Masu täynnä Masuunista ulos

Vihdoin ja viimein onnistuin järjestämään itseni Masuuniin syömään ja vieläpä seurassa, joka mukisematta lähti mukaan tietäen hyvin miten paljon aikaa ja rahaa sillä keikalla tulee uppoamaan.

Keräännymme ystäväporukalla joka kuukauden ensimmäisen kokonaisen viikon tiistaina yhdessä syömään ja nyt ikäänkuin pikkujoulun kunniaksi päädyimme syömään aavistuksen paremmin ja pidemmän kaavan mukaan. Niinkin paljon pidemmän, että osa meistä veti kuusi ruokalajia.

Minun ja muutaman muun seurueemme jäsenen valinta kohdistui Menu Elegantiin, joka siis sisälsi kuusi ruokalajia. Muutamia muitakin valintoja pöydässämme tehtiin, etenkin kasvissyöjien puolesta.

Masuunissa on aivan huikeaa leipää, joka leivotaan muuten itse paikan päällä alusta alkaen! Omaksi suosikikseni muodostui ruotsalaistyylinen näkkileipä, mutta tumma hedelmäpähkinäleipä oli sekin ihan mahtavaa. Vieressäni hehkutettiin pataleipää, jonka leivontaprosessi alkaa aina edellisenä päivänä.

Elegant alkoi kyyttöcarpacciolla tilsitjuuston, pinjansiementen ja kaprismajoneesin kera. Tässä kohdassa ne jotka tilasivat lyhyemmän menun saivat keittiöstä tervehdyksenä keittoa tai samaisen kyyttöcarpaccion. Carpaccio on ehkä eräs parhaimmista asioista mitä tiedän, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Se oli oikeastaan se asia, millä koko menu minulle myytiin.

Jatkoa seurasi kylmäsavustetun taimenen ja muikunmädin muodossa, yhdessä törkeän hyvän perunan, tillimajoneesin ja munan kanssa. Mainitsinko jo, että peruna oli vaan jotenkin ihan törkeän hyvää? Ja kylmäsavustettu taimen, voiko se nyt mennä pieleen?

Kuohkea sienikeitto oli jotenkin jännittävä elämys maitovaahtoineen ja tryffeliöljyineen. Tässä kohtaa pöydässä vitsailtiin siitä, että tryffeliöljy on sula mahdottomuus, mutta samapa tuo. Keitossa oli jotenkin jännittävän kinuskisen makea maku, ei kuitenkaan häiriöksi asti. Ehkä se oli se sulan mahdottomuuden öljy.

Ennen pääruokaa tuntui siltä, että voiko tästä selvitä. Kun poro kolmella tavalla kiikutettiin eteen, sitä heitti huolen nurkkaan ja keskittyi poronvasafileeseen, poron niskaan, poronkielivoihin ja röstiperunaan. Voi taivas sitä voita! Voista huolimatta tämä porosetti oli ehkä hieman heikkoa verrattuna edeltäjiinsä, kuulinpa muisteltavan jotain Kuopiossa muinoin syötyä suussa sulanutta poroa. Samaan aikaan pöydässä syötiin useampaa vuohenmaito-keltavahverolasagnea ja hevosenfileestä valmistettua pippuripihviä.

Armasjuusto tarjoiltiin seuralaisen sekä tomaattihillokkeen kanssa ja voi hyvää päivää sitä tomaattihilloketta! Se oli maustettu vaniljalla enkä kuuna kullan valkeana olisi osannut sitä tomaattina pitää, ellei sitä olisi minulle erikseen mainittu. Mieletöntä ja hyvää, sitä voisin ottaa purkillisen kiitos. Jokaikisen annoksen kohdalla huolellisesti kerrottiin mitä lautasella oli ja mistä se tuli, joistakin jopa se kuka sen teki.

Suklainen mustaherukkatryffelikakku kruunasi tämän makumatkan siinä missä pöydässä myös nautitut porkkanaleivos ja kyytön ternimaidosta valmistettu crème brûléekin. Eipä ollut ollenkaan hullumpaa, täytyy sanoa.

Ehkä se 3,5 tunnin orgastinen sessio hieman kävi seurueemme nuorimman jäsenen hermoille, mutta kaiken kaikkiaan meillä oli hyvinsyönyt ja rento olo. Minä diggailin kympillä, palvelu pelasi ja tuskin maltan odottaa, että seuraava moinen makumatka tarjoutuu jostakin.