Jack the Roosterissa ruokailemassa

Vihdoin ja viimein päädyin oikein syömään Jack the Roosteriin, olin aiemmin käynyt vain siemaisemassa muutaman ja vilkuilemassa Sami Hintsasta bändeineen keittiön ollessa kiinni.

Joskus se oli tehtävä ja syyskuisena perjantaina otollinen aika tuli kohdalle. Poikkesimme ystävättären kanssa vapaapäivämme kunniaksi ruokailemaan ja päädyimme molemmat kalaan melko pikaisen harkinnan jälkeen.



Minun valintani kohdistui avoimeen purilaiseen, joka kulkee nimellä The Salmon & Shrimp Dance ja toisella puolen pöytää valittiin Salmon Goes Cajun, jonka kanssa tuli myös maalaislohkoperunoita ja bataatteja, ne nyt vain uupuvat kuvasta.



Minun annokseni oli kaunis setti, mutta turhan pienellä lautasella - kala meinasi karata heti ensimmäisellä veitsen iskulla koko lautaselta! Melko tasapainoinen kokonaisuus, joskin ihan ripaus suolaa olisi tehnyt terää (sitä ei ollut pöydässäkään tarjolla). Suolan puutetta valitteli myös ystäväni ja hänet appelsiini kalan alla pääsi vähän yllättämään, se ei kuulemma sopinut annokseen. Makeus vaivasi Salmon Goes Cajunia. Molempien kalanpaloissa oli myös tappajaruotoja, hyvä etteivät silmään tökänneet. Ei siinä mitään, kala on ruotoista, mutta lohesta ne on niin helppo hoitaakin... No keittiöön lähti muutamia terveisiä, hyviäkin.



Jäimme jälkiruokailemaankin, valitsimme Sweet Cheese O'Mine -juustokakkua sekä My Name Is Mud -suklaakakkua. Jaoimme kumpaisenkin annoksen puoliksi, vaihdoimme tyylikkäästi lautasia puolessa välissä! Minä aloitin juustokakulla, joka oli ehdottomasti parasta juustokakkua jota olen tässä kaupungissa sisäistänyt. Suklaakakkukaan ei huonoa ollut, mutta jäi selvästi juustokakun varjoon, ehkä pientä teollisuutta paistoi läpi niinkuin monesti ravintoloiden suklaakakuista tänä päivänä paistaa.



Palvelu oli ystävällistä, joskin vähän poissaolevaa. Satuimme ilmeisesti paikalle sellaiseen aikaan perjantai-illasta, että henkilökuntaa oli vasta tulossa yötyöhönsä. Odotteluaika oli kuitenkin täysin normaali, kaikki meni melkolailla sujuvasti. Hinta samaa tasaista parikymppiä mitä tämän kaltaiselta paikalta voi odottaa kokonaisuudelta.

Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että juustokakulle palaamme ja ehkä pihvillä pitää vielä jossain kohtaa käydä. Kukkopoika saa meiltä siis vielä mahdollisuuksia, ainakin makeita sellaisia - vaikka emme olekaan häikäistyneitä :)

Menkää tekin juustokakulle!

AddThis Social Bookmark Button

2 kommenttia:

Karsu kirjoitti...

Blues Cheese Burger on myös hyvä!

Jams kirjoitti...

No mutta sehän on sitten hyvä, jotain muuta mitä kokeilla.

Related Posts Widget for Blogs by LinkWithin

Copyright © 2009 - Jokapäiväistä leipää - pyörii ylpeästi Bloggerilla
Smashing Magazine - Design Disease - Blog and Web - Dilectio Blogger Template - Takala.info