Kun kymmenisen vuotta sitten muutin tähän kaupunkiin, Tammerkosken rannassa Koskikeskuksessa sijaitsi ravintola nimeltä Colorado, jonka intiaanilogo toi aina mieleeni amerikkalaisen jalkapallon, vaikka onhan Washington Redskinsien logo nyt kuitenkin erilainen. Vuosien mittaan se katosi ja sen tilalle ilmaantui Soittoruokala Saha.
Sitten, vuonna 2010 ensin Katupoika vaihtoi omistajaa ja avautui uudelleen, tarjoillakseen aurinkovihanneksia. Ei kestänyt kuin hetken, kun uusi Katupoika sulki ovensa ja huhut tilan jatkosta alkoivat pyöriä. Ja sitten siihen avautuikin vanha tuttu Colorado! Miten hämmentävää se nyt sitten on, kun Colorado oli vuosikausia katukuvasta poissa?
En koskaan käynyt siellä koskenrannan Coloradossa, mutta tähän Coloradoon nyt sitten päätin ehtiä heti alkuunsa. Tilaisuus tarjoutuikin kuin varkain, ja löysin itseni lähes samassa seurassa Coloradosta kuin taannoin Katupojasta imuroimassa kitaani sekä kauheetonta ämpärillistä nachoja että avokado-tuorejuustotäytteistä broiskun rintaa maalaisranskalaiden kanssa.
Meinasi kevyt annoskateus iskeä, kun pöydän toiselle puolen kiikutettiin Garlic Sizzlers! Annoksen öljy rätisi ja paukkui niin, että koko ravintola takuulla kuuli (ja kuulimme mekin kun toisiin pöytiin vietiin vastaavaa annosta). Jos nachoja oli ämpärillinen, eivät pääruoka-annoksetkaan kylmäksi jättäneet isoakaan leidiä.
Ennen kiskan avaamista pidin töihin mennessäni rempan edistymistä silmällä ja tuli siinä kyllä pariin otteeseen mietittyä, että viimeisen Katupojan look oli minua miellyttävämpi. Tässä on vähän tällaista 101 lehmää henkeä ja pikkiriikkisen överimuovisaluunan mentaliteettia. Paikan musiikki ei sopinut kontekstiin yhtään, odotin nuolien viuhahtelevan korvien ohi, saluunan ovien paukkuvan yksinäisinä tuulessa, satunnaisen oksapalleron pyörivän pitkin hiekkaa ja yksinäisen cowboyn tupakan tumpin sihahtavan hevosten juoma-astiaan. Puhumattakaan kavioiden kopseesta ja vihellyksestä.
Palvelu on kyllä erittäin ystävällistä ja kivaa, vaikka paikka itsessään onkin aavistuksen yliampuva. Isot annokset, tosin listalla ei mitään erityisen yllättävää saatika muista hampurilaismestoista erityisesti eroavaa. Kyllä mä varmaan takaisin vielä jossain kohtaa menen, vaikka en mitenkään erityisen ihastunut olekaan.
2 kommenttia:
Mä olin hieman pettynyt paikan hinta-laatusuhteeseen. Ollaakseen tuollaisen perusmättölä, hinnat olivat aika korkeat. Lisäksi jambalaya ei ollut ollenkaan niin hyvää, mitä listan perusteella kuvittelin... Koskenrannan Colorado pesi kyllä tuon mennen tullen. Tai sitten aika on kullannut muistot, ja se oli yhtä huono.
Hinta/koko -suhde on varmaan enemmänkin se mikä on kohdallaan :/
Lähetä kommentti