Järjettömät määrät näkkäriä

Kuva: VAASAN

Tiesitkö, että Suomessa syödään näkkileipää noin kaksi kiloa päätä kohden vuodessa? Se on melko lailla näkkäriä joille kuille, sillä minä en ainakaan edes muista koska olisin yhtäkään syönyt ja kaksi kiloa on aika tavalla.

Näkkäri tulee Ruotsista, mistä monet asiat ovat tulleet. Viime vuosisadan alussa Vaasassa August Levón pisti pystyyn näkkileivän teollisen tuotannon ja sitä onkin sitten riittänyt VAASAN malliin reippaat sata vuotta. Tänä vuonna VAASAN Maitonäkki täyttää 50 ja Pieni Pyöreä 25. Ovat siis hyvinkin aikuisessa iässä, vaikka valtaosa näkkileivistä taidetaan kuluttaa koulujen penkeillä ja armeijan harmaissa.

Minun suosikkini on Pieni Pyöreä Seesami, vaikka en usein näkkileipää syökään. Uusin Pieni Pyöreä on kuvassakin esiintyvä 100% täysjyvävehnä, jonka kuitupitoisuus on peräti 13 prosenttia. VAASAN sivuilla tarjoillaan yllättävän pitkä lista reseptejä, joista varmaan minäkin löytäisin jotain yllättäviä tapauksia, jotka pistäisivät näkkärin maistumaan vähän paremmin.

Mitä sinä laitat näkkärin päälle, jos sitä syöt? Ja kumpi puoli on näkkärin päälipuoli?

Sisälmyksettömät sisälmyspotut

En ole juuri laittanut perunoita ruoaksi tämän blogin aikana, mutta kerta se on tämäkin. Tämä on minun oma otokseni sisälmysperunoista (Pakkopullan käyttämä termi) tai jacket potatoesista ja tämä resepti on melkolailla kasvis (jos jätät juuston pois).

Kuvassa myös edellispäiväistä soppaa ja tavan salaattia siemenillä. Mutta siis niihin sisälmyspottuihin, jotka ei sisällä sitä mikä yleensä sisälmyksinä tunnetaan.

Sisälmysvapaat sisälmyspotut


kookkaita jauhoisia perunoita (uuniperunakelpoisia siis)
vaaleaa soijarouhetta
porkkana
punaisia linssejä
rosmariinin oksa
kasvisliemijauhetta
suolaa
vettä
öljyä
juustoraastetta


Pese perunat, mutta ällös vain kuori niitä! Mikrota perunoita 10-15 minuuttia, käännä ne puolessa välissä.


Keitä soijarouhetta, pilkottua porkkanaa, linssejä ja rosmariinin oksaa viitisen minuuttia kasvisliemijauheella maustetussa vedessä, jotta soijarouhe turpoaa, porkkana pehmenee jne. Poista lopuksi rosmariinin oksa. Valuta ylimääräiset vedet pois. Mausta sekoitus.

Halkaise mikrotetut perunat pituussuunnassa ja kaiverra lusikalla varovasti koloa perunoihin. Lisää kaiverros soijan yms. joukkoon, sotke se sinne kunnolla. Lusikoi soija yms. täyte perunoihin ja asenna perunanpuolikkaat öljyttyyn vuokaan tai vaikka leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottele päälle juustoraastetta.

Paista vartin verran 220 asteessa. Syö pois.

Voisin kuvitella, että täytteeseen sopisi erinomaisesti vaikkapa Koskenlaskija antamaan kosteutta ja kiinteyttä. Mutta nyt ei sulatejuusto käy minun hommiini, joten jätän kokeilun teille tai myöhemmäksi.

Tämä oli myös ensikosketukseni soijarouheeseen, eipä ollenkaan huonoa maustettuna.

Niin ja muistakaahan, vielä on aikaa osallistua kilpailuun!

Mignon-konvehteja?

Nythän on niin, että tuleva pääsiäinen tulee tuhoamaan kaikki yritykseni elää ja kuluttaa vähän järkevämmin. Sillä voiko Fazerin uutuudelle eli Mignon-konvehdeille sanoa ei?

Ei, ei ole kyse pikkiriikkisistä munista vaan munanmuotoisesta lahjarasiasta, joka on täynnä ecuadorilaisesta Arriba-kaakaomassasta tehtyjä vähälaktoosia konvehteja. Mignon-munathan ovat laktoosittomia, mutta konvehdit valmistetaan eri linjalla, minkä vuoksi samasta massasta tehdyt namuset ovat vain vähälaktoosisia. Manteli-pähkinänougatkonvehteja.. voin jo kuvitella!

Vanhoina hyvinä aikoina sitä saattoi ostaa sen yhden Mignonin ja räjäyttää sillä tajuntansa, mutta miten voi vastustaa kokonaista rasiaa? Yksittäinen muna painaa 52 grammaa, rasiassa on tavaraa 150 grammalla.

Hintahan on n. 6,50€, tuote saatavilla pikapuoliin.

Haloo, onko anonyymeissä suklaaholisteissa?

Sieltä missä pippuri kasvaa Helsingissä

Haloo Helsinki! Tänään 25. helmikuuta teillä on mahdollisuus osallistua monikulttuuriseen ruokatapahtumaan, kun kulttuurikeskus Caisassa julkaistaan keittokirja Sieltä missä pippuri kasvaa, jonka olen maininnut aiemminkin.

Tilaisuuden liput maksavat 10 euroa, ja sillä saa maistiaisia viidestä maasta sekä musiikkiesityksiä. Maistiaisherkkuja tarjoillaan vietnamilaisesta, chileläisestä, venäläisestä, somalilaisesta ja kurdilaisesta keittiöstä. Muutamastakin eri maanosasta siis!

Tilaisuus alkaa klo 18, Mikonkatu 17C on osoite.


View Larger Map

Käykäähän maistelemassa kaukaisia herkkuja ja selailemassa kirjaa!

Kukkakaali kolmen kimpassa

No niin, meneillään on minun paastoon laskeutumiseni ja yritän tässä syödä kasvispainotteisesti, ilman sitä iän ikuista pastaa ja muuta. Yritän hoitaa viikon täysin lihattomasti, mutta kalaa aion kiskoa ainakin keskiviikkoon asti.

Onkin tehnyt pidempään mieli kukkakaalikeittoa, joten aloitin sitten sillä. En tosin ihan vaan kukkakaalia, vähän jotain muutakin.

Kukkakaali hyppäsi kolmen kimppaan

2 rkl öljyä
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
½ reippaan kokoisesta kukkakaalista
2 porkkanaa
n 1 litra vettä
kasvisliemijauhetta (luomu)
punaisia linssejä (valmistellut, minä käytin Go Greenin valmiita)
curryjauhetta
kardemummaa
suolaa
pippuria
siemeniä


Kuumenna öljyä ja lisää curry sekä kardemumma. Lisää silputtu sipuli ja valkosipuli, pehmenemään. Niiden ei tarvitse olla hillittömän pientä.

Kiehauta vedenkeittimessä se vesi.

Kun sipulit ovat pehmeitä, lisää raffisti paloiteltu kukkakaali, sekä linssit ja porkkanat. Lisää perään kuuma vesi ja kasvisliemijauhe. Anna kiehua kevyesti puolisen tuntia tai kunnes kasvikset ovat pehmeitä.


Soseuta valitsemallasi tavalla, minä kaadoin koko hoidon blenderiin. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää siemenet. Surauta vielä kerran.

Voit raastaa päälle vähän grana padanoa tai jotain muuta juustoa, jos siltä tuntuu. Minusta vielä tuntui. Samasta setistä riittää erinomaisesti huomisen lounaalle ja vähän illallisellekin.

Kalleen kallellaan

Kevät on selvästi ihan ovella, sillä taas pienet uutuustuotteiden aallot lyövät rantaan. Tällä kertaa vesi tuo tullessaan uuden Kallen mätitahnan, raidallisen mätitahnan äyriäisillä. Edellinen Kalle-uutuus taisi olla kananmunainen mätitahna, mikä sekin oli ihan ok ja originaali mätitahna se nyt tietysti on herkkua. Mutta tämä raidallinen äyriäisillä maustettu uutuus on minusta parasta mätitahnaa ikinä.

Melko pehmoinen, mutta kuitenkin mätitahnainen maku. Sitä on tottunut siihen, että kaikki valmiit äyriäistahnat järjestään maistuu jopa inhottavan makealle ja äklölle, mutta tämä ei ollenkaan toiminut niin! Eli pisteet siitä!

Siinä se leivän päällä oli kunnon mätitahnaa, oikein oivallista. Täytyy tosin myöntää, että tuubin "pekoninen" väritys oli se mikä kiinnitti huomioni, eikä suinkaan äyriäisten läsnäolo.. Mätitahna pekonilla olisi sairasta, äyriäisillä ei ollenkaan kipeätä.

Niin, että tälläistä löytyy kaupoista, jos tähän suuntaan on kallellaan.

Tärkeää asiaa

Sami Syköllä on tärkeää asiaa! Sillä tällä hetkellä mikään ei voi olla tärkeämpää kuin laskiaispulla-asia.

Mekin töissä söimme maanantaina ikäväksemme Branderin laskiaispullaa ja se maistui lennokkiliimalta, eikä suinkaan mantelilta. Täytyykin muuten lähettää palautetta. Pomoni sen sijaan vannoo Fazerin pullien nimeen.

Kellä on parhaat pullat sinun kulmillasi?

Timon omenainen suukko

Niinkuin kunnon ihminen ainakin, tuhosin torstai-iltana asunnostani alkoholia kaatamalla sitä viemärin sijasta kurkkuuni. Aloitin ihan teitä ajatellen Alitalon viinitilan Ciderberg Timolla. Näin kavereiden kesken Timppa maistui kotimaisilta omenoilta, ihmekös, kun oli valkeata kuulasta eikä edes keinotekoisesti hiilihapotettua.

Melkoinen koettelemus, vaikka olen ruvennutkin kuiville siidereille lämpeämään ja tämä oli vain puolikuivaa. Timo heittää kevyesti 7.5 volttia ja epäilemättä ystävystyy helposti jonkun muun kuin minun kanssa. Timolla on myös veljet Lauri ja Lauri. Taitavat kaikki olla kolmen vartin miekkosia.

Sellainen mies oli Timo, ei minun mieheni. Pidän siitä, että miehen nimi alkaa J:llä eikä mies pistä irvistämään omenaisenkaan suutelon jälkeen. Timolla ja minulla ei ole tulevaisuutta, enkä ole aivan varma kokeilenko noita velimiehiäkään. Olen epäilevä, niinkuin Tuomas.

Niin, enkä edes nukkunut makeasti kuin oravainen.

Vink vink, Oliviassa puolikarppausta

Ystävättäreni Stellan valintaa tukeakseni ostaa paukautin eilen kauppareissulla uusimman Olivian ja voi poijjaat, olihan siinä paperia! Melkein 200 sivua, eikä ihan huonointa laatua paperia.

Koska minä seuraan muotia yhtä innoissani kuin siirtolohkareet ja pikkuisen pienemmät kivet, luonnollisestikin paloin halusta nähdä lähinnä lehden ruokaosion - se kun ei ollut minulle tuttu aiemmasta elämästä. Kahdensadan sivun rykäisyyn luulisi ruokaakin mahtuvan ja olihan sitä siellä, hieman vähemmän kuin odotin, mutta ainakin puolikarppaaja-juttu kiinnosti ja kiinnostanee epäilemättä myös jotakuta teistä Jokiksen lukijoista. Sen jutun perään tullut cupcake-juttu tosin huvitti, se kun ei ollut mitenkään luontainen jatkumo sillä karppaamiselle. Edes puoliksi.

Mutta hei, lehden kansikin lupaa Ratkaisut kaikkiin ongelmiisi! Saatan ostaa lehden toistekin, sieltä kun kuitenkin tuli reseptilootaan leikattua parit reseptit ja ehkä minä jonain päivänä kiinnostun siitä lopustakin sisällöstä.

Käytän nyt tilaisuuden hyväkseni ja muistutan teitä kilpailusta, missä on erikoisen törkeän hyvä palkinto. Ei ehdotuksen tarvitse tulla kokemuksen syvällä rintaäänellä, voit osallistua vaikka et olisi kirjoituksissa ikinä istunutkaan. Kaikki vaan osallistumaan! Kehoita kaveriakin, tiedä vaikka sinä hyötyisit hänen mahdollisesta voitostaan.

Elävää (ruoka)kirjallisuutta lainaamassa

Vierailin viime viikonloppuna ensimmäisillä Elävän kirjallisuuden festivaaleilla Tampereen Sampolassa ja sain senkin retken liittymään löyhästi ruokaan, kun lainasin Elävästä kirjastosta elävän kirjan Vegaani.

Vegaani osoittautui nuoreksi tytöksi, jonka oikea nimi muistaakseni on Suvi. Hän on melko tuore vegaani, mutta harjoittanut kuitenkin vegetarismia jo pidemmän aikaa ennen tätä. Juteltiin hänen kanssaan sitten koko vartin laina-aika siitä, miten maailma vegaania koettelee ja siitä miten hommassa pitää olla maalaisjärkeä mukana. Oli oikein mukava juttutuokio tälläiselle sitkeälle sekasyöjällekin. Vegaanille kiitos!

Elävää kirjallisuutta on tarjolla milloin mistäkin aiheesta, nyt olisi ollut esimerkiksi diplomi-insinööriä, goottia, omasta tahdostaan lapsetonta naista jne. tarjolla lainattavaksi. Käytännössä kyseessä on vartin keskusteluhetki, jonka aikana saa kysyä ja jutella. Avartaa siis maailmaansa.

Tiedoksi Helsingin suunnalla pyöriville, että teillä on siellä mahdollisuus käydä Elävässä kirjastossa tänään Kannelmäen nuorisotalolla kello 16 alkaen. Kyseessä on siis tapahtuma nimeltä Ketjureaktori 2009. Käykäähän katsomassa onko tarjolla elävää ruokakirjallisuutta! Huomenna torstaina taas mahdollisuus tarjoutuu Espoossa Ison Omenan nuorisotilassa alkaen kello 15. Täällä Tampereella seuraava mahdollisuus on 26.-28.2. Tampere-talolla.

Plussaveli valvoo sun ruokakoodeja

Kesko on eilen lanseerannut palvelun Ravintokoodi, jonka plussakortin haltijat voivat ottaa käyttöön rekisteröitymällä palveluun ja siten seurailla K-citymarketeista, K-supermarketeista ja K-marketeista tekemiensä ostoksien ravitsemuksellista sisältöä automaattisesti.

Ostosten tiedot siirtyvät palveluun kolmessa päivässä, kunhan muistat vilauttaa sitä korttia ostosten yhteydessä. Palvelu vertaa ostosten ravitsemuksellista sisältöä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksiin. Siinä sitä sitten isoveikka valvoo sun syömisiä.

Kai tämä olisi toteutettavissa millä tahansa kanta-asiakasjärjestelmällä, ehkä jonain päivänä onkin yksi iso ketjujen yhteinen vastaava palvelu? Ehkä tähän lähtisi mukaan joku Kiloklubi.fi:n tyyppinen ratkaisukin?

Palvelua voi kokeilla rekisteröitymättä demotunnuksilla, jos nyt sattuisi olemaan jotain epäilyksen tynkää. Ja jos ei ole plussa-asiakas tai ylipäätään asioi K-kaupoissa, mikäänhän ei estä tälläistä toivomasta siltä omalta kauppaketjulta.

Järjettömän hyvää sikamaisen helpolla

Kaupan hyllystä minulle huuteli tässä taannoin purkki Blue Dragonin Peanut Satay Saucea ja olihan se pakko sieltä mukaan ottaa kun se niin sydäntä riipaisevasti sieltä ulisi. Toin sen sitten kotiini ja näytin sille paikan. Tein vähän lounasta.

 

Näyttää aivan kammottavalta, mutta oli aivan järjettömän hyvää.

Järjettömän hyvä

1 halloumi
½ purkkia Blue Dragon Peanut Satay Saucea
curryjauhetta
kardemummaa
voita
munatagliatellea

Pistä pastat tulille. Jos keittoaika on lyhyt, järkeile järjestys.

Sulata pannulla voita, nakkaa perään curry ja kardemumma ja avaa ne. Paista halloumit ja lyö perään satay.

Valuta pasta ja sekoita kastikkeen joukkoon.

Om nom nom. Taas oli ihan sikamaisen yksinkertaista, ja taas oli ihan mielettömän hyvää. Niin ja sen puolikkaan sataypurkin käytin ihan sellaisenaan, ei mitään akrobatiaa. Tykkäsin ihan mielettömästi tästä valmiskastikkeesta, ja heti kun olisin ostanut sitä lisää, sen kohdalla oli hyllyssä ammottava tyhjyys!

Niin ja rasvainenhan tämä on. Tottakai. Pitäähän tytön jollain pysyä mitoissa.

Sinihomejuustoja ja niiden kavereita

Vihdoinkin saatiin aikaiseksi Kingstate Tampere Tasting Clubin kolmas kokoontuminen, tällä kertaa sinihomeisissa merkeissä. Tokikaan emme päästäneet itseämme helpolla, vaan pistimme hommaan twistiä juustojen avecien muodossa. Ja voi pojat sitä twistiä..!

Kokoonnuimme torstai-iltana Trust Creative Societyn tiloissa ja periaatteessa vedimme sokkona, joskin sillä ei ollut tastingin kannalta mitään merkitystä.

Arvioimme koostumusta, yhdistelmän sopivuutta, makua, jälkimakua ja tuoksua neljästä tuotteesta ja vedimme lopuksi bonukseksi ekstrahilloja loppujuustojen kanssa.

Ensimmäisenä meitä lähestyttiin ranskalaisella Bleu d'Auvergnella sekä päärynäkarpalohillokkeella. Kyseinen yhdistelmä nettosi pisteitä parhaiten yhdistelmän sopivuudessa ja maussa, vaikkakin kommentointiin hillokkeen muistuttavan levahtaneita aivoja.. Keittiön puolella kuulemma työkaveri teki kuolemaa.

Toisena seurasi illan koettelus numeron 2 muodossa. Espanjalainen Valdeón yhdessä Jam it! -kookoshillon kanssa. Kauhistuttava kokemus, joka nettosi vain tuoksukategoriassa. Hillo myös kirvoitti hyvin epämääräistä keskustelua.

Kolmas jännittävä kokemus tarjoiltiin Roquefort Papillonin sekä Valion vaniljajäätelön muodossa. Yhdistelmän sopivuus, maku ja tuoksu antoivat parhaat pisteet. Tämä myös oli henkilökohtainen suosikkini.

Neljäs mielenkiintoinen tapaus oli Gorgonzolan ja Estrellan täysjyvälastujen suloinen kombo. Sen parasta aluetta oli ehdottomasti jälkimaku, kun oikea suhde löytyi.

Koko homman päätteeksi tosiaan jämäjuustoja maisteltiin vielä appelsiini-, vadelma- ja ties minkä hillon kanssa.

Voitto meni kirkkaasti gorgonzolan ja sipsien tiliin (98), kokonaisen kymmenen pisteen perästä tuli roquefortin sekä vaniljajäätelön yhdistelmä (88) ja heti sen hännillä bleu d'auvergne päärynäkarpalohillokkeen keralla (86). Valdeonia kookoshillolla emme suosittele kenellekään (53). Melko villi ilta.

Tulevaisuuden tastingeihin ehdoteltiin importlimsoja, kahveja tai hedelmiä. Hedelmien suhteen tosin tulee vaikeuksia, kun joukossa on allergisia.

Aiheeseen liittyen:
10 askeleen ohjelma makupalettisi parantamiseen

Ehdota kirjoitusevästä, voita mysteeripalkinto!

Kuva: dcJohn

Tänään monien kaupunkien kaduilla pyörii omituisesti pukeutunutta jengiä, joka jakaa enemmän tai vähemmän karkkia - enkä nyt puhu mistään namusedistä. Tänään kun nimittäin on penkkarit, eli abiturientit päättävät varsinaisen koulutyönsä ja siirtyvät valmistautumaan kevään kirjoituksiin.

Viime vuonna evästin kirjoittajia (ja muitakin eväitä kaipaavia) omalla eväsehdotusten listallani ja ehkä tänäkin vuonna jonkin moinen lista syntyy, mutta ajattelin tänä vuonna myös kisauttaa teitä lukijoita asiasta.

Eli homman nimi on seuraava: jätä tähän postaukseen kommentti, jossa ehdotat ylioppilaskirjoituksiin sopivaa evästä. Vastausaikaa on sunnuntaihin 8.3., kirjalliset kun jatkuvat 9.3. maanantaina. Minä mahtavana ja neliraajaisena, mutta yksijäsenisenä tuomaristona valitsen parhaan ehdotuksen ja palkitsen sen jälleen mysteeripalkinnolla, joka ei ole mielestäni ihan huono. Se jatkaa mysteeripalkintojen sarjaa, joka alkoi viime vuonna italialaisen, japanilaisen ja suomalaisen mysteerin muodossa. Palkinto on saatettu myös mainita aiemmin tässä blogissa.

Jätä kommenttiin jokin tapa, jolla saan sinuun yhteyden: esimerkiksi oman blogisi osoite tms. Jos voittaja ei mitään yhteydenottotapaa minulle järjestä, eikä itse käy ilmoittautumassa voittajan ilmoituksen jälkeen, valitsen maaliskuun kuluttua uuden voittajan. Anonyymitkin keksivät itselleen nimimerkin, muuten ei ole toivoa voitosta kun teitä ei erota toisistanne.

PS. Tänään ainakin Tampereen Hämpille kannattaa mennä tsekkailemaan, minkä ryhmän rekka mahtaa voittaa Moron penkkariplakaattikisan.

Ah, niin viatonta tuotetestausta

Edelleenkään en ole mitään jännittävää ruokaa laittanut, (paitsi ehkä eiliset cheddartäytteiset lihapullat olivatkin vähän jännittäviä, ) joten joudutte nyt elämään näiden tuotejuttujen kanssa. Eilisen lounaan kaverina nimittäin huitaisin huiviini vast'ikään Suomen markkinoille ilmaantunutta Innocent-smoothieta.

Innocent-smoothiet ovat käsittääkseni kotoisin Iso-Britanniasta ja olivat minulle lähes tuntematon asia, tunsin tuotteen tasan siksi, että ystävättäreni oli niistä intoillut aiemmin. Suomessa myyntipaikat ovat harvat ja valitut: lähinnä Stockaa ja Wayne'sia.

Mistäkö sitten on kyse? Smoothiesta, joka sisältää tasan vain ja ainoastaan hedelmiä ja marjoja. Jopa marjojen lukumäärä kohti pulloa ilmoitetaan tuoteselosteessa, kuvassa oleva karhunvatukka, vadelma & boysenmarja sisältää tuoteselosteen mukaan 23 marjaa ja hedelmiä jonkin verran (tarkkaan nekin on annettu). Eikä mitään muuta, kirjaimellisesti vain se oma sokerinsa ja kyllähän sen hedelmäinen ja marjainen potku oli varsin luontevan makuinen.

Minähän otin tuon kyseisen juoman juodessani valtaisan riskin, olenhan allerginen joka toiselle hedelmälle ja varmaan niille joka toisellekin. Ei mitään allergista reaktiota! Tosin maun mango & passionhedelmä kanssa voisi käydä huonommin, siinä appelsiinia ja omenaa on enemmän.

Sanoisin, että tässä on oivallinen välipala itse kullekin. Jos ainesten luontaisuus pitää todellakin paikkansa, tämähän on yhtä juhlaa tämä tuote! Toivotaan, että se tulee muuallekin saataville.

Kultainen kattila

Tämä liittyy nyt vain hyvin löyhästi ruokaan, ehkäpä vieläkin löyhemmin kuin viime elokuinen ruokateatteri Sevillassa. Nimittäin tänään saa ensi-iltansa Kultainen kattila Tanssiteatteri MD:ssä täällä Tampereella.

Kultainen kattila on Jimi Kettusen ja Mikko Makkosen koreografia, koko perheen breakdance-esitys, joka sijoittuu kahden kokin gourmet-ravintolaan. Macholin-tarkastaja vie ravintolalta yhden tähden ja siitähän alkaakin sitten seikkailu!

 

Kuva: Ari Ijäs

Olen menossa tätä itse tänään katsomaan lähinnä kulttuurikuntoilun nimissä, mutta täytyihän tämä teillekin jo tässä vaiheessa jakaa. Uskon tästä irtoavan piristyksen helmikuiseen tiistai-iltaan helpolla.

Pakkausuudistuksen harhauttama perunatesti

Silloin tällöin vanhat tuotteet menevät läpi pakkausuudistuksen ja siitä aiheutuu harhaluulo uudesta tuotteesta. Myönnän minulle nyt käyneen niin Oolannin muutaman perunatuotteen kohdalla, kokeilin nimittäin huvikseni sekä Krouvarin perunoita että Steak House Frieseja ja ihan siitä syystä, että pakkausuudistus hämäsi minua. Olisin varmaan elänyt harhaluulossani hamaan hautaan, ellen olisi Oolannin sivuilta tajunnut tuotteiden pakkausmuutosta - alla olevissa kuvissa on vielä vanhat pakkaukset.

No oli miten oli, ne tuli kokeiltua ja vertailtua keskenään. Steak House Fries oli jotain mitä ravintolat ehkä kutsuisivat maalaisranskalaisiksi tai jotain ja sitten me kuvittelisimme, että ne eivät ole samaa huttua mitä tavan ranskikset. Ero lienee lähinnä muodossa, kun tavan ranskalaiset ovat hieman kiharalla ja tasapaksuja, nämä ovat leveämpiä ja sileitä. Uunissa paistettujen friesien lopputulema on ihan jees, mausteita perään vaan niin on ihan kuin ravintolan ranskalaisia söisi.


Krouvarin perunat taas ovat esikeitettyjä pieniä perunan puolikkaita ja se esikeitto tulikin tarpeeseen, sillä voisin vannoa ettei suositeltu paistoaika ollut mitenkään riittävä. Kuitenkin, tällainen lähestymistapahan on vielä maalaisempi ajatukseltaan ja hyvällä mielikuvituksella saattaa kuvitella jonkun piskuisen kulmakuppilan lihavan kokin rasvaisessa esiliinassaan paistelevan tällaisia perunoita vuosikausia työstetyssä valurautapannussaan. Uunissa kypsennettyjen perunoiden kohdalla tosin tämä enemmän tai vähemmän jännittävä mielikuva katoaa.


Steak House Fries oli ihan jees pikaruoka (pika ja pika, paistoaika ei kuitenkaan ollut ihan kaksi sekuntia), juustoraasteella ja mausteilla sellaista tietynlaista viikonloppusapuskaa - ei tarvetta lähteä grillille. Krouvarin perunat taas kehystivät voissa paistettua nieriäfilettä ja sekä kalaa että perunoita maustoi kaprisvoi ja pieni ripaus savusuolaa. Ei pässimpää, mutta epäilemättä maukkaammankin lopputuloksen olisi saanut jos olisi malttanut ostaa ihan ehtaa perunaa ja hoitaa homman itse.


Pakkausuudistuksessa on muuten otettu käyttöön vähemmän raskas look, tekstityyppikin on tyypillistä käsinkirjoitusfonttia ja luo muuten sitä maalaisuuden harhaa sekin.

Porkkanamafiointia 6.-7.2.

Muistutus Jyväskylän nurkilla pyöriville: Porkkanamafia iskee tänään Mummin pullapuotiin Jyväskylässä!

Niin ja huomenissa on vähemmän ruokaisaa porganointia Vantaalla, kun Porkkanamafia menee elokuviin Bio Grandiin. Sinnekin siis voi toki mennä, eiköhän siellä popkornia ainakin leffasyötäväksi myydä. Ruokaisia leffoja ei ikävä kyllä näytä olevan tarjolla.

Cityn Suuri ravintolaäänestys 2009: parasta ruokaa

City on taas julkaissut Suuren ravintolaäänestyksen tulokset, eli tällä kertaa vuoden 2009 tulokset.

On parasta bailupaikkaa, parasta sisustusta, parasta kahvilaa, parasta baaria.. ja se mikä minua eniten kiinnostaa, eli paras ruoka. Nettisivuilta selviää mikä on kärkiviisikko Helsingissä:

1. Cantina West
2. Santa Fé
3. Raku Ya
4. Tori
5. Mesta

Meillä Tampereella taas top5 on lehden mukaan ruoan suhteen seuraava, jos muistini palvelee minua nyt oikein:

1. 4 vuodenaikaa
2. Bodega Salud
3. Maruseki
4. The Grill
5. New York

Mutta miten muissa kaupungeissa on mennyt, se ei vielä ainakaan sivuilta selviä. Haloo Turku? Muita? Kertokaahan missä Cityn lukijoiden mukaan teidän nurkilla kannattaa syödä.

Mitä tuohon meidän kylän listaan tulee, Bodega Salud minulta on edelleen kokeilematta ja Marusekin paluuseen listalle en olisi enää niin varma.. Mutta 4 vuodenaikaa, hyvä tietää muidenkin pitävän sitä herkkuna - minähän siellä taannoin poikkesin ekaa kertaani. The Grillistä ja New Yorkista tykkään itsekin, tosin ehkä yllätyin niiden sijainnista kärkiviisikossa, mutta toisaalta Cityn lukijakuntaa ajatellen ne epäilyksettä sinne kuuluvat.

Millähän verukkeella saisin seuraa Bodega Saludiin lähiaikoina..

Runebergöverit eli 4 torttua vertailussa

Hyvää Runebergin päivää ja tervetuloa blogiin, jonka kirjoittaja kiskoi lukijoidensa vuoksi runebergintorttuöverit.

Testasin neljän eri valmistajan tätä päivää juhlistavat leivokset ja nyt en sitten muutamaan vuoteen (ainakaan neljään) tarvitse ainuttakaan runebergintorttua. Kiitos, kiintiöni on täynnä. Testissä olivat seuraavat tuotteet:

Lahdelman runebergin torttu

Lahdelman runebergiläinen oli varsin raikas, mutta hyvin perussettiä. Pehmeän mantelinen, ei karvautta ja minun ilokseni tämä ei murentunut juuri ollenkaan siihen tarttuessa. Sokerikuorrute on äklön pinkki, teollisen oloinen. Tekstuuri tasaista massaa, ei lähes ollenkaan sattumia. Luisteli alas ihan hienosti.

Jussinhannan runebergin torttu

Jussinhannan tortussa oli edellistä huomattavasti kuohkeampi olemus, vaikka koko herkku oli mehukkaampi. Ehkä torttu oli hieman lahdelmalaista karvaampi, mutta ei häiritsevästi. Rouheamman tekstuurinsa ansiosta ei luistellut niin liukkaasti alas, mutta ei ollut ollenkaan työlästä niellä.

Kakkukeisarin runebergin torttu

Ulkoasunsa puolesta oletin Kakkukeisarin suoriutuvan viimeiseksi, se kun oli selvästi leveämpi ja vinompi mölli kuin muut kolme. Mutta ihana, paksu, samettinen tekstuuri valloitti minut. Kostein koko rivin herkuista, myös murenevaisin.. Tässä myös parhain hillo, lähes kotitekoisen makuinen. Ohut sokerikuorrutenauha vakuutti minulle myös käsityötä enemmän kuin mikään muu.

Fazerin runebergin torttu

Fazerilan torttu oli kaikkein vaalein ja teollisimman oloinen. Sen rouheaan tylsään tekstuuriin kuului hillittömän kokoisia mantelin paloja ja koska se oli kaikkein kuivin tortuista, se ei myöskään mennyt yhtä helpolla alas kuin muut. Sokerikuorrutteen kanssa oli joku tai jokin intoontunut ihan liikaa.

Lienee selvää, että Kakkukeisari päihitti muut? Heti sen perässä maaliviivan ylitti Jussinhannan tuotos ja Lahdelma hiipi hyvästi pronssille. Fazerin tuotteen päihittivät kirkkaasti.

Tarjollahan olisi ollut vielä esimerkiksi Branderin ja muutaman muun tortut, mutta hyvää päivää kirvesvartta, kaikkea ei minunkaan kaltaiseni raskaan sarjan syömäri voi kestää.

Millä ruoalla laskeutua paastoon?

Viime heinäkuussa kyselin ystävättärelle pataruokaideoita, nyt kyselen teiltä ruokaehdotuksia paastoon laskeutumista varten.

Ajattelin nimittäin nyt ensimmäistä kertaa elämässäni paastota viiden päivän mehupaaston ja järkikin sanoo, että siihen täytyy laskeutua eikä lähteä pystymetsästä. Siispä mitä minun tulisi syödä ennen paastoa?

Tässähän on se ongelma, että allergiat ovat osa minua. Tuoreraasteet esimerkiksi räjäyttävät heti potin, eikä toleranssini appelsiineja, mandariineja sun muita kohtaan ole ollenkaan hyvä.

Ehdotuksia?

En varautunut vieraaseen

Miksi näitä kiireisten ihmisten tuotteita sikiää? Nyt jotenkin kypsyttää, vaikka tiedän itsekin menneeni siitä mistä aita on matalin. Raakapakastepullassa nyt sentään on joku tekemisen illuusio, vaikka en minä erityisemmin siitäkään touhusta välitä. Nyt Myllyn Parhaalta on tullut vain mikrotettavien pullien sarja Vierasvara, joka epäilemättä kaikkiin kiireisiin perheisiin ja kiinteistövälittäjille sattuu kuin nyrkki silmään. Mutta minua vähän etoo.

Ja ihan kuin sitä omaa vierasvarapullaa ei voisi pakastimeen leipoa jonain kiireettömänä päivänä? Kuka sitä paitsi enää menee yllättäen kylään mihinkään, en ole nähnyt moisen tapahtuvan sitten lapsuuteni kännykättömien aikojen.

Tiedän, että olen kokeillut jos jonkin moisia valmistuotteita tämän blogin aikana ja olen tehnyt sen hyvin pitkälti mielenkiinnosta ja nimenomaan blogin takia. Jotenkin en nyt vaan ollut varautunut tähän vieraaseen päässäni. Miksi kaiken täytyisi olla niin helppoa?

Viimeisten viikkojen yksi kohupuheenaiheista on epäilemättä ollut kotiäitiys vs. ns. uraäiteys ja tämä tuote tasan tarkasti on suunnattu enemmän tälle jälkimmäiselle ryhmälle. En tiedä miksi kaikilta on unohtunut, että työssä käyvilläkin ihmisillä on vapaa-aikaa, yleensä melko lailla kaksi kolmannesta päivästä ja hyvässä lykyssä kokonaiset viikonloput. Sinä aikana voi hötkyilyn sijaan viettää lasten kanssa hyvää yhteistä aikaa ja paistaa vaikka vierasvarapullaa. Ei ole ainakaan kaikki pullat samasta muotista.

Ai, että ihan kokouspullaa? Kiitti, mutta voidaanko tukea noita hallin leipomoita kun tässä naapurissa ollaan? Ihan takuulla muutkin voisi tukea lähileipomoitaan, vielä kun sellaisia on. Ja jos ei sopivalla etäisyydellä enää ole, voisi ihan varmasti jutella toimittamisesta.

Rauhoitutaan nyt vähän, minäkin rauhoitun.

Miksi kukaan ei kerro mulle näistä asioista?

Siis on oikeasti olemassa Hotelli- ja ravintolamuseo eikä kukaan ole viitsinyt kertoa asiasta minulle? Millähän verukkeella mä lähden Helsinkiin katsomaan heidän teemanäyttelyään Matkaevästä?

Kevään kirjoja ruoasta ja juomasta

Anteeksi pitkä hiljaisuus, en ole paljon ruokaa ajatellut kun olen jäänyt fiktiiviseen kirjakoukkuun. Se koukku loppunee tänään, mutta siksi aikaa on jotain tarjoiltava. Tässä kattauksessa tulevan kevään uutuuskirjoja aiheenaan ruoka ja juoma.

Katja Bäcksbacka ja Anna Paljakka - Ohukainen ja paksukainen
lettukirja, herkkullisia ohukaisia, makeita ja suolaisia, blinejä, pannareita, verilettuja, vohveleita..

Alexandra Finckenberg, Risto Karmavuo ja Juha Lihtonen - Mestarien vieraana
herkullisia reseptejä ja parhaita viinejä vuoden jokaiselle viikolle, keittiömestarin, viinimestarin ja paistinkääntäjän asiantuntemuksella

Kikke Heikkinen, Santtu Parkkonen ja Ari Talusen - Ilveksen rokkimenyyt
aihe, josta olen aiemmin jopa blogannutkin, Tavastian kylkiäisravintelin Ilveksen rokkimenyyt nyt kirjana

Elina Huhta ja Anna Talasniemi - Sieltä missä pippuri kasvaa
maahanmuuttajien ruokamuistoja, -tapoja ja suosikkiherkkuja

Kirsi-Marja Häyrinen-Beschloss ja Sanna Pelliccioni - Mausteiden matkassa
mausteiden historiaa ja käyttöä, valloittavia tarinoita ja hyödyllisiä reseptejä

Marianne Kiskola - Koti
tuttuja ja herkullisia kotiruokia sienisalaatista makaronilaatikkoon nykyaikaisen perheen keittiöön sovellettuna

Lasse Kosonen - Parempi sieni korissa
ajantasainen ja luotettava sienikirja, pienen kokonsa puolesta sujahtaa vaikka saappaan varteen, Lassen olen muuten maininnut aikaisemminkin

Barty Phillips (Ulla Lempinen) - Yrtit
vanhimpien viljelykasvien esittelyä, historiaa ja kasvatusta

John Reader - Peruna - Eräs maailmanhistoria
melko ilmiömäisen selvästi kirja perunasta, miten peruna löysi tiensä Andeilta kaiken maailman ruokapöytiin

Heikki ja Eeva Remes - Maistuu viinien kanssa
kattava esittely rypäleistä, viineistä ja kotimaisista ruokalajeista, jotka maistuvat erityisesti Espanjan viinien kanssa

Tällaista kirjallisuutta on luvassa tänä keväänä ruoan ja juoman parissa. Henkilökohtaisesti aion tsekata ainakin nuo rokkimenyyt ja letutkin kiinnostavat.