Vastaanotin tässä taannoin maalta tuodun ruokakassin, joka sisälsi ylläribonuksen eli raa'an kappaleen nautaa. Se oli tarkoitettu paahtopaistiksi, joten oli tullut allekirjoittaneelle aika valmistaa ensimmäisen kerran eläessään paahtopaistia.
Hyvinhän minä tätä olen voinut vältellä, en ole syönyt punaista lihaa järin aktiivisesti kuin muutaman hassun vuoden ja sittenkin laitan sitä hyvin vähän itse. Paahtopaisti oli siis kokemuksena melkolailla uusi, joskaan ei ollenkaan epätervetullut. Olen kyllä nähnyt lähtötilanteessa kauniimpiakin lihoja, mutta... kun se nyt oli siinä.
Ilolla minä sen pintaan hieraisin vähän mausteita, pinnat paistelin pikaisesti kiinni, lätkäisin uuniin paistomittari kyljessään ja ihan kiltisti maltoin odottaa sen puolisentoista tuntia kunnes mittari näytti jotakuinkin 63 astetta. Uunin jälkeen kääräisin sen voipaperiin ja folioon, annoin lepuutella reippaan tunnin. Ulkoisestihan tuo on melko kaunis mölli lihaa!
Viipaloin osan ja pistin jatkojalostukseen marinaadiin. Misoa, hunajaa, rypsiöljyä, vähän sinappijauhetta... Hieroin suikaleisiin ja annoin olla vaan jääkaapin suloisessa viileydessä vuorokauden. Sitten roiskaisin ne simppelin nuudelikeiton päälle, joukossa oli vähän porkkanaa ja sieniä.
Pistin myös marinoimatonta paistia spelttisten voileipäkorppujen päälle, vähän sipaisin sesonkimakua Crème Bonjourilta: Caesaria eli tomaattia ja ricottaa. Ihan kelpo iltapala.
Ei voi sanoa, että olisin iankaikkisesti ihastunut paahtopaistiin. Mutta se oli ihan kelpo kokemus.
2 kommenttia:
Mulla on yleensä paistien kanssa se ongelma, että uunista oton jälkeen ne on mulle liian sitkeitä... Sitten kun seuraavana päivänä tekee kunnon haudutettua lihakastiketta paistista, niin se on herkullista!
Parhainta ne aina taitavat olla seuraavana päivänä jossakin ;)
Lähetä kommentti