On aina aavistuksen surullista kun joku hieman erikoisempi ja ainutlaatuisempi ravintola katoaa kaupunkikuvasta. Massiivisten ketjuraflojen perään nyt tuskin kukaan nyyhkii, mutta olen edelleen sitä mieltä, että Veganissimo oli ihan virkistävä juttu Tampereella. No nyt siinä paikalla on kuitenkin Elsa...
Elsa on aavistuksen omituinen daami, sen sisustus on yltäkylläisen romanttisen pursuileva, mutta kuitenkin siisti. Asiakaspaikkoja tuntuisi olevan enemmän eli tiukemmassa kuin edeltäjässään, tilahan ei ole erityisemmin muuttunut kooltaan. Illalla voi tilata listalta tai valita päivällisbuffetin, joka minusta on aavistuksen epäilyttävä konsepti. Buffet toimii lounasaikaan, kun väkeä lappaa mutta näin ilta-aikaan ei ole hajuakaan kauanko se sapuska on siellä geeännissä lepäillyt. Salaattipöytä yllätti kalaisuudellaan, ja sinisimpukatkin saivat hämmästymään.
Lienee selvää, että tilasimme listalta? Valitsin naurispihvit perunamuusilla, lisukkeita on useampia joista valita. Kohdallani oli ensin väärä lisuke, valkosipuliperunat. Kun ohjasin valkosipuliperunaisen annoksen vieressäni istuneelle Tiinalle joka niitä oli tilannut, en tiennyt toiselta lautaselta löytyvän samaa lisuketta. Sanaakaan sanomatta tarjoilija marssi lautaseni kanssa keittiöön vaihtamaan lisuketta ja sain odottaa tietämättä mitä tapahtuu. Olisin muuten voinut syödä ne valkosipuliperunat, jos tilanne olisi valjennut minulle.
No joka tapauksessa naurispihvit olivat ihan jees, yrtit olivat kohdallaan ja muusikin oli hyvää. Jälkiruoaksi valitsemani calvadosomenat olivat syksyinen tuulahdus omena-allergikolle, näin kun voin omenaa syödäkin! Maistuva annos, joskin hippasen liian makea.
Vaikka ruoka oli ihan ok plus, niin jotenkin tästä jäi omituinen maku suuhun. Ei ihan välttämättä tule palattua takaisin.
Minkähän niminen leidi Tampereen ravintolakartalle seuraavaksi ilmaantuu?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti