Monet jutut on nähty kaikkialla, toisia juttuja näkee ja kokee vain harvoissa ja valituissa paikoissa. Ja minä näen, että niin on hyvä.
Keikkailin Helsingissä ja päätin vapaana iltana koettaa onneani ravintola Juureen pöytävarauksetta marssimisen suhteen. Koska olin yksin liikkeellä, enkä niin kovin kranttuna pöytäpaikkani suhteen, sain kuin sainkin viimeisen vapaan pöydän tuosta noin vain heittämällä. Pääsin siis viimeinkin sapastelemaan!
Olisi ollut mahdollista ottaa sapaksia eli suomalaishenkisiä tapaksia vain alkupalaksi ja syödä "oikea" pääruoka, mutta minä päätin ottaa useampia sapaksia. Päädyin jostain syystä päässäni lukuun 6, mutta näin myöhemmin ajateltuna olisin voinut ihan hyvin vetäistä 7-8 kappaletta ja tilaa jälkiruoalle olisi ollut, koska jälkiruokahan menee eri mahaan.
Päädyin valitsemaan kaalikääryleitä jokirapu-maalaisjuustotäytteellä ja aloitin syömiseni siitä. Se oli ihanaa! Se lepäsi tillivoisulassa ja dippailin siihen voihin lopulta porkkanaista leipää, joka annosten yhteydessä tarjottiin. Ihana kaalikääryle, näen siitä kuolankosteita unia varmaan useasti. Sen jälkeen päätin upottaa hampaani Juuren tuoremakkaraan, eikä se ollut missään nimessä huonompi elämys kuin kaalikääryle. Ihan pirun hyvää makkaraa!
Makkarasta jatkoin makumatkaani pöytäni viimeiseen lämpimään annokseen, eli kalakukkoon, joka tarjoiltiin retikkasalaatin kanssa. Olen kalakukon fani, ja tämä kukkokin toimi oikein kivasti. Sitten siirryin kylmiin sapaksiin, joista ensimmäisenä framille asettelin kylmäsavuhaukitartarin perunalettujen kanssa. En olisi pistänyt pahakseni, jos tartaria olisi ollut hieman enemmän. Edes pari haarukallista enemmän... oli sekin niin hyvvää.
Valintojeni villi kortti on tässä yllä olevassa kuvassa. Villiporon sydäntä pintasavustettuna yhdessä pihlajanmarjahyytelön kanssa. Erittäin oivallinen valinta, vaikka ehkä aiheuttikin pientä hämmennystä pomossa, kun valinnastani hänelle kerroin seuraavana aamuna :D Petterin sydäntä? Eiii, villiporoa, ei Joulupukin johtoporoa!
Kruunasin sapasteluni olkien päällä kypsytetyllä mäkimeirami-munajuustolla, koska rakastan juustoa ja munajuusto on sekin vaan mahtava keksintö. Mäkimeirami sopi siihen kuin nenä päähän.
Leipiä ei ehkä leivota paikan päällä, mutta niitä kyllä myydään naapurista löytyvästä Juuren puodista, josta olen maininnut aiemminkin. Kolmea erilaista leipää eteeni kiikutettiin ja kaikki neljä palaa vedin sujuvasti sapasten välissä sekä jatkeeksi. Hassuinta kyllä oli niiden kanssa tarjottu paahdettu voinappi. Kertokaa minulle miten se on mahdollista?
Siis paahdettu voinappi? Miten sellainen valmistetaan? Oli se nimittäin yhtä herkullisimmista voista, joita olen ikinä maistanut. Ja ehdottomasti oudoimman kellanruskeaa. Eli siis miten?
Koko hela hoitoa ei pitänyt päättää jälkiruokaan, mutta olisi ollut virhe sanoa noin nätille annokselle ei. Suklaa-omenafondant Ålvados-jäädykkeellä sekä omena-vaniljasiirapilla, ja kuten näette, orvokkikin annoksesta löytyi. Pistelin menemään kukkasineen päivineen ja olin onnellinen, rinta rottingilla ja hyvin palveltu!
Juuri, mä tykkään susta!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti