Pähkinää ja mantelia tahnana kiitos

Pidän hillittömästi pähkinöisistä tahnoista, maapähkinävoille olen heikkona ja suklaista diggaan eniten niitä mitkä sisältävät hasselpähkinäistä tatinaa. Tästä syystä festareilta talteen noukkimani KC Chocolatierin patukat taisivat minuun niin syvästi iskeä. Suklaata olen saanut parempaakin, mutta... niin montaa pähkinäistä ja mantelista tahnaa kun oli tarjolla!

Minähän siis todellakin syön näitä pähkinä- ja mantelitahnoja ihan vain ylläpitääkseni kykyä syödä pähkinöitä ja manteleita - olen vakuuttunut allergisoitumisesta ellen syö säännöllisesti pähkinäsuklaata ;) Onko sielulleni sisaria ja veljiä? En muuten pidä pähkinöiden pureksimisesta, se on nimenomaan se tahna mikä minua miellyttää. Se saa toki olla paakkuista.

Kelpuutan toki ne tahnat muunkin kuin suklaan kaveriksi, olisiko päteviä ideoita? Maapähkinävoin ja suklaan kombossa rakastan sitä suolaista makean kanssa, suolaisen ja makean kombossa on juuri sopivaa vääntöä.

Designtori just nyt!

Samalla oven avauksella tämän blogipostauksen kanssa tänään sunnuntaina 29.11.2009 avautuu Tampereella Klubilla ja Pakkahuoneella Super Mukavan kokoama tapahtuma Designtori Joulu 2009. Tarjolla siis erityisen hieno mahdollisuus hankkia joululahjoja kello 11-18!

Mukana on vaikka mitä vaatesuunnittelusta sisustukseen ja minä tietenkin olen huolissani lähinnä ruoasta ja siihen liittyvästä, niin eiköhän tilaisuus ota kattaukseenkin kantaa.

Minä olen hankkinut kattaukseeni lautasen yrityksestä, joka on muun muassa mukana, eli Design Boulevardilta. Ehkä heillä tänäänkin on mukanaan lautasia? Ehkä lautasia tuo myös My o my? Globe Hope tuotteisiin ainakin joskus on kuulunut muun muassa pöytään tabletteja, tiedä mitä tänään pöydässä on. Nonon tuotevalikoimaan kuuluu essuja ja Think Todaylla on lasinalusia! Makeetten pussiensa kanssa mukana on MAKEEdesign.

Tarjolla on siis vaikka mitä, eli suunnataanpa kaikki sinne sunnuntaimme kaunistukseksi!

Sivuttamattomat leipätikut

Bongasin Stokkan hyllystä taas uutuuden, tällä kertaa Food Panthers Oy:n tuotteen nimeltä Brex.

Käytännössä kyseessä leipätikuista koostuva snacks, jota oli tarjolla kahtena makuvaihtoehtona: pekoni sekä juusto ja sipuli. Näiden lisäksi on tottakai valkosipuli, Stokkalla sitä vaan ei ollut. Pakkauskoko 50 grammaa, eli ei ihan supersize me -kokoluokkaa ja se on hyvä juttu. Pussi sanoo esimerkiksi pekonin kohdalla hienosti, että "traditional flavour" ja "multigrain snacks". Suunnattomaksi ilokseni tuoteseloste on KOKONAAN ISOILLA KIRJAIMILLA, minusta on aina ollut mukavaa kun minulle huudetaan ja vielä seitsemällä kielellä. Enpä tiennyt, että pekoni on perinteinen maku mitä leipätikkuihin tulee. Aina oppii uutta.

Mitä makuun tulee, niin melko teollista leipätikkua, se tuoteseloste on yhdenkin kielen kohdalla pitkä kuin nälkävuosi. Ei juuri muuttanut maailmaani tämä, mutta tulipahan kokeiltua. Koostumuksesta on muuten sanottava, että olen saanut tunkkaisempiakin teollisia leipätikkuja.

PS. Vaikuttaako teillä muuten firman ja tuotteen vakuuttavuuteen se, ettei sillä ole nettisivuja?

Virtuaalitasting ja kuinkas sitten kävikään?

Viikon kahdesta tapahtumasta Suomen ensimmäisessä virtuaaliviinitastingissä oli kyllä kivempaa, mutta se nyt voi toki johtua lämpimästä ja pippurisen pörröisestä fiiliksestä, jonka tuotti Santa Carolina Vistaña Merlot – Cabernet Sauvignon.

Kokoonnuttiin tosiaan seiskan pintaan illalla perjantaina chattihuoneeseen nautiskelemaan yksissä tuumin tsättäilyviiniä ja lupasin Haarukalle kertoa miten meni, joten tässä tulee.

Paikalla oli mukavasti porukkaa, kuvajaistaan tosin näyttivät isännät Ilkka ja Arto sekä yksi vieraista (sekä parit spämminaamat, jotka portsaroitiin heti ulos). Kuten luvattua, oli itse valmistajakin mukana! Terveiset Santiagosta tulivat välittömästi tilaisuuden alettua, ilmeisesti aurinko paistoi, iltapäiväähän siinä kohtaa siellä elettiin.

Vaikka kamerakuvaa saatiinkin, ääniä ei ikävä kyllä ollut läsnä epähääppöisestä laadusta johtuen. Siellä ne pullot kuitenkin vilahtelivat ruudulla! Tekstipainotteisesti mentiin siis, mutta sehän ei menoa haitannut.

Aloiteltiin tietysti korkkaamalla ja kaatamalla, ei suinkaan suoraan suuhun vaan ihan laseihin. Aluksi tarkkailtiin värejä, Magdalenan oman arvion mukaan: "Blueberries! Bright red with violet hue!" enkä voi olla eri mieltä, mustikathan siitä mieleen tuli. Kerroin myös kevyesti sen muistuttavan minua verestä jota aiemmin päivällä vuodatin... Valmistaja kertoi hieman tuotteensa valmistamisesta, rypäleet ilmeisesti tulevat lähinnä Colchaguan ja Maipon tarhoilta ja sato korjataan hyvin aurinkoisena sesonkina. Cabernetin kuuluisat tanniinit kesytetään Merlotilla, tuodaan siihen eleganssia rakenteen joukkoon. Nimi Vistaña tarkoittaa näkymää Andeilta ja minusta etiketin siniset huiput avautuivatkin sitten sillä. Chilessä pullo maksaa kolmisen euroa, meillä melkein seitsemän :/

Siitä sitten päästiinkin tuoksutteluun, viini pistettiin pyörimään! Kaikenlaista sieltä heiteltiin, Ilkka avasi kevyesti "pikku tollasta kynän terotinta... eli lyijykynää", josta kyllä päästiin aika äkkiä mairittelevempiin ilmaisuihin kuten neilikkaan, luumuun, hintsuun minttuun, taateleihin, marjaisuuteen, tupakkaan ja allekirjoittaneen tekotaiteelliseen taidekouluhistoriaan. Pena pisti peliin myös rohkeasti, että "uskallan esittää et siinä on australialaista eukalyptustakin". Rohkeimmat olivat jo ilman lupaa siemaisseetkin...

Pippurisuus oli ehkä vahvin esille tullut maku lähes kaikkien osallistujien mielestä, mustapippuria. Tosin mainintansa sai myös paprika, jota toden totta Alkokin kuvaili juoman maussa olevan. Arto ilmaisi melkein välittömästi, että satseissa on selvästi eroa, etukäteen oli ilmeisesti maisteltu toista erää ja makueroa oli. Pippurisuuden lisäksi toiset saivat suklaisia vaikutteita, minua maku muistutti mummun leipomista täydellisen kosteista kuivakakuista. Yhtä helposti ja petollisesti viini ainakin alas meni, kuin mummun kakut. Magdalenan toiveesta esitettiin ehdotuksia minkä suomalaisen ruoan kanssa viini toimisi ja poro oli vahvin suosikki paritettavaksi. Loppuviimein taisimme kuitenkin tulla tulokseen, ettei viiniä pariteta ruoan vaan seurustelutilanteen kanssa: tsättäilyviini. Minusta hyvin kelpo, helppo ja hyvä viini.

Maistelun jälkeen tilanne jatkui lähinnä leppoisana keskusteluna, valmistajalle esitettiin muutamia kysymyksiä, kävi muun muassa ilmi hänen mielitekonsa sitkeää Chirazia kohtaan. Rennon keskustelun aikana mietiskeltiin, että näistä virtuaalitastingeistä voisi tehdä joka kuukautisen jutun ja heiteltiin ehdotuksia seuraavasta maisteltavasta. Sen suhteen kannattanee seurailla Viini TV:tä, eiköhän siellä taas ajallansa kerrota mikä on pelin henki.

Minä tykkäsin tilanteesta, tämä oli erinomaisen kiva tapa viettää perjantai-iltaa. Lopetettiinkin sillä tavalla sopivan ajoissa, että ehti leikkimään muitakin leikkejä. Tätä lisää!

Se oli sellainen se superfoodien ilta

Kävin keskiviikkona istumassa iltaa Superfoodit Suomessa -tapahtumassa Tampereen yliopistolla, jossa esiintyivät Heikki Harju sekä Olli Posti.

Menin tilaisuuteen siinä onnellisessa osassa, etten ole oikeastaan millään muotoa sekaantunut superfoodeihin ennen. Yleensä kun menen tilaisuuteen, tiedän jo melkoisen määrän faktoja, mutta nyt oli tahalteni pysytellyt ummikkona asian suhteen. Olettamuksenani oli, että oppisin superfoodien "toimintaperiaatteen", mitä niitä on ja kasvaako meillä jotain superia. Tilaisuudella lieni tarkoituksena olla jonkin sortin toimintakuvio, mutta se ei oikein toiminut vaan homma rönsyili. Seurassani olleet ystäväni lähtivät puolenvälin tienoilla, kun eivät saaneet mitään tietoa lisää - tässä siis olin onnekas, minulle tiedot olivat uusia epäjärjestelmällisyydestä huolimatta. Myös jatkuvat jumppatuokiot taisivat käydä meidän kaikkien kolmen hermoille, vaikka myönnän hapen virranneen paremmin ja mielen olleen kirkkaampi. Olli kommentoi omaa osuuttaan ja sen sekavuutta.

Liput olivat 17 euroa ennakkoon, 20 euroa ovelta. Ovelta sai trailmix-pussin. Tilaisuuden puolivälissä saatiin maistiaispalat suklaakakkua, joka oli huippuhyvää. Saatan ehkä olla vaatelias, mutta järjestelmällisyyden lisäksi toivoisin tällä hinnalla saatavan materiaalia: en puhu nyt mistään järjettömästä määrästä kirjallisuutta. Olisin kaivannut ehkä tutkimustietoa, millä muotoa näitä supereja ruokia etsitään? Kävi selvästi ilmi, että nämä tiedossa olevat superit (gojimarjat sun muut) tulevat melkoisista ääriolosuhteista. Suomen kasvuolosuhteet ovat nekin melko äärimmäisiä, voisi kuvitella meikäläisissä marjoissakin olevan huikeaa ravintopitoisuutta?

Opin asioita, jotka kuulostivat täysin loogisilta. Solujen toiminta, ravinteista tyhjät prosessoidut elintarvikkeet vs. superfoodit, kuonanpoisto - periaatteessa asioita, jotka tietää kunhan käyttää maalaisjärkeään. Opin, että superfoodit eivät erityisemmin ole mikään liike. Tiedän nyt, ettei kannata kylmiltään vaihtaa supereihin vaan lisätä niitä ruokavalioonsa, huonot jutut jäävät pikkuhiljaa pois ja detoxaus tapahtuu itsellään. Muistakaa hengittää ja juoda vettä: hyviä muistaa ihan ilman superfoodejakin!

Voivat väittää, ettei tämä ole mikään liike, mutta on tässä tiettyä hurmosta havaittavissa. Ehkei tämä ole uskonto, mutta jos nyt sattuisi uskomaan ihmisen olevan enemmän kuin jumalan kuva, niin superfoodit osuisivat aika täydellisesti kuvaan. Olli sanoi tilaisuuden aikana, että on vain yksi tauti ja se on solujen eheytymistoimintojen rappeutuminen ja superfoodien ja muiden puhtaiden raaka-ainesten avulla sitä tautia parantaa. Kuulostaa järkevämmältä kuin monet muut uskonnot, eikö totta? Ei ole oikeaa eikä väärää tyyliä. Luopuminen ei ole asian ydin, vaan lisääminen. Minä totesin, että ei siitä lisäämisestä haittaakaan voi olla, joten päätin asiaa kokeilla. En muuta siis tapojani mitenkään muuten kuin lisään jotain superfoodeja päiviini. Kerron kuinka käy, kutistuuko leveä pyllyni, kirkastuuko mieli ja mitä muuta tapahtuu. Olli kun ilmeisesti on selvinnyt ravintomuutostensa ansiosta MS-taudista, siinä olisi melko hyvää näyttöä asian vahvuudesta. Heikin hiukset näyttivät olevan helkkarin hyvinvoivat, jos ravinnolla on sen asian suhteen jotain tekoa, niin gimme me some!

Tilaisuus olisi siis voinut olla parempi, lähinnä jäsentelyltään. Aihe on mielenkiintoinen ja aion sen suhteen yrittää pysytellä jatkossa kartalla. Eniten kiinnostaa se, mitä meidän omalla maaperällämme on tähän tarjottavaa? Aamun luomuviiliini lisäsin tavan hedelmäisen murovalintani lisäksi gojimarjoja ja muuta siitä saamastani trailmix-pussista.

Osallistu virtuaaliseen tastingiin

Huomenna perjantaina 27.11. illalla kello 19 alkaen toimitaan Suomen ensimmäisessä virtuaaliviinitastingissa, jonka järjestää Viini TV!

Yksinkertainen ohjeistus tilaisuuteen kuuluu näin:

1. Osta Alkosta Santa Carolina Vistaña Merlot – Cabernet Sauvignon -pullo (€6,79)
2. Klikkaa itsesi perjantaina kello 19 chattihuoneeseen
3. Rupattele muiden osanottajien ja Viini TV:n tyyppien sekä vierailijan Santa Carolinan viinintekijä Magdalena Sosan kanssa viinistä rennossa tunnelmassa!

Jokis on jo oman pullonsa shopauttanut ja aikoo parhaansa yrittää, että olisi paikalla! Muitakin ilmoittautuneita on! Nyt täytyykin sitten enää kaivaa viinilasi muuttolaatikosta...

Ei ekologisesti ollenkaan pässimpi ajatus järkkäillä nimenomaan virtuaalitasting, nyt ei periaatteessa tarvitse mennä mihinkään eikä periaatteessa osallistujien määrää määrittää. Jännityksellä odotan tapahtuman kulkua.

Rakennusaineksia GoGreeniltä

Tykkään kovasti GoGreenin tuotteista, vaikka ne eivät vielä kovin monesti olekaan Jokiksessa esiintyneet. Juuri nyt olen ilokseni löytänyt kaksi sen verran tuoretta tuotetta, etteivät ole vielä sivuillaankaan niitä maininneet (voi toki olla, että sivujen päivittäjä ei vaan hoida hommiaan ja tuotteet ovat iäisyyden vanhoja).

Nämä kaksi tuotetta ovat kikherneitä sitruuna-yrttikastikkeella ja kidneypavut chilikastikkeella.

Molemmat käyttövalmiita heti ja minä käytin niitä rakentaakseni lounaan osista töissä. Kidneypavut chilikastikkeella soveltuvat erinomaisesti nukeriisin (mikrotettavan riisin) yhteyteen, jatkoin annosta paahdetulla sipulilla, dukkahilla ja muilla mausteilla. Kikherneet sitruuna-yrttikastikkeella taas kohtasivat nuudeleita samaisissa olosuhteissa. Hyvää lounasta molemmista purkeista! Kikherneet kastikkeineen koettelivat ikeniäni, joten jotain aitoa siinä sitruksessa oli. Chilikastike taas poltteli sopivan kevyesti, ei liiallista piinaa.

Olispa GoGreenin sivut vaan paremmat. Tuotteet ovat hyviä, salsa on edelleen suokkarini, siitä on monet hyvät Kasviskeskiviikot rakennettu.

Superfoodit Suomessa -tapahtuma tänään!

Olen tänään tosi super monien muiden kanssa ja osallistun Superfoodit Suomessa -luennolle, joka samalla palvelee ikäänkuin superfoodpikkujouluina elikkäs superpikkareina!

Asiantuntijat kertovat mistä superfoodeissa on oikeasti kyse, miksi ja miten ne toimivat, miten voimme niistä hyötyä ja kuinka niitä käytetään. Tällaista olisi siis luvassa Tampereen yliopistolla päärakennuksen A1-salissa klo 18-21, ovelta liput 20 euroa.

Niin, että sinne!

Tytiseviä fondeja

Minä olen mielelläni liemessä. Kaikkein mieluiten valitsen tietysti Puljongin, mutta näinä aikoina ei ihan aina ole varaa moiseen: on keiteltävä toisenlaisissa liemissä.

Siispä olen nyt kokeillut, ihan omaan laskuuni, Knorrin melko uutta tuotetta Fond 'du Chef'. Kyseessä on siis tiivistetty mölli lientä ja väittävät ettei keinotekoisia lisäaineita ole käytetty eikä ikävää natriumglutamaattia siis ole. Makuja on kolme: kana, liha ja kasvis. Entäs kala?

Olen koetellut lähinnä kanalientä ja hyvin futailee. Maku on pyöreä, mutta kiva. Kehoittavat kokeilemaan leivonnassa, mikä kuulostaa mielenkiintoiselta ja sellaiselta, että pitää kehoitukseen tarttua. Ja koska olen kevyesti erikoinen, tykkään siitä miten tuo tytisee pikkurasiassaan ennen käyttöä :P

Alkutuntuman perusteella siis ihan käypä tuote, tosin olisin hämmentynyt ellei tästä jotain negatiivista löydettäisi. Parempi tämä kuin liemikuutiot kuitenkin. Niin ne pienet muovirasiat ovat melko ikäviä, jos niitä kertyy paljon. Toki niistä voinee kätevä kaveri askarrella jotain jännittävää ja täten välttää roskaamista.

Katsaus lahjalehmään

Aloin seurata lahjalehmää ja koska varoitukset koskevat vain lahjahevosta, niin katsotaan mitä ruokaisaa annettavaa Lahjaksi Lehmä -palvelun kautta olisi.

Kuva: Hoshangabad, Intia © Suomen World Vision

Ideana on siis antaa oikea lahja oikealle ihmiselle, ihmiselle jolla on todellinen tarve. Meillä jokaisella on ystävä, jolla on kaikkea, joten hänelle voi antaa hyvän mielen lahjan antamalla sen todellisen lahjan jollekulle muulle. Isommalla porukalla voi shopauttaa vaikka lehmän.

Vesi

• Vesimuki
• Vesiputki

Puhdas vesi on melko lailla oleellinen osa tervettä elämää ja näillä lahjoilla asiaa voi auttaa. Puhtaalla vedellä voidaan tehdä suunnaton muutos.

Ruokaa ja ruoanlaittovälineitä

• Joulupuuro
• Kasvimaa
• Ystävyyden puu
• Energiauuni

Konkreettista ruokaa taisteluun lasten aliravitsemusta vastaan kuivuudesta kärsiville alueille, siemeniä ja taimia hyötypuutarhaan ja ruoanlaiton helpotusta. Puut taas auttavat eroosion suhteen ja energiauuni vaatii vähemmän polttopuuta. Tähän liittyy myös oppi, lapsille opetetaan ekologista viljelyä muun muassa. Uutuustuote Matofarmikin liittyy itseasiassa melko olennaisesti loppuviimein ruokaan :D Hedelmällinen viljelysmaa kun olis kiva juttu.

Eläimet

• Joulukalkkuna
• Vuohi
• Lehmä

Kanoja, jotka tuottavat pitkällä tähtäimellä kananmunia ja tivut pistetään jakoon. Lopulta siivekkäistä irtoaa juhla-ateria! Vuohista saadaan maitoa, kuten myös lehmästä. Teuraalle eläimiä joutuu yleensä vain juhliin, joten maito ja munat ovat pääasiallisin ruoka mitä eläimet tuottavat.

Lahjoista löytyy paljon muitakin niin kovin kovin tarpeellisia, todellakin periaatteella jokaiselle jotakin. Saajia on ympäri maailman!

Ja tiedoksi epäilijöille: en saa tästä mitään muuta kuin hyvän mielen.

Makeat festarit

Aloitetaan viikko varovasti ja otetaan pieni katsaus viikonlopun Suklaafestivaaleihin!

Piipahdin paikan päällä siis lauantaina, matkustin Marianne-ratikalla Wanhaan Satamaan ja heti kättelyssä pidin tilaratkaisua parempana kuin viime vuotinen Lasipalatsi oli. Näytteilleasettajien edustalla oli tietysti julmettu ruuhka, mutta muuten oli tilaa liikkua reppu selässäkin. En osallistunut tastingeihin tänäkään vuonna, keskityin näytteilleasettajien tarjontaan.

Esillä oli paljon suklaata ja oheistuotteita muoteista kahviin. Mukaani lähti kaikkea hyvää hyvä setti, ja ihan maistelemaankin pääsi monessa pisteessä. Parasta mitä festivaalilla suuhuni pistin oli ehdottomasti Frambois'n pisteellä tarjoiltu kakku...

Mitään erityisen uutta ei tällä kertaa haaviin tarttunut, mutta pistin merkille suolan läsnäolon. Useampikin valmistaja oli lähtenyt suolaamaan suklaitaan, ostoksistani löytyy muutamakin esimerkki asiasta. Kuvassa on ballotin Suklaagallerialta, sisällössä ei tiemmä mitään ihmeellistä - melko perussettiä. Suklaagalleria kuitenkin kehoittaa nauttimaan suklaata näin:

"Ota kaikki aistit käyttöösi. Kun olet ottanut konvehdin käteesi, katsele sen ulkonäköä, tunnustele miltä se tuoksuu ja haukkaa ensimmäinen palanen. Nyt näet miltä se näyttää sisältä. Laita pala keskelle kieltäsi ja paina sitä hellästi kitalakea vasten ja anna konvehdin sulaa suussa. Parhaiten onnistut tässä kun valitset hyvin ohutkuorisen konvehdin."

Uskokaa pois, aion hellästi painaa monituisia herkkupaloja kitalakeani vasten. Oli erittäin onnistunut reissu :) Vohveliobsessiossani pistin merkille myös, että eräällä kojulla etsittiin yrittäjiä vohvelibisnekseen ja se antaisi ehkä olettaa, että vohvelikojuja voisi olla ilmaantumassa katukuvaan. Belgialaistyyppisiä vohveleita.

Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että onnistunut tapahtuma, paikanvaihdos oli oikein hyvä juttu. Seuraavana vuonna voikin sitten markkinoida rankemmalla kädellä ;) Kyyti spessuratikallakin oli mukava lisä, etenkin kun se oli ilmaista.

Give me some of it!

Kari heitti minua taannoin blogissaan maistamishaasteella, johon nyt pystyn vihdoinkin vastaamaan!

Kyseessä olivat siis Belvoirin tuotteet, joita Kari oli löytänyt Keskustorin Wayne's Coffeesta aamukahvilla käydessään. Minä sitten tässä eräänä päivänä töistä kotiin lähtiessäni poikkesin ovesta sisään ja poistin parit pullot matkaani. Erityisen ihastunut olen muuten sinisen pullon visuun, vaikka se ei alkuperäiseen haasteeseen kuulunutkaan ;)

Juomien aineksissa isoa osaa esittää Belvoirin lähdevesi sekä hedelmämehut, osa tiivisteistä, osa tuorepuristettuina. Orgaanista ruokosokeria ja muita herkkuja löytyy myös. Sain käsiini neljää makua, Karin mainitsemat Organic Lemonaden ja Pineapple Grapefruitin, sekä Organic Blood Orange & Mandarin ja Apple & Blueberryn. Onko tämä tuotesarja sinulle tuttu?

Kevyestä allergisesta reaktiosta päätellen aineksissa oli jotain aitoa, limonaadi oli ehkä hieman turhan hapokasta makuuni (johtuu siitä etten ole siihen järin tottunut, eivätkä ole ikenenikään). Ananakselle ja greipille lämpenin enemmän, mutta ehdoton suosikkini oli veriappelsiinin ja mandariinin kombo! Siinä oli maku, jota olen kaivannut verisesti. Omenainen mustikkaisuus oli vähän lattea lopetus, mutta ei sekään missään nimessä huonoa ole! Tarttumisen arvoinen tuote, jos tulee vastaan. Ja mitä allergiseen reaktiooni tulee, otetaan tämä siedätyshoitona kun ei mitään karmaisevaa tapahtunut.

Rakastan noita pullojen visuja. Kunpa joku tekisi minulle lamppuja näistä pulloista tai jotain. Kierrekorkit pulloissa, näitä voisi jonkin säilyttämiseen käyttää hyväksi, jos niistä ei siis joku tarjoudu minulle lamppuja tai jotain tekemään ;)

Leipää ja suklaahuveja

Huomenna lauantaina 21.11. olisi Ideaparkissa jännät paikat, sillä siellä kisaillaan Leipomoalan joukkuekilpailun Suomen mestaruudesta! 10 leipomoa pistää parastaan siellä ja tapahtuman yhteydessä on leipämarkkinat. Lempäälässä on siis tiedossa varsin pätevää vaihtoehtoista ohjelmaa seuraavalle...

Helsingissä nimittäin vakava haastaja Suklaafestivaali pistää kampoihin! Wanhassa Satamassa suklaata vaikka missä muodossa lauantaina ja sunnuntaina, viime vuonnakin haalin sieltä vaikka mitä ja minun matkani viekin Helsinkiin Lempäälän sijasta.

Tuore leipä suklaalevitteellä on muuten hyvvää kahdella v:llä. Ihan vain tiedoksi.

Mitä mieltä sinä olet suomalaisen jäätelön tilasta?

Pyyhkivätkö ulkomaiset jäätelövalmistajat kohta meidän jäätelöfirmoillamme pöytää?

Kuva: stevendepolo

Juttelin ystäväni Antin kanssa suomalaisen jäätelön tilasta tässä ja ajattelin, että mikä ettei tätä pitäisi teiltäkin kysyä.

Olemme molemmat hivenen huolissamme, sillä tiedämmehän me, että kotimaisille jäätelömarkkinoille keksitään mansikkajäätelö joka kevät uudestaan eikä ongelma ole pelkästään makuvalikoimassa. Enkä suostu uskomaan, että olisimme tämän huolemme kanssa yksin. Promootiossa on vikaa, myyntipisteetkin vähän riepovat puhumattakaan pakkauksista. Minua kiinnostaa eniten ehkä makujen mielikuvituksettomuus. Lähinnä tämä tietysti koskee valtakunnallista tarjontaa, esimerkiksi Tampereen Jäätelötehtaalla on vähän yritystäkin ;)

Sinulla on varmastikin jotain jäätelöistä sydämelläsi, kerro minulle mitä? Oli se mitä tahansa, makuun, kokoon, mainoksiin, paketteihin, ainesten aitouteen liittyen, niin anna palaa. Haluan tietää. Rakentavuus olisi tosi jees!

Vastauksia kävijöiden kysymyksiin

Katsastin jälleen millaisia kysymyksiä teillä lukijoilla on Jokikseen tullessa ollut ja vastaan nyt tässä muutamiin, niinkuin olen aiemminkin tehnyt.

Miksi kahvilassa tai ravintolassa tulee olla kirjallisina leivonnaisten ja ruokien reseptit?
Pääasiallisin syy lienee meidän ruokarajotteisten ihmisten palveleminen, kahvilan tai ravintolan pitää kyetä vastaamaan mitä ruoka tosiasiassa sisältää. Tämä on siis minun teoriani asiasta.

Mikä ruoka maistuu juuri synnyttäneelle?
Koska en eläessäni ole synnyttänyt, minulla ei tästä asiasta ensikäden tietoa ole. Voisin kuitenkin kuvitella tämän olevan ihan synnyttäjästä riippuva asia. Kysyin synnyttäneeltä ystävältäni Tanjalta asiaa ja hän vastasi, että sama ruoka kuin aiemminkin, riippuu ihmisestä. Synnytyslaitoksella on tietysti ruoan suhteen oma politiikkansa, jos vaikka tarvitsee leikata heti synnytyksen perään ja toki vastasynnyttäneet äidit tarvitsevat ravinteikasta voimaruokaa sen puskemisen päätteeksi!

Miten tehdään hyvää salaattia?
Varmasti meistä itse kukin etsii hyvältä ruoalta erilaisia ominaisuuksia ja kannattaakin kysyä ensisijaisesti itseltään mitä siltä salaatilta (tai miltään ruoalta) haluaa. Minusta hyvässä ruokaisassa salaatissa on vihantaa, hedelmää, juustoa, pähkinöitä ja jotain "lihaisaa" - lihaa, kalaa, kanaa, kananmunaa, tofua... Ystäväni Antti sanoo hyvää salaattia tehtävän ihan fiiliksellä. Olen samaa mieltä. Pidä kuitenkin huoli siitä, että maut ovat puhtaita, ainekset pitää voida maistaa. Jätäpä kerran se jäävuorisalaatti, kurkku ja kasvihuonetomaatti sinne kauppaan ja kokeile jotain ihan muuta.

Mitä piña coladasta voi tehdä ?
Ainakin mehujäätä, varmasti alkoholillisestakin versiosta. Sanoisin ennemminkin, että piña coladasta inspiroituneita asioita voi tehdä vaikka millaisia. Piña colada -pannukakut? Piña colada -hillo? Piña Colada biscotti?

Mitä valkuaisista?
Marenki lienee täydellinen selviö? Valkuaisia voi myös käyttää tehdessään kotona vaahtokarkkeja tai macaronseja, ehkäpä näihin asioihin voi sotkea myös piña coladan? Ja nämä näyttävät herkullisilta... Makeaan leivontaan ylimääräiset valkuaiset toimivat erinomaisesti.

Ja sitten: taannoin kysyin tätä itsekin ja tiedän siis vastauksen!

Voiko hotelliin mennä vain aamiaiselle?
Kyllä! Ystäväni Kiira oli eräänä sunnuntaina piipahtanut esimerkiksi Cumuluksessa Koskikadulla ja minä taas vein toisen ystäväni Elisan syntymäpäiväaamiaiselle Ilvekseen. Hinnat vaihtelevat hotelleittain, esimerkiksi Ilveksen sunnuntaiaamiainen maksoi 14 euroa per pää. Soittakaahan respaan ja kyselkää.

PS. Suolainen arvonta!

Suolaa Jokista ja voita suolaa jotta saisit riittävästi suolaa

Kuva: kevindooley

Tunnistatko itsessäsi sen suolan määrää tuotteissa vahtaavan henkilön? Ehkä olet juuri oppinut siihen, että suolan määrä on tuotteista melko helposti tarkistettavissa ja sen tarkistamisen kanssa on helpompi elää kuin lukuisten e-koodien perässäpysymisen kanssa?

Eikös vaan sitten olekin kiva, että keittiömestari Pekka Terävä kehoittaa käyttämään enemmän suolaa?

Olen Terävän kanssa samaa mieltä, sillä suolaa tarvitaan - eikä vain makua antamaan. Kehomme tarvitsee suoloja, ei tietenkään ylimaallisia määriä, mutta tarvitsee kuitenkin. Ja nyt puhutaan tietysti maustamistarkoituksessa käytetystä suolasta, ei siitä piilosuolasta mitä on kaikenmaailman makkaroissa sun muissa. Onpa tänä päivänä nähty suolalla maustettua suklaatakin.

Suolavalikoima on tänä päivänä melkoinen, joten ajattelin pitää suola-arvonnan :D

Eli palkintona on 3-5 erikoisempaa suolaa ja osallistuminen hoidetaan kommentoimalla seuraavan kuukauden aikana Jokiksen postauksiin. Jokaisella kommentilla saa arpalipukkeen. Anonyymit esiintyköön nimimerkillä, muuten arpalipuke hylätään. Eli arvonta tapahtuu joulukuun 18. päivä 2009. Eli suolatkaapa Jokis kommenteillanne, tiedä vaikka suolan lisäksi tulisi paketissa voittajalle jotain muutakin.

En siis kehoita suolan liikakäyttöön, millään muotoa.

MUOKS: Olen niin rontti, että muutan sääntöä hieman: kommentit sekä blogissa että Facebook-sivulla lasketaan!

Sushia junaravintolassa, vitsaileeko herra?

Lueskelin raiteilla ollessani tuoreinta (11/2009) VR:n Matkaan-asiakaslehteä, josta suosikkipalstani ehdottomasti on asiakaspalautetta sisältävä Sivuraide.

Se on aina viihdyttävin palsta, siitä huolimatta, että valtaosa ihmisistä valittaa kiireisiä vaihtoja asemilla, asemien esteettömyyttä ja ties mitä. Tällä kertaa se oli aiheuttaa tukehtumisen mielikuvituspullaan. Kuunnelkaas tätä: Olisiko mahdollista lisätä sushi menuunne? Kyseessä ei ole mikään halpa ruokalaji, mutta se on samanaikaisesti herkullista ja terveellistä eikä lihota. - Jyri Snellman


Kysyjä sai juuri sellaisen vastauksenkin kuin oletin, eli sushi on junaravintolan logistiikalle aivan liian haasteellinen. Raaka kala kun on erittäin herkkää ja kaikkea muuta kuin terveellistä velloessaan hiemankaan epäilyttävissä olosuhteissa. Se olisi ehkä jopa pelottavampaa kuin Pirkan Parhaiden sushiateria... Ravintolavaunut ovat muutenkin epäilemättä logistinen helvetti.

Okei, eihän se polla aina voi säteillä, mutta olisi tällaisia juttuja ehdotellessaan syytä miettiä. Eihän tässä mitään vahinkoa tapahtunut, mitä nyt meinasin tukehtua junaolosuhteissa: eikä sekään niin tavatonta ole, vähän väliä siellä joku puputtaa mandariineja ja minä olen kuolonkielissä.

Falafelfight

Tykkään kovasti Maxoksen hummuksesta, joten kun bongasin hyllystä samaisen firman falafelit, niin pitihän niitäkin kokeilla.

Heidän hummuksensa menee minun maailmassani Go Greenin hummuksen ohi, mutta falafelit sen sijaan eivät ohita Finduksen falafeleja (täytyy johtua e-aineiden määrästä, Findus on tunkenut niitä enemmän tuotteeseensa). Ei vaan Maxoksen falafelit olivat kovin hajoavaisia ja kuivia.

Jep, oodi laiskuudelle! Hummuskin olisi niin vaikeaa tehdä itse... falafelit on kevyesti työläämpiä, mutta äkkiäkös nekin itse.

Kasvisruoasta puheenollen, uusi tamperelainen ravintola Kahvilla kutsui allekirjoittaneen syömään luomuruokaa. Pitää mahduttaa paikka kalenteriin, jotta voin katsoa ansaitaanko siellä kehut joita pyydettiin :)

Omnomnom

Minä sanoin ennen "namnam", mutta vaihdoin sujuvasti jossain kohtaa "omnomnomiin" alleviivatessani jonkin asian herkullisuutta. Enhän minä tiennyt mistä se tuli. Nyt tiedän, siitä on kiittäminen Cookie Monsteria.



Taas sitä on astetta viisaampi, nyt haluaisin suklaakeksin kiitos.

Vohveliobsessio on aluillaan

Tunnen luissani ja ytimissäni, miten uusi obsessio on takertumaisillaan minuun. Tämä obsessio on vohveli. Käväisin lounastamassa tamperelaisessa helmessä Vohvelikahvilassa ja tulinpa pyytäneeksi myös Joulupukilta vohvelirautaa (kunnes tajusin, että voin varastaa sen äidiltä joka tuskin on vohveleita vuosiin tehnyt).

Suosikkivohvelini Vohvelikahvilassa on ehdottomasti Vuohenjuustovohveli, joka on vaalea vohveli vuohenjuustolla, mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Lounaaksi tosin valitsin jotain suolaista, Tacovohveli on päällystetty maustetulla jauhelihalla, tacokastikkeella ja pepperonilla. Se oli ihan kelpoa sekin, mutta taidan jatkossa pysytellä enemmän siellä makealla puolella, olenhan sokerihiiri ;)

Tykkään hirmuisesti näin selkeästi omaan ekologiseen lokeroonsa menevästä konseptista! Vohvelikahvila on aina erinomainen paikka viedä ei-tamperelainen vieras. Vaihtuva taidekin, aina siellä on jotain kivaa seinällä. Vohvelit, niissä on sitä jotain juuri nyt. En malta odottaa, että vohvelirauta on luonani: tähtään vohvelirautapippareihin.

Työtä tarjolla

Kaikki me tiedämme millaisia aikoja eletään juuri nyt, on YT-neuvotteluja, lomautuksia, konkursseja ja kaikkea muuta enemmän tai vähemmän ahdistavaa. Juuri nyt on tartuttava niihin tilaisuuksiin, joita tarjotaan. Siksi ajattelin, sunnuntain Aamulehteä lukiessani, että kirjoitan tämän tänään.

Viime keskiviikkona vierailemassani Pyymäen leipomossa nimittäin etsitään äitiysloman sijaiseksi ammattitaitoista kondiittoria. Ehkä siellä lukijoissani on sellainen ja vieläpä sellainen ettei tällaista ilmoitusta ole huomannut. Olisi 22. marraskuuta asti aikaa hakea tekemään Pyymäen herkkuja Sastamalaan.

Kunpa tämä taantuma nyt vaan taittuisi. Olisi varmaan kaikilla kivempaa. Tuetaan kotimaisia yrityksiä ja kotimaista työtä, jooko?

Como on avoin

Meidän oli tarkoitus mennä Elisan kanssa Saludiin, jossa vietetään 35-vuotisjuhlan kunniaksi tapas-viikkoja. Kävi kuitenkin ilmi, että tapas-buffet on auki vain maanantaista perjantaihin 18-22 välisenä aikana, niin se ei juuri lauantai-iltana seitsemältä mieltä lämmittänyt. Joten lähdimme toiseen suuntaan.

Hämeenkatu 7 kohdalla tajusimme, että uutukaisen Comon ovi on auki! Välitön käännös ovesta sisään ja yläkertaan.

Ylhäällä eteemme avautui tummanpuhuva, tyylikäs vaan ei kuitenkaan pelottavan sliipattu paikka ja ystävällinen tarjoilija ohjasi meidät välittömästi pöytään. Käden käänteessä jo selailimme italialaishenkisten ruokien listaa ja neuvottelimme viinivalinnoista tarjoilijan kanssa. Kävi ilmi, että ovi oli avattu ensi kerran perjantaina 6.11. ja oltiin siis nyt toista iltaa auki.

Päädyin valitsemaan alkuun kuuden etanan setin ja jatkamaan metsäsienirisotolla, risotto kun on aina hyvä katsoa läpi ja se nyt on suosikkijuttujani. Kuollaksenikaan en muista saamani viinin nimeä, koska olin otettu elämäni muista yksityiskohdista enkä tajunnut kirjoittaa ylös kuulemiani sanoja.

Olen tähän asti ajatellut, että kylän parhaat etanat tarjoilee muutaman korttelin päässä sijaitseva 2h+k, mutta tässä on nyt vakava haaste heitettynä. Nimittäin eteeni kiikutettiin aivan törkeän hyvät etanat, voi sitä herkullisen rasvan makua! Väittäisin, että jos laatu pitää, tässä ollaan vakavasti otettavassa etanatarjoilussa (yksi annos tarjolla, ehkä joskus lisää?).

Kauaa ei ehtinyt nokka tuhista, kun oltiin jo pääruokien parissa. Valitsemani metsäsienirisotto oli kunnon risottoa, paksun kermaista ja ihanaa. Tatit maistuivat tateilta, eivätkä "vaan sieniltä". Hiukan sain lisätä pippuria ja suolaa huikean kokoisista myllyistä, mutta en niin paljoa että sen tekeminen olisi harmittanut. Viini natsasi täydellisesti risottoon (ja olen niin pahoillani, etten sen nimeä muista).

Palvelu pelasi aivan koko ajan kuin unelma, mikä saattoi toki johtua väen vähäisyydestä. Tätä 140 paikkaista ravintolaa ei ole juuri vielä mainittu missään, treenaavat vähän ensin ja mielestäni oikein hyvältä näyttää. Italiahenkisyys ei lyö yli, taustamusiikkina oli viehättävää jazzia, sisustus oli perustyylikästä eleetöntä mustaa ja diggailimme syvästi lamppuvalintoja.

Vilkaisimme toki jälkiruokalistaakin, vaikka emme tällä kertaa kyenneet itseemme suositeltua panna cottaa tai suklaakakkua lusikoimaan. Pari muutakin vaihtoehtoa olisi ollut tarjolla sekä erikoiskahveja.

Palaamme aivan takuulla myöhemmin tälle kaupungin nurkalle. Sitten kun maalin haju on sisääntuloportaikosta kadonnut ja homma vielä hioutuneempaa (voihan olla että käy toisin päin). Juuri nyt sanoisin, että Comon voi tsekata.

Avoin jutustelu #2

Kertokaas minulle, mikä on ollut viimeisin tuote johon olette tutustuneet tai minkä kirjan reseptiin olette paneutuneet viimeksi? Onko vastaan tullut häkellyttävä ruokauutinen tai luitko ihan pirun hyvän romaanin, jossa syötiin koko ajan ja kirjailija oli ihan possutiivisen hyvä kuvailemaan niitä sapuskoja? Onko mielessä pyörinyt jotain jänniä ideoita kokkailun suhteen?

Kokeillaas taas vähän avointa jutustelua, joka on muuten täysin tervetullutta myös FB-sivulle. Viimeksikin teillä oli kaikenlaista kerrottavaa Pain Is Goodista kimchiin ja teräksisistä cup-mitoista possuinhoon.

Eli annahan palaa, etsitään taas yhdessä ratkaisuja ja hiotaan ideoita. Toivottavasti juuri sinulla on jotakin kerrottavaa! Stikkaa sun leipäkuutio tähän fondueen.

Kuva: scaredy_kat

Kasviskeskiviikon seikkailu Sastamalassa

Kasviskeskiviikkoni oli tällä erää seikkailu, sillä olin Zenton puitteissa sosiaalisen median koulutuskeikalla Sastamalassa ja siitä syystä myös lounastin pomon seurassa Sastamalassa. Päädyimme Pyymäen leipomon lounastarjoiluun.

Neljästä lounasvaihtoehdosta löytyi kuin löytyikin kasvisvaihtoehto, kasviskeitto plus salaattipöytä. Keitosta löytyi mukavan krouvin kokoista vihannespalaa, eli se ei ollut sitä iän ikuista sosekeittoa. Makua tosin olisi saanut olla lisää, mutta tuollaisessa lounassyöttölässä on ehkä parempi jättää villeimmät mausteet heittämättä pataan. Maistuvaa ja ravitsi, etenkin kun kylkiäisenä veti salaattipöydästäkin juttuja ja pari karjalanpiirakkaa.

Parasta ja vaarallisinta koko paikassa poikkeamisessa oli kuitenkin hyllyn ja tiskin täydet tuoreita leipiä ja leivonnaisia. Pomo shopautti useamman leivän ja omenakimaraa, minä laatikollisen herkkuleipää jossa aurajuustoa, valkosipulia... Se tuoksu! Huikea paikka lähestyä, kun tuoreen leivonnaisen tuoksu huumaa pään jo täpötäydellä parkkipaikalla!

Välipalaksi tänä Kasviskeskiviikkona kokeilin Runsaudensarvesta löytämääni tuotetta Primal Strips Seitan Teriyakia eli lihatonta jerkyä eli "kuivalihaa". Se ei kyllä ihan sopinut minun pirtaani, mutta toisaalta eiköhän siihenkin tottuisi.

Raakoja inhokkeja ja vihollisia

Nyt tuli vastaan tarina, joka minun on kerrottava. Decapitated-blogissa on nimittäin raaka-aineiden inhokit, Pure HATE -meemi. Oivoi, tähän minulla on annettavaa!

Ensimmäinen luku: Hillosipuli

Sen jälkeen kun en ollut enää vain pilke isäni silmäkulmassa, vaan myös kehittyvä juttu äitini kohdussa, päätti äitini syödä raskausajan mielihaluihinsa hillittömät kasat hillosipulia. Sitten synnyin minä, enkä 27 vuoden jälkeenkään voi sietää hillosipulia. Erityisen inhottavaa hillosipuli on lämpimänä jossain jauhelihakastikkeessa tai vastaavassa, ylivoimaisen kamalaa!

Toinen luku: Etikka

Minut lähetettiin supersankariksi tähän maailmaan melkoisen myrskyn saattelemana ja kryptoniitikseni osoittautui etikka. Se ei ehkä hohkaa vihreänä läsnäollessani, mutta vie kaiken voimani ja elämänhaluni. Löydän sille toki paikkoja, joissa se neutralisoituu riittävästi, mutta mieluummin välttelen sitä täydellisesti.

Kolmas luku: Puolukka

Marjoihin olen suhtautunut aina varauksella, Marja-Liisat, Marja-Tertut ja Marja-Leenat ovat kaikki nauttineet epäluottamustani iät ja ajat, mutta nykyään vierastan oikeastaan vain puolukkaa. Puolukka on turhan kirpsakka likka minun makuuni.

Neljäs luku: Säilykekirsikat

Minisuperpalloja muistuttavat säilykekirsikat aiheuttavat kauhun väristyksiä aina kun törmään niihin juomissa, jälkiruoissa, hedelmäsalaateissa... Siinä on totaalista aineksen väärinkäyttöä havaittavissa. Ne ovat väärän värisiäkin.

Viides luku: Purjo, kevätsipuli ja varsiselleri

Tässä on kolmikko, jonka ennen kukonlaulua olen kolmasti kieltänyt. Ei kertakaikkiaan lähde tämän trion kanssa. Jollain tasolla täysin turhaa krumeluuria minun mielestäni, mutta epäilemättä näilläkin paikkansa on ja minulla vaan vika päässä.

Kuudes luku: Ruoka, jossa luu on edelleen läsnä

Olen sekasyöjä ja syön tätä nykyä lihaa varsin sujuvasti. Oli aika, jolloin en koskenut punaiseen lihaan, mutta se aika on takana päin. Edelleen vihaan syvästi läskinkappaleita lihassani ja sitä, että luu on läsnä, uskon kyllä, että se tuo oman herkullisuutensa makuun, mutta ei se ei kerta kaikkiaan vaan käy. En minä astu kaivonkansillekaan.

Seitsemäs luku: Terveysvaikutteiset

uskon lujasti mielenterveysvaikutteiseen ruokaan, ruokaan jossa on ruoan oma rasva ja sokerit, kuidut ja muut. Kaikki +-0-väliseinää muistuttavat raaka-aineet ja ruoat ovat puhdasta vihaa.

Päättymätön tarina: Maailma on ruokaa täynnä, joten ei tämä varmastikaan näihin rajaudu. En ihan hillittömän suurella positiivisuudella suhtautuisi koiraan raaka-aineena tai kissaankaan, puhumattakaan puunkuoresta. Nämä ainekset nyt ovat ne, mitä länkkäriruokavaliosta äkkiseltään tulee mieleen vihan aiheuttajina.

Tarinani ei suinkaan ole vielä päättynyt, uusia ruokia tulee ja toisia menee. Epäilemättä osa tulee aiheuttamaan vihaa ja ahdistusta.

Rokit kokit rokkenrollaa

No nyt kun verkkopalveluihin kerran mentiin ja minun syömiseni ovat lähiaikoina olleet lähinnä naurettavia, niin katsastetaas nyt Rokit Kokit, joiden kortti oli jostain ilmaantunut minun messukassiini (saattaapi olla, että Poppamiehen kojulla oli asian kanssa jotain tekemistä, shoppailinhan sieltä pekonisuolaa ja wasabi green tea -soosia).

Olin minä aikaisemminkin Rokit Kokit tsekannut, mutta enpä asiasta vielä ollut blogannut. Homman nimi on se, että Rokit kokit pistävät rokkia ruokaa, sanailevat siekailematta ja kestitsevät kulloin mitäkin vierasta, ensimmäisessä jaksossa Kotiteollisuuden kilttejä kissimirrejä ja toisessa taas Stam1naa ja kaikki on rokkenrol. Rokeilla kokeilla on myös varsin rokit naamakarvat.

Sivu tarjoaa videoiden lisäksi myös reseptit ja omiakin rokkireseptejä saa pistää ukoille menemään. Rokokkailu on melkolailla kivalla rouhealla mentaliteetilla soljuvaa, tsekkaa nyt vaikka Jalosiika tai R-A-I-K-A-S, melkomoista heitetään-asioita-samaan-satsiin-ja-katotaan-mitä-tulee ja meikä diggaa!

Niin ja jos ostokset kerran tehdään Tampereen Kauppahallissa niin kuul. Lisää jaksoja jannut!

Mustaa pippuria

Taannoisella messuvisiitilläni opin sellaisen uuden nettisivun olemassa olosta kuin Mustapippuri. Koska tapahtumassa käteen lyötiin ihan ilmainen Mustapippuri-reseptikirja, niin pitihän tuo palvelukin mennä tsekkaamaan.

Mustapippuri kuuluu useiden verkkopalveluiden perheeseen, joiden joukossa muun muassa Pudottajat ja Kimallus. Ilmeisenä perustarkoituksena on tarjota mahdollisuus käyttäjille tehdä ns. oma keittiö, eli tallentaa omia reseptejä ja perustaa oma blogi. Valmiiksi bloggaavana en vielä löytänyt mahdollisuutta tuoda sisään omasta blogista syötettä ja se on minusta hurja miinus. Ruokabloggaajana olisi kuitenkin kiva palvelussa pystyä näkymään jo olemassa olevalla sisällölläkin.

Mustapippurin keittiöiden joukossa on Kotiruokakeittiö, jota pyörittää Välimäen Teresa, Etninen keittiö, jonka kauhan varressa hyörii Samaporn Ranne, Kotigourmet, jossa tahdin määrää Kari Aihinen ja tulossa on Kasviskeittiö, jonka ohjaksissa on Tuukka Koski. Näiden keittiöiden ja käyttäjien omien keittiöiden lisäksi on sponsoreiden keittiöitä ja sponsorit tarjoavat reseptejä. Vielä en osaa sanoa mitä lisäarvoa tämä esimerkiksi Kotikokki.netiin nähden antaa, paitsi tietysti noiden ammattilaisten näkyvän läsnäolon ja ehkä myös Kokki hädässä -osion. Tietysti kuuluminen Tervemedia-perheeseen antanee jotain etulyöntiasemaa, Tohtori.fi esimerkiksi näkyy ristiinlinkattuna, kun on puhetta hyvästä syömisestä.

Ilmainen kelpo reseptivihko ei todellakaan tehnyt hallaa palveluun menemisen suhteen :D Laadukas 68 sivuinen painotuote, sponsoreilla hyvä näkyvyys ja Viinimaa.fi suosittelee viinejä.

Jääpä nähtäväksi tämän ilot.

Ruokaisia romaaneja: Kigalin kakkukauppa

Nyt on Ruokaisissa romaaneissa tulossa käsittelyyn sellainen kirja, joka ehkä kiehtoo vähän kakkubloggaajiakin. Kysessä on Gaile Parkinin Kigalin kakkukauppa ja melko luontaisesti siinä leivotaan kakkuja :P

Nyt kehoittaisin kaivamaan kirjastosta tämän herkullisen värisen romaanin ja lukaisemaan sen mitä pikimmiten, sillä käsittely alkaa 15. päivä kuluvaa kuuta!