Tein tässä pikavisiitin Katmanduun, Satakunnankadun mininepaliin. Tai no, ei se nyt niin pieni ole, ihan kelpo kokoinen ravintola - joskin hyvin tuulisella paikalla.
Paikka on hyvin epämoderni, mutta ei kuitenkaan niin kitsch kuin monet lähi- ja kaukoitävaikutteiset paikat. Ei jouluvaloja, mikä on suunnaton bonus! Avausta lykättiin pariinkin kertaan, mutta mitäs tuosta kun tuloksena oli aivan täysin kelpo ravintola. Verhot toki on saatettu varastaa isoäitini kuolinpesältä ja katon sininen maali lienee sävyltään täsmälleen samaa kuin minun keittiöni kaapit. Palvelua sai kolmannella kotimaisella, mutta eiköhän siellä kohta rupea suomikin taipumaan ;)
Niin sitten se tärkein vai? Ruoka? Haa, kuka nyt mitään ruokaa... okei. Valitsin katkarapuja mantelin ja pistaasin kanssa ja voi pojat miten erinomainen valinta se olikaan! Hivenen kallis kyllä, verrattuna listan muihin annoksiin, mutta oli se sen väärtti. Yleensä kun tilaa missään mitään jättikatkaravunpyrstöillä, saa niitä hätäiseen kaksi. Nyt niitä sai täydellisen riittävän keon. Vielä vuorokautta jälkeenkin päin minulla on tuosta annoksesta hyvä mieli ja seurueeni oli myös ilmeisen tyytyväinen valintoihinsa, kaikenlaista butterchickenistä linsseihin ympärilläni syötiin ja ihan tyytyväistä murahtelua kuului.
Nyt sitten kelpaa sanoa, että neppikseen voi mennä toistekin. Vielä kun saisivat nettisivut kuntoon, ylipäätään verkkopresenssin. Se olisi hienoa, pääsisi varmistamaan annoksen nimen ;)
2 kommenttia:
Kiitos Jams fiilistelypätkästä, Katmandu-raportti aiheutti nepsuhimon, siitä onkin jo kulunut hetki, kun viimeksi tuli neppiksessä vierailtua. Muutenkin ihana saada Tampere-raporttia, tietää sitten mihin suuntaa, kun kaupunkiin eksyy.
Näissä Suomen nepalilaisissa ravintoloissa on kaikissa se vika, ettei niistä saa nepalilaista ruokaa. Missähän kohden Nepalia ne jättikatkaravutkin mahtavat uiskennella?
Pohjoisintialainen ruoka on toki hyvää, mutta miksi tarjota sitä nepalilaisena?
Lähetä kommentti