Nythän on niin, että eräiden pannukakkujen sesonki alkaa tässä tammikuussa, joten on oivallinen aika tehdä taas vähän selvyyttä asioihin.
Ohukaisia ja paksukaisia on maailman ruokakulttuureissa moninaisesti, eikä niiden välillä ole järin selviä eroja. Päätin kuitenkin, että erotellaan nyt muutamia selvimpiä ja meille tutuimpia kuitenkin.
Kuva: ignote
Pannukakku eli pannari
Kotimainen pannukakkumme koostuu yleensä munista, jauhosta ja jostakin nesteestä ja paistetaan uunissa. Pannukakut tunnetaan ympäri maailman, mutta suomalainen tapa lienee melkolailla tunnettu vain meillä. Yleisimmin pannaria syödään hillon, sokerin, marjojen ja/tai kermavaahdon kanssa. Pannarista on myös suolaisia versioita, joissa esimerkiksi kinkkusuikaletta lisätään jo taikinaan. Suomessa pannukakku on muista maista poiketen neliskulmainen. Pannukakku on ohukaisia paksumpi. Pannarille on muodostunut myös oma traditionaalinen päivänsä, torstai ja se nautitaan hernekeiton jälkiäisenä.
Kuva: Wikimedia Commons
Ahvenanmaan pannukakku
Ahvenanmaan pannari eroaa mannersuomalaisesta pannukakusta siinä määrin, että sen taikina sisältää joko manna- tai riisipuuroa ja kyseistä pannaria vaalitaan paikallisena kansallisruokana. Puuro antaa pannarille vähän tekstuuria, eikä pannari ole niin tasaista kuin se on mantereella tai Amerikassa.
Kuva: D'Arcy Norman
Amerikkalainen pannukakku
Amerikkalaiset pannarit ovat suomalaisista eroten pyöreitä muodoltaan ja muistuttava blinejä. Niitä syödään Pohjois-Amerikassa ja yleensä ne maistuvat vaahterasiirapin kera aamiaiseksi. Ne ovat hieman makeahkoja, mutta niitä voi syödä esimerkiksi paistetun pekonin kanssa. Siinä missä meikäläiseen pannariin ei lisätä kohottavia ainesosia kuten leivinjauhetta, rapakon toisella puolen pannaritkin kohotetaan suuriksi ja mahtaviksi. Myös piimää saatetaan lisätä paksuntamaan taikinaa. Taikinaan voidaan lisätä vaikka mustikoita, banaania tai suklaamuruja makeaksi herkuksi tai suolaisempiin tapauksiin juustoa tai pekonia. Skotlannissa syödään amerikkalaisia pannukakkuja muistuttavia kakkusia. Australiassa syödään myös kohotettavia pannukakkusia, pieniä pikeletsejä. Laskiainen on Pancake Day.
Kuva: titlap
Blini eli linni
Venäläisperäinen blini on amerikkalaista pannukakkua muodoltaan muistuttava pannari, jolla on oma sesonkinsa. Sesonki alkaa tammikuussa, yleensä nautitaan smetanan, hienonnetun sipulin ja mädin tai kaviaarin kanssa. Blineissä käytetään sekä tattari- että vehnäjauhoja.
Kuva: king nikochan
Lettu eli ohukainen eli räiskäle
Perinteinen jälkiruoka, tunnetaan lähinnä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Syödään usein lämpimänä hillon kanssa ja jos oikein villejä ollaan niin jäätelön ja kermavaahdonkin kanssa. Alkuperän oletetaan olevan yhtä vanha kuin jauhetun viljan käytön. Paistovälineestä riippuen voidaan puhua myös muurinpohjaletuista.
Kuva: ewen and donabel
Crêpe eli kreppi
Alun perin laakeilla kivillä paistettu suolainen ohut lettu, suurin ero meikäläisiin lettuihin on kananmunien suurempi määrä. Kreppejä käytetään useimmin pääruoan kuin jälkiruoan osana. Käytettävät jauhoseokset vaihtelevat maittain. Pääruoan krepit yleensä täytetään, ratatouille on yksi vaihtoehto. On myös standardi ranskalainen jälkiruoka crêpe Suzette, joka maustetaan appelsiinin kuorella ja Grand Marnierilla ja flambeerataan. Esimerkiksi englantilainen ja italialainen ohukainen muistuttavat hyvin paljon kreppejä. Tattarijauhoista tehtäviä kreppejä kutsutaan galetteiksi.
Kuva: iLoveButter
Saksalainen pannukakku eli Dutch baby pancake
Tämä on makea aamiaisruoka, joka aineksiltaan muistuttaa sekä eurooppalaisia että amerikkalaisia serkkujaan. Ero on muodossa, sillä saksalainen pannukakku paistetaan "kulhoksi". Se paistetaan metallipannussa uunissa ja kohoama laskee kun ruoka poistetaan uunista. "Kulhoon" puristetaan tuoretta sitruunamehua, lisätään voita ja tomusokeria tai hedelmiä tai siirappia.
Ne muut
Meksikolaislähtöisiin tortillalettuihin olemmekin jo tutustuneet, ja niistä valmistettaviin eri nimisiin ruokiin ;) Meksikossa syödään myös hotcakeseja, jotka muistuttavat amerikkalaisia pannukakkuja.
Aasian suunnalla nämä paistettavat ohukaiset ja paksukaiset ovat myös hyvin samankaltaisia kuin meillä ja lännessä. Idässä tosin käytetään vielä runsaampia variaatioita jauhoseosten ja lettujen päällisten suhteen. Ei liene kellekään yllätys, sillä onhan aasialainen ruokakulttuuri aivan omat miljoona lukuaan. Esimerkiksi indonesialainen pannukakku serabi tehdään riisijauhosta ja kookosmaidosta, jolloin se lienee aivan erilainen kokemus kuin meikäläinen pannukakku. Entä mitä sanotte eräistä intialaisista pannukakuista, joita tehdään hapatetusta riisitaikinasta ja mustista linsseistä sekä vedestä? Sitä syötäisiin epäilemättä hieman erilaisena torstaina hieman erilaisen hernekeiton kanssa.
Mikä on sinun suosikkisi?
11 kommenttia:
Jos suosikki pitää valita, niin sitten perinteinen lettu kirsikka- tai omenahillolla. Vaan arvaa rupesiko nyt jauhopussi rapisemaan :)
Venezuelassa söin maissista tehtyjä cachapa-lettuja,jotka oli hyviä!
Muurinpohjalettuja ilman ei ole kesää, mutta ihan jos normimieltymyksiä mietitään niin amerikkalaiset pannukakut on se juttu, minen vaan koskaan oppinu tekemään niitä niinkuin Mary, suklaamuruilla makustettuna.
Kaikki kelpaa paremmin kuin hyvin, mutta meillä nykyään taitaa suurimmassa suosiossa olla muurinpohjaletut sellaisella taikinalla, johon tulee mm. appelsiinin kuorta sekä unikonsiemeniä. Ja nythän niitä sitten tietenkin alkoi tekemään mieli.:P
Aimo kai perjantain kunniaksi paistoit lettuja?
Yaelian minkä kanssa cachapat söit?
Snee siitä on ikuisuus kun olen syönyt muurinpohjalettuja, pitänee ensi kesänä korjata tilanne. Amerikkalaisiin pannareihin minä yleensä lisään banaania. Tai pinaattia.
kmsu sait juuri ympäripuhuttua minut kesällä kylään, minkä kanssa noita kyseisiä muurikkalettuja syödään?
Alkoi tehdä mieli pannaria niin paljon, että illan (jälki)ruokasuunnitelmat saivat muuttua :) Ajattelin tuunata sen ahvenanmaalaiseen tyyliin kardemummalla, nam.
Noita muurinpohjalettuja voi syödä niinkuin muitakin lettuja, hillon, kermavaahdon, jäätelön ym. kera. Tässä linkki ohjeeseen: http://kmsu.vuodatus.net/blog/1384429/appelsiinin-kuorella-ja-unikonsiemenilla-maustetut-muurinpohjaletut/ Oli muuten pakko sitten tehdä taikina. Onneksi löytyi kotoa aineet. Jos nyt sisällä vain paistelisi, ettei naapurit pidä pähkähulluina, jos ulkona muurikalla parinkymmenen asteen pakkasessa alkaa lettuja paistelemaan.;)
Haha, tämä onkin tehokas postaus. Kaikki lankeaa tänään lettuihin!
Mä olen varmaan valtakunnan ainoa ihminen, joka ei tykkää pannarista. Mutta letut sen sijaan. Om nom nom.
Nyt tuli kauhea nälkä.
Ahvenanmaalainen pannukakku on yksi suosikistani osin kardemummansa ansiosta. Tuhtia se on kuin mikä verrattuna suomalaiseen pannukakkuun, mutta hyvää. Harmittaa vain, että hukkasin hyvän reseptini, jonka sain Elle à la carte -lehdestä 2004. En tosin sitä luumuhillolla ole koskaan maistanut vaan epäpyhästi mansikalla. Tanskassa eräällä saarella melkein samanlaiset paksut pannarit paistetaan ihrassa ja ovat kuulemma niin rapeaa herkkua, että kasvissyöjätkin haluavat sellaisia. En koskaan tullut
maistaneeksi, mutta voin hyvin kuvitella.
Tukholmassa on tunnelmallinen, pieni ja edullinen A la crêpe -ravintola, jossa tarjotaan myös galetteja, joissa ei siis ole ollenkaan gluteiinia tai laktoosia. Täytteetkin olivat herkullisia.
Jossain vaiheessa mun haaveena oli saada aito ranskalainen crêpe-pannu, mutta onneksi tulin järkiini. Sellainen levitysväline puusta olisi silti kyllä kiva. Onpas letuissa paljon puhuttavaa. :)
Liis myöskään työkaverini Jaakko ei välitä pannukakusta, eli et ole yksin.
Rauna, tottakai letuista riittää puhuttavaa, onhan se ehkä vanhimpia paistettavia viljaruokia!
Lähetä kommentti