Piipahdin vähän Helsingissä ja söin paikassa, jonka kaltaisen sietäisin tulevan Tampereellekin, mitä pikimmin sen parempi. Kyseessä on Kampista löytyvä Don Corleone.
Olemme työkaverini kanssa pitkään puhuneet, että minkä maailman takia esimerkiksi meikäläisten Kauppahallissa ei ole pastakojua? Pasta on nopea ja helppo lounas, äkkiäkös siinä joku pannun pyörittäjä pistäisi pastaa lounasrasioihin menemään? Don Corleonessakin porukka vaihtui tiuhaa tahtia ja keittiössä pari kaveria näkyi pyörittävän pannuja ja kattiloita. Tiivis, mutta hemmetin hyvä tunnelma ja ainakin minuun ensikertalaisena se teki vaikutuksen - ruokakin oli ainakin minun kohdallani himskatin hyvää.
Söin Risotto ai Frutti di Marea eli risotto merenelävillä enkä katunut valintaani hetkeäkään. En malttaisi odottaa paikassa syömistä ilta-aikaan, kun voin ottaa vaikkapa Caprese di Prosciutton alkuun, jatkaa Tagliatelle Mare e Montilla ja kruunata illan Crema Catalanalla. Seurassani serkkuni ja äitini söivät molemmat tällä retkellä Luccioperca alla Liguren eli uunissa haudutettua kuhaa valkoviinikastikkeella, enkä minä ainakaan pettynyttä narinaa pöytäseurueeltani kuullut.
Poikkesimme jälkiruokailemaan ja harjoittamaan serkun ennakkosynttärikahvitteluja Kaakaopuussa, minun valintani kohdistuivat valkosuklaakaakaoon ja Ecuador-leivokseen. Eikä, ihmiset rakkaat, voi valittaa. Leivos lieni Frambois-konditorian kädenjälkeä...
Molemmat yritykset toivottaisin mielelläni tänne Tampereellekin. Tulkaa, tulkaa!
7 kommenttia:
Don Corleone on kyllä ehkä maailman viimeinen paikka johon ilta-aikaan viitsisi raahautua, vaikka ruoka olisi miten hyvää.
ostariravintola on ostariravintola - ei siitä vaan mihinkään pääse. ahdasta ja loppupeleissä aika ikävää. palvelunkaan puolesta en ole kuullut paikasta pelkkää hyvää :P
Toki, ostariravintola on ostariravintola, lähinnä mua konsepti tässä viehättikin. Toi on selvästi jotain mitä meiltä täältä uupuu.
Jos oikein kunnolla haluaisi syömään, niin eihän tuo vaihtoehto olisi. Mutta jos itsensä haluaa ruokkia muuten vaan ulkona, niin ei tuo pois laskuista jää.
Me ollaan kerran käyty Don Corleonessa iltasella syömässä ystäväpariskunnan toivomuksesta. Ruoka oli tosi hyvää ja tarjoilu pelasi, mutta pakko myöntää, että häiritsi kun etukäteispöytävarauksen jälkeen viereisessä pöydässä istui kolmen äijän porukka odottamassa bussia (?) pelkkien (kymmenensien?) olusten ääressä... Ajattelin, että tätä ei tapahtuisi muualla kuin ostariravintolassa. Ei sopinut siihen tilanteeseen, mutta tilanteitahan on monia. Ja tuskinpa nuo vieruskaveritkaan siellä joka ilta istuvat...
Don Corleonen perusti veljeni,ja ainakin hänen aikanaan se oli tosi hyvä paikka.Hän möi sen puolisen vuotta sitten.
Rva Patalintu niin totta, tilanteita on erilaisia ja miten olennaisesti tunnelma sitten muuttuisi, jos paikka sellaisenaan vain vaihtaisi paikkaa? Kun se vain otettaisiin ostarista, nauttisiko se jo siitä syystä suurempaa arvostusta?
Yaelian no osuipa lähelle! Sopiiko kysyä miksi hän sen myi?
Möi koska piti velkoja maksella....Ja toinen yritys tarvitse enemmän aikaa. Broidilla on ollut eri ravintoloita Helsingissä,mutta nyt taisi ravintolahommat toistaiseksi jäädä jäähylle.
Okei, eli aikalailla perussettiä. En utele enempää :D
Mutta siis Don Corleonessa mua viehättää tosiaan enempi se konsepti kuin sijainti.
Lähetä kommentti