Leivän vuosi 2008 topkolmosina

Suoritetaanpa pieni tsekkaus kuluneeseen vuoteen, Jokapäiväisen Leivän ensimmäiseen sellaiseen. Huomenna alkaa siis vuosi 2009 ja on Leivän 1. syntymäpäivä. Näiden kahden juhlatapauksen kunniaksi tsekkaillaanpa millainen huippuvuosi onkaan takana.

Olen setvinyt top3 -listoja eri asioista Leivässä lähinnä teidän lukijoiden liikkeiden perusteella ja tässä ne nyt tulevat:

Vierailluimmat sisältöpostaukset:
Lähiruokaa ja suoramyyntiä Pirkanmaalla
Tavarataivas: KitchenAid Artisan
Saarioisten täytetty italianleipä maistuu harmaalta

Reseptipostaukset:
Parasta lohta uunissa ja joku muu tiskaa
Aamiainen on päivän tärkein ateria
Appelsiinihunajamarinoitu tofu ja uunibataattia

Tuotepostaukset:
Saarioisten täytetty italianleipä maistuu harmaalta
Plup Plup eikä Plop Plop
Suomalaisille uusi Ben & Jerry's -maku testissä

Ruokahaastepostaukset:
Aika vierähtää askarrellessa bataattignoccheja ja hemapadippejä
Pumpamaräng eli aseeni syyskuun ruokahaasteessa
Kampasimpukoita ja nuudelisalaattia Lolalle

Meemipostaukset:
8 ruokaa, joista en luovu
Perjantain 4 kysymystä eli Four Foods on Friday
Ruokameemi heti kärkeen

Ravintolapostaukset:
Hitaasti Heinätorilla
Ciao!
Porkkanoitiin Europassa lisämyyntiä viitisen tonnia!


Kommentoiduimmat postaukset:
Aamiainen on päivän tärkein ateria
Tavarataivas: KitchenAid Artisan
Aterinongelma ja valinnan vaikeus

Sisällöt, joiden parissa on viihdytty pisimpään:
Aamiainen on tärkein ateria
Keittolounasta tuunattuna
Milloin sinä sanot sopparin irti?

Hakusanat, joilla sivustolle on eniten päädytty:
"jokapäiväistä leipää"
"lohta uunissa"
kanapyörykät

Suosikkihakusanani, joilla sivustolle on päädytty:
"vesikirppu laite"
"punatulkkujen verilöyly"
"saanko jäädä yöksi"

Eiköhän vuoden 2009 sisällöstäkin saada vähintään yhtä mielenkiintoinen sisältö aikaiseksi, voisin ehkä luvata paljon leipää Leipään.

Hulvatonta juhlailtaa kaikille, tavataan ensi vuoden puolella!

Ennustuksia ruokavuodelle 2009

Minussa ei ikinä ole ollut ennustajaeukon virkaa, mutta sehän ei estä minua rohkeasti heittäytymästä haaveiluun ruokavuodesta 2009. Mitä jamssin kristallipallosta näkyykään?

• Koska vuonna 2009 rahaa on kuin roskaa (tai sitten ei), tullaan tekemään paljon perusruokaa eikä suinkaan tilata kobe-härkää, ellei sitten erityisen hyvä tarjous tule vastaan niinkuin Tanjalle kävi viime helmikuussa.
• Alkavana vuonna vedetään paljon keittoa ja pataa. Enkä nyt tarkoita, että ensin vedetään keittoa ja sitten pataan, vaan kiitos hienon taloudellisen tilanteen tehdään paljon keitto- ja patatyylisiä ruokia. Niistä riittää sitten useammalle ja moneksi päiväksi.
• Näyttäisi epäilyttävästi siltä, että vuonna 2009 eineksiin suhtauduttaisiin vieläkin myönteisemmin kuin vuonna 2008 suhtauduttiin. Einesten entisestäänkin laaja kirjo se vaan laajentuu ja Saarioisten äiti-mainokset ne vaan huonontuu.
• Ehkä hieman ristiriitaisesti samaan aikaan on näköpiirissä raaka-aineiden alkuperästä kiinnostuminen sekä ekologisesti kestävämpien valintojen tekeminen. Etenkin kalatiskillä punnitaan valintoja ja himpula vieköön niitä valintoja kannattaakin punnita - kysy vaikka Nooralta!
• Ruokakaupat alkavat kutistua, jos ei rakennuksien koossa niin ainakin hyllyjen väleissä se tulee näkymään. Entistä enemmän aletaan suosia pienempiä lähikauppoja, giganttiset hehtaarihalleihin sijoitetut ruokakaupat on nyt nähty. Pikkupuodeilla saumat ne vaan paranee!
• Överieksoottinen on niin out, ettei ole tosikaan. Palataan perusasioihin ja rasvan hyvien puolien olemassa olo tajutaan vihdoin. Omat eväät on snap, cracle ja pop! Voi tosin olla, että nuudelit on tulossa.
• Hippasen pallossa vilahtelee myös freeganismin nousua, yhteisöllistä syömistä, kasvatusproggiksia yhteisten vuokrapalstojen muodossa ja jos juodaan alkoholia, niin juodaan kotona sillä se tulee halvemmaksi.

Eli antaa vuoden 2009 tulla, me olemme valmiina!

Suklaaterien herkkuja pomopukin paketista

Viime vuonna töistä tuli joululahjaksi glögiä, tänä vuonna saimme herkutella Suklaaterien makoisilla suklailla. En ollenkaan pistänyt moista lahjaa pahakseni, sillä enhän minä ollut iäisyyksiin saanut Suklaaterien herkkuja, en edes marraskuussa Suklaafestivaaleilla tarttunut kyseisen puodin tarjouksiin.

Ihan käypä setti erilaista suklaata ja tuo omenaa esittävä tapaus, joka lieni marsipaania. Äyriäinen oli tietysti makuuni, lakka ganache ei ollut ollenkaan huono ja manteli kelpaa aina.

Suklaateriellähän on myymälä Tampereen kauppahallissa, keskikongilla. Eli sinne vaan ostamaan poron kikkareita. Siellä Rudy Verschoren valmistaa paikan päällä käsin tuotteitaan. Melkein vastapäätä löytyy muuten Juustosoppi, jonka tiskin sisällöstä on monet märät unet nähty.

Eli vink vink, huomenna on taas kaupat auki, eiköhän hallikin.

Osattomasta ja arvattomasta joulupöydästä

Nythän on niin, että mulla ei juuri ole osaa eikä arpaa meidän jouluruokien synnyssä. Äiti hoiti tänä vuonna aika pitkälti kaiken, enkä pistänyt asiaa pahakseni. Mitään järin kummallista ei myöskään tehty, joten hulvatonta reseptimaratoonia ei ole luvassa - sen verran perinteiset bileet oli. Löytyi jopa kinkku, jota meillä ei normaalisti ole laitettu ollenkaan..

Mutta esitellään nyt se mun panos näihin syöminkeihin. Mähän nimittäin kuorin perunat.. olin kuulevinani jotain kuttuilua siitä, että saanpa perunankuorimisharjoitusta. Kyllä mä perunat osaan kuoria, en vaan ymmärrä miksi ne täytyy kuoria?

No joka tapauksessa syötiin siis paistettuja puikuloita, valkosipulia ja ronskilla kädellä mausteita. Oli aika ihania, niitä olisi voinut vetää ihan pelkilteenkin, sama sen väliä mitä muita herkkuja pöydässä.

Perunateatterin lisäksi mun harteillani oli lohen graavaus, joka hoitui tänä vuonna Nigellan esimerkillä vaikka en hänestä niin välitäkään. Ainakin minä osaan toimia keittiössä hiukset kiinni, ei ole pitkiä mustia hiuksia kenenkään sapuskoissa.

Nigellan joulukeittiössä tässä taannoin rouva graavasi kalan seuraavalla tavalla:

1 kg lohifilettä, nahalla

4 rkl suolaa
4 rkl hienosokeri
3 tl englantilaista sinappia (Colman's tms)
2 rkl giniä
(kourallinen tuoretta tilliä)

1. Asenna kala nahkapuoli alaspäin astiaan johon se juuri ja juuri mahtuu.

2. Sotke suola, sokeri, sinappi ja gini omassa astiassaan, kunnes käsillä on keltainen tasainen tahna. Levitä se tasaisesti kalan päälle (ja peitä tillillä).

3. Käännä kala astiassa niin, että nahka on ylöspäin. Peitä tuorekelmulla tiukasti kala kaikilta sivuilta ja sitten astian ympäri. Pistä säilykepurkkeja tms. painoksi.

4. Anna olla jääkaapissa 2-3 päivää, puhdista tilli kalan päältä ja leikkaa ohuen ohuiksi siivuiksi.

Että sillä lailla. Saman iloittelun voit siis löytää tästä videopätkästä, loppupuolelta.

Pyhiä pyhiä!

Otetaan tähän väliin pieni joulutauko, eli hyviä päiviä kaikille ikään, kokoon, uskontoon tai muuhun sellaiseen katsomatta. Toivon vilpittömästi, että pyhänne menevät pyhästi. Jokapäiväinen leipänne palaa kuvioihin kun palaa kuvioihin, siihen asti muistakaa osallistua palautekyselyarvontaan.

Maun pehmeitä pistaasi-valkosuklaaruutuja

Kaivaudutaan arkistojen kätköihin lähestyvän joulun kunniaksi. Mennään ajassa taakse päin vuoteen 2004, jolloin valmistin joulupöytäämme tuolloin ajankohtaisesta Maku-numerosta pehmeitä pistaasi-valkosuklaaruutuja. Kuvassa ne komeilevat äidin taatelikakun kanssa.

Tämä gluteeniton ja munaton resepti löytyy siis Maun sivuilta ja suosittelen sitä erityisellä lämmöllä tänäkin jouluna. Aavistuksen juhlavampia niistä saa vaikkapa tomusokerin avulla ja mielikuvitusrikkaat keksivät epäilemättä muitakin vaihtoehtoja ;)

Maku muuten nyt -25% hinnalla.
(Tätä postausta kirjoittaessa hinta oli -40%.)

Loimun Taikaa

Huomenna taitaa vielä pitkäripaiseen ehtiä, jos mielii viettää joulua Lignell & Piispasen vuosikertaglögi Loimu 2008 -lasillisen kanssa.

Nautiskeltiin tässä taannoin kokeeksi hitaasti ja antaumuksella pullollinen tätä joulueliksiiriä hyvässä seurassa ja täytyy myöntää, että se lämmitti kielen, mielen ja koko kropan. Glögi on punaviinipohjainen ja voltteja löytyy 21% edestä. Kolmen vartin pullo kanelisia ja neilikkaisia aromeja, vähän vattumaista vivahdetta. Ei paha, vaikka lämmitettynä tätä ei tullut kokeiltua. Toki tämä potkaisee kerran tai kaksi, silittelee hyväksyvästi välimaastossa ja lopulta antaa haastetta.

Pullo on muuten suunniteltu Trust Creative Societylla, jonka tiloissa Kingstate Tampere Tasting Club piti ensimmäisen maistelutilaisuutensa lokakuussa. Pullo on varsin kaunis ja sitä myöden se sopisi erinomaisesti myös joululahjaksi. Äitinikin on sitä pari pulloa hankkinut lahjaksi ja sen seuraksi parit parit punaiset Taika-mukit. Eli ainakin pariin huusholliin on menossa tätä jouluna Klaus Haapaniemen, Heikki Orvolan ja Jaani Vaahteran muotoilua.

Ja ei, minä en saa tästä mainostamisesta yhtään mitään, vink vink.

Niin ja tiesittehän, että huomenna päivä on jo pidempi!

Joulun paras lahja on Delicard

Vuosikausia paras joululahja joita vanhempani ovat töistä kotiin kärränneet, on ollut Delicardin lahjakortti. Niiden ansiosta on nautittu muun muassa Najadi-lohta, hummeria jne.

Nyt pistin merkille, että R-kioskilta voi myös ostaa näitä lahjakortteja hintaan 39,-, siinä missä Delicardin omilta sivuilta löytyy useampia erilaisia kortteja, joissa tilattavien asioiden määrä varioi. Ärrältä ostettavalle kortille on myös Delicardin sivuilla oma osionsa. Tämä lahjakortti oikeuttaa tilaamaan yhden herkkutuotteen, joka toimitetaan suoraan kotiovelle! Allekirjoittanut pistäisi tällä hetkellä ehkä tapasherkkuvalikoiman tilaukseen..

Eikä korteilla pelkästään ruokaa tarjota, Delicardin valikoimasta löytyy myös keittiön designtuotteita, laadukasta kotimaista muotoilua muun muassa. Lahjan mukana toimitetaan myös reseptikirja ja lahjoja toimitetaan Suomen lisäksi muihin EU-maihin sekä Norjaan ja Sveitsiin. Tuotteilla on laatutakuu.

Delicardeja löytyy kohtuullisen näyttävinä paperikortteina, Ärrän pankkikortin kokoisina muovikortteina sekä sähköisinä sähköpostiin tai tekstiviestitse. Sähköiset kortit ehtisivät hienosti jouluksi.. ja Ärriähän nyt on joka nurkalla. Minun suuntaani voi esimerkiksi pistää tulemaan Delicard Cookshopin tai Delicard Deluxen, en ollenkaan tulisi huonolle mielelle moisesta - lupaan jopa blogata asiasta ja kehua kortin antajaa surutta ;)

Ruokaisia romaaneja: tervetuloa mukaan ekaan sessioon!

Nyt voi ilmoittautua ja valmistautua Ruokaisien romaanien ensimmäiseen lukusessioon, sillä olin domina ja pistin alulle ensimmäisen tapahtuman. Kylmän rauhallisesti määräsin ensimmäiseksi käsiteltäväksi teokseksi James Hamilton-Patersonin teoksen Mausteena Fernet Branca.

On aivan sama luetko kirjan alkuperäiskielellä vai jonain käännöksenä. Suomen lisäksi se on käännetty ainakin saksaksi nimittäin. Teos on ilmaantunut 2006 suomeksi, joten sen kuvittelisi kirjastoistakin löytyvän.

Ilmoittautua voi tapahtumaan ja keskustelut kirjasta alkavat tammikuun 26. päivä ja niitä jatkuu kunnes helmikuun kirja otetaan käsittelyyn. Tervetuloa mukaan joukkoon!

Matchasuolatut kampasimpukat

En nyt sitten tiedä oliko tämäkään kaikkein kirkkaimpia ideoitani, mutta kyllä tämä oli vähintäänkin jännittävää ja ihan syötävää. Kuvassa on suosikkipastaani nokkospastaa ja kampasimpukkaa.. jotka on maustettu matchan ja maldonin yhdistelmällä.

Matchasuolatut kampasimpukat

kampasimpukoita

Maldon-suolaa

matchateejauhetta

voita

Paista simpukoita kuivalla kuumalla pannulla kunnes ruskistuvat kauniisti.

Nakkaa niiden päälle sulamaan pieni kimpale voita.

Sotke suola ja tee keskenään ja nakkaa simpukoiden päälle.

Jos syöt nämä pastan kanssa, käytä valutettu pasta myös pannulla, sekoita kunnolla.

Kehityskelpoinen ajatus, ei välttämättä täydellinen toteutus. Plus että käyttämäni tee oli vanhentunutta, silläkin saattaa olla lievä merkitys asian kannalta. Oli snadisti kirpsakkaampi lopputulos kuin odotin. Mutta ei siis missään nimessä huono.

Ainakin kohtuullisen valokuvauksellinen kampasimpukka, muistuttaa ehkä vähän kilpikonnan kuorta. Kampasimpukoitahan ei muuten ihan joka kaupasta saa, mutta jos lähelläsi sattuu olemaan Valintatalo, kehoittaisin katsastamaan sen pakastealtaan. Ja tietysti jos sattuu hyvänä alepäivänä vaikka Stockalle, kannattaa tätä herkkua ostaa varastoon - niin minä teen.

Ravintola Franklyssa ei olla hitaita

Kävin äitini seurassa kuuntelemassa Tomi Metsäkedon ja Jenni Vartiaisen joulukonserttia Aleksanterin kirkossa ja avasimme illan käymällä ensimmäistä kertaa Ravintola Franklyssä.

Pöytävarauksen hoidin jo edellisellä viikolla ja se sujui äärimmäisen kätevästi ravintolan kotisivujen kautta, sähköpostitse kuitattiin ja saamamme pöytäkin osoittautui lopulta aivan oivalliseksi ikkunapöydäksi. Vaikka olimme kahdenkin suuren glögiporukan saartamia, se ei häirinnyt millään tavalla.

Tuntemattomasta syystä emme ikinä aikaisemmin ole Franklyyn eksyneet, mutta aiomme takuulla mennä toiste. Palvelu ystävällistä ja nopeaa, ruoka tuli vauhdikkaasti ja oli varsin maistuvaa.

 

Minä aloittelin chili-valkosipuliöljyssä tiristetyillä jättikatkaravuilla ja voi pojat miten se öljykin oli aivan törkeän hyvää leivän kanssa. Ravutkin toki herkullisia, joskin ehkä aavistuksen ylikypsiä. Äiti valitsi yrttitarhurin vihreän salaatin, joka oli hänen mittakaavassaan valtava annos ja minustakin alkuruoaksi hyvin suuri!

 

  

Pääruoaksi valitsin jotain mitä en aikaisemmin ollutkaan kokeillut, nimittäin pariloitua miekkakalaa. Minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia kyseisen kalan suhteen, mutta jostain syystä en sitä osannut vaaleana kalana pitää. Sitä se kuitenkin oli ja rakenteeltaan muistutti varsin paljon tonnikalaa. No, oli miten oli, se tarjoiltiin kookos-currykastikkeen kanssa ja se kastike soveltui erinomaisesti tälle kalalle. Kaveriksi otin lohkoperunoita yhteisen annoksen äidin kanssa - hän muuten valitsi täytettyä broileria. Broisku oli täytetty aurinkokuivatuilla tomaateilla ja aurajuustolla ja oli tietysti erittäin hyvää.

Jälkiruokiin emme kyenneet, sillä täysin tapojemme vastaisesti olimme jo hyvin täynnä pääruoan jälkeen (se ei ole Franklinin vika, annokset olivat ihan säällisen kokoisia). Mutta osaan jälkiruoasta sanoa sen, että työkaverini Antti suosittelee suurenmoisella lämmöllä Franklyn suklaakakkua. Sen pariin aion vielä jonain päivänä palata ja ehkä aion alustaa sitä valkosipulivoissa paistetulla kampasimpukalla ja inkivääri-kaalisalaatilla sekä chiliöljyssä paistetulla häränpihvillä..

Eli hyvä se oli.

Lisää italialaisherkkupuoteja Tampereelle

Tähän piti tulla juttu kolmannesta Kingstate Tampere Tasting Clubin kokoontumisesta, mutta koska muutama klubilainen oli saanut äkkilähdön Maltalle, päätimme tehdä jotakin muuta kuin parittaa sinihomejuustoja vajaalla miehityksellä. Ei siis mitään kerrottavaa siitä, joten kerrotaan uudesta puodista joka saattaisi Tampereen kävijöitä kiinnostaa.

Nimittäin kun Tampereella iät ja ajat toimi Ristorante Perla, johon tulivat uudet yrittäjät ja muuttivat sen Ravintola-C:ksi ja nyt Perlan entiset omistajat ovat perustaneet Delizie da Perla -herkkukaupan. Puoti löytyy yhdeltä suosikkikaduistani eli Aleksanterinkadulta, jonka varrelta löytyvät myös aiemmin mainitut Design Boulevard, Pieni Suklaapuoti ja Café Europa.

Nyt on siis italialaisherkkujen suhteen vaihtoehto Sapori D'Italialle, joka siis edelleen löytyy Tampereen Tammelasta. Tukea epäilemättä löytyy molemille.

Tämä siis vinkkinä mikäli jouluiset laatikot ja muut eivät houkuta. Delizie da Perla on ollut nyt pari viikkoa auki ja löydät sen samasta korttelista kuin Café Europan.

Minttu lemppasi Villen ja lähti etelään -kaakao

Ville saattoi olla viileä jätkä, mutta päivät vain lyhenivät lyhenemistään ja Minttu kaipasi jotain kuumaa kundinsa sijasta. Niinpä Minttu otti äkkilähdön etelään ja löysi etsimänsä.

Ei mitään käsitystä mistä tämän reseptin olen bongannut, sillä löysin vain selvästikin itse kirjoittamani lapun, joka sisälsi "Espanjalaisen kaakaon" ja kääntöpuolella ahvenanmaalaisen pannarin ohjeen. Katselin jääkaapissa kovaa vauhtia vanhenevaa maitotölkkiä ja sitten se iski: nyt pistetään Minttu lemppaamaan Ville.

Minttu lemppasi Villen ja lähti etelään -kaakao

5 dl maitoa

200 g Dammenbergin minttusuklaata (Reilua tottakai)

1½ rkl Maizenaa

Kunnon tujaus Santa Marian Cacao & Chili -maustetta

Nakkaa suklaa ja puolet maidosta kattilaan ja lämmitä niin, että suklaa sulaa. Samaan aikaan toisaalla sekoita Maizena toiseen puolikkaaseen maidosta.

Kun suklaa on liuennut, sekoita maizenamaito settiin ja kuumenna koko seosta viitisen minuuttia miedolla lämmöllä, koko ajan sekoittaen.

Reippaalla kädellä mausta Cacao & Chili -mausteella.

Mutta nyt kysymys kuuluu, mitä Ville täällä kylmässä Suomessa yksinään juo? Kansalliseen tapaan raakaa viinaa? Voi siinäkin tulla kuumat oltavat.

Niin ja se alkuperäinen lapulta löytynyt resepti sisälsi taloussuklaata ja sokeria, mutta kun oli parempaa suklaata enkä katsonut sokeria tarpeelliseksi..

Ruokaisia romaaneja -lukupiiri on perustettu!

Kysäisin tuossa marraskuun puolella, kiinnostaisiko ruokaromaanien lukupiiri ja jokunen vastasi, että kiinnostaa. No, kokeillaan konkreettisesti hommaa: perustin yhteisön Ruokaisia romaaneja ja olen siellä parit kyssärit jo esittänytkin.

Lukupiiri toimii Ning-ympäristössä, jossa voi erilaisiin yhteisöihin liittyä rekisteröitymällä tasan kerran. Samassa ympäristössä toimii muun muassa Aamulehden blogit ja monia muita. Helposti voi myös perustaa oman yhteisön, jos haluaa esimerkiksi kokeilla siipiään jonkun kokin fanikerhon vetäjänä ;) Eli siis kun nyt rekisteröidyt lukupiiriin, voit hyvin helposti osallistua myös Aamulehden blogeihin jne.

No niin, mutta pääpointti oli siis se, että tervetuloa Ruokaisia romaaneja -lukupiiriin!

M&M's Suomeen tammikuussa

Tammikuussa Suomen karkkimarkkinoille tulee tuote, jota toistaiseksi on voinut ostaa vain harvoista ja valituista liikkeistä ja ruotsinlaivalta ja tietysti kuulla puhuttavan elokuvissa sekä tv-sarjoissa. Kyseessähän ovat tietysti M&M's-suklaamakeiset.

Kusti polki yhden noista maistiaispaketeista luokseni ja sain testattavakseni kahta makua, chokon ja peanutin. Molemmat maut itseasiassa olivat tuttuja, sillä niitä molempia myydään ainakin Viking Linen kaupasta ja olen kuullut huhua, että niitä myytäisiin myös Toys"R"Us-liikkeissä. Näiden sijaan Behnford's myy myös makuja peanut butter ja crispy. Oma henkilökohtainen suosikkini on tietysti peanut butter, jota toivonkin tulevan myyntiin myös isommissa erissä tänne kehä III:n ulkopuolellekin.

Mutta näistä kahdesta mausta, joita Kusti toi tullessaan, on choko eli tavan suklaa suosikkini. Peanut sisältää konkreettisen pähkinän eikä vain paloja siitä, eikä niitä jaksaisi jauhaa kun sitten on pähkinän paloja joka ikisessä hampaankolossa.

Isossa maailmassa tarjolla olisi myös dark chocolate, almond, noin niinkuin alkajaisiksi. Kyseisiä karkkeja saa tilattua vaikka kuvitettuna omalla pärstävärkillä, jos nyt sattuisi sellaiseen olemaan mieltynyt.

Oli miten oli, ainakin näitä suklaisia M&M'sejä voi epäilemättä käyttää hyväkseen vaikkapa leivonnassa, joten pistetään tähän pari reseptilinkkiä tähän aikaan ja uutiseen sopien:
Sweet and simple cookies
Holiday Pretzel Rings (a.k.a. Party Rings)
Muffins aux M&M's
M&M Crispy Peanut Butter Snacks
M&M Cookie Bars

Ps. Muistathan arvonnan?

Lahjaideoita maailmalta

Aattoon on kymmenen yötä ja epäilemättä monessa huushollissa paahdetaan jouluvalmistelujen parissa kuin viimeistä päivää. Allekirjoittanut on tasan aloittanut kolmen lahjan valmistelun ja ostanut kaksi lahjaa, enkä sitten muuta ole tehnytkään. Ei ole kalaa graavautumassa tai mitään muutakaan tekeillä. Mutta sehän ei estä minua vinkkailemasta teille asioita.

Lahjaidea uudesta Gangsterinas-blogista

Kaverini on toisena bloggaajana uudessa blogissa ja antoi hyvän lahjavinkin joulua varten tässä taannoin. Kotioloissa syntyy helposti ihan näppärän näköinen viiniteline huovasta, eikä vaadi mitään järjettömiä käsityöihmelahjoja. Samanoloinen tuote löytyy myös Etsystä, kuudelle pullolle. Minulle moinen ainakin kelpaisi lahjaksi, vinkkejä vaan jos joku haluaa allekirjoittanutta lahjoa ;)

Lahjaidea Food Channelilta

Vähän edellistä ruokaisampaa lahjaideaa löytyy muun muassa Food Channelilta, ihanan värikäs setti papuja yhdistyy lasipurkissa kun tehdään Bean Chili Holiday Gift. Täydellisen kaunis kerroksittain kasattu värien leikki, ohessa tietysti resepti ja mausteet pussitettuna. Melkein kuin hankkisi "lisää vain vesi" -purkin, mutta vain parempaa!

Lahjaidea Ingredients, Inciltä

Jälleen idea, joka on lähes loputtomasti varioitavissa ja kelpaisi muuten allekirjoittaneellekin, nimittäin oma kaakaosekoitus. Kotitekoinen kaakaosekoitus purkissa on niin yksinkertainen ja herkullinen idea, että se on suorastaan nerokasta! Annetussa linkissä on yksinkertaisimmillaan kyseinen resepti, sitä kannattaa muokata vaikka kanelilla tai chilillä.. taivas on rajana.

Siinä on kolme ideaa, joita voisi hyvin tänä jouluna käyttää. Hyvin ehtii vielä kaikkikin toteuttamaan. Ja jos allekirjoittanutta haluaa lahjoa, osoitteeni on melko helposti selvitettävissä kun vähän googlettaa ;)

Chocolatier Petri'sin joulutryffelit festareilta

Onnistuinkin pitämään hetken tauon näissä Suklaafestarien antimissa, mutta pistetään nyt tässä kohtaa Chocolatier Petri's koetukselle. Pistin koetukselle joulutryffelipaketin, jota muuten saa tilata heidän uutukaisesta verkkokaupastaankin.

 

Valkosuklaisia tähtianistryffeleitä, maitosuklaisia kanelitryffeleitä ja tummasta suklaasta kardemumma-laventelitryffeleitä testailin jo jokunen tovi sitten. Kas kun eivät säily rajattomasti, mutta ajattelin olla kiduttamatta teitä jatkuvalla suklaasyötöllä.

Oli miten oli, tämä kyseinen setti oli jännittävä joskaan ei välttämättä ihan minun makuuni. Tähtianis oli ehkä snadisti turhan napakka paletilleni, eikä kardemumman, laventelin ja tumman suklaan kombokaan sytyttänyt. Mutta mitäs tuosta, hyvä yritys. Valkosuklaa-vaniljatryffelistä, jota en siis ole maistanut, näen todennäköisesti kuolan kosteita unia nyt kun tiedän sen olemassaolosta.

Petri's järjestää myös tastingejä, koulutusta, luentoja ja koulutusta.. mistäs muusta kuin suklaasta.

Tämän jälkeen ei taida enää olla kuin yhden firman pari tuotetta jäljellä festareista. Valrhona täältä tullaan..

Kehityskelpoinen bataatticheddarvuoka

Minulla oli ihan hyvä aie tehdä täysin kasvispohjaista settiä, mutta sitten kuulin kuinka cheddar kuiskutteli minulle jääkaapista. Noo.. leikitään, että se on melkein kasvis tai ainahan sen voi jättää kokonaan poiskin.

Tämä kaunis ruoka ei suinkaan ole hyvin ruskettunut valkosibbeperunavuoka vaan bataatticheddarvuoka tai oikeastaan sen ensimmäinen kokeiluversio.

Tarvitaan:

1 bataatti ohueksi siivutettuna (omani oli pitkulainen laiheliini)

vaaleaa cheddaria raastettuna ehkä kämmenellinen

kardemummaa

kanelia

½-1 prk Oatlyn kaurakermaa (ruoanlaittoon)

Tosiaan ensin pese vaan älä kuori bataattia ja viipaloi se melko ohuiksi siipaleiksi. Öljyä laakea vuoka (ei niin pieni kuin kuvassa, tee ruoasta aika matala niin kypsyy nopeammin).

Sekoita mausteet raastettuun cheddariin.

Levitä kerros bataattia vuokaan, sen perään juustoraastetta ja taas bataattia jne. huolehdi, että viimeinen kerros on juustoa ja se tulee vasta kun olet lisännyt "kerman". Niin, lisää siis se kerma ja auttele sitä vähän leviämään sinne vuokaan.

Paista 200 asteessa 45-60 minuuttia, testaile vähän välillä haarukalla onko bataatti kauttaaltaan kypsää.

Vetäytyessään on aika lailla parempaa kuin tuoreeltaan muuten. Kehityskelpoista, ei ehkä ihan vielä näin toimi parhaimmalla mahdollisella tavalla. Ja olen sitä mieltä, että kyllä kunnon kerma on kunnon kermaa.

Katsotaan josko onnistuisin joskus oikeasti kokonaan kasviksen kasviksen tekemään, ilman juuston kutsuhuutoa.

Suupaloja Tampereen Joulutorilta huomisesta alkaen

Huomenna aukeaa Tampereen Keskustorilla laatuaan ensimmäinen Joulutori ja toki sieltä löytyy erilaista sulateltavaa herkkusuillekin.

Varsinaisiksi elintarvikemökeiksi kutsuttuja tönöjä on viisi kappaletta (kartalla vasemmassa alakulmassa numerot 26-30) ja niistä löytyy seuraavien yritysten palveluita: Ruokapalvelu Pollet/Kauppahallin kotiruoka, Ruoveden Herkku Oy, Lihanvälitys Laihonen Oy Tmi Papan Saunapalvi, Rovaniemen Joulumarkkinat ry sekä Nisumestarit. Eli toisin sanoen kalaa, sinappeja ja muita kastikkeita sekä mausteita, palvikinkkua ja muita joululihoja, Lapin tuotteita ja joululeivonnaisia. Tietysti nyt tulee mieleen, että jotain olennaista uupuu? Ei hätää, sillä kyllä sitä suklaata on tarjolla..

Elintarvikemökkien lisäksi on nimittäin muita mökkejä ja niiden joukosta löytyy muun muassa Kultasuklaan sekä Dammenbergin tuotteita! Eikä vain suklaata, sillä myös kahta lajia joululimppuja (ja lisää suklaata rouhekakun muodossa) tarjoilee Nisu-Nikkarit. Varma en ole, mutta voihan Reilun Kaupan mökistä jotain syötävääkin löytyä.

Vieläkin pienemmistä mökeistä löytyy vielä Pyynikin Näkötornin Munkkikahvilan palveluita.

Onneksi ruoka ei ole ainut asia mikä meitä kiinnostaa, vaan keittiö ja ruokailutila ihan kokonaisuudessaan. Joulutorilta löytyy muun muassa myös pannunalusia, leipälaatikoita, kalankäsittelysettejä, loimutuslautoja, kynttilöitä juhlapöytään, muita koristeita..

Tämä tyttö aikoo ainakin käydä tsekkailemassa mitä hyvyyksiä on tarjolla ja Joulutorin lisäksi pitää muistaa Kuninkaankadun joulukatu ja tulopäällä olevat Joulukalamarkkinat. Laukontorilla ja Tammelantorillakin varmaan on jotain jouluista meininkiä.

Äidin nimettömät kirsikkatomskut

 

Äitini, "syöjätär" hänkin aivan kuten tyttärensä, tekee silloin tällöin kirsikkatomaateista juttua jolla ei ole nimeä. Nämä nimettömät kirsikkatomskut ovat epäilemättä saaneet alkunsa jostakin, mutta tarina ei kerro mistä. Siitä huolimatta ajattelin jakaa tämän teidän kanssanne.

Nimettömät kirsikkatomskut

3 rasiaa kirsikkatomaatteja

sormisuolaa

2 rkl sirtuunaöljyä

1 tl valk. balsamico

mustapippuri

suola

sokeri

valkosipulia

tuoretta basilikaa

Kuivattele kevyesti suolattuja tomskuja uunissa sadassa asteessa ainakin kolme tuntia, ei haittaa yhtään jos ovat siellä kauemmin.

Kun tomskut ovat kuivia, nakkaa ne purkkiin ja perään loput ainekset. Anna tekeytyä nimettömiksi kirsikkatomskuiksi jokunen tovi, mielellään vähintään yön yli.

Syö pois. 

Antaa potkua salaattiin ja vaikka minne. Voit tietysti käyttää valmiiksi kuivattuja tomaatteja, eihän sinua kukaan moisessa estä. Ja varioida miten lystäät, ei ne meilläkään tunnu aina samalla setillä valmistuvan ;)

Yleisön suosikki on lihapulla

Erään sanomalehtikonsernin julkaisuissa julkistettiin viikonloppuna lukijoiden ruokaherkku ja mikäs muukaan se olisi ollut kuin lihapulla? Sen kunniaksi pyöräytin taas lihapullia, tällä kertaa äidin pyynnöstä ja jälleen sillä metodilla, että kattellaan mitä syntyy.

Yleisön suosikkiruoka on..

800 g naudan jauhelihaa

kourallinen vasta raastettua parmesaania

rasiallinen amerikan pekonikuutiota

reipas ruokalusikallinen Maille Provence -sinappia

loraus ruokakermaa

suolaa

mustapippuria

Sotke kaikki tasaiseksi tahnaksi ja anna tekeytyä jääkaapissa tunnin pari. Poista öljyn ja voin suloisessa kombossa. Hyvä tulee.

Ei voi olla epäselvää, että tykkään lihapullista. Eihän siitä ole kuin hetki kuin pyöräytin hirvipulleroita.

Näissä oli ronskin suolainen, mutta hyvä maku. Tuo sinappi on kyllä suosikkihankinta numero yksi viime ajoilta. Täytynee kokeilla sitä broiskupulliin pikapuoliin.

PS. Sen lisäksi, että Leivässä on meneillään arvonta, kehottaisin FB:n käyttäjiä osallistumaan myös toiseen arvontaan: Zenton kalenteriarvonta!

Kumosin prinssin

Iso-Britannian kruununperimysjärjestyksessä toisena oleva prinssi William on minua tasan kuukauden nuorempi. Hän ei ole tosin se prinssi jonka minä kumosin, joskin kyseessä on hänen kaimansa - Thatchersin siideri Prince William.

Onnistuin Stockmannilta tässä taannoin löytämään jääkaappini prinssin ja viime torstaina juhlan kunniaksi kumosin kyseisen kaverin. Ystävällismielinen nuori kaveri, raikas ja taipuisa. Suorastaan ehkä virkistävä ja aavistuksen hedelmällinen hoito. Kenties jopa parempi kuin yksikään aikaisemmista.

William on ollut aiemminkin puheena, kun syyskuussa kerroin palasta kohtuullisen vanhaa kakkua ja prinssin juhlaoluesta.

Ps. Muistathan arvonnan?

Haluaako Hullu kokki olla Alaston kokki?

Maikkari on näyttänyt jo pari jaksoa Jyrki Sukulan uutta ohjelmaa Hullu kokki Piemontessa ja onpahan samanniminen kirjakin julkaistu.

Olen ne pari jaksoa katsellut enemmän tai vähemmän keskittyneenä ja minua huvittaa se miten Giorgio Sukula kuuntelee italiaanojen juttuja monttu auki. Totta kai vierasta kieltä kuuntelee ensin alkuun keskittyen ja toiset nyt vaan keskittyvät monttu auki, mutta silti se on hassua. Mitä ruokaan tulee, en oikein ole vielä saanut mitään irti sarjasta - ehkä kirja olisi toinen juttu. Sarjan toisen jakson uusinta tulee muuten tänään klo 11:05 maikkarilta. Niin ja joo ihan miten päin tahansa tämä ohjelma päihittää Mestarikokin, jolle lienee jatkoa tulossa..

Kannuvalimossa oli kirja luettu ja ilmeisesti pidetty ihan kelpona kirjana. Täytynee antaa sille tilaisuus jossain välissä, kunhan sen kirjastosta saan käsiini. Ja onhan sen oltava kelpo, jos sitä Visa Nurmi ja Vahteran Anttikin diggaavat! Nurmen ja Vahteran yhteisetkin kirjat ovat oivallisia - viimeisimpänä Skandimania.

Minulle tulee tästä Hullu kokki -hommasta vähän liikaa mieleen Jamie Oliverin Alaston kokki. Jamiekin lähti Italiaan ja onhan Jyrki jotain myös kouluruokaloiden maailmassa tehnyt, niinkuin Jamiekin. Enpä ihmettelisi jos jotain syntyisi samoissa merkeissä kuin Jamie's Ministry of Food.. Opettaahan Jyrki HK:n Tie sydämeen YouTube -kanavalla jo ruoanlaittoa meille taviksille. En minä sano, että Jyrkin tekemiset olisivat huono homma. Vähän turhan sama vaan on latu.

Ei aina voi onnistua -sotku

Hyvää itsepäisyyspäivää!

Joskus ei vaan onnistu. Ei vaan kannata nakata kaikkia aineksia pataan ja toivoa parasta. Löysin kaapista erinäköisiä juttuja ja ajattelin, että mikä jottei. Syntyi siitä yksi päivällinen ja kolme lounasta..

 

Kikherneitä, vesikastanjaa, savustettua tofua, pastaa, kookosmaitoa ja currytahnaa. Ehkä jossain muussa muodossa nämä toimisivatkin yhdessä, mutta en aivan välttämättä heittäisi niitä vaan kaikkia pataan ja antaisi hautua. Kerrottakoon, että kolmantena päivänä sotku oli ihan kivasti maustunut, kuhan sitä vähän paranteli kuivalla valkosipulirouheella, mustapippurilla ja suolalla.

Joskus menee pieleen, ei sille mitään mahda.

Ps. Muistathan arvonnan?

Mausta sun halloumi

Nyt on pakko antaa maustamisvinkki, sillä niin onnistunut oli maustevalintani halloumille.

 

Halloumihan itsessään on varsin suolaista, joten suolaa se ei tarvitse. Sen sijaan kannattaa hakea jotain muuta ja siihen suosittelen aiemminkin mainitsemaani Santa Marian wasabi & sesamea. Annoin juuston lepäillä pienessä määrässä öljyä ja runsaassa annoksessa maustetta puolisen tuntia ja paistoin kullanruskeaksi kuivalla pannulla.

Halloumi on kyllä helposti yksi parhaista jutuista joita tiedän. Onneksi niissä on melko hyvä tuo säilyvyys, voi hamstrata kerralla enemmän säilöön.

Joulukuu on arpomisen aikaa

Joulu on antamisen aikaa ja minä aion nyt tehdä siitä arpomisen aikaa. Toki tähän liittyy myös vähän antamista, sillä toivoisin saavani aihetoiveita ja muuta palautetta.

Arvontaan voit siis osallistua antamalla toiveita ja palautetta oheisen lomakkeen kautta.

Jokapäiväisellä leivällä on kohta ensimmäinen vuosi takanaan ja siitä syystä pitää vähän keräillä kevyesti palautetta. Aion suorittaa arvonnan jälleen Random.orgin avulla. Arvontaan on aikaa osallistua vuoden 2008 loppuun asti ja arvonta suoritetaan 1. tammikuuta 2009.

Voittajalle on luvassa jälleen mysteeripaketti.

Eli antaa palaa!

Osallistumislomake

Tonttu, joka näpisti taikinaa

Lapsuuden kodistani tuli viime viikolla tekstiviesti, että tämän talven ensimmäinen piparkakkutaikina on tehty. Se tarkoitti sitä, että minun oli lähdettävä kotiin. Nimittäin niin väkevä kun olenkin erilaisissa uskoissani, tonttuihin en usko ja siitä syystä eräs velvollisuuteni on käydä tekemässä sormenjälkiä piparkakkutaikinaan.

On nimittäin niin, että minulle on koko elämäni ajan kerrottu joulupiparkakuista tulevan huonoja mikäli tontut eivät ole käyneet näpistämässä taikinasta. Taikinassa on oltava sormenjälkiä, muuten tulee huonoja piparkakkuja.

 

 

Henkilökohtaisesti voisin vuoden piparkakut vetää ihan taikinana, en noista lopputuotteista niin välitä vaikka ihan onnistuneita ne ovatkin - kiitos tonttujen. Äiti meillä piparkakut leipoo ja osaakin kyllä leipoa niistä oikeanlaisia, meheviä, sopivan paksuja ja vähän ehkä al dente -tyyppisiä. Kuvissa on se ensimmäinen pellillinen tältä vuodelta.

Minun tehtäväni tässä prosessissa on taikinan näpistämisen lisäksi kaikkien lahjominen piparkakuilla. Nytkin vein kirkkaan punaisissa peltipurkeissa piparkakkuja molempiin mummoloihin.

En edes tiedä millä reseptillä äiti näitä tekee, pitäisi ehkä udella se jälkipolvia varten.

Bloggaajien Joulupata

Hei hoi kaikki kanssa-bloggaajat! Joulupataan on joku ystävällinen sielu perustanut potin Bloggaajat, joten sinnekin keolle voi kortensa kantaa. Minäkin kannan heti kun näen onko minulla veronpalautuksista laskujen jälkeen sentin senttiä.

Mummon lihapullapannu, ei sisältäne mummon kontribuutiota

Lahjakorteistahan ei tunnetusti anneta rahaa takaisin, joten sillä on parempi ostaa sitten myös jotain muuta kuin se mitä alunperin mennyt sillä hakemaan. Viime viikolla imuroin Vian Teriyakihärkää ja koska muuta maistamatonta Via-ateriaa ei löytynyt, piti kortin erotuksella ostaa jotakin muuta. Se jokin muu oli sitten Mummon lihapullapannua..

Täytyy myöntää, että tämänkin pakkauksen visuaalinen suunnittelu jostain kummallisesta syystä viehättää minua. Vaan se ei tarkoita sitä, että ikinä enää tarttuisin sellaiseen. Nyt on nimittäin HK:n lahjakortit käytetty ja tälle tielle ei taida olla enää lähtemistä.

En käsitä miksi sen täytyy olla mummon lihapullapannua, sillä ainakaan minun mummoni ei todellakaan noin ainesköyhää pannua tekisi. Perunaa ja lihapullia, eikä sitten muuta? Pyttärissäkin sentään on kananmunaa.. paitsi ettei einespyttäreissä taida olla, se ei ihan välttämättä olisi mikään miellyttävä ylläri iäisyyksiä säilyvässä paketissa sellainen paistettu kananmuna. Okei, oli siellä vähän jotain pekonikuutiota, mutta ei se paljoa lohduta.

Voin mielessäni kuvitella kohderyhmän tälle aterialle. Näitä varmaan popsitaan raksoilla ja joissain opiskelijasolujen keittokomeroissa. Nälkäänsä tätä toki söi, kunhan lisäsi runsain mitoin niitä mausteita mitä sattui toimistolla olemaan (valkosipulirouhetta, mustapippuria, chili oli parhaat päivänsä nähnyt joten siihen en koskenut).

Nyt on helppo siirtyä omiin eväisiin, ellei jostain ilmaannu lisää jotain kuponkeja. Aika epätodennäköistä kyllä.

Hemgårdenin hasselpähkinäiset tryffelit

Ensimmäinen asia mitä suklaafestivaaleilta (silloin aikoja sitten marraskuussa) ostin oli Hemgårdenin hasselpähkinätryffelit eli jonkun muun ruotsintamana hasselnöts tryffel. Tämä siksi, että paketin maaailman simppelein visuaalinen ilme veti minua puoleensa päinvastoin kuin Fun Light muurahaisia.

 

Makunsa puolesta pussin anti ei ollut sitä mitä odotin. Kun näen sanan hasselpähkinätryffeli, mieleeni kohoaa välittömästi tietty pehmyt ja samettinen maku. Ja tämä ei ollut lähelläkään sitä, vaikka pahasta mausta ei ollutkaan kyse. Hasselpähkinätryffelin syömisen tulisi tuntua synniltä! Sen pitäisi viipyillä makunystyröillä ja herättää piinavan pelon siitä, että se maku on katoavaa sorttia. Mutta ei, näillä ei päästy siihen. Nämä olivat harmittomia, eivät ollenkaan syntisiä.

 

Mutta visusta pisteitä on pakko antaa, yleensä suklaapakettien visu on huomattavan erilainen. Ja tämä pakotti myös hämmästelemään mitä kaikkia pieniä firmoja niemissä ja notkoissa ja saarelmissa oikein onkaan.

Melkein viimeisiä jo viedään suklaafestarien hedelmissä.. parit jutut on vielä kokeilematta, mutta sitten se on ohi. :(