Maatilatori aivan Helsingin ytimeen

Huomenna maanantaina 1. kesäkuuta aukeaa Helsingin Lasipalatsissa Eat&Joy Maatilatori -myymälä!

Tämä tarkoittaa sitä, että aivan Helsingin ydinkeskustassa tulee olemaan pohjoisiin, sesongin huippumakuihin ja mahdollisimman prosessoimattomaan täysruokaan keskittyvä liike ja voisin väittää ettei mikään tällä hetkellä kuulosta paremmalta idealta. Toivottavasti se ei jää vain hyvältä kuulostamisen tasolle, vaan täyttää sen!

Kehoittaisin jälleen kaikkia kynnelle kykeneviä tukemaan tätä toimintaa, hakekaa luomuruokaa mysleistä vihanneksiin ja makeisista lihoihin sieltä. Antakaa palautetta ja kertokaa meille tänne kehien ulkopuolelle mistä saatte nauttia. Minäkin suuntaan heti tilaisuuden tulleen Helsinkiin herkkuretkelle.

Eat&Joy Maatilatori
Mannerheimintie 22–24, 00100 Helsinki
Myymälä avoinna:
ma-pe 10–21, la 10–18, su Lasipalatsintorin erikoistapahtumien yhteydessä

Ole hyvä sun massulle tänäänkin

Kuva: Robert McDonald

Tänään on muuten Terveen ruoansulatuksen päivä eli World Digestive Health Day, kiitos World Gastroenterology Organisationin.

Tämän johdosta epäilemättä terveysvaikutteisten elintarvikkeiden valmistajat hurraavat erinomaisista markkinointimahdollisuuksista johtuen, mutta muistakaahan nyt luonnollisten juttujen olevan sitä kaikkein parasta ruoansulatuksenkin kannalta.

Puhdasta ja luonnollista ruokaa kun nauttii oikein, ei tarvitse päivittäisiä ties mitä terveysvaikutteisia jogurttijuomia, vaikka tutkimuksissa väitettäisiin mitä. Terveysvaikutteisten tuotteiden sijasta kehoitan nauttimaan mielenterveysvaikutteisia elintarvikkeita, ne vaikuttavat ruoansulatukseenkin ja sen toimivuus vaikuttaa mielenterveyteen. Oikea ruoka ei ole mitään tavallista ruokaa, oikea ruoka maistuu hyvältä ;)

Joka tapauksessa hyvää ja tervettä ruoansulatusta vaan kaikille! Pellavansiemeniä ja sitä rataa :)

Mitä kuukaudessa tapahtui?

Ihan näinä päivinä joku muu blogi ilmaisee olevansa Kuukauden ruokablogi, joten tsiigataas vähän mitä tämän Jokapäiväisen Leivän kuukauden aikana tapahtuikaan?

Ehdottomasti suosituin postaus on ollut Ruokaa ja rokkikukkoja, eli Jack the Rooster herättää kiinnostusta. Tiedoksenne, että tien toiselle puolen on muuten avattu Vihtorin kirjasto, joka alkaa tarjoilla ruokaa 6.6. alkaen. Sekin varmaankin herättää kiinnostusta tamperelaisissa ja tänne kesäretkiä tekevien keskuudessa!

Pizza on ollut puheena, Pizza jota ei olisi pitänyt syödä on kuukauden toisiksi suosituin postaus ja neljäntenä taas Pizzat: suosikkitäytteitä ja vähän erikoisempia tapauksia. Kuukauden ruokablogissa voi siis surutta jubailla pizzasta ja muustakin pikaruoasta, sillä Sukellus mustaan pakastealtaaseen on vetänyt kansaa puoleensa. Kyselystä huolimatta kyseisten mustien pussien ainesosaluetteloista ei löydy sitä pahinta häijyväijyä eli E621:stä. Sitä sen sijaan löytyi pizzasta, jota ei olisi pitänyt syödä.

Ilokseni kuukauden viidenneksi suosituin postaus on ollut sarja-avaus Finnish Fooddities #1: Dubious dishes for visitors. Se saa jatkoa pian alkavassa kesäkuussa, luvassa on vähän positiivisempaa tuoteasiaa suomalaisesta ruokakulttuurista. Vähän EU-vaalien hengessä muuten, nyt kun tulin ajatelleeksi asiaa ;)

Hakusanojen kärkiryhmää tämän missikuukauden ajalta: jokapäiväistä leipää, jack the rooster, foodoo, chjoko ja pastrami. Foodoo ja sen vaikutukset on osoittautunut kyllä kevään käsittämättömäksi suosikkiaiheeksi. Chjokokin saa himot heräämään edelleen, tälläkin tavalla on nyt sitten kotimaista ruokakulttuuria edistetty.

Onko sitten Jokiksen kuukauden ruokablogiudesta ollut iloa? On ja olen vilpittömästi iloinen siitä, että kohta pian joku toinen saa siitä hyödystä osansa. Liikenne on kasvanut ja muutenkin on ollut erinomaisen kiva kuukausi blogata! Kiitos siitä kuuluu tietysti myös teille, jokaikiselle!

Jatketaan harjoituksia!

Juo itsesi ihanaksi!

Pirtelö on jotain, mikä joko tuo kaikki pojat pihalleni tai Daniel Day-Lewis imaisisi sen pillillä huoneen toiselta laidalta. Tämä pirtelö on jotain, mikä sai minut hyvälle mielelle. Join itseni ihanaksi.

Ihana nainen

Mövenpickin Crème Brûlée -jäätelöä
Reilun Kaupan banaani
loraus kevytmaitoa
ronski lusikallinen mascarponea

Surauta kaikki blenderissä tasaiseksi, maista ja lisää tarvittaessa jäätelöä tai mascarponea, niin että maistuu.

Pehmeä, sopivan makea, kohtuullisen kermainen ja hellä, kaiken kaikkiaan Ihana nainen siis. Jos tämän tekee pistaasijäätelöstä, kyseessä on Toisen planeetan nainen. Mutta jos käytät Chocolate Macadamiaa, olen varma lopputuloksen Myygisestä naiseudesta.

Mistä jäätelöstä sinä olet viimeksi pirtelösi tehnyt?

Ja hei, muistakaahan käydä äänestämässä. Siellä ajetaan meidänkin ruoka-asioitamme muiden asioiden muassa.

Sekoita, hämmennä, käännä ja väännä

Hyvin öljytty ei voi olla huono, eihän? Johonkin oli kasvisliemen jämät käytettävä, ennen kuin ne todella ovat parhaat päivänsä nähneet ja kaapeista onnistuin kaivamaan myös hyvin ikääntynyttä polentajauhoa... Joten venyin hillittömiin suorituksiin ja jopa toteutin jotakin Jamie Magazinen kolmannesta numerosta.

Jamien sekä Gennaro Contaldon ja Jules Huntin kokkailuhetken resepteistä löytyi polenta chipsit ja kas kummaa, siitähän sitä saattoikin lähteä liikkeelle ja astua jännittävän kynnyksen yli. Seuraavana lehden resepti vapaasti suomennettuna, henkilökohtaisesti tein pikkuisen pienemmän erän neljällä jakaen.

Polentasipsit

2 litraa kasvislientä
300 g polentajauhoa
30 ml oliiviöljyä
50 g raastettua parmesaania, plus extraa tarjoiluun
kasvisöljyä paistamiseen
1 rosmariinin oksa

Rosmariinisuola
2 rosmaarininoksallista lehtiä
50 g merisuolaa

1. Tee rosmariinisuola morttelissa, sotke 1 tl suolaa lehtiin oikein kunnolla ja lisää sitten loppu suola.

2. Kiehauta kasvisliemi, lisää polenta ja keitä 10-15 minuuttia koko ajan sekoittaen. Siirrä pois levyltä ja lisää oliiviöljy sekä parmesaani, mausta sitten merisuolalla ja vasta rouhitulla mustapippurilla. Kaada 20 x 30 cm astiaan ja jätä viilenemään, siirrä sitten jääkaappiin kunnes polenta on melko kiinteää.

3. Kuumenna kasvisöljyä, noin 1 sentin syvyydeltä paistinpannussa kuumaksi. Leikkaa polenta 2-3 senttisiin paloihin ja paista erissä kullanruskeiksi. Lisää rosmariinin oksa ja jatka paistamista kunnes ovat tummaa kultaa. Nosta reikäkauhalla talouspaperille valumaan. Mausta rosmariinisuolalla ja tarjoile heti extraparmesaanin ja rosmariinin lehtien kanssa.

Minähän tietenkään öljypaistoneitsyenä mennyt ihan tummaan kultaan asti, mutta eipä haitannut tahtia. Eikä minulla myöskään ollut tuoretta rosmariinia, mutta hiukkaakaan ei kuiva mauste haitannut. Ihan toimiva ruoka myös pienillä muutoksilla, joita aina teen, säännöt eivät ole minua varten.

Mitä öljypaistoneitsyyteen tulee, on sekin nyt sitten tehty. En ehkä nauti siitä. Hyvin öljytyistä jutuista kyllä, eli tämäkin ottaa harjoitusta, joka tekee mestarin. Polentan keittelykin on niin mukavaa, kädet saa mukavasti liikuntaa.

Niin ja mitä Jamien lehteen tulee, se on ihan kelpo. Jään odottamaan mitä tapahtuu kouluruoka-asioissa, käsittääkseni suomikontakteilla on jotain Jamie-yhteyksiä meneillään.

Ruokaisia romaaneja Torin laidalta Munakoisojen kiukkuun

Yhä takkuaa, mutta sitkeästi vaivaan aina vaan. Nimittäin Ruokaisia romaaneja, jossa eilen alkoi neljännen teoksen käsittely. Tämä neljäs teos on vuoden 2006 Finlandia-ehdokas Robert Åsbackan Kring torget i Skoghall eli Torin laita.

Kirja on lyhyt, mutta ytimekäs, joten sen ehtii vielä kevyesti lukaista ja tulla mukaan jutustelemaan. Samalla voikin sitten ilmoittautua viidennen teoksen lukijaksi, emäntänä toimii kesäkuussa Sillä Sipulin hyppysellinen ja hän on valinnut teokseksi Bulbul Sharman Munakoisojen kiukku. Teos ei ehkä löydy ihan helposti, joten etsintä kannattaa aloittaa jo nyt.

Munakoisojen kiukkua kuvaillaan muun muassa näin: Munakoisojen kiukku on kaunokirjallinen keittokirja, jonka ruoka-aiheiset novellit ja perinteiset, vuosien saatossa perheen naisten parissa hyviksi koetut reseptit lomittuvat toisiinsa. Samalla ne paljastavat jotain oleellista naisten suhteesta ruokaan. 

Minä ainakin teen kaikkeni, että saan kyseisen kirjan käsiini. Intialainen ruoka kihelmöi aina, ja kun aiheeseen on paneutunut spontaani taiteilija, mitä muuta voi ruokaan rakastunut visuaalinen suunnittelija pyytää?


Niin ja edelleen sopii kommentoida Maun fysiologiaakin.

Pizzat: suosikkitäytteitä ja vähän erikoisempia tapauksia

Pizza. Mietin sitä aika pitkälti koko viikonlopun ja pistin muutkin miettimään. Lähinnä suosikkitäytteitä, koska se on ehkä helpoin tapa lähestyä aihetta.

Kysyin niitä suosikkitäytteitä ystäviltäni Facebookissa ja Qaikussa. Sain moninaisia vastauksia, yllättävän suoraviivaisiakin siihen nähden etten itse pysty erittelemään suosikkeja sen enempää kuin "aurajuusto tai vuohenjuusto".

Tietyissä paikoissa minulla on toki suosikkini, mitkä johtuvat lähinnä siitä etteivät noiden paikkojen listat koskaan muutu. Esimerkkinä lapsuuden kotikaupunkini Harjavallan klassikko Pizzamestarit. Heidän listansa on aika pitkälti aina ollut sama. Tiedoksenne, että valitsen heillä äyriäis-, katkarapu- tai Fantasia 5 -pizzan. Tiedän faktaksi, että äitini on heille ehdottanut muun muassa vuohenjuuston ja kanan lisäämistä aineslistalle, mutta ei.

No mutta, sain niitä vastauksia ja selkeimmät suosikkiainesten top5 tulee nyt tässä (jaettujen sijojen takia useampia aineksia kuin 5):

1. kinkku
   ananas
2. sipuli
   tuore tomaatti
3. mozzarella
   sinihome
   muut juustot
4. herkkusieni
   salami
5. paprika

Löytyykö ne omat suosikit tästä kärkilistalta? Tietysti otantani on kapea, eikä varmastikaan kerro koko totuutta siitä mikä pizza maistuu, mutta kinkun, ananaksen ja homejuuston komboa käsittääkseni tilataan aika paljon?

Vastauksissa oli hieman erikoisempiakin ainesosia, joita ei ihan joka pizzamestan listoilla olekaan tottunut näkemään. Tässä otos niistä:

• viinirypäle
• smetana
• banaani
• suklaa
• cashew

Vai oliko niitä suosikkeja pikemminkin tässä? Ehkä teilläkin tulee kokeiltua pizzassa vähän epäilyttävämpiä ainesosia? Mitähän kaikkea "älyttömyyksiä" kaapeista on litteälle leivän läpyskälle heitetty aikojen saatossa, sillä onhan kyseessä herkku joka on syntynyt siitä mitä nyt on sattunut olemaan.

Omituisinta mitä minä olen pizzan päällä syönyt on ehdottomasti ollut vaahtokarkit. Henkilökohtaisesti en ymmärrä hedelmiä suolaisessa pizzassa, mutta onneksi minun ei edes tarvitse. Makeisiin pizzoihin harvemmin törmää, mutta se ei tarkoita sitä etteivätkö ne olisi hyvä idea. Tuoreen pizzan päälle nakataan nykyään myös tuoretta rucolaa, basilikaa on sen sijaan käytetty iät ja ajat Italiassa, mutta kotimaisilla listoilla siihen harvemmin törmää.

Minä sen sijaan tekaisin sunnuntaina pizzan, jonka kolmesta pääaineksesta vain yksi mainittiin vastauksissa. Kuvissa seikkailee nelikkopohjalle pyöräytetty mozzarellan, chorizon ja bearnaisekastikkeen liitto, tomaattikastikkeena jälleen aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettu ketsuppi (eihän minulla muuta ole). Jokunen tovi sitten käytin yhden pohjista ilmakuivatun kinkun, helmitomaattien ja yrteillä maustetun vuohenjuuston kanssa. Seuraavaan, viimeiseen pohjaan aion laittaa ainakin guacamolea.

Kiitos niille ystäville, jotka vastailivat. Kiitos Silja, Maija, Rea, Päivi, Sanni, Laura, Mikko, Hanna, Ilkka Suvi, Anne, Elisa, myrtti, fystice, Porni, Suviko, lintsu, Herra, TAir, Kriisi, nikc, viu, Virbana, Armi, samposm, mace ja Juurekas. Käytin teitä siekailematta hyväkseni, toivottavasti ette pistä pahaksenne.

Näin se keksi murenee

Päätin iltasella piestä LU:n uutuuskeksejä kaulimella, lähinnä siitä syystä että ovat saaneet taakakseen niin järisyttävän nimen: Café au LU Noir Extrême Mint Cocoa. Ei vaineskaan, oikeasti halusin vaan jälkkäriä ja sattui olemaan käsillä ihan kivat ainekset. Joten syntyi tuollainen kerrosjälkkäri.

Miellyttävä mureneminen

kuohukermaa
mascarponea
sokeria
Café au LU Noir Extrême Mint Cocoa -keksejä

Vatkaa kerma kuohkeaksi, viime metreillä lisää aavistus sokeria ja roskilla kädellä mascarponea (jota jäi speltosta).

Piekse kaulimella pussissa olevat keksit rouheaksi muruksi. 
Lusikoi kerroksittain lasiin ja tarjoile.

Ei ota kauaa ja on kuitenkin melko lailla salonkikelpoista jälkkäriä. Jos haluaa enemmän ja vieläkin parempaa, voisi säväyttää marjaisalla tai hedelmäisellä välikerroksella. Keksien minttutäyte ja suklaakuorrute tietysti antavat oman olennaisen osansa, mutta ehkä kirpsakka marjaisa kerros räjäyttäisi pistetilin!

Ihan kelpoja keksejä muuten, nimestään huolimatta. Milloinkohan ne oppii, ettei noista maailman pisimmistä nimihirviöistä ole kellekään mitään iloa.

Puljonkia puljonkia!

Vanhoina hyvinä aikoina, kun minä vielä olin nuori, sai monesta monituisesta paikasta ostettua Via-tuotesarjan liemituotteita. Nyt niitä ei enää ikävä kyllä ole tarjolla ja meidän piruparkojen tulee turvautua pahimmassa tapauksessa liemikuutioihin (minä kylläkin yleensä luomukasvisliemijauheeseen). Reippaat tietysti keittelee liemensä itse, mutta voin kertoa etten ole ollenkaan niin reipas.

Siksipä kiljaisin riemusta Keittiöelämää-puodissa tässä taannoin, kun paikansin sieltä Puljongin puljonkeja! Nappasin heti miten varastoihini kasvislientä, mutta tarjolla olisi ollut muitakin liemiä ja demi-glaceja. Hintaa niille tietysti tulee, mutta kotimaisesta laadusta maksaa mielellään.

Puljonkihan lähinnä tuottaa ammattilaiskäyttöön ravintoloihin jne. joten tuotteita ei tavan kaupoista ikävä kyllä löydä. Keittiöelämän lisäksi voi olla mahdollista, että kauppahalleista voisi tuotteita meille taviksille löytyä. Mahdollisuus on myös, jos kaverilta sattuu löytymään tukkukorttia...

Spelttoon kasvisliemi sopi kuin nakutettu ja katson olevani oikeassa kun nyt suosittelen näitä tuotteita. Jos vain tilaisuus tulee, valitse kuutioiden sijasta Puljongin puljonki!

Spelttinen risotto eli speltto

Edellistä syntymäpäivääni vietin taivaalla pyörähdellen, kun ruokailin ravintola Näsineulassa äitini erinomaisessa seurassa. Sen sijaan 27 vuotisuuttani juhlistin ensin päivää aikaisemmin ystävättäreni seurassa New Yorkissa ja Tomaatteja! Tomaatteja! -festivaalin esityksellä YO-talolla ja sitten ihan vaan omissa oloissani itse juhlapäivänä.

Nautiskelin juhlan kunniaksi sesonkiaterian omasta keittiöstäni! Samalla suoritin järjestäytynyttä tutkimusta vaihtoehtoisia lisäkkeitä ajatellen. Mitäkö sitten syntyi? Spelttirisottoa, eli koska koko hoito ei ollut riisiä nähnytkään, niin spelttoa.

Korvasienispeltto

1 prk korvasieniä
2 dl spelttihelmiä
5 dl kasvislientä
½ dl valkoviiniä
pienen pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
suolaa
pippuria
voita
oliiviöljyä
1 rkl mascarponea

Huuhtele sienet, niissä saattaa olla hiekkaa. Tölkitetyt korvasienet ovat muuten heti käyttökelpoisia, tuoreiden sienien ollessa kyseessä, muista keittää ne kahdesti, sillä ne ovat myrkyllisiä. Painele huuhdelluista sienistä ylimääräistä kosteutta keittiöpyyhkeeseen tai talouspaperiin.

Sulata voi laakeassa kattilassa, lorauta sekaan hieman öljyä. Kuullota silputut sipulit. Lämmitä samalla kasvisliemi vaikkapa mikrossa. Lisää pannulle sienet sekä spelttihelmet. Sekoita kunnolla, jotta voiöljy leviää tasaisesti helmiin. Kuullota vielä hieman ja lisää valkoviini.

Kun valkoviini on imeytynyt, ala lisätä kasvislientä kauhallinen kerrallaan kuten risottoakin tehdessä. Anna liemen imeytyä sievästi poristen ja lisää taas kauhallinen. Sitten kun kaikki liemi on kauhottu settiin, rouhaise myllystä vähän pippuria ja suolaa ja sekoita hyvin.

Viimeistelyksi napauta sekaan roima ruokalusikallinen mascarponea ja sekoita se kunnolla joukkoon. Parasta on, kun setti jää kermaisen kosteaksi.

Korvasieniä voi juuri nyt löytää pari vuotta vanhoilta mäntymetsien hakkuuaukeilta, jos tuuri käy.

Voit myös kokeilla kasvattaa korvasieniä itse, tosin varaa aikaa muutama vuosi - tuloksia syntyy viiveellä. Kasvatushan saattaa onnistua paikalla, josta korvasieniä on tavattu aikaisemminkin, kaiva 10 sentin syvyyteen sanomalehteä ja lisää hiekkaa päälle. Vuoden parin kuluttua keväällä lehden reunojen paikkeilta saattaa satoa tulla. Korvasienten kasvupaikat tyrehtyvät umpeen kasvamisen johdosta, joten aina ei onnistu. Mutta kokeilkaa ihmeessä, jos siltä tuntuu.

Mitä spelttiin riisin sijasta tulee, suosittelen lämmöllä!

PS. Onnea isälle, joka tänään täyttää 50 vee!

Kuulevat korvat keittiössä

 Kuva: Orin Zebest

On aika ottaa keittiötouhut kuuleviin korviimme. Käytä tämä pyhäpäivä hyväksesi ja treenaa vähän aistejasi! Huhtikuun alussa postasin 10 askeleen ohjelman makupalettisi parantamiseen ja nyt kehottaisin elämään tänä vapaapäivänä hitaasti, sekä harjoittamaan hieman makuaistin sijasta vähän ehkä epäolennaisemmalta kuulostavaa kuuloa!

Selkeimpiä esimerkkejä lienee vesi, joka ääni muuttuu keittäessä - juuri ennen pulpahtelua ja kiehuessa. Tai vesi, joka osuu kuumaan pannuun ja tietyllä tavalla sihahtaa haihtuessaan. Ja jokainen meistä tietää, miten tietyt asiat tirisevät paistaessa. Mutta koska viimeksi olet koputellut uunituoreen leivän pohjaa ja kuunnellut sen ääntä?

Kehoitinkin aiemmin kuuntelemaan millainen ääni syntyy, kun painat aterimesi kohteeseensa, mutta nyt kehottaisin kuuntelemaan kaikkia valmistuksen vaiheita. Jopa uunista voit kuulla valmistumisen ääniä! Parhaimmillaan ruoista kuuluu erilaisia ääniä vielä suussakin, etenkin jos siihen liittyy poreita.

Eri aineksista lähtee erilainen ääni, niinkuin erilaisista työkaluista lähtee erilainen ääni. Ja niiden yhdistelmistä lähtevät äänet ovat erilaisia nekin keskenään. Kenties wokkailu tulisi tänään kyseeseen ja tuore leipä? Tai risotto, siinäkin pääsee kuuntelemaan jos jonkinmoisia äännähdyksiä.

Väittäisin, että kuka tahansa sokea voisi kertoa meille miten erinomainen aisti kuulokin ruoanlaitossa ja ruoan nauttimisessa on. Ja uskoisin, että jokaisella meillä on lempiäänemme keittiössä: oli se sitten veitsen teroittaminen, omenan haukkaaminen tai munan rikkominen lasin reunaan. Tai ehkäpä jotain henkilökohtaisempaa, kuten rakkaasi rytmi hänen vaivatessaan taikinaa? Mikä se sinun lempiäänesi keittiössä on?

PS. Muistakaahan avoin jutustelu!

Pizza jota ei olisi pitänyt syödä

Tein taas kierroksen kaupoissa siihen tyyliin, että jos tulisi vastaan jotain mitä en ole aiemmin maistellut. Ja tulihan sieltä, Dennis Food Factoryn pizzat, joista valitsin testiin kebabpizzan. Tarjolla olisi ollut jauhelihaa ja kinkkuakin, mutta en oikein ole kummankaan perään.

Täytyy sanoa, että tässä valmispizzassa oli ehkä yksi parhaista pohjista joita olen koskaan saanut maistaakseni valmispizzoissa. Ohut, rapsakka, oikein hyvä! Jopa ilman paistokiveä, jonka hankkimista olen harkinnut jo jonkin aikaa.

Mutta pohja ei tätä pizzaa pelasta, sillä täyte ei maistunut juuri yhtään miltään. Chiliäkin siellä yritti olla, mutta ei tuntunut missään. Sen sijaan arominvahventeita löytyi, nekään eivät tehneet töitään. Kolme e-ainesta, ei hyvä. Joukossa myös se teh möyst iivil eli kaikkein pahin: E621. Kysymys kuuluu, oliko sen nyt ihan pakko olla siellä?

Tällaisen pohjan haluaisin pizzaan aina, ikävä kyllä niin ei varmastikaan voi käydä. Välttäkää näitä, pohjasta huolimatta. Minä nyt joka tapauksessa lähden tästä maailmasta sinisellä liekillä, joten...

Grillattua halloumia pistaasilla

Pidin pari vapaapäivää, kävin kotikotona vähän syömässä ja katsomassa vanhuksia. Ei mitään järin ihmeellisiä syöty, mutta tässä nyt erinomaisen hyvää halloumia pistaasilla! Juttu, johon takuulla palaan myöhemmissäkin elämänvaiheissa.

Pistaasihalloumit

halloumia
pistaasipähkinöitä (nehän on kyllä oikeasti manteleita)
kananmunaa
maitoa
vehnäjauhoja

Kuori pistaasit ja pistä pieneksi tehosekoittimella tai treenaa käsivoimia morttelin parissa.

Viipaloi halloumi, pyöräytä kutakin palaa ensin vehnäjauhossa. Sitten nakkaa pala munan ja maidon (maitoa ei paljon tarvita) seokseen ja sitten murskattuihin pistaaseihin. Tavan panerointi siis, paitsi pistaasipähkinöillä.

Grillaa tai paista pikaisesti. Pistele parempiin suihin!

Minun maailmassani tämä voisi olla jotain yhtä legendaarista kuin pekoniin kääräisty aurajuustolla täytetty herkkusieni ja sehän nyt on ihan järjettömän legendaarinen sapuska se!

Oli muuten ihan hyvää pari päivää myöhemminkin, kun lounaaksi vetelin jämät.

Finnish Fooddities #1: Dubious dishes for visitors

Jokapäiväistä Leipää (Daily Bread) has plenty of visitors from foreign countries as well, even though it's mainly written in Finnish. Most of these visits are probably made by Finns abroad, but I want to give something for potential Nonfinns :)

So this post will start a series called Finnish Fooddities and it is about Finnish food oddities. Hopefully you'll enjoy it!

For years I've been wondering why do reporters have to serve our uggliest and oddest food to foreign chefs and such visiting in Finland?


For example some time ago brittish chef Gordon Ramsay visited us and local morning show hostess Sanna Kiiski served him our famously yucky looking Easter dessert mämmi. She also offered him convenience version of Karelian pastry and leipäjuusto, which is also known as Finnish squeaky cheese. Gordon naturally hated this things, and was wondering why his Finnish members of staff haven't told him about these things. Such a wonder?


First of all, it takes some sisu to eat mämmi without thinking about its appearance. So what if we Finns eat huge amounts it around Easter? It does not mean that it should be spooned to any foreigner mouth by force? It looks like baby poo and we know it. It's not amusing anymore to serve it to those who don't understand it. And convenience Karealian pastry? That was perhaps even dumber mistake, since I'm sure that fresh baked just butter brushed proper Karelian pastry with egg butter would have made the trick. It wouldn't be dry, and even though it also has dubious semblance, it would be tasty. I won't even go to the squeaky cheese, since I'm sure it wasn't served properly. But Sanna isn't the first and will not be the last Finn to serve these to our guests, the shame is going to continue.  Though I'm sure this isn't issue only in Finland. Every single region has it's own specialities, some more extreme than others.

I know that we should be proud of our specialities, since we do have so little of them. But I do think, that our reporters should be so proud of them, that they find the finest of those products and leave the uggliest, the most extreme of them out. There are plenty of other local products to serve, some freshwater fish, some kyyttö, Lapin puikula... And we have our own fantastic chefs to work those lovely ingredients into great portions instead, no need to buy it from nearest Alepa. How hard could it be?

Ministry of Education has just recently recognized food as part of our cultural heritage and there are some movements to increase the appreciation of Finnish food. Hopefully reporters and other hosts do their part of the job.

So, if you have visited our fine land, what odd food have you tasted and what did you think of them? And fellow Finns, what have you presented to your foreign friends from our delightful land?


Photo: Martin Terber

Teemasynttäreitä herkulliseen henkeen

Minulla on pikapuoliin syntymäpäivä, jota en aio juhlistaa millään muotoa. Mutta jos sitä juhlistaisin, muoto olisi ehdottomasti ruokateemainen. Halusin listata muutamia ruoka-aiheisia teemoja syntymäpäivien juhlintaan. Teoriassa nämä sopivat muokattuina sekä aikuisille että lapsille.

Teekutsut

Oiva tilaisuus pienellä jengillä pukeutua fiinisti, istahtaa sievästi pyllylleen, ristiä säärensä kuin leidi ainakin ja tarttua posliinikupin korvaan elegantisti. Tarjoiluna tietysti kunnollista haudutettua teetä, ehkäpä tuoretta limonaadia, klassisia kurkkuleipiä, ehkä kakkua. Sivistynyttä keskustelua päivän polttavista puheenaiheista, kuten säästä.

 Kuva: Beatrice Murch

Kaunis kattaus tähän vuoden aikaan mahdollisesti pihalle, patiolle! Tuoreita kukkia pöytään ja ympärille. Aikuisille riittänee keskustelu, ehkä voisi harkita runonlausuntaa tai pientä musiikkiesitystä. Lapset voisivat askarrella teekutsuhatut tai tiarat, kenties pienet kukka-asetelmat?

Ravintola

Olen iät ja ajat suunnitellut tilannetta, jossa tyhjäisin olohuoneeni kaikesta paitsi ruokailuryhmästä ja kutsuisin pari kaveria kotiravintolaani. En tietenkään ole toteuttanut sitä, mutta olisi aika kiva synttärilahja päästä hyvään kotiravintolaan. Taas olisi mahdollisuus kivaan kattaukseen, ehkäpä hieman erityisempään tarjoiluun (ei valintojen mahdollisuuksia voi vaatia tietenkään): alkupalat, pääruoka ja jälkiruoka, ehkä juustot - ravintolan tasosta riippuen. Aikuisbileissä loppuun asti ajatellut viinit ja ystävä ihan tarjoilijaksi pukeutuneena, esitys hiottuna viimeisen päälle.

Lapsillehan tämä toimii pienissä pirskeissä, samalla avautuu mahdollisuus vähän koulia jälkikasvua ravintolakulttuuriin. Tarjoilut tietysti riippuvat ravintolan konseptista. Mikäli kaipaa aktiviteetteja esimerkiksi lapsille, voisi kyseeseen tulla esimerkiksi kulttuurikokemus ravintolaillallisen jälkeen elokuvan muodossa.

Aamiainen

Olen omalta osaltani väittänyt, että aamiainen on päivän tärkein ateria. Miksipä siitä ei voisi tehdä syntymäpäiväjuhlien teemaa? Okei, ei ehkä ihan toimi kutsua ihmisiä heti aamusti kylään... paitsi jos kutsuu ihmiset ensin juhlapaikalle nukkumaan! Ensin siskonpedissä juoruillaan koko yö ja aamulla alkaa juhliminen: tuoreita smoothieita, puuroja, myslejä, leppoisaa musiikkia, tuoreita hedelmiä, oma pikku aamiaisklubi!

 Kuva: shaners becker

Työlästä? Toki, ideoitahan tässä vaan heitellään. Aamiaisklubi olisi ihanan harmiton, ei krapulaa aikuisilla ja tervehenkisesti porskuteltaisiin menemään. Kenties erinomainen tilaisuus antaa lapsille aamiaiskasvatusta. Aamiaisklubin ohjelmassa chillailua ja aamutoimia, yhdessä päivään valmistautumista.

Muuta?

Kaikenlaisia tastingjuhlia (makukoulukokemuksia lapsille), pizzanpaistobileitä, fonduefestivaaleja, sokeriöverejä cupcaken koristelukinkereitä sekä karkkibuffettibakkanaaleja pyörii mielessäni. Yksinkertainen on kaunista. Löytyykö muita ruokaan keskittyviä synttäriteemaideoita?

Pienenä vinkkinä, että syntymäpäiväni on sopivasti vapaapäivä keskellä viikkoa, jos joku haluaisi minut aamiaisklubilla yllättää ;) Niin ja kaikenkukkuraksi tämä on Leivän 500. postaus!

Sukellus mustaan pakastealtaaseen

Pistin tässä taannoin merkille mustat pussit K-supermarketin pakastealtaassa ja utelias kun olen, tartuin pussiin. Se osoittautui Lamb Westonin vohveliperunapussiksi ja koska olen terveesti koukussa Speakeasyn vohveliperunamättöön (sticky fingersien kanssa tietysti), oli niitä pakko altaasta poistaa.

Kotona sitten tsekkailin, että itseasiassa nimenomaan Lamb Weston tuottaa esimerkiksi McDonald'sin ranskikset ja todennäköisesti se Speakeasykin tilaa tukustaan juuri niitä perunoita. Ero on vain siinä, että he heittävät ne rasvakeittimeen ja minä nakkasin uunipellille. Tiedoksenne, että lopputulos oli ihan yhtä jees, vaikka rasva ei tihkunutkaan ;)

Eihän noiden tuoteseloste mitenkään mieltä ylentävä ole, mutta en minä sitä odottanutkaan. Vohveliperunoiden lisäksi tarjolla oli ainakin twistersejä eli kiharaa sekä pieniä kuorellisia kokonaisia perunoita persiljalla ja merisuolalla. Kokeilin myös näitä jälkimmäisiä ja nehän olivat ihan kelpoja, tosin kuoret snadisti ehkä turhan paksua tavaraa. Töitä sai tehdä syödäkseen.

Pointti tässä on nyt se, että pakastealtaan perunavalikoimaan on jälleen ilmaantunut laajennuksia eli vaihtoehtoja. Oolannille, Mummolle ja muille on ilmaantunut kilpailua. Olen yrittänyt pitää silmällä pakastimia lähinnä noiden Mummon parilaperunoiden takia, mutta eipä ole näkynyt!

Porkkanaa SokeriJussille!

Kuuleeko Oulu? Joko olette pistäneet merkille, että siellä teillä porkkanoidaan ruokamerkeissä 20.5. eli ensi keskiviikkona SokeriJussin Kievarissa ja että se on ihka ensimmäinen oululaisten porkkanointi?

Eikä siinä vielä kaikki! SokeriJussi on nimittäin luvannut pistää 100% + 100% -tuoton energiatehokkuutensa parantamiseen! Se tarkoittaa siis jokaista juuri sinun SokeriJussiin tuona päivänä kippaamaasi euroa kaksinkertaisena hyvään tarkoitukseen. Se on ennätyksellistä se.

Seuraava päivähän on pyhä, joten hyvällä omatunnolla voi mennä keskiviikkona illallistamaan vaikkapa paahdetulla poronfileellä. Ehkä luvassa on jotain porkkanaistakin?

Mitä Porkkanamafiaan muuten tulee, toukokuun lopulla superkokoustetaan täällä Tampereella ja ravintolavarauksen takia ilmoittautumisia toivotaan viimeistään 18. toukokuuta eli ensi maanantaina Facebookin kautta.

Tapastelua

 

Minä ainakin pakkaan laivalla ollessani olemaan niitä, jotka tunnustavat seisovan pöydän ainoaksi ruokailumahdollisuudeksi koko paatilla. No, kävin torstain ja perjantain aikana kääntymässä M/S Isabellalla ja onnistuin ruokailemaan jossain muuallakin kuin Viking Buffetissa. Monilta Vikingin paateilta löytyy Tapas & Wine, jonka kaltaista saattaisi kaivata maihinkin ja tänne syvälle sisämaahan.

Tarjoillaanhan tapaksia tietysti täällä meilläkin, mutta ei sillä periaatteella että sitä näkee tiskistä mitä on valitsemassa. Minua on aina viehättänyt ajatus siitä, että näen mitä syön ja tässä tilanteessa jopa ennen valintaa! Tapaksien suhteen kaipaan sitä myös siksi, että näkee onko kyseessä oikeasti peukalon kynnen kokoinen jutsku vai jotain millä pieni afrikkalainen kylä eläisi kaksi viikkoa, sitä kun ei koskaan voi tietää.

Kuvassa etuoikealla on fetamoussea chilihillokkeella, sen vieressä piskuinen skagen ja heti seuraavana parsaa ilmakuivatulla kinkulla. Valkosipulimarinoidut oliivit ja leipää oliiviöljyllä. Takana kahta juustoa sekä viikunamantelihilloa. Ruokajuomana tässä elämän vaiheessa pelkkä vesi, mutta voi kun voi vesikin olla hyvää ruokajuomaa.

Tuli sitä seisovassa pöydässäkin syötyä, mutta ei siellä mitään uutta ja ihmeellistä ollut. Ei sitten millään muotoa.

Ruokaa ja rokkikukkoja

 

Jälleen huomiota Tampereella liikkuvat ja muualta tännepäin matkalla olevat, kesäretkiä suunnittelevat sekä satunnaismatkailijat, jotka eivät ole vielä edes harkinneet väliaikaistamperelaistumista! Ensi perjantaina eli 15. toukokuuta aukeaa Satakunnansillan kupeessa entisen Virtapankin paikalla uusi rokkia ja ruokaa tarjoileva mesta nimeltä Jack the Rooster. Lupaavat vallan räjäyttää pankin!

Minä ainakin uskallan toivoa, että paikka on vähemmän jäykkä ja kallis kuin mitä Virtapankki oli. Kaikki merkit tosin antavat olettaa, että homma on hoidossa.

Sanovat itse, että:
Well, tähän kylään piti saada mesta, jossa jengi saa yhtä aikaa hyvää safkaa, cooleja drinkkejä ja above all, vitun hyvää musaa. Terassilla sä voit fiilistellä kesäaurinkoa sun 450 lähimmän frendin kanssa. Baari on tosi cool, sellanen cozy mesta, jossa on hyvä fiilis hengailla ja heittää läppää. Safka on aitoa ja omaperäistä. Musan lisäksi on paljon muutakin happeningia, you know, vaikka stand-upia ja terassilla grillibileitä ja vaikka lentopallomatseja.

Jack the Rooster lienee oikea rokkikukko! Seurataan tilannetta, raportoin kun paikka on koettu ;)

Listamaniaa: Täysjyvälisäkkeet

Me suomalaiset olemme perunalle omistautunutta kansaa, silloin tällöin tosin astumme polulta pastan tai riisin tielle ja nykyään jopa harhaudumme aavistuksen kauemmas.

Omistautuneille foodieille nämä lienevät tuttuja juttuja, mutta ehkäpä joku hyötyy tästä katsauksesta hieman.

Couscous eli kuskus

Mitä couscous eli kuskus oikeastaan on? Se on vehnästä tehtyä pyöriteltyä rakeista lisäkettä. Vanhoina hyvinä aikoina se on pyöritelty käsin ja siivilöity aina pienemmäksi ja pienemmäksi ja kuivattu auringossa. Tänä päivänä prosessi tehdään tietysti tehtaissa ja kaupoissa couscousta myydään käyttövalmiina. Suosituinta se on luoteisimmassa Afrikassa.

Kuva: brandi sims

Quinoa eli kvinoa eli kinua

Quinoa on Suomessa tuoreempi uutuus kuin couscous. Se kuuluu savikkakasveihin, eikä ole viljaa kuten monet vastaavanoloiset tuotteet, vaan sen lähisukulaisia ovat muun muassa punajuuri ja pinaatti. Käyttö on viljatuotteita vastaavaa ja quinoa on myös hiilihydraattipitoinen. Quinoa on luontaisesti gluteeniton lisäke, mikä epäilemättä on miellyttävä tieto keliaakikoille. Eteläamerikka lienee suurimpia quinoan käyttäjiä ja tuottajia.

Kuva: Christian Guthier

Bulgur eli bulgurvehnä

Couscousin tapaan bulgur valmistetaan vehnästä (kuvassa vasemmalla). Kyseessä on suurimomallinen ruoka, sananmukaisesti se tarkoittaa murskattua vehnää. Tosiasiassa prosessi on murskaamista monimutkaisempi, sillä jyvät esikeitetään, kuivataan tai paahdetaan ja murskataan ilmeisesti sitten vasta. Käyttö vastaa couscousia sekä riisiä ja on olemassa eri karkeusasteita. Bulgurin mineraali- ja vitamiinipitoisuus on korkeampi kuin esimerkiksi couscousilla. Lähi-Itä on tunnettu bulgurin käytöstään.

Kuva: Kirrily Robert

Barley eli ohra

Ohra on löytänyt tiensä ruokapöytiin korvaamaan esimerkiksi riisiä. Ohrahan on viljakasvi, joka pärjää meikäläisissä koordinaateissakin melko erinomaisesti (koko Suomessa itseasiassa). Ohrasuurimoissa on enemmän proteiineja ja rasvaa sekä kuituja kuin riisissä ja B-vitamiinien suhteen ohra on parempi valinta. Keliaakikoille ohra ei ikävä kyllä käy. Ohra on vanhimpia viljeltyjä viljalajeja. Kotimainen ohra on tietysti ekologisempi vaihtoehto näihin muihin nähden.

Kuva: James Cridland

Täysjyvätuotteita on näiden lisäksi tietenkin myös villi- ja täysjyväriisit. Ne lienevät tutumpia vaihtoehtoja.

Kivikkoinen siiderin nielentä

En tiedä huomasitteko, mutta tässä taannoin vietettiin vappua? Ainakin simaa oli blogistania piukassa, minäkin annoin oman osuuteni siihen soppaan. Aattona kuitenkin osallistuin kansalliseen juopumisfestiin, mutta uskollisesti lukijoitani ajatellen!

Hurjana tyttönä testasin taas siideritarjontaa, tällä kertaa muun muassa ruotsalaista Kiviksin Astrakania. Se herätti seurueessani hilpeyttä nimensä perusteella, jostain syystä. Ehkei Torr Astrakan Äppelcider vaan kuulosta herkulliselta muiden korviin? No, ei valehdella, ei se kuulostanut herkulliselta minunkaan korviini.

Oliko se sitten herkullista? Eipä voi väittää, että olisi ollut. Kuiva on tosiaan kuivaa, sen lupauksen se täyttää (torr on kuiva, jos ei ruotsi ole patahanskassa). Tuoksu tunkkainen ja maku minusta mitään sanomaton. Ei sen nieleminen mihinkään santapaperin sisäistämiseen verrattavissa ole, mutta rahalla saa parempaakin.

Puolenlitran tuska kesti iät ja ajat, en siis suosittele tätä länsinaapurista tulevaa juopumisjuomaa. Ehkä heidän tulisi vaan pitäytyä pehmyöissä.

Semikokkailtua semigourmetia

Semilaitoin ruokaa, kun ostin testattavaksi Apetitin rukiisen Nelikko -pizzapohjapaketin ja pyöräytin ensimmäisestä pohjasta itselleni illallisen. Pakkaus siis sisältää neljä suorakaiteen muotoista pizzapohjaa ja niiden tuotesisältö näyttää ihan lohdulliselta.

Semikurmeeta ruispizza

1 Nelikko rukiinen -pizzapohja
artisokansydämen paloja yrttiöljyssä
chorizotäytteisiä oliiveja
valkosipulin kynttä siivuna
vuohenjuustoa
aurinkokuivatuista tomaateilla maustettua ketsuppia

Lämmitä uuni 250 asteeseen ja voitele sillä välin pizzapohja ketsupilla.

Roiski päälle valutetut artisokansydämet, chorizotäytteiset oliivit, valkosibbesiivut ja vuohenjuuston nokareita.

Paista 6-8 minuuttia tai kunnes juusto on kauniisti sulanut.

Semikurmeeta tämä on nyt noiden pinnoitteiden eli täyteainesten takia. Voit aivan hyvin korvata chorizotäytteisen oliivit jollain tavallisemmalla jne. niitä nyt vaan sattui olemaan. Vuohenjuustoni oli ranskispäivien erikoistuotetta Petit Valencayta Fromagerie d'Anjoulta.

Mitä siihen testattuun ruispohjaan sitten tuli, se oli aavistuksen dennisläisen sitkasta, mutta maun suhteen hyvää. Ihan hyvä siis pikaiseksi semikokkailuksi. Ruispohjat on vaikeita, ei siitä vaan mihinkään pääse. Tiedä sitten miten Sunnuntain Ruispizzamixin käy.

Ote ruokamaailman Oscareista

Viikon alkupuolella jaettiin rapakon takana James Beard Foundation Awardsit, joita on tituleerattu muun muassa ruokamaailman Oscareiksi. Kategorioiden, ehdokkaiden ja palkittujen lista on pitkä ja harras, joten nostan sieltä vain muutamia kiinnostavia joihin päästään näistäkin koordinaateista käsiksi.

Käsittääkseni nämä ovat toispuol rapakkoa vuoden gastronominen kohokohta ja voittajat sekä nominaatit saavat osakseen korkeinta tunnustusta mitä kuvitella saattaa. Tiedä sitten, että mihin kotimaiseen tilanteeseen näitä voisi verrata. Jaossa on palkintoja muassa televisioidun median, journalismin, kirjojen, designin, kokkien ja ravintoloiden kategorioissa.

Muutamia nostoja palkituista:

Journalismi

Ruokaan, juomaan, ravintoloihin tai ravitsemukseen keskittyvä blogi

Our One-Block Diet

Kirjoittajat: Erika Ehmsen, Elizabeth Jardina, Rick LaFrentz, Amy Machnak, Johanna Silver, Margaret Sloan ja Margo True

Blogisarjassa kisailivat myös The BA Foodist ja Hunter Angler Gardener Cook. Minusta The BA Foodist on ehkä kiintoisin näistä, mutta toisaalta se on melko tuore.

Verkkosivu

Epicurious.com

Tanya Steel

Sarjassa painivat myös Chow.com sekä Gourmet.com. Henkilökohtaisesti pidän Epicuriousta oikeana valintana.

Sanomalehtikirjoitus ravintoloista ja/tai kokeista

Sushi Bullies

Kirjoittaja: Katy McLaughlin

Sanomalehti: The Wall Street Journal

Iloksemme sanomalehtijuttujakin, ainakin modattuina, saadaan netitse tänä päivänä tarjolle. Sushi Bullies olikin mielenkiintoinen juttu. Sarjassa kisasivat myös Big Night. Big Mystery: Why Did Michael Carlson Vanish the Day After Serving Dinner to the Greatest Chefs in the World? ja Sound Check.

Kirjallisuus

Vuoden keittokirja

Fat: An Appreciation of a Misunderstood Ingredient,with Recipes

Kirjoittaja: Jennifer McLagan

Kustantaja: Ten Speed Press

No, rasvahan on siis niin tulossa, ennustinhan minä sen ;)

Yleiskeittokirja

How to Cook Everything

Kirjoittaja: Mark Bittman

Kustantaja: John Wiley & Sons, Inc.

10. laitos, onhan siinä kirjan pakko olla jo jonkun tason huippu. Ja jos se opettaa kokkaamaan kaikkea... tarvitseeko muita kirjoja?

Yleiskirjallisuus

In Defense of Food

Kirjoittaja: Michael Pollan

Kustantaja: The Penguin Press

Tämä ei yllättänyt millään tasolla, koko vuosihan kirjasta on pöhisty ja hyvä niin.

Monia muitakin kiintoisia asioita, kuten esimerkiksi suosikkini Tom Colicchion ehdokkuus erinomaisten kokkien sarjassa ja nousevien tähtien sarja tietysti, tiedä vaikka sieltä kuultaisiin vielä tännekin jotain. Kaikki voittajat löytyvät ehdokkaiden ohella täältä. Jos on tiedossa vaikkapa matkaa Amerikan ihmemaahan, niin tsekkaa nyt parhaimmat ravintolat.

Meikäläisissä ympyröissä ei ihan näin kokonaisvaltaisesti taideta palkintoja jakaa, korjatkaa jos olen väärässä. Tai ainakaan eivät onnistu isoa meteliä itsestään pitämään ;) Toki nimetään Vuoden ruokatoimittajia (Riitta Mustonen), kilpailutetaan Vuoden Nuoria Kokkeja (Lasse Koistinen) jne, mutta onko mitään oikeasti keskittymää niinkuin James Beard Foundation?

Toivottavasti tästä irtosi iloa. Mun täytyy oikeasti ruveta taas laittamaan ruokaa.

Överihyvyyksiä pallokauppana Tampereella

Tättärää Tampere! Nyt saa överihyvää jäätelöä palloina myös Stokkalta!

Stockmannin katutason Delissä on tänään ryhdytty myymään pallokauppana Ben & Jerry'sin jäätelöitä. Makuvalikoimasta minulla ei ole tuon taivaallista hajua vielä, sillä raportoin tätä töistä kuulopuheen perusteella, mutta eilen tyhjän altaan koko antoi olettaa makuja olevan tarjolla enemmän kuin Classic American Dinerissa.

Sitten herääkin kysymys, päästäänköhän Tampereella nauttimaan ikinä Ilmaisen Tuutin Päivistä?

Kotimaista laatupullaa pakkasesta

Avoimessa jutustelussa jyrikin kanssa käytiin keskustelua palautteen antamisesta yrityksille ja se pisti miettimään mille firmalle olen viimeksi antanut palautetta - negatiivista tai positiivista. Kaivelin sähköpostejani ja se osoittautui positiiviseksi kiitosviestiksi hyvän lounaan perusteella. Olin siis lähettänyt kiitoksen Lagerbladille.

Sittemmin olen koeajanut kaksi muutakin heidän tuotettaan ja katson olevan aiheellista kertoa niistä koeajoista julkisesti. Kananpohjan limekookospullien lisäksi on nyt koeteltuna kasvispullat sekä mahtipullat. Lupaavat säilöntöaineetonta ja lisäaineita välttävää rakkaudella valmistettua ruokaa, eivätkä väitä olevansa äitejäni. Kiitos jo ihan vaan siitäkin heille ;)

Itsehän teen siis tietysti aivan törkeän hyviä lihapullia ja odotan kaikenlaisilta pullilta aika paljon. Kaikki nämä kolme pakastimesta löytyvää pannupaistettua tuotetta ylittivät kaikki odotukseni, jopa kasvispullat joiden suhteen minulla on tiettyä kynnystä (inhoan suuresti kasvispullien ja -pihvien tahmaista muhjuisuutta).
Kananpojan limekookospullissa oli aavistus eksotiikkaa ja ihanaa paistopintaa (alan itkeä jos joku nyt todistaa sen keinotekoiseksi). Kasvispullissa veikeää värikkyyttä ja moninaisia makuja sekä sitä paistopintaa, tosin pientä muhjuisuutta (ehkä kasvispullassa ei voi välttää sitä?)! Mahtipullat sen sijaan kaipasivat aavistuksen enemmän lämpöä kuin paketti antoi olettaa, mutta malttava löysi maussa aika hyvää lihapullaa :) Voin sanoa, että yllätyin joka kerta tuotteiden laadusta ja täten kiitän hyvästä lounasruoasta.

Ja haloo! Kotimaisia tuotteita! Olen nähnyt näitä kaikenlaisten ryhmien pakastimissa, löytyy ässää, koota, stokkaa. Seuraavaksi kokeilussa toivottavasti jauhemaksapihvit tai pannupihvit tai ehkäpä Wiipurin lohipiirakka.

Kertokaahan muuten, kuinka hämäävä on yleiskäsite "pulla"? Moniko tuli lukemaan odottaen juttua leivonnaisesta, jota myös pullaksi kutsutaan?

Kuten olen aiemmin maininnut, en saa tuotteiden ylistämisestä tai sättimisestä mitään. Eli älköön lukijat huolestuko, olen tosissani asioiden kanssa joita sanon.

Tee äidille palvelus

Tiedättehän, että ensi sunnuntaina 10. toukokuuta on Äitienpäivä? Jos ette tienneet, niin toimikoot tämä muistutuksena. Kuvassa on minun erityislaatuinen äitini viime kesänä Pori Jazzeilla kuuntelemassa Siiri Nordinia ja minä olen todennäköisesti jauhelihaa, koska postasin tämän kuvan ;)

Monet äidit ovat ansainneet äitiydestään lahjan, niin minunkin äitini. Tietysti sanat "kiitos" ja "rakastan sinua" tekevät tehtävänsä, mutta ei varmastikaan haittaa ajatuksella hankittu lahja. Tämän vuotisia lahjoja ei tietenkään tarvitse vielä tässä vaiheessa paljastaa, mutta millaisia ideoita olette edellisinä vuosina käyttäneet? Monikaan äiti ei varmastikaan halua kattilaa tai jotain muuta keittiöorjuuden välinettä, ellei erikseen sellaista ole toivonut, mutta se ei estä ruokaan liittyviä hemmottelulahjoja antamasta.

Herkkukori

Kokoa äidille herkkukori, joka voisi sisältää vaikkapa hyvää viiniä, kunnon suklaata, ehkäpä jopa juustoa joka on niin hikistä, että antaa äidille hyvän kuvitelman kuumien kiekkoilijoiden voitokkaan pelin jälkeisestä adrenaliinin, hien, suihkun kuumuuden ja miehisyyden valtaamasta pukuhuoneesta. Tai mistä ikinä se sinun äitisi sitten innostuukin ;) Voit hyvin pyytää paikallisen alkoholiliikkeen ja ruokakaupan apua asioiden yhdistämisessä, sitä varten he siellä töissä ovat.

Kokkaa äidille

Monessa perheessä se on nimenomaan äiti, joka ruokkii nälkäisiä suita näennäisen väsymättä. Nyt ja aina voit antaa takaisin kokkaamalla äidille herkullisen aterian. Sen ei tarvitse olla mitään hillitöntä gourmetia, äiti kuin äiti osannee arvostaa vaikka itsetehtyjä lihapullia ja kotitekoista perunamuusiakin. Tietysti jos haluat twistiä ruoalle, mikään ei estä sinua rakentamasta kaikkea alkupaloista jälkiruokiin ja tekemällä siitä muusista perunabataattimuusia vuohenjuustolla. Hoida kaunis kattaus kuitenkin ja muutenkin yritä tehdä päivästä mahdollisimman erityinen.

Vie äiti retkelle

Pieni seikkailu on paikallaan elämän siinä vaiheessa, kun lapset ovat jo lentäneet pesästä eivätkä aiheuta päivittäistä jännitystä siitä, mitä pahojaan ne nyt ovat tehneet. Nyt on oivallinen aika viedä äiti retkelle! Voitte metsästää yhdessä korvasieniä (muistakaa kaksinkertainen ryöppäys!!!) tai pistää pari astetta paremmaksi ja lähteä yhdessä vaikka viinitilalle. Jos äiti pitää puutarhoista, uskoisin siihenkin löytyvän tilan, joka ottaa vierailijoita vastaan mielellään. Tutkaile lähiympäristön tuottajien tarjontaa ja käykää yhdessä tutustumassa lähiruokaan. Viettäkää slow-päivä tai useampia!

Tavaralahjat

Edelliset lahjat ovat tietysti katoavaa sorttia, joista jää todennäköisesti vain muistoja. Ehkä haluat antaa jotain pysyvämpää ja ehdottaisinkin tekemään sen noiden "palveluslahjojen" yhteydessä. Esimerkiksi kokatessasi äidille voisit lisätä siihen kauniiseen kattaukseen astioita, jotka ovat tarkoitettu hänelle. Jälkiruoka tarjoillaankin ihanista retrokahvikupeista, jotka löysit kirpputorilta tai aivan iskemättömistä astioista! Herkkukorissa viinipullon kylkiäisenä onkin kauniit viinilasit kahdelle, jotta voitte jatkossakin nauttia yhdessä viiniä ja tehdä siitä tavan. Retkellä mukananne saatatte tarvita ajantasaista sienikirjaa tai ehkäpä viinitilalla on oma viinikerhonsa, jonka jäsenyys voisi sopia äidille.

Vihreämpäähän on ostaa palveluksia ja kierrätettyä, tai mahdollisuuksien mukaan kierrättää itse. Olen esimerkiksi erään ystävän korvissa nähnyt ihanat korvikset, jotka oli tehty kauniista antiikkisesta kahvilusikasta ja haarukasta taivutetun rannekorun toisella ystävällä. Mahdollisuudet ovat rajattomat, siispä niitä toteuttamaan!

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä ehdotan jo joulun alla ehdottamaani lahjaa.

Samat ideathan pätevät aika pitkälti aina aikuista lahjoessa ja ovat niin yksinkertaisen ilmiömäisen selviä, että ihan naurattaa. Äidiltä voi myös kysyä, mikä hänen mieltään lämmittäisi. Minä olen kuullut juttua, että oma äitini on hankkinut lahjan itselleen, mutta enköhän minä pistä paremmaksi.

PS. Oikeasti Äitienpäivä on aina, niinkuin Ystävänpäivä, Isänpäivä ja Lastenpäiväkin. Eläintenkin päivän tulisi olla aina.

Ulkoruokinnassa salakapakasta gastropubiin

Yllättävää ulkoruokinnassa oloa on ollut viimeaikoina, joten pistänpä siitä hieman koostetta. Hemmetin hyvässä seurassa, eli Aliisan kanssa on ulkoiltu juhlan ja mahdollisuuksien kunniaksi muutamaan otteeseen lähiaikoina.

Tässä jokin aika sitten elokuvissa käymisen jälkeen meidät valtasi nälkä ja päädyimme sammuttamaan sitä paloa Speakeasyyn, niinhän siinä usein käy. Minä possuilin chicken fingereillä ja vohveliperunoilla, kun taas seuralaiseni otti hieman höyhensarjalaisemman lähestymistavan caesarsalaatillaan.

Kun sain tietooni, että Leipä oli valittu miss Huhtikuuksi (Kuukauden ruokablogiksi), pitihän sitä jotenkin juhlistaa. Tarkoituksemme oli jo pidemmän aikaa ollut vierailla Stockmannin kolmannen kerroksen kahvilassa heidän juomavalikoimansa takia, joten juhlan kunniaksi päädyimme sinne. Minä sain kauan kaipaamaani root beeriä ja vihreää teetä (kylmänä tölkistä) sekä suklaakakkua ja tuli hyvä mieli!

Koska vappuna olin ahdistunut, enkä halunnut poistua kodistani, korjasin ulkoruokinnan mahdollisuudet lauantaina ja lähdimme yhteistuumin Gastropub Tuulensuuhun, jossa olemme aiemminkin piipahtaneet. Tällä kertaa osaksemme lankesi jäykkä palvelu, joka epäjäykistyi jokaisella lisätilauksellamme. Hassu juttu ;)

Minä tein erinomaisen valinnan ottamalla lammaspullat olutkastikkeessa vuohenjuustoperunoiden kanssa. Toisella puolen pöytää nautittiin palsternakka-pinaattilasagnea. Jälkiäiseksi pisteltiin molemmat konvehteja poskiin ja minä päärynä-omenapaistosta sillä välin kun Aliisa lusikoi parempiin suihin veriappelsiinisorbetin Grappalla.

 

 

Me molemmat voimme suositella Thatchersin Katy -siideriä. Lihapullien kanssa pistin menemään suositellun viinin eli Yalumba Shiraz Viognierin. Taidan useamminkin ruveta käyttämään noita suosituksia hyväkseni, kun niitä kerran tarjotaan.

Että sellaista ulkoruokintaa tällä kertaa. Kolme aivan erilaista paikkaa ja settiä, Speakeasy melko erinomainen mättöön, Stockan kahvilassa vetää iltapäiväkahvittelut ja Tuulensuussa istuu kynttilän valossa naatiskelemassa ihan mielellään.

Herkullinen Julie & Julia -leffatraileri!

Vihdoinkin ensimmäinen traileri elokuvasta Julie & Julia!

Suomessa elokuun lopulla ensi-iltansa saava elokuva kertoo sekä kuuluisasta kokista Julia Childista että amerikkalaisesta kirjailijasta Julie Powellista, joka vuonna 2002 aloitti erään projektin... JA tämä elokuva kertoo aika pitkälti siitä projektista: 365 päivää, 536 reseptiä, yksi tyttö ja ruppainen keittiö.

Julie Powell siis päätti tehdä elämällään jotain ja se jotain oli kokkaaminen läpi Mastering the Art of French Cooking -teoksen. Powellia näyttelee Amy Adams ja Julia Childina nähdään Meryl Streep. Luvassa on onnistuneita ja epäonnistuneita herkullisia hetkiä.



Tiesitkö, että Julia Childin keittiö löytyy Smithsonianin museosta? Ja kuka tiesi, että keittelemällä tiensä läpi legendaarisen keittokirjan voi löytää elämäntarinansa elokuvasta?

Tee simajäätä simasuu!

Löysitkö kätköistäsi extrasatsin simaa? No hyvä, nyt voit tehdä siitä simajäitä!

Minähän en siis todellakaan ole mikään simasuu, mutta tänä vuonna minut valtasi suunnaton pakko ostaa simaa ja kokeilla millainen on simajää eli simasta tehty mehujää. Ostaa paukautin Wanhan Porvoon Fabriikin valmistuttamaa Kotisimaa, koska se ei sisällä rusinoita ja sitä sai kunnon lasipullossa. Lorautin mehujääaihioon simat ja pistin pakkaseen.

Olihan tuo lopputulos ehkä aavistuksen perverssi, maku ei jakautunut tasaisesti ja sinne minne sitä tuli, tuli todella intensiivisesti. Simaisuus on siis kyllä täydellisen läsnä, ei siinä mitään. Työkaverini innostui ajatuksesta rusinoilla, ne mölkkärit olisivat pikkuyllätyksiä jäässä.

Tästä alkaa mehujäiden villi kesä, seuraava idea on jo vireillä. Minusta mehujäät ovat ihanan ja kuplivan elämän merkki. Kehoitin eilen harkitsemaan jäänkäyttöänne, harkitsisitteko käyttää mehujäätä ihanan kesän saavuttamiseksi?