Kohotin maltillisesti maljaa kuluneena viikonloppuna, kolmesta sisäistämästäni siideristä ensimmäinen oli tämä, Ciderhousen Omenasiideri Jenni Silvennoinen. Löysin tämän kotimaisen pienpanimon siiderin mistäs muualtakaan kuin Eat & Joyn Maatilatorilta. Se lähti mukaani lähinnä siksi, että sen nimi tosiaan pitää sisällään kyseisen siideritehtaan johtajan nimen. Minusta se on vähän omituista nimeämispolitiikkaa.
Itseasiassa etiketissä on Jenni Silvennoisen kuvakin, aivan kuten heidän kotisivuillaankin. Ihan miten vain, mutta minä olisin toiminut toisin.
Mitä makuun tulee, tämä Jenni Silvennoinen on kirpakka tapaus. Happaman kirpakka. Kotimainen omena maistuu, joskin pullon henki on hieman häijy täti, ensikulauksen jälkimaku iski kuin avari poskeen. Pullon pohjaan asti tämä oli vaikeasti lähestyttävä leidi ja olin ihan iloinen kun hänet oli hävitetty.
Kotimaiset siiderit eivät vieläkään saa minua puolelleen, selvästikään.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti