On sitten vissiin patalaiska maksa allekirjoittaneella, kun kaaliini napsahti hillitön himo kaaliin! Ihmisruumiilla on taipumus kertoa jotakin, kun himot iskevät, muillekin kuin raskaana oleville. Minähän en siis todellakaan ole raskaana, ihan yksin himojeni kanssa painin.
Mutta siis kaali, himo kaalissani koskee kaalia. Joten ostin kaalinpään vaientaakseni päässäni piinaavan seireenin laulun. Katselin kaalia aikani (jotakuinkin 15 minuuttia) ja punnitsin mielessäni vaihtoehtoja. Kaaliraaste on helppo ja nopea ratkaisu, mutta en jaksa sitä rouskuttamista. Kaalilaatikko tai -pata taas hitaita, mutta varsin helppoja ratkaisuja. Mutta kaalilaatikkoa ei tarvitse rouskuttaa sitten yhtään. Tarvitsin vaihtoehdon siltä väliltä.
Päädyin paahtamiseen.
Paahdetut kaalilohkot hunajalla
kaalia lohkoina
öljyä
suolaa
mustapippuria
juoksevaa hunajaa
Öljyä hieman uunin kestävää vuokaa samalla kun laitat uunin kuumenemaan 200 asteeseen. Öljyä kevyesti myös kaalinlohkot ja mausta ne suolalla sekä pippurilla. Voit toki käyttää muitakin mausteita, jos siltä tuntuu, ehdottaisin chiliä tai inkivääriä. Kruunaa komeus juoksevalla hunajalla.
Paahda uunissa puolisen tuntia, tai niin pehmeäksi kuin haluat. Reunat alkavat saada turhan paljon väriä puolen tunnin jälkeen, joten jos suunnittelet pidempää aikaa, vähennä vähän lämpöä.
Semirouskuttelin kaalini varsin iloisena kaalin olemassaolosta. Hieno raaka-aine. Minä paahdoin samalla valkosipulinkynsiä, nekin kertovat jotain maksani tilasta ilmeisesti.
Mutta mistähän kertoo nyt vaivaava hillitön himo leipävanukasta kohtaan?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti