Pistetääs pizzaksi pyynnöstä

Taikinanteko, siitä mä en tykkää. Siinä mielessä menen ihan mieluusti siitä, missä pizzapohja pakastimessa on osoittautunut hyväksi.

Sain toivomuksen tässä taannoin, että tsekkaisin Pirkan pizzapohjan. Oletan, että toivomus käsitti nimenomaan Pirkan italialaisen pizzapohjan. Sellaista minä nimittäin tässä nyt sitten laiskana iltana kokeilin. Arvioon saattaa vaikuttaa ratkaisevasti se, että päällystin lätyn huikealla kasalla kolmea erilaista juustoa :D

Paketti sisältää kaksi pientä, mutta paksua pohjaa (halkaisija ehkä 20 cm, reunan paksuus hyvinkin yli sentin). Ideana on antaa pohjan sulaa 15-20 minuuttia, sitten täyttää se ja paistaa uunin alatasolla 225 asteessa kymmenisen minuuttia. Yksinkertainen ohjeistus, täytä milläs lystäät.

Minä levitin pohjalle tomaattipyrettä ja sen päälle vahvaa valkoista cheddaria, itkevää ihanaa sinihomejuustoa ja vuohenjuustoa kruunatakseni komeuden. Eihän tuolla nyt voi tulla kuin ihan pöyristyttävän hyvää, eihän?

Pohja sai kauniin värin 10 minuutissa ja rapsakoitui minun makuuni oikein kivasti. Aavistuksen siitä tuli sellainen pullava fiilis, koska reunaa oli niin paksulti, mutta sujuvasti voisin vetää toisen samanmoisen iltapalaksi koska tahansa. Pohja on voimakassuolainen, että siinä mielessä kevyttä rajaa useiden pizzojen vetämiseen peräkanaa.

Mutta nämä pohjat eivät siis toimi, jos olet sitä seurakuntaa joka Raxissa kasaa pizzan reunoja lautasellisen ja ravintolassakin syö pizzasta vain ne osat joilla on täytettä. Muille voivat hyvinkin pelata, makoisaa se oli. Aidomman oloista kuin monet muut valmiit pizzapohjat.

Hum, millähän hyvällä tuon toisen lätyn päällystäisi... artisokkaa ainakin olisi. PizzaCrisperikin varmana pelaisi tässä.