Como on avoin

Meidän oli tarkoitus mennä Elisan kanssa Saludiin, jossa vietetään 35-vuotisjuhlan kunniaksi tapas-viikkoja. Kävi kuitenkin ilmi, että tapas-buffet on auki vain maanantaista perjantaihin 18-22 välisenä aikana, niin se ei juuri lauantai-iltana seitsemältä mieltä lämmittänyt. Joten lähdimme toiseen suuntaan.

Hämeenkatu 7 kohdalla tajusimme, että uutukaisen Comon ovi on auki! Välitön käännös ovesta sisään ja yläkertaan.

Ylhäällä eteemme avautui tummanpuhuva, tyylikäs vaan ei kuitenkaan pelottavan sliipattu paikka ja ystävällinen tarjoilija ohjasi meidät välittömästi pöytään. Käden käänteessä jo selailimme italialaishenkisten ruokien listaa ja neuvottelimme viinivalinnoista tarjoilijan kanssa. Kävi ilmi, että ovi oli avattu ensi kerran perjantaina 6.11. ja oltiin siis nyt toista iltaa auki.

Päädyin valitsemaan alkuun kuuden etanan setin ja jatkamaan metsäsienirisotolla, risotto kun on aina hyvä katsoa läpi ja se nyt on suosikkijuttujani. Kuollaksenikaan en muista saamani viinin nimeä, koska olin otettu elämäni muista yksityiskohdista enkä tajunnut kirjoittaa ylös kuulemiani sanoja.

Olen tähän asti ajatellut, että kylän parhaat etanat tarjoilee muutaman korttelin päässä sijaitseva 2h+k, mutta tässä on nyt vakava haaste heitettynä. Nimittäin eteeni kiikutettiin aivan törkeän hyvät etanat, voi sitä herkullisen rasvan makua! Väittäisin, että jos laatu pitää, tässä ollaan vakavasti otettavassa etanatarjoilussa (yksi annos tarjolla, ehkä joskus lisää?).

Kauaa ei ehtinyt nokka tuhista, kun oltiin jo pääruokien parissa. Valitsemani metsäsienirisotto oli kunnon risottoa, paksun kermaista ja ihanaa. Tatit maistuivat tateilta, eivätkä "vaan sieniltä". Hiukan sain lisätä pippuria ja suolaa huikean kokoisista myllyistä, mutta en niin paljoa että sen tekeminen olisi harmittanut. Viini natsasi täydellisesti risottoon (ja olen niin pahoillani, etten sen nimeä muista).

Palvelu pelasi aivan koko ajan kuin unelma, mikä saattoi toki johtua väen vähäisyydestä. Tätä 140 paikkaista ravintolaa ei ole juuri vielä mainittu missään, treenaavat vähän ensin ja mielestäni oikein hyvältä näyttää. Italiahenkisyys ei lyö yli, taustamusiikkina oli viehättävää jazzia, sisustus oli perustyylikästä eleetöntä mustaa ja diggailimme syvästi lamppuvalintoja.

Vilkaisimme toki jälkiruokalistaakin, vaikka emme tällä kertaa kyenneet itseemme suositeltua panna cottaa tai suklaakakkua lusikoimaan. Pari muutakin vaihtoehtoa olisi ollut tarjolla sekä erikoiskahveja.

Palaamme aivan takuulla myöhemmin tälle kaupungin nurkalle. Sitten kun maalin haju on sisääntuloportaikosta kadonnut ja homma vielä hioutuneempaa (voihan olla että käy toisin päin). Juuri nyt sanoisin, että Comon voi tsekata.