vaikka luonnonjogurttia.

Napostelukalenteri

Vähän edellisen kalenterin hengessä voisi toteuttaa myös napostelukalenterin, etenkin jos satut majailemaan sopivan välimatkan päässä esimerkiksi Punnitse & Säästä -liikkeestä. 24 pikkupussukkaa, jotka sisältävät erilaisia pähkinöitä, rusinoita, naksuja, wababiherneitä.. you name it. Tosin kannattaa tarkistaa vastaanottajan allergisuudet, pähkinäallergiakaan kun ei ole järin harvinainen. Tämä tietysti toimii myös esimerkiksi irtokarkkikalenterina.

Välinekalenteri

Jos on kalenterin tekijänä oikein rahoissaan tai kirpparilöytöretkeilijöiden kuninkaallista kärkiryhmää, voi jotakuta ilahduttaa välinekalenterillakin. 24 pienesinettä keittiöön, vaikka tölkinavaajaa, valkosipulimattoa sun muuta pientä. Keräilyä harrastava kummi saattaisi ihastua kirppareilta löydetyistä teelusikoista tehtyyn kalenteriin tai jotain muuta vastaavaa. Ei sen kallista tarvitse olla.

Tarjouskalenteri

Taantuman takia lienee hyvä pitää silmällä myös tarjouksia. Kuponkejahan ei juuri enää tänä päivänä ole edes niissä huusholleissa joihin ilmaisjakelua tulee, mutta tarjouksia voi aina esimerkiksi sille opiskelijalapsukaiselleen vihjailla. Joku kantiskortin rinnakkaiskortti kullannupulle kalenterin ekana päivänä ja sitten vink vink viikon tarjouksista. Tämä kävisi kimpassa "Mitä tänään syötäisiin?" -kalenterin kanssa.

Viini + juusto -vinkkikalenteri

Yhdessä Alkon tai jonkun juustofirman asiantuntijan kanssa voisi jollekin gourmetistikaverille koota viini + juusto -vinkkikalenterin, ihan taas korttipohjalta. Vinkkikalentereita toki voi olla muitakin kuin viini + juusto, mikään ei estä tekemästä esimerkiksi olut + makkara tai pasta + kastike -kalenteria.

Yömyssykalenteri

Alkossa myydään pikkupulloittain erilaisia juomia ja niistä saisi mainiosti yömyssykalenterin aikaiseksi, mutta mehän emme tahdo rohkaista ketään juomaan alkoholia päivittäin. Edes joulun alla.

Eli joulukalentereissa on vaihtoehtoja, eikä aina tarvitse olla sitä suklaakalenteria tai tylsiä kuvakalentereita. Ideoissa on lopultakin vain taivas ja säilytys rajana, konkreettisista juustoista ei ehkä kannata lähteä kalenteria pykäämään kun se säilyy sitten miten sattuu. Pientä askartelua harrastaakseen voisi siis aivan hyvin lähteä tekemään kalenterit itse!

Millaisia ideoita sinulta löytyisi?

Omituisia tapoja

Tulin haastetuksi meemiin JL:n taholta ja ajattelin, että tätäkin meemiä lähestytään ruoan näkökulmasta. Omituisia tapojahan minulla olisi vaikka kuinka, mutta tämähän on ruokablogi joten..

“Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.”

1. Laulan tiskatessani yleensä Leevi and the Leavingsin biisiä Muotitietoinen. Se vaan jostain aina tulee.

2. Kirjoitan kauppalistan kaupan osastojärjestyksessä, en siinä järjestyksessä missä asiat tulevat mieleeni.

3. Kaupassa täytyy käydä jokaisessa hyllyvälissä. Onneksi ei tarvitse ostaa jokaisesta hyllyvälistä jotain.

4. Katson ärsyttävien tv-kokkien ohjelmia lähinnä vain ärsyyntyäkseni niistä tv-kokeista.

5. Tarvitsen lähelleni koko ajan juomapullon, muuten unohdan juoda. Omituista tässä on ehkä se, että likaisia laseja ei huushollissani juuri näe, koska juon lähestulkoon aina pullosta.

Ja sitten ne viisi joita haluan kiusata: sinä, sä, sie, sää ja teikä.

Suklaafestareilta haalittua: Karl Fazer Exclusive -sarjan patukat

Kävin kaikesta huolimatta piipahtamassa Helsingissä Suklaafestivaaleilla ja sieltä jäi käteen muun muassa vielä kauppoihin ehtimätöntä Fazerin uutuutta, Karl Fazer Exclusive -sarjan patukkaa kolmena makuna. Nämä kolme makua ovat Milk Chocolate with Pistachios and a hint of Salt, White Chocolate with Strawberry and a touch of Basil ja Dark Chocolate 47% with Lemon Peel and a dash of Black Pepper. Toisin sanoen, maitosuklaata pistaasilla ja suolalla, valkoista suklaata mansikalla ja basilikalla sekä tummaa suklaata sitruunankuorella ja mustapippurilla. Mielenkiintoisia makuelämyksiä.

30-33 grammaisia patukoita on epäilemättä tulossa kauppoihin pikapuoliin. Patukat ovat pitkulaisempia kuin Fazerin patukat yleensä ja pakkaukset eivät ole tyystin sinisiä vaan toinen pohjaväri on valkoinen niinkuin Exclusive-sarjan muissakin tuotteissa. Mukana on myös pistaasisessa vihreää, mansikkaisessa punaista ja sitruunaisessa keltaista. Patukassa on viisi suupalaa, hitaaseen nautintoon.

En rehellisesti tiedä mikä näistä on oma suosikkini. Rakastan pistaasia ja suklaakurimuksessa tajusin rakastavani myös suolaista suklaata. Hieno pieni basilikan maku sopii ihanasti valkoiseen suklaaseen mansikan kaveriksi. Mustapippuri suklaan kaverina oli minulle uutta, mutta sekin aivan mahtavaa! Puhumattakaan sitruunaisesta mausta, johon en juuri muuten pääsisikään käsiksi. En taida edes haluta tehdä mitään valintoja, näen näille jokaiselle omat hetkensä. Pientä makeaa, vaikka kahvitauolle.

Valokuvassa taustalla lurkkii inkiväärisuklaa, josta epäilemättä tulette kuulemaan myös.

Keskeneräiset sinfoniat, hätärisotto

Perjantaina tein äidin tekemän parmesaanileivitetyn broiskun seuraksi sienirisottoa, tosin vähintäänkin vajavaisin aineksin. Risottoriisi ei ollut sitä mitä olisin halunnut, valkkaria ei löytynyt koko talosta ja kun olisin halunnut käyttää kasvislientä, tulin käyttäneeksi sienien liotusveden pienin muutoksin. Mutta mitäs tuosta, ihan hyvä siitä tuli.

 

Käytössä oli seuraavia aineksia:

3 dl Risellan risottoriisiä

reippaasti sipulia

reippaasti kuivattuja sieniä (mustaatorvisientä ja suppiloa lähinnä)

½ l nestettä (sienien liotusvesi + vettä + kantarellifondia)

suolaa

mustapippuria

parmesaania

öljyä

Paistelin sipulit ja sienet voissa ja siirsin sivuun. Kuullotin riisin öljyssä, lämmitin nesteen ja ryhdyin antamaan sitä kuultavalle riisille pikkuhiljaa. Loppuvaiheessa lisäsin sipulin ja sienet, maustoin ja viimeistelin parmesaanilla. 

Ei siitä pässimpää tullut, joskin vähän synkkää väriltään ja Risellan risottoriisi ei todellakaan tule toista kertaa minun kokkauksiini mukaan. 

Mitä noihin taustalta vähän näkyviin broiskuihin tulee, niin broiskun fileistä puukotetut kohtuullisen reippaan kokoiset kappaleet pyöräytettiin kananmunassa ja sen jälkeen korppujauhon, parmesaanin ja mausteiden (paprikaa ja jotain muuta) sekoituksessa ja paistettiin. Olin kuulevinani, että jostain lehdestä äiti oli reseptin napannut, ehkä Ohosta?

Hiljaisuus alkaa häivetä

No niin, on ollut taas hiljaista. Kävin saattelemassa isoisäni viimeiselle matkalleen ja muistakin menetyksistä johtuen ruokahalu on ollut vähän heikoilla hangilla. Mutta luvassa on päivityksiä, etenkin kun sain kammettua itseni tänään Suklaafestivaaleille Helsinkiin (vink vink, sinne voi vielä huomenna mennä). Luvassa on kirjajuttuja, reseptejä, tuotteita, joulujuttuja.. kuhan olen taas voimissani. Myös mielenterveysvaikutteisten elintarvikkeiden idea saa jatkoa tulevaisuudessa.

Finduksen Itämainen kasvispannu koeajossa

Kuin kunnon kodinhengetär tarjoilin tietysti eilen maittavan aterian urholle, joka pitkien aikojen poissaolon jälkeen palasi kotiin. Kodinhengetär tosin joutui hieman turvautumaan pakastimeen syksyn saatossa hankittuihin ylläriantimiin, sillä lievä finanssikriisi on päässyt niskan päälle. Siispä urho sai syödäkseen ja samalla ensitestiin Findus-tuotteen sarjasta Green Deli. Tuotehan on siis Itämainen kasvispannu.

Keittiössäni on aikaisemminkin pyöritelty saman sarjan tuotetta, sillä tein jokunen aika sitten muhjua Espanjalaisesta kasvismuhennoksesta. Tällä kertaa en tehnyt soppamuhjua, vaan tarjoilin pussin sisällön ihan wokkipannun kautta lisäämällä vain ja ainoastaan valkosibbeä joukkoon (jotta flunssa ei iskisi urhooni). Hyvällä halulla Itämainen kasvispannu syötiin kalan ja salaatin kaverina ja jäljelle jäänyt satsi saa tänään uuden mahdollisuuden couscousiin sekoitettuna. Ehkä samaan sotkuun lisään myös halloumia, kaveriksi pakastimesta löytyi jotain punaista lihaa (jota en sulamaan ottaessani vielä tunnistanut ;)).

Itseasiassa ajatus tästä couscousista saa veden herahtamaan kielelleni, sillä tämä kasvispannu ei oikeasti ollut huonoa - currykastike sopi oikein hyvin perunan, sipulin, kikherneiden ja muiden kanssa. Eli halusin sanoa, että tuotteena tämä ei ole pässimpi ja hätävaraksi tällaisia voisi pakasteeseen parit ostaakin kunhan rahaa taas jostain ilmaantuu. Pussin sisällöstä syntyisi varmaan myös aika oivallinen sopanmuhju, jos vaikka kermalla jatkaisi sauvasekoittimella siloiteltua soppaa.

Eihän se tietenkään yhtä houkuttelevalta näytä kuin pakastepussin kyljessä, mutta tämähän on se karu totuus jonka kanssa kykenemme kyllä elämään.

Ruokaa pakolaisille

Jälleen on tullut aika, nimittäin aika bloggaajien liittyä yhteen ja blogata toivolle. Viime toukokuussahan blogattiin myös toivolle, blogattiin ihmisoikeuksille. Tällä kertaa Bloggers Unite - Blogging for Hope keskittyy pakolaisten asiaan.

Ja jälleen kerran haluan vilkaista asiaa ruoan kautta. Viimeksihän kirjoitin Ruokaa ei aseita -liikkeestä, mutta nyt on ehkä ryhmittymän sijasta pohdiskella ruoan kautta pakolaisten arkea. Se nimittäin ei tiemmä ole ihan helppoa hylätä kotikulttuuriaan ja asettua vieraaseen kulttuuriin, vaikka se tilanne siellä kotikulttuurissa olisikin syystä tai toisesta liekeissä. Ruoka on yksi olennaisista asioista, joilla luoda kodin tuntua ja jonka kanssa tutustua uuteen kotiin.

On olennaista, että meikäläiset kaupat ovat valmiita venymään vähän erikoisempiinkin juttuihin ja että liiketiloissa löytyy myös etnisiä puoteja ajatellen. Myös kouluruokailussa tulisi ottaa hyvin huomioon erilaiset kulttuurilliset lähtökohdat, eikä vain pakolaisten vaan myös ihan yleisen kulttuurikasvatuksen näkökulmasta. Eikä vain kouluissa, vaan myös muissa instansseissa kuten sairaaloissa.

Eikä ruoan suhteen tule unohtaa sitä, että ruoka-apua tarvitaan erilaisissa kohteissa joihin väkeä on paennut kodeistaan. Tässä kohtaa on ehkä helpointa meidän auttaa, lahjoittamalla Suomen Pakolaisavulle - UNHCR:n yhteistyökumppanille. Lahjoituksilla tuetaan muun muassa niitä kymmeniätuhansia Kongosta Ugandaan paenneita, Suomen Pakolaisapu vastaa oman henkilökuntansa kautta siitä, että varat käytetään heidän suunniteltuihin toimintoihinsa Sierra Leonessa, Liberiassa ja Ugandassa. Ruoan kalleus ei näy vain meidän rahapusseissamme vaan myös pakolaisten elämää. Suomen Pakolaisavun lisäksi lahjoitus Punaiselle Ristille auttaa ja lienee selvää, että Kirkon Ulkomaanavun kautta voi kantaa kortensa kekoon myös? Monesti lahjoituksen yhteydessä voi tehdä toiveen sen kohteesta.

Sivustojen kautta löytyy myös yhteystietoja, jos haluat konkreettisemmin osallistua pakolaisten auttamiseen. Mikään ei myöskään estä ottamasta yhteyttä oman kaupungin paikallistoimijoihin ja kysymään voiko jotenkin olla avuksi. Todennäköisesti Kansainvälisyyskasvatus.netistä voit löytää osallistumisen mahdollisuuksia. Makupalojen tuloksista löytyy myös paljon mahdollisuuksia.

Ylipäätään, mahdollisuuksia!

Yksinkertainen maksakastike

Miten minusta tuntuu, etten laita enää ollenkaan ruokaa? No, kuluneella viikolla en kyllä juuri laittanutkaan kun olin murheellinen. Mutta otin itseäni niskasta kiinni ja tein vähän jotakin seuraavan parin päivän lounaille, pakastimessa kun oli broiskunmaksaa joka piti käyttää ja kaapissa vähän kermaa.

Siispä tein ehkä yksinkertaisimman maksakastikkeen ikinä ja sille vähän spagettia kaveriksi.

Tarvitaan:
1 pkt broiskunmaksaa (pakaste)
vehnäjauhoja
currya
paprikajauhetta
suolaa
kermaa

Sulata maksa ja valuta se. Sekoita jauhot ja mausteet (runsaalla kädellä mausteita, RUNSAALLA) keskenään. Jauhota maksat (helpoitenhan tämä käy kannellisessa isohkossa rasiassa, kansi päälle ja samba rumba tanssahtelut päälle).

Paista maksan paloja pannulla (voit käyttää voita tai öljyä hippasen paistamiseen), kunnes ovat kypsiä ja kullanruskeita. Lorauta joukkoon kermaa ja sekoittele, kiehauta kunnes koko hoito sakenee.

Ja se siitä! Tietysti jos diggaat sipulista sun muusta, ruskista nyt niitäkin halutessasi joukkoon. Minulla sellaisia ei sunnuntai-iltana kaapeista löytynyt, joten niitä ei löydy ruoastakaan. Hyvä tuli siltikin.

Porkkanoitiin Europassa lisämyyntiä viitisen tonnia!

Perjantainen Porkkanamafia-isku Tampereella oli menestyksekäs ja ennätyksekäs!

Lisämyyntiä keskivertoperjantaihin tuli 4965 euroa, josta se energiatehokkuusinvestointeihin luvattu 70% on 3475 euroa! Ilmeisesti Café Europa tuli tehneeksi myös kaikkien aikojen myyntiennätyksensä ja käsittääkseni tämä oli myös ennätyksellinen Carrotmob-isku koko maailman mittakaavassa, sillä ilmeisesti Tampereella perjantaina tehtiin suurin tulos porkkanoinnin nimissä kuin toistaiseksi missään! Hienompi homma siis!

Café Europa ilmeisesti aikoo vaihtaa ilmastoinnin automatiikan tietokoneohjauksella toimivaksi. Ilmastointi tulee ottamaan huomioon asiakasmäärän ja ottaa myös lämpöä talteen. Näin kertoi ravintolapäälikkö Pia Mäkinen Aamulehdelle.

Allekirjoittanut hengaili paikalla noin varttia vaille viidestä varttia vaille kasiin ja sinä aikana kumosin kiitollisella rahalla juomaa ja ruokaa sisälleni. JULMETUN kokoinen kana-vuohenjuustotoast upposi sisälleni, kuten myös kaksi lonkeroa ja homman kruunasi talvikauden ensimmäinen glögi manteleilla. Hieman ennen lähtöä kuulin, että seuraavan tunnin sisällä mentäisiin keskivertoperjantain myyntiluvuista yli ja aikaahan oli sen jälkeen vielä tuntitolkulla ja katsokaahan nyt miten hyvä tulos saatiin aikaiseksi!

Nyt sitä jää sitten hyvällä mielellä odottelemaan uusia tempauksia ja sitä, että päästään vielä enemmän jokapäiväisen arjen tuotteisiin.

Mielenterveysvaikutteisia elintarvikkeita?

Tiedättehän termin terveysvaikutteinen elintarvike? No, olemme työkaverini kanssa sitä mieltä, että tiettyjä tuotteita tulisi julistaa mielenterveysvaikutteisiksi elintarvikkeiksi.

Esimerkiksi työkaverini toivoisi, että Kauppahallin Leipomon omenapulla saisi mielenterveysvaikutteisen elintarvikkeen arvon. Omenapulla lohduttaa huonosti nukutun yön jälkeen, se auttaa työangsteissa jne. Selkeä mielenterveydellinen vaikutus siis. Eikä sitä pullaa tarvitse kuin yhden silloin tällöin, niin johan on mielen murheet muserrettu aseella, joka on leivottu käyttäen oikeaa voita.

Lienee selviö, että suklaahan on mielenterveysvaikutteinen elintarvike. Monet murheet ovat olleet tiessään suklaan ansiosta. Epäilemättä on myös jossakin tieteellisesti todistettu, miten suklaa edistää mielenterveyttä, henkistä hyvinvointia tai ennalta ehkäisee onnettomuutta. Pakkohan näin on olla? Samaan listaan voidaan hyvin lisätä porkkanat, appelsiinit ja kaikki mistä saa vitamiineja ja sen sellaista. Kyllä ne mielenterveyteen vaan vaikuttavat.

Ja onhan sitä Atriakin suuressa viisaudessaan todennut, että "Hyvä ruoka, parempi mieli". En ehkä sanoisi, että Atrian tuotteita tulisi julistaa mielenterveysvaikutteisiksi elintarvikkeiksi, mutta sanonnassa piilee vinha perä!

Tietysti näissä mielenterveysvaikutteisissa elintarvikkeissa on sama ongelma kuin terveysvaikutteisissa elintarvikkeissa ja elintarvikkeissa yleensäkin. Liikaa nautittuna ne eivät ole hyvä juttu. Ja täytyy muistaa, että aidoilla ja puhtailla raaka-aineilla valmistetut ravinnot vaikuttavat kaikki positiivisesti kokonaisvaltaiseen terveyteemme. Erikseen ei tarvita terveysvaikutteisia tuotteita, jos ruokavalio on oikeasti kunnossa ja elämä muutenkin raiteillaan. Actimelit sun muut ovat tarpeettomia, jos nautit vitamiinit sun muut luonnollisista lähteistään. Viritettyä ruokaa -juttu kannattaa käydä lukemassa Aamulehden sivuilta.

Ei mitään Pirkanmaan savannien antilooppia

Tutkailin pakastintani eilen ja löysin kuin löysinkin sieltä jotain jännittävää, nimittäin antiloopin. Tai siis kaksi antiloopin filepihviä, tuotemerkkiä Familia, jota Suomen Tuontiliha Oy tuo Suomeen Etelä-Afrikasta.

Ei siis todellakaan mitään Pirkanmaan savannien antilooppia, ja sekös hiukan hävettää. No, muistin myös, että ostin kyseisen paketin hetken huumassa poiketessani Lidlissä Hallituskadulla katsomassa olisiko tiettyjä katkaraputuotteita ollut siellä (ei ollut). Halvennettua antilooppia kuitenkin oli, yksi ainokainen paketti jäljellä, joten se lähti sitten minun pakastimeeni.

Kyseistä tuotesarjaa myydään myös ainakin Stockmannilla ja sarjasta löytyy vähän erikoisempia lihoja ympäri maailman. Muun muassa fasaania, metsäkyyhkyä, kengurua, biisonia.. lihoja, joita ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa tarpeelliseksi saada. Paketeista löytyy myös strutsia ja villisikaa, joita saa muuten vähän lähempääkin eli juurikin täältä Pirkanmaalta - *vink vink*.

Antilooppipihvit paistettuna savusuolan ja mustapippurin kanssa eivät olleet kummoisia, pystyn elämään jatkossa täysin ilman antiloopin lihaa. Sen sijaan kaveriksi tekemäni vuohenjuustomousse oli aikas hyvää, se syntyy seuraavalla tavalla:

Tarvitset:
½ tanko vuohenjuustoa
2½ dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Notkista juusto ensin pieneen osaan kermaa. Vatkaa sitten notkistettu juusto ja kerma vaahdoksi ja mausta.

Messuja joille mennä

Minä kävin tässä taannoin Kirjamessuilla ja samaan syssyyn Viini, ruoka ja hyvä elämä -messuilla. Nyt haluaisin tuoda tietoonne parit messut, joilla voi olla hyvinkin kiinnostavia ruokajuttuja.

Tulevana viikonloppuna Helsingissä järjestetään ELMA 2008 Helsingin maaseutumessut, joiden ohjelmaan kuuluu muun muassa Valion näytöskeittiö. Keittiössä isäntänä häärii Mestarikokki-ohjelman toinen tuomari, Kari Aihinen. Löytyy demoa Jakko Kolmoselta, Garamin Sami kokkailee laktoosittomia välipaloja ja myös toinen Mestarikokki-tuomari Jaakko Nuutila häärii köökissä ELMAssa. Huomion arvoista on myös ELMAn Oluthuone & Viinisalongissa tilaviinien ja pienpanimoiden tuotteiden näytteitä.

Olosuhteet ovat sellaiset, etten henkilökohtaisesti taida pystyä osallistumaan 15.-16.11. järjestettäville Suklaafestivaaleille, mutta sehän ei estä minua muistuttamasta teitä asiasta! Ohjelmassa on luentoja, tastingejä, leffaa, Nuori Suklaamestari -kilpailua.. Näytteilleasettajiakin on varsin mukavasti, epäilemättä myös maistiaisia. Aikuisilta ottavat sisäänpääsystä 10€, alle 14-vuotiaalta 5€ ja alle 7-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.

PS. Muistakaahan huomenna Tampereella pyörivät, että on porganoinnin aika! Allekirjoittanutkin on paikalla nostamassa maljan isoisälleen.

Aterinongelma ja valinnan vaikeus

Huushollini halppisaterimet ovat selvästikin tulleet tiensä päähän, sillä lähinnä muovisia pitimiä on nyt katkeillut käsiin oikein urakalla. Aterinarmeijani on kokenut mittavia menetyksiä, joista se ei hevillä selviä. Lienee aika kutsua nuo muovin ja halpateräksen sekasikiöt takaisin taisteluista ja korvata ne todellisilla tappelupukareilla.

Eli siis pitäisi etsiä jokapäiväiseen käyttöön kunnon aterimet ja ehkä vähän vihjaista Joulupukkia moisesta tarpeesta. Mutta en osaa päättää, vaikka vain harvat aterinsarjat minua edes miellyttävät. Olen saattanut kuitenkin suorittaa jonkin sortin karsinnan ja kaipaisin ehkä yleisön mielipidettä.

Eli kuten kuvasta näkyy, minä näkisin vaihtoehtoina Fiskarsin Nexuksen, Hackmanin Swingin ja Iittalan Citterio 98'n. Nexuksessa hivenen arvelluttaa tuo kuviointi. Swingissä taas se veitsen muoto, vaikka hyvin tiedän sen olevan se idea - swingi. Citterio 98 taas on jotenkin hämärän kapea tuosta keskeltä. En siis tiedä.

Olisiko muita hyviä ideoita?

Toivoisin tietysti, että valintani palvelisi minua hiukan pidempään kuin tämä sekalainen muovisetti, jonka kanssa olen tahinut jotakuinkin kymmenen vuotta kokien koko ajan menetyksiä ja ravinnut itseäni ruosteellakin.

Toki tähtään myös siihen, että ei liikoja koristeluita ole ja muotoilu kestää aikaa myös. Esimerkiksi Iittalan Memory ei tule kuuloonkaan ja Elegia on aivan kammottava.

Millä aterimilla teillä syödään?

Kingstate Tampere Tasting Club suklaakurimuksessa

Huh huh, nyt on kuulkaa hevit tastingit takana! Kingstate Tampere Tasting Club kokoontui tällä haavaa 2ADn toimistolla maanantai-iltasella ja toisen maistelumme kohteena olivat suklaat, lähinnä tummat sellaiset. Periaatteena oli jälleen sokkotestaus ja kukin osallistuja toi mukanaan mysteerilevyn tai vastaavan.

Kun viimeksi nimesimme pullot naamioidensa mukaan, tällä kertaa antimet vain tylsästi numeroitiin tuontijärjestyksessä. Kaiken kaikkiaan maisteltavia laatuja oli yhdeksän, mikä on taatusti liikaa - siitä olimme yhtä mieltä. Aivan liikaa, viidennen jälkeen alkoi jo koetella turnauskestävyyttä vaikka varsin pieniä paloja koettikin valikoida.

Arvostelimme jälleen ulkonäköä, koostumusta, tuoksua, makua ja jälkimakua.

Ensimmäinen koetteli minua hajunsa puolesta pääsiäismuna-ajatuksilla, enkä nyt puhu mistään Kindereistä vaan jostain ihan muusta. Parhaiten se nettosi pisteitä ulkonäöstään ja huonoiten se menestyi jälkimaun suhteen.

Samoin kävi toiselle maisteltavalle, joka taisi tosin hajunsa puolesta muistuttaa enemmän joulukalenterin antimia kuin pääsiäismunia.

Kolmannella koetuksellamme oli ehkä aavistuksen epäreilu etu puolellaan, sillä se oli malliltaan aivan erilainen kilpakumppaneihinsa nähden. Se nettosikin parhaat pisteet ulkoasustaan ja vei ulkonäkö sarjassa muutenkin voiton. Huonoiten se pärjäsi hajussa, joka muistaakseni toi mieleeni tuffani polttelemassa piippua.

Neljäntenä pistimme parempiin suihin ehkä aavistuksen luotaantyöntävän näköistä, mutta maultaan varsin mojovasti potkaisevaa tapausta. Se nettosikin parhaiten juuri makukategoriassa. Sen sijaan tuoksusta tuli huonoiten pisteitä.

Puolivälissä tätä hulvatonta settiä tunnusteltiin kinuskisia makuja, ehkä setin sulavinta kilpailijaa. Se jätti jälkensä sormiin lähes välittömästi. Pisteitä tuli parhaiten mausta ja jälleen tuoksu oli se mikä ei miellyttänyt kerhoa.

Vielä ei ollut ahdistus huipussaan, kun marssimme kohti kuudetta taistelutannerta. Tämä tapaus vaati jo vähän leukojakin, sillä rakennetta sai oikein purra rikki. Jauhoisuus ei miellyttänyt kaikkia. Parhaat pisteensä sai sekä tuoksusta että mausta, huonoiten nettosi ulkonäön kohdalla. Kaiken kaikkiaan hyvin hyvin tasainen saldo, vaikka mielipiteet erosivat rankasti kerholaisilla.

Seitsemäs kisaaja oli epäreilusti loppusuoralla, jossa kestävyys oli jo alkanut rakoilla hälyyttävästi. Varsin perusmeiningillä tämä tumma kaunotar nappasi parhaat pisteensä koostumuksestaan ja heikoimmin se pärjäsi jälkimaussa.

Viime metrien marjainen tuulahdus tarjottiin numerolla kahdeksan. Läpeensä marjainen levy koettiin ehkä hieman teolliseksikin, epäaidoksi mauksi. Koostumuksesta tuli hyvin pisteitä, mutta jälkimaun olemattomuus söi pistesaldoa.

Vihon viimeinen sankari lyötiin melkeinpä heti kättelyssä. Vaikka ulkoasusta pisteitä tulikin, ei tästä ollut mitenkään kilpailijaksi yhdellekään edelliselle. Jälkimausta tuli niin naurettavat pisteet, että tätä ei ehkä pitäisi ollenkaan laskea kilpakumppaniksi. Toivottu tummuuskaan ei oikeastaan ollut läsnä, sillä tämä oli testin ainut maitosuklaa ja saavutti vain 30% kaakaopitoisuuden.

Pisteiden laskun yhteydessä sitten alkoi paljastua totisin tosi, eli mitä kääreet todella pitivät sisällään:

Kuvat: Kukin valmistaja omalla tahollaan (klikkaa kuvaa suuremmaksi)

Maistelujärjestyksessä:

1. Green & Black's Organic Dark 85% (luomu)
2. Plamil Organics Tummasuklaa (vege)
3. Dammenberg X Dark Chocolate Buttons
4. Lindt Creation 70% Cherry & Chili
5. Lindt Excellence A Touch of Sea Salt
6. Anthon Berg Chocolate Origins Ecuador 72%
7. Lindt Excellence 70% Cocoa
8. Marabou Premium Dark Raspberry
9. Panda Lumoava Cashew

Ja paremmuusjärjestyksessä pisteineen:

1. Dammenberg X Dark Chocolate Buttons 135p
2. Lindt Creation 70% Cherry & Chili 130p
3. Lindt Excellence A Touch of Sea Salt 117p
4. Lindt Excellence 70% Cocoa 113p
5. Anthon Berg Chocolate Origins Ecuador 72% 108p
6. Marabou Premium Dark Raspberry 103p
7. Plamil Organics Tummasuklaa 90p
8. Green & Black's Organic Dark 85% 86,5p
9. Panda Lumoava Cashew 60p

Suosittelemme jälleen kärkiryhmää lämmöllä, eikä häviäjätkään huonoja olleet (tosin se Panda, haloo!). Niin ja tsekkailkaa näitä toki Oulun Suklaayhdistyksenkin sivuilta, mitä mieltä siellä on oltu.

Pientä sopimuksen tynkää syntyi seuraavistakin kinkereistä, ilmeisesti aiheena tuolloin sini- ja viherhomejuustot.

Aiheeseen liittyen:
10 askeleen ohjelma makupalettisi parantamiseen

Sururuokatavat

Olen viime päivinä miettinyt amerikkalaisista elokuvista ja tv-sarjoista tuttua tapaa tuoda ruokaa surevaan kotiin. Kun joku kuolee, hänen perheelleen tuodaan ruokaa siinä missä meikäläisiin talouksiin tuodaan kukkia (tämä tietysti pohjaa vain omiin kokemuksiini, joita ei edes monia ole tämän asian tiimoilta).

Ei tämä tietysti ole vain fiktiivisen maailman juttu, vaan sidoksissa eri kulttuureihin ja etenkin uskontoihin. Ja onhan se jollain tasolla loogistakin, että surun murtamille tuodaan jotain millä jatkaa elämän syrjässä kiinni. Toisaalta siinä voi olla ruokahalu aika kadoksissa, kun rakas ihminen poistuu ajasta ikuisuuteen ja sitten on mahdollisesti runsainkin mitoin ruokaa jos ei täyttämässä pakastinta niin pilaantumassa.

Toki ruoka palvelee mitään tarkoitusta paremmin kuin kukat. Ja myönnän ruoan olevan hyvin pätevä tapa surunsa käsittelemiseen, siis sen valmistamisen. Ehkä se on joskus muinoin lähtenyt siitä jopa liikkeelle, että joku kotitalousihme on kanavoinut surunsa ruoan valmistamiseen ja sitten antanut tuon surunsa hedelmät siihen kotiin jossa menetys on koettu. Ja syöminen sinänsä, onhan siinäkin monesti tunnesidos.

Tiedättekö onko Suomessa missään tällaista tapaa käytännössä? Mitä te ylipäätään ajattelette tästä tavasta? Jos olet osa kulttuuria, jossa näin tehdään, valmistatko jotain tiettyä ruokaa surun sattuessa? Sitä ei tietysti tule ajatelleeksi miltä tämä tapa tuntuu kun on vastaanottavana osapuolena, mutta jos on ajatuksia siitäkin niin toki toivoisin niitäkin kuulevani.

Porkkanaa Café Europalle 7.11.

Ensi viikon perjantaina Tampereella tapahtuu! Nimittäin reippaat ja rohkeat tahot ovat saaneet aikaiseksi järjestää näille kulmille Porkkanamafia-iskun!

Kohteena on Café Europa, joka löytyy jo aiemminkin hehkuttamaltani Aleksanterinkadulta! Isku alkaa kello 17 ja jatkuu ravintolan sulkemiseen asti eli aamukolmeen. Tapahtumaan voi ilmoittautua Facebookissa tai tulla ilmoittumattakin, kuhan on paljon sakkia paikalla. Melko hurjan prosentin ovat Europan väet luvanneet pistää energiatehokkuusinvestointeihin, sillä prosentti on huikeat 70%! Muistutukseksi, että Juttutupa lupasi 51% mikä sekin toki on hyvä lupaus.

Illan aikana viihdyttämässä on muun muassa Janne Laurila.

Sinne siis!