Kuvittele itsesi ruokaostoksille. Olet kalaosastolla ja valikoit päivällispöytääsi kalaa. Näetkö mielessäsi lohen maltillisen persikanpunertavan lihan? Vai näkisitkö kenties maailman rumimman ruokakalan merikrotin?
Kuva: David Ashleydale
Tiesitkö, että tämä kalojen kauneuskilpailujen takuuvarma voittaja voi kasvaa jopa kaksimetriseksi ja naarailla on loistavat tuikut, jolla ne houkuttelevat saalista eteensä? Minä en tiennyt, enkä ollut myöskään tajunnut kyseisen kalan olevan noin julmetun ruma.
Pakastealtaasta haettuna katkaravut ovat pikkiriikkisiä vaaleanpunaisia kieruloita, mutta oletko nähnyt sellaisen ihan elossa ja täysissä ruumiin (ja ehkä sielun) voimissa?
Kuva: HeyRocker
On sekin pöyristyttävän pöljän näköinen elukka. Meinaan, että varrelliset silmät? Mihin ihmeeseen mikään tarvitsee varrelliset silmät?
Sen sijaan merisiilit ovat ihan sieviä, ja se on jopa minusta ihan kuviteltavissa oleva asia. Se niiden sievyys siis. Mutta osaatko kuvitella miksi otan nämä meren uljaat möllit puheeksi?
Kuva: Tina Roselle
No, kaikelle on tottakai syynsä. Kirkkaasti kuviteltavissa oleva syy, jonka tarjoili tällä kertaa Maruseki. Kertoivat nimittäin Facebookitse parista tämän hetkisestä erikoistarjouksestaan: friteerattu merikrotti, ebiyaki eli kuin takoyaki (mustekalaa ja takinaa) mutta katkaravulla ja sitten vielä erikseen kysyivät uskallanko maistaa merisiilinigireitä! Tiedäthän mitä sellaisessa tilanteessa tehdään?
Pistetään pöytä japaniksi! Kuvassa ylhäällä ebiyaki, oikealla alhaalla friteerattu merikrotti ja vasemmalla merisiilinigiri. Rakastan takoyakeja ja rakastan katkarapuja, joten ebiyakin kokeileminen oli must, mutta niistä kahdesta takoyaki eli mustekalainen versio on edelleen suosikkini. En ollut aiemmin syönyt merikrottia, mutta jos se on friteerattua se ei voi olla huonoa, eikä se toden totta huonoa ollutkaan! Uskoisin merikrotin olevan maistuvainen kala ihan ilman taikinakuorrutustakaan.
Ja se merisiili? No, se ei missään nimessä ollut pahaa. Olen siinä käsityksessä, että se jakaa mielipiteitä tehokkaasti. Minun mielessäni se kallistuu hyvän puolelle, se aavistuksen muistuttaa mätitahnaa mutta ei sitten kuitenkaan. Hämmentävä jälkimaku, ei huono. Uskalsin kokeilla, eikä se päätynyt hirveimpien sapuskojen listoille. Mutta uskaltaisitko sinä?
6 kommenttia:
Olin tuossa Barcelonassa viikko-pari takaperin ja söin siellä merikrottia (piti googlella tarkistaa, että minkä näköinen tämä monkfish oikein on:)). Totesin, että merikrotti oli erittäin maistuvainen kala. Kiilasi korkealle parhaitten kalojen listalla.
Tosin pitäisi ehkä maistella useampaan otteeseen, ennen kuin antaa viimeisen tuomion.
Se ei kai kuitenkaan ole mikään erityisen halpa ollakseen noin ruma. Että kiva tietää ettei se ole vain kauneus mikä maksaa.
Millä ihmeellä ne onkii noita syvän meren kaloja? En voi käsittää, kuinka syvälle sen koukun on upottava? Monen sadan vähintään!
Hahaa!
Mennään tänään vuosipäiväillastamaan Marusekiin, näitä täytyy koettaa!
Saas nähä mietn Samulin naama myrtyy merisiilistä...
En tiedä millä onkivat, mutta haluaisin kyllä tietää sillä mietin samaa tuota kirjoittaessani.
Ja Muru mä niin voin kuvitella Samulin ilmeen.
"Simpukat jammaa, ei muista mammaa, aalloissa siis!"
Tuli vaan mieleen.
Lähetä kommentti