Näin teet risottoa

Ei musta ruoanlaiton opettajaa tulisi, mutta ystävälle on hyvä opettaa.


Kuvassa on puuhaarukan nokassa Elisan elämän ensimmäistä itsetehtyä risottoa. Lupasin taannoin, että opetan hänet tekemään risottoa. Lupaukset on sietä lunastaa, joten yhtenä pirun kylmänä iltana kävimme yhdessä kaupassa ja marssimme Elisan kotiin ja keittiöön tekemään risottoa niinkuin minä sen tekisin.

Risotto on minusta sellainen hyvä ja kiva perustekniikka, jonka lopputuotteena on ruoka jota voi varioida varsin loputtomiin. Riisin voi korvata vaikka spelttihelmillä, sipuleiden valinnalla voi leikkiä ja niin edelleen.

Mutta miten minä sen sitten kehoitin Elisaa tekemään?

Ensin alkuun laitoin Elisan silppuamaan puolikkaan sipulin sekä pari kynttä valkosipulia pieneksi sieväksi silpuksi.


Sitten lämmitettiin vajaa litra kasvislientä (tällä kertaa parista Reformin Luomu yrttikasvisliemikuutiosta sekä vedestä, kun ollaan rahoissaan käytetään Puljonkia) ja mitattiin kahvikupillinen riisiä. Hollille otettiin saman tien myös valkoviini.


Kun ainekset olivat käsillä, kuumennettiin laakealla mutta korkeareunaisella pannulla hieman oliiviöljyä.


Oliiviöljyssä kuullotetaan sekä sipulit että se kahvikupillinen riisiä, kunnes riisi on kuultavaa. Sekoita koko ajan.


Kuullotetun riisin ja sipulien joukkoon lorautetaan kunnon tuhti loraus valkoviiniä niin, että keittiössä kunnolla pihahtaa! Viini lorautetaan mukaan ekana nesteenä, että alkoholi ehtii haihtua ja jäljelle jäävät viinin aromit. Sekoita koko ajan!


Melkolailla välittömästi viinin perään lorauta sekaan ensimmäinen kauhallinen kasvislientä. Tähtää hellan lämmön suhteen keskivaiheille niin, että risotto pienesti porisee. Sekoittele jatkuvasti, lisää lientä kun edellinen kauhallinen on imeytynyt riisiin.


Ensin alkuun täytyy kauhallisia lisätä useammin, mutta kiinnitä koko ajan huomiota riisin kypsyyteen, maistele ja kun riisi vetää huonommin, lisää kauhallisen sijaan aina hieman vähemmän. Kun rakenne on suullesi sopiva ja risotto on aavistuksen puuromaista, kosteaa eikä turhan kuivaa, älä lisää enää lientä vaan kiillota risotto nokareella voita ja ota hellasta lämpö pois.


Kun voi on sekoitettu risottoon, mausta ainakin kevyesti suolalla ja mustapippurilla.


Raasta joukkoon parmesaania ja tarjoile!


Kas näin minä teen risoton ja näin minä opetin Elisankin sen tekemään. Tiedän risottoa tehdyn useampaan otteeseen sen illan jälkeen ja tiedän, että oppi on menossa jakoon myös perheelle! Me kaksi söimme risoton paistetun kuhan ja salvian kanssa, olimme varsin tyytyväisiä, vaikka itse tässä kehunkin.

Varmaan rikon jotain pyhää risottotekniikkaa, mutta mitä väliä kun hyvää tulee.

AddThis Social Bookmark Button

6 kommenttia:

Lyy kirjoitti...

Joo, aika lailla samalla systeemillä se minunkin risottoni valmistuu. Välillä olen kokeillut laittaa viinin vasta viimeisenä, kun osassa ohjeita se jostakin syystä käsketään tekemään niin. Itse kyllä suosin sitä, että viini on ensimmmäinen neste, joka risottoon tulee.

Maisa kirjoitti...

Samalla taktiikalla täälläkin! Ihaninta on, jos risottoon löytyy pakkasesta itsetehtyä kanalientä.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan varteenotettava ohje, jolla varmasti valmista tulee. Punav.kukkoa tehdessäni olen huomannut, (tai itse asiassa hovikriitikkoni eli vaimoni) että myös viinillä on merkitystä. Asian todisti aikoinaan nyt jo edesmennyt TV-kokki, jonka kokkailu hyvinkin usein perustui oikein valittuun viiniin. Siis, mikä on risottovalkkarisi ?

Sit se tärkein juttu. Rauhallista ja Hyvää Joulua, Hanna !
t. juolevi

ps. riisipuuroon yksi manteli vai manteli per syöjä ?

Hanna kirjoitti...

Viinivalintani on yleensä pikkupullo valkkaria, siinähän kohtaa minulla ei ole erityisen suurta valikoimaa. Yleensä mukaan lähtee ihan perus Cato Negro. Täytyy ehkä ruveta kokeilemaan muillakin, samoin kuin tulee liemillä kokeiltua :D

Hanna kirjoitti...

Ai niin se mantelikysymys, meillä puuroon ei allergian takia manteleita sotketa. Mutta jos sotkettaisiin, se olisi yksi manteli.

Aliisa kirjoitti...

Juu, kiitos vain opetuksesta. Erihyvää siitä tuli ja toden totta reseptiä on toistettu ahkerasti opin painumiseksi kaaliin pysyvästi.

Meillä oli jouluaaton riisipuurossa yksi manteli (sen sai äiti), mutta joulupäivän riisipuurossa manteleita oli koko loppu pussillinen, minäkin sain seitsemän. :D

Related Posts Widget for Blogs by LinkWithin

Copyright © 2009 - Jokapäiväistä leipää - pyörii ylpeästi Bloggerilla
Smashing Magazine - Design Disease - Blog and Web - Dilectio Blogger Template - Takala.info