Juuri nyt varmaan pitäisi sanoa jotain tosi painavaa joko tuoretiskeillä myytävästä lihasta tai valkokärpässienien sisäistämisen typeryydestä, mutta en aio niihin asioihin tämän enempää mennä. Enkä aio analysoida pullataikinan lailla kohoavaa kakkublogien määrää tai makeis- ja virvoitusjuomateollisuuden ärtymystä veron korotusaietta kohtaan.
Mutta en oikeastaan aio sanoa mitään painavaa tänään mihinkään, vaan aion käydä pitkästä aikaa ruokakaupassa ja oikein etsimällä etsiä kaikkia epäterveellisiä uutuustuotteita ja viedä niitä ääntä kohden ja raportoida niistä sitten jossain myöhemmässä elämänvaiheessa teille. Älkää tekään murehtiko, poimikaa vain sieniä joita tunnette ja suositelkaapa vaikka jonkun toisen blogia omissa blogeissanne. Tsekatkaa Garçon de cuisine vaikka!
PS. Muistakaahan Jokis kaikilla mausteilla.
Halli ja torit tuovat taas pellolta pöytään
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: ajankohtaista, tapahtumat
Viime vuoden malliin luvassa on jälleen lähituotannon esittelyä, maistiaisia ja sen sellaista. Keittiömestari Arto Rastas kokkailee hallissa perjantaina ja toinen mestari Heikki Ahopelto maistattaa kyyttötuotteita lauantaina niin ikään hallissa. Mitä kansanedustaja Pertti Salovaara tapahtumassa tekee, sitä en tiedä, mutta samapa tuo?
Käyhän rapsuttelemassa lampaita toreilla lauantaina tai testaa lypsytaitosi kauppahallissa Ahlmanin oppilaiden opastuksella. Hallin ja torien välillä kulkee hevoskyyti maksutta, lapset lienevät asiasta intoa piukassa! Eri puodeilla on erilaisia tarjouksia ja lauantaina Tammelantorilta saa aamuysiltä ilmaista kaalia, käykää hakemassa.
Perjantaina tapahtuu 10-16 (Tammelantori 10-14) ja lauantaina 10-14 välisenä aikana.
Ja jos nyt et satu olemaan Tampereella, niin monissa muissakin kaupungeissa lienee toripäivä ja harvat maamme kauppahallit kannattaa tsekata viikonlopun kunniaksi.
Homma toimii siten, että jätät kommentin nimimerkillä (anonyyminä ei parane esiintyä) tähän postaukseen. Tosin, koska pidän siitä, että asiat eivät ole ihan helppoja, pitää sen kommentin pitää sisällään vastaus erääseen kysymykseen.
Visa Nurmi ja Antti Vahterahan ovat tehneet lukuisia teoksia yhdessä, mutta ensimmäistä kertaa mukana on muusikko Iiro Rantala. Visa ja Antti pyysivät nimenomaisesti hänet mukaan ruokakirjan tekoon. Nyt pyydän teitä kuvittelemaan tilanteen, että Visa ja Antti olisivat pyytäneet teitä mukaan kirjansa tekoon. Millaisen kirjan juuri sinä olisit halunnut heidän kanssaan tehdä?
Kaikkien reippaiden ja kekseliäiden vastaajien kesken arvotaan siis yksi kappale tuoretta Mojoa! Sen sisältöön voi jo etukäteen tutustua sen omilla sivuilla, mistä löytyy muun muassa soittolistoja mojovaan meininkiin ja resepti mojokastikkeelle.
Leikkimielinen skabailu on voimassa syyskuun 13. päivän loppuun asti ja sitten on arvontalaulun aika. Sitten Kusti polkee paketin jollekulle onnelliselle.
Asia selkeää lampaan lihaa mojovalla marinadilla? Hyvä.
PS. Kirja on siis suoraan kustantajalta, joka lähestyi minua teoksen kanssa. Oma kappaleeni pääsee testailuun varmasti tänä syksynä, siellä on paljon jännittäviä reseptejä kokeiltavaksi.
Herkullisia kirjauutuuksia Mojosta Sherryn salaisuuksiin
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: ajankohtaista, keittokirjatOn aika nostaa muutama kiinnostava ruokakirja syksyn uutuuskirjojen listalta! Tällaista on tänä syksynä luvassa:
Kiinnostavaa on myös Hans Välimäen uutukainen, joka kulkee nimellä Mummola. Kotiruoka on tänä maailman aikana arvossaan, joten tottakai tämäkin kokki tarttuu siihen.
Nuutilan Jaakolta tulee sekä Pieni leipäkirja että Pieni soppakirja. Molemmat pienet kirjat porautuvat suomalaisiin aineksiin ja perinteisiin.
Aamiainen on nyt sekin kova juttu, sillä Sanna Miettunenhan syventyi Päivän parhaaseen hetkeen - aamiaiseen juuri ja nyt Anna Lehtonen antaa oman panoksensa Aamiainen - Nautiskelijan ateria -teoksella.
Ei tule unohtaa Tuomas Milonoffin, Riku Rantalan ja Ari Lahdenmäen teosta Mad Cookia, joka luonnollisestikin keskittyy herrojen matkoihin maailmalla Madventuresin merkeissä ja niihin käsittämättömiin asioihin, mitä he ovat suuhunsa niillä matkoilla laittaneet.
Monia muitakin uutuuksia on matkalla erinäisiin kirjahyllyihin, mutta mainitsen enää yhden tällä erää: Antti Uusitalon Sherryn salaisuudet pitää sisällään myös tapasreseptejä ja tottahan nyt sherry on mielenkiintoinen asia!
Eli kyllä löytyisi kohteita muutamille euroille, jos oikein ajatellaan. Erään näistä teoksista suhteen tosin ei kannata hötkyillä, sillä voipi olla, että kehin kasaan arvonnan pikapuoliin! Pysykää linjoilla :D
Hitot mausta, kuhan on maustettu vitamiineilla
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: kysymys, tuotteetKertokaahan nyt minulle, miksi niitä vitamiineja ja omega-3:sia ja muita tarvitsee lisätä tuotteisiin, joissa niitä ei luonnollisesti ole? Myllyn Paras, jota olen disauttanut ennenkin, tuo nyt markkinoille Hyvän Olon makaronit joihin on lisätty omega-3-rasvahappoja.
Okei, olen syvästi omega-3:sten ja 6:sten puolella, sillä toki tykkään lujaa rasvaisista kaloista ja saksanpähkinöistä ja saahan niitä toki muualtakin. Tässä tapauksessa se tulee kotimaisesta pellavaöljystä, jota vastaan minulla ei ole yhtään mitään. Minun maailmassani pasta toki valmistetaan lähinnä jauhoista ja munista, munista joita tässä pastassa ei ole ja se lohduttanee monia. Tässä on ilmeisesti pyrkimyksenä tasoittaa kolmosten suhdetta kutosiin, tai näin ainakin väittävät.
Minun ongelmani on ei siis ole tämä pasta, vaan yleensä tuotteet joihin tungetaan asioita, joita luontaisesti saisi jostain muualtakin. Niinkuin nyt esimerkiksi vitaminoitu Coca-Cola? Omega-3:sia tarjoillaan Jacky Jugupaloissakin. Eikö muista ole perverssiä, että on Hyvää Päivää Vitaminoitu Kuitujuoma? Eikö tavanomaiset kalsiumin lähteet riitä, kun pitää olla olemassa KevytOlo Vadelma +kalsium? Saako kohta väliseinää vitaminoituna, rasvahapotettuna jne.?
Olenko minä ainut, jota tämä nykii?
Syyskuu on ihan juuri ovella ja se tarkoittaa täällä Pirkanmaalla sitä, että Luomulaatikko starttaa toimintansa.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että voi nettikaupasta shopauttaa tuorelaatikollisen luomuruokatavaraa ja muutakin ja sitten se kiikutetaan kotiovelle. Ei ollenkaan huono idea, toivottavasti sille tulee kannatusta. Tämä ei taaskaan ole maksettu mainos, vaan silkkaa huomiota hyvälle idealle. Luomutavaraa kun kaupoista saa vaihtelevalla menestyksellä ja sittenkin se on melkolailla hinnoissaan. Luomulaatikon hinnoista nyt ei vielä tietenkään voi mennä sanomaan juuta eikä jaata.
Vinkin vuoksi kerrottakoon myös, että esimerkiksi Maan ystävillä on ainakin meillä päin Luomuruokapiiri-toimintaa, joka hivenen vastaa Luomulaatikon menoa. Jyväskylän suunnalla voi kääntyä JYY:n luomuruokapiirin puoleen, Tampereella yliopiston ylioppilaskunnalla on myös oma piirinsä. Luomuruokapiirejä löytyy pitkin poikin maata, kehoitan kääntymään Googlen puoleen. Valtaosa piireistä aloittaa syksyn tilauksilla aivan näillä näppäimillä.
Eli nyt on hyvä aika startata luomusyksyyn! Älkää unohtako metsien luomua!
Uutuustuotteet käyvät lankeemuksen eellä, niinkuin vanha viidakon sananlasku sanoo. Tällä kertaa astui polulta harhaan Pauligin viettelemänä, kun bongasin kaupan hyllystä uutukaista Tazza-juomaa.
2,6 dl muovipullollinen kaakaojuomaa, joka kehoitetaan viilentämään, ravistamaan ja nauttimaan. Tein työtä käskettyä. Putelista hörpättyäni muistin varsin elävästi Milkkis, jota joskus vuonna naurava nakki tuli nautittua lasketteluretkillä Hiittenharjulla. Ei se siis ihan huonolta maistu, kun palautti kirkkaasti menneisyyden takaisin. Lämmin automaattitazza minua ei muuten lämmitä, se on kaakaoksi pahaa.
Aineslista ei ihan hirveätä närästystä aiheuta, rehellisesti sanottuna odotin pahempaa. Pisteet kierrätettävästä pullosta. Retkieväänä toimiminen on siinä ja siinä, se viilennys on kuitenkin melko hankalaa missä tahansa olosuhteissa.
Haluaisin sittenkin Seikkailla Muumien kanssa
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: ajankohtaista, astiatEn ole oikeastaan ikinä välittänyt Arabian Muumi-mukeista ja muista, kun taas äidilleni kerätään näitä mukeja. Mutta nyt ihan rehellisesti haluan sekalaiseen astiakokoelmaani Muumia!
Muumeja on nyt nimittäin tulossa tarjolle mustavalkoisena seikkailu! -sarjana ja huomasin olevani heikkona sille heti kättelyssä. No lämpeninhän minä kyllä Iittalan Taika-sarjassa juuri mustavalkoisille astioille... ettei se sinänsä ihme ole. Seikkailua löytyy mukina, kulhona, purkkeina, kaatimena, kellona ja tarjottimena - minä lämpenen tuolle kaatimelle, se on ihana! En missään nimessä sanoisi sille ei, jos joku sellaisen minulle kiikuttaisi.
Vuoden 2005 mustavalkoisesta Muumipeikko unelmoi -mukista en niin välittänyt kylläkään, ettei tämä kohdaltani aivan selvää hemulin lihaa ole. Ehkä tämän uuden sarjan "moniulotteisuus" viehättää tätä graafikkoa, Muumi ei uppoa taustaansa ja minä näen, että se on hyvä. Muutenkin tällaisenaan muumiastiat lienevät kaikkein lähimpänä Tove Janssonin alkuperäistä kuvitusta. Kellon olisi kyllä voinut jättää tekemättä.
PS. Tämä ei ole maksettu mainos. Tämä on silkkaa Muumi-iloa lauantaissani.
Ruoanlaittohan melko usein on ronttia välineurheilua - joko sitä käyttää enemmän tai sitten vähemmän välineitä. Nyt mielikuvitus liikkeelle, millä sitä saisi aikaan ihan kelvon aterian, vaikka ei ikinä uskoisi moisesta välineestä olevan siihen?
Oheisella videolla brittikoomikko George Egg demonstroi miten hotellihuoneessa saa melko vähällä vaivalla aikaiseksi tuoreen annoksen tortellineja pinatilla sekä teeleipäsiä - käyttäen muun muassa silitysrautaa.
Minä taas olen varustellut keittiötäni muun muassa paperileikkureilla saadakseni noriarkista muotoon leikattua jälkeä. Ei siis ehkä ihan perinteisintä keittiövälineistöä käytössä. Kysymys kuuluukin, oletko ehkä käyttänyt jotain käsittämätöntä välinettä ruoanlaitossa apunasi? Jos olet moiseen ryhtynyt niin kerro toki tai jos nyt heräsi jokin outo idea, olen innokas kuulemaan senkin.
Meillä töissä lounaita askarrellaan vähän samaan tapaan kuin tuo tortellinien teko tuossa, vedenkeittimellä pääsee yllättävän pitkälle vaikka mikrokin toki kyllä löytyy.
Ai niin, liittykäähän Jokiksen FB-sivulle, saatte vähän enemmän!
Tässä taannoin eli viime lauantaina kun uskaltauduin kauppaan irvisteli pakastealtaassa se sana, johon aina lankean, eli "uutuus". Tällä kertaa uutuuden asemassa on Grandiosan Pepperonikierteet, joita ei tietenkään edes mainita Grandiosan sivuilla? No, ei anneta sen haitata.
Täytyihän näistä nyt ottaa tyypit, ettei teidän tarvitsisi. Kierteet näyttävät punertavilta texaspullilta ja ne on tarkoitus kevyesti säteilyttää mikrossa muutaman minuutin ajan ennenkuin niitä viedään ääntä kohden.
Paketti sisältää neljä "pullaa" ja ne ovat ihan rontin kokoisia, taikinassa löytyy ja onhan sitä epämääräistä täytettäkin ihan kivasti. Epämääräistä siksi, että se nyt on vaan jotain punaista tököttiä ja siellä ehkä on jotain pepperoniin viittaavaa. Maku saattaa muistuttaa pepperonimakkaraa, jos oikein päättää. Minusta se vain oli punaista tököttiä, mutta teinit varmaan diggaa koulusta kotiin tullessaan tästä. Lämpiää helposti ja mahtunee yhtä hyvin suuhun kuin nyrkkikin. Melko turha ostos, ei nyt suoranaisesti harmittanutkaan mutta tajuanette pointin?
Minusta suolainen kierrepulla on ihan hyvä idea kotioloissa, kun se täyte on itse määriteltävissä ja tunnistettavissa. Niitä voi sitten pakastaa ja antaa teinien nukettaa niitä välipalaksi, sinne voi jokusen kasviksenkin huijata. Sori Grandiosan väki, mutta teidän pullat voi jättää pakastealtaaseen.
Kuten tiedätte, vietän silloin tällöin aikoja jolloin en käy kaupassa. Nyt on meneillään aika, jolloin ei arkena käydä kaupassa, vaan elellään sillä mitä pakastimesta, jääkaapista ja kuivakaapista nyt sattuu löytymään. Niissä merkeissä sitten syntyi jämistä ja toisista jämistä vihreätäkin vihreämpi soppa, ei kuitenkaan muhju niinkuin joskus viime vuonna.
Vihreää voimaaOn vihreää. Ja jos ei maitotuotetta pistä sekaan, on hyvin kasvistakin. Kelpaa vaikka Kasviskeskiviikolle, joka on muuten tänään ja keittoahan jäi, vaan ei maitotuotetta.
pussin loppu pakasteruusukaalia
pussin loppu pakastepinaattia
pussin loppu wakamemerilevää
purkin loppu kuivattuja herkkutatteja
kasvisliemijauhetta
mausteita
eilisen spelttihelmiä
vettä
purkin loppu lampaanmaitojuustotatinaa
Liotetaan wakame ja herkkutatit pienessä osassa vettä.
Mikron kestävässä kulhossa sulatetaan ja lämmitetään ruusukaalit sekä pinaatit ja vesi, veden määrä riippuu nyt siitä miten ohutta haluat sopasta tehdä. Ei mitään käryä paljonko minä sitä sinne nakkasin :P Heitin perään kasvisliemijauhetta.
Nakkaa sekä ruusukaalit, pinaatit ja vesi sekä liotetut, mutta kuivemmaksi puristellut wakamet ja herkkutatit blenderiin (tai surauta sauvasekoittimella, se ja sama) ja pistä pieneksi. Samaan aikaan voit mikrottaa ne eilisen spelttihelmet. Kun tahna on sekaisin, pysäytä ja maista mitä mausteita homma kaipaa. Sekoita joukkoon spelttihelmet, sattumiksi.
Kuopaise päälle lampaanmaitojuustotatinaa tai jotain muuta maitotuotetta.
Mutta nyt on pakastimesta taas onnistuttu hävittämään kamaa. Se on aina positiivista, kohta sinne mahtuu uutta.
Ulkoruokinnan lisäksi tulin jotenkin kiskoneeksi hillittömästi leipää kesälomallani. Leipä on jotenkin niin hävyttömän helppoa, etenkin kun lähikaupassa paistetaan päivittäin erinomaisen hyviä leipiä ja valikoima on iso. Joten olen siis hävyttömästi ruokkinut itseäni leivällä.
Kyselinkin voileivän päällysteiden järjestystä ja lupailin vähän kirjasuositustakin mitä leipään tulee, mutta mennään siihen myöhemmin. Nyt haluaisin jakaa teidän kanssanne oikein hyvän leivän päällisen ;)
Leipä joka ei tule ensimmäisenä mieleenAinakin minun mieleeni leipä on palannut sittemmin. Chorizon sijasta voi hyvinkin olla, että jokin muu mausteinen makkara menee ihan yhtä hyvin. Chorizolle täytyy näyttää kypsennystä, mutta jos korvaat sen salamilla tms. ei se ole välttämätöntä.
siivuja unikonsiemenleipää
majoneesia
viipaloitua chorizoa
Ingmanin kotijuustoa (paistuu parhaiten)
dukkahia
öljyä
Hiero dukkah viipaloidulle kotijuustolle. Kuumenna öljy ja heitä pannulle chorizon viipaleet. Hetkeä myöhemmin nakkaa viipaloitu kotijuusto paistumaan perään.
Sipaise leipäviipaleille kevyesti majoneesia, lähinnä mauksi. Nakkaa päälle chorizot ja juustot. Syö pois.
Mitä dukkahiin tulee, se on kyllä ihan parasta.
Ensimmäisellä retkelläni Maatilatorille haksahdin useisiin siideripulloihin ja kerroin niistä teillekin, sillä onhan myöntäminen ensimmäinen askel kohti parannusta. Sittemmin tein toisen retken tähän suosikkipuotiini ja tartuin taas pariin pulloon.
Tällä kertaa kyseessä olivat Ollinmäen Viinitilan Sirpakka-siiderien puolikuiva omenasiideri sekä tervasiideri. Puolikuiva omenasiideri ei juuri hetkauttanut, mutta tervasiideri oli hyvinkin vinkeää! Makeaa Sirpakkaa en ottanut mukaani, mutta ei harmittanut hiukkaakaan kun tervasiideri löi kaikki aiemmat kotimaiset kokemukset laudalta! Suosittelen hakemaan pullon tai kaksi tervasiideriä Maatilatorilta tai missä ikinä sitä saattaakaan olla tarjolla.
Sirpakoiden lisäksi kokeilin pullollisen Lepaan viinitilan Liereää, mikä ei sekään mitenkään huonoa ollut. Ihan kelpoa omppua, pirtsakkaa viileyttä. Myös etiketillisesti Liereä erottui edukseen joukosta, ikävä kyllä kuvaa ei juuri nyt ole tarjota. Vihreässä etiketissä ei kuitenkaan ole klisheisesti omenaa eikä se ole tavanomaisen muotoinen. Liereää ilmeisesti myydään Pub Kaksissa Kasvoissa, jos nyt haluaa vaan olla ihan naamoina.
Maatilatorin ystäväksi voi muuten ryhtyä Facebookissa ja ilokseni blogissa . (musta piste) on kesän alkupuolelta kuviakin Maatilatorilta. Edellisellä visiitilläni puoti oli kyllä täydempi ;) Ostoskoriin siidereiden lisäksi jäi muun muassa Korpihillan Kuohuvaa Kuusenkerkkää...
Jokapäiväistä leipää on nyt myös Facebookissa! Sitä kautta tarjoan automaattisesti tiedot uusista kirjoituksista, sekä lisämausteita Jokiksen normaaliin tarjontaan. Lupaan olla kuitenkin spämmäämättä fanien etusivuja aivan täyteen Jokis-kamaa, eli huoli pois.
Fanien kesken voisin järjestää jossain kohtaa jotain arvonnan tynkääkin, kunhan sopivaa palkintoa osuu kohdalle ;)
Olen aiemminkin maininnut Twitteristä Jokiksessa, mutta koska on perjantai, aion tehdä sen nyt uudestaan. On nimittäin #followfriday. Se tarkoittaa sitä, että twitteröijät kertovat toisilleen keitä kannattaa seurata. Minä aion nyt kertoa teille, keitä minä teinä alkaisin Twitteristä seurata.
Ensinnäkin:
- Rick Bayless eli @Rick_Bayless, huippukokki, ainakin jos on (seuraava linkki spoilaa) Top Chef Masters -sarjaan uskominen ;) Herkkuja ruokakuvia, reseptejä ja sen sellaista tweeteissä. Mitä Top Chefiin tulee, Twitterissä on paljon vanhoja ja suomalaisille uusia Top Chef -kisailijoita tweettailemassa. Huomatkaa kuitenkin spoilerien mahdollisuudet, Amerikan tahti on meikäläisestä tahdista eroava.
- Chris Cosentino eli @offalchris tykkää kokata ja syödä possua, siis ainakin omien sanojensa mukaan. Tarjoilee ruokakuvia ja ajatuksia.
- Nicole Hamaker eli @PinchMySalt on ruokabloggaaja ja aika ihana. Kaikenlaista ruokakivaa tweeteissä.
- Christopher Cina eli @ccina on kokki, bloggaaja ja ruokakuvaaja: eiköhän siinä ole riittävästi?
Toiseksi kerrottakoon, että itse otin juuri seurantaan brittiläisiä ruokalehtiä, ehkä niitäkin kannattaa tarkkailla: @olivemagazine, @bbcgoodfood ja @deliciousmag.
Kolmanneksi: Mashable on juuri listannut herkullista seurattavaa runsain mitoin.
Kuten aiemmin olen maininnut, allekirjoittanut tweettailee mirzinä.
Kertokaahan millä nimimerkeillä te mahdollisesti tweettailette ja mitä ruokatyyppejä mahdollisesti kannattaisi seurata? Onhan nyt kuitenkin #followfriday ja perjantai noin niinkuin ylipäätänsä.
Pohjoismaista gourmetsuklaata Fazerilasta
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: maistiaislähetykset, tuotteetSyyskuussa on Fazerilta tulossa suklaahyllyyn uutuustuotteita, joita Fazerin väki halusi minunkin kokeilevan ja kertovan niistä mahdollisesti mielipiteeni. Minua siis lähestyttiin maistiaisten kera ja kuka hullu nyt suklaalle sanoo ei?
Tulossa on marjaisia suklaita, jotka kulkevat Karl Fazer Nordic Gourmet -brändin alla. Syyskuussa kauppoihin tulee Blueberry pie, Lingonberry milk parfait sekä Raspberry chocolate mousse -suklaalevyt. Puolukka (eli lingonberry) on homman kärki, sillä siihen uskotaan fazerilassa tiivistyvän pohjoisen kauneuden. Vihaan puolukkaa, mutta itseasiassa kyseisen lätyn maku ei ollut ollenkaan huono. Ja siksi se herättääkin kysymyksen todellisen puolukan määrästä (14% puolukkaa, joka on puolukkatäysmehutiivistettä)...
Yksikään marjoista ei ole suklaan täytteenä yksin. Puolukan kaverina on maitotäytettä, joka ehkä tasoittaa sitä inhoamaani puolukan makua. Vadelma on ystävystynyt suklaamoussen kanssa ja hämmentävää kyllä se on eniten vieroksumani näistä makuvaihtoehdoista. Vadelmainen maku kun tässä tapauksessa tuntuu vähän keinotekoiselta, tosin vatun määräksikin määritellään 1%. Mustikka tovereineen, eli keksin ja maitotäytteen kanssa onkin sitten hassu juttu. Olen nimittäin törmännyt viimeaikoina mustikkaleivosasioihin, jotka ei todellakaan ole leivoksia (suklaa, tee, parfyymi!) ja se on minusta hassua. Supermarjaa on läsnä 14% ja tämä lätty sijoittuu mielessäni puolukan ja vadelman väliin.
Maitosuklaan välissä on siis täytettä yllättävän runsaasti, eikä marjoja ilokseni ole suinkaan kuivattu vaan ne esiintyvät edukseen hillokerroksena. En minä tälläisiä täytesuklaita ole ennen syönyt, vaikka ei vadelman ja suklaamoussen yhdistäminen nyt niin erikoista ole ja mustikkapiirakka nyt on ehkä jokusen kerran nähty. Ei huono, mukava tuote kerta kaikkiaan.
Ilmeisesti sarjaan on tulossa joulun lähestyessä muitakin makuja, ja näin graafisena suunnittelijana näkisin valkeiden eli Fazerin sinisestä poikkeavien pakettien olevan melko kivaa tuomismatskua ulkomaille. Mitähän marjoja sieltä sitten seuraavaksi? Hillaa leipäjuuston kanssa?
Ei ollenkaan huono uutuustuote ja ihan kiva ehkä, ettei pohjoismaista tattia ole ympätty suklaan väliin.
Tampereen ravintolakartalla on tapahtunut viime aikoina jos jonkinmoista ja yksi näistä tapahtumista on Tammelaan avautunut Hanabi, joka on ilmeisesti suosikkini Marusekin nuudelipäinen pikkusisko. Ulkomuodoltaankin se muistuttaa varsin paljon Marusekia, joskin on riisutumpi versio. Keittiöön näkee ihanasti salin puolelta ja siitä diggailen kovasti.
Hanabi keskittyy täysin ra-meniin, eli siis nuudeliruokaan. Ideana on koota listalta oma annos, ensin valitaan liemipohja misosta tai soijaliemestä ja sitten siirrytään lihan tms valintaan. Tämän jälkeen siirrytään lisätäytteisiin, joiden joukossa muun muassa maustettua munaa, maustamatonta munaa, kiinankaalia, wakamea, porkkanaa ja sen sellaisia. Kukin lisätäyte on 50 senttiä lisää hintaa, perussettiin kuuluu noria, bambua, purjoa. Nuudeleita tai lientä voi myös ottaa lisäannoksen, jos vaikka sattuu olemaan hirmuista suurempi nälkä.
Allekirjoittanut valitsi misopohjalle lohen, maustetun munan, kiinankaalin sekä porkkanan, enkä joutunut valintaani katumaan. Erinomaisen hyvä setti. Soijaliemessä on possua ja misoliemessä kanaa, mutta saatavilla on nyt myös vegaaniversio tai näin ainakin ovessa oli lappu. Kelpo kokoinen soppa, iso tyttö oli ainakin ihan hyvin ruokittu. Löylykauhaa muistuttava liemilusikkakin aiheutti meissä hilpeyttä.
Helppo juttu, annoksia saa mukaankin. Hinnalla ei hommaa ole pilattu, minun annokseni kustansi 7,5 euroa, jossa siis kolme lisätäytettä. Palvelua saa ilmeisesti ainakin kolmella kotimaisella: suomeksi, englanniksi ja japaniksi. Eiköhän ruotsikin joltakulta työntekijöistä taivu, kun vähän yrittävät. Lapsille on oma annoskokonsa vähän huokeampaan hintaan, ei voi tietää myydäänkö sitä pikkiriikkisille aikuisille.
Käykää Tampereen Tammelassa, Sapori D'Italia saattaa olla kuollut, mutta tilalla on melkoisen viehättävä ja palveleva Hanabi.
Härkösen kreikkalaista pannukakkuterapiaa
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: keittokirjat, lehdet, muiden reseptitVaikka en mitenkään erityisesti välitäkään Anna-Leena Härkösen ruokablogista Oliviassa (kuvaton ruokablogi on tylsä ruokablogi, me thinks), on huusholliini silti eksynyt hänen "keittokirjansa" eli reseptilehtensä Taikinaterapiaa, jota voi varmaan vieläkin ostaa lehtipisteistä.
Sieltä on ihan tosissaan jotain tullut tehtyäkin, nimittäin kreikkalainen pannukakku. Pidän pannukakuista, etenkin erilaiset pannukakut kiehtovat minua. Härkönenkin kehuu tätä varmaksi valinnaksi, jos on meneillään illanistujaiset ja on tarve tarjoilla kylmiä ruokalajeja.
Eli homma etenee seuraavalla tavalla, tässä resepti Taikinaterapiasta mitään lisäämättä tai muuttamatta:
Kreikkalainen pannukakkuJa mitä tein eri tavalla? Paistoin 40 minuuttia, 45-50 olisi ollut ihan kelpo aika. Olihan se hyvää, herkkua suorastaan. Päivää myöhemmin vielä parempaa.
6-8 annosta
2 munaa
8 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
50 g sulatettua rasvaa
150 g hienonnettua pinaattia
200 g fetajuustoa
pieni tlk oliiveja
valkosipulinkynsi
1 tl kuivattua basilikaa
Valmiin pannukakun pinnalle: noin viisi rkl parmesaaniraastetta
Kuumenna uuni 225 asteeseen. Riko kananmunat kulhoon, lisää puolet maidosta ja kaikki jauhot sekä puristettu valkosipuli. Sekoita tasaiseksi ja lisää loppu maito. Anna turvota hetki. Sulata rasva ja kaada siitä noin puolet taikinan joukkoon. Voitele lopulla uunipelti, ja kaada taikina pellille. Ripottele pinaatti, fetakuutiot ja halkaistut oliivit taikinan päälle, ja viimeistele basilikalla. Paista 20-30 minuuttia. Ripottele valmiin pannukakun päälle parmesaani ja leikkaa annospaloiksi.
En siltikään pidä Härkösestä ja uskon, että tunne olisi täysin molemmin puoleinen.
Jos pyörit Helsingin suunnalla alkavan viikon loppupuolella, tsekkaa Koivikko ja kellari -näyttely 12.-16.8. välisenä aikana Uudenmaankatu 23:ssa sijaitsevassa Myymälä2:ssa.
Näyttely esittelee poikkitaiteellista gastronomiaa – maatiaiset ja villikasvit vs. kuvataide, musiikki ja valot. Eli tarjolla on Anu Osvan ja Jenni Salovaaran maalauksia sekä Lasse Naukkarisen elokuva Nautavaellus, nauriita ja naurisreseptejä, kyytönmaitojuustomaistiaisia ja muita makuja suoraan suomalaisesta luonnosta.
Homma on jälleen 10+ kiehuu! -proggiksen järjestämä ja haluaisin muistuttaa myös Puhtaiden makujen puolesta -asiasta.
Eli jälleen kehoittaisin tukemaan toimintaa, jota meille kovasti järjestetään. Näyttely aukeaa keskiviikkona klo 12 ja sisäänpääsy on ilmainen. Menkää sinne siis!
Hyvää sunnuntaita vaan kaikille! Tai niin hyvää kun se nyt voi olla tuoreimpien uutisten varjossa, sillä päivän lehdessä kerrottiin marinadien mausteiden vahvistuvan.
Aamulehden sunnuntain 9.8.2009 numerossa kerrotaan, että markkinoille on tulossa entistä vahvempia vaihtoehtoja nesteille missä raa'at lihat lilluvat. Perusteellisia kuluttajatestejä on kuulemma tehty, perheet ovat kotonaan syöneet tulevia tuotteita. Suolaisuutta on vähennetty, mutta muuten suomalaisille tuttujen pliisujen marinadien makuja on vahvennettu.
Ei sitten ole vetoomukset hyvän asian puolesta tehonneet. Minä kehottaisin edelleen ostamaan lihan sellaisenaan ja marinoimaan itse. Näin vältytään tehokkaammin erilaisilta lisäaineilta ja lihan omaan makuunkin pääsee tutustumaan, lapsien etenkin tulisi tutustua myös siihen marinoimattomaan makuun. Vai mitä mieltä tänä päivänä asiasta olette?
Kuulin hurjan huhun heinäkuun tapahtumista, siltä ajalta jolloin olin vajonnut omaan lomamaailmaani. Se hurja huhu oli se, että kaupunkiin on avattu parikin uutta gastropubia! Tottahan se nyt oli tarkastettava ja tosiaan, tiistaina löysin tieni Vinoteca del Piemonteen, Suvantokadulle.
Odotin pienen pientä paikkaa, mutta pääsinkin yllättymään kun kyse oli lopulta melko isosta ja avarasta tilasta, joka hämärästi muistutti minua Italian retkellä löytämästämme viinibaarista nimeltä Coquinaros.
Jotenkin se myös poikkesi kaupungin muiden gastropubien tunnelmasta valoisuudellaan ja avaruudellaan, tosin myönnän Nordicin olevan varsin valoisa, tosin hengaan siellä lähinnä iltaisin... Oli miten oli, viinit ovat esillä huikeassa hyllyssä ja vähän jotain muutakin löytyy samaisesta hyllystä, ainakin ihania pähkinäisiä pikkuleipiä. Sisustuksessa on paljon, enemmän, melkolailla puuta, eikä haittaa yhtään. Diggasin kovasti jo pelkistä pöydistä ja tuoleista.
Pääasiallisin tarkoitus tässä lafkassa on selvästikin viinin nauttiminen, ruokalista on melko lyhyt, mutta toisaalta aika tiivis katsaus perussettiin Italiasta. Pöytäseurueemme valitsi erinäisiä viinejä sooloannoksina ja antipastoja, pastaa, pizzaa sekä risottoa.
Minä en tässä vaiheessa tosin voi puhua kuin risotosta, mutta suunnittelen palaavani takaisin maksan ja paistetun polentan pariin. Kaverin pizza oli pienempi kuin pizzat tässä pitäjässä yleensä, mutta ilmeisesti se kuitenkin oli varsin maistuva. Valitsemani basilika-kampasimpukkarisotto oli varsin kelpoa, olisin saattanut kaivata leivänkappaletta kaveriksi, jotta olisin saanut hankalahkon mallisen astian "puhdistettua". Ja 2 kampasimpukan sijaan suosisin lukua 3, pidän parittomista luvuista enkä pistäisi viidellekään hanttiin ;) Hyvää se joka tapauksessa oli, kelpoa risottoa.
Tottakai söimme myös jälkiruokaa, valtaosa meistä valitsi pannacottaa veriappelsiinisorbetilla ja marjoilla. Pöydässämme nähtiin myös mansikkatiramisua. Minun valintani kohdistui siihen pannacottaan, vaikka allergioiden takia veriappelsiini vähän arvelluttikin. Kyllä se veriappelsiinisorbetti oli ihan parasta koko annoksessa! Tosin ei muussakaan annoksessa mitään vikaa ollut, ehkä pensasmustikoiden sijaan metsän aarteet olisivat lämmittäneet mieltä, etenkin kun olen antanut itseni kuulla juttua hemmetin hyvästä mustikkakesästä...
Annokset ovat melko nafteja, mutta koska seurueeni veti kaiken hyvällä halulla, olettaisin ruoan olevan risoton lisäksikin hyvää. Hieman hintavaa annoskokoihin nähden, mutta elämällä on tapana olla kallista. Hyviä viinejä, annosten yhteydessä on suositukset ja minä ainakin toimin tällä kertaa niiden mukaisesti. Palvelu on hyvää, tosin saimme ehkä siksikin riittoisasti huomiota, koska olimme aikaisuudestamme johtuen ainut pöytäseurue. Seurailkaa muiden mielipiteitä Eat.fi:stä.
Sitten pitääkin suunnata askeleet kohti Satakunnankadun ja Hämeenpuiston risteystä, siellä odottaa O'Hara's.
Jälleen vietetään täällä Tampereella Teatterikesää ja tänäkin vuonna on tarjolla jälleen ruokateatteria Sevillassa, aivan kuten viime vuonnakin! Ohjelmasta vastaa jälleen Ruokateatteri Entrée ja luvassa on 4 x 10 minuutin setti alkaen kello 18, tänään 5.8.
Olettaisin meiningin olevan saman kuin viime vuonna, eli ruokatarjoilua ei esityksen puitteissa ole, vaan voit marssia ravintolaan ja tilata ihan Sevillan listalta, nojata taaksepäin ja nauttia esityksestä. Viime vuonna onnekkaat tosin saivat maistiaisia esityksen aikana, joten kehottaisin sijoittautumaan strategisesti lähelle keittiötä...
Torstaina on taas luvassa Tapahtumien yö ja sen johdosta erinäisissä ravintoloissa ja juottoloissa tapahtuu jos jonkinmoista. Voisit mennä vaikka Teerenpeliin syömään ja kuulemaan Poetry slamia, ehkä joku runoilee ruoasta tai ainakin juomasta.
Uusi suosikkiasiani maailmassa! Neljä minuuttia keitetyt soijapavut, joihin on sotkettu pari pussillista instantmisotahnaa. Helposti parasta ikinä!
Kesällä suosikkini ruokaohjelmien joukossa oli Harry - med far i køkkenet eli Herkkusuut keittiössä ja siellä Harryn ihana isä pyöräytti soijapapuja misossa. Hänellä tosin oli käytössään palolliset soijapavut, mutta ikävä kyllä juuri nyt en sellaisia mistään saanut. Ihana ohjelma ja diggaan tanskalaisista muutenkin.
Ei varmaan ole huonoa härkäpavuillakaan tai herneillä.
Eiköhän nyt sitten ole kesätauot pidetty ja aika oikeasti palata asiaan. Kiitos kärsivällisyydestänne!
Kesäloman viime metreillä syntyi keittiössä tomaattisia broiskurullia, joita melko takuuvarmasti syntyy keittiössämme toistekin. Katsotaanpa mitä tapahtui.
Tomaattiset broiskurullat
1 ptk kananpojan minuuttipihvejä (tai ohueksi hoideltuja rintafileitä)
1 tlk jalapenolla maustettuja tomaattikuutioita
tuoreita yrttejä (meni aika pitkälti sillä periaatteella, että mitä sattui olemaan)
mietoa cheddaria
suola
pippuri
Pistä broiskut lepäämään yön yli tomaattikuutioihin ja sitä ympäröiviin mehuihin ja pilko mukaan yrttejä yrttejä yrttejä!
Raasta cheddar tai ole raastamatta ja leikkaa tangoiksi. Ripottele juustoa leveellään olevalle broiskun kappaleelle, rouhaise mausteita settiin ja sitten rullaa se rullaksi. Asenna voideltuun uunivuokaan ja tee seuraava kylkeen kiinni.
Kun olet rullannut kaikki sinne vuokaan, voit lapioida yli jääneet tomaattikuutiot ja yrtit koko hoidon päälle, ylimääräiset juustoraasteet myös.
Paista parisataa asteisessa uunissa, kunnes broiskun sisälämpötila on 70-75 astetta. Broiskun, ei täytteen ;)
Toimi erinomaisesti vielä seuraavanakin päivänä, ja kun näiden kanssa söi perunasta, kermasta ja fetamaisesta salaattijuustokuutiosta tehtyä perunavuokaa niin menestys oli taattu.
Niin ja tuota jalapenolla maustettua tomaattikuutiota tölkissä saa ainakin S-ryhmän kaupoista käsittääkseni. Sieltä minä sitä kotiin kampesin. Toki sitä voi tehdä itsekin, mutta hoida hommaan mehua!
