Ensin kyllästyin kotimaisiin limusiidereihin. Sitten alkoi nyppiä lonkerot. Sitten alkoi tuntua siltä, että kaikki aitosiiderit on kokeiltu. Ryhdyin sitten opettelemaan oluen juomista.
Nyt, kolme kuukautta ensimmäisen kokonaisen tuoppini jälkeen, haluan kertoa teille tämän hetkisistä suosikeistani. Olen koettanut ehkä reilua kymmentä eri olutta, valtaosaa kantapaikkani Gastropub Nordicin baariniekkojen armeliaassa opastuksessa ja heidän hanoistaan ovat valuneet tämän hetkiset suosikkini. Molemmat suosikkini tulevat naapurikunnasta Nokialta Nokian Panimosta, ovat korkea-arvoisuudessaan Keisareita ja tottelevat nimiä Keisari EloWehnä ja Keisari Talvi. Molempia on tarjolla myös Alkossa, josta kuvat ovat "lainassa".
Muihinkin hyviin olen kyllä törmäillyt, etenkin jouluoluissa tuntuu olevan allekirjoittaneelle herkullisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi Kerstbok oli heti ensimmäisestä siemauksesta tosi jees. Laitilan Kievarin Portteri sen sijaan on tarjonnut yhden karmeimmista makuelämyksistä, se oli kuin tuopillinen soijakastiketta ja se on kuulkaa ihan liikaa soijakastiketta se! Porilainen Mufloni Intianpässi taas tarjoili sellaisen jälkimaun, että koin olevani Porin Kesoililla parkissa imeskelemässä Wunder-Baumia... Ei siis mikään paras mahdollinen makuelämys. Jonkun muun makuaistia nämä toki voivat hemmotella, en minä sitä sano.
Olen tehnyt valintoja hyvin pitkälti "musta tuntuu" -periaatteella, olen yrittänyt pitää Leipääntyneiden vinkit toki mielessäni. Lisävinkit ovat aina tervetulleita. Juuri nyt kaapissa sopivaa hetkeä odottavat Bath Alesin Dark Hare sekä kotimaiset Mallaskosken Kuohut.
6 kommenttia:
en tiedä onko tää nyt korrektia sanoa, mutta ole varovainen niitten mallaskosken juomien kanssa. oon ollut panimon baarissa aika pitkän tovin töissä ja huomasin, että esim."bändikaljoja" kun ulkopaikkakuntalaiset joi, niistä saattoi tulla aika huono olo. Johtuu pääsääntösesti siitä, että pienpanimotuotteet ovat täysin erityyppisiä kuin peruslappari toki, mutta mulle itsellenikin kun siiderityttösiä oon, kolme kuohua oli monesti liikaa.
Paras mallaskosken tuotteista oli kyllä tumma neloskuohu, sitä pystyi juomaan oikeenkin hyvin ;) Panimomestari Jyri oli vissiin suunnitellu jouluksi jonku spessuoluen, amber tms.
Tuulensuustahan muuten saa niitä pikkuolutlasejakin. onko nordikissa? Taisinkin jo mainita ne jacobsenin oluet taannoin ja tuplasuklaastoutin, ne kandee testata.
Harmi kun mulla ei nyt oo mahista juua kaljaa ennen kesää, nyt alko tekemään mieli.
Niin no mitään peruslappareita sun muita en ole ikinäni juonut ja ylipäätään valitsen hevimmät vaihtoehdot useimmiten ssiideripuolellakin, eli tuskin se Kuohu minään yllätyksenä tulee. Enkä minä nyt määrääni enempää juo.
Nordic tarjoilee myös pieniä oluita, tahtoo vaan allekirjoittaneen valinnat taipua aina sinne isomman tuopin puolelle.
Noiden parempien oluiden tielle kun lähtee niin paluuta ei (onneksi) ole :)
Kannattaa ehdottomasti nyt joulun alla katsastaa josko Alkon jouluoluista löytyisi jotain mieleisiä, ennenkuin ne ehtivät myydä loppuun.
toi muflonin intianpässi on IPA olut.. ne on just sitä jos tahdon sen peruskusen paikalle jotain hyvää. kitkeryys on osa sitä :)
No kitkeryys ei kyllä missään ikinä ole ollut mun juttu.
Tervetuloa hyvien oluiden maailmaan! :P
Saattaa olla monille itsestäänselvyys, mutta jos kitkerä on ehdoton no-no, niin "vahvasti humaloitu"-mainesana tarkoittaa sitten "älä koske, pahaa".
Tummat stoutit/portterit, sahti ja muut mallaspainotteiset juomat ovat sitten imelämpiä, ei niin katkeria.
Lähetä kommentti