Kovasti on vaadittu, että palaisin Vinoteca del Piemonteen ja kun äitini piipahti juhla-asujen ostoretkellä kyläpahasessamme, näin tilaisuuden tulleen. Siispä Vinotecan seireeninlaululle saattoi sanoa kyllä.
Vinotecahan on nyt ihan juuri ollut auki vuoden ja ilmeisesti sillä menee ihan kivasti. Lähes kaikki mitä minä olen paikasta kuullut, on ollut hyvää. Niinpä sinne oli ilo viedä oma äitinsäkin, joka arvostaa hyvää ruokaa. Valitsimme 29. päivän iltalistalta alkuun antipastolautaset ja voi rakkaat lukijat miten sekin oli niin kaunis ja niin hyvää! Etenkin kesäkurpitsa, olisin voinut napostella sitä kilokaupalla.
Molempien pääruoaksi valikoitui paistettu kuha, pinaatilla & voikastikkeella. Sesongin pieniä porkkanoita, juuresmuusia, vihreää parsaa... äiti huokaili jo kun lautasta tuotiin pöytään ja olimme molemmat pöyristyttävän tyytyväisiä annokset lopeteltuamme. Kaipasin ainoastaan palaa leipää, jolla pyyhkiä lautasesta kaikki mahdolliset mehut irti :P
Kalalle suositeltu viinikin osui juuri nappiin, Langhe Bianco 2003, Matteo Correggialta.
Tykkäsimme isosti siitä, että ravintolan suuret ikkunat kadulle olivat auki ja puistossa pyöri kesäistä porukkaa. Tuli ihan hullun hyvä mieli, haistakaa joku ikävä ranskalainen juusto vaan kaikki muut italialaisravintelit!
2 kommenttia:
Kyllä kait nyt ravintolassakin saa lautasen nuolla? Pitäisi saada.
Tällainen satokauden alku voisikin olla hyvää aikaa antaa tuolle ravintolalle uusi mahdollisuus. Olen käynyt siellä kahdesti ja molemmilla kerroilla pettynyt, mutta ehkä sydäntalvella ei vain ollut runsasaromisia ja raikkaita raaka-aineita saatavilla.
Mulla on ruokalista muutenkin rinnuksilla vähän turhan herkästi, joten en kallista lautasta edesauttaakseni tilannetta.
Ja joo, satokaudella lienee osansa herkullisuuteen.
Lähetä kommentti