Minulla on krooninen friteerauksen pelko. Siinä on vaan niin mukavia evottamisen paikkoja, että mieluusti sitä puuhastelun muotoa välttelen. No, joskus kuitenkin rohkenen ja joskus tuloksena ei ole eeppinen fail.
Huipussa blogissa, jossa Siskot kokkaa, emännöidään tällä erää kuukauden ruokahaastetta. Haasteena on mennä metsään rentoutumaan ja samalla hankkia hortailemalla, metsästämällä, sienestämällä, marjastamalla tai muulla metsäilytavalla ainekset alkuruokaan. No, minähän kävin viikonloppuna metsässä mökillä ja kotiintuomisena oli muun muassa mustatorvisieniä tai kuoleman trumpetteja, jotka ovat täydellisen kelpoja ruokasieniä.
En kovin montaa ajatusta tälle tuhrannut, vaan nappasin muistin virkistämiseksi Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjan hyllystä ja etsin nokkoseen liittyvän friteerausohjeen. Sillä mustatorvisienisipsit, haloo? Sipsit on ihan pätevä alkupala, eikö olekin? Nokkosista tulee erinomaisia sipsejä, ja mustatorvisieni on sellainen sopivan ohut tähän hommaan, ei tule kantarelleista tai tateista samanlaista lopputulosta ei.
Kuoleman trumpetti -sipsit
pari kourallista tuoreita mustatorvisieniä
3 dl rypsiöljyä
kevyesti suolaa (käytin villivalkosipulisuolaa)
Kuumenna öljy kattilassa (pidä huoli, että sinulla on kansi tapaturmaisten palojen varalta) 160 asteiseksi. Friteeraa sieniä puolisen kourallista kerrallaan puolisen minuuttia ja nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle kuivumaan. Toista niin kauan kuin sieniä riittää. Suolaa sienet kun ne ovat vielä vähän lämpimiä.
Tästä syntyy pieni keko sieniä ehkä kahdelle. Sienethän siis kutistuvat tässä hommassa melkoisesti, joten älä turhaan tingi.
Jotta ei alkupala ihan pelkää sipsiä olisi, niin täytyyhän sitä nyt olla myös dippiä. Sillä mitä on sipsi ilman dippiä?
Parmesaanimajoneesi
3 rkl majoneesia
2-3 rkl vastaraastetua parmesaania
pieni kynsi valkosipulia raastettuna
mustapippuria
Sekoita.
Ja sil viisii sitte, ääntä kohden. Nyt on sitten käsissä erittäin murenevaisia sipsejä, joissa maistuu metsä. Hulluimmat murentaa sipsit dippinsä päälle ja lusikoi dipin muruineen parempiin suihin. Joka tapauksessa sormet sietää nuolla tämän alkupalan jälkeen ja jatkaa sitten vaikka... mustajuurigratiinilla?
5 kommenttia:
:O Sä oot kreisi :D
Ihan mahtava idea! Pitäis vaan keksiä paikka mistä sais mustatorvisieniä. Jos joku tuntee Nokian mettät, ni vink vink vaan.
Joskus ehkä aavistuksen mielenvikainen, allekirjoitan tuon. Nokian metsistä en tiedä, mutta Hallissa näkyy olevan LuomuAnilla ainakin torvisientä myynnissä.
Aika hyvä idea,ja varmasti hyviä!
Kävin tsekkaamassa puhuuko ruokabloggarit rasvasta. Ihanaa, eivät. Vaan ruoasta.
Kiitos Yaelian! Itse tykkäsin kovasti, muista en mene vannomaan.
Kahveli Facebook Sivun puolella aavistuksen on kyllä rasvasta juteltu. Mutta vain aavistuksen.
Lähetä kommentti