Lähiruoka on hintojensa puolesta melkoista luksusta, mutta entäs jos pyritään tuomaan ruoantuotanto niin lähelle kuin vain suinkin kyetään?
Kuva: Alisha Vargas
Aamulehden sunnuntain numerossa oli keskustelua siitä, voivatko tiput olla muun värisiä kuin keltaisia ja se sai minut miettimään tietyllä tavalla omavaraisuutta. Kirjoittelin tammikuussa kanojen pitämisestä ja siitä, miten olisi hienoa saada oman kanalan munia aamiaiseksi. Oma omavaraisuuteni rajoittuu tasan yrttien ylläpitämiseen pöytäpuutarhassa (ja juuri nyt sekin on tyhjä) ja metsän antimien keräilyyn omiltakin mailta, mutta olisi kiva kuulla mitä ruoka- ja juomavarantoja teillä kasvaa?
Olisiko teistä pitämään esimerkiksi lampaita ja laittamaan ne itse lihoiksi? Katkaisisitko kevyesti kanalta kaulan? Olen melko vakuuttunut, että jos lihansa pitäisi täysin hankkia ja käsitellä täysin itse, huomattavan moni siirtyisi kasvissyöjäksi. Mitä luulet?
Kaupunkiasuminen toki asettaa melkoisia rajoja omavaraisuudelle, mutta jos katoillamme voisi olla puutarhoja... Mitä jos sieltä tasakatolta kiekaisisi kukko?
PS. Kaikki tiput eivät ole keltaisia.
6 kommenttia:
Maalaistalon tyttönä sanoisin, että itseltäni ei onnistuisi mutta vielä nykyäänkin on kiertäviä teurastajia! Muten voisi minsta pian tulla kasvissyöjä... Kasvattaminen kyllä onnistuisi...
Joku päivä sitä ehkä voi tehdä ihan kaupunkiasunnossakin....siis jos ei eläimiä söisi..
http://www.onearth.org/node/1339
Haha, joo, toi kaikki tiput ovat keltaisia -kommentti kuvaa kyllä hyvin mun mielestä sitä miten vieraantuneita sitä nykyisin ollaan siitä maatalon arjesta. Toki varmaan kaikki tehokasvatukseen jalostetut tiput ovat keltaisia, kun taas rikkaan maatiaiskanakannan tipuset ovat toinen toistaan kirjavampia.
Mutta aiheeseen. Kaupunkiin en tuotantoeläimiä ottaisi, mutta jos maalla asuisin, kyllä oman ruokani kasvattaisin niin pitkälle kun pystyisin. Ja varmaan tappaisin kans jos osaisin sen tehdä yhtä hyvin kuin ammattilainen, aiheuttamatta ylimääräistä kipua.
Meidän taloudessa yritetään olla mahdollisimman omavaraisia. Eikä se ole ollenkaan mahdotonta, vaikka Tampereella asutaankin. Sen myönnän, että auto on kyllä ehdoton näissä harrastuksissa ja tietenkin aikaa niihin saa kulumaan.
Lihaa ja kalaa emme kaupasta osta juuri lainkaan, miehekkeeni metsästää ja yhdessä käymme kalassa, varsinkin talviaikaan. Täytyy myöntää, että varsinkin viime talvena opin kunnioittamaan kalasaalista, kun sen saamisen eteen tuli vietettyä tunteja kovassa pakkasessa järvellä.
Loppukesällä keräämme pakkasen täyteen marjoja ja syksen lopulla kaapit pursoaa kuivatuista sienistä. Haavena on saada joskus pieni kasvimaa, mutta nykyisessä rivitaloasunnon pihassa ei tilaa riitä. Onneksi vanhempien kasvimaalta saa käydä keräämässä porkkanoita ja perunoita :) Viime kesänä yritin kasvattaa salaatteja ja yrttejä terassilla kukkapurkeissa, mutta ne maistuivat valitettavasti paremmin etanoille :(
Tiedän perheen, jossa mökin pihalle otettiin kesälampaita. Jollakin tapaa piti perheen lapsille tehdä selväksi, mikä on lampolaisten kohtalo syksyllä, joten ne nimeettin Paistiksi ja Pakastimeksi.
Lyy, :D
Ehkä ois pitänyt meidänkin nimetä lampaat Paitsiksi ja Pakastimeksi Lumivalkoisen ja Ruusunpunan sijasta.
Lähetä kommentti