Vaihtoehtoiset lisurit ovat kiinnostavia, suomalaisille niin rakkaalle perunalle, valkoiselle riisille ja tavalliselle pastalle löytyy jos jonkinmoisia vaihtoehtoja. Tällä kertaa Keskisen Myllyn tattarimakaroni, joka on luontaisesti gluteeniton ja siksi ehkä kiinnostava monille monituisille viljatuotteiden aiheuttamien ongelmien kanssa painiville. Hain oman pussini sieltä Juuren puodista.
Kokeilin ilman sen erityisempiä kastikkeita, keitin vain pakkauksen ehdottamat 2 minuuttia kevyesti suolatussa vedessä, valutin ja nakkasin sen käymään paistinpannulla pekonissa, sen paistorasvassa ja valkosipulissa. Sen kummempaa en sille tehnyt. Raastoin toki vähän parmesaania niskaan.
Eihän se tietenkään voi olla koostumukseltaan samanlaista kuin vehnäjauhoista valmistettu pasta, se on selvää. Ennen keittämistä se on kalvakkaa ja yhtä houkuttelevan näköistä syötävää kuin pelleteiksi isketty betoni. Keittäminen antaa sille hieman terveemmän värin, vähän pastamaisemman jos näin sopii sanoa.
Haarukalla tökätessä se lähinnä hajoaa ja itsekseen se on kuivakan makuista. Pekonin ja parmesaanin kanssa tottakai maistuvaa, betonipelletitkin varmasti maistuvat pekonin kanssa ihan kelvolta ;) Ei vaan, eihän pastaakaan täysin yksinään syödä eli ei syödä tätäkään, se olisi epäreilua. Tästä tulee varmaankin aivan huippua makaronikeittoa! Silloin ei tarvitse haarukalla osua, lusikoidessa varmastikin pysyvät ihan hyvin kasassa.
Toisin sanoen, ei huono. Ei ehkä aivan yhtä monipuolinen kuin pasta, mutta onko lopulta tarvekaan?
3 kommenttia:
Onhan sobanuudelitkin tattaria,ja niitä saa esimerkiksi 100% tattarista,joita itse käytän yleensä,ja hyviä ovat. Oletko kokeillut koskaan quinoa-pastaa`? Mä teinkin kerran quinoa-riisipastaa kotona,ja oli sekin ihan hyvää.
Kiitos arvioinnistasi, se oli vähintäänkin kannustava.
Kun aikoinaan olimme tehneet ekan koe-erän tattarimakaronia, kysyin italialaiselta konevalmistajalta arviota siitä. Hän sanoi ettei pelkän makaronin perusteella voi sanoa mitään, täytyisi tietää mikä kastike siihen tulee, mikä viini ja millaisessa seurassa sitä syödään. Tämä ainakin minua opetti suomalaisen ja italialaisen ruokakulttuurin eroista. terv. betonibelletöijä.
Yaelian, quinoapastaa on kokeiltuna ja makunsa puolesta oivallista! Koostikseen vaan on aina totutteleminen.
Anonyymi aivan,, näinpä se tosiaan riippuu siitä minkä kanssa mitäkin syödään. Ei tavan pastakaan kaikissa muodoissaan kaikissa tilanteissa toimi. Tämä tattarimakaroni on sen mallista, että se on varmasti kastikkeen kanssa eri kiva.
Lähetä kommentti