Miten oluen juojaksi opetellaan?
Oolrait, mä olen vaikea asiakas, etenkin gastropub Nordicin hyvät jätkät ovat saaneet sen tuta, sillä "no en mä tiedä mitä haluaisin ja haluan kokeilla jotain uutta siideriä ja mitä me nyt tehtäis?" No, jos kaikki siiderit alkaa olla kokeiltuna, niin seuraava vaihtis alkaa olla aika pitkälti olut. Jota mä en osaa juoda, koska minusta se on kauheaa.
Niin no, olihan siiderikin aluksi ihan hirveää. Ihan mikä tahansa alkoholi on ollut karmaisevaa ensikoettelulla. Eli oluen arvostaminenkin on opittavissa? Eikä edes kovin huono juttu, koska juon enemmän nautiskellakseni pari kuin vetääkseni perseet. Ei siis kaikki alkoholi mulle heti nyt -tyyppistä käytöstä siksi, että haluaisin tulla känniin, vaan haluan uusia makukokemuksia. Siispä opettelen juomaan nyt olutta, Samuli tarjosi minulle Arthur Guinnessin päivänä Guinnessin O'Connell'sissa ja siitä se ajatus sitten lähti...
Guinness on stoutia, ja pidin sen tummasta paksuudesta. Joten ajattelin, että lähden liikkeelle tässä olueen tutustumisessani stouteista. Stockmannin oluthyllystä löysin sietokyvyn kasvattamiseen Lancaster Breweryn Lancaster Blackin.
Etiketti kertoi, että tämä kyseinen stout on palkintoja voittanut stout todelliselle "taiteentuntijalle" eli asiantuntijalle. Ei kai siinä, kyllä tuolla minulle yksi pullo myydään. Ei se huonoa voi olla, jos se on palkintojakin voittanut.
Lancaster Black ei ole yhtä paksun oloista kuin Guinness, se on kevyesti kahviin vivahtavaa ja savuista tuoksuiltaan ja ehkä myös maultaan. Ei kuitenkaan tule tunne, että on nuolemassa savustuspöntön sisäpintaa. Lievä suklainen läsnäolo tuntuu myös. Ei ollenkaan huonoa, joskin Guinness oli minusta parempaa. Paksu tyttö pitää paksuista mauista.
Olen antanut nyt itseni olettaa, että stout on tummaa ja tehdään ohrasta. Ilmeisesti stoutteja on useita lajeja, joten kokeiltavaa riittää. Onko ehdotuksia seuraavaksi koeteltavaksi olueksi?
23 kommenttia:
Jos haluat jo laajentaa aluetta, ota seuraavaksi bitter (pale ale) Fuller's ESB.
Boddingtons on myös hyvä stout. Stouttien kohdalla pitä kyllä todeta, että ne ovat aina parempia hanasta kuin pullosta. Muita oluita voi paremmin mielin juoda pulloversioina. Stoutin juttu on se vaahto ja vaikka Guinness on kehittänyt patruunan tölkkeihin, joka poksahtaa avattaessa ja tekee paksun kermaisen vaahdon ei se silti ole sama asia kuin hanasta laskettu stout. Guinness tai Boddingtons tölkistä menettelee, mutta muuten tyytyisin maistelemaan stouteja asiantuntevassa pubissa.
Heti opin uutta, eli stoutit hanasta vaahdon vuoksi. Enpä tätä tiennyt, mutta nyt tiedän, kiitos Karsu.
Ja Minnaryyni osoittaa seuraavan suunnan.
Komppaan Karsua - stoutit hanasta. Ja vielä hyvästä hanasta, stoutit on usein huonosti laskettuja ja maistuu lirulta. Tarkkaile vaahdon paksuutta! Kannattaa myös testailla sellaisia öö keskieurooppalaisia tummia bissejä, ne on ihan eri makuisia stouttiin verrattuna värin samankaltaisuudesta huolimatta.
Stouteista saa hyvää marinaadia melkis mille vaan. Ja savuun vivahvavista oluista vielä useammalle. Mutta olutta on moneen makuun. Ikäni olen pitänyt lagereita ja sen sukulaisia kamalina joten suunta on ihan toinen: Kesä alkaa siitä kun lasiin kaatuu Kriekiä. Syksyyn pitää valmistua tummalla vehnäoluella (Franziskaner Dunkel). Jouluna sitten joku tukeva jouluolut muistaakseni suosikkini on ollut joku 'Carolus'. Olut-hifistit saa näistä meloonin nenäänään, mutten välitä.
Olut on hieno juoma. Mahtavaa, että lähdet kokeilemaan.
Itsekin lähdin uudelleen tutustumaan olutmaailmaan juuri tummien oluiden kautta, koska suomalainen normilager oli jäänyt jotenkin huonoksi kokemukseksi muutaman pussillisen jälkeen teinivuosia.
Jos mustat oluet kiinostaa, niin ehkä lähinnä stouteja on bock, joka on meikäläisen mielestä piirun verran nautittavampaa.
Toinen suunta on tosiaan bitterit, niistä suosittelen London Pridea. Vai onkohan se Real Ale luokitukseltaan? No, hyvää kuitenkin. Myös muut punertavan ruskeat oluet, Märzen (Oktoberfest-olut) ja Münchener on tutustumisen arvoisia ja tarjoavat peruslageria paremman makuelämyksen.
Suomalaisten pienpanimoiden oluet on myös ensiluokkaisia, joten ottaisin suunnaksi myös Plevnan ja Teerenpelin. Vakka-Suomen panimon savuolut oli järisyttävä kokemus. Tuulensuulla taas on omaa tuontia ulkomaisista helmistä.
Linkki vielä: http://olutopas.info/
Itselläni oluissa tökki ensimmäiseksi voimakas humala. (siis se kasvi..) Esim. IPA:t kannattaa jättää maistelussa vähän myöhemmäksi.
Siidereiden ystävälle saattaisivat sopia hedelmäiset vaaleat vehnäoluet. Pari olutvinkkiä täällä: http://ahmija.blogspot.com/2010/10/olutmarinoitua-mozzarellaa.html
Mahtavaa, että sieltä tulee Leipääntyneiltä vihjeitä ja ohjeita! Kiitos kovasti, lisää vaan!
Haluaisin eteeni sellaisen oluiden "maistelusetin", pienempiä määriä useita oluita rinnakkain kokeiltavaksi. Mahtaisikohan Nordic palvella minua tässä asiassa...
Stouteista kannattaa testata Young'sin Double Chocolate Stout ja Marston'sin Oyster Stout, molemmat oikein mukavia juomia. Belgialaisista tietenkin kannttaa ottaa maisteltavaksi Delirium Tremens ja Cantillonin Kriek 100% Lambic. Fuller's tekee hyviä aletuotteita, ESB:n ja London Priden lisäksi kannattaa tutustua panimon Vintage Ale tuotteisiin.
Tampereelta saa tosi kehnosti real aleja (paineistamattomina säilyvät heikommin tankissa) - eli kun osuu kohdalle, kannattaa käydä kimppuun! Bitter = englantilainen pale ale.
Täällä on tullut paljon hyviä vinkkejä. Helppo tapa tutustua viikoittain uusiin makuihin on marssia O'Connellsiin ja pyytää real ale. Real Alet ovat yleensä stouteja ohuempia ja humaloidumpia (=katkerampia). Stouteista neuvos... eiku venäläinen Baltika-portteri (БАЛТИКА, Alkosta) oli huikea makuelämys, samoin ainakin hyvinvarustetuissa K-kaupoissa St. Peter's honey porter, täyteläinen hunajaportteri siis.
Muista oluista kokeilemisen arvoisia ovat ainakin belgialaiset vehnäoluet (Leffe!), kotimaisista Prykmestarilla on kiitelty vehnäolut.
Tšekkioluet ovat aivan oma lukunsa, toki niistäkin löytyy vehnäsiä (Pivovar Herold, Alkosta). Ehkä "mitä Böömimpi, sitä parempi" on hyvä määritelmä, määriläiset (itätšekkiläiset) oluet eivät ole erityisen tunnettuja. Perus Pilsner Urquellin, Velkopopovický Kozelin ja Budějovický Budvarin lisäksi kaupan hyllyillä on paljon vähemmän tunnettuja böömioluita. Budějovický měšťanský pivovarin makea 1795 maistui ainakin minulle enemmän kuin perustšekit. Lobkowicz (Knížecí pivovar) on "sopivan" makuista, pehmeää, ei liian humaloitua tai maltaista. Bohemia Regent maistui "jouluaatolle", jotenkin havujen ja kynttilöiden aromi tunki vahvasti läpi. Slovakkioluista olen kokeillut vain Urpineria, joka maistui aluksi lapparilta, mutta loppua kohti maku syventyi.
Niin siis real ale tarkoittaa sitä, että oluen hiiva on elossa, eikä juomaan ole lisätty hiilihappoa (korjatkaa, jos olen väärässä). Eli periaatteessa samaa olutta voi olla sekä realina että "tavallisena". Real on mun suuhun pehmeämpää, kun ei oo "piriliskoja".
Teemu linkkasi minulle Twitterin puolella tallinnalaisen Beerhousen tuotteet ja sielläpä on tarjolla juuri sellainen maistiaissetti, jota nyt kaipaisin joltain tamperelaiselta ravintolalta.
Pitäsikö koota ryhmä: http://plevna.fi/pan_esi.php ? Meiltä tulee kaksi osanottajaa.
Sitten me kerätään ryhmä.
Itse sain oluttietoutta ollessani baarimikkona pienessä lähiöbaarissa, missä pomo oli varsinainen oluttuntija. (En siis ole kouluttautunut alalle). maistelin pieniä määriä erilaisia oluita ja parasta oli kun oluttietäjä vieressä kertoi miltä pitäisi maistua, tunnenko makuja jne. Myös oluen laskemisessa todentotta on omat niksinsä.
Itsekin suosittelisin jo mainittua Double Chocolate stoutia, pullo on iso ja jaettavaksi hyvä. Siinä on mahtava suklaa-aromi.Toinen hyvä tumma on Jakobsen original dark lager mikä on tehty 1800 luvun olutreseptillä niin tarkasti, että jopa veden maku on muutettu alkuperäisaikaa vastaavaksi mineraaleilla ja suoloilla. J C Jacobsen on siis Carlsbergin oluttehtaan perustaja ja tämä hänen vanhin reseptinsä. Ihana karamellimainen lager.
Muutenkin oluet muuttuvat paljon mielenkiintoisimmiksi, kun tietää niiden historiaa.
Ilmeisesti mun pitää kehittää mun projekti "hymyile miehelle" asteelle "hymyilen sulle, opeta mua juomaan olutta".
Niin, voisithan sä kysyä onko joku ilta hiljainen milloin jollain hyvällä baarityöntekijällä ois hieman aikaa kertoakin oluista ;)
Mutta tollasia maisteluopastuksia kyllä sais baarit järjestää. Tuulensuussa ainakin monesti kyllä kerrotaan paljon oluesta siitä kysyttäessä, siksi tykkäsin siellä käydä maistelemassa. Myös ne lohkot oli kyllä osasyy...
Sit semmonen olutposti-niminen lehti tekee paljon artikkeleja eri oluista ja netistä löytyy. Jos asuisin Treella vielä, olisin enemmän kuin innokas olutpiiriin, missä vaikkapa jokainen valitsisi yhden oluen ja ottaisi selvää sen mausta ja historiasta etukäteen ja sitten porukassa vois maistella jokaisen valitsemaa olutta pikkulaseista ja keskustella fiiliksistä.
Olutpiiristä muistuukin mieleeni, ettei ole eräs tasting club tehnyt pitkään aikaan mitään, miksi ei ole aikaa?
Musta on ihanaa, että oluen ystävät ovat näin sankoin joukoin kertomassa mulle vinkkejä, antamassa suosituksia ja ilmoittautumassa mukaan jos järkätään jotain olutteemaista. Mun on ehkä pakko järkätä.
Ei hitto, jotkut oluenmaistajaiset olis kyllä pop.
Komppaan minäkin Karsua tuon hana-asian kanssa, vaikka Guinness-tölkissä kelvollinen vaahto onkin. Tiedättehän nyt varmasti kaikki, että sen vaahdon aiheuttaa typpioksidi? Yrittivät isot sedät tyttöä asiassa kouluttaa, mutta minäpä olen kaksi ja puoli tuntia Dublinissa Guinness Storehousessa asiaa opiskellut. Nih.
Sitten komppaan Teemua, Young'sin Double Chocolate Stout on hyvvää. Myös belgialainen Chimey on erihyvää.
Tuplasuklaassa on vaan se ongelma, että sitä pitää mennä pubiin maistelemaan. Sitä ei oo vuoteen ollut Alkon valikoimissa.
Toisaalta pubiin meneminen on ehkä parempi vaihtoehto kuin kalsarikaljottelu.
Perun puheeni tosta tuplasuklaasta, sillä tänään sellaista oli ainakin Turtolan Alkon hyllyllä, jonne oli tullut muutama muukin vinkeän näköinen uutuus.
Lähetä kommentti