Ruokaisa kesätyöloma?

Kuva: craig.camp

Kesä ja kesälomat lähestyvät kovaa vauhtia, vaikka ulos katsoessa ei välttämättä tunnukaan siltä. Toisilla on tiedossa pidemmät lomat, toisilla lyhyemmät, mutta olivat ne minkä mittaiset hyvänsä niin suunnitelmia niiden suhteen on kaikilla.

Olettaisin, että valtaosa lukijoistani on työssäkäyviä tai opiskelevat kovasti työkseen. Itse olen melkein 11 kuukautta vuodesta melko tiukasti töissä ja monesti kesälomasuunnitelmani sisältävät lähinnä nukkumista ja hyvien tyyppien kanssa hengailua. Mutta nyt olen saanut itseni kiinni aivan käsittämättömästä ajattelusta: Menisikö sitä kesälomalla töihin?

Näillä kesätöillä tarkoitan jotain ruoka-alan hommia. En siis tee työtä ruoan parissa, vaikka harrastan ja elän ruokaa - työhöni toki kyllä kuuluu toisaalla bloggaus. Eli mitä jos viettäisinkin ne vapaat viikkoni ruoka-alan parissa ja oppisin alasta enemmänkin kisälli- kuin koululaisperiaatteella. Siinä samalla oppisi nöyryyttä ruoan ja elämän suhteen melko varmasti? Ehkä löytyisi elämälle uusi suunta?

Tiedän, että kesätyöpaikkoja ja tilaisuuksia on nuorillekin liian vähän, joten ei tässä välttämättä olla niihin jäätelökioskiduuneihin tunkemassa. Tiedän myös, että kesä on kiireisin sesonki jolloin oppia eivät mestarit ehdi välttämättä välittämään. Harvat harjoittelupaikat menevät tietysti aloja opiskeleville ja näin sen pitäisi mennäkin. Mutta jossain silti lienee aikuisen tietotyöläisen mentävä aukko?

Mitä te olette mieltä, olitte sitten ruoka-alalla töissä tai ette? Jos työskentelette ruoan parissa, voisitteko kuvitella muutaman viikon opettavanne arvostusta ammattianne ja ruokaa kohtaan? Jos toimitte ihan muulla alalla, uhraisitteko vapaat hetkenne antamalla arvostusta luonnonantimille ja oppimalla uutta vieraasta alasta? Jos kiinnostuitte, mikä ruoan parissa eri toten kiinnostaisi?

Rahahan tässä tuskin liikkuisi, eikä se olisi tarkoituskaan. Jos olisi valmis siirtämään lomansa toisaalle kuin heinä-elokuuhun, voisi lähteä sadonkorjuuajaksi jonnekin ulkomaisillekin tiloille tai jotain. Tiedän ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi viinitiloilla osallistuneet sadonkorjuuseen melko lailla kesäharjoittelumielessä, ilman muuta agendaa kuin oppiminen vapaaehtoisesti. Ruoan parissa on hillittömästi duuneja, joista ammentaa. Ja on monia katoamassa olevia ammatteja, joita ei opeteta kouluissa eivätkä mestarit löydä ihmisiä joita opettaa.

Onkohan tämä nyt ihan pöljää ajattelua? Blogista, kirjasta ja elokuvasta tuttu Julie Powell otti seuraavaksi projektikseen lihanleikkuun taidon opettelemisen ja etsi itselleen täyden palvelun lihakaupan ja alkoi opetella. Tietysti siitäkin syntyi kirja: Cleaving. Pointtina siis se, että jotkut moisiin projekteihin ryhtyvät. Mutta ryhtyisitkö sinä?

PS. Muistakaahan se arvonta!