Mieli jota ette edes osanneet aavistaa

Lienee klishee sanoa, että hyvä ruoka, parempi mieli. Tässä kohtaa on sanottava, että kyseinen firma, joka tuota lausuntoa hyväkseen käyttää ei tiedä hyvästä ruoasta ja paremmasta mielestä yhtään mitään.

Rautatienkadulle on istahtanut ihana daami, Bertha. Bertha teki tuloaan tiettäväksi sosiaalisen median konstein jo jonkin aikaa ennen syyskuisia avajaisiaan, Facebookissakin tykkääjien määrä kasvoi remonttikuvien ja muun rummutuksen myötä eikä visiitti ViiniTV:ssäkään pahaa tehnyt :D Kaiken aikaa Posteljooninpuistoa vastapäätä rakentui Bertha. Foursquareen eivät kyllä ehtineet itse, omin avuin ;)

Sisustuksesta sai ensimakua FB-sivun kautta, läsnä se tuntui valoisammalta kuin kuvissa. Ihanaa puupintaa, tummaa, vaaleaa, simppeliä ja yksi Barbababa... Tilan koko ei päätä huimaa, mutta sopu se sijaa antaa. Ikkunapaikalla oli aavistuksen kuin kadulla olisi ruokaillut, illan pimetessä pöljät ohikulkijat jäivät hetken murto-osaksi tuijottamaan syöjää. Ravintolan vika se ei ole, vaan pöljien ohikulkijoiden.

Hinnaston idea kulkee niin, että pääruoka maksaa 24 euroa. Kaksi ruokalajia 33, kolme 37, neljännestä lisätään 5 euroa ja niin eteenpäin. Me valitsimme Esan ja Tiinan kanssa neljä ruokalajia, 2 annosta alkupalojen listalta, pääruoista yhden kukin ja jälkiruoista yhden kukin. Pinja valitsi pääruoan ja jälkiruoan, mutta sai myös yhden alkupalan.

Maa-artisokka, graavattua siika ja briossi toivat heti hymyn huulille, se briossi oli niin hyvää! Pinja sai kermaista kurpitsakeittoa ja kurkkua, Berthan pojista Mika Roito kävi itse omin käsin kaatamassa keiton kurkkua syleilemään. Yhdessä Esan ja Tiinan kanssa nautimme myös kukin annoksen tatteja, basilikaa ja gnocchit. Kuvassa ei suinkaan ole vesimelonia, vaan paprikaa.

Leipä oli omasta uunista, erittäin maistuvaista olikin. Toimi myös erinomaisesti lautasen pyyhkimisessä, ei jäänyt makuja tiskikoneelle ;)

Pääruokavalinnoissa minä olin erilainen nuori, valitsin Eskolan vasikkaa kaprisvoilla ja kukkakaalilla. Sainkin sitten Eskolan vasikkaa kolmella tavalla, lautaseltani löytyi esimerkiksi munuaista joka lienee hieman harvinaisempaa herkkua. Vasikka oli Berthan poikien itse valitsema. Hetkellisen hämmennyksen aiheutti lihan kanssa tarjoiltu valkoviini 700 alt, mutta se soveltui erinomaisesti!

Pöytäseurueeni sen sijaan kallistui kuhan puoleen, se tarjoiltiin fenkolilla, aniskastikkeella ja perunakroketilla. Mitä ilmeisimmin sekin oli syötävän hyvää.

Jälkiruokapuolella määrällisesti pisteet vei maitokiisseli nektariinin ja kaurakeksin kanssa, vain Tiina kallistui suklaakakun, jaloviinajäätelön ja banaanin suuntaan. Maitokiisselin kanssa nautimme Esan kanssa Eisweinia, Tiina sen sijaan herkutteli sherryllä. Koska olen nimien kanssa ihan äärimmäisen huono, ei nyt pysty viinejä juuri linkittämään.

Maitokiisseli oli ihan huikea muisto menneisyydestä! Ja pelasi viinin kanssa yhteen ihan mielettömän hyvin.

Rahaahan meiltä tottakai otettiin pois, mutta siitäkin tuli hyvä mieli kun lasku kiikutettiin kullekin erilaisessa lompsassa! Oivallinen keksintö, hyvin oivallinen. Pasi Mamia, joka palveli meitä koko istuntomme läpi, oli aivan huippu, kiitos Pasillekin.

Ja erikoishuomiona mainittakoon naapuripöydässä nähty ilmestys, joka uskoakseni oli sous-vide-lihapiirakka.

Minä palaan takaisin. Ja otan viinipullojen etiketeistäkin kuvat, että muistan.