Kävin eilen tässä lähellä, nimittäin Tampereen Kauppahallissa, jotta sain olla lähellä ihania tyyppejä, hyvää ruokaa lähelle massuani ja käsiini Heikki Ahopellon, Johanna Meurmanin ja Jaani Vaahteran kirjan Lähellä. Sen on muuten kustantanut Otava, joka tuottaa tähtiä yllättävän lähellä.
Kyseessä oli siis tämän lähiruokaan keskittyvän keittokirjan julkistustilaisuus, jota vietetiin 10.2.2010 kauppahallissamme sijaitsevassa ravintolassa 4 Vuodenaikaa. Palaan itse kirjaan myöhemmässä postauksessa, ehkäpä arvon jossain kohtaa yhden kappaleen teidän lukijoidenkin kesken, mutta nyt keskityn itse julkistustilaisuuteen ja tyyppeihin.
Heikki Ahopelto on tuonut lähiruoka-ajatteluaan moneen monituiseen ravintolaan, joista viimeisimpänä Hotelli Urun ravintola. Siellä siirrytään lähiruokalistaan maaliskuussa. Tätä ennen hän työskenteli Masuunissa ja löytyvät sieltä työhistoriasta huiput ravintolat Henriks ja Näsineulakin! Heikki on varmasti yksi puhutuimmista paikallisista keittiömestareista kyyttöineen ja juustoineen.
Johanna ja Jaani sen sijaan ovat molemmat Trust Creative Societyn tekijöitä, Johanna on kirjoittanut Lähellä-teoksen tekstit ja Jaani taas vastaa valokuvista sekä taitosta. Jaanin työn tunnistaa moni Alkon valikoimassa, etenkin joulun aikaan: Loimu-pullo on hänen suunnittelemansa. Aikaansaavia mukavia tyyppejä molemmat!
Paikalla piipahti mukavasti ruokamaailman jengiä, Markus Maulavirta ja Aki Arjola Eat & Joy Maatilatorilta, ravintola C:n Christina Suominen, 10+ Kiehuu! -projektin Christer Lindgren... ja varmasti jengiä jota minä en vielä tunnista noin vain. Tietenkin paikalla oli myös kirjan tekemiseen osallistunutta porukkaa, esimerkiksi pälkäneläinen luomulampuri Olli Klemola, Pirkko Heikkilä Laitikkalasta Heikkilän tilalta, mouhijärveläinen herkkujuustomies Peter Dörig ja muita!
Puheissa ja maljoissa saivat kiitosta niin tilalliset kuin tuoreet kirjailijatkin, turhaan jäykistelyyn ei käytetty sekuntiakaan vaan siirryttiin heti iloisen musiikin ja ihanan kalakeiton sekä näkkileivän ja juustojen pariin! Sekä Valkohomejuusto Kyyttö-Juhanan, Anisnäkkileivän että Kalervo-papan kalakeiton reseptit löytyvät kirjasta ja voin kertoa: oli ihan pöljän hyvvää. Keiton kalat taisivat olla hallin samalta käytävältä löytyvän Kalaherkut à la Nygrenin kaloja, ainakin Petri Nygren oli vieraanakin.
Kyyttö-Juhanaan heräsi heti hillitön himo, aivan turkasen hyvää valkohomejuustoa. Se kuuluu Armas-perheeseen, johon ihan ehdottomasti kannattaa tutustua jos tilaisuus osuu kohdalle. Ja pikavilaisun perusteella ilouutisia ainakin niille, joiden kanssa kävin taannoin siellä Masuunissa ja muisteltiin Masuunin leipiä Chez Dominiquessa: taitaa kaikkien tarjoiltujen leipien reseptit löytyä kirjasta!
Niin, Lähellä-teosta voi ostaa ainakin Ahlmannin tilapuodista kirjakauppojen lisäksi. Siitä on takuulla vaikka lahjaksi perheen kokille, leipurille, kulinaristille, gourmetistille, gourmandille, mitä näitä nyt on ;) Tai jos juuston tekeminen kiinnostaa, herkuissa löytyy. Tällä sietää hemmotella itseä, etenkin jos on keittokirja-addikti, niinkuin eräät.
9 kommenttia:
Ou jeah, mä selailin tuota juuri kirjakaupassa yksi päivä. Hyvännäkönen mut mua ärsyttivät (taas, niin kuin joka kerta)ne leivät jotka eivät olleet hyvännäköisiä. Kokit vain ei osaa leipoa. Sääli.
Kauniita tai ei, nuo leivät on hyväksi todettu maultaan: Masuunissa juurikin noita oli tarjolla ja herkkuja olivat.
En oikeastaan ajatellut ihan kauneutta vaan sitä että ollakseen hyvä leivän täytyy olla myös hyvännäköinen, koska vaivaus, nostatus, paisto jne., ja niiden puute, näkyy ulospäin.
Mut en oo maistanut niin turha tätä on enempää pohtia. ;)
ideana lähiruokakirja tuntuu musta vähän hassulta oikeestaan.. kaikki ruokahan voi olla lähiruokaa. tälle uudelle trendille pitäisi olla musta joku toinen nimi.. vaikka joku uusklassinensuomi, sitähän se enemmänkin on
aleksi melko totta kyllä, ja hommaa toki hankaloittaa se ettei kaikkien kontaktit lähiruoan saamisen suhteen ole järin häävit...
Anni, kannattaa ensi kerralla lukea kirjasta se kappale, joka käsittelee leivän leipomista. En tiedä mitkä sun kriteerit on, mutta verrattuna siihen järkyttävään teollisuuspaskaan jota me suomalaiset kutsumme leiväksi on Heikillä aika paljonkin kunnianhimoisempi asennoituminen leipään.
Kirjan leipäkappaleessa vierailee myös Raija Asunta, nainen, joka on pitänyt tamperelaiset maistuvassa leivässä kiinni jo vuosia.
Ennenkuin niistä valmistuksen puutteista alkaa huutelemaan, kannattaa perehtyä kritiikkinsä kohteeseen.
pitääkin tämä kirja ettiä kun noin tulee leipä tappelua :)
mutta joo leivästä näkee kyllä jos sitä on rääpitty ja tehty vähän miten sattuu.. pelkällä kunniahimolla ei saa hyvää leipää sen huomaa jo joka toisesta leivontakirjasta joissa leivät lähinnä vaikuttaa tiiliskiviltä ja vaikka kauppahallissakin jossa luulis laatu känttyä löytyvän.
ja kriteerit on tietty täydellisyys varsikin tällasissa opuksissa :)
Ei se mun mielestä oikeuta mitään että kaikki muu leipä on sitä teollisuuspaskaa. Ei huono leipä muutu siitä paremmaksi että kaikki muu on vielä huonompaa.
Mun kriteerit on yksinkertaisesti kunnolla vaivattu, nostatettu, paistettu leipä joka näyttää ja maistuu hyvältä.
Kirjan perusteellahan ei päästä sanomaan mistään muusta kuin ulkonäöstä ja ehkä ohjeiden vaivaamisen määrästä, johon en nyt sano mitään kun kirja ei ole käsillä.
Mutta kuten sanottua, Heikin leipien makuja kun on päässyt testaamaan niin tyytyväistä hykertelyä on kuulunut pöytäseurueesta.
Lähetä kommentti