Ja sitten viihteellä kaikki tilaavat juomansa jäittä, sillä jääpalakoneissa hengailee epämiellyttävää aineistoa. Asiasta huomauttaa Aamulehti.
Kyseessä on Eija Jokisen opinnäytetyö, jossa on tutkittu jääpalojen laatua Kemissä, Keminmaassa, Simossa ja Tervolassa. 60 prosenttia jääpalakoneista oli likaisia sisäpuolelta ja 43 ulkopuolelta (onhan se toki helpompi ulkopuolelta siistinä pitää). Jopa 28 prosenttia tutkituista jääpaloista osoittautui mikrobiologisesti huonolaatuiseksi. Kaikkea lasinsiruista ulosteperäisiin enterokokkeihin, eli hyvää vappua vaan! Possunuhan lisäksi meitä vaanii muita ankeuksia.
Huikkaa terassilla siis "juoma jäittä! ja ehkä liskojen yö ei ole turhan villi. Hyvää vapun aikaa kaikille!
Jokapäiväisellä leivällä eli Jokiksella (Elsan ja Aleksin antama lempinimi) oli ilo tulla valituksi Kuukauden ruokablogiksi mallia huhtikuu 2009!
Liityn siis mielestäni aivan erinomaiseen seuraan!
- Tammikuu 2009 Pastanjauhantaa
- Helmikuu 2009 Voisilmäpeliä
- Maaliskuu 2009 Kannuvalimo
Jokapäiväistä leipää on yksi harvoista selkeästi profiloituneista ruokablogeista. Se esittelee ansiokkaasti uusia ja vanhoja tuotteita ja ruokaan liittyviä tapahtumia. Jokapäiväistä leipää muistuttaa, että ruoan ympärillä todella elää kokonainen kulttuuri, johon ulottuu lonkeroita ruokaisista romaaneista lähtien. Jamsin ote ruoka-aiheisiin on aloitteellinen ja kiinnostava!
Mikä Kuukauden ruokablogi?
Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma (SRE) valitsee joka kuukausi Kuukauden ruokablogin suomalaisten blogien joukosta.Tunnustus annetaan blogille, joka toiminnallaan edistää ruoasta käytävää keskustelua, kerää kiinnostuneita ruoka-aiheiden ympärille ja puhuu hyvänmakuisen ruoan puolesta. Ansioiksi lasketaan myös kestävän kehityksen huomioiminen ja yhdessä syömisen esillä pitäminen.
Kiitos!
Tässä kohtaa yleensä pakataan kiittämään Jumalaa ja Akatemiaa, mutta minä kiitän SRE:tä sekä juteodia, joka ilmiantoi itsensä ehdottajakseni. Ja toki kiitos myös muille lukijoille, toivottavasti viihdytte jatkossakin!
Valokeilassa Happy Baking Daysin Linda
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: blogit, haastattelut, valokeilassaLupasin uutta ja tässä sitä nyt tulee! Aloitan tällä säännöllisen epäsäännöllisesti ilmestyvän haastattelujen sarjan, jossa lähestyn muun muassa kanssabloggaajia!
Ensimmäisenä murensin leipää Happy baking daysin Lindan kanssa. Haastattelu tapahtui 28. huhtikuuta 2009 Facebookin ihmeellisessä maailmassa.
Kerro ensin vähän itsestäsi?
Hmm.. musta piti tulla ensin matikanopettaja mutta päädyin sattumalta lukion jälkeen amikseen, kun ajattelin, että olisi helppo hankkia parin välivuoden aikana ihan oikea ammatti. Amikseen hakeminen tuli vähän puun takaa, sattumalta parin kaverin kanssa jutellessa tuli idea ja se oli menoa. Kondiittorin hommat ei siis ole ollut unelma-ammatti pienestä pitäen (halusin olympiahiihtäjäksi) vaikka leipominen on aina ollut kivaa.
Kuulostaa loogiselta ja hyvältä elämänkehitykseltä. Miten sitten päädyit bloggaamaan leipomisesta?
No mä oon ehkä tällainen aloitan-uuden-blogin-kerran-vuodessa ja parin postauksen jälkeen lopetan blogin. Happybakingdays ei siis suinkaan ole mun eka blogi, mutta se on eka, jota kirjoitan ihan julkisesti myös muille kuin kavereille. Ero on nyt myös siinä, että koen olevani ainakin melkein ammattilainen - vaikka en kauheasti ole omia reseptejäni voinutkaan jakaa, mun näkökulma on erilainen ja voin ehkä levittää omia tietojani muillekin. Ja parhaassa tapauksessa voi saada omista töistään jotain rakentavaa kritiikkiä, jonka perusteella voi tehdä paremmin. Bloggaamiselle voi siis keksiä monta syytä :)
Totta muuten, sitä tulee aloittaneeksi kaikkea ja lopettaneeksi ennen kuin se oma näkökulma löytyy. Ihan ekassa entryssä sanot, että haluat oppia uutta. onko blogin pitäminen auttanut siinä tavoitteessa?
Oikeastaan blogin pitäminen ei anna niin paljon kuin muiden blogien lukeminen ja kommentointi. Mutta ainahan oppii uutta, enemmän tai vähemmän.
Ymmärrän, mä koen bloggaamisen ulottuvan oman blogin ulkopuolellekin, kokonaisvaltaiseksi hommaksi. Mitkäs sun lempi- ja vihokkiraaka-aineesi sitten ovat?
Oi, tää on kiva kysymys :) Vihaan kaikista eniten sekoita-jauhe-veteen tavaraa, eli hyydykejauheet, vaniljakreemijauheet ja muut vastaavat jää pois mun tuotteista mahdollisimman pitkälle. Sen sijaan lemppareina taas vaniljatanko, joku hyvä suklaa ja hedelmät ja marjat tuoreena tai pakastepyreenä.
Eli sun suosikkioperaatio ei takuulla ole sekoita-jauhe-veteen, vaan mikä?
Vaikka aidon vaniljakreemin (ranskaksi creme patisserie) keittäminen. Kun sen oppii, siihen menee vartti, ja maku on aika kaukana teollisesta tavarasta. Myös suklaan temperointi on kivaa, nyt kun se alkaa sujua ilman suurempia sotkuja.
Kuulostaa hyvältä :) Mutta sujumisesta puheenollen, sulla sujui lokakuussa Suomen World Skills -karsinnat. Esititkö Tampereella tuolloin voitontanssin? Ehkä Leipuri Hiivan tahtiin?
Taisin muistaakseni vaan halata taustajoukkoja, jotka mahdollisti koko kilpailutoiminnan, eli viime vuoden opettajaa (nykyinen valmentaja) ja koulutusalavastaavaa. Karsintakilpailu oli aika pieni tapahtuma, niin pienet oli tuuletuksetkin :)
Eli rauhallisesti on otettu ;) No mutta tuo voittohan tarkoitti sitten sitä, että susta tuli osa ammattitaitomaajoukkuettamme ja olet lähdössä World Skills -kisaan Kanadaan kisailemaan. Onko elämä nyt yhtä "korkeanpaikan leiriä"?
Ei se vielä ainakaan ole, vaikka aika rankkaa treenaaminen on omalla tavallaan. Maajoukkueella on onneksi oma tukitiimi, jolta tulee vinkkejä nimenomaan muun kuin ammatillisen osaamisen treenaamiseen. Sen lisäksi, että harjoitellaan ammatin omia taitoja, on tärkeetä yrittää pitää myös itsensä rauhallisena ja varautua kaikenlaisiin yllätyksiin itse kisatilanteessa. Treenaaminen muuttuu toivottavasti pian enemmän kilpailumaiseksi, jolloin voi ottaa aikataulut mukaan ja tehdä koko kilpailusetin kerran viikossa.
Korkeammallekin siis toivot leirin kipuavan, hyvähyvä! Onko vaikeaa pitää kilpailusetin salaisuutta ja vaieta kuin muuri? Epäilemättä nimittäin setti on niin hyvä, että tekisi mieli huutaa ääneen sen parhautta?
No ei oikeastaan, kyllä Suomessa voi suomalaisille sen kertoa, mutta nettiin en niitä silti uskalla laittaa julkisesti. Googlaamalla olen löytänyt parin vastakilpailijan karsintakuvia. Kisojen jälkeen voin kuitenkin vaikka jakaa reseptit koko maailmalle (olettaen että ne on mun käsialaa eikä copyrightit ole jollain muulla), en siinä mielessä halua pitää ammattisalaisuuksia itselläni.
Ja mun setissä on kyllä yksi tosi hyvä konvehti, joka tuli puolivahingossa melkein täydelliseksi. Sitä ehkä varjelen kaikista eniten :)
Eli kisan jälkeen muunnut open source -leipuriksi ;) Sitä varmasti toivovat kaikki tai ainakin toivomme pääsevämme maistelemaan herkkuja.
Kyllä mä nytkin voin auttaa jos joku asia askarruttaa, ei sellanen oo keneltäkään pois.
Mites, onko kisasettiin vaikuttanut se muiden blogien tankkaaminen ja kommentointi, ehkä se oma blogikin?
Blogimaailma ei ehkä kisasettiin ole vaikuttanut, ainakaan vielä, mutta netti muuten kylläkin. Kisamaailma on sen verran erilainen, että siihen on haettava ideat edellisistä kisoista ja muilta MM-tason kilpailuissa olleilta. Tietysti silmät pitää pitää auki kaikelle, eli otan vastaan ideoita ihan mielellään :)
Eli kaikki kommentointi ja rakentava kritiikki toivotetaan tervetulleeksi, se on hyvä juttu varmasti sekä sun että lukijoiden kannalta.
Jep, toki saa aina antaa kaikenlaista palautetta ja ideoita.
Ihan takuulla joudut/saat syödä omia tuotoksiasi, onko karmaisevia sokeriövereitä?
Joo, todellakin.
Mutta siis, on kyllä kantapään kautta oppinut, että pitää olla treeneissä jotain suolaisempaa evästä, muuten tulee paha olo, levottomuus ja välillä itkupotkuraivaritkin :)
Kun treenasin syksyllä karsintoihin ja kehittelin ananas-vadelmaleivosta oikeen urakalla, maistelin eri versioita niin paljon että lopulta tuli aina vaan paha olo ja nykyisinkään leivos ei oo mun suosikki vaikka muut tykkää siitä älyttömästi. Ruisleipä pelastaa tommosilta tilanteilta.
Ihan takuulla. Se käsitys jää, että teet hillittömästi töitä. Sokeriöverit vaikuttanee myös opiskelukyvykkyyteen, miten ne opinnot näiden hommien lomassa sujuu?
Tunteja tulee välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta tärkeintä on silti treenituntien sijaan laatu, ja mua välillä turhauttaa oma hitaus. Toisaalta se kuuluu asiaan.
Reseptien kehittelystä puheenollen, onko sulla jotain pitkän tähtäimen haaveita esimerkiksi kirjan julkaisemisesta tai muusta sellaisesta?
Tällä hetkellä ei ainakaan ole mitään noin kunnianhimoisia tavoitteita, valmistuin kuitenkin viime keväänä joten en itse koe olevani mikään superammattilainen vielä vähään aikaan.
Kaikki siis aikanaan :):) Osaatko äkkiseltään heittää suosikkisi muiden kirjoista? Mistä haet ehkä inspiraatiota, ideoita tai muuta vastaavaa?
Joo, oon vähän ajan sisällä törmännyt kahteen ammattilaiskirjaan suklaasta, jotka on vetänyt melkeen jalat alta. Toinen on Culinary institute of American Chocolates and Confections: Formula, Theory, and Technique for the Artisan Confectioner, ja toinen on Stephane Lerouxin Matiere Chocolat. Eka niistä käsittelee enemmän konvehteja ja suklaan käsittelyä, toinen taas taitotöiden tekemistä.
Seisaalteen onkin aika ikävä lukea, hyvän kirjan merkki onkin että jalat menee alta.
Joo :)
Kerrohan minkä aiheeseen liittyvän bloggauksen olet viimeksi bookmarkannut? Tai muun linkin kuin blogientryn?
Tää on vähän paha kysymys, kun asensin mun tietokoneen vähän aikaa sitten kokonaan uusiksi ja kaikki merkit katosi sen mukana. Mutta jos huijaan vähän ja sanon mitä aiheeseen liittyävää olen tänään selannut.
2005 World Chocolate Masters -kilpailun suklaatöistä yritin saada vähän inspiraatiota omaani.
Kelpo vastaus ja voi apua bookmarkkien menetys on kammottavinta tuskaa! Suosittelen ottamaan selainprofiilista kopion uutta konetta tms. varten ensi kerralla ;)
Joo, onneksi en kauheesti oo noita muutenkaan harrastanut ja tärkeimmät on muistissa omassa päässä :)
Loppu lähenee, uskallatko jo ajatella elämää kanadan kisan jälkeen?
Pakkohan sitä on ajatella, ja aika paljon suunnitelmia on. Lähinnä vaihtoehdot on opiskella tai tehdä töitä, mutta vielä ei voi tietää mihin päädyn.
Eli se tullaan varmaankin blogista jonain päivänä lukemaan. Kerro vielä sun suosikkipostaus blogistasi?
Eiköhän se oo se, jonka postasin karsintojen jälkeen.
Näin mä vähän epäilinkin. Kiitos hei, että sain tunkeutua sun personal spaceen tällä tavoin!
Eipä mitään, tää oli ihan jännää :)
Kommentit haastatteluun ja kaikkeen ovat täydellisen tervetulleita! Lindan valmistautumista (joskin salamyhkäistä) voi siis seurata Happy Baking Daysissa ja minä sen sijaan otan vastaan ehkäpä ehdotuksia seuraavien haastatteluiden kohteista ja muuta sellaista.
Kuvat: Linda
Kaikessa elämättömyydessäni ja etäsuhteilussani ehdin katsoa paljon tv-sarjoja ja elokuvia. Tuosta korkeakulttuurista tarttuu aina jotain sellaista mieleen, mikä jää kiehtomaan.
Poptarts
Gilmoren tyttöjen ruokaympyrässä poptartseille oli varmastikin varattu ihan oma lokeronsa, ja ne lienivät suurin piirtein ainoa ruoka minkä Lorelai kykeni ylipäätään "valmistamaan". Käytännössä poptart on isohko täytekeksi, joka lämmitetään leivänpaahtimessa tai mikrossa, täytteitä ja päällisiä on jos jonkinmoisia.
Kuva: Ged Carroll
Tähän ihmeeseen suomalainen voi päästä käsiksi Behnford'sin kautta. Ovat kuitenkin melko heviä tavaraa, jopa minun kaltaiseni hc-syömäri kalpenee näille.
Maapähkinävoi
En voi käsittää miten maapähkinävoi ei nauti suurempaa suosiota Suomessa? Ymmärrän kyllä, ettei meillä ole kiinnostusta paahtoleipämme päälle lätkäistä maapähkinävoita ja hilloa, mutta suklaan kanssa se on minusta melko lyömätön yhdistelmä. Lostissa Charlie syöttää Clairelle mielikuvitusmaapähkinävoita oikean puutteessa.
Kuva: rusvaplauke
Minä rakastan maapähkinävoita, olen rakastanut sitä siitä hetkestä lähtien kun pistin sitä suuhuni ensimmäisen kerran. Haen omani Runsaudensarvesta, sieltä sitä saa luomutavarana. Tarjolla sitä on toki muuallakin, vähemmän luomuna.
Marmite
Tätäkin tavaraa levitetään useimmin leivän päälle ja se on hiivauutetta. Leivän lisäksi sitä käytellään keiton pohjana ja se nauttii suurta suosiota Englannissa ja Australiassa. Muistaakseni karhuherra Paddington pisteli tätä parempiin suihin.
Kuva: Andrea Allen
Käsittääkseni tätä kasvissyöjillekin sopivaa tatinaa myydään luontaistuotekaupoissa ja todennäköisesti kahdessa aikaisemmin mainitsemassani puodissakin. Olen paahtiksen päällä saanut tätä maistaa voin kanssa ja ihan jees kokemus, vaikka sanalla "hiivauute" harvemmin minulle on mitään myyty.
Mac 'n' cheese
Onko amerikkalaista elokuvaa jossa ei mainita makaroonia ja juustoa? Jotenkin ne vain saavat sen kuulostamaan niin ihmeelliseltä asialta, vaikka kyseessä on vain juustoinen makaronivuoka. No, useimminhan siihen viitataan comfort foodina, voiko juustomakaroni muuta ollakaan?
Kuva: Bonnie Bogle
Tottakai olen kokeillut sitä purkkitavaraa, johon lisätään vain voita ja nestettä. Sitä on ollut muun muassa tarjolla Stockmannilla, mutta ei se nyt järin erityisesti eroa paikallisesta pussipastasta - muutoin kuin cheddarisuutensa suhteen. Silti se kiehtoo minua, mikä siinä voi olla niin ihmeellistä?
Caramel Apples
Toinen mitä tulee vähän väliä vastaan, etenkin talvisissa asioissa, ovat karamelliomenat. Ne ovat siis omenoita, jotka dipataan karamellikastikkeeseen tikun nokassa. Ja minusta niissä on liikaa!
Kuva: Kathleen Conklin
Epäilemättä ne ovat terveellisempiä kuin poptartsit, mutta ei voi olla helppoa mussuttaa kadulla tikun nokassa heiluvaa omppoa, joka on kuorrutettu tahmaisella tatinalla? Meikäläisissä koordinaateissa näitä pääsee kokeilemaan valmistamalla niitä itse, varmaa twistiä luvassa jos käyttää kotimaisia omppoja ensi syksynä.
Näitä minä aina ihmettelen, puuttuuko ihmettelyn aiheista jotain oleellista? Wonder bread?
Kysy mitä haluat, kerro mitä mieltä olet ruokamaailman makaamisesta, näytä meille miten keksi murenee. Kerro kaikille mitä teillä on viikonloppuna syöty, mitä ruokaideoita olet pyöritellyt mielessäsi ja millä olet sammuttanut janosi. Haluan kuulla pienimmätkin mietteet taimista ja suuret korvasienen metsästysseikkailut!
Haluan kokeilla tällaista avointa keskustelua, taka-ajatuksena kuulla mitä on meneillään ja mikä teitä kiinnostaa. Kysymyksiin, ongelmiin ja ihmettelyihin voimme yhdessä etsiä ratkaisuja ja ideoita voimme hioa yhteistuumin. Jos lukemistasi lehdistä tai kirjoista on tullut jotain jännittävää vastaan tai ehkä kuulit radiosta jotakin jännittävää.
Juuri sinun osallistumisesi olisi ilo! Toivottavasti kynnys on riittävän matala.
Kuva: mountainamoeba
Heittäydyin yön pimeydessä villiksi ja päivitin Jokapäiväisen Leivän ulkoasun uuteen uskoon! Eli tässä postauksessa onkin sitten syytä sanoa uudelleen tervetuloa!
Eli tuosta lähdettiin liikkeelle ja päädyttiin hieman erilaiseen ratkaisuun. Pidin taustalla pyörivät piirtämäni kasvikset, marjat ja hedelmät mukana, vaikka joku jossain palautteessa kertoikin niiden muistuttavan vahakangasta. Minä kuitenkin pidän niistä ja Leipä eroaa niillä muiden blogien visuaalisesta ilmeestä, joten ne ovat siis eduksi.
Merkittävimmät erot ovat ehdottomasti hakukenttä, viiden uusimmat kommentin teaseri ja kunkin postauksen perästä löytyvät ehdotukset mahdollisesti kivoista muista postauksista. Toivottavasti näistä on teille lukijoina iloa!
Aion käydä kategoriat läpi ja parantaa niitä, mutta se tulee ottamaan jokusen tovin sillä postauksia alkaa olla likemmäs 500. Tarkoituksena on eritellä proteiinit jne. vähän paremmin, se toivottavasti palvelee teitä myös. Kategorioinnin myötä uskoisin myös noiden postausehdotusten osuvuuden parantuvan.
Eli siis vielä kerran tervetuloa uudistuneeseen Leipään, tulossa on uudenlaisia postauksia, vanhoja hyväksi todettuja juttua ja kaikkea kivaa!
En minä pelkästään makeita herkkuja ja juustoja sieltä Ranska-päiviltä ole hakenut, siitä todisteena esittely näille Jardin Bion tuotteille.
Pistin merkille nimittäin, että aika pitkälti kaikki Jardin Bion lisurituotteet ovat quinoaisia eli quinoaa (kvinoaa) ja luomua. Tämä sai minut heti intoontumaan ja poistamaan muutamat tuotteet hyllystä parempaan talteen. Ensimmäiset valitsemani tuotteet ovat Spaghetti quinoa/tomate bio, Quinoa Royal Amarante aux petits légumes bio ja Grainergie N°1 - 5 céréales. Lisureita kaikki kolme.
Spagetin pistin testiin kun surffailin rinnoilla. Se koostuu täysjyvävehnäjauhosta, kvinoasta, tomaatista, valkosipulista sekä luontaisesta paprika-aromista ja valmistuu 7 minuutissa. Sen maku on selvästi quinoainen ja minusta sen koostumus eroaa melko selvästi tavallisesta spagetista. Se on jäykempää ja aavistuksen sitkaampaa, mutta maistuu oivalliselta. Ikävä kyllä se on melko hankalaa syötävää juuri tuon jäykkyytensä takia, koska se ei taivu haarukalle pesäksi niinkuin tavallinen spagetti. Siis aivan kelpo tuote, mutta käyttäisin sitä mieluummin paloiteltuna spagettivuoassa kuin pitkänä kastikkeen kanssa.
Nimihirviö Quinoa Royal Amarante aux petits légumes bio on tuotteena vielä koeajamatta, mutta se sisältää quinoaa, hirssiä, porkkanaa, purjoa, herkkusieniä, amaranttia ja täysjyväseesamia. Amarantti ei minulle ollut tuttua etukäteen, mutta onneksi Wikipedia pelastaa kertomalla sen olevan viljaa, jota muinaiset asteekit käyttivät. Tämä kehoitetaan joko keittämään 20 minuuttia kevyesti suolatussa vedessä tai pilahviksi kuullottamalla ensin risottoriisin tapaan ja sitten lisäämällä vettä ja imeyttämällä sen sekoitukseen. Uskon lujasti tuotteeseen, mutta jää nähtäväksi miten kuivatut vihannekset natsaavat tässä sekoituksessa.
Grainenergie sen sijaan on testattuna ja hyväksi todettuna! Quinoaa, esikeitettyä vehnää, esikeitettyä täysjyväriisiä, hirssiä ja täysjyväseesamia sisältävä sekoitus on erittäin oivallinen lisuke. 20 minuutin keittely kevyesti suolatussa vedessä tuotti lopputulokseksi mausteiden kanssa mukavan rouhean tekstuurin ja hyvät maut, quinoaisuus kaikkein voimakkaimmin esiin tulevana. Hyvin vetää tietysti mausteita sisäänsä, minä maustoin satsin More Mango Currylla ja sinne se sopi kuin nakutettu. Täytyy varmaan ostaa varastoon, ettei heti lopu.
Olen sitä mieltä, että Jardin Bio -tuotteiden tuominen mukaan Ranska-päivään oli erinomaisen hyvä veto! Näiden kolmen lisäksi on tarjolla paljon muuta, kuten esimerkiksi kastikkeita. Lea Naturesta saa myös Jardin Bion tarjonnasta hyvää kuvaa, en sitten tiedä saako Suomeen tilattua. Siksi kehoittaisin järjestäytymään Stockmannille mitä pikimmiten, sillä nämä tuotteet on Stokka tuonut maahan. Ja ei, en saa mitään tästä firman mainitsemisesta, mikäli se jotakuta vaivaa.
Toukokuussa on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja haastaa itsensä!
En ole nimittäin hetkeen aktivoinut itseäni haasteiden tai meemien parissa, joten katsastin mitä niiden parissa olen aiemmin tehnyt ja punnitsin hieman innostustani. Epäilemättä oikean haasteen tai meemin sattuessa kohdalle, minulla on siihen annettavaa.
Haastan heti kärkeen itseni pistämään peliin lisää hyödyllisiä listoja. Ja haastan sinut tarttumaan meemeihin, joihin linkkejä tämän postin lopussa!
Listat
- 5 muuta mahdollisuutta munavoille
- 10 askeleen ohjelma makupalettisi parantamiseen
- Säilömään eri metodein
- Listamaniaa: Muodokasta pastaa
- Tortilla on lettu
Kuukauden ruokahaastepostaukseni tähän asti
- Pumpamaräng eli aseeni syyskuun ruokahaasteessa
- Mansikkainen briesydän
- Parmesaaniparsarullat
- Kampasimpukoita ja nuudelisalaattia Lolalle
- Aika vierähtää askarrellessa bataattignoccheja ja hemapadippejä
Four Foods on Friday
- Neljä inspiroitunutta ruokakyssäriä perjantaina
- Neljä leffasyöpöttelykyssäriä, koska on perjantai
- Neljä grillikuumaa kysymystä
- Nelisen valkoista perstaina
- Perjantain 4 kysymystä eli Frou Foods on Friday
- Four Foods on Friday #27
- 4 Ruokaa Perjantaina / 4 Foods on Friday #26
Muut meemit
Viikonloppu alkaa ja sitä myöden näilläkin leveyspiireillä tapahtuu ja tapahtuu ruokaisia!
Tampereella nimittäin napsahtavat kymmeneltä käyntiin Tampereen 36. Kalamarkkinat Laukontorilla. Tarjolla on yli 100 myyjää eri puolilta Suomea ja yleisöä viihdyttävät perjantaina Heikki Rönni, lauantaina Turkka Mali ja sunnuntaina Matti Lepänhaara. Kalankäsittelynäytöksiä on tarjolla lauantaina klo 12 ja 14:30 sekä sunnuntaina 11:30 ja 13.
Kalatuotteiden lisäksi torilta löytyy muun muassa leipomotuotteita, käsitöitä ja marjatuotteita sekä mausteita. Jos kalastuksen valvontakurssi kiinnosta, sellaisen voi käydä lauantaina 25. päivä klo 10-14 Tammerkoski-laivalla 38 euron hintaan.
Aukioloajat perjantaina 10-18, lauantaina 9-17 ja sunnuntaina 10-17.
On melko todennäköistä, että Zenton toimistolle ihanat kalaisat tuoksut kantautuvat Laukontorilta enkä niitä voi vastustaa. Työpäivän päätteeksi saattaa olla siis hyvin mahdollista, että olen bongattavissa ostoksilta :)
Minussa on sellainen asetus päällä, että pidän asioiden sotkemisesta. Etenkin rakastan erilaisia surf'n'turf -juttuja, kaiholla muistelen New Yorkin viimekesäistä surf'n'turf -hampurilaista. Eilen minut valtasi lievä tyrskyn ja turpeen himo..
Tähän mennessä lienee selvinnyt, että rakastan äyriäisiä ja pidän pakastimessani hyvät varastot raakoja katkarapuja, kampasimpukoita ja muuta hyvää veden hedelmää - harvemmin niitä tuoreenakaan näillä koordinaateilla saa. Tuon äyriäisvaraston lisäksi tähän hätään löytyi vain broilerin rintafileitä, joten päädyin sitten yhdistämään ne kampasimpukan ja katkarapujen kanssa.
Tyrsky & Turve -tissit
2 naturellia broilerin rintafilettä
4 raakaa kampasimpukkaa
6 raakaa jättikatkaravun pyrstöä
wasabi & sesam -maustetta
suolaa
Oletettavasti pakastetut äyriäiset tulee sulattaa. Sen jälkeen pienennä molempia puukolla yhtä aikaa, kunnes niistä muodostuu tahnaa (pienentäessä raa'asta katkaravusta tulee tahmean oloinen). Mausta tahnaa vähintään suolalla, voit myös laittaa wasabi & sesamin tässä kohdassa jos haluat.
Näytä vähän paistinpannun pohjaa tuorekelmun alla oleville rintafileille, että ne ohenevat ja leviävät vähän. Sitten asenna toinen file joko öljyttyyn tai tefloniseen vuokaan. Voit maustaa filettä valintasi mukaan. Lusikoi äyriäistahna fileelle, melko paksu kerros tulee tuolla määrällä. Asettele toinen filee päälle ja mausta viimeistään tässä välissä päällinen wasabi & sesamilla.
Paista 215 asteella 20-30 minuuttia, kunnes broileri on läpeensä kypsää ja tahnasta katkaravut ovat harmaan ja läpikuultavan sijasta vaaleanpunaisia. Siivuta lopputulos terävällä puukolla.
Nautiskelin omani erittäin hyvällä lisurilla, mutta siitä lisää myöhemmässä postauksessa. Kerrottakoon, että osuin ihan mukavaan lisurihelmeen mainitsemillani Ranska-päivillä, eli sinne vaan skannaamaan mikä se mahtoi olla ;)
Mitä tähän ruokaan tulee, pidän tekstuurien eroista broiskun ja tahnan välillä. Broileri maustamattomana itsekseen on aika lailla yhtä maukasta kuin lasivilla, joten se tarvitsee aika tavalla maustetta seurakseen. Kampasimpukka ja katkarapu taas ovat omalla tavallaan mietoja nekin, mutta pariutuvat sujuvasti voimakkaan wasabin kanssa. Broileriakin wasabinen pieni polttelu avittaa mukavasti. Näyttävyyttähän tästä uupuu, koska värit ovat niin mitään sanomattomat: ensikerralla paiskataan hommaan lisää vääntöä ja väriä.
Nyt on Qaikussa Suvikolla avun tarve, eli jos on tiedossa mainioita juustokakkuja tarjoilevia kahviloita Helsingissä, niin kerro toki tietosi tässä tai Qaikussa.
Itseasiassa, jakakaa toki muidenkin kaupunkien erinomaiset juustokakkulöydöt! Juustokakku on hyvin vakava asia, eikä siitä missään nimessä halua huonoja kokemuksia.
Asiaan liittyen:
Tärkeää asiaa
Pistäkäähän ystävät hyvät merkille uusi keskustelupalsta Luomuttajat! Helpottanee elämää jos ja kun haluaa väistellä jatkuvasti laajemmalle leviäviä ei-luomun-lonkeroita. Luomuttajat kehottaa sivullaan luomuttamaan luovuttamisen sijasta ja sivun muunkin sisällöin kuin foorumin rakentamiseen etsitään väkeä. Luomuwebdesign, mitähän se olisi?
Minä toki jatkan edelleen kaikenlaisten tuotteiden testausta, mutta seurailen Luomuttajia aivan varmasti jatkossa.
Niin siis onko väärin syödä pääsiäiskarkkeja lounaaksi, kun on liian kiireinen etsiäkseen oikeaa ruokaa? Onhan tämäkin tietysti ongelma ratkaistavaksi, vakavasti otettava ongelma ;)
Minä koen, että syöminen on liian iso ilo elämässä, jotta ruokailuja voisi korvata karkilla tai jollain ateriapatukoilla. Minusta sekä kotona että töissä tulee olla jotain niin helppoa ruokavarantoa, että niistä kiireenkin keskellä pystyy hetkisessä pyöräyttämään vähän jotain maistuvaa ja ravitsevaa. Ja jos on niin kiire, ettei työpisteeltään pysty poistumaan, kannattaisi tarkistaa vähän prioriteettejaan, vai mitä olette mieltä?
Jos nyt sitten sattuisikin olemaan niin, että suklaamunia jäi pääsiäiseltä jostain syystä työpaikalle ja ne alkavat lounasaikaan näyttää houkuttelevilta, niin kannattaisi silti jaloitella läheiseen kauppaan ja ostaa suklaamunille kavereita:
- täysjyväleipää + banaania + suklaamuna = suklaabanaanileipä (mikrota tai paahda mahdollisuuksien mukaan)
- pähkinöitä + kuivattuja marjoja + suklaamuna = suklaapähkinöitä ja -marjoja (sulata suklaata vähäsen mikrossa ja sotke pähkinöihin ja marjoihin)
- pikapuuroa + banaania + suklaamuna = suklaabanaanipuuroa (kyllä se suklaa sinne sulaa)
Syömisen tulisi olla pieni nautinto, eikä vain ravinnon mättämistä - kaikille aisteille. Eikö?
Stockmannilla on teemana à la française, kuten Aleksikin on blogissaan viva ciabatta! osoittanut.
Etenkin ruokapuoli ja kioski ovat täynnänsä ihania ranskalaisherkkuja, tajuntani oli räjähtää kun tajusin leivonnaistiskistä macaronsit! Niihin rakastuin erään kerran Helsingissä retkeiltyäni. Ja nyt niitä on aivan käden ulottuvilla Stokkalla. Aleksi taas kehoittaa hakemaan Valrhonan suklaita ja yhdyn tuohon kehoitukseen.
Delin puolella sen sijaan oli tarjolla herkullista salaattia, joka takuulla tulee esiintymään kotitekoisena versiona sinisessä keittiössä aina uudestaan ja uudestaan. Vesimeloni ja viinirypäleet rakastaa vuohenjuustoa ja sinihomejuustoa... Niin, juustoista puheen ollen, ison kasat kaikkia ihania muutoin valikoimaan kuulumattomia juustoja!
Jos saa esittää toiveen, niin seuraavat teemaviikot olis japaniaiheiset, jooko?
Olette kai jo kuulleet, että Suomessa ja muissa Pohjoismaissa Coca-Cola Light -tölkit ja -pullot vuorataan lähiaikoina Paola Suhosen suunnittelemaan Bambi-kuosiin? Minä nyt tietysti olen asiasta kiinnostunut, sillä olenhan kauniiden tuotepakkausten ystävätär. Ja nyt Coca-Cola yrittää tuoda Paolan kynän jäljet kaikkien huulille.
IVANAhelsingin lisäksi erikoiskuoseja ovat suunniteltu tuotemerkkien Normaluisa, Baum und Pferdgarten ja Miriam Ocariz parissa.
Ihan kiva, mutta minun huulilleni nämä kuvan kauniit tölkit eivät varmaankaan tule kohoamaan, sillä nämä pakkaukset sisältävät nimenomaan Coca-Cola Lightia. Minusta tämä on kiero konsti juottaa sitä laihaalohtua kenellekään! Vai nykyaikaisen, persoonallisen naisen juoma! Antakaa minun kaikki kestää... Nyt näenkin sitten mielessäni Coca-Cola Zero -tölkkejä, joiden kyljissä Bambin emo makaa surmattuna, olisihan se miehekkään miehen valinta.
Onhan toki siro ja pikkuruinen Bambi sitä mitä jokainen nainen epäilemättä haluaa olla, että sinänsä melkein oikein. Kohta ne varmaan lisää omegoja 3 ja 6, probiootteja ties mitä tähänkin tavaraan, saadakseen sen terveysvaikutteiseksi. Ja kaunis kuori päälle tietysti. Jos juotte colaa, juokaa nyt ihmeessä edes tavan colaa.
Tottakai vaahtoan, tölkkiäni on ravisteltu!
Kuvat: Coca-Cola
Muistutus, että huomenna alkaa seuraavan Ruokaisa romaani -teoksen käsittely! Käsittelyssä siis Anthelme Brillat-Savarinin Maun fysiologia ja mukaan ehtii mainiosti.
Lukupiiriin on ilmoittautunut jo yli 20 jäsentä ja lisää mahtuu. Tervetuloa ottamaan haltuun oma lukukuukausi.
Minä olen ainakin ihan paksu oma itseni, mutta minä nyt en muutenkaan lähtisi rannalle notkumaan. Sen sijaan ole kyllä antanut itseni listata Foodoon ruokia, joita tulevaisuudessa kokeilla sellaisenaan tai mistä inspiroitua:
- paahdettua lohitartaria salaattipedillä
- mango-jogurttisorbettia mantelirouheessa ja tuoreita marjoja
- serranoon kääritty kananpojanrulla ja bataatti-perunapyree
- rahkapannacotta ja mango-passiongéle
- tapenadelohi
- lohipastrami-salaatti
- mascarponella täytetty ananasravioli
- oliivi-kapris lihamureke
Edelleen olen sitä mieltä, että ohjelma on varsin jäykkä ruoanlaittoa lukuunottamatta ja visu on sori nyt vaan ihan kammottava. Mutta en koskaan katsokaan lähetystä niin, etten pääsisi skippaamaan kaikkea epäkiinnostavaa. Ja mitä paksuuteeni tulee, valitsen paksuuden, sanoivat muut mitä hyvänsä.
Fashion statement: essut arkeen ja juhlaan!
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: blogit, kysymys, linkit, muoti, pohdiskelu, tyyli
Minä ja muoti emme oikeastaan ole mitenkään erityisiä ystäviä, vaikka toki työn puolesta tarkkailen kauden värejä tarkastikin. Ystäväni Stella tietysti muotibloggaa Paras aika vuodesta -blogissaan ja olen salaa toivonut hänen sekä muiden muotibloggaajien löytävän keittiöihinsä ja muutenkin esiliinat.
Esiliinoja näkee tänä päivänä lähinnä tarjoilijoilla, baristoilla ja muissa ammateissa univormun osana. Vanhoina hyvinä aikoina esiliina oli siveyden suojavaate ja Wikipedia tietää kertoa sen varjelleen naista pahalta silmältä. Esiliina toki tarkoitti myös nuoren naisen suojelijaa miesseurassa, suojelija yleensä pukeutui esiliinaan.
Vaikka en juuri viattomuuteen ja siveyden suojeluun tämän päivän maailmassa uskokaan, uskon tietynlaisten pikkuessujen potentiaaliin perusasujen osana. Ruoanlaitossa ja muutenkin, olisi kiva suojautua pahalta silmältä. Ehkä on hieman kieroa ajatella samaan aikaan, että essuissa on tiettyä seksikkyyttäkin ;) Eihän ole ihan hassu ajatus tuoda essuja takaisin päivittäiseen pukeutumiseen?
Ystäväni Maj* on Omin sanoin lähtenyt jo keittiössä hommaan mukaan. Minulla on omassa keittiössä käytössä musta pitkä puoliessu ja tekeillä oman mallin mukainen raidallinen essu. Ehkä jossain kohtaa rohkaistun harjoittamaan mitä saarnaan ja astumaan ulos pikkiriikkinen puoliessu vyötäisilläni. Ehkä voisi pistää harkintaan rouhean rock'n'roll-essun lahjoittamisen eräälle bloggaajalle.
Nyt tilaukseen Nathalie Mornun A is for Apron teoksesta pian tuleva suomennos Ihanat essut!
Essuinspiraatiota:
- robot in the kitchen
- roses and skulls in the garden
- hot aprons make me smile
- not your grandmother's gardening apron
- craft apron close-up
Käytätkö sinä essua kokkaillessasi? Voisitko kuvitella käyttäväsi essua muuten? Onko lopultakin ihan turha kankaankappale?
Kuva: Renee
5 muuta mahdollisuutta munavoille
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: blogit, linkit, listat, pohdiskelu
Onnistuin hoitamaan homman niin, että minulle jäi ylimääräistä munavoita karjalanpiirakoiden loputtua, joten mietiskelin sille sitten sopivia paikkoja ettei se menisi haaskuun.
Jos sinulla siis on vähän ylimääräistä munavoita, tässä on 5 mahdollisuutta sille.
- Voileipäleivos
Vastaan tuli useampikin blogi, jossa voileipäkakkuun on täytteeksi laitettu munavoita. Jos sitä on vain vähän eikä kokonaiselle kakulle tarvetta, niin herkuttele toki vain leivoksella. Inspiraatiota: Marileen kinkkuvoileipäkakku, Julien kalavoileipäkakku ja Katen lihavoileipäkakku.
- Leipä ja kala/kana/liha tms
Paahdettu ruikkari eli ruisleipä ja savukala epäilemättä sallisivat munavoin seurakseen, inspiraationa Polkkapossun savusilakkamunavoi. Mikäänhän ei estä käyttelemästä munavoita paahdetun bagelin ja paistetun pekonin kanssa aamiaisella tai uunituoreen sämpylän ja vastapaistetun kalkkunafileen kanssa.
- Suolainen pannari/letut
Monkeyfoodilassa munavoita tarjoillaan pannarin kanssa ja minusta se on erinomainen idea. Suolaisen täytteen letuissa pieni nokare munavoita ihan varmasti mennee myös.
- Pasta
Tykkään aina välillä nakata vastakeitetyn pastan takaisin kattilaan, jonka pohjalle olen sulattanut voin ja paistanut vähän valkosipulia, ehkä mausteita. Munavoi kelvannee aivan hyvin tähän hommaan myös jollain tasolla. Hyvä lopputulos siitä ainakin tuli.
- Maustevoi
Mikäänhän ei estä käyttämästä munavoita niinkuin maustevoita, pannukuuman pihvin, kalan tai muun päällä. Ehkei se kaikkein tavallisin makuelämys ole, mutta mitäs väliä sillä sitten on?
Kuva: Michael Cote
Moderniksi munajuustoksi tätä tuoreimmassa Maku-lehdessä kutsuivat ja sitähän se sitten olikin. Tämä on viimeinen otos viime viikonlopun pääsiäispöydästä, jonka tarjosi mams. Resepti johon palataan takuulla elämän myöhemmissäkin vaiheissa, ehkä pienin variaatioin.
Resepti on siis Maun omaisuutta ja muuttamaton.
Moderni munajuustoSiihen nähden, ettei tämä sisällä pippuria, on sen aavistuksen pippurinen maku hassu. Ja yhden kynnen juustoksi valkosipulin maku on yllättävän läsnä, ehkä se on se kiinteys mikä sen illuusion aiheuttaa. Oikein hyvä juusto, pienen palan kun sipaisi valkosipulirosmariinileivälle, niin oijoi! Enkä epäile hetkeäkään, etteikö se vaikkapa pastan päälle murennettuna olisi törkeän hyvää.
20 annosta
1 prk (500 g) raejuustoa
1 prk (250 g) maitorahkaa
50 g hienoksi raastettua parmesaania
3 munaa
1 valkosipulinkynsi
1½ tl suolaa
4-5 oksaa tuoretta timjamia
4 rkl hienonnettua persiljaa
Kumoa tehosekoittimeen raejuusto, rahka, parmesaani, munat, murskattu valkosipuli ja suola. Riivi joukkoon timjaminlehdet ja hienonnettu persilja. Soseuta kaikki ainekset tehosekoittimella tasaiseksi massaksi.
Vuoraa reilun litran vetoinen rengasmainen kakkuvuoka kelmulla. Sivele kelmu öljyllä. Kaada massa vuokaan ja nosta se varovasti kuumaan vesihauteeseen. Kypsennä 150 asteisen uunin keskitasossa noin 1 tunti 15 minuuttia, kunnes juustomassa tuntuu vuokaa varovaisesti heiluttaen täysin kiinteältä.
Nosta vuoka jäähtymään ritilälle. Kumoa juusto täysin jäähtyneenä vadille ja poista kelmu. Nosta kakkuvuoka takaisin juuston päälle ja peitä vati huolella kelmulla. Nosta viileään. Valuta vadille valunut ylimääräinen hera ennen tarjoilua ja koristele juusto yrteillä.
Juustosta valuu säilytyksen aikana heraa. Huolehdi, ettei kosteus valu muihin ruokiin.
Tänään haluan esitellä teille erinomaisen tavan surffailla ruoan (ja kaiken muunkin) maailmassa. Minä haluan surffaillessani yllättyä ja täten toivon sitä myös muille. Siksipä esittelen teille StumbleUponin.
StumbleUpon (SU) on sosiaalista kirjanmerkkausta ja yllätyksellistä surffailua. Rekisteröidyt käyttäjäksi, asennat työkalupalkin (lataa) selaimeesi (helppo nakki, Firefox, IE, Flock) ja alat klikkailla SU-nappulaa. Kerrot napin painalluksella piditkö saamastasi sivusta ja jatkat ehkä matkaa, samalla SU-profiiliisi kertyy kirjasto tykkäämistäsi sivuista. Tämä lyö koska tahansa hakukoneet uuden yllättävän sisällön etsinnässä!
SU oppii sen perusteella mistä pidät ja mistä et pidä ja tarjoilee sitten lisää sisältöä. Voit toki käydä sivulla kertomassa oman tilisi asetuksissa (preferences) kiinnostuksen kohteistasi (interests): minä olen opettanut omalle työkalupalkilleni muun muassa kiinnostuksen kohteet Food/Cooking, Ecology ja Wine. Minulle SU tarjoilee siis kattauksen näistä asioista.
Sivu voi ensin vaikuttaa pelottavalta, mutta voit vaikka unohtaa koko sivun kun olet kirjautunut ja asentanut työkalupalkin. Sitten voit klikkailla innoissasi ja tsekkailla lopputuloksia. Ja jos vastaan tulee muuten surffaillessa joku sivu, josta haluat tykätä StumbleUponissa, senkun painat peukkua ja sivu lisätään mukaan muiden kompasteltavaksi. Erinomaisen hyvää sisältöä lisättäväksi ovat reseptit, erilaiset listat jne.
Hommassa on paljon muitakin ominaisuuksia, joihin kannattaa tutustua ehkä vasta kun perusstumblailu on patahanskassa.
Esimerkiksi viisi viimeisintä kompastustani (stumble):
- VegCookingBlog: Perfect Tofu
- Extratasty
- Wesabe: Frugal Foodies: Grocery List Basics
- Sugarlaws: Nutella Ice Cream
- Dinner with Julie: Mexican Party Food (Including Jalapeño Poppers)
Älköön kukaan siis pelätkö pientä asennusta, hypätkää mukaan mukavaan kompurointiin! Jos rajaatte mielenkiinnon kohteenne, lupaan helmiä ilmestyväksi.
PS. Olisi kiva saada mukaan lisää suomalaista sisältöä. On myös oiva tapa osoittaa rakkautta lempiblogeilleen stumblaamalla niiden postauksia (mieluummin yksittäisiä postauksia kuin koko blogia).
Aiheeseen liittyen:
Tweet tweet!
Karitsa rullalla ja ajatuksia viinistä
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: lehdet, muiden reseptit, pohdiskelu
Mams kattoi pääsiäispöytään myös lammasta ja resepti löytyi Mausta niinkuin todellisen yllätysmunan reseptikin. Jokapäiväisestä leivästä ei välttämättä ole huomannut, mutta pidämme paljon lampaan lihasta ja pidämme hävyttöminä niitä, jotka sitä villasukkaan vertaavat. Yleensä tapanamme on syödä se varsin simppelisti, mutta nyt pitkän viikonlopun kunniaksi kääryleenä.
Ja muutan tässä kohtaa nyt periaatettani olla kirjoittamatta myynnissä olevien lehtien reseptejä, kun se ei kerran saa vankkumatonta kannatusta. Olen edelleen sitä mieltä, että resepti on teos siinä missä runouskin. Tämä seuraava resepti on siis Maku-lehden omaisuutta enkä ole siitä mitään muuttanut.
Valkosipuliset karitsakääryleetMaussa suositellaan tämän pääruoan kanssa Brown Brothers Shirazia tai Inycon Shiraz Viognieriä. Brown Brothersille valmistajana minulla on oma pehmeä kohtansa ollut aina viime vuotisesta Porin keikasta lähtien, Inyconista ei mitään kokemuksia toistaiseksi.
4-6 annosta
8-12 kartisan sisäfileetä
100 g valkosipulituorejuustoa
1 dl pinjansiemeniä
1 dl tuoretta minttua tai timjamia hienonnettuna
½ tl suolaa
½ tl rouhittua mustapippuria
Lisäksi
cocktailtikkuja
Paistamiseen
voita tai margariinia
Ota lihat huoneenlämpöön vähintään tuntia ennen ruoanvalmistusta.
Pane sisäfileet työlaudalle ja painele kevyesti kämmenellä.
Levitä tuorejuusto lihojen pinnalle. Painele pinjansiemenet ja yrtit tuorejuustoon.
Rullaa lihat kiekoiksi ja kiinnitä cocktailtikuilla.
Paista karitsakääryleitä rasvassa paistinpannulla muutama minuutti molemmin puolin.
Lado lihat uunivuokaan ja levitä folio päälle. Kypsennä 10-15 minuuttia 175 asteisessa uunissa.
Tarjoa karitsakääryleet valkosipuliperunoiden ja höyrytettyjen parsojen kanssa.
Olen kyllä ajatellut, että siinä vaiheessa kun olen taas rahoissani, alan käyttää viiniä päivällisen yhteydessä juomana - keskieurooppalaiseen tyyliin. Jos tulisi juotua viiniä vähän muutenkin kuin tastingien yhteydessä. Samassa yhteydessä voisi vähän hidastaa, nyt kun slow foodin merkeissä ei ole iäisyyksiin tapahtunut mitään.
Sitä paitsi uskon lujasti, että keskieurooppalaisemman juomakulttuurin omaksuminen tulee aikanaan olemaan hyväksi jälkikasvuni alkoholikasvatuksen suhteen. Minun se on omaksuttava, kun parempi puolisko ei käytä alkoholia ollenkaan.
Nyt loppui se tuonnemmas asian lykkääminen! Alkaen tänään aion tutustua siihen raakaravinto- eli elävän ravinnon asiaan, vaikka mikä olisi. Olenhan minä asiaa pyöritellyt, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Nyt kun Kemikaalicocktailissa Noora teki marjapuuroa keittämättä, sain boostia tälle aikeelleni.
Peruspilarit ainakin ovat hyvin yksinkertaiset, toki kyseessä on varmasti enemmän elämäntapa kuin pelkkä ruokavalio:
- hyvin sulavaa tuorekasvisravintoa
- runsaasti lehtivihreää
- valmistetaan kuumentamatta (liottaen, idättäen, versottaen, hapattaen, tehosekoittaen, mehustaen, kuivaten)
- yksinkertainen ruoka-aineiden yhdistely
6 kiinnostavaa elävän ravinnon reseptiä yllämainituista blogeista:
- Elävän keittiön mansikkaleivokset
- Auringonkukansiemenpatee
- SBB - Secret boost balls
- Banaanijäätelöpiiras
- Banaanille seuraa (kookosjäde)
- Uudistava juoma
Varmaan sitä olisi vähän parempi itselleen, jos joskus mutta säännöllisesti tätä lajia harjoittaisi, eikö? Jos viikossa viettäisi yhden elävän ravinnon päivän niiden kahden kalapäivän ja parin kasvispäivän kanssa?
ERY:lle eli Elävän ravinnon yhdistykselle joku voisi pyöräyttää uudet sivut.
Ja kuin kunnon kristitty ainakin, maistelin pyhien välissä melko uusia litkuja. Litkuja siksi, että kunnon siideriä tästä kylästä ei saa eikä Alko olisi aukikaan ollut. Lähikauppa tarjoili jos jonkin moista esanssista litkua, joten otin nyt sitten sellaista mitä en ollut aiemmin maistanut: Golden Cap Blackia ja Rediä.
Ensinnäkin, Black on muuten punaista. Ehkä punainen on uusi musta? Paitsi ettei musta ole ollut musta aikoihin. Black nyt kuitenkin on Golden Capin omenasiideriä, joka on maustettu karhunvatukalla ja yuzulla. Yuzu taas on greippiä muistuttava sitrushedelmä. Juoma tuoksui vienosti saippualta, ei tosin maistunut siltä. Harmittoman makuista, mutta ei tarvitse toisten saada.
Red on punaista niinkuin redin kuuluukin olla. Granaattiomenaa ja inkivääriä siellä tavan omenasiiderissä, ei voi sanoa ettäkö olisin nuo maut sieltä oikeasti erottanutkin. Ja miksi olisinkaan, eivät ne oikeasti olleet läsnä. Haju ei ollut niin vahvan saippuainen, mutta kyllä se tässäkin läsnä oli. Muistutti itseasiassa vähän Dermosilin Rediä ;)
Jos nyt jompaa kumpaa täytyisi suosia, niin suosisin Blackiä. Mutta taidan kyllä jatkossakin tehdä valintoja hieman erilaisista valikoimista, jolloin voin kumota prinssejä ja muita herkkuja. Timon veli Laurikin on vielä suutelematta. En takaa, että pysyisin litkujen tieltä poissa, onhan siellä ennenkin oltu, mutta teen sen kaiken teidän tähtenne!
Munarikkaan pääsiäisen lähde onkin tänä vuonna yllättäen mams elikkäs äiti, joka kattoi pitkän perjantain jälkiäiseksi tuoreimmasta Mausta löytämänsä pääsiäismunan. Olin kuvitellut, että tämän vuoden täytemunatarjonta rajautuisi Mignoneihin ja Maraboun maitotahnalla täytettyihin suklaamuniin, mutta olin väärässä ja mams yllätti.
Yllä olevassa kuvassa näette Rölli-suklaamunan täytettynä mango-pistaasirahkalla. Moinen ei ikinä ollut juolahtanutkaan pienen pieneen mieleeni, mutta voi pojat mitä ideoita siitä lähtikään kumpuamaan! Mitä kaikkea älytöntä, mutta hemmetin hyvää sitä voisikaan noihin muniin ujuttaa... Ja herää kysymys, jos pekoni pelastaa mitä tahansa, kuuluuko mihin tahansa myös huonot suklaamunat? Olihan pekonista jäätelöönkin ;)
Mango-pistaasirahka joka tapauksessa syntyy mangoviipaleista, tuoreesta mangosta, maitorahkasta, partaäijästä (ollakseen turkkilaista jogurttia), sokerista ja suolaamattomista pistaasin sydämistä. Tarkan reseptin jätän jälleen kertomatta, onhan tuo kyseinen Maun numero vielä myyntipisteissäkin. Säveltäjä osannee kuitenkin sen näistä vihjeistä puuhastella.
Melkoinen startti pitkälle viikonlopulle, saas katsoa mitä muuta hyvää pöytään vielä katetaan! Bongasin kotikotiin matkustaessani myös 16 joutsenta ja joen, joka oli maitokahvin värinen.
Voi jäätelökesää joka on aivan ovella! Testisankaritar katselee sitä rinta rottingilla, sillä voi pojat ja tytöt mitä herkkuja siellä onkaan. Varsin makunystyröitä kutkuttava on etenkin Carte d'Orin Dark Chocolate Chili.
Ensinnäkään sitä ei oikein hevillä uskoisi, että tummasta suklaasta syntyy jäätelöä, mutta niin tässä vain on päässyt käymään. Se on erilaisen ruskeaa kuin tavan suklaajäätelö, ehkä hieman harmaampaa mutta ei minusta mitenkään luotaan työtävää. Joukossa on pieniä suklaapaloja ja chilin kutina on jäätelössä kauttaaltaan. Chilisyys on siellä selvästi, niinkuin se suklaan tummuuskin.
Paketti on ihan kelvon kokoinen, ei tule järjetöntä överiä jos kahdestaankin tuon 450 milliä vetää kerralla. Armottomalle herkkusuulle menee helposti yksinäänkin. Samanoloinen juttu appelsiinilla voisi toimia myös. Rasia kierrättyy kivasti lounasrasiaksi.
Voi tätä ihanaa tulevaa jäätelökesää. Vielä kun bongaisin lähipäivinä avoimen jätskikiskan, niin pääsisi Valion uutuuden eli Wanhan ajan tervan pariin.
Jos ette vielä ole huomanneet, Foody.fi on nyt sitten Ruokala.net.
Tämän johdosta toivottavasti tulee uutta lukijaa, tervetuloa vaan kaikille.
Bloggaajan kommenttia: toivottavasti myös Ruokalan uutiskirjeissä ruvetaan ottamaan blogit huomioon, palvelun etusivullakin ne saisivat olla hieman suuremmassa osassa - samaan tapaan kuin olivat Foodyssa. Sivu on myös turkasen hidas. Minulta lähtee palautetta, toivottavasti myös muut bloggaajat antavat sitä.
Testisankaritar lähti Mummon kanssa Pariisiin
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: omat reseptit, tuotteet
Kaikkihan tietävät, että vaarilla oli saari ja mummolla muusi ja Testisankarittarella viitta? No, vaari varmaan joutui ennenaikaiseen hautaan sukupolvenvaihdossotkujen takia ja riitaisa perikunta jakoi saaren 18 osaan, mutta mummolla on muusin lisäksi vaikka mitä! Testisankaritar antaa viittansa lepattaa vienossa tuulenvireessä.
Mummon tuotteiden luvataan olevan parasta perunasta. Ja niitä tuotteita siis on sen tutun laatikosta tulevan muusin lisäksi melkoinen määrä niin kuiva-, pakaste- kuin vakuumituotteitakin. Minä maistelin Mummon Pariisinperunoita, joita löytyy vakuumipakkauksessa.
Mummon kanssa Pariisiin
1 ptk Mummon Aitoja Hetivalmiita Pariisinperunoita
½ pss kuorittuja raakoja jättikatkaravunpyrstöjä
oliiviöljyä
voita
1 rkl kuivattua rosmariiniä
loraus limemehua
suolaa
mustapippuria
Manchego-juustoa
Kuumenna pannulla öljy ja voi. Lisää limemehu ja rosmariini. Melko lailla heti voit lisätä perunat paistumaan.
Perunat ottavat jonkun tovin, kun ne alkavat ottaa kevyesti väriä, lisää kuivaksi taputellut, suolalla ja pippurilla maustetut pyrstöt joukkoon paistumaan. 2-4 minuutin päästä on valmista.
Höylää vähän Manchegoa annokselle.
Ei Mummon pariisinperunat huonoja olleet, eivät ollenkaan. Kouluruokailujen takia vähän vierastan tuota vakuumia, mutta ei näistä kumisia tullut. Rosmariini antoi mukavaa makua, tuotettahan ei ole maustettu muutoin mitenkään - siksi suosittelisin myös sitä voita. Jos lähden Mummon kanssa uudelle hetkelle, suuntaan varmaankin Texasin liepeille.
Epäilemättä jokainen meistä haluaisi kokea ravinnostaan enemmän, etenkin näinä päivinä kun harvemmin on varaa herkkuihin ja huipuimpaan laatutuotteeseen. Siispä meidän tulee tehdä kaikkemme makupalettimme parantamiseen.
Seuraa näiden listojen ohjeita, niin palettisi parantuu!
Pistä kaikki aistisi peliin
- Kiinnitä ateriaasi kokonaisvaltaista huomiota: huomioi ravintosi tekstuuri, värit ja muodot ensin näköaistisi avulla.
- Tuoksuttele annostasi sekä kokonaisuutena, että suupala kerrallaan.
- Koettele miten aterimesi painuu valitsemaansa kohteeseen, kuuntele millainen ääni siitä syntyy sekä lautasella käsitellessä että suuhun tuotaessa.
- Haista suupalaa ennen suuhun vientiä. Haju on suoraan sidoksissa ruoan makuun.
- Huomioi miltä suupala tuntuu suussasi, vasta sitten puraise ja anna maun levitä.
Huomio kylmä ja kuuma, tasainen ja karkea, koeta pukea sanoiksi se mitä tunnet. Keskustele ruokaseurueesi kanssa näistä tunteista, yhdessä tuntemukset saattavat löytyä paremmin. Aistit kehittyvät kun niitä käyttää täysivaltaisesti.
Harjoita aivojasi
- Koeta erilaisia lajikkeita samasta asiasta, esimerkiksi neljää eri lajikkeen omenaa rinnakkain. Erilaiset maut ja tekstuurit on helpompi löytää näin.
- Kokeile uusia ja erilaisia ruokia aina kun mahdollista. Älä ota aina ravintolassa samaa annosta, vaan haasta makunystyräsi. Keskity eri kulttuurien väliseen tarjontaan.
- Löydä myös maut, joista et pidä. Makupaletin koulimiseen tarvitaan sekä hyviä, että huonoja makukokemuksia.
- Älä turhaan snobbaile, hyvän paletin kanssa voit nauttia niin läskisoosista kuin carpacciostakin.
- Syö järkevän kokoisia annoksia, jotka kuitenkin pitävät sisällään makujen valikoimaa.
Valitse kuitenkin hyvälaatuisia tuotteita syötäväksesi ja yritä välttää keinotekoisia makeutusaineita, pyri luonnolliseen ruokaan.
Koetapa heti tänään keskustella ateriallasi itse ateriasta, eikä päivän tapahtumista. Jos söisit yksin, niin kutsupa joku ihmeessä kylään! Jaa vaikkapa tämä lista kutsutuille ystävillesi, niin tietävät mitä on keskusteluissa luvassa ;)
On ehkä korkein aika esitellä Jokapäiväisen leivän idea ja ajattelija sen takana.
Jokapäiväisellä leivällä pyrin tarjoamaan reseptin rouheampaan ruokailuun. Ruokaan liittyy paljon muutakin kuin sen valmistus tai syöminen ja Leivällä haluan maustaa noita perinteisiä näkemyksiä. Pippurisia tuotearvosteluja, polttelevia ruokakulttuuritapahtumia, kuumia keittokirjoja yhdessä konstailemattomien reseptien kanssa, miten kulttuuriruokailija voisi elää ilman moisia? Jokapäiväinen leipä on nostatettu ottamaan haltuunsa koko keittiön ja vähän enemmänkin.
Minä olen Hanna (aikaisemmin nimimerkillä jams) ja vastaan Jokapäiväisestä leivästänne tällä hetkellä yksin. Harrastan ruokaa hymy huulillani ja toivon voivani levittää sitä makeaa hymyä muillekin. Olen emäntä-äidin monipuoliseksi ruokailijaksi kasvattama ja salaa toivon ruoasta tulevan joskus minunkin leipätyöni. Toivon voivani esitellä ruokaa mahdollisimman laaja-alaisesti tuotteista keittokirjoihin, resepteistä ravintoloihin ja niin edelleen. Toivottavasti avarran teidän ruokailuelämäänne myös, samalla kuin avarran omaani. Kokeilen mielelläni uusia tuotteita, paikkoja ja osallistun tilaisuuksiin kun mahdollista.
Jos haluat kysyä jotakin tai kutsua minut kanssasi syömään, ota yhteyttä oheisella lomakkeella.
Vietin erityisen laiskan sunnuntain, en edes pukeutunut päivävaatteisiin vaan hengailin koko päivän yöpaitasillani. Niin laiska olin. Ruokakin oli sitten laiskaakin laiskempaa.
Pikapaistoin ohuiksi paloiksi leikattua tonnikalaa öljyssä ja wasabisesam-mausteessa yhdessä valkosipulin kanssa. Sekoitin joukkoon capellinipastaa ja raastoin hiukan päälle keltaista cheddaria. Muutama hiutale savusuolaa ja se oli siinä. Laiskanlaista pastaa.
Tästä kuitenkin taas muistin, miten pidän tonnikalastani eniten. Haluan nauttia sen mieluiten raakana soijan kanssa, siten se on yksinkertaisesti parhaimmillaan. Olihan se toki näinkin hyvää.
Harmaan ja laiskan päivän lohturuokaa, mitä sinä olisit laittanut?
Madventureskin pistää pohtimaan ruoka-asioita
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: ajankohtaista, ohjelmat, pohdiskeluTänään alkaa kolmas kausi tv-sarjasta, jossa on tunnetusti syöty melko mielenkiintoista sapuskaa. Kyseessä on tietysti Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin Madventures. Tällä kertaa ollaan menossa entistä syvemmälle, kauemmas ja korkeammalle kuin tavan turistikohteisiin. Se tarkoittanee sitä, että tullaan myös maistelemaan entistä arvelluttavampia herkkuja: näin voisi olettaa ainakin Hesarin artikkelin perusteella - sen otsikko on nimittäin Madventures: Voiko kannibalismi olla oikein?
Suoranainen ruokaohjelmahan tämä ei siis ole, mutta pistää asioita siltäkin kannalta varmasti miettimään. Suomessahan syötävien eläinten kirjo on melko pieni, mutta syvällä viidakoissa syödään sitä mitä siellä on eikä juuri murehdita onko kyseinen eläin tunnetusti lemmikki länsimaissa tai muuta sellaista. Madventures ravistelee ihan takuulla, tällä kertaa englanniksi sillä tahtovat ravistella vähän muitakin kuin meitä suomalaisia.
Homma starttaa Subilla tänään eli 5.4. klo 22, Amazonilla. Jaksoja on luvassa kymmenen, eikä sitä suositella lapsille.
Työskentelen Zentolla webbiä tekemässä ja eräs alueeni on sosiaalinen media. Eräs sosiaalisen median osa näyttäisi nyt tosissaan rantautuvan Suomeen ja se osa on mikroblogipalvelu Twitter. Mikrobloggaukset ovat siis noin 140 merkin mittaisia päivityksiä ja huomioita elävästä elämästä, vähän kuin Facebookin statuspäivitykset (itseasiassa ne ovat synkattavissa). Twitterissä elämäänsä jakavat niin tavan ihmiset kuin julkisuuden valokeilassakin pyörivät.
Haluan nyt esitellä teille muutamia twitteröijiä, joiden kuulumiset saattaisivat teitä kiinnostaa.
Jamie Oliver näkyy twitteröivän ahkerasti, eilen hän kertoi muun muassa tuoreesta pullasta eli kolmannesta tyttärestään Petalista.
Jokunen aika sitten suomitelkkarissa näytettiin kuinka Rocco Dispirito perusti ravintolaa ja se oli melkoista kaaosta. Twitterissä Rocco kyselee ja kommentoi.
Joitakuita saattaa kiinnostaa Martha Stewartin tweettailut, vaikka hän lähinnä boostaakin ohjelmiaan ja brändiään.
Gordon Ramsey ei oikein ole päässyt hommaan mukaan, mutta ehkä jonain päivänä? Gordonilta melko moni odottaa tweettailua, minä muiden muassa. Hänellä olisi epäilemättä mehukkaita mikrobloggauksia :D
Suomalaisille ei Giada De Laurentiis ole ehkä niin tuttu, mutta julkkiskokki joka tapauksessa. Giada ei ole vielä päässyt vauhtiin, kenties tässä näin päästään asiaan.
Muita julkkiskokkeja Twitterissä:
Tyler Florence
Paula Deen
Cat Cora
Dave Lieberman
Bethenny Frankel
Minähän siis tietysti sirkutan itsekin, yleisesti elämän väreistä. Suosittelen myös lämmöllä kotimaista mikrobloggauspalvelua Qaikua, joka toimintaperiaatteeltaan on aavistuksen erilainen, mutta sekin pelaa lyhyillä viesteillä. Tulkaahan joukkoihin!
Pakko pistää uutuustestiä kehiin, koska en ole laittanut ruokaa tai edes syönyt mitään järin järkevää. Siispä esiinnyn taas teille Rohkeana Testisankarittarena :D Tällä kertaa olen puolestanne tuonut huulilleni Fazerin Rukiisia ruokapiirakoita, joita löytyy kahtena makuna: jauheliha-riisi sekä pekoni-peruna.
Nämähän siis maistuvat teollisilta riisi- ja perunapiirakoilta sillä erotuksella, etät perunapiirakasta löytää nimellisen määrän epämääräisiä pekoninpaloja. Riisipiirakassa on jauhelihan oloista makua, mutta en minä kyllä jauhelihaa konkreettisesti näe.
Pakkaukset sisältävät kukin kuusi piirakkaa, sellaisia tavallisen kokoisia pienelle kämmenelle sopivia. Hämmästyttävää kyllä, ne pysyvät melko ookoosti kasassa syödessä - perunapiirakka lohkeaa helpommin osiin. Minusta se on kuitenkin maukkaampi näistä kahdesta vaihtoehdosta.
Aineslistat ovat raikkaasti täynnä E:tä, joten loppuviimein on parempi poiketa pienleipomosta hakemassa piirakat tai leipaista itse. No, minä poistun tästä maailmasta jonain päivänä joka tapauksessa sinisellä liekillä roihuten... mutta teitä kehottaisin harkitsemaan kahdesti. Eivät ne niin hyvältä maistu, etteikö niitä voisi väliin jättää - sori nyt vaan Fazula.
Tänään vain pieni suuri linkkivinkki etenkin oliiviöljyn ystäville: http://www.ziamaria.fi/
Sillä onhan se totta, oliiviöljy ja etenkin laadukas sellainen on suomalaisissa kaupoissa kallista. Ziamaria tarjoaa mahdollisuuden parempaan, halvemmalla! Tarjolla on myös espressoa, jonka perään minä en kylläkään ole, mutta sehän ei teitä estä.
Tätä kannattaa nyt tarkkailla!
Minä bongasin asian Kulutusjuhlan kautta, kiitos siitä!
Kuva: Pawel Kryj
Alaska paahtuu pähkinöiksi eli B&J:n uutuudet
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: ajankohtaista, tuotteetHyvää aprillia! En suosittelisi syömään silliä enkä juomaan kuravettä. Sen sijaan suosittelisin syöksymään lähimmälle jäätelöaltaalle vahtimaan kun sinne kärrätään uusia Ben & Jerry'sin makuja! Tarjolla on kaksi uutta tulokasta Suomen markkinoille, Baked Alaska ja Chocolate Macadamia.
Chocolate Macadamiassa on Reilun kaupan vaniljaa ja kaakaota sekä joukossa suklaakuorrutteisia macadamiapähkinöitä. Baked Alaskassa sen sijaan vaniljakermajäätelöön kätkeytyy vaahtokarkkiraitaa ja valkosuklaisia jääkarhuja! Jääkarhut ovat ehkä lempparieläimiäni heti westieiden jälkeen, voimaeläimiäni ne ovat takuulla.
B&J's tähtää vieläkin vain eettisempään tuotantoon, mistä isoa plussaa. En malta odottaa, että pääsen maistelemaan näitä. Olisin toki toivonut, että Islannissa tutuksi tullut Chubby Hubby olisi löytänyt tiensä suomalaisten suihin, mahalaukkuihin ja sydämiin, mutta ilmeisesti maapähkinävoihin ja suomalaisiin ei uskota edelleenkään yhdessä. Ehkä valkosuklaajääkarhut paikkaavat kuitenkin.
Lupaan raportoida makuelämyksistä sitten kun sinne asti pääsen. Kumma kyllä minulle ei vieläkään toimiteta maistiaisia etukäteen ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
