Olen hyvän osan kesälomastani viettänyt jos jonkin moisessa ulkoruokinnassa tai sitten elänyt suurin piirtein voikkareilla. Viime viikolla poikkesin ensimmäisen kerran syömässä Hämeensillan kupeessa sijaitsevalla Tempo Terracella.
En oikein tiedä miksi en aiemmin ole Tempoon osunut, mutta olen melko iloinen salaseuramme miitin päätymisestä sinne. Valitsin terassilistalta mustapavuilla täytetyt tortillat sekä ruokabanaania, molemmat snacks-osiosta ja tulin saaneeksi ehkä enemmän ruokaa kuin kaverit jotka valitsivat jonkin moisia salaatteja sieltä vähän tuhdimmasta osasta listaa.
Muistaakseni ruokabanskut olivat grillattuja ja niiden kanssa tuli kevyesti tulista kastiketta. Oli kyllä hyvää! Tortilloissakaan ei todellakaan ollut mitään vikaa, mustapavut rokkasivat täysillä. Tein siis hyviä valintoja ja olin hyvinkin kylläinen syötyäni, samaa ei voi sanoa ihan kaikista kavereista. Minä sentään painin raskaassa sarjassa, en ihan helposti kyllästöidy.
Olen toki poikennut Tempon terassilla pari kertaa ihan juomamielessä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun söin paikalla. Myös ensimmäinen kerta kun ajattelin miltä terassi minulle noin muuten vaikuttaa, sisätiloissahan en siis ole vielä koskaan käynyt, ehkä sekin aika vielä koittaa. Ainakin listalla on houkuttelevia asioita, kuten etanoita voimakkaassa Cabrales-juustokastikkeessa tai valkoviinissä ja tuoreissa yrteissä haudutettua merikrottia ja ruokabanaani-pinaattipaistosta. Mutta siihen terassiin, sillä se on minusta vähän kolho. Tiedän siellä järjestettävän rouheaa musiikkipainotteista ohjelmistoa, pitää ehkä joskus sellaiseen aikaan päätyä paikalle.
Mutta nyt on siis Tempon terassilla käyty.
