Sadonkorjuu kirjamessuilla

Tuli siis tehtyä retki viime viikonloppuna Viini, Ruoka ja Hyvä elämä -tapahtumaan, joka järjestettiin kirjamessujen kainaloisena ja kyllä, kartutin keittokirjakokoelmaani vaikka ehkä niitä jo valmiiksi olikin liikaa.

Shopautin maltillisesti vain kolme! Selkeä rajani oli neljä, joten todellakin toimin maltillisesti. Ihana Elisa tosin osti yhden, joten yhdessä pääsimme siihen neljään :P

No, joka tapauksessa minun kolme teostani olivat Tuija Ruuskan Aurinkomaa, Hirokazu Kamijukkokun, Pekka Terävän ja Juha-Pekka Laakion Makuja suomeksi ja japaniksi = Finnish-japanese kitchenary sekä TEssa Kirosin Venetsia. Aurinkomaa ja Makuja suomeksi ja japaniksi lähtivät hävyttömän hyvällä alennuksella ja Venetsia taas oli visuaalinen räjäytys, joka oli pakko saada. Aurinkomaata hivellessäni ajattelin Kasviskeskiviikkoa, Japanin suhteen nyt vaan olen heikko ja hei se maksoi 5 euroa!

Kaikki kolme ovat keskenään erilaisia teoksia ja epäilemättä pidän jokaisen niistä kanssa hauskaa. Elisa taas huvittelee Gordon Ramsayn Pikaruoan kanssa moneen otteeseen.

Kumpi voittaa, musta vai keltainen risotto?

Risotto on ehkä yksi suosikkijutuistani, mitä riisiin tulee. En yleisesti ottaen ole hirmuinen riisin ystävä, etsin mieluusti sille vaihtoehtoja ja lisää vaihtoehtoja.

Risottohan on siis valmistustapa, eikä suinkaan mitä tahansa riisiä sekoitettuna johonkin. Samaa valmistustapaa voi soveltaa aivan hyvin vaikkapa spelttiin tai ohraan, ehkäpä jopa pastaan! Riisiä siis freesataan öljyssä tai voissa (ehkä jopa niiden kombossa) ja sitten lisätään lientä erissä. Risotolle ominaista on "kermaisuus" ja valuvaisuus, eli ruoan kuuluukin jäädä hieman puuromaiseksi, mutta ehkä hippasen al denteksi.

Kokeilin tässä taannoin muutamaakin erilaista risottotuotetta, jotka olivat tyyppiä "lisää vain vesi". Musta risotto on Marinescan Arroz Negroa eli kirjaimellisesti espanjasta käännettynä "riisi musta". Paketti piti sisällään pussillisen riisiä sekä kastiketölkin, mustekalanmustetta, mustekalaa, kasviksia kastikkeessa. Kaikki heitettiin pannuun yhtäaikaa ja lisättiin vielä tölkillinen vettä. Keiteltiin suurin piirtein yhtä kauan kuin risottoa yleensäkin. Ehkä tämän olisi voinut askarrella pikkuhiljaa kasaan, mutta tein nyt niin kuin ohje kehoitti ja kyllä sitä söi, jopa kauhulla ruoan mustuutta katsellut puoliso. Ei kuitenkaan mikään "pakko saada lisää" -herkku. Tämä oli Stockmannin Barcelona-viikkojen tuote.

Toinen kokeilussa ollut tuote sen sijaan oli ihanan keltainen Pastarottin Risotto alla Milanese eli juurikin se kaikkein klassisin risotto - sahramia! Tässä kaikki oli yhdessä, mausteet ja riisi sekaisin, kun mustassa riisissä riisi oli paljaalti. Joukkoon kehoitettiin sekoittamaan 5 dl vettä ja sitten kiehauttaa välillä sekoittaen 15 minuuttia. Jälleen olisi ehkä askartelemalla voinut toimia risottomaisemminkin, mutta toimin jälleen ohjeen mukaan keittämisen suhteen. 15 minuuttia tosin en kuluttanut, homma oli kasassa muutamaa minuuttia aiemmin ja nakkasin huvikseni kimpaleen voita joukkoon ja paistoin myös parit katkaravun sekaan. Tämän bongasin taannoin Helsingin reissulla Casa Guston kojulta.

Keltainen pieksi mustan 6-0, mutta kyllä pikkuhiljaa liemitetty risotto nämä voittaa kirkkaasti.

Nachot not so hot

Huvittelin kokeilemalla Old el Pason Nachos Dinner Kitiä, ihan vain haudatakseni muutaman murheen runsaan vahvan cheddarin alle. Halvat ja suolaiset huvit :)

Kyseessä on siis tasan paketti, missä on nacholastuja ja salsakastiketta. Juusto ja muut osaset (käytin guacamolea) pitää shopauttaa ihan lisäosina. Valikoin juustoksi vahvinta cheddaria mitä löytyi. Nachot, salsa ja juusto kasataan kerroksiksi ja nuketetaan uunissa 180 asteessa 10 minuuttia. Sitten se lapioidaan suukkuluukkuun.

Olisin todellakin pärjännyt ilman sitä paketin salsaa, oma olisi ollut niin paljon parempaa tai melkein mikä tahansa valmissalsa johon olen ikinä koskenut. Valikoimani cheddar nyt luonnollisesti oli laadukasta, sen minulle myi Tampereen Stokkan juustotiskin ihana Päivi! Olisin voinut sulattaa vain sen ja dippailla ihan pelkkiä nachoja siihen ja kotitekoiseen guacamoleen. Mutta en tietenkään tehnyt niin ja olipas kyllä hölmöä tietenkin.

Varmaan hätäisiin illanistujaisiin ihan kiva lisä. Paino sanoilla ihan kiva, itte tekisit paremmin. Niin joo, lastut eivät olleet huonoja :P

Jokis oli radiossa

Hellät huomenet ja tervetulotoivotukset Tampereen radion aamua kuunnelleille ja kaikille muillekin!

Käväisin Tampereen radion aamussa jubailemassa Juopperin Hannan kanssa. Oli mukavaa käydä vierailemassa ja jutskailemassa bloggaamisesta ja ruoasta ja etenkin ruokabloggaamisesta. Käypä homma ilmi myös täältä.

Tsekkaahan vaikka blogaukset Näin taittelet tortillan, Valokeilassa Viinipirun Arto, Lähiruokaa ja suoramyyntiä Pirkanmaalla ja Hella ja huone asemalta kiitos. 

Oli miten oli, jos olet tuore Jokis-kävijä, niin huomaahan blogin lisäksi tarjolla olevat Facebook-sivu ja Ruokaisia romaaneja -lukupiiri. Palautetta, juttuideoita, kutsuja tilaisuuksiin ja maistiaisia otetaan mieluusti vastaan, eikä olla kommenteillekaan kielteisiä :)

Lakkapannacottainen riekko

Nonni, tässä taannoin tuli kokeiltua maistiaislähetyksenä tulleita Karl Fazer Nordic Gourmet -suklaita ja nyt sitten hankin käsiini myös neljännen makuvaihtoehdon, lakkapannacottan. Se on saatavilla toistaiseksi vain konvehtimuodossa ja muotohan tässä tapauksessa on riekko.

Mitä suklaalevyihin tuli, lempimakuni ehkä oli se puolukka, mutta toivottavasti tätäkin makua ruvetaan samaan levynä, sillä tämähän toimi ihan kivasti! Epäilinkin silloisessa postauksessani, että lakka olisi se seuraava marja ja vaikka tarjosinkin kaveriksi leipäjuustoa, niin en ole pannacottaan yhtään pettynyt. Olisihan se ollut melkoista hurjuutta se leipäjuusto ;) Lakka siis toimi!

Nyt herääkin sitten kysymys, mikä se seuraava marja on? Ei liene tyrni tai karhunvatukka?

PS. Tänään aamulla Jokis radiossa! Tsekkaa YLE Tampere, kuunneltavissa netissäkin!

Liikaa keittokirjoja?

Nyt kun olen retkellä, joka pitää sisällään hetkiä sekä kirjamessuilla että ruoka-alan messuilla, herää kysymys:  

Voiko ihmisellä olla liikaa keittokirjoja?

Minulle keittokirjat eivät missään vaiheessa oikeastaan ole olleet tarkasti seurattavia asioita, vaan inspiraation lähteitä ja kauniita katsella. Olen keittokirja-addikti, monien mielestä minulla todennäköisesti on liikaa keittokirjoja, mutta minusta niitä ei vaan voi olla liikaa.

Minkä keittokirjan sinä olet viimeksi ostaa paukauttanut?

En tosin selvästikään ole ainut, jolla ongelma on.

Viiniä, ruokaa ja hyvää elämää tästä sunnuntaihin

Tänään alkaa Helsingin Messukeskuksessa Suomen suurin viini- ja ruoka-alan kuluttajatapahtuma eli Viini, ruoka & hyvä elämä, Helsingin kirjamessujen ja Helsingin musiikkimessujen kainaloisena.

Ohjelmassa on syksyn keittokirjailijoita, huippukokkeja, maistiaisia, väline-esittelyjä ja vaikka mitä! Yhdellä lipulla siis kolmet messut, kirjamessuillakin on taatusti tarjolla ruoka-aihetta koskettelevaa asiaa. 22.-25.10. on siis aikaa osallistua, viinialueellakin on maisteltavana yli 100 viiniä ja luennoilta löytyy esimerkiksi viinin ja suklaan paritusta.

Osallistuin viime vuonna tähän tapahtumaan ja sieltähän jäi käteen kaikkea kivaa, enkä oleta tänä vuonna käyvän yhtään köyhemmin. Aion mennä paikalle tyhjän repun kanssa ja palata täysin varustettuna ;)

Moikatkaa ihmeessä, jos tulette vastaan!

'Wich ei aiheuta ärräpäitä

Suunnistin tässä eräänä päivänä Ärrän ohi, meni ihan ohi asti, mutta jokin visuaalinen vihje sai minut palaamaan takaisin Ärrän kohdalle. Ständissä kiskan edessä nimittäin mainostettiin Ben & Jerry'sin tuotetta 'Wich, eli jäätelösandwichiä.

Meikäläisittäinhän tämän sorttiset jutut tunnetaan lähinnä Buffetteina tai nykyään myös Dominoina, taidetaan jotain muutakin jäätelöä myydä kahden keksin välissä. Mutta haluan nyt tässä julistaa, että B&J's 'Wich on ylivoimaisesti parasta jäätelösandwichiä jota ikinä olen suuhuni pistänyt! Se on melko huikaisevan kokoinen, paksut ihanan pehmeät ja kosteat ja maukkaat keksit, hivenen suolaisina jopa ja B&J'sin huippuhyvää vaniljakermajäätelöä suklaapaloilla. Helposti parasta ikinä!

Näihin tulee himo. Hillitön himo. Näen kuolankosteita unia näistä. Korvaisin kaikki ateriani näillä jos järki minut jättäisi.

Ovat toistaiseksi ilmeisesti vain Ärrän valikoimassa, eli tsekataa Ärrät. Ja jos joku nyt haluaa kiittää minua pakastimellisella näitä, otan mieluusti moisen vastaan, koekappaleet kun kustansin itse.

Pohjoinen puujuoma

Olen koivun siitepölylle allerginen, niinkuin nyt olen monille muillekin asioille. Siitä huolimatta päätin ottaa riskin ja kokeilla Nordic Koivua, kun sellaista kerran Maatilatorilta löysin ja tykkään kiusata allergioitani.

Nordic Koivu on kirkas ja raikas juoma, joka toi flashbackeja eräästä paastokokemuksesta lähinnä makunsa puolesta. Jotenkin se vaan muistuttaa minua Cynara-uutteesta. Ehkä niissä on jotain samaa muutenkin? Luonnolliseksi ja lisäaineettomaksi tätä juomaa nyt kuitenkin kehuvat ja koivun aarteita c-vitamiinista sinkkiin sisältyy juomaan.

En tiedä mitä tapahtuu, jos tätä päivässä lasillisenkin säännöllisesti juo. Ehkä jotain suunnatonta hyvyyttä? Ehkä tällä voisi siedättää itseään koivun siitepölyallergiaan? Olisin ehkä kiinnostunut asiaa kokeilemaan.

Tuotetta löytyi siis Maatilatorilta, mutta myös hyvin varustetut luontaistuotekaupat ja päivittäistavaramyymälät saattavat pitää tätä valikoimissaan. Itse diggailen syvästi tuota pulloa, se on hyvin kaunis!

Kasviskahvila Gopal

Viime viikolla ilahduin suunnattomasti, kun kuulin Kasvisravintola Gopalin avanneen kahvilan Kuninkaankadulle! Tammelaan asti lounaalle lähteminen kun on ollut sula mahdottomuus, nyt voi käydä kasvistelemassa vaikka keskiviikkoisin tai vaikka jokaikinen päivä paitsi sunnuntaisin - aukioloajat itseasiassa ovat paremmat kuin alkuperäisessä kasvisravintolassa!

Kävinkin sitten perjantaina koulutuksen jälkeen ohikulkumatkalla lounaalla Wanhan Vaniljan entisissä tiloissa, joista Café Gopal siis nyt löytyy. Minun itseasiassa piti bloggailla teille Vaniljasta, mutta toisin kävi ja jäljelle jäi vain kuva. Eli siis perjantaina poikkesin aivan erinomaisessa seurassa (kiitos Vesa!) Gopalissa, jossa olikin tupa likimain täysi ja lastasin lautasen täyteen kasvishyvyyksiä. Lautanen vaa'an kautta maksuun, pienen pieni summa vaihto omistajaa ja siinähän sitten vein sapuskaa ääntä kohden.

Noutopöydän antimista jäi erinomaisen hyvä mieli ja hinta-/laatusuhde oli kohdallaan. Lounaan lisäksi kyseessä siis todellakin on kahvila, joten kahvilaherkkuja tietenkin myydään myös. Niidenkin pariin pitää palata, puhumattakaan smoothieista, villiä huhua muun muassa raakasuklaasmoothiesta on kuultu ;)

En epäile hetkeäkään ettenkö palaisi monta monituista kertaa ja jakaisin Gopalin ilosanomaa eteenpäinkin. Jännityksellä katsotaan mitä puodin ulkomuodolle tapahtuu, käsittääkseni tapetit ovat ainakin menossa vaihtoon.

Maailmassa on nälkäpäivä joka päivä

Ystävät hyvät, hyvää Maailman nälkäpäivää!

Tänään meidän kaikkien tulisi kohdistaa huomiomme vuoden 2009 Maailman nälkäpäivän teemaan, eli ruokaturvallisuuden saavuttamiseen kriisiaikoina. Viime vuonna teema oli ilmastonmuutoksen haasteissa.

Maailman nälkäpäivää vietetään joka vuosi 16. lokakuuta (tai sen tienoilla) ja näin on tehty vuosikausia - vuodesta 1979. Päivää isännöi Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO. Teemoja on käytetty vuodesta 1981, ensimmäiset kaksi olivat "ruoka tulee ensin".

Miten nyt sitten voit ottaa tämän päivän huomioon? Raa'asti arvioituna kuudennes ihmiskunnasta kärsii nälkää ja pääasiallisin auttamisen muoto johon me loput voimme osallistua on lahjoittaminen tai vapaaehtoistyö. Lahjoititpa sitten vaikka Kirkon Ulkomaanavulle tai Unicefille, niin eiköhän se myös ruoka-avussa näy. Tässä kohdassa sopii muistaa myös, että nälkäisiä löytyy kotimaastakin ja kriisejä on isoja sekä pieniä. Täällä Tampereella on esimerkiksi RuokaNysse, jota voi tukea Suurella sydämellä -palvelun kautta.

Niin, ja maailmassahan nälkäpäivä on joka päivä. Pitäkäähän se mielessä.

Tsekkaa ViiniTV

Eilen oli Kasviskeskiviikon lisäksi myös #winewednesday ja sen kunniaksi, mutta näin vuorokautta myöhemmin haluan mainita varsin tuoreen ViiniTV:n.

ViiniTV on vanhan tutun eli Viinipirun Arto Koskelon sekä Ilkka Sirénin vastikään korkattu projekti, joka on lähtenyt varsin aktiivisesti ja tiukalla otteella liikkeelle! Nimensä mukaisesti se on viinitv:tä. Sivustolta löytyy myös arvosteluja ja tulossa on keskustelu, ViiniTV on aktiivinen myös Facebookissa ja päivitykset näyttävät tulevan myös Twitteriin.

Kaikenlaista on jo ilmaantunut ja ilmeisesti myös tulevaisuudessa luvassa! Tsekatkaa siis ViiniTV!

PS. Valokeila-haastattelun suhteen kaipaisin edelleen ideoita bloggaajista ;)

Leipäajatuksia Leipäviikolla

Parhaillaan on käynnissä Leipäviikko, jonka teemana tänä vuonna on leivän erinomaisuus välipalana. Tsekkaa Leipätiedotuksen sivut!

Jokiksen nimestä huolimatta syön melko harvakseltaan leipää, mutta sehän ei estä minua viettämästä Leipäviikkoa siinä missä muutkin. Tosin valitsisin hieman jotain muuta kuin kuvassa olevaa paahtoleipää... paahdettu leipä on ihanaa, mutta paahdan mieluummin jotain muuta kuin paahtoleipää.

On aiemminkin puhuttu leivästä, etenkin päällysteiden järjestyksestä. Nyt voisinkin esittää ihan ideahaasteen: mitä muuta leivästä kuin voikkaria?

Esimerkiksi voisi heittää vaikkapa kokeiltavaksi Ainon Leipävanukasta ja ehkä joku on kokeillut leipää tarjoiluastiana? Syödäänkö teillä leipää välipalana?

Makeanhimoon eikä juuri muuhun

Uutuuden ja makean himo sai minut taannoin kääntymään kaupassa pakastealtaan puoleen, etenkin kun olen jollain tasolla heikkona pehmeälle marengille ja olin sattunut kuulemaan mainoksen uudesta Almondy-kakusta: marenkia maitosuklaalla.

Iski makeushermoon kuin veitsi sulaan voihin, mutta noin makuelämyksenä muuten ei kovin ihmeellinen. En erityisemmin ole Marabou-suklaan ystävä, joku siinä ruotsalaisessa maitosuklaassa vaan on kieroa ja marenkimöhnä pakastettuna ei ehkä tarkemmin ajateltuna ole se kaikkein miellyttävin ajatus.

Mutta tosiaan palveli tarkoitustaan eli uutuuden ja makean himon tyydyttämistä. Se on uutuuspakastekakku ja sokeria on sielun sietokykyä enemmän. Onneksi olen sieluani ryydittänyt jos jonkin moisissa liemissä, tämäkin tiukka tavara meni ihan sujuvasti alas.

Jokin aika sitten äidin keittiössä maisteltiin myös Almondyn rajoitettua painosta Daim-tortusta appelsiinilla maustettuna ja sekin vajosi sieluni synkkiin syövereihin kaikessa makeudessaan ihan sujuvasti, vaikka ei sekään mitenkään erikoinen ollut. Taitaapa olla niin, että Almondyn tortut, kakut mitkä ikinä vastaavat tiettyyn makeuden tarpeeseen kiitettävästi, eivätkä sitten oikeastaan muuhun.

Joskus sitä vaan tarvitsee tällaistakin.

Jämähtänyttä kotiruokaa?

Aloitetaas tämä arki kevyesti kysymyksellä. Se kysymys mitä olette mieltä?

Hans Välimäki: “Kotiruoka on jämähtäneessä tilassa”
Iiro Rantala: “Suomalainen ruoka on jämähtänyt 60-luvulle”


Näin sanoo siis tähtien mies Hans Välimäki Umamissa ja samassa yhteydessä myös keittokirjailijaksi ryhtynyt muusikko Iiro Rantala moittii suomalaisen ruoan kuuskytlukulaisuutta.

Mitä sinä olet mieltä? Onko siellä teidän kotikeittiössänne jämähtänyttä ruokaa 60-luvulta?

Hella ja huone asemalta kiitos

Tampereen rautatieasemalle oli ilokseni ja ihastuksekseni aukaistu kuluvan viikon tiistaina uusi deli, Deli Hella & Huone! Hella & Huone tunnetaan Tampereella laadukkaana ravintolana, joten olikin erityisen kiva bongata sen uunituore deli junalle porhaltaessa.

Kiireessä en juuri ehtinyt muuta tehdä kuin yhden mukaan otettavan salaattitilauksen, mutta voi pojat miten herkullisen näköisiä leipiä ja makeita herkkuja tiskistä löytyikään! Uudessa asematunnelissa on myös hippasen eri kaliiberin pikaruokala, Taco House, joka tietysti palvelee omaa asiakaskuntaansa. Mutta kyllä Hella & Huone houkuttelevuudessa ajoi nyt vohveliperunoiden ja rasvankäryn ohi.

Delissä oli muutamia asiakaspaikkoja, mutta annokset lähtevät siis kätevästi mukaankin. Salaatti valmisteltiin käytännössä silmieni edessä, pohjasalaatissa oli vihreää, kurkkua ja tomaattia — lisukkeita sai valita 2-3, hinta tietenkin kasvaa mitä enemmän lisukkeita settiin lyödään. Minä valitsin teriyakimarinoitua broiskun rintafilettä, välimerensalaattia (oliiveja useampaa sorttia sekä aurinkokuivattua tomaattia) sekä ihanan näköisiä viipaloituja ja paistettuja herkkusieniä. Vesimeloni kuului juttuun automaattisesti. Oli muuten hyvää, söin odotellessani junan lähtöä ja viereisellä raiteella Turkua kohden lähtevästä junasta syömistäni seurattiin herkeämättä. On mukavaa olla kuin häkkieläin ;)

Niin tervetullutta! Paikka on toki hieman hintava, mutta sen oletuksen saattoi tehdä jo nimeä tavatessaan. Ystävällisestä palvelusta ja selvästi laadukkaasta raaka-aineksesta maksoi mieluusti. Arkena deli on auki huipusti 6:30-20:00, siinä välissä ehtii monta monituista junaa lähtemään.

Tamperelaisten sietäisi ruveta käyttämään uutta asematunneliaan oikein urakalla. Taidan sunnuntaina palatessani käydä hakemassa jotain makeaa, onhan puoti kuitenkin kasiin asti auki silloinkin.

Valkeaa jauhetta kadulta

Eräänä päivänä kävi niin, että minun käteeni sujautettiin kadulla paketti, joka sisälsi valkeaa jauhetta. Blå Blandin tai siis Campbellsin Lämmin Kuppi Lunch -pussikeittoa siis. Kadulla siis ihan jakoivat ja kun olen niin luottavainen...

No nyt olen kuitenkin kokeillut kahta makua kolmesta, herkkutatti-pastakeitto on kokeilematta. Näin ollen kaksi kokeiltua makua ovat aasialainen nuudeli sekä tomaatti-chili-nuudeli, jälkimmäisen ostin ihan omilla pikkurahosillani. Aasialainen nuudeli oli ihan kelpo makuelämys, joskin jatkoin sitä lisänuudeleilla, muuten olisi keitto jäänyt hippasen laihaksi lounaaksi. Tomaatti-chili-nuudeliakin jatkoin nuudeleilla, vaikka se olikin aavistuksen paksumpaa. Makuelämyksenä se ei kuitenkaan lämmittänyt mieltä, kovin keinotekoinen maku, mikä nyt ei varmastikaan yllätä yhtään ketään. Kaippa se kolmaskin maku tulee työlounaalla kokeiltua jossain vaiheessa. Vihjeeni siis on jatkaa näitä keittoja, munanuudelit kypsähtävät oikein kivasti kun vedenkeittimestä lyö veden jauheeseen ja peittää astian hetkeksi jollain. Tuoteselosteet ovat varmaan myrkkyä, niinkuin kaikki.

Se on jotenkin niin hassua kun kadulla jaetaan tuotepaketteja esittelyn vuoksi. Erinäköisiä kahvinyssäköitä, hunajaa, pussikeittoja, jogurttia ja vaikka mitä on ohikulkijalle käteen työnnetty Keskustorilla, etenkin aamuisin tätä esiintyy. Kerran käveli vastaan banaani tarjoten banaania. Hassua on elämä kaupungissa toisinaan, ei näin kotikotona kävisi.

Katmandu on meidän uusi neppis

Tein tässä pikavisiitin Katmanduun, Satakunnankadun mininepaliin. Tai no, ei se nyt niin pieni ole, ihan kelpo kokoinen ravintola - joskin hyvin tuulisella paikalla.

Paikka on hyvin epämoderni, mutta ei kuitenkaan niin kitsch kuin monet lähi- ja kaukoitävaikutteiset paikat. Ei jouluvaloja, mikä on suunnaton bonus! Avausta lykättiin pariinkin kertaan, mutta mitäs tuosta kun tuloksena oli aivan täysin kelpo ravintola. Verhot toki on saatettu varastaa isoäitini kuolinpesältä ja katon sininen maali lienee sävyltään täsmälleen samaa kuin minun keittiöni kaapit. Palvelua sai kolmannella kotimaisella, mutta eiköhän siellä kohta rupea suomikin taipumaan ;)

Niin sitten se tärkein vai? Ruoka? Haa, kuka nyt mitään ruokaa... okei. Valitsin katkarapuja mantelin ja pistaasin kanssa ja voi pojat miten erinomainen valinta se olikaan! Hivenen kallis kyllä, verrattuna listan muihin annoksiin, mutta oli se sen väärtti. Yleensä kun tilaa missään mitään jättikatkaravunpyrstöillä, saa niitä hätäiseen kaksi. Nyt niitä sai täydellisen riittävän keon. Vielä vuorokautta jälkeenkin päin minulla on tuosta annoksesta hyvä mieli ja seurueeni oli myös ilmeisen tyytyväinen valintoihinsa, kaikenlaista butterchickenistä linsseihin ympärilläni syötiin ja ihan tyytyväistä murahtelua kuului.

Nyt sitten kelpaa sanoa, että neppikseen voi mennä toistekin. Vielä kun saisivat nettisivut kuntoon, ylipäätään verkkopresenssin. Se olisi hienoa, pääsisi varmistamaan annoksen nimen ;)

Porkkanaista Kuopiota ja Helsinkiä

Nyt on hurja Porkkanamafia-viikko käynnissä! Viime viikolla kerroin kuinka tänä perjantaina isketään Tampereella K-market Tullintorille ja samaan aikaan tapahtuu Helsingissä vastaavanlainen isku!

Helsingin kohde on niin ikään K-market, K-market Kotikontu. Faktat vastaavat Tampereen iskua, Kotikontu on tosin auki tunnin pidempään. Viikonlopun ostokset voi siis tehdä vaikutusmielessä myös Helsingin suunnalla. Kotikontu löytyy Asematunnelista eli vaikkapa junamatkalle lähtiessä sieltä ostetut eväät tekevät hyvää. Ilmoittautua voi jälleen Facebookissa.

Ja huomio tänään Kuopio! Tänään illalla porkkanainen mafia iskee Kuopiossa ravintolaan. Kohde on ravintola Os, lisätietoa Facebookista tai Kuopion Porkkanamafian sivulta. Ohjelmassa on vaikka mitä, menussa muun muassa porkkanakakkua ja tukijoita vaikka kuinka. Ravintola pistää 150% ylimääräisen tuottonsa ympäristöystävällisiin tekoihin ja siitä kiitos jo valmiiksi.

Eli huomio Kouvola ja huomio Helsinki! Ja muistakaa myös Tampere!

PS. Ei siis Kouvola vaan Kuopio, allekirjoittaneella oli joku härö päässä.

Nätit pistetään uuniin

Tämä kaveri puhui mulle kaupassa. Jos olisin isomman perheen kuin yhden hengen perheen emäntä, olisin ostanut sen kaveritkin ja näyttänyt niillekin taivaanmerkit. Mutta nyt otin vain yhden raidallisen pyöreähkön kaverin ja iivilillä pahisnaurulla ensin hivelin sitä hieman ja sivalsin sitten puukolla pään poikki! Sitten koversin tyypiltä sisuskalut pois, muahhahhahhahhaa!

Keskeneräinen työ

4 pientä suloisia munakoisoja
pinjansiemeniä
200g luomunaudan jauhelihaa
1 pieni sipuli
1 dl spelttihelmiä
2 dl lientä
tomaattimurskaa tms
mausteita ronskilla kädellä
öljyä

Puukota munakoisoilta hatut pois ja koverra ontoiksi.

Kuumenna öljy ja nakkaa pannulle pinjansiemenet, mausteet ja sipuli silputtuna. Kun sipuli on kivasti kuullottunut, lyö liha pannuun ja ruskista. Tämän jälkeen heitä spelttiä pannuun ja perään pari desiä kuumennettua lientä. Kypsennä kunnes speltti on kypsää, sotke mukaan tomaattimurskaa noin puolet purkista.

Täytä munakoisot ja asenna uunivuokaan. Heitä päälle loput tomaatista ja anna olla uunissa 200 asteessa joku 40 minuuttia.

Kehityksen alla oleva juttu, mutta toimivin munakoisojuttu johon minä olen koskaan sotkeutunut ja söi ruokavieraskin oman osansa valittamatta. Ei silti huolta, en mä kaikkia nättejä juttuja puukota, koverra tyhjäksi, täytä uudestaan ja tunge uuniin :D

Punajuurien ja kaprisvoin tangon taivutus

Pidemmän aikaa on ollut mielessä, että punajuuria pitäisi saada ja ihan ilman mitään etikkaa. Löysinkin sitten oikein kauniita täydellisen kokoisia ja näköisiä punajuuria ja päätin ottaa se sunnuntaipäivällisen ohjelmistoon.

Punajuuret kaprisvoilla

punajuuria
voita
kapriksia

Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään joksikin aikaa. Nakkaa huonelämmintä voita ja kapriksia sauvasekoittimella tms. sekaisin ja kääräisen tuorekelmuun ja heitä pakkaseen.

Jynssää harjalla punajuuret puhtaaksi, älä kuori. Heitä kiehuvaan veteen ja keittele 20-30 minuuttia, kunnes haarukka pienellä työnnöllä uppoaa sisään.

Kun punajuuret ovat valmiit, siivuta ja kruunaa kaprisvoilla. Voit toki tehdä kaprisvoista monipuolisempaa vaikkapa sitruunamehulla.

Hyvää oli perunan kyljessä, tyydytti punajuuritarpeitani juuri sopivasti. Eikä ole vielä löytynyt paikkaa, johon kaprisvoi ei olisi sopinut. Hesari on näemmä tehnyt saman, vähän monipuolisemmin :P Ei nyt voinut jaksaa tuohon voihin käyttää noin paljon paukkuja.

Fetaa etikassa eli Nemesis

Sain tässä taannoin postitse lähetyksen, joka sisälsi vihollisainetta numero 1. Tämä vihollisaine on etikka, josta en ole ikinä välittänyt, syytän siitä äitiäni joka minua odottaessaan söi omien sanojensa mukaan hillittömästi etikkaan säilöttyjä juttuja.

No, tässä minä olen ja käsissäni on lahjoitettu Rajamäen Hunaja Väkiviinaetikka eli 3,5 dl ongelmaa. Kun ei voi sietää esimerkiksi etikkakurkkuja, punajuuria etikassa tai mitään muutamaan tunnettua etikassa, on pakko kokeilla jotain muuta. Siitäpä syystä jääkaapissani on juuri nyt tekeytymässä etikkaan säilötty fetajuusto... ensimaistamisen tulos on yllättävä: tämä saattaa jopa olla minun mittapuullani syötävää!

Hunajaviinaetikkaan säilötty feta aka Nemesis

fetaa
tuoretta rosmariinia
hunajaista väkiviinaetikkaa (tai väkiviinaetikkaa ja hunajaa)

Taputtele feta kohtuullisen kuivaksi pyyhkeellä tai talouspaperilla. Paloittele. Riivi parista rosmariinin oksasta lehdet.

Desinfioi lasipurkki ja anna sen vähän viilentyä. Lisää fetaa ja rosmariinia kerroksittain kunnes purkki on lähes täynnä. Täytä etikalla.

Purkki kiinni ja pari käännöstä, että etikka levittyy tasaisesti. Purkki jääkaappiin, anna tekeytyä vähintään yön yli.

En lähtenyt kokeilemaan tätä aivan tyhjästä, joku jossain oikeasti tekee tätä. Rohkea rokan tai tässä tapauksessa etikan syö, joten nakkasin ihan ehtaa fetaa ja tuoretta rosmariinia yhdessä hunajalla maustetun väkiviinaetikan kanssa purkkiin ja ehkä parin päivän päästä uskaltaudun kunnolla sen kimppuun - kenties salaatin kanssa se on oivallista? Toiselle puolikkaalle etikasta on sillekin suunnitelma, mutta katsotaan ensin mitä tästä tulee.

Ei sinulla olisi mitään poikkeavia ideoita etikalle?

Porkkanaa ravintolan sijaan ruokakaupalle

Tampereella Porkkanamafia tempaisee jälleen ja samalla tekee Suomen Porkkanamafian riveissä historiaa, sillä nyt tempaistaan ensimmäisen kerran ruokakaupassa! Eikä nyt puhuta mistään spessupuodista, vaan ihan K-marketista, K-market Tullintorista.

Isku tapahtuu perjantaina 9. lokakuuta eli runsaan viikon kuluttua. Kauppa on auki 07-21 Tullintorin pohjakerroksessa ja kauppa on sitoutunut sijoittamaan täydet 100% päivän ylimääräisestä myynnistä energiatehokkuutensa parantamiseen. Eli nyt on viikonloppuostosten tekemiseen erinomaisen hyvää tekevä sauma!

Tullintori on myös hyvin lähellä juna-asemaa, joten jos satut olemaan matkalla Tampereen kautta jonnekin, poikkea ihmeessä muutaman muun kaupan ohitse ja anna tälle yksittäiselle K-marketille porkkanaa. Vink vink!

Voit jälleen ilmoittautua osalliseksi tapahtumaan Facebookissa, on jännittävä nähdä miten homma futaa kauppaketjun kanssa!