Nakki on minusta melko outo konsepti, mutta prinssinakeista tykkään. On niidenkin konsepti outo, mutta jotenkin ne vaan on helpommin sisäistettävissä kuin nakitnakit. Oli miten oli, piti kokeilla prinssiversioita vegeinä, kun niitä kerran tuli vastaan.
Wheatyn tuotteita on ilmaantunut lähikauppaani, joka edelleen on Stockmann ja ensimmäisenä halusin kokeilla nimenomaan oudon konseptin nakkaroita eli Pikkupojan nakkeja. En voi ymmärtää tuota nimeämispäätöstä, mutta nimestä huolimatta pannulla pienessä rasvassa paistettuina niihin muodostui juuri sellainen napakka rapsakka kuori joka napsahti leikatessa. Koostumuskin oli nakkimainen, eikä maku järin kaukana ole tavan prinssinakkaroista.
Luomutuote muuten, ei tosin kotimainen joten... eikä sovi soija- tai selleriallergisille. Ihan ookoo kokemukseksi, mutta ei näihin mitään hillitöntä himoa herännyt.
Tässä kohtaa varmaan taas alkaa mietiskely miksi vegeruoka täytyy pukea liharuoan muotoon. Yksinkertaisesti siksi, että makkaran muoto toimii.
3 kommenttia:
Siitä on tosin yli 10 vuotta aikaa kun olen viimeksi syönyt lihanakkeja, mutta nämä hakkaa kyllä kaikki niljakkaat Popsit ja vastaavat mennen tullen!
Kivaa, että Wheaty alkaa näkyä myös tavallisten kauppojen valikoimissa.
Niin tämä on varmaan ollut enemmänkin Ruohonjuuri-kamaa.
Tuotteen nimeen liittyen, itsekin tunnen itseni vähintäänkin epäilyttäväksi hamutessani kaupassa Pikkupojan nakkeja. Mutta hyvin ne vegenakit sopii kikhernejauhosta tehtyyn vegemunakkaaseen.
Lähetä kommentti