Meille suomalaisille syöjille ja juojille, ruoanlaittajille ja -tuottajille ja kaikille on annettu tehtäviä. Oltiinpa työryhmän viime torstaina julkaistusta raportista mitä mieltä tahansa, maabrändivaltuuskunnan Tehtävä Suomelle -listalta löytyy minusta hyviä perusmuistutuksia meille kaikille.
Poimin muutamia ruokatehtäviä, jotta voisimme Marjapuuron sanojen mukaan "kääriä hihat"!
Valtuuskunnan tähtäimenä on, että 50% ruoantuotannostamme olisi luomua vuoteen 2030 mennessä. Siihen vaaditaan myös ostovoimaa ja sitä, että vaadimme kauppojen hyllyille, ostoskoreihimme luomua. Sama pätee tehtävissä kotimaiseen kalaan ja minä sanon, että uskaltakaa vaatia kauppaanne marinoimatonta lihaa! Vaikka luomu ja naturelli jostain käsittämättömästä syystä ovat kalliimpia, kun ostamme oikean määrän emmekä ylimääräistä, se ei paljoa kalliimmaksi tule. Siten ei tule heitettyä ruokaa hukkaankaan.
Ei ihan mahdoton tehtävä eihän?
Meidän metsissämme on halpaa ja hyvää ruoka-ainesta, kotimaista superruokaa, niinkuin Ravitsemusuutiset otsikoi. Sieniä, marjoja, villiyrttejä! Olen valmis alkavana vuonna kokeilemaan jälleen yhtä itselleni uutta ruokasientä, ja mikä jottei jonkun nuorista sukulaisista vihkimään jonkin sienipaikkamme salaisuuteen (tokikin asia pitää varmistaa äidiltä, puhutaan sentään perheen salaisuuksista ;)).
Ei edelleenkään täysin mahdottomia tehtäviä, päin vastoin! Ameliessa kaimani Hanna kirjoittaa, ettei tässä mitään yllättävää teemoittelunsa puolesta ole, mutta käsittely on aavistuksen yllättävä. Aivan, harva muu brändi heittää pallon näin vahvasti viidelle miljoonalle ihmiselle.
Jos maailman parhaassa ravintolassa Nomassa tehdään ruokaa maassa talvehtineista jotakuinkin mustista porkkanoista, mikseivät suomalaiset ravintolat selviäisi niille annetusta "särkikaloista gourmet-herkkuja" tai pullovedestä luopumisen tehtävistä? Kyllä sieltä joku keksii jostain karpista ja ruotoisesta säyneestä jotain suomalaista hyvää, eikö vain? Meillä on pirun hyviä ammattilaisia ravintoloiden keittiöissä!
Onhan meillä nyt sen verran luottoa? No, kaikki eivät siihen usko, tai ainakaan Aamulehden kolumnisti Pekka Aalto ei usko. No, kai se urheilutoimittajakin syö elääkseen...
Suomalaiset ovat tunnettuja juomisestaan, mutta se Drink Finland -asenne, jota raportti peräänkuuluttaa kumpuaa meidän vesistöistämme eikä suinkaan pullosta. Minä tykkään juoda hanavettä, ja heti kun näin vesi-tastingin idean niin ryhdyin miettimään miten saan eri paikkakuntien vesiä tastingiin. Meillä on hyvää vettä juodaksemme, olen sen asiaa ajanut ennenkin!
Leo Stranius huomioi, että paino on luomuruoalla ja puhtaalla vedellä sekä rauhansohvittelulla. Kaikki asioita, jotka ovat enemmän tai vähemmän osa ruokapöydässä sopivia. Sovintokin tulee helpommin, kun on hyvää ruokaa syötävänä.
Ei metallinhohtoa, turhan trendikkäitä nopeasti vanhenevia kikkailuja, vaan tehtäviä meille jokaiselle. Tehtäviä, jotka ovat takuulla tehtävissä. Vai väitätkö vastaan, onko tuossa joku sellainen sinullekin osoitettu tehdävä johon et jostain syystä pysty?
Se lähtee pienistä teoista ja uskosta itseemme. Pienistä jutuista syntyy suurempia juttuja!
PS. Jos sana "brändi" ei aivan avaudu, niin kyse on "polttomerkistä" josta jokin (tässä tapauksessa siis Suomi) on tarkoitus tunnistaa. Useimmiten jokin brändi koostuu niin visuaalisesta ilmeestä kuin arvoista jne. joita tälle jollekin taholle on määritelty. Tutustu vaikka Skypen Brand Bookiin. Brändättävä taho voi toki olla taviskin.
9 kommenttia:
Tuo maabrändifläshi oli aivan siinä määrin innostava juttu, että – jos sallinet pienen puffauksen – kirjoitin itsekin aiheesta. Raportti itsessään yli 250-sivuisena oli vähän TL;DR, mutta ehkä sit joskus sekin tulee plärättyä.
Eli ensi keväänä potaatit vakoon, kesällä yrttejä keräilemään ja syksyllä sieneen ja marjaan. Kuulostaa hyvältä.
Hieman aamumietteitä: Suomalaista ruokaa ajatellessa, kuten kaikkea muutakin Suomessa valmistettua, pitäisi aivoista saada pois sana "halpa". Aina kun ostaa sitä halvinta, saa sen tuotteen valmistanut yritys vähiten korvausta, vaikeuttaen sen yrityksen toimintaa. Ostamalla laadukasta ja maukasta Suomalaista ruokaa normaaliin hintaan, varmistaa että sitä tuotetta on saatavilla myös tulevaisuudessa, eikä sitä ole korvattu halpatuotteella.
Otto tuo on niin totta, tuo halvan ajatuksesta irti pyrkiminen. Mites se saataisiin kuponginleikkaajarodun kaaleihin?
Särjestä gourmetherkku. Eikä tekis huonoa jos kehitys johtais silakan/muikun veroiseen särpimeen kaikelle kansalle.
Miten ois brändi -sanan suomentaminen niin, että juttu aukenis hemmolle kun hemmolle.
Hanna, mä lupaan tuoda sulle pullollisen kotini ja mummolani hanavettä, kun Kajaanissa ja Lappeenrannassa piipahdan.
Mä tykkään näistä jutuista! Oikeasti. Sieniä vihaan, mutta marjoja lupaan ottaa enemmän ohjelmistoon. Kotimaisia omenoitakin syön niin kauan, kuin niitä kaupan hyllystä löytyy.
Noi oli vaan niin toteutuskelpoisia juttuja. Ihmiset ovat vain laiskoja, tyhmiä ja saamattomia, kun eivät marjasta, (sienestä), ja kerää luontoa talteen. Ilmaista ja hyvää.
Otto & Hanna: Näkkileipä 16e/kg , savumuikku 40e/kg ,salamimakkkara 60e/kg
En tiedä kuponginleikkaajista, mutta ei mun kukkaro noin hyviä vähittäisostohintoja kestä. Oli kuin hyvää ja kuin suomalaista evästä tahansa.
Tuskin meistä kellään rahaa niin paljon on, että ihan aina pystyisi tekemään luomuvalinnan, mutta jos nyt säännöllisesti pyrkisi omien kykyjensä mukaan luomuun ja lähiin?
Mainituissa eväissä ei luomun luomua...läheisyydestä ei havaintoa.
Tyhmä kysymys; jos lappilaista lähiruokaa myydäään Stadissa, onko se lähiruokaa ?
Luomun ja lähin lisäksi toki kotimainen on arvo, joka kantsii pitää mielessä niin usein kuin suinkin kykenee. Ja on tuo Lappi kuitenkin lähempänä kuin moni muu paikka :/
Lähetä kommentti