Aloitetaas tämä arki kevyesti kysymyksellä. Se kysymys mitä olette mieltä?
Hans Välimäki: “Kotiruoka on jämähtäneessä tilassa”
Iiro Rantala: “Suomalainen ruoka on jämähtänyt 60-luvulle”
Näin sanoo siis tähtien mies Hans Välimäki Umamissa ja samassa yhteydessä myös keittokirjailijaksi ryhtynyt muusikko Iiro Rantala moittii suomalaisen ruoan kuuskytlukulaisuutta.
Mitä sinä olet mieltä? Onko siellä teidän kotikeittiössänne jämähtänyttä ruokaa 60-luvulta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Aika paksu väite, ottaen huomioon, että nykyisen suomalaisen jääkaapista löytyy kasapäin tuotteita, joista ei 60-luvulla oltu kuultukaan.
En tiedä millaisia kotikokkeja herrojen lähipiirissä on, mutta meidän kotiruokaan kuuluu niin satunnainen sushi, kuin laaja skaala kasvisruokia, jotka käsittääkseni olivat 60-luvun lihapainotteisessa maailmassa sitä köyhien ruokaa.
Mutta osittain olen samaa mieltä, sillä itse olen pyrkimässä kohti sitä mummon kotiruokamaailmaa, on tullut tehtyä kaalilaatikkoa ja muuta eksoottista viimeaikoina.
Jos 60-lukulaisuudella taas tarkoitetaan tässä yhteydessä einesten valtaannousua, voi väitteessä olla perääkin, kai aika monessa taloudessa eletään pahvipitsoilla.
Minkähänlaista kotiruokaa sitten herrojen mielestä pitäisi tehdä???
Aika ihmeellisiä kommentteja kyllä. Oon siinä käsityksessä, että nykyään ihmiset laittaa kotona mielellään ruokaa - se ei siis ole mitään kotirouvien pakkopullaa, vaan harrastus monille.
Ihan mielenkiinnnosta pitääkin haastatella vanhempia että mitä niiden lapsuuden keittöissä oikeen kokattiin. Mutta tosiaan omasta tai edes äidin kotikeittiöstä ei nyt ihan ekana tule 60-luku mieleen. Kyllä siellä kokeillaa kaikki uusimmat ja jännimmät kompositiot. Toki isän metsästysharrastus tuottaa sinne myös tarpeita siihen old-school kokkailuun ja sitäkin joskus retromielessä harrastetaan.
Mutta siis ihan mielenkiinnosta 80-luvun lapsena haluan tietää että mitä ne söi 60-luvulla?
krhm:) Noh, omassa keittiössäni kyllä aika villisti tulee varioitua.
Mutta omassa lapsuudenkodissani tehdään kyllä aika paljon samoja ruokia joka päivä - tietysti nyt blogauksen kautta tiedän äidin innostuneen kokeilemaan näitä meikäläisenkin viritelmiä enemmän.
Mutta aika monella vamaan kilpistyy ajan puutteeseen - tulee tehtyä samoja tuttuja reseptejä, koska aika ja energi ei riitä uuden opiskelemiseen.
Silti minusta väite on aika rohkea. Mutta herättääpä ainakin keskustelua.
Aika erikoisia mielipiteitä noilla herroilla. Tuli mieleen ihan ekana, että onko tuo joku provo. Kuinka Välimäki esimerkiksi väittää, että valikoima kaupoissa olisi supistunut? En ymmärrä alkuunkaan. Ja huvitti tuo Aihisen kommentti, että "jatkuvaa huippukokkien mukaantuomista markkinointiin tarvitaan". Eivätköhän ne huippukokit ole kuitenkin aika kaukana sieltä kotikeittiöiden todellisuudesta!
En nyt tarkoita, että kotikokit olisivat jotenkin surkeita ruoanlaittajia vaan että jos kotiruokaa on tarvetta jotenkin uudistaa, se kannattaisi ehkä tehdä keinoilla, jotka ovat lähempänä tavallisten perheiden arkipäivää.
Erittäin mielenkiintoinen keskustelunaihe!
Noiden muiden kommentit voisin kyllä allekirjoittaa, mutta että suomalainen ruoka jämähtänyt 60-luvulle?!?
Melkeinhän tässä loukkaantuu. :)
Enkä mä nyt tiedä miksi niitä huippukokkeja tarvitaan markkinointiin? Samanlaista ruokaa kuin (huippu)ravintoloissa ei ole aina edes mahdollista tehdä kotioloissa. Kommentti saattaa tosin olla kokonaisuudesta irrotettu.
Munkin keittiössä ollaan jämähdetty: 1800-luvun Italiaan. :D
Hippu lienee oikeilla jäljillä, että kaverit taitavat vähän provosoida. Ja miksi eivät provosoisi, sillä epäilemättä näistä lausunnoista närkästytään. Ja Veerakin on varmaankin ihan oikeassa siinä, että kommentit on irroitettu asiayhteydestään.
Muru mummon sapuskoihinhan voi toki pyrkiä, mutta kyllä niihin tänä päivänä tulee se oma twisti kuitenkin järjestettyä, vai mitä? Harvempi meistä varmaan jättää makaronilaatikon sellaisekseen tai jotain muuta vastaavaa?
Elina en epäile hetkeäkään etteikö ruoanlaitto nykyään kiinnostaisi ja etenkin variointi sun muu. Mutta on varmaan niitäkin huusholleja, joissa ei uskalleta tai edes haluta kokeilla.
S old school -kokkailut ajoittain eivät nyt varmasti mene jämähdyksen piikkiin ;)
Nelle me tietysti bloggaajina ja blogien lukijoina ollaan vähän eri tapaus kuin "tavan ruoanlaittajat", meitä kiinnostaa ehkä astetta enemmän kokeilla jne. Vai mitä?
Jams: kirjoitin jo toisen vastauksen ja sitten pyyhin sen pois. :) Kyllä, olemme varmasti hyvin kokeilunhaluinen ryhmä. Mutta se, kuinka moni näitäkin blogeja lukee ja kuinka moni blogia kirjoittaa on minusta myös merkityksellistä.
Pelkästään se, että ihmiset ovat kiinnostuneita on selvä indikaatio siihen, että kiinnostusta kehittää kokkauksia kotona on olemassa.
Toisaalta kun mietin 60-luvun perheitä, niin kummalla oli enemmän aikaa ruuanlaittoon nykyrouvalla vai mummollasi?
Nelle on kai nyt 60-luvun ja nykypäivän ajankäytössä ihan takuulla valtava ero, pelkästään jo siksi, että naisia käynee enemmän töissä ja toisaalta roolit ovat muutenkin ehkä jollain tasolla muuttuneetkin.
Veera: Munkin keittiössä ollaan jämähdetty: 1800-luvun Italiaan. :D
-> repesin!
Kommentti on hyvä, jos se herättää keskustelua ja sitä varmaan haettu, vaikka tuollaisella irrotetulla otsikoinnilla antaakin kommentista negatiivisen kuvan.
Onkohan alkuperäisessä artikkelissa myös pohdittu käytettyjä ruoka-aineita tai valmistustapoja? Tarkoitan esim. sitä, että kuinka moni 60-luvulla oli kuullut esim. perunoita keittäessä termin al dente?
Tuskin tällä on haettu sitä, että joka arkipäivä pitäisi jauhelihakastikkeen sijasta tehdä perunaterriiniä ja maissikanaa brier juuston kera.
Ruoka ja juoma - Kookas
Olisi tosiaan kiva tietää mitä tuolla jämähtäneisyydellä mahdetaan tarkoittaa? Joka tapauksesssa mielestäni on vähän hassua Iiro Rantalalta puhua edes Suomalaisesta ruuasta, kun hän jossain viimeaikojen lehtihaastattelussa kehui tekevänsä lähes pelkästään aasialaisvaikutteista ruokaa... Sekö sitten on sitä hyvää kotimaista ruokakulttuuria?
Sikälihän tässä ollaan ehkä jollain tavalla palaamassa kohti perinteisiä tapoja, että ainakin omassa tuttavapiirissä yhä useampi nuori ihminen on parin viimeisen vuoden aikana ryhtynyt esim. sienestämään ja marjastamaan... Ja jos tavallisten kotimaisten raaka-aineiden ja hyvän peruskotiruuan arvostaminen tarkoittaa että on jämähtänyt jonnekin 60-luvulle (jolloin ei ollut vielä edes syntynyt), minä ainakin olen sitä ihan mielelläni. Mummon kukkakaaligratiini, porkkanamuhennos ja perunamuusi for the win! :)
No mut se on kyllä totta ettei kauppojen valikoimat enää ole, ainakaan kasviksissa, niin monipuoliset ja laadukkaat kun 60-luvulla varmaan oli. Nykyisin on niitä samoja tomaatteja ympärivuoden, satokaudesta viis. Kyllähän se laatuun tietenkin vaikuttaa ja vähemmän jää tilaa niille kausittaisille omituisuuksille.
jams juuri sitä ajattelin. Ainakin itsellä arjen keskellä tahtoo kiire painaa päälle niin, että en tiedä onko oikeastaan haukkumista sanoa, että oltaisiin "jämähdetty 60 - luvulle". Kokkaamisen kannalta silloin aikaa on voinut olla oikeasti enemmän, vaikka tuotekirjo on ollut vähäisempi.
Jos ajattelen itseäni, niin närkästyn moisesta kommentista. Minäkö muka jämähtänyt. Huihai.
Sitten kuitenkin muistin, että olen jokus internetin ihmemaassa (taisi olla kaksplussan webbi) törmännyt perheenäiteihin, joilla on 3, 4 tai 5 viikon kiertävä lista, jossa jokaisella viikolla on nakki- tai jauhelihakastiketta, lihamakaronilaatikkoa ja yms. hyvinkin perinteisiä arkiruokia. Toisten listat sisälsivät hyvinkin paljon vaihtelua, mutta toisilla ne olivat yllättävän yksipuolisia.
Se, että listoilla samat perusruoat pyörivätkin, ei mielestäni välttämättä ole niin iso juttu. Lapsiperheen arjessa varmasti kuluu aikaa paljon muuhunkin, kuin sen miettimiseen, että syödäänkö meillä nyt monipuolisesti makuja maailmalta. Miksi perheissä pitäisi syödä makuja maailmalta, ihan hyvin näyttää itämaiset ja muut etniset opit uponneen suomalaiseen kansanluonteeseen, vaikka curryt, wokit, pitsat, inkivääritahnat ja rullat raa'asta kalasta ovat saapuneet illallis- ja lounaspöytäämme vasta aikuisiällä.
Itse jotenkin liitän kommentin myös kansainvälistymiseen. Nykypäivän nuoret aikuiset, jotka lapsiakin tuuppaavat maailmaan ovat jo suhteellisen kansainvälistä sakkia. Moni ekaluokkalainen on matkustanut useammassa maassa, kuin minä tai heidän oma mummonsa. Kyllä näiltä matkoilta varmasti imetään vaikutteita sekä mentaalisesti, että siihen ruuanlaittoon.
Lähetä kommentti