Maailman paras kummitäti Titta kertoi taannoin, että oli ostanut sini-valkohomejuustoa ja minusta se kuulosti jotenkin pöljältä ajatukselta. Mutta kuinka ollakaan, sellaista tosiaan oli olemassa: Castellon valikoimassa on uudehko mieto luomu-merkitty sini-valkohomejuusto. Jotenkin sellaisen ilmaantuminen vain oli mennyt tämän homejuustoherkuttelijan ohitse...
Pakkohan sellaista sitten oli jostakin metsästää, sain käydä useammassakin kaupassa ennenkuin löysin sen työlounasta hakiessani Sokokselta. Työpäivän päätteeksi sujautin juuston taskuuni ja nauroin ajatukselle. Kotona sen sijaan leikkasin välittömästi siivun suosikkinäkkileipäni Åbyn kartanon näkkileivän päälle ja haukkasin.
Yleensä suosin melkoisia sinihomejuustoja, kuten Saint Agur ja valkohomejuustoissakin pitää olla omaa juttuaan enkä ollut kovinkaan vakuuttunut miedon sini-valkohomejuuston ajatuksesta. Homejuustossa kun kuuluu olla luonnetta, kyynelehtivää dramatiikkaa, tuju tuoksu ja rasvaa niin, että 10 metrin päästäkin katsellessani sydän huutaa halleluujaa. Mutta eipä ollut tämä mietoudestaan huolimatta pöljempää juustoa! Saattoipa sen ja Åbyn kartanon näkkileivän yhdistelmään herätä hieman himokin.
En olisi varmaan edes tajunnut vilkuilla Castellon juustopakkauksia sillä silmällä, ellei kummitätini olisi moisesta maininnut. Siitä kiitos Porin suuntaan, vaivalla hankituista kurveistani pidetään kyllä huoli. Juusto, hoikkuuteni salaisuus!
2 kommenttia:
Oho, onpa jännä, en ole koskaan kuullutkaan tällaisesta sekasikiöstä! Itse rakastan valkohomejuustoa, mutta en välitä yhtään sinihomejuustolta, luuletko että tämä menisi silti alas?
Sinisyys tässä oli selvästi alakynnessä, joten kokeile ihmeessä valkoisen fanina.
Lähetä kommentti