Italia tuli kaupunkiin, taas

Kesäkuun alussa kylään avattiin jälleen yksi italialaistyyppistä ruokaa tarjoileva ravintola, Trattoria Tammerin puisto. Aika ehti karata puoleen kuuhun, ennenkuin ehdin tähän kyseiseen ravintolaan syömään. Sitten kun se kiireetön sunnuntai vihdoin tuli, piti mennä katsomaan mitä heidän mielestään tarkoittaa "italialainen ruoka".

Italialainen ruoka tarkoittaa Trattoriassa aika pitkälti sitä samaa, mitä se tarkoittaa kylän muissakin italialaista ruokaa tarjoilevissa paikoissa. Geneeristä risottoa, pastaa, pizzaa ja muita annoksia. Samoihin aikoihin kun Trattoria avattiin, Aamulehden Ruoka-osiossa Ohukainen & Paksukainen eli Jussi Lähde ja Mika Jokela kirjoittivat kolumnissaan näin: "Mikä on tylsempää kuin 'ihan hyvä' italialainen ravintola? Anteeksi vain ketjupäättäjät, oletteko huomanneet että me suomalaiset käymme nykyään Italiassa myös ihan itse. Ei ole olemassa italialaista keittiötä vaan kymmenien rikkaiden ruokaperinteiden välinen ikuinen kokkisota, jossa ravintolan on valittava puolensa ollakseen mielenkiintoinen ja uskottava." Pakko olla vähän samaa mieltä, josko ravintolakartalla tapahtuisi vähän jotain muutakin?

Listalla ei mitään määritteleviä yllätyksiä tullut vastaan, vaikkakin siis toki kaikki kuulosti hyvältä. Perushyvältä. Valitsin lohta kahdella tavalla pinaattirisoton kanssa ja risottohan nyt on italialaista peruskeittiötä. Annos oli hyvää ruokaa, joskin sitä olisi saanut olla vähän enemmän. Tietysti annos on mitoitettu sen mukaan, että syödään alkupalatkin. Ystävien valitsemat pasta-annokset olivat kookkaamman oloisia ja ilmeisen riittäviä. Meille ehkä myös 4-5 kertaa muistutettiin, että annoksemme ovat myöhässä ja annoksia tehdään tilausjärjestyksessä. Ihanko totta, emme edes ehtineet valittaa annosten saapumisen kestoa? Tarjoilijalla tuntui kyllä muutenkin olevan pallo hieman hukassa...

Kuten sanoin, ruoka oli hyvää ja sama pätee jälkiruokaan. Kuvassa on Pera, eli päärynäkakkua maitosuklaasorbetilla. Sitä en tiennyt, että maitosuklaakin taipuu sorbetiksi, minun maailmassani sorbetti linkittyi tähän asti aina hedelmiin. Mutta kerrankos sitä oppii uutta. Maukasta se joka tapauksessa oli ja kaiken kaikkiaan parhaimman näköinen Pera ikinä.

Ei nyt aivan välitöntä paloa tullut takaisin, mutta tiedä sitten... Mutta tätä laatua on tässä pitäjässä on ihan riittämiin. Mitäs jos meille eksyisi joku tyyliin Farang?