Vannon, että uteliaisuus vielä jonain päivänä tekee tästä mustaankin pukeutuvasta paksusta kissasta vainaan. Menin nimittäin uteliaisuudesta ja pöljyyksissäni maistamaan Olvin uusia kevytsiidereitä, vaikka hyvin tiedän ja olen tiettäväksi tehnyt, että vihaan kotimaisia siiderinlitkuja ja kevyinä ne etenkin ovat myrkkyä.
Minulla ei ole mitään hyvää syytä miksi tähän yritykseen erehdyin, mutta täytyy sanoa pullojen muodon olevan kiehtova ja koska pullot ovat vihreitä, niistä saisi vinkeän joulukuusen jos oikein alkaisi ryyppäämään. Mutta ei tuota lientä kestä juoda niin paljon. Toisessa pullossa on siis OLVI Mansikka-Raparperi Kevytsiideri ja toisessa OLVI Omena-Päärynä Kevytsiideri. Molempien kohdalla teki mieli kiittää kaloista ja jättää tämä kapinen planeetta taakseni.
Mutta hei, maku tulee aidoista marjoista ja hedelmistä, vain luontaisia aromeja ja sitä rataa! Eikö ole hienoa? En vaan voi tykätä tällaisesta. En vaan voi. Minulle tämän luvattu raikas maku oli ätläkkä ja tunkkainen.
Ja siltä varalta, että kaloista kiittämisen kohdalla tipahditte kärryiltä:
0 kommenttia:
Lähetä kommentti