Kuulin hurjan huhun heinäkuun tapahtumista, siltä ajalta jolloin olin vajonnut omaan lomamaailmaani. Se hurja huhu oli se, että kaupunkiin on avattu parikin uutta gastropubia! Tottahan se nyt oli tarkastettava ja tosiaan, tiistaina löysin tieni Vinoteca del Piemonteen, Suvantokadulle.
Odotin pienen pientä paikkaa, mutta pääsinkin yllättymään kun kyse oli lopulta melko isosta ja avarasta tilasta, joka hämärästi muistutti minua Italian retkellä löytämästämme viinibaarista nimeltä Coquinaros.
Jotenkin se myös poikkesi kaupungin muiden gastropubien tunnelmasta valoisuudellaan ja avaruudellaan, tosin myönnän Nordicin olevan varsin valoisa, tosin hengaan siellä lähinnä iltaisin... Oli miten oli, viinit ovat esillä huikeassa hyllyssä ja vähän jotain muutakin löytyy samaisesta hyllystä, ainakin ihania pähkinäisiä pikkuleipiä. Sisustuksessa on paljon, enemmän, melkolailla puuta, eikä haittaa yhtään. Diggasin kovasti jo pelkistä pöydistä ja tuoleista.
Pääasiallisin tarkoitus tässä lafkassa on selvästikin viinin nauttiminen, ruokalista on melko lyhyt, mutta toisaalta aika tiivis katsaus perussettiin Italiasta. Pöytäseurueemme valitsi erinäisiä viinejä sooloannoksina ja antipastoja, pastaa, pizzaa sekä risottoa.
Minä en tässä vaiheessa tosin voi puhua kuin risotosta, mutta suunnittelen palaavani takaisin maksan ja paistetun polentan pariin. Kaverin pizza oli pienempi kuin pizzat tässä pitäjässä yleensä, mutta ilmeisesti se kuitenkin oli varsin maistuva. Valitsemani basilika-kampasimpukkarisotto oli varsin kelpoa, olisin saattanut kaivata leivänkappaletta kaveriksi, jotta olisin saanut hankalahkon mallisen astian "puhdistettua". Ja 2 kampasimpukan sijaan suosisin lukua 3, pidän parittomista luvuista enkä pistäisi viidellekään hanttiin ;) Hyvää se joka tapauksessa oli, kelpoa risottoa.
Tottakai söimme myös jälkiruokaa, valtaosa meistä valitsi pannacottaa veriappelsiinisorbetilla ja marjoilla. Pöydässämme nähtiin myös mansikkatiramisua. Minun valintani kohdistui siihen pannacottaan, vaikka allergioiden takia veriappelsiini vähän arvelluttikin. Kyllä se veriappelsiinisorbetti oli ihan parasta koko annoksessa! Tosin ei muussakaan annoksessa mitään vikaa ollut, ehkä pensasmustikoiden sijaan metsän aarteet olisivat lämmittäneet mieltä, etenkin kun olen antanut itseni kuulla juttua hemmetin hyvästä mustikkakesästä...
Annokset ovat melko nafteja, mutta koska seurueeni veti kaiken hyvällä halulla, olettaisin ruoan olevan risoton lisäksikin hyvää. Hieman hintavaa annoskokoihin nähden, mutta elämällä on tapana olla kallista. Hyviä viinejä, annosten yhteydessä on suositukset ja minä ainakin toimin tällä kertaa niiden mukaisesti. Palvelu on hyvää, tosin saimme ehkä siksikin riittoisasti huomiota, koska olimme aikaisuudestamme johtuen ainut pöytäseurue. Seurailkaa muiden mielipiteitä Eat.fi:stä.
Sitten pitääkin suunnata askeleet kohti Satakunnankadun ja Hämeenpuiston risteystä, siellä odottaa O'Hara's.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti