Jos tikku on ihon alla, se voi vähän kututtaa. Mutta jos se on ruoassa syömisen helpottamiseksi... Ajatelkaapa vaikka näitä hienoja asioita, joita on iät ja ajat saatu tikun nokassa!
Hattara: iloisen väriset sokerimöhnäpilvet onkin kyllä parempi syödä tikusta, sen verran tahmainen kokemus kuitenkin kyseessä jos kunnolla sormensa sotkee.
Karamelliomenat, jotka olen maininnut aiemminkin, ovat varmastikin nimenomaan tahmaisuudestaan johtuen tikkuruokaa. Katsokaa nyt noita tahmatassutteluun oivia ompposia!
Mehujää ja jäätelöpuikot ovat täydellisestä syystä tikussa, ettei tule lämpimin käsin lämmitettyä ja sulatettua herkkua ennen aikojaan. Toki pala voi lohjeta ja pudota maahan...
Tikkarit eivät olisi tikkareita, jos niissä ei olisi tikkua. Jos tikkukaramellista otetaan tikku, se on vain karamelli.
Ja sitten ajatelkaa sitä kuinka nykyään tikun nokkaan järjestetään vaikka mitä muutakin. Nämä ovat ehkä maltillisemmasta päästä tikutettuja juttuja:
Zoe Bakes -blogin korvapuustit tikulla, tai oikeastaan ehkä kanelikierre on pätevämpi sana näistä. Amerikkalaiseen tapaan mukana on tottakai myös kuorrutetta.
My Tartalette on istuttanut tikun kärkeen macaronsit, jotka eivät ainakaan sormia tahraavan tahmaisuuden takia tikkua tarvitse. Onko sitten macaronin herkähkön muodon takia haluttu tikku? Vai siksi, että se nyt vaan on tätä päivää ja tooosi söpöä?
Ja ehkä kuuluisin on tietysti Bakerella ja hänen kirjaksi asti ulottuneet Cake Popsinsa, joista kuvassa ne joilla suoritettiin kosinta! Ennen kaikkea syötävän suloista, ja kun Bakerella rupesi tähän, se oli vielä erilaista.
Tikkuisina löytyy poptartseja, popcorn-palloja, keksejä, juustokakkuja... Mitä makeaa vielä voisi tikuttaa? Éclairit tai kreemi- ja marjatäytteiset tuulihatut, kenties? Ehkäpä Köyhät ritarit nauttisivat peitsen käytöstä tai vohveli?
Mikä on tämän muodon viehätys? Miksi tikusta on tehty asia?








0 kommenttia:
Lähetä kommentti