Julie & Julia saapuvat kankaillemme

Toukokuussa tarjoilin trailerin ja nyt perjantaina se saa ensi-iltansa Suomessa! Nimittäin Julie & Julia!

Kävin eilen vilkuilemassa pätkän ennakkoon ja kylläpä siitä tulikin hyvä mieli! Elokuva siis kertoo kaksi tositarinaa, Julia Childin ja Julie Powellin tarinat. Julia Child etsii puuhaa Pariisissa ja Julie Powell tarkoitustaan Queensissa - molemmat omassa ajassaan, toinen tietoisesti toisen tarinaan nojautuen.

Hymyilin varmasti aivan typerän näköisenä, kun astuin salista ulos! Reipas kaksituntinen rykäisy, jonka aikana tuli niin nälkä, ilo kuin surukin.

Vaikka en niin Amy Adamsista näyttelijänä välitäkään, Meryl Streep on huikea ja sairaan ärsyttävä Julia Child. Julia Powellin projekti kokata tiensä läpi Mastering the Art of French Cooking -teoksen vuodessa on jotain mitä arvostan isosti, onko vastaavanlaisia projekteja menossa juuri nyt? Ehkä jotain vieläkin suurempaa, jos se on mahdollista?

Mahtavaa, että joku muutti elämänsä ensin menemällä rohkeasti omana itsenään miesten joukkoon ihan vieraalla kielellä oppimaan ruoanlaittoa ja mahtavaa, että se vuosia myöhemmin muutti toisen elämän suunnan. Löytyisipä itseltä tarvittava rohkeus... Ehkä meille kaikille tekisi hyvää ottaa joku vastaava projekti omaksemme?

Hyvän mielen leffa, tyttöjen juttu, miksei poikienkin. Kasvutarina, oikein miellyttävä kokemus. Ruokabloggaajien, foodieiden, ruoanlaittajien, syöjien pitäisi mennä katsomaan tämä leffa. Se on kauniin värinenkin pätkä, visuaalisesti kaunis.

Lisää ruokaleffoja jooko? Ja jamsille sellainen puoliso kuin näiden naisten puolisot olivat, sellainen kiva yhdistelmä, jos sopii toivoa?

Rakkautta vähäteltyjä aineksia kohtaan

Yksi syksyisistä rakkauden kohteistani on leivitetty ja voissa paistettu lampaankääpä. Yllättävän monet tuntuvat pitävän lampaankääpää roskasienenä, isäni kuuluu tähän jengiin. Minusta lampaankääpä tällaisenaan on heti voissapaistetusta herkkutatista seuraava.

Mikä ruoka-aines sinulle on sellainen, mitä muut vähättelevät eivätkä ehkä voi alkuunkaan ymmärtää? Toinen esimerkki olkoon broiskun nahka, isäni syö sitä nimittäin mielellään ja minä nyrpistän sille ainekselle nenääni, no olemme niin samanlaiset, että olemme kuin yö ja päivä.

Lampaankääpä leivitettynä ja voissa paistettuna on niin "rakkautta on..." -materiaalia, mutta halusin esittää sen teille tämän kyssärin muodossa. Eli kerrohan nyt, mitä vähäteltyä ruoka-ainesta kohtaan sinulla on rakkautta?

Donin luona lounaalla

Piipahdin vähän Helsingissä ja söin paikassa, jonka kaltaisen sietäisin tulevan Tampereellekin, mitä pikimmin sen parempi. Kyseessä on Kampista löytyvä Don Corleone.

Olemme työkaverini kanssa pitkään puhuneet, että minkä maailman takia esimerkiksi meikäläisten Kauppahallissa ei ole pastakojua? Pasta on nopea ja helppo lounas, äkkiäkös siinä joku pannun pyörittäjä pistäisi pastaa lounasrasioihin menemään? Don Corleonessakin porukka vaihtui tiuhaa tahtia ja keittiössä pari kaveria näkyi pyörittävän pannuja ja kattiloita. Tiivis, mutta hemmetin hyvä tunnelma ja ainakin minuun ensikertalaisena se teki vaikutuksen - ruokakin oli ainakin minun kohdallani himskatin hyvää.

Söin Risotto ai Frutti di Marea eli risotto merenelävillä enkä katunut valintaani hetkeäkään. En malttaisi odottaa paikassa syömistä ilta-aikaan, kun voin ottaa vaikkapa Caprese di Prosciutton alkuun, jatkaa Tagliatelle Mare e Montilla ja kruunata illan Crema Catalanalla. Seurassani serkkuni ja äitini söivät molemmat tällä retkellä Luccioperca alla Liguren eli uunissa haudutettua kuhaa valkoviinikastikkeella, enkä minä ainakaan pettynyttä narinaa pöytäseurueeltani kuullut.

Poikkesimme jälkiruokailemaan ja harjoittamaan serkun ennakkosynttärikahvitteluja Kaakaopuussa, minun valintani kohdistuivat valkosuklaakaakaoon ja Ecuador-leivokseen. Eikä, ihmiset rakkaat, voi valittaa. Leivos lieni Frambois-konditorian kädenjälkeä...




Molemmat yritykset toivottaisin mielelläni tänne Tampereellekin. Tulkaa, tulkaa!

Niin hyvää ettei voi olla kopioimatta

Viikolla keskustelimme työkaverini kanssa tuntitolkulla eräästä ruoka-annoksesta, joka oli tehnyt häneen vaikutuksen. En ole koskaan kyseistä annosta syönyt, mutta se ei estänyt minua pohdiskelemasta hänen kanssaan mahdollisia ainesosia.

Aina välillä tulee sellainen ravintolannos vastaan, jonka enkä haluaa kotona tehdä uudestaan. Klassisten tuttujen keittiöiden reseptien perään onkin helpompi lähteä, mutta hieman eksoottisemmat annokset vaativat jo hieman enemmän yritystä. Eihän tietenkään klassinenkaan sitä tarkoita, etteikö kokeilla olisi omia salaisia ainesosiaan ja pieniä vinkeitä vääntöjään, mutta likemmäs on ehkä mahdollista päästä kuin eksoottisempien ainesosien ja reseptien kanssa. Ehkä. Työkaveriani vaivasivat malesialaisen keittiön ainekset :D

Onko sinulla joku tietty ravintola-annos menneisyydessäsi, jota olet kotona yrittänyt toistaa ehkäpä jopa useita kertoja? Epäonnistumisia? Onnistumisia?

Minun elämässäni tällaisia merkityksellisiä ruokia ei oikeastaan ole ollut, olen "kopioinut" osia aterioista omaan keittiööni ja säätänyt niitä sopivammaksi. Ehkä jonain päivänä se kopiointi-intohimot herättävä annos tulee vastaan.

Ehkä tänään sunnuntaina se annos tulee vastaan?

Tämän tutkimuksen teille tarjosi...

Tiedättehän miten ruoka-, juoma-, ravinto- ja terveysasioita tutkitaan ihan jatkuvalla syötteellä?

On yhtä sun toista tutkimusta, jotka kovasti yrittävät todistaa esimerkiksi lihan kuulumiseen tasapainoiseen ruokavalioon tai että kalsium imeytyy kalsiumia sisältävästä kivennäisvedestä yhtä hyvin kuin maitojuomasta. Toiset suhtautuvat tuoreisiin tutkimuksiin aina kuin korkeamman voiman sanaan ja toiset taas luottavat ihan omaan arvostelukykyynsä, kolmansia ei kiinnosta.

Minä haluaisin muistuttaa, että jos tutkimuksiin löytyy luottoa, niin tsekatkaa aina kuka sen tutkimuksen on maksanut. Usein nimittäin on niin, että maksavana tahona on yritys joka selvästi tutkimustuloksesta hyötyy. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö tutkimus olisi oikeaa tietoa - mutta kehottaisin silti suorittamaan pientä itsetutkistelua tuotetutkimusten sijaan.

Jos nyt vaikka sitä lihaa ajatellaan, lukuisat ihmiset ovat ihan tasapainoisella lihattomalla ruokavaliolla. Jokainen heistä on varmastikin valmis vasta-argumentoimaan aina lihan erinomaisuutta vastaan, ehkä ärsytykseen asti ;) Joka tapauksessa ne vasta-argumentit ovat epäilemättä aivan päteviä, ja kalsiumin lähteillekin löytynee vastalauseita vaikka kuinka.

Yleensä se tutkimuksen rahan lähde selviää varsin pienellä vaivalla, joten tsekkailkaapa ne ennen kuin perustatte kaiken elämänne tutkimustulosten varaan.

Lohikalapuikosta kestäväksi kestosuosikiksi?

No johan nyt on markkinat, joillekuille arjen pelastusmarkkinat! Findus on ryhtynyt tuottamaan terveellisiä ja vastuullisesti pyydettyjä kalaherkkuja... esimerkiksi nämä Lohi Kalapuikot ovat kuulemma maukas ja ekologinen vaihtoehto. Ne ovat jo syntyessään kestosuosikkeja ja vieläpä sydänystävällisesti.

Paitsi etteivät ne maistuneet juuri miltään tai sitten minun palettini on vaan epävireessä. Kai se lohta oli, mutta ei se siltä juuri maistunut. Taas rasvailtiin omega-3:lla sydäntä, verisuonia ja hermostoa eikä suolata liiaksi. Mukava juttu, ehkä nämä ovatkin tavan kalapuikkoja parempia ja ekologisesti kestävämpiä. Makua on ainakin yhtä paljon, kuorrutteessa joka tietysti ajaa kaiken muun maun ohi. Niin se tekee peruspuikoissakin.

Kaikenlaista muutakin uutta on Findukselta tullut, muun muassa Pariisinporkkanoita tässä hihittelin kaupassa, kai sitä pyöreille porkkanoille sitten joku tilaus on. Ne tuskin liittyvät kestävään kalastukseen, mutta sellaisiakin tuotteita on uutuuksien joukossa useampia.

Tänä päivänä on mitä erilaisimpia merkkejä tuotteissa, olivat ne sitten valmistuotteita, puolivalmisteita tai raaka-aineita. Finduksen fisuista osalla on nyt MSC-merkki (Marine Stewardship Council), mikä tahtoo kertoa raaka-aineena käytettäneen kestävällä tasolla kalastettua kalaa ja kalavesien hoitoon on panostettu. Okrapokra, hieno juttu jos jotain parannusta vesissä ja fisukannoissa tosiaan tapahtuu.

Että periaatteessa suosittelisin näitä puikkoja enemmän kuin tavan puikkoja.

Tuskainen spelttimuroaamu

Kesäretkellä Maatilatorilla käydessäni ostaa pätkäytin SunSpeltin suklaisia spelttimuroja. Rakastan spelttiä lisäkkeenä, mutta tällaisessa riisimuroa vastaavassa muromuodossa... en nyt ihan täydellisesti lämpene.

Hassua kyllä, maku on jotenkin tiukka ja tunkkainen. Vähän samaa koin kun maistoin Fazerin Alku Jyväistä Spelttiä, sekin oli tuntumaltaan jotenkin tiukkaa ja tunkkaista. Mutta kuitenkin parempaa kuin nämä murot. Toisaalta nämä muistuttavat sekä olomuotonsa, että makunsa puolesta Taivalkosken Myllyn TalkMuruja. En muuten niin välittänyt niistäkään.

Itsekseen en siis näistä välitä, mutta harva nyt muroja yksinomaan nassuunsa kiskookaan. Joten lisäsin Valion A+ luonnonjogurttia, joka sekin on kokeen vuoksi kotonani (melko ohutta muuten). Ei ehkä aivan riittänyt sekään, käsi jo kurotti kohti sokeripurkkia, mutta annoin sen livetä äidin tekemän raparperihillon luo. Huomattava parannus!

Näyttäähän se sammakonkudulta, mutta noin se toimi. Spelttimuroja, luonnonjogurttia ja äidin tekemään raparperihilloa.

Suklaasensaatio?

Otetaan nyt tasapuolisuuden vuoksi vähän Marabounkin uutta, kun on kerran muihiinkin sekaannuttu. Melko tuoretta ovat nimittäin heidän Sensation -linjansa kaksi levyä: Toffee & Walnut ja Yoghurt & Raspberry.

Ensinnäkin miten yllättävää jogurtti ja vadelmat? En mitenkään nähnyt tämän tulevan, ettehän tekään? Toffee ja saksanpähkinä sen sijaan pikkuisen ehkä pääsi yllättämään takavasemmalta, mutta ei se siitä makukokemuksena yhtään sen parempaa tee. Se oli vinkeää, mutta ei mitään sellaista, että janoaisin sitä uudestaan. Ja tämä kaikki Maraboun maitosuklaan kanssa... ei mitään uutta, ei mitään järin villiä.

Mitähän näille kaikille markkinoille pukkaaville täytesuklaille pitäisi tehdä? Kaikki tuntuvat toistavan samanoloisia vanhoja juttuja, vai kuvittelenko minä vain? Ovatko nämä niitä asioita, mitkä ehkä saattavat ainoina yhdistelminä toimia suklaan kanssa? Eihän se nyt niin voi mennä?

Kysymyksiä kielen päältä

Vastasin tässä taannoin teidän lukijoiden kysymyksiin, mutta entäs jos minulla olisi muutamia omia? Enhän minäkään tietenkään kaikesta kaikkea tiedä ja mielessä sekä kielen päällä pyörii jos jonkinmoisia kysymyksiä aina välillä. Ehkä minun pitää kysyä niiltä teiltä.

Eli tällaisia on ollut mielessä:

• Kaupoissa ei näy sellerisuolaa, voisin toki tehdä sitä itse, mutta mistä minä löydän sellerinsiemeniäkään joita voisi sellaisenaan syödä?
• Himottaisi tehdä hyvää furikakea ihan omin avuin, mutta saako tästä boniittihiutaletta tai ylipäätään kuivattua kalahiutaletta mistään?
• Tomaattipyree ja wasabi on ihan kivoja juttuja tuubitavarana, olisiko basilikatahna niin paha asia? Tai yrttitahnat ylipäätään?
• Pystyykö kotioloissa tuubittamaan mitään ikinä?
  
• Olisiko muunkin juuston kuin kotoisen piimäjuuston tekeminen kotona täysin mahdoton ajatus?
• Rakastan Maraboun Dubbel Nougatia, milläs reseptillä teen sitä kotona? ;)
• Miksi mansikkajäätelö keksitään vähintään joka toinen vuosi uudestaan?
• Voinko minä joku aamu kävellä naapurikorttelin hotelliin ja ostaa sieltä vain aamiaisen?
• Kaupungeissa on paljon ruusupuskia, menevätkö ne marjat joka vuosi hukkaan vai hyödennetäänkö niitä? Entäs pihlajat?
• Voisiko kakkutaikinan makua saada pullossa?
  

Nämä ja monet muut kysymykset pyörivät minun mielessäni. Osa kysymyksistä on sen sorttisia, ettei niitä voi esittää kun niistä saattaa syntyä erinomaista sisältöä myöhemmin. Mutta ehkä tässä on perjantaipähkinää riittävästi, nyt voit siis vastata kun kerran kysytään :P

Nälkäpäivää kaikille

Tänään on jälleen alkanut vuosittainen Nälkäpäivä-keräys ja sitä kestää aina lauantaihin asti. 17.-19.9. välisenä aikana siis kerätään varoja Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon, johon kerättäviä varoja ei ennalta ole sidottu tiettyihin kohteisiin vaan apua lähtee sinne missä sitä tarvitaan.

Alkuperäisenä Nälkäpäivänä joskus 80-luvulla ideana oli yhtenä päivänä syödä kevyemmin ja lahjoittaa erotus niille, joilla ruokaa ei ole riittävästi. Tänä päivänä sama idea toimii, tosin kevyt on ehkä väärä sana. Kehottaisin nyt valitsemaan huokeamman lounasratkaisun ja päivällisellä menemään sillä mitä kotona jo on, heti kun bongaatte punaisen keräyslippaan, sinne se lounasrahan erotus ja päivällisen hinta. 7 euron pizzalla saa koko kylä puuroaterian!

Auttamisen tavat ovat monet! Nyt kannattaisi myös ehkä miettiä miten kotimaan vähävaraisia auttaisi, muistakaa esimerkiksi Ruokaa ei aseita -ryhmittymä.

Ja mitä nälkäpäevään tulee, tsekatkaa myös huippusarjis Mummo!

Tv-kokkien pioneeri Keith Floyd on menehtynyt

Visa Nurmen taannoisen menehtymisen lisäksi ruokamaailma koki menetyksen myös 14. syyskuuta kun brittikokki ja televisiopersoona Keith Floyd menehtyi sydänkohtaukseen Dorsetissa 65 vuoden iässä.

Keith Floyd tunnettiin etenkin tavastaan käyttää alkoholijuomia televisiossa, mutta myös lukuisista ruoanlaittoa ja matkailua yhdistävistä kirjoistaan. Hän oli tv-kokkien pioneeri, mutta menestyksestään huolimatta hänellä oli jatkuvasti rahahuolia ja henkilökohtaisia konflikteja — muun muassa konkurssi 1996. Synkistä ajanjaksoista huolimatta Floyd oli ilmeisen inspiroiva mies ja varmasti vaikuttanut tämän päivän tv-kokkeihin.

Erikoisempi tapaus, joka on jättänyt moniin jälkensä.



Out Of The Frying Pan -teoksessa hän kertoi itse oman tarinansa, joka on täynnä yllätyksiä. Tuoreemmassa Stirred But Not Shaken -teoksessa käsiteltäneen myös viimeisimpiä vuosia.

Floyd epäilemättä nostaisi maljan nytkin, joten tehkää niin tilaisuuden tullen.

Pikkuröstit on kivat

Nyt on Apetitilla saatu aikaiseksi aika kiva tuote pakastimeen, enkä suostu sanomaan, että "hauska tuote" kun ei nämä millään muotoa kuitenkaan naurata ja hauskan tulisi minusta naurattaa.

No, oli miten oli, mutta nämä uutuustuotteet ovat Pikkuröstit kolmessa eri maussa: puutarhurin tapaan, peruna-kantarelli ja intialaisittain. Pakastealtaissahan on röstejä ollut tarjolla jo, lähinnä juustolla tai pekonilla höystettynä. Pekonihan ei tietenkään tee mistään huonoa, mutta virkistävästi tässä on nyt tällaisia kasvisvaihtareita eikä ehkä ihan kaikkein tavallisimmin komboin kuitenkaan.

Lisäaineitta ei tietenkään ole selvitty, mutta esimerkiksi intialaisittain maustetuissa on rohkaisevan suuri prosentti perunaa, kikhernettä, porkkanaa, hernettä... eikä muuten maistunut pahalta. Näytti kivalta ja maistui täydellisen kelvolta. Intialaisittain maustetuissa ei äkkiseltään näyttäisi olevan mitään maitotuotetta tai kananmunaa, joita löytyy kahdesta muusta. Otinkin näitä Kasviskeskiviikkoa ajatellen :D

Paistoin ekan erän itse uunissa, mutta ensi kerralla kokeilen pannulla paistamista, voissa tietenkin. Hätätilassa voisi harkita mikroakin, ehkä. Maku sinänsä on mieto, lapsillekin todennäköisesti passaavat ihan kivasti.

Mukava löytää kelvollinen valmistuote, vaikka toki tämä varmaan närästää moniakin ihmisiä tuotteena tämäkin. Paholaisen pakasteet ja sitä rataa... Helpostihan tuollaisia väkertäisi taas itsekin.

Mojoisa arvonta on ratkennut

Sunnuntaina loppui osallistumisaika arvontaan ja nyt on arvontalaulu raikaissut! Osallistujia oli kaikenkaikkiaan 34 kappaletta hyvillä vastauksilla.

Arvonta on jälleen kerran suoritettu Random.orgin ansiokkaalla avustuksella. Jokainen vastaaja sai arvontanumeron, joka vastasi heidän osallistumisjärjestystään. Voitto osui numerolle 17 ja se vastaa Jonnaa eli muppelo-blogin kirjoittajaa! Onnea Jonnalle!

Jonnan vastaus (jolla ei arvonnassa ollut merkitystä) kuului näin:

Minun kirjaprojekti yhdistäisi ruoan, juoman ja kattauksen, eli kirja antaisi esimerkkejä täydellisen ateriakokonaisuuden tekemiseen - teemoina voisi olla sekä juhlat että vuodenajat.

Eikä olisi muuten ollenkaan pässimpi idea. Toivottavasti tulevaisuudessa on Ohukaisen & Paksukaisen ehdottama Visa Nurmi -palkinto ja erinomaista ruokakirjoittamista vaikkapa tällä Jonnan idealla.

Kiitos kaikille osallistujille, katsotaan josko pikapuoliin saataisiin lisää kisaa pystyyn.

Pure Rushilla pitkin seiniä

Olen sellainen ihminen, että kestän kofeiinia hieman huonosti. Tiedän ja tunnistan sen itsessäni, mutta ikäänkuin se hullua estäisi. Kokeilin sitten hulluuttani Hartwallin Suomeen tuomaa Pure Rush -energiajuomaa.

Raaka-aineet ovat luonnon omia aineksia eikä sisällöstä löydy makeutus-, väri- tai säilöntäaineita. 2,5 dl sai minut poukkoilemaan pitkin seiniä manaajan tarpeessa, olin kuin kofeiiniöverit vetänyt kaniini. Niin, minulle tuo olikin kofeiiniöverit, mutta energiajuomien ja kahvien suurkuluttajilla ei varmaan tuntuisi missään. Tuotettahan ei siis edes suositella kofeiiniherkille ihmisille ja jos vetäisin käyttösuosituksen mukaisen maksimin, eli neljä tölkkiä päivässä, mitkään esteet eivät varmaan pitelisi minua.

No oli miten oli, kun kerran lankesin nätin tölkin ansaan niin seuraukset oli kestettävä. Berry Apple maistui ihan kelvolta, ei pistänyt irvistämään ja maun puolesta sitä olisi juonut enemmänkin. Toinen makuvaihtoehto Guanabana jäi kohdaltani kokeilematta, mutta eiköhän se eksoottinen makuelämys ole. Ja minun kohdallani se tosiaan toimi, energiatasoni räjähti katosta läpi.

En muuten ymmärrä sitä jatkuvaa energiajuomien tankkausta, tehot ovat varmaan vähissä pidemmän päälle ja kuitenkin sellainen jatkuva tärinä päällä?

Listamaniaa: Riisipalloja

Eilen listasin muun muassa riisiä korvaavia lisäkkeitä, mutta nyt keskityn ihan totaalisesti riisiin. Joku on löytänyt tiensä Jokikseen hakemalla sanaa "riisipallo", joten pitäähän siihen vastata. Tässä tulee siis erilaisia riisipalloja.

Onigiri

 

Onigiri on japanilainen riisipallo, joka esiintyy joko kolmion tai ovaalin muotoisena ja usein sen ympärille on kääräisty merilevää. Perinteisesti se täytetään umeboshilla tai suolatulla lohella. Riisi keitetään sushiriisin tapaan ja palloksi pyöräytettäessä täytetään. Onigirin voi myös grillata, mikä antaa ihan oman sävynsä hommaan.

Kuva: sushi♥ina

Arancini

Tämä sisialainen riisipallo täytetään yleensä ragùlla, tomaattikastikkeella ja mozzarellalla, pyöräytetään korppujauhoissa ja uppopaistetaan. Nimi tarkoittaa pieniä appelsiineja ja se johtuu pienestä koosta sekä oranssin oloisesta värityksestä. Arancineja tehdään usein jämärisotosta.

Kuva: twohelmetscooking

Zongzi

Nämä riisimölkkärit taas tulevat Kiinasta ja niille ominaista on bambun tai kaislan lehteen kääriminen. Siinä missä arancinit uppopaistetaan, zongzit höyrytetään tai keitetään. Japanissa ne tunnetaan nimellä chimaki. Pallero täytetään esimerkiksi paputahnalla.

Kuva: jasonlam

Riisijauhoista palloja

Erinäisiä palloja tehdään myös riisijauhoista: kokeile vaikka gyung dania tai ondeh ondeh -palloja.

Riisipalloja sekä riisistä että riisijauhoista tehdään lähinnä Aasian suunnalla, luonnollisestikin siellä missä riisi kasvaa.

Listamaniaa: Jyväisiä lisäkkeitä

Tuntuuko joskus siltä, että aterian lisäkkeiksi on aivan liian vähän vaihtoehtoja tarjolla? Tavallisimmin meillä Suomessa syödään perunaa ja enenevissä määrin myös pastaa sekä riisiä. Olen jo kertaalleen esitellyt vaihtoehtoja ja nyt pistän muutaman lisää.

Speltti

Spelttiä kutsutaan myös alkuvehnäksi, sillä onhan se vehnälaji josta nykyinen vehnä polveutuu. Spelttileipään törmää yhä enemmän ja enemmän kaupoissa ja jauhoa on myynnissä myös. Lisukkeeksi sopivia spelttihelmiä on myös pussitavarana tarjolla. Spelttihelmien valmistaminen ruoaksi on helppoa, joskin se ottaa hyvät 20 minuuttia. Spelttiä viljellään Suomen lisäksi etenkin Etelä-Saksassa, Sveitsissä ja Belgiassa - peräisin se on todennäköisesti Etu-Aasiasta tai Lähi-idän ja Kaakkois-Euroopan alueelta.

Tattari

 

Tattari lasketaan yleensä viljaksi, vaikka se ei heinäkasvi olekaan. Sitä myöden se on gluteeniton ja sopii näin ollen keliakian vaivaamille. Niinkuin spelttiäkin, sitä saa jauhona ja helmimäisempänä, joka sopii lisukkeeksi vaikkapa riisin tapaan. Tattaria saa myös hiutaleena, joka sopii erinomaisesti puuroksi. Tattaria käytetään myös oluen panemiseen, analysoippa sitä! Tattarin alkuperä on ilmeisesti Lounais-Aasiassa, mutta tänä päivänä sitä ilmeisesti viljellään enemmän tai vähemmän vähän joka puolella palloa.

Kuva: Casey Serin

Hirssi

Toisin kuin tattari, hirssi taas on viljakasvien ryhmää, joka on pienisiemeninen. Viljakasvisuudestaan huolimatta se sopii keliaakikoille ja siitä valmistetaan niin hiutaleita, jauhoja kuin ryynejäkin. Se on siis käytettävissä jälleen riisin tapaan. Tänä päivänä hirssiä viljellään lähinnä Etelä-Aasiassa ja Afrikassa, mutta sitä tiedetään viljellyn esimerkiksi Kiinassa kivikaudella ja keskiajalla Euroopassa.

Amarantti

Edellisten tapaan amaranttia käytetään silloin tällöin lisukkeena, tosin sen jyvät kannattaa kevyesti paahtaa ennen kypsennystä maun parantamiseksi. Amarantti on peräisin Keski-Amerikasta ja se on ruohovartinen kasvi. Jyvät ovat hyvin ravintopitoisia, sisällysluetteloon kuuluvat niin kalsium, kalium, sinkki, kuitu kuin rautakin. Tsekkaa luontaistuotekaupat!

Kuva: orphanjones (Kuvassa paahdettua amaranttia, popcornin tapaan.)

Kaikenlaista siis olisi tarjolla, kun pitää silmänsä auki. Edellisessä listauksessa esittelemästäni quinoasta sekä tämän postauksen tattarista molemmista esimerkiksi tehdään myös pastaa, jotka sopivat keliaakikoille. Monissa kohdissa tarjolla on myös jauhoja, joilla korvata ainakin osittain tavan jauhoja leivonnassa.

Jos tykkäät piña coladasta

Kesä saattaa olla ohi, mutta ainakin Tampereella oli keskiviikkonakin ihan t-paitakelit ja sehän voi hyvin tarkoittaa viilentävää mehujäätä! Ikään kuin olisin ihminen, joka lakkaa syömästä jäätelöä talveksi... ;)

No, pyöräytin siis kasaan helppoja ja herkullisia mehujäitä ja tässä tulee niiden resepti.

Neitsyet Piña Coladat

2 dl kookosmaitoa
1 tlk ananasta palana
hunajaa

Aja sauvasekoittimella kookosmaito ja ananas yhdeksi sotkuksi, lisää maun mukaan hunajaa makeuttajaksi. Voit hunajan sijasta käyttää halutessasi vaikkapa ruokosokeria, mutta hunaja minusta antaa mehujäälle oman ihanan säväyksensä. Halutessasi voit jättää sauvasekoittimen väliin ja vain sekoittaa kunnolla, jolloin joukkoon jää ananasylläreitä.

Kaada mehujäämuotteihin tai muovimukeihin, tökkää tikut ineksiin ja jäädytä ainakin pari tuntia tai yön yli.

Kookosmaitoa ei suositella jäädytettäväksi, mutta ainakin tässä se toimii hyvin. Joskin se on hivenen tiukemmassa kiinni siellä muotissa, mutta kärsivällisyyttä niin se lähtee irti.

Olen myös törmännyt vastaavanoloisiin resepteihin, joissa käytetään myös banaania ja kehoittaisin kokeilemaan sitäkin. Koostumus varmasti muuttuu. Aikuiset voivat toki testata miten rommi käyttäytyy tässä ja tehdä noista neitsyeistä vähän kokeneempia tapauksia. Nythän alkaa viikonloppu, joten siitä vaan kokeilemaan drinksuja mehujäämuodossa!

Twestivaaleille!

Tapahtumista puheenollen, tänään 10.9. Helsingissä olevat ottakaa suunta illalla ysiltä ravintola Nudeen, sillä siellä tapahtuu Suomen ensimmäinen Twestival!

Twestivalin idea on tehdä hyvää ja Helsingissä kerätäänkin pottia Itämerelle. Kohde on äänestyksen tulos ja Puhdas Itämeri otti äänestyksessä murskavoiton. Twestivaleja järjestetään pitkin poikin palloa 10.-13.9., projekteja on pilvin pimein! Hyväntekeväisyyden lisäksi tavoitteena on tavata kanssatweettailijoita kasvotusten, tiedättehän ihan IRL ja offline?

Nudessa esiintyy Reino Nordin ja oman tukensa voi siis antaa vapaaehtoisella pääsymaksulla, jonka lisäksi Nuden illan tuotoista 10% on luvattu kampanjalle. Eli menkää ja kaivakaa kuvetta, niin minäkin tekisin jos olisin lähelläkään Helsinkiä, onneksi keräystili on myös vaihtoehto. Itämeressä on paljon pelastettavaa, jokunen fisukin olisi sieltä kiva turvallisin mielin syödä.

Seuraa TwestivalHELiä Twitterissä!

Popsi popsi porkkanaa Lappeenrannassa

Porkkanarintamalla onkin ollut hiljaista, mutta selvästi ollaan lähdössä taas eteenpäin, sillä Lappeenrannassa alkaa tapahtua! Lappeenrannan ensimmäinen Porkkanamafia-häppeninki käynnistyy 19.9. klo 9 kauppatorin laidalla kahvila-konditoria Aleksandrassa ja jatkuu aina iltapäiväkolmeen asti.

Eli jos olen Lappeenrannan nurkilla, kärrää tai kävelytä pyrstövärkkisi kauppatorille. Aleksandra lupaa käyttää täydet 100% tempauksen lisämyynnistä energiatehokkuutensa parantamiseen, eikä ostoksen tarvitse välttämättä kohdistua juuri lauantaille vaan myös tuona päivänä tehdyistä tilauksista tuleva lisämyynti kuuluu tuohon 100 prosenttiin.

Mukaan voi ilmoittautua jälleen Facebookissa ja sieltä voi myös kysellä lisätietoa. Päivän tarjonnasta ei ole mitään puhetta, ehkä haluavat pitää sen yllärinä. Mutta eiköhän sieltä jotain porkkanaista...

Nähtäväksi jää missä kaupungissa sitten tapahtuu seuraavaksi ja minkä alan puitteissa. Ruokapaikat ovat olleet selkeästi suosittu aloituskohde lähes kaikkialla, emmekä me valita.

Nostalgista suklaata

Nythän on niin, että yksi suosikkipaikoistani Tampereella on saanut melko kivan lisän tässä viimeaikoina. Tampereen Kauppahalliin on avattu Kultasuklaan puoti kukkakäytävän Hallituskadun puoleiseen päähän!

Minulla on aina ollut jotenkin sellainen heikko kohta Kultasuklaata kohtaan, koska Kultasuklaan puodissa poikettiin aina menomatkalla mummon lapsuuden kotiin Lohjalle kun olin pieni. Samalla retkellä poikettiin tietysti myös Iittalan tehtaanmyymälässä, mutta ihan vielä silloin ei kiinnostukseni astioita kohtaan ollut mitenkään järisyttävä. Mutta niinkuin monilla naisilla, ovi sydämeeni aukeaa suklaisella avaimella. Onko sinulla johonkin tiettyyn tuotemerkkiin, myymälään tai johonkin näin tietyllä tapaa nostalginen suhde?

Penskana suosikkituotteitani olivat ehdottomasti tikkarit ja levysuklaista vadelmainen valkosuklaa. Tänä päivänä kallistun aivan ehdottomasti kuvassa oleviin Uusiin perunoihin! Ne ovat nimittäin ihan törkeän hyviä, molemmissa kuvissa on tätä kyseistä herkkua.

Iäisyyksiin en noilla retkillä ole ollut ja Kultasuklaan tuotteitakin saa shopauttaa nykyään ihan lähikaupastanikin, mutta siksi Kultasuklaan omassa puodissa kuitenkin on sitä jotain. Ja toki, onhan Tallipihalla ollut puoti pidemmän aikaa, mutta se ei ole työmatkallani.

Tästäpä tulikin mieleeni, että Suklaafestivaalit lähestyvät kovaa vauhtia! 21.-22.11.2009 Wanhassa Satamassa availlaan suklaa-avaimilla ovia.

PS. Muistakaahan nyt osallistua arvontaan, vielä on pari päivää aikaa!

Rahkatauhkaa Valiolta

Skannailin sanaa "UUTUUS" edellisellä kauppareissullani tuotteiden kyljistä ja törmäsin sitten Valion Vanilla-sarjan rahkoihin tai siis herkkurahkoihin.

Kolme makuvaihtoehtoa: karpalo-kinuski, lakka-omena ja vadelma, jotka kaikki ovat laktoosittomia. Ei pienintäkään käryä kauanko ovat olleet saatavilla, mutta minä törmäsin näihin siis nyt. Olisin toki voinut jättää törmäämättä, sillä herkullisuus ei näissä rahkoissa ole ainesosana. Löytyy tosin 4% karpaloa ja 2% kinuskikastiketta tai 2,5% lakkaa ja 2,5% omenaa tai jopa 6% vadelmaa. Ja avuttoman laimea väritys sekä tylsä mitään sanomaton maku. Olisi se toki vähän huolestuttavaa, jos ruoka puhuisi. Siistiä ja sileää tämä toki on, ei muhkuraista ja lohkeaa kauniisti lusikkaan. Samaan ei pysty väliseinä.

Työkaverini kiskoo napaansa Ehrmannin rahkaa milloin milläkin mehutiivisteellä höystettynä ja sekin sotku näyttää viehättävämmältä kuin nämä herkkurahkat. Todennäköisesti se myös on maistuvampaa. Uskoisin, että se olisi vieläkin parempaa kauden marjoilla...

Olen muuten ihan tykännyt Vanilla-vaniljakastikkeesta eikä suklaakastikkeessakaan muistaakseni mitään vikaa ole. Jogurtteja en ole tainnut kokeilla, kun tykkään luonnonjogurtin maustamisesta ihan itse ja rahkakin kyllä näemmä pitää maustaa ihan itse. No, minun erheistäni opitte te ;)

Paremman puutteessa tällainen rahka voi mennä, mutta todennäköisesti tulee halvemmaksi ostaa sitä Ehrmannia ja pakastemarjoja.

Finnish Fooddities #3: Everyman's Right

Jokapäiväistä Leipää (Daily Bread) has plenty of visitors from foreign countries as well, even though it's mainly written in Finnish. Most of these visits are probably made by Finns abroad, but I want to give something for potential Nonfinns :)

This is a third post in series called Finnish Fooddities and it is about Finnish food oddities. Hopefully you'll enjoy it! Check out the first and second posts too!

Here in Finland we have this thing called Everyman's Right, which means freedom to roam and gather in the wilderness. Collect things like wild berries, mushrooms and "use" nature in the limits of Everyman's Right. The basic limit is not to harm nature or peace in the neighbourhood.

I normally use my Everyman's Right on times like these, autumn is the season for berries and mushrooms. So it is free to pick up for example porcini from our forests and plenty of people do that. And then those free porcinis can be found dried from a hall in Italy for a decent price of several hundred euros per kilo. And not only in Italy, that same free stuff is sold in our stores with heavy price on it, even though anyone of us could go to the forest and get something to eat for free.

Kuva: mountainamoeba

Very much same kind of Everyman's Rights are enjoyed at least in Sweden, Norway, Iceland and Scotland. Limits of course vary, most countries demand landowners permission and actually you'll need that even in Finland for some things, foraging spruce sprouts for example. Permission is also needed, if open fire is needed in cookery. Hunting and fishing is licenced activity, unless it's ice fishing or done with rod.

Foraging naturally is pretty much different kind of thing to do compared to mineral search.

During the summer and autumn there are plenty of things to eat in our forests, good and clean stuff. It's naturally important to know what one can and can't do in the forests and what sort of things to collect. Recently few people collected Amanita virosa also known as European destroying angel and at least one has passed away because of it. Caution is recommended.

So this time the Finnish Fooddity is about freedom to roam. We have it, many of us practise it and some even benefit financially from it. I think it's a beautiful thing to have and hopefully it doesn't get ruined by abuse.

What do you think about Everyman's Right? Is it practised in your country? If it is, do you practise it? 

Mitä ajattelen Otosta

Tunsin lapsena Oton, ihan mukava poika, mutta nyt ei puhuta hänestä.

Tässä se nyt tulee, se mitä minä ajattelen Hartwallin uusista Mustasta ja Valkoisesta Otto-lonkeroista. Tölkitkin kehoittavat sanomaan mitä ajattelen, joten tehdään sitten niin.

Ajattelen, että näiden juomista edeltänyt Stowford-siideri peittoaa nämä miten päin tahansa. Ajattelen myös, että ihan tavan lonkero tuottaa paljon miellyttävämmän makuelämyksen, se tuoksuukin oikeammalta. Ajattelenpa vielä niinkin, että yritetäänkö tällä nyt kosiskella nuoria naisia vaihtamaan limusiidereistä limulonkeroihin?

Valkoinen Otto yrittää muistuttaa piña coladaa ja Musta Otto colaa. Etäisesti Valkoinen tuoksuukin tähtäimeltään ja joku hippanen maku siellä sinnepäin viittaa, mutta nielussani on ollut paljon herkullisempiakin juomia. Ja Musta vaahtoaa villisti lasiin kaadettaessa, niinkuin cola vaahtoaa, kun sinne heitetään pallo vaniljajäätelöä. Cola vaniljajäätelöllä on vaan huikean paljon parempaa kuin tämä Musta. Lonkeroiden kanssa näillä ei ole mitään tekemistä, ei sitten yhtään mitään. Molemmat pistivät irvistämään.

Syksyn "viilein" lonkero on turhin maku-uutuus todellakin. Vähän paremman painimatsin sai aikaiseksi brandylonkeroiden kanssa. Ehkä pitää pitäytyä siinä, tavan lonkeroissa ja mustekalassa.

Jack the Roosterissa ruokailemassa

Vihdoin ja viimein päädyin oikein syömään Jack the Roosteriin, olin aiemmin käynyt vain siemaisemassa muutaman ja vilkuilemassa Sami Hintsasta bändeineen keittiön ollessa kiinni.

Joskus se oli tehtävä ja syyskuisena perjantaina otollinen aika tuli kohdalle. Poikkesimme ystävättären kanssa vapaapäivämme kunniaksi ruokailemaan ja päädyimme molemmat kalaan melko pikaisen harkinnan jälkeen.

Minun valintani kohdistui avoimeen purilaiseen, joka kulkee nimellä The Salmon & Shrimp Dance ja toisella puolen pöytää valittiin Salmon Goes Cajun, jonka kanssa tuli myös maalaislohkoperunoita ja bataatteja, ne nyt vain uupuvat kuvasta.

Minun annokseni oli kaunis setti, mutta turhan pienellä lautasella - kala meinasi karata heti ensimmäisellä veitsen iskulla koko lautaselta! Melko tasapainoinen kokonaisuus, joskin ihan ripaus suolaa olisi tehnyt terää (sitä ei ollut pöydässäkään tarjolla). Suolan puutetta valitteli myös ystäväni ja hänet appelsiini kalan alla pääsi vähän yllättämään, se ei kuulemma sopinut annokseen. Makeus vaivasi Salmon Goes Cajunia. Molempien kalanpaloissa oli myös tappajaruotoja, hyvä etteivät silmään tökänneet. Ei siinä mitään, kala on ruotoista, mutta lohesta ne on niin helppo hoitaakin... No keittiöön lähti muutamia terveisiä, hyviäkin.

Jäimme jälkiruokailemaankin, valitsimme Sweet Cheese O'Mine -juustokakkua sekä My Name Is Mud -suklaakakkua. Jaoimme kumpaisenkin annoksen puoliksi, vaihdoimme tyylikkäästi lautasia puolessa välissä! Minä aloitin juustokakulla, joka oli ehdottomasti parasta juustokakkua jota olen tässä kaupungissa sisäistänyt. Suklaakakkukaan ei huonoa ollut, mutta jäi selvästi juustokakun varjoon, ehkä pientä teollisuutta paistoi läpi niinkuin monesti ravintoloiden suklaakakuista tänä päivänä paistaa.

Palvelu oli ystävällistä, joskin vähän poissaolevaa. Satuimme ilmeisesti paikalle sellaiseen aikaan perjantai-illasta, että henkilökuntaa oli vasta tulossa yötyöhönsä. Odotteluaika oli kuitenkin täysin normaali, kaikki meni melkolailla sujuvasti. Hinta samaa tasaista parikymppiä mitä tämän kaltaiselta paikalta voi odottaa kokonaisuudelta.

Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että juustokakulle palaamme ja ehkä pihvillä pitää vielä jossain kohtaa käydä. Kukkopoika saa meiltä siis vielä mahdollisuuksia, ainakin makeita sellaisia - vaikka emme olekaan häikäistyneitä :)

Menkää tekin juustokakulle!

Oi saanhan lahjan, lakupatukan?

Hoidellaan nyt saman tien toinenkin lakritsinen makeisuutuus jaloista pois, kun kerran sille linjalle lähdettiin. Fazerilta nimittäin kajahtaa, kun markkinoille on tuotu Marianne-lakritsi.

Catty toteaa blogissaan seuraavalla tavalla: "Ever tried a Suku Laku? Cos believe me, you haven’t lived until you do." Uskoisin, että Marianne-lakritsi auttaisi elämässä ihan uudelle tasolle, tai ainakin sen verran minä siitä diggailin. Pitää ehkä lähettää Lontooseen pari lakupatukkaa...

Marianne-karkeissahan parasta on se möhnä siellä karkin sisällä, siitä valkoisesta raksuvasta kuoresta en niin välitä. No, lakupatukassahan sitä raksukuorta ei tietenkään ole! Pelkkää möhnää lakritsin sisällä, mikä on minusta täydellisen hienoa. Niin ja on se piparmintun maku siinä kuitenkin. Ei siis ollenkaan pässimpi laku-uutuus!

Tuon mallisia ja tyyppisiä lakupatukoita alkaa muuten olla melko huikea kokoelma, mikäs sinun suosikkisi on? Henkilökohtaisesti kallistun eniten ehkä Tyrkisk Peberin tai BisBisin puoleen. Eikä se SukuLaku huonoa ole, todellakaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Mä olen pieni Muksis...

Suru-uutinen: keittokirjailija Visa Nurmi on kuollut

Osanottoni suureen menetykseen! Keittokirjailijana ja bloggaajanakin tunnettu Visa Nurmi on tänään poistunut keskuudestamme yllättävän sairaskohtauksen johdosta.

Hänen ja Antti Vahteran yhteistyönä on syntynyt lukuisia huikeita keittokirjoja ja muuta ruokaisaa. Menetys on suuri ruokakulttuurillemme.

Visa Nurmen käden jälki näkyy myös tuoreessa Mojo-teoksessa, josta Jokapäiväisessä Leivässä on edelleen käynnissä arvonta. Toivottavasti kukaan ei tykkää pahaa arvonnan kysymyksen luonteesta, hän tuskin haluaisi hyvän kirjan arvontaa poistettavan :/

Asiasta uutisoi Markkinointi & Mainonta ja asiasta kerrotaan Kaufmann Oy:n sivulla.

Must jatkaa mustalla linjalla

Sesongin muutos on uutuuksien aikaa, myös makeishyllyllä ja vaikka makeisvero palautetaankin käyttöön, niin jippii?

Malacolta on juuri tullut kolme uutta salmiakkipussia tarjolle nimellä MUST. Kertovat, että pussit sisältävät lakritsia sen puhtaimmissa ja maukkaimmissa muodoissa, maku on peräisin aidosta lakritsijuuresta. Toisistaan kolme pussia eroavat trendikkään merisuolan, pulverisydämin ja melko tavan salmiakkilakritsin avulla. Kivasti pienissä pusseissa, eikä sellaisissa jumbojäteissä missä melkein kaikki karkki tätä nykyä on.

Ihan kelpo setti, joskin melko yllätyksetön. Suolaisuus on osa salmiakkia jo valmiiksi, joten merisuola ei erottunut mitenkään ihmeellisesti niinkuin se tekee esimerkiksi suklaassa. Pulverisydän taas ei juuri tunnu pulverilta, ehkä se on kosteuden ansiosta epäpulverisoitunut. Tavan salmiakki taas ei aikaisemmasta valikoimasta mitenkään erikseen erottunut sekään. Tasaisen kiva salmiakin rakastajan kokoelma, mutta ei anna mitään uutta.

Sen sijaan diggailen pakkauksista, Karikin antoi pisteen paketeista. Tosi on, musta paketti valkoisella linjakkaalla typografialla viehättää. Mustaa on diggailtu aiemminkin elintarvikepakkauksissa.

Kaikki musta ei ole synkkää syötävää

Ei ehkä maailman kauneinta soppaa, mutta hyvää se oli harmaudestaan huolimatta. Kyseessä on siis mustatorvisienikeitto, täysin hatusta tempaistulla ohjeella. Saattaisi olla, että jotain muuttaisin jos nyt toisen kerran olisin tekemässä, mutta sienet menivät jo.

Synkkyydetön mustatorvisienikeitto

170 g tuoreita mustiatorvisieniä (ei haisuakaan paljonko kuivattuja)
1 pieni keltasipuli
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl vehnäjauhoja
jokunen vääntö Meiran Mystistä Pohjolaa
jokunen vääntö tuoretta mustapippuria
snadisti suolaa
5 dl kasvislientä
250 g ricottaa

Silppua sienet ja heitä kattilaan, kiehauta sienistä neste. Kun neste on kiehahtanut pois, lisää öljy kattilaan ja heti perään silputtu sipuli.

Kuullota sipuli ja ripottele sitten joukkoon jauhot sekä mausteet. Melko lailla heti perään lisää mielellään lämmin kasvisliemi koko ajan sekoittaen. Anna kiehua kevyesti 10 minuuttia, jotta soppa sakenee.

Lisää ricotta ja sekoita sekoita sekoita, jotta juusto ottaa ja tekee tehtävänsä eli sulaa.

Voit toki käyttää jotain muutakin tuorejuustoa, maustamaton lienee paras ratkaisu ettei sienten oma maku mitenkään peity. Ricotta ei ehkä ole paras vaihtoehto, mutta tähän hätään ei ollut muutakaan vaihtoehtoa ja pitihän se nyt katsoa läpi. Meinasin surauttaa sauvasekoittimella sileäksi, mutta en sitten laiskuuksissani viitsinyt.

Että tällaiseen soppaan työnsin lusikkani tällä kertaa. Enkä heittänyt lusikkaa nurkkaan, kun mustatorvisienet ovat ihan herkkuja syötäviä, eivätkä myrkkyä maksalle.

Misoa, tohotusta, quinoaa, maapähkinävoita...

Teitä lukijoita saapuu moninaisia reittejä pitkin ja osa tulee kysellen hakukoneiden kautta. Yritän nyt vastata muutamaan kysymykseen, joilla Jokikseen on ilmaannuttu.

Mistä misoa?
Misotahnaa voi enenevissä määrin ostaa ihan tavan ruokakaupoista. Olen hankkinut käyttämääni instantmisoa S-ryhmän ja Stockmannin hyllyistä. Muita misoja käyn hakemassa Runsaudensarvesta. Kehottaisin kääntymään luonnontuotteita tai aasialaisia tuotteita myyvien kauppojen puoleen, jos sieltä omasta ruokakaupasta ei löydy. Instantti on vähän kalliimpaa hinnaltaan kuin isommissa pusseissa tuleva.

Misotahna, mihin sitä käytetään?
Useimmiten meilläpäin misoa käytetään keittoaineksena, misokeitto on se mitä täällä yleensä vastaan tulee. Misoa on kuitenkin montaa monituista lajia, toisia käytetään maustamaan toisenlaisia asioita kuin toisia. Punainen miso muistuttaa muuten yllättävän paljon Marmitea. Minä henkilökohtaisesti olen käyttänyt misoa maustamaan esimerkiksi täysjyväohran, couscousin yms. keitinvettä.

Mistä tohotin?
Minä olen hankkinut omani Stockmannilta, mutta olen nähnyt samaa tohotinta myös Sokoksella ja uskoisin sitä löytyvän myös muista isommista muista kaupoista. Jos ei kuitenkaan löydy, niin suunnatkaahan keittiötarvikkeiden erikoisliikkeisiin, täällä Tampereella vaikkapa Iloiseen keittiöön (uudessa osoitteessa tämän kuun alusta, löytyy Tuomiokirkonkadulta Ullanunelman naapurista), Porissa Lahjakeittiö Paprikaan tai vaikkapa Helsingissä Kokkipuotiin. Muiden kaupunkien puolesta en osaa puhua. Kaasuahan ei siinä tule samalla, ota siis selville mistä sen saat. Tampereella voit hakea kaasun Stokkan kiskalta.

Mitä söit tänään?
:D Aamiaiseksi Ullan Pakarin Aurinkosämpylän vadelmahillolla, lounaaksi kantarellitattirisottoa naudanpaistin kanssa ja päivälliseksi mummon tekemiä lihapullia valkosipulisen pastan kanssa. Teurastin myös suklaapupun töistä kotiutuessani.

Miten quinoa keitetään?
Huuhtele quinoa. Kiehauta 2 osaa vettä tai lientä ja lisää 1 osa huuhdeltua quinoaa kiehuvaan nesteeseen. Anna kiehahtaa uudelleen ja laske lämpötila alhaiseksi, peitä ja hauduta 15-18 minuuttia. Tsekkaa onko vesi imeytynyt ryyneihin, jos ei ole niin voit valuttaa ylimääräisen pois. Siirrä kattila liedeltä ja anna seistä peitettynä pari kolme minuuttia. Sekoita haarukalla irtonaiseksi, mausta suolalla ja pippurilla.

Äyriäisten pakastaminen
Jos käsilläsi on sulia äyriäisiä, en suosittelisi niiden pakastamista. Ne nimittäin ovat todennäköisesti tulleet meille tänne Pohjolan perukoille pakastettuina ja ovat siten jo kertaalleen sulaneita. Eli kysy ennen ostamista, ovatko ne kertaalleen pakastettuja.

Mikä on Virtapankin tilalla Tampereella?
Tampereen paraatipaikalla (ainakin mitä terasseihin tulee) on nykyään Jack the Rooster -niminen mesta. Ruokaa, livemusiikkia ja melkoista meininkiä, on todistettavasti pöydälläkin siellä tanssittu.

Missä myydään loimutuslautoja?
Esimerkiksi Nikkarien valikoimasta löytyy loimutuslauta. Uskoisin myös, että moista tuotetta voi tilata paikkakuntasi nikkareilta.

Miten tehdä maapähkinävoita?



Ruokalajeja, jotka alkavat J:llä?
Jambalaya, Janssonin kiusaus, jerky, jouluhalko, jäätelö, juusto...

Tällaisia murheita on viimeaikoina Jokikseen tulijoilla ollut, toivottavasti näistä vastauksista jokunen teistä hyötyy. Käykääpä osallistumassa arvontaan, minusta palkinto on aika hyvä. Ehkä juuri sinä pääset tekemään mojomakkaraa kirjan parissa pikapuoliin?