Hetken mielijohteesta polkaisin käyntiin vielä vihonviimeisen kisailun tälle vuodelle tuolla Facebook-sivun puolella, mutta tähänkin postaukseen vastaamalla kommentilla voi osallistua mysteeripalkinnon arvontaan.
Eli onko luvassa ruokaisia tai ruoattomuuteen (tai ruokottomuuteen) liittyviä uuden vuoden lupauksia? Laihdutusta, terveitä elämäntapoja, uusien ruoka-ainesten säännöllistä kokeilua, jotain villiä?
Kaikki täällä tai Facebookissa vastanneiden kesken arvon mysteeripalkinnon 2.1. Lupaan, ettei se palkinto tuhoa tipatonta tammikuuta tai aluillaan olevaa laihdutuskuuria.
Anna ruokaan liittyvä lupaus ja voit voittaa mysteeripalkinnon
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: ajankohtaista, arvonta
Vuosi on vierähtänyt ja huomenna Jokapäiväistä Leipää on 2-vuotias! Viime vuonna tähän aikaan tsekkasin mitä se ensimmäinen vuosi piti sisällään ja koska se oli aika kivaa listata vuoden juttuja, teen niin nytkin. Vaihdoin toki pari kategoriaa, sillä en juuri ole tänä vuonna osallistunut meemeihin tai haasteisiin.
Eli tässä top3-listoina Jokiksen vuosi 2009, huomioon on siis otettu liikenne kuluneelta vuodelta ja juttujen kirjoitusvuosi löytyy linkin perästä:
Vierailluimmat sisältöpostauksetEli melkoinen vuosi tässäkin asiassa takana, eikä tähän edes listautuneet kaikki uudet kujeet! Ei sovi unohtaa kuukauden ruokablogiutta huhtikuulta, ehdokkuutta Web Awardseissa tai uutta yhteistyötä Iloisen Keittiön kanssa. Vuonna 2010 kokeillaan taas kaikenlaista, jatketaan vanhoja juttuja ja tanssitaan uusia rytmejä.
Foodoo (2009)
Lähiruokaa ja suoramyyntiä Pirkanmaalla (2008)
Tavarataivas: KitchenAid Artisan (2008)
Reseptipostaukset
Pastrami (2009)
Yksinkertainen maksakastike (2008)
Hirvilihapullat voissa paistettuna (2008)
Tuotepostaukset
Suomalaisille uusi Ben & Jerry's -maku testissä (2008)
Pizza jota ei olisi pitänyt syödä (2009)
Ei-niin-viattomat pehmeät juomat (2009)
Listapostaukset
Tortilla on lettu (2008)
Säilömään eri metodein (2008)
10 askeleen ohjelma makupalettisi parantamiseen (2009)
Ravintolapostaukset
Vinoteca del Piemonte Tampereella (2009)
Ilotulitusta Tampereen Tammelassa (2009)
Ruokaa ja rokkikukkoja (2009)
Omat henkilökohtaiset suosikkipostaukseni
Valokeilassa Viinipirun Arto (2009)
Näin taittelet tortillan (2009)
Listamaniaa: Täysjyvälisäkkeet (2009)
Kommentoiduimmat postaukset
Tuore tulinen arvonta (2009)
Avoin jutustelu #1 (2009)
Ehdota kirjoitusevästä, voita mysteeripalkinto! (2009)
Sisällöt, joiden parissa on viihdytty pisimpään
Runebergöverit eli 4 torttua vertailussa (2009)
Överihyvyyksiä pallokauppana Tampereella (2009)
Synttärihulinaa hallissa (2009)
Hakusanat, joilla sivustolle on eniten päädytty
"foodoo"
"jokapäiväistä leipää"
"pastrami"
Suosikkihakusanani, joilla sivustolle on päädytty
"härän työtoveri"
"ilmakuivattu kinkkupizza"
"myydään villisikaa kasvatukseen"
Viettäkäähän villi juhlailta, palataan astialle ensi vuoden puolella!
Pakettien sisältö toisenlaiseen pakettiin
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: ajankohtaista, tavaratJoulupukkia on muuten kiittäminen siitä, että saan pakata vähän vielä enemmän lasitavaraa räjäytystyömaalta turvaan. Alkaa nimittäin parkkihallin louhinta talon kyljessä ensikuussa ja lasitavaraa tuli kivasti. Sillä Sipulissa Jukka jo listasi Pukin tuomisia, joten minäkin aion nyt pikakatsauksen suorittaa.
Lasitavaraa edustaa keräämäni Iittalan Essence-sarja, tällä kertaa tuli vesi-/cocktaillaseja 4 kpl ja punaviinilaseja 2 kpl. Sukulaisille tiedoksi, että nyt on neljä vesi-, väkevä-, valkoviini- ja punaviinilaseja. Muiden suhteen luku on nollassa ;)
Jos toivoa sopii tulevaisuuden varalta, niin kaatimeen ei kannata satsata ellei niitä tule kirkkaana. Erityisen kiva oli vesilasien ilmaantuminen, diggailen kovasti tuosta muodosta ja sopii kivasti käteen. Kiitos kuuluu enon perheelle ja tädin perheelle!
Elokuussa ilmoitin, että haluaisin sittenkin Seikkailla Muumien kanssa ja Pukki kuuli! Paketista nimittäin paljastui kuin paljastuikin Seikkailu-sarjan kaadin, joka on ihanan matala mutta lihava. Vähän niinkuin muumitkin. Kaikki muumitarpeeni on siis tyydytetty. Tästä kiitos äidille!
Yhdestä paketista paljastui peli, jota kukaan ei sitten ilmoittautunut kuitenkaan pelaamaan kanssani. Kyseessä on siis Sybarit®, joka on tietokilpailupeli elämän nautinnoista. Kysymyksiä viinin, ruoan ja etiketin maailmasta. Tiesitkö sinä mikä ohdake on herkullista voin kanssa? Tämän paketin Pukki toi kummitädiltä, ehkäpä hän suostuu kanssani pelaamaankin.
Sitten tuli kaksi uuniin sijoitettavaa pakettia äidiltä, toisesta löytyi toivottu Hukan Pizzakivi pizzan ja leivän paistamista varten ja toisesta digitaalinen paisolämpömittari, valmistajanaan Suomen Lämpömittari Oy. Voin sillä sitten vahtia tulevaisuuden paistoksia, en kinkkuja tosin. Minua ette kinkun paistosta kiinni saa. Jokatapauksessa kiitos äitee, molemmat tulevat hyvään käyttöön!
Ruoka- ja juomalahjoissa tällä kertaa napsahti pullo portviiniä Conde de Monsul Tawnya töistä ja ikäänkuin sitä suklaata pääsisi muka väistämään, löytyipä yhdestä paketista myös rasiallinen Fazerin Karl Fazerin Sinivalkoisia.
Oli siis hyvin hyvin antoisaa tänä vuonna, en ollenkaan pistänyt hanttiin. Kiitos kovasti lahjoista! Eri kivaa on, että käyttöesineitä olivat ja vielä minä jonkun saan käyttöesineeksi tekemään tuon pelinkin kanssani.
On fakta, että kaikki eivät juo alkoholia. Eivätkä kaikki sekoa uuden vuoden kunniaksi, mutta siltä varalta, että juuri te siellä ruudun toisella puolen sekoatte ettekä halua juoda alkoholia: muutama alkoholiton kuohuva vinkki!
Kuva: Jessica Erin Higgins
Korpihillan Kuohuva Kuusenkerkkä -juomaa myydään ainakin Stockmannilla ja Maatilatorilla, mutta mistä minä kaikkia myyntipaikkoja edes tietäisin. Silmät auki ja etsimään! Erikoinen makuelämys, joka ei kalpene kuohuviineille. Kokeilin itse syyskuussa.
KontioMehun tarjonnassa on kahtakin alkoholitonta kuohujuomaa: Juhlava karpalojuoma ja Juhlava herukanlehtijuoma, joista jälkimmäistä kokeilin lokakuussa. Oman pulloni löysin Maatilatorilta, mutta myyntipaikat listataan ystävällisesti kotisivuilla. Parhaiten ovat asiat joensuulaisilla ja Helsingissä. Jännittävä makuelämys, ei ollenkaan huono.
Riekon Marjatilalta tulee vaihtoehtoinen Mansikkakuohujuoma, joka löytyy Alkon valikoimista. Riekon Marjatilalla on myös valikoimissaan Lakkakuohujuoma, joka on noteerattu Maakuntien Parhaat -tuotteena. Se valitettavasti ei löydy Alkon valikoimasta, jälleenmyyntiä on Jyväskylässä, Äänekoskella, Viitasaarella ja Saarijärvellä. Listattuna kuohujuomien joukkoon ovat myös vadelma ja karpalo.
Kuohuviini.fi tietää suositella kahta matalan alkoholipitoisuuden tai alkoholittomuuden kuohua joita molempia voi ostaa Alkosta. Elysée Arena lienee monille tuttu ja Söhnlein Brillant taas on vain aavistuksen kalliimpi hedelmäinen vaihtoehto.
Vaihtoehtoja siis on muitakin kuin se iänikuinen Pommac. Ja nyt on vielä päivä aikaa etsiskelläkin ;)
Niin ja jos sen pullon avaaminen käsipelillä on ongelma, tiedätte mihin suunnata ostoksille.
Ennustuksia ruokavuodelle 2010
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: ajankohtaista, pohdiskelu, viihde
Loppu viipottaa kohti vääjäämättä, nimittäin vuoden ja vuosikymmenen loppu ja lienee sopiva tovi vilkaista ennusteita ruokavuodelle 2010. Tasan vuosi sitten vilkaisin kristallipalloon tätä vuotta ajatellen ja hieman ennen joulua tsekkailtiin tuloksia. Nyt vilkuillaan mitä teelehdistä on luettavissa vuodelle 2010.
- Aivan välittömässä läheisyydessä väijyvät superfoodit ja mielenterveysvaikutteisia elintarvikkeita läheltä liippaava mindful eating eli tiedostava tai mielekäs syöminen. Raaka-aineiden puhtaus, prosessien karsiminen, ruokailuun kokonaisvaltaisen huomion kiinnittäminen ja näin oman mielensä, kielensä ja ruumiinsa kuuleminen on juuri nyt astumassa poppiuteen. Tämä johtaa myös luomun, lähiruoan ja itse kasvattamisen sekä keräilyn nousuun. Näillä ruokavaliovalinnoilla rakennetaan immuniteettia ja se on kova juttu alkavalla vuosikymmenellä.
- Kustomointi eli räätälöinti rantautuu tosissaan. Tuotteita joita olemme tottuneet näkemään lähinnä valmiina makuyhdistelminä, voi tilata mittatilaustyönä ja omien makunystyröiden mukaan hiottuna. Homma futailee esimerkiksi mysleissä.
- Verollepano jatkuu ja siten terveiden elämäntapojen ajaminen kansaan, kansakunnan terveyden ajamiseksi tehdään aloitteita, perustetaan työryhmiä ja terveysterrorismi oikein rehottaa vuodesta 2010 eteenpäin. Tulee epäilemättä muistorikas vuosikymmen meille ihanasti lihaville. Haluan tässä kohtaa muistuttaa, että ne ns. terveysvaikutteiset elintarvikkeet eivät nekään tee autuaaksi - se sokeri ja rasva on korvattu jollain jännittävällä joka ravintoarvoiltaan vastannee väliseinää.
- Suomalaiset juovat entiseen tahtiin, mutta peruskauppojenkin hyllylle ilmaantuu enemmän pienten erien erikoistavaraa. Tämä tapahtuu joko panimoiden tuontibisneksestä tai kauppiaiden omasta villistä tahdosta. Toivoisin ehkä enemmän jälkimmäistä. Alkoholin vaikutukset pysyvät samoina kuin aina ennenkin, ikävä kyllä. Monikaan ei tänäkään vuonna opi, että alkoholi on seurustelujuoma eikä itse asia.
- Julkkiskokit palaavat lestiinsä, eikä heitä pidetä niin järjettömässä arvossa ainakaan kaiken kansan nähden. Kunnia toki pysyy niillä, joille kunnia kuuluu. Tämä on jo hyvällä alulla.
- Lammas on monien mukaan maistunut lähinnä viikkotolkulla jaloissa pidetyiltä villasukilta, mutta 2010 lammas on trendikästä lihaa. Mutta sanoivatpa muut ennustajat mitä tahansa, ei edes murea karitsa voi syrjäyttää klassikkoa: pekonia!
- Kotikalja, kotiviini ja kotipolttoinen nousevat nyt arvoon arvaamattomaan. Lailliset ja laittomat litkut pöhisevät kotinurkissa ja kuten aiemmin sanoin, alkoholi maistuu suomalaisille entiseen tapaan. Tuontitavara on kallista ja kotimainen litku laihaa, joten tököttejä tehdään itse omin pikkukätösin.
- Nyyttikestit! Kaikki haluavat järjestää nyyttikestit, ilman teemaa, teemalla, heitellään mysteeribokseja kehiin ja leikitään kotibileissä kokkisotaa. Nyyttäreille ei tuoda vain sipsejä, patonkia ja dippejä vaan raaka-aineksia oikeaan ruokaan. Ehkä joku tuo nyyttäreille ysärikammotuksen eli fonduepadan ja sitten kastetaan muita tuotavia. Ja pekonia, kaikki on parempaa kun pistetään vähän pekonia.
Täytyy muuten rakastaa porkosityn ennusteita, etenkin "Takoyaki vending machines on every corner." ja "Restaurants with no name, no address, no hours, no food. Just hype." saavat kannatukseni ;)
Kalakattilalla hirviölle pataan
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: iloinen keittiö, tarjous, tavarat, tuotteet
Joulu 2009 ei ollut jännittävää aikaa vain siksi, että tonttujen näkemät synnit ja synnittömyydet vaikuttaisivat Joulupukin tuomisiin vaan myös Iloisen Keittiön tuotetestin vuoksi. Tämä tuote, jota joulukeittiössämme testattiin, on kuin tehty jouluhirviön taltuttamiseen.
Kyseessä oli nimittäin 45 senttinen eli 18 tuumainen ase Kitchen Craftilta ja se tunnetaan myös nimellä kalakattila eli lontooksi fish poacher. Ja jouluhirviö taas, no se on sen kulttikalan ("kahden kilon siika") kauan kadoksissa ollut sisarus eli siika sekin.
Ruostumattoman teräksen kattila lyötiin hellan takalevyjen tulille, täytettiin kalafondilla höystetyllä vedellä, sipulilla, porkkanalla, sitruunalla, Rajamäen Sitruuna Valkoviinietikalla, laakerinlehdillä ja muilla mausteilla ja annettiin kiehahtaa ennenkuin K-Supermarket Myllystä ongittu lähes kokonaista hirviösiikaa pistettiin pataan.
Koska kyseessä oli nimenomaan kattilan testaus, kylmää rauhallisuutta osoittaen kattila siikoineen lyötiin kypsennyksen jälkeen kymmenen sentin lumihankeen jäähtymään aatonaattona ja siirrettiin sitten yöksi viileänä odottelemaan itse aaton ateriaa. Tämä kala syötäisiin kylmänä, kylmänä kalana. Seuraavana päivänä hirviö ongittiin liemestään yhdessä porkkanoiden kera ja haarukoitiin nassuihin kevyesti suolattuna. Oli muuten aattoaterian ainut ruokalaji, joka loppui ensimmäisellä istunnolla.
Tositestaaja ei usko kerrasta, vaikka homma ei mennytkään kattilan soimaamiseksi. Joten pakastimen perältä kaivettiin fileroitu kuha-aarre ja kattilaan nakattiin taas erilaisia asioita (vaihdettiin etikkakin yrttiseen valkoviinietikkaan) ja kuhafileet kiehuvaan liemeen. Tällä kertaa kala oli tarkoitus syödä lämpimänä ja sehän onnistui, sillä valmista tuli hetkessä! Hyvällä halulla vedeltiin kuhatkin.
Jännittäviä asioita, joita insinöörin tytär ja vaimo tässä matkalla huomasivat: pitkän teräskattilan sisällön lämmittäminen kahdella levyllä on aluksi epätasaista ja kattila näyttää olevan vienosti kallellaan. Se kuitenkin tasoittuu kun levyt ovat molemmat kuumia ja kattilan lämpö on tasainen. Kattilan sisällä oleva nostettava ritilä on hyvin kätevä, jotta kala saadaan kattilasta helpommin ja toki se estää pohjaan palamista - onhan kala kuitenkin herkkää lihaa. Ja kokonaisena tarjoiltu kala on aika näyttäväkin juttu!
Keitetty kalahan on melko kevyttä, joskin oikea kunnon voi kruunaa keitetynkin kalan - totesimme näin noiden kuumien kuhafileiden kohdalla etenkin. Tässä puhutaan nyt mielenterveysvaikutteisesta ruoasta ja soveltunee hienosti moniin uuden vuoden lupauksiin: lyön vaikka vetoa, että joka toinen vähintään on harkinnut laihdutuskuuria vuodelle 2010. Eli: keitetty kala on kevyttä ja hemmetin hyvää. Kalakattilassa kokonainen pitkulainen kala valmistuu kätevästi.
Kokeilimme siis tällä kertaa kalojen keittämistä hyvin perusliemissä, sillä onhan yksinkertainen parasta. Kävipä siinä tosin mielessä pitkulaisten lihojenkin kattilassa koetteleminen ja mikähän sitä nyt estäisi muutenkaan käyttämästä, pitkulaisten asioiden parissa. Jos haluatte työntää tämän uuniin, sekin sopii, mutta kahvoineen kattila ei mahdu 50 senttiseen uuniin (eli meidän uuneissamme sitä ei testattu, hintsusti jäi kahva yli). Onhan tuo muuten melko näyttävän näköinenkin vempele.
Kokeilemisen arvoisia reseptejä voisi olla vaikka japanilaisittain keitetty kala tai keitetty, kylmä kala (ainakin toiset meistä ovat ilmeisen viehtyneitä kylmiin kaloihin). Etikoita, fondeja, mausteita ja kaloja vaihtelemalla saanee melkoisen erilaisia lopputuloksia.
PS. Iloisen Keittiön Jokis-tarjous koskee myös kalakattilaa!
On jouluaatto, joten tähän väliin haluan toivottaa hyvää joulua! Olkoon tämäkin joulu maukas, herkullinen, piparikas, makoisa, maistuva, nautinnollinen, mehevä, mehukas, namikas ja mitä kaikkea muuta se vaan voikaan olla!
Syökää pipareita ja kun pakastaa rontilla kädellä, pistäkää pipa päähän!
Pehmyt lasku jouluun huippu-uutisella! Jamie Oliver nimittäin on valittu vuoden 2010 TED Prizen saajaksi! Nyt siellä ollaan kysymysmerkkinä, että siis minkä?
Kuva: really short
TED on konferenssi, jonka perimmäinen tarkoitus on jakaa levittämisen arvoisia ideoita teknologian (Technology), viihteen (Entertainment) ja muotoilun (Design) parista. Konferenssi on yksityinen sekä voittoa tavoittelematon, sitä on järjestetty vuodesta 1984 ja osallistumaan pääsevät vain kutsun saaneet. Parhaita videoituja konferenssipuheita pääsevät kaikki katsomaan TEDin nettisivulla.
TED Prize -palkintoa sen sijaan alettiin jakaa vuonna 2005 ja se on rahalliselta arvoltaan 100 000 dollaria. Palkitut pääsevät pitämään myös puheen konferenssissa ja sen puheen aihe on toive, joka muuttaisi maailmaa. Vuosittain palkintoa on jaettu kolmelle henkilölle, mutta 2010 toimitaan ilmeisesti toisin.
Jamien meriitteihin TEDissä listataan 12 televisiosarjaa, joita on katsottu 130 maassa, 10 keittokirjaa joita on käännetty 29 kielelle ja myyty 24 miljoonaa kopiota 56 maassa. Fifteen Foundation on ilmeisesti tehnyt vaikutuksen, kuten myös kouluruokailukampanja ja ilmeisesti odotukset ovat korkealla Food Revolution -kampanjan suhteen.
Jamie saa nyt siis 100 000 dollaria ja esittää toiveen ja hän esittää sen helmikuun 10. päivä. Toiveista muodostuu aina TED Prize -projekteja, eli ihan ilmaa toiveet eivät ole niiden esittämisen jälkeenkään. Jamien kampanjat huomioon ottaen, hänen toiveensa ei liene järin huono.
Jäädään siis seuraamaan tilannetta!
PS. Lisäsin FB-sivulle oman osansa Iloiselle Keittiölle, pysyy ehkä se tarjous paremmin mielessä ;)
Jokis kisailee hemmetin hyvässä seurassa, sillä mukana ovat myös Chocochili, Voisilmäpeliä, Kinuskikissa ja Pastanjauhantaa. Jos näille häviää, niin ei takuulla huonommilleen häviä! Mutta eihän tässä siis häviötä ennakoida vaan kehoitetaan tietysti äänestämään! Sisällöllisesti kilpakumppanit ainakin eroavat toisistaan enemmän tai vähemmän rankasti.
Kiitos Jokista kisaan ehdottaneille ja kiitos jo etukäteen teille jotka äänestätte nimenomaan Jokista :) Eli käytä ääntäsi!
Vaan olishan se nyt aika paksua :P
Mulle on iskenyt ihan pimeä himo, joten ajattelin jotta pistetäänpäs siitä himosta Tavarataivas-postaus. Sellaista ei olekaan pieneen iäisyyteen ollut, eli oli ehkä korkein aikakin. Eikä tiedä jos vaikka joulupukki...
Keittiööni on eksynyt jos jonkinmoista vitkutinta ja ketkutinta, mutta mutkalle väännettynä maistelulusikoita tai maistiaislusikoita sinne ei ole eksynyt. Kyseessä on siis zakouski-lusikka ja zakouski on venäläinen hors d'œuvre eli käytännössä alkupala. Tämä lusikka odottaa pesäänsä alkupalaa ja näyttävästi kaartuva kädensija odottaa tarttujaansa tavallista lusikan vartta korkeammalla.
Lumi Livingillä yksi Gensen moinen lusikka kustantaa 4,10 euroa. Overstock.comista taas lähtee kuuden lusikan setti tätä kirjoittaessa 20,53 eurolla, tosin sitä ei kuljeteta Suomeen, tietenkään. En siis millään muotoa tarvitse tällaisia lusikoita, niiden käyttö olisi suorastaan äärimmäisen epätodennäköistä tässä huushollissa. Olen vain viehättynyt ja pimeän himon valtaama, huonompiakin kohteita voisi himoita.
Voi olla, että viehätyn nimenomaan väännellystä ulkomuodosta, ehkä tässä on nyt jotain Uri Gelleriä tässä hommassa. Pidän nimittäin suunnattomasti myös esimerkiksi Etsystä löytyvistä rannekorun muotoon taivutetuista haarukoista.
Kärsitkö sinä tällaisista vaivoista, näistä pimeistä himoista joita pitää pidätellä oikein tosissaan? Järki sanoo, että haloo ei näin ja mieli sanoo, että joojoo anna palaa vaan.
Tammikuu ja sen tipattomuus lähenee vääjäämättä, joten katsoin parhaaksi tuhota viimeisetkin kotimaisista pienpanimoiden siidereistä, joita olen Maatilatorilta kotiin raahannut. Niitä nyt ei ollut kuin kaksi eikä niistä hitaasti nautiskellen tullut minkään muotoiseen juovukkiin näin iso leidi.
Temolan Viinitilalta tuleva Saimaan Siideri väittää olevansa vaatimattomasti ehkä Suomen paras ja maukkain kuiva omenasiideri, eikä se nyt millään muotoa huonoa seuraa lauantai-illassa ollut. Vähän ehkä nössykkä tossukka ja vähän pienikin (330 ml). Puolikuivuudessaan se ei ruuvannut paikkoja hampaista eikä muutenkaan antanut naamaa kiristellä, vaan solahti alas kivutta ja huomaamatta. En kuitenkaan jäänyt sitä kaipailemaan lisääkään.
Stadin Panimon Dry Cider sen sijaan oli hieman tuhdimpi kaveri, rontti lyöttäytyi kylkeen kiinni kuin pahainen kujakatti kaikessa suodattamattomuudessaan. 3,3 desin elämys joka ei meinannut loppua sitten millään, voimakkaan makuinen tyyppi, joka pisti miettimään lähteekö maku ikinä kitalaesta irti. Hämmentävää kyllä alkoholipitoisuus oli pienempi kuin edeltäjässään, 4,5% kun Saimaan Siiderissä oli 4,7%.
Kaksi treffiseuralaista, jotka piti kaapista hävittää kun ne kerran sinne oli hankkinut. Onneksi niistä päästiin, kumpaakaan en jäänyt kaipaamaan. Stadin Panimolle on kyllä annettava plussaa pullon muodosta, diggaan! Ja se on kerrottava myös, että eipä ollut parempaa myöskään tässä taannoin Salhojankadun Pubissa kumoamani Dunkertons Premium. Se oli paksua kuin puuro pyhäpäivänä ja hurjaa juomaa, joskin luomua mistä pisteet.
Eletään ennustusten aikaa jälleen, mutta ennenkuin mennään itse ennustamiseen haluan katsastaa miten pieleen menivät edelliset ennustukset.
Ennustin, että perusruokaa tullaan tekemään paljon ja siinä mielessä lienen ollut oikeassa. Todisteena haluan käyttää keittokirjaa jonka olen elokuussa maininnut. Nimittäin Hans Välimäen Mummola on tähtikokin katsaus perusruokaan.
Uskoin myös, että vuonna 2009 vedetään pataa eikä minulla siihen oikeastaan ole järin suuria todisteita. Itse en vetänyt pataa taikka keittoa yhtään sen enempää kuin edellisenäkään vuonna.
Mutta einekset, siinä ennustuksessa sain jotakin oikein, Saarioisten äiti-mainokset todella ovat huonontuneet. Oletteko nähneet sen missä Samuli Edelmann kertoo tarinaa äidistä? Voi hyvää päivää, ei näin. Mitä tulee proeinesrintamaan, valikoima on kasvanut mutta vastustajat ovat kehineet kylkeen kiinni ja sitä koskikin eräs ennusteeni, raaka-aineiden riemukulku on alkanut ja jatkunee lujasti ensi vuosikymmenellekin. Uskoisin, että kaikki ovat pistäneet merkille muutakin ikävää possuasiaa kuin sikainfluenssan.
Olen nähnyt tänä vuonna hyvin pienen supermarketin Suomessa, hyvin hyvin ahtaan ja se todistaa ruokakauppojen fyysisen kutistumisen, jota väitin tänä vuonna ilmenevän. Se on selkeästi alulla. Konkreettisia pieniä ruokakauppoja ei juuri ole ainakaan minun näköpiiriini ilmaantunut, mutta ehkä jonain kauniina päivänä ketjujen ylivoima lyödään.
Viimeiset ennakointini koskivat överieksoottisuuden muodista menoa, omia eväitä, nuudeleita, yhteisöllistä syömistä ja kotona juomista. Tampere sai ensimmäisen nepalilaisen ravintolansa ja Japani on laajentanut otettaan (ne nuudelit!) kaupungistani, mutta sen lisäksi eksoottisuus on ehkä saattanutkin loistaa poissaolollaan ja perusasioiden asiaa ajaa tarjouskin, tehdään ne omat eväät. Minäkin lupaan alkavana vuotena tehdä enemmän omaa ruokaa. Ammattiliittoni Erton lehti Toimi! on todistanut minulle yhteisöllisen syömisen olevan täällä, sosiaalisista lounaista on ollut juttua ja Zentolla toimitaan sen mukaisesti melkolailla jatkuvasti. Ja mitä kotona juomiseen tulee, ainakin minä olen juonut paljon enemmän kotona kuin kapakassa.
Että ei mennyt ennustukset niin pieleen kuin olisi voinut olettaa, katsotaan joulun jälkeen mitä näen kristallipallossani ensi vuodelle ja vuosikymmenelle.
Joulu on jokapäiväistä eli lahjavinkkejä kotitarpeiksi
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: ajankohtaista, linkit, vinkitJoululahjavinkit on just nyt kova juttu, tai pehmeä, riippuu kenen essun nyöreissä roikutaan. Viime vuonna pistin muutamiakin postauksia aiheesta, vinkkejä jotka edelleen ovat täydellisen relevantteja. Ajattelin kuitenkin pistää vähän lisää linkkien muodossa näitä ehdotuksia, tänäänkin on hyvä päivä askarrella rakkaille ystäville ruokalahjoja.
Ruokaisia lahjaideoita
Viime vuonnakin vinkkasin purkkilahjasta, nyt pistän muutamankin tähän kehiin. Muistakaa ihanat etiketit ja reseptit purkkien oheen!
Ensinnäkin minä ainakin rakastuisin suuna päänä siihen, joka minulle paketoisi kaakaota lumiukko-vaahtokarkeilla! Näin on tehty blogissa the decorated cookie ja I love it! Kaakaosekoitus oli viime vuoden vinkeissäkin, mutta se ei sisältänyt maalattuja vaahtokarkkeja, tämä on siis vähän niinkuin 2.0 versio ;) Kuva on the decorated cookie -blogin.
Ota huomioon muutkin juomat, vaikka chai purkissa.
Mysliä ja puuroa
Purkittaa voisi myös kotitekoista mysliä, kaikkia ihania sekoituksia sekaisin tai kerroksina! Ehkäpä lisätä joukkoon jotain ihanaa asiaan kuulumatonta maustetta ja yllättää totaalisesti? Myslin lisäksi kuiva-aineksista voisi kehittää vaikka puurosekoituksia. Viime vuotisesta joulukalenteripostauksesta voisi olla iloa.
Pikapuuroja voisi tehdä vaikka työkavereille kullekin omansa ja järkätä työpaikalla pikapuurotastinghetken :P
Ja nyt kun suola on huippujuttu, mikäänhän ei estä tekemästä omia suolasekoituksia ja purkittamaan niitä ystäville. Shopautin juuri taannoin Bembon vaniljalla maustettua merisuolaa ja se on ihan huippua. Appelsiinisuola voi olla hyvinkin rokkenrol ja rosmariinisuolan tiedän ihan järjettömän hyväksi jutuksi. Pikkiriikkisiin purkkeihin tai myllyihin oma jännittävä suola siis! Kunnon suolaa ja valikoituja aineksia mortteliin ja töihin. Suolallahan voisi hieman terästää sitä kaakaotakin... ihan vaan ajatuksena.
Maustesekoituksiahan voi tehdä muutenkin ja nimetä ne hauskasti. Eikä ole kiellettyä tehdä maustettuja sokereita siinä missä suolaakaan.
Kuvan on ottanut Vladimir Morozov.
Minä en niin välitä popcornista, mutta toiset tykkäävät. Suomessa ei oikeastaan vielä juuri näe popcornmausteita paitsi Finnkinon leffateattereissa, mutta! Purkitapa ystävällesi popcornin siemeniä ja lisää purkkiin tai sen kylkeen pussillinen itse sekoittamaasi popcornmaustetta. Jännittävyyttä voisi saada aikaiseksi vaikka sinappijauheella ja sesamin siemenillä. Itse kokeilisin ehkä suosikkimaustettani kardemummaa, jos siis söisin popcornia.
Tähän liittyen voisi olla paikallaan tehdä omia dippimiksejä ohjeella "lisää vain kermaviili". Kuvan on ottanut ingridtaylar.
Maustamiseksi meni nämä vinkit.
Lahjavinkkejä on annettu myös muissa blogeissa, tsekkaa vaikka Sanoja lautaselta, Bella Vanilla tai Sillä Sipuli.
Vuosi on vaihtumassa eikä vain vuosi, vaan myös vuosikymmen. Tämä on sitä aikaa, kun tiedotetaan kevään ensimmäisistä uutuustuotteista samaan aikaan kun myydään kovaa sesongin tuotteita.
Minä otan nyt tarkasteluun Fazerin tuoteuutuuksien listalla vastaan tulleen Ässä Hässäkän, jonka kohdalla sanotaan myös "rakenna oma karkkisi!"
"Ässä Hässäkkä on maistuva sekoitus hedelmän- salmiakin- ja lakritsinmakuisia karkkeja. Makeaa, suolaista ja kirpeää voi sekoitella mielensä mukaan ja mukana on myös valmiita makuyhdistelmiä. Hauskanmuotoisia karkkeja yhdistelemällä pussista saa 45 erilaista kahden maun yhdistelmää ja peräti 120 erilaista kolmen maun yhdistelmää!"
Kuka ei rakenna omia karkkejaan? Minä en varmaan ikinä syö karkki kerrallaan, vaan yhdistän aina salmiakkikarkin hedelmäkarkin kanssa jos niitä sattuu käsillä olemaan molempia. Tai suklaata salmiakin kanssa, suolaista ja makeaa ja muita juttuja? Kuka muka ei tee tätä koko ajan? Fazerin uutuuksien joukosta ei nyt mitään pysäyttäjää löytynyt, mutta herättihän kuitenkin ajatuksia ja toisten tekijöiden karkkien himoja ;)
Etenkin valkosuklaalla päällystetty lakritsipala ja kirpsakkainen salmiakkivaahtohymynaama, se on minun suosikkikombojani. Se hymynaama kietaistaan siihen suklaisen lakupalan ympärille ja sisäistetään.
Ja jos joku nyt on kuvitellut, että vuosi 2010 kannattaa aloittaa lupaamalla jotain karkkilakkoa, niin halloo? Sieltä on tulossa se syöjien äänestämä uusi Kismet-makukin!
Viime joulun alla onnistuin täydellisesti missaamaan rajoitetun painoksen Mövenpickin shampanjajäätelöä, mutta tänä vuonna osasin pitää jäätelöallasta hieman paremmin silmällä! Silmäilyni palkittiinkin, kun bongasin hennon rosén peltirasian Stockmannin jäätelöaltaasta: Mövenpick Champagne Rosé!
Kyllä siellä vaan tiukasti oli se shampanjan maku läsnä, ei ole asiaa kiistäminen, kuin olisi maljan nostanut. Tarjoilinkin jalallisesta lasista, tosin ihan Iittalan Vernasta - arkilaseistani. Siinä sitten lusikoidessa juonimme joulupöydän antimia ja mitä tehdään Kustin polkemille etikoille ja millähän reseptillä sitä ekaksi kokeillaan Jokista ja testausta Iloisessa Keittiössä vartoavaa kalakattilaa...
Voimakas se maku oli, aikuiseen ja alkoholiin tottuneeseen makuun ehkä enemmänkin. Syöjää kohden ei paljoa tarvita ja suosittelisin ehkä tarjoamaan jonkin kanssa, ei näin paljaalteen kuin me asian testasimme. Keräilyrasian ja sorbetin yhteydessä tuli pieni reseptivihkonen, jossa kaksi reseptiä tämän sorbetin seuralaiseksi: kampasimpukkatartar ja mandariinia sekä mangomousse valkosuklaalastuilla. Sen verran vielä jäi, että tiedä vaikka tuon moussen pyöräyttäisikin. Tartar ei tule kyseeseen, ennenkuin joku näyttää minulle Suomessa mestan joka myy tuoreita kampasimpukoita.
PS. Päätin muuten olla tuomari ja pidentää suolausarvonnan osallistumisaikaa vuoden loppuun asti, muutenhan se olisi loppunut tänään. Tällaiset jutut on hyvä viimeistellä silloin kun muitakin asioita viimeistellään. Että joulukalat kannattaa nyt suolata ihan omin suolavarastoin.
Jokis <3 Iloinen Keittiö - tarjous Sinulle!
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: ajankohtaista, iloinen keittiö, kampanja, tarjous, yhteistyöOlen aivan innoissani, sillä Jokapäiväistä Leipää avaa nyt tällä postauksella uuden yhteistyökuvion, jota käytiin vähän viilailemassa tässä taannoin bistro Pannu & Huoneessa. Nyt nimittäin alkaa yhteistyö tamperelaisen keittiötarvikeliike Iloisen Keittiön kanssa ja se alkaa heti alennusryminällä!
Jokis-blogin lukijoille nyt tammikuun loppuun saakka kaikki normaalihintaiset tuotteet -10 % Iloisesta Keittiöstä ja tämä koskee sekä myymälässä, että nettikaupassa tehtyjä ostoksia. Mainitse ostoksia tehdessäsi Jokapäiväistä Leipää -blogi tai linkitä tämä postaus verkkokaupassa asioidessasi tilauksen viestikenttään. Näin saat siis -10% normaalihintaisista tuotteista tammikuun 2010 loppuun asti.
Eli ei tarvitse suinkaan olla Tampereella hyötyäkseen tästä alennuksesta. Fyysinen kauppa sijaitsee Tampereella Tuomiokirkonkatu 34:ssä eli aivan keskustassa (huomatkaa siis, että eivät ole enää Koskikeskuksessa!), samasta korttelista löydät muutakin kivaa syömiseen ja juomiseen liittyen ja verkkokaupan taas löydät osoitteesta http://www.iloinenkeittio.fi. Retki tähän kortteliin kannattaa.
Tuotevalikoimasta löytyy kaikenlaista kalakattilasta kaulimiin, mutteripannuista mortteleihin ja pastankuivaustelineistä pizzakiviin. Montaa monituista hyvää pientä ja suurta asiaa ruoanlaittoa ja syömistä ajatellen. Takuulla löytyy välineitä itsekullekin ja jos ei heti löydy, kannattaa kysyä! Iloisen Keittiön väki pyrkii toiminnassaan olemaan mahdollisimman eettisiä ja rummuttavat itsetekemisen ja lähiruoan puolesta.
Eli nyt miettimään josko vaikka jokin välineistöstä kaipaisi uusimista tai jospa nyt olisi aika kokeilla jotain ihan uutta siellä omassa keittiössä..
Finnish Fooddities #4: Functional foods
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: english, finnish fooddities, terveysJokapäiväistä Leipää (Daily Bread) has plenty of visitors from foreign countries as well, even though it's mainly written in Finnish. Most of these visits are probably made by Finns abroad, but I want to give something for potential Nonfinns :)
This is athe 4th post in series called Finnish Fooddities and it is about Finnish food oddities. Hopefully you'll enjoy it! Check out the first, second and third posts too!
This is athe 4th post in series called Finnish Fooddities and it is about Finnish food oddities. Hopefully you'll enjoy it! Check out the first, second and third posts too!
Apparently Finland is one of the leading countries what becomes to Functional Food, some might even say Finland is the world leader in developing of healt-enhancing foods.
And by this, we do not mean foods that could be considered as super foods (blueberries) ny they nature, but scientifically produced foods. Products that have added calsium or vitamins or omega-3 fatty acids or fiber. So it could be said that Finnish like to process the hell out of their food and then add something else to that food. If that isn't odd, what is?
Kuva: Valio
Ok, we do live in the dark so our vitamin supply could be poor and we aren't there healthiest people in the world, so there probably is subscription in with our names on it in this business. High cholesterol is a bitch and Finnish company Raisio has perfected their Benecol products that it mind. Healthy diet without functional gimmicks would slam that bitch though. Benecol is one of those flagship products internationally, just like Xylitol and Lactobacillus GG, Real Goodness™.
We are probably the best abusers of functional foods as well, because somehow people start to think that it's ok to eat light cheese three times as much as the regular one. Or add huge amount of odd prodcuts with omega-3 and 6 to our kids diets and grease their arteries... there are natural sources of those fatty acids! Nuts! Salmon! I'm trying to say that we easily add too much, because "it must be healthy". So the demand is probably going to keep on growing.
I like to think that many of these products are mindfucktional and marketing gimmicks. I believe that real butter and other real things like real fish with that omega-3 and dietary fibers from plums are mindfunctional foods, those real functional foods. Just like nature intended.
In Europe functional foods have not yet been defined by legislation, like they have in countries like Canada, Sweden and the United States. However these products have to be scientifically proven to enhance health of prevent illness, no matter what I say.
Have you tried anything functional to eat? Are you famialiar with Benecol, Xylitol or Real Goodness™?
Viime keväänä kun kävin easyFairs Fastfood & Café -messuilla siellä maistatettiin Hartwallin Novelle Fruity Junioria, jota muuten on sitten sen jälkeen ollutkin tarjolla jos jonkinmoisissa sukulaiskekkereissä, kuten eilisissä "täti ja serkut tulevat hakemaan Tampereelta junalla tulleen paketin ja syömään pipareita" -kekkereissä.
Tuo ensimmäinen maku oli olevinaan metsämansikka ja nyt on sitten hyllyihin tulossa päärynäinen junnuhedelmänovelle. 40% vähemmän sokereita kuin tavan pillimehuissa sun muissa, c-vitaminoitua tavaraa ja vihreän värin väitetään tulevan päärynästä (joka ei muuten ole järin vihreä, oletteko pistäneet merkille?) ja luonnonuutteista. Niin aina. Pullo näyttää minikäsipainolta, niinkuin metsämansikkakamankin pullo.
No, kai sitä voisi huonompiakin tuotteita lasten viekoitteluun tehdä. Lasten viekoittelu on väärin. VÄÄRIN. Mutta tuo puhuva päärynä on söpö.
"Kansallispukujen käyttö Suomessa vähenee koko ajan, vaikka monessa muussa maassa kansallispukukulttuuri elää vireänä ja nuorekkaana.
Nyt viimeistään on aika havahtua ja luoda jotakin uutta ja ennennäkemätöntä!"
Kilpailussa tehtävänä on siis suunnitella leivos tai pipari, jonka lähtökohtana on suomalainen kansallispukukulttuuri. Kilpailuaikaa on 11. tammikuuta 2010 asti. Kisaan osallistutaan valokuvin, mutta minusta reseptitkin olisivat mielenkiintoisia. Ehkäpä niitä sitten kisan sulkeuduttua eri kakkublogeissa sun muissa nähdään?
Teemaa sopii lähestyä kuosien, värien, raitojen, hameiden, puukkojen tai minkä tahansa alaan liittyvän ilmiön kautta. Kansallispukujen ulkomuotohan lopultakin on aika rikas, siinä on vaikka mitä! Puhumattakaan sitten siitä, miten kunkin alueen makukartalta löytyy...
Kuva: Taito
Joulutori näyttää taas niin herkulliselta
Lähettänyt Hanna Takala Tunnisteet: ajankohtaista, tapahtumat
Tampereen Joulutori avautuu tänään ja tarjoilee tänäkin vuonna jos jonkinmoista syötävää, juotavaa ja muuta.
Food Gangin pyörittämä ravintolateltta näyttää ainakin ulospäin ihanalta läpinäkyvine seinineen ja siellä on tarjolla joululautanen, päivittäin vaihtuva keittolounas, riisipuuroa sekä luumukeittoa ja Reilun Kaupan Joulukahvia, teetä, virvokkeita ja totta kai ne perinteiset joulutortut ja piparit. Kaffetta tarjoilee myös Pyynikin Näkötornin Kahvila, joka laskeutuu korkeuksista tuomaan munkkejaan kahvilatelttaan.
Joulutori ei ole mitään, ellei siellä ole suklaata ja siitä pitävät huolen Dammenberg ja Kultasuklaa. Muuta makeaa taas voi shopauttaa Makeidonin kojulta. Leipomotuotteita vaikka Nisumestareilta.
Löytyy kattaustuotteita Tapsorilta, kaikenlaista ruoanlaitossakin tarvittavaa tavaraa Laseridealta ja Koivukauhalta.
Viime vuonna tapahtuma oli ihana ja nyt uskon sen olevan vielä ihanampi, kun harjoitus tekee mestaria. Alueella on tällä kertaa luistelukenttäkin!
Joulutori löytyy myös Tallipihalta ja jos nyt et tule Tampereelle, niin mene Turkuun, sieltä löydät Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat.
Vietimme viime viikolla Zenton työntekijöiden pöytäfutisturnausta eli ei-pikkujouluja pikkujouluaikaan. Ruokaperiaatteemme oli nyyttäriperiaate, mutta selvisimme ilman sipsejä :P
Minä olin vastuussa salaattivärkeistä ja perussalaattipohjan lisäksi pistin peliin Sokoksen ruokaosastolta löytämiäni Royal-tuotteita: aurinkokuivattuja tomaatteja yrttiöljyssä, pepperoneja yrttiöljyssä ja kreikkalaisia oliiveja yrttiöljyssä. Kukin satsi tuli omassa kivassa suljettavassa muovirasiassaan, joista ei tietenkään ole valmistajan eikä maahantuojan sivuilla kuvia. Kätevää, etenkään kun minä en kuvannut rasioita.
Oli miten oli, niitä sai sitten kukin sotkea salaattiinsa mielitekojensa mukaan. Ihan jees tuotteita, pepperonit olivat marinoituneet ihanan pehmeiksi vaikka potku oli kuitenkin tallella. Aurinkokuivattuja tomaatteja on parempiakin öljyssä tullut vastaan, mutta oliiveissa taas oli se ihanainen pehmeys. Lisäaineillahan näitä oli sitten vähän höystetty, mutta eipä tuo tahtia haitannut. Siinä kun olisi salaatin joukkoon murustellut fetaa tai paistanut halloumit, niin olisi lähtenyt kokonaan homma hanskasta. Tosin nyt oli tarjolla myös Antin tuomat juustotarjottimen juustot, Kirsin pyöräyttämä tomaattikeitto ja Pasin tarjoama leipä - ruokaisuutta oli riittämiin. Kruunasimme sitten pöytäfutismatsin keskellä kaiken Jaakon mukanaan kiikuttamilla joulutortuilla, taisivat olla valtaosalle kauden ensimmäiset.
Piti sanomani, että ollessaan valmistuotteiden sarja, on se helppo napata mukaan kun äkkiä pitää kehiä nyyttärisyötävät tai jotain vaikka lounasaikaan. Paremmalla ajalla marinoi sitten itse.
Vihdoin ja viimein onnistuin järjestämään itseni Masuuniin syömään ja vieläpä seurassa, joka mukisematta lähti mukaan tietäen hyvin miten paljon aikaa ja rahaa sillä keikalla tulee uppoamaan.
Keräännymme ystäväporukalla joka kuukauden ensimmäisen kokonaisen viikon tiistaina yhdessä syömään ja nyt ikäänkuin pikkujoulun kunniaksi päädyimme syömään aavistuksen paremmin ja pidemmän kaavan mukaan. Niinkin paljon pidemmän, että osa meistä veti kuusi ruokalajia.
Minun ja muutaman muun seurueemme jäsenen valinta kohdistui Menu Elegantiin, joka siis sisälsi kuusi ruokalajia. Muutamia muitakin valintoja pöydässämme tehtiin, etenkin kasvissyöjien puolesta.
Masuunissa on aivan huikeaa leipää, joka leivotaan muuten itse paikan päällä alusta alkaen! Omaksi suosikikseni muodostui ruotsalaistyylinen näkkileipä, mutta tumma hedelmäpähkinäleipä oli sekin ihan mahtavaa. Vieressäni hehkutettiin pataleipää, jonka leivontaprosessi alkaa aina edellisenä päivänä.
Elegant alkoi kyyttöcarpacciolla tilsitjuuston, pinjansiementen ja kaprismajoneesin kera. Tässä kohdassa ne jotka tilasivat lyhyemmän menun saivat keittiöstä tervehdyksenä keittoa tai samaisen kyyttöcarpaccion. Carpaccio on ehkä eräs parhaimmista asioista mitä tiedän, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Se oli oikeastaan se asia, millä koko menu minulle myytiin.
Jatkoa seurasi kylmäsavustetun taimenen ja muikunmädin muodossa, yhdessä törkeän hyvän perunan, tillimajoneesin ja munan kanssa. Mainitsinko jo, että peruna oli vaan jotenkin ihan törkeän hyvää? Ja kylmäsavustettu taimen, voiko se nyt mennä pieleen?
Kuohkea sienikeitto oli jotenkin jännittävä elämys maitovaahtoineen ja tryffeliöljyineen. Tässä kohtaa pöydässä vitsailtiin siitä, että tryffeliöljy on sula mahdottomuus, mutta samapa tuo. Keitossa oli jotenkin jännittävän kinuskisen makea maku, ei kuitenkaan häiriöksi asti. Ehkä se oli se sulan mahdottomuuden öljy.
Ennen pääruokaa tuntui siltä, että voiko tästä selvitä. Kun poro kolmella tavalla kiikutettiin eteen, sitä heitti huolen nurkkaan ja keskittyi poronvasafileeseen, poron niskaan, poronkielivoihin ja röstiperunaan. Voi taivas sitä voita! Voista huolimatta tämä porosetti oli ehkä hieman heikkoa verrattuna edeltäjiinsä, kuulinpa muisteltavan jotain Kuopiossa muinoin syötyä suussa sulanutta poroa. Samaan aikaan pöydässä syötiin useampaa vuohenmaito-keltavahverolasagnea ja hevosenfileestä valmistettua pippuripihviä.
Armasjuusto tarjoiltiin seuralaisen sekä tomaattihillokkeen kanssa ja voi hyvää päivää sitä tomaattihilloketta! Se oli maustettu vaniljalla enkä kuuna kullan valkeana olisi osannut sitä tomaattina pitää, ellei sitä olisi minulle erikseen mainittu. Mieletöntä ja hyvää, sitä voisin ottaa purkillisen kiitos. Jokaikisen annoksen kohdalla huolellisesti kerrottiin mitä lautasella oli ja mistä se tuli, joistakin jopa se kuka sen teki.
Suklainen mustaherukkatryffelikakku kruunasi tämän makumatkan siinä missä pöydässä myös nautitut porkkanaleivos ja kyytön ternimaidosta valmistettu crème brûléekin. Eipä ollut ollenkaan hullumpaa, täytyy sanoa.
Ehkä se 3,5 tunnin orgastinen sessio hieman kävi seurueemme nuorimman jäsenen hermoille, mutta kaiken kaikkiaan meillä oli hyvinsyönyt ja rento olo. Minä diggailin kympillä, palvelu pelasi ja tuskin maltan odottaa, että seuraava moinen makumatka tarjoutuu jostakin.
Se on kyllä kumma juttu, ettei Maraboulla ole suomeksi kunnon nettisivua. No, ei anneta sen haitata.
Joulussa on se jännittävä puoli, että kauppoihin rahdataan käsittämättömät määrät konvehtirasioita. Väistämättä niihin sortuu jos on pahimmasta päästä sokerihiiri, niinkuin minä. Nyt sitten sorruin minulle uuteen rasiaan, eli Maraboun Premium Kakoyaan.
Rasia sisältää maitosuklaalla ja tummalla suklaalla päällystettyjä tryffeli- tai hasselpähkinäpraliini täytteisiä herkkuja. Herkut itsessään ovat kaakaopavun mallisia, mikä on hulvatonta sinänsä. Maraboun suklaalevyt eivät minua justiinsa sytytä, mutta heidän konvehtirasiansa sen sijaan iskevät kyllä - tai ainakin osa niistä.
Tartuin tuotteeseen lähinnä rasian takia ja siksi, että hasselpähkinä saa minut heikoksi etenkin tähän vuodenaikaan. Joulussa on parasta konvehdit ja mitä hasselpähkinäisempiä, sitä parempia. Eivätkä olleet muuten huonoimmasta päästä näitä suurin piirtein joka kaupassa myytävistä suklaarasioista.
Ihan kuin mun pitäisi laittaa jotain _ruokaa_, josta blogata.
Bisneksiä viritellessä poikkesimme tässä Susanin kanssa Tampereen Onkiniemessä bistrossa nimeltä Pannu & Huone, jonka kyljessä on myös ihastuttava Putiikki rannalla. Ilmeisesti Pannu & Huone on keskustasta löytyvän Café La Famillen "sisarus", niinkuin Wanha Vaniljakin oli.
Heti ovella tulija kampitettiin melkoisilla näkymillä, tiskin täydeltä herkkuja toisella puolen ja kahvi-/leipäpöytä toisella puolen! La Famillessahan tervetulleeksi toivotetaan myös melko runsain näkymin, joten tässä ainakin mennään samalla linjalla. Ystävällistä tervehdystä pistettiin peliin välittömästi.
Leipäpöydästä piti ottaa melkein kaikkea mitä irti sai, kun kerran tuli Onkiniemeen asti lähdettyä (onhan tästä Koskipuiston nurkalta ainakin 2,2 kilometriä paikan päälle ;)). Sämpylät olivat vielä uunilämpimiä ja rapsakoita, menivät hummusmaisen levitteen kanssa sutjakkaasti alas. Diggailen lujasti noista vesilaseista, jotka olivat itsessään kuplaisia, vesi oli ihan tavan hanavettä, juuri niinkuin tykkään.
Molemmat tilasimme vuohenjuustorisottoa, tarjolla oli toki tattirisottoakin ja kourallinen muita vaihtoehtoja. Minulla on joku risottovaihe menossa selvästi. Ei se ulkoisesti eikä maullisesti Comon tai Vinoteca del Piemonten risottoa päihitä, mutta oli kaikenkaikkiaan kuitenkin hyvinkin kelpoa ja sitä oli riittävästi, etenkin kun rahtasin sieltä leipäpöydästä kamista kunnolla. Risoton ohella tuli vihersalaattia, jota en osannut odottaa. Lautasen muoto viehätti minua suunnattomasti.
Emme jälkiruokailleet, mutta kahvittelimme tai siis minä teettelin, koska en juuri kahvista välitä. Valitsin valkosuklaan ja vadelman makuista mustaa teetä, jonka oletan olevan Mokkamestarien La Dolce Vitaa. Se sopi makuhermoilleni täydellisesti, vaikka teen makuna kuulostikin katastrofaaliselta. Seuraavan kerran kun päädyn paikalle, valikoin jotain tuolta runsaalta herkkujen tiskiltä ja santsaan jäätelötiskillä, sillä siellä näkyi olevan maapähkinäjäätelöä, hyvin selkeistä syistä.
Ilmeisesti monet sisustuksen asioista ovat myytävänä ja osa on kait Putiikin tavaraa. Putiikkiinkin pitää päästä myöhemmissä elämänvaiheissa käymään, sillä sielläkin näkyi olevan kaikkea herkullista myytävänä. Oli miten oli, P&H:n avara tila oli sisustettu yhtä runsaaseen ja rustiikkisen romanttiseen tyyliin kuin La Famille ja Wanha Vaniljakin.
Kaikkialla minne silmänsä antaa liukua on yksityiskohtia, kattolamputkin olivat normaalia jännittävämpiä. Että tällainen salaisuus on Tampereen keskustan ulkopuolella, Särkänniemen toisella puolen. Ehkäpä ensi kesän huvipuistoreissujen ruokaa nautitaan tässä paikassa?
Bisneksien virittelyllekin erinomainen paikka, rauhassa saimme palaveerata.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
