Sunnuntaismoothiella siedätystä

Ei auta, sunnuntainakin on syötävä vaikka eilen vielä vannoin ettei mikään voi maistua enää miltään. Avasin pyhäpäiväni erinomaisilla sämpylöillä, joiden väliin lusikoin hunajavalkosipulitahnaa ja vuohenjuustoa. Jälkiruoaksi surautin kasaan smoothien lähinnä jääkaapista löytyneistä jämistä.

Sunnuntaismoothie:

1 kypsääkin kypsempi banaani
1 rasia jo pari päivää sitten sulaneita viime kesän mustikoita
1 rasia jo pari päivää sitten sulaneita viime kesän mummolan vadelmia
loput Valio Vanilla™ vaniljakastike -pullon sisällöstä, ehkä kolmannespullosta
1 tl Mesikämmen-siitepölyrakeita
rontti loraus pellavansiemeniä suoraan rasiasta

Sekoitetaan kaikki blenderissä, jos kaipaa ohennusta vielä, kokeile maitoa tai vettä.

Minähän olen siitepölyallergikko, joten jännityksellä odotellaan reaktiota. Pyrkimykseni on vähän siedättää itseäni, jospa keväästä ja kesästä tulisi siten helpompi elää ja hengittää. Ei ole siihen tarkoitukseen kukaan vielä lähettänyt laatikollista koivunmahlajuomaakaan...

Juurtuisin puotiin

Minun pitäisi vallan vaihtaa majaa Helsinkiin, niin usein siellä nykyään käyn. Nyt kävin vallan erinomaisesta syystä lauantaina piipahtamassa ja poikkesin samalla reissulla Juuren Puodissa, joka löytyy Korkeavuorenkatu 27:sta heti ravintola Juuren kyljestä. Puoti kilpailee tervehenkisesti suosikkini Eat & Joy Maatilatorin, jossa tottakai kävin pikaisesti kiertämässä myös.

Juuren Puotiinhan ovat ehtineet jo monet muutkin ruoasta puhuvat ja epäilemättä sinne löytävät tiensä vielä monet monituiset muut. Sietääkin löytää, sillä valikoima varioi kivasti esimerkiksi sen Maatilatorin valikoimasta, toki yhtäläisyyksiäkin löytyy.

Tarjolla on tietysti vaikka mitä, mutta minä kehottaisin menemään etenkin villiyrttien ja kylmätiskin tuotteiden perässä, siinä on ainakin selkeä ero. Keväällä ja kesällä villiyrttien tarjonta varmastikin siirtyy tuoretavaraan, siinä on jotain mitä odottaa! Minä ostin kokeiltavakseni Keskisen Myllyn tattarimakaronia, Ritolan Willien kanervankukkia, Kirkkonummen Mehiläistuotteen Mesikämmen-siitepölyrakeita ja Birkkalan tilan spelttivoileipäkorppuja, joita en ollut ennen nähnyt vaikka olenkin rakastanut Birkkalan tilan tuotteita jo pitkät tovit.

Mieli teki toki ostaa villiyrttejä kaikkia lajeja ja vaikka mitä muuta, mutta ei sitä kaikkea jaksa Helsingistä Tampereelle kantaa ja muitakin ostosstoppeja oli... ja rahanmenoa.

Hirmu mukavaa jengiä puodissa on töissä! Auliisti esiteltiin tuotteita ja liikettä, smalltalkattiinpa säästäkin hyvässä hengessä! Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, vielä kun onnistuisin järjestämään itseni Juureen syömään. Matkalla Juuren puotiin voi hyvinkin käväistä Hobboksin liikkeessä täydentämässä keittokirjahyllyään (ja muita harrastekirjoja koskevia hyllyjään), minä koskettelin siellä Tessa Kirosin Piri Piri Starfishiä, mutta maltoin mieleni. Tavan ostosreissulta puoti on ehkä vähän syrjässä, mutta älä anna sen haitata.

Palaan siihen todelliseen Helsingin reissun syyhyn lähipäivinä, spoileri on toki jo tarjolla ;)

Sinivalkoinen home

Maailman paras kummitäti Titta kertoi taannoin, että oli ostanut sini-valkohomejuustoa ja minusta se kuulosti jotenkin pöljältä ajatukselta. Mutta kuinka ollakaan, sellaista tosiaan oli olemassa: Castellon valikoimassa on uudehko mieto luomu-merkitty sini-valkohomejuusto. Jotenkin sellaisen ilmaantuminen vain oli mennyt tämän homejuustoherkuttelijan ohitse...

Pakkohan sellaista sitten oli jostakin metsästää, sain käydä useammassakin kaupassa ennenkuin löysin sen työlounasta hakiessani Sokokselta. Työpäivän päätteeksi sujautin juuston taskuuni ja nauroin ajatukselle. Kotona sen sijaan leikkasin välittömästi siivun suosikkinäkkileipäni Åbyn kartanon näkkileivän päälle ja haukkasin.

Yleensä suosin melkoisia sinihomejuustoja, kuten Saint Agur ja valkohomejuustoissakin pitää olla omaa juttuaan enkä ollut kovinkaan vakuuttunut miedon sini-valkohomejuuston ajatuksesta. Homejuustossa kun kuuluu olla luonnetta, kyynelehtivää dramatiikkaa, tuju tuoksu ja rasvaa niin, että 10 metrin päästäkin katsellessani sydän huutaa halleluujaa. Mutta eipä ollut tämä mietoudestaan huolimatta pöljempää juustoa! Saattoipa sen ja Åbyn kartanon näkkileivän yhdistelmään herätä hieman himokin.

En olisi varmaan edes tajunnut vilkuilla Castellon juustopakkauksia sillä silmällä, ellei kummitätini olisi moisesta maininnut. Siitä kiitos Porin suuntaan, vaivalla hankituista kurveistani pidetään kyllä huoli. Juusto, hoikkuuteni salaisuus!

Pohjola vastaan Välimeri?

Ruokavalioita on jos jonkinmoisia. Aika usein dieetistä eli ruokavaliosta puhutaan kun yritetään laihtua, vaikka ruokavaliohan ei ole vain väliaikainen valinta vaan elämän valinta. Tammikuu on sesonki uuden lehden kääntämiselle mitä ruokavalioihin tulee.

Kaikenlaisia enemmän tai vähemmän pöljiä dieettejä on nähty, lähinnä siihen väliaikaiseen tarkoitukseen: kaalikeittodieetti, ananasdieetti ja mitä näitä nyt on (Foodoohan kisautti typerimpiä dieettejä vuonna 2009). Sitten on niitä pitkänlinjan valintoja, vegetarismi, vähähiilihydraattinen ja muut. Monet pohjolan asukit päätyvät esimerkiksi valitsemaan välimeren ruokavalion. Mutta tiesitkö, että toisaalla ihmiset valitsevat pohjolan ruokavalion?

delicious.-lehteä lukiessani tuli vastaani Trina Hahnemannin teos The Nordic Diet ja muutamia reseptejä siitä. Lehdessä nostetaan kirjasta punajuuripihvejä ohrasalaatilla, talvisia salaatteja kuten ruusukaaleja omenoilla ja saksanpähkinäöljyllä ja perunalehtikaalisalaattia sekä ruispizzoja. Hahnemannilta on julkaistu myös The Scandinavian Cookbook.

The Independent -lehdessäkin oli vajaa vuosi sitten ylistävä artikkeli skandinaavisen dieetin terveellisyydestä ja maukkaudestä. Skandinaavinen, pohjolalainen, melko lailla samoja asioitahan nuo! Olihan se kyllä hyvä juttu jo 2007, kun Antti Vahteran ja Visa Nurmen Skandimania julkaistiin. Vaan eipä tuota teosta taidettu esimerkiksi Iso-Britannian asukeille kääntää.

Toiset eivät tietenkään usko skandinaaviseen ruokavalioon:

"mediterranean diet is much tastier and varied and really quite easy to prepare and follow. You can keep your scandinavian diet, dull and boring."

- alan, london UK, 16/3/2009 10:27

Kaveri ei selvästikään ole saanut kunnon ruisleipää oikealla voilla tai kalaa niinkuin vain pohjolassa kalaa valmistetaan: graavaamalla.

Meille skandinaavinen ruokavalio olisi tottakai kestävämpi luontoakin ajatellen, kun se nojaa siihen mitä läheltä on saatavissa. Välimerellisessä ruokavaliossa on paljon hedelmiä ja kasviksia joita pitää sieltä päin rahdata. Pohjolan kalat, marjat, juurekset, viljat ja muut ovat likempänä. Kasvavat täällä kovissa olosuhteissa, ja ovat siksi rikkaita ravinteiltaan ja hyvin super. Mutta mitäs jos Välimeren tienoilla joku haluaakin harjoittaa pohjoista ruokavaliota? Onkohan mitään saumoja... osittain varmasti.

Vielä kun löytyisi ravintoloita, jotka eivät olisi vain lähiruokaa raaka-aineiltaan vaan myös ratkaisuiltaan. Erinomaisen Eat.fi:n karttaakin saa muokattua kyllä sisältämään eurooppalaista ruokaa tarjoilevat ravintolat, mutta eurooppalaiseen mahtuu skandinaavisen lisäksi se välimerellinen ruoka ja monta muuta. Kyllä siellä muutamia pohjolaan keskittyviä on, ihan varmasti.

Skandinaavinen ruoka on niin nousussa, kovassa nousussa! Onhan siitä silti jo pitkään puhuttu, että se on tulossa. Ehkä se nyt sitten jo on se juttu. Tällä ruokavaliolla elävä jättäisi ne sitrukset nyt rauhaan, vaikka ne olisivat kuinka parhaimmillaan.

Linkkilempeä lapsellisille, tähteilijöille ja muillekin

Tänään on hyvä päivä antaa rakkautta, lämpöä ja linkityksiä, siispä pistän parit linkkivinkit tähän väliin.

Lasten kanssa keittiössä

Jos taloudessasi on lapsia ja mietit ehkä mitä ekaluokkalaisesi voisi kokkailla, sinua saattaisi kiinnostaa Sillä Sipulissa meneillään oleva lasten keittokirjojen arviointi. Lasten kanssa kokkailu on erittäin suotavaa toimintaa ja on myös hyvä opettaa kouluikäisiään tekemään välipalaa itse. Näistä Sillä Sipulin Merituulin ja Jukan sekä heidän lastensa arvioista voi olla hyötyä teidänkin keittiössänne.

• Lasten keittokirja-arvioinnit jatkuvat prinsessojen ja merirosvon voimin
• "Tämä on hyvää!" lasten keittokirjavertailussa
• Muumimamman keittokirja lasten keittokirjavertailussa

Tähteistä

Jos taas tanssit tähteiden kanssa, haluaisit ehkä hieman inspiraatiota miten uusiokäyttää ruokaa? Tässä muutamia kelpoja esimerkkejä, joista voit tähteistä riippuen lähteä kokeilemaan onneasi. Eli siis jos kysyt mitä tehdä lopuilla ruoilla, käy tätä tietä:

• Tähteet
• Pamin sapuskat: Lämpimät voileivät tähteistä
• Ketun keittiö: Tähteistä piirakkaa
• Tyylisuuntauksia: Pastaa tähteistä
• Puuhella: Sosekeitto joulun tähteistä

Ja sitten ihan muuten vaan

Jos taas ihan muuten vaan haluat surffailla, tässä muutama blogilinkitys siihen iloon. Muuten vain, huvikseen ja siksi, että pidän niistä.

• Mau!kas ruokablogi
• Chez Jasu
• Fakta & Farfalle

Sellainen setti tällä kertaa :)

PS. Mandariini on terveellinen ja hyvä välipala niille, joita sitrusallergia ei vaivaa. Ja sitrukset ovat parhaillaan parhaimmillaan, joten kipin kapin syömään mandariineja, satsumia, klementiinejä, tangeriineja, tangoreja ja muita. Tämä siis, jos nyt satuit miettimään onko mandariini terveellinen.

Smoothien lyhyt oppimäärä

"Miten tehdään smoothie?" Se on yksi niistä kysymyksistä, joilla Jokikseen on joku saapunut. Viime vuonna maistelin eri valmistajien liukuhihnoilta tulleita smoothieita, mutta nyt on ehkä aika tosiaan vilkaista kuinka smoothie syntyy.

Meillä jokaisella on tietysti omat mieltymyksemme, toiset tekevät smoothiensa aina luonnonjogurtista, banaanista ja mansikoista ja vaihtavat korkeintaan toiseen tuttuun hedelmään tai kenties toiseen marjalaatuun. Toiset taas heittävät settiin seitsemää sorttia ja saavat aikaiseksi meren mudan värisen cocktailin.

Minä näkisin, että homma menee näin:

Valitse työkalusi:

• Blenderi on kaikkein tehokkain, etenkin jos olet hankkinut sellaisen joka murskaa jäätkin. Yhtä kaikki yleiskoneessa voi olla sopiva osa tai sauvasekoittimesi voi olla kelpo.
  

Valitse makukombo, jota lähteä tavoittelemaan:

• Useimmille kombo rakentuu esimerkiksi seuraavanlaisella matematiikalla: 2 eri hedelmää + 1 marjaa (esim. banaani + vesimeloni + mansikka). Näkisin, että tämä yhdistelmä rakentuu hedelmien, vihannesten sekä juuresten ja marjojen erilaisista liitoista. Kaikkia näistä ei kannata sotkea ehkä yhteen, joten sanoisin hedelmä + marja (kiwi + mansikka), hedelmä + vihannes/juures (ananas + porkkana) jne. kombojen olevan kokeiltavissa eri määrissä. Eli siis lisäät vaikka paria vihannesta ja yhtä hedelmää, kahta marjaa ja kahta hedelmää ensin alkuun ja kokeilet. Voihan olla, että hedelmä+vihannes+marja-yhdistelmä kuten avokado+pinaatti+karpalo toimii mainiosti, ei voi tietää ellei uskalla kokeilla. Voit etsiä täydellisen vitamiiniyhdistelmän hieman tutkiskelemalla asioita.
  
• Viileyttä smoothieen voi tuoda myös hedelmien ja muiden avulla, kokeileppa käyttää pakastettuja kesän marjoja jääpalojen sijasta jos viileyttä haluat! Jäädytetyt viinirypäleetkin toimivat hienosti.
  
• Kokeile erilaisia juttuja: punaista paprikaa, inkivääriä, guavaa, merilevää. Katsele sitä mahevi-osastoa siellä kaupassa ihan uusin silmin.
  

Valitse ohentaja:

• Kaikissa hedelmissä ja muissa ei ole niin paljon nestettä, että smoothiesi tulisi luontaisesti juotavaan muotoon vaan sen joutuu lusikoimaan. Tässä kohdassa siis tarvitset ohentajaa, jonka minä ainakin lisään peliin heti ensimmäisenä. Ohentajana voit käyttää paljon käytettyä luonnonjogurttia, maitoa, vettä, mehuja, jäähdytettyä teetä, taivas on rajana! Voit hurjastella jopa hiilihapotetulla kivennäisvedellä! Kaupassa myytävissä smoothieissa ohentaja on varsin usein appelsiinimehu.
  
• Parhaat yhdistelmät makukombon ja nesteen välille löytyvät nekin kokeilemalla ja jälleen kannattaa muistaa mitä se neste antaa hommalle! Maitotuotteista saa esimerkiksi b-vitamiineja tai tomaattimehulta saa ihan omia juttujaan, voin suositella esimerkiksi paastomehuja lämmöllä.
  
• Lisää vaikka vähän kerrallaan, niin ei tule liiaksi nestettä. Sinä itse tiedät mikä on sopivin paksuus sinun juomallesi. Smoothie on varsin usein viilennetty, joten nesteen kannattaa olla se viilentävä tekiä. Jääkaappikylmä jogurtti esimerkiksi ajaa asiaa.
  

Täydennä:

• Periaatteessa smoothie koostuu hedelmien, marjojen ja vihannesten keskenäisistä yhdistelmistä, jotka on ajettu blenderillä sileäksi juotavaksi juomaksi. Ohentavan nesteen lisäksi voit kuitenkin täydentää juomaasi maustamalla, makeuttamalla ja lisäämällä tekstuuria. Makeuttaa voit esimerkiksi hunajalla tai vaahterasiirapilla, miksei pienellä hippusella ruokosokeria: muista hedelmien oma sokeri, sitä on aika lailla! Mausteilla voit tuoda jännitystä peliin, rouhaus mustaapippuria tai hyppysellinen kanelia voi antaa melkoisen twistin juomaan ;) Tekstuuria sekä hyviä rasvoja sen sijaan voit lisätä siemenillä ja pähkinöillä, suolaamattomilla tietenkin. Entäpä jos lisäisit vähän leseitä? Nokare maapähkinävoita? Lusikan kärjellinen wasabia?
  

Kun olet valintasi tehnyt:

1. Paloittele hedelmät, vihannekset ja muut. Katso, että ne jotka vaativat kypsentämistä ovat kypsennettyjä ja viilennettyjä. Heitä ne blenderin kannuun. 
2. Lisää ohentajaa ensin vähän ja tarvittaessa lisää parin blenderin surautuksen jälkeen. 
3. Maistele vähän ja täydennä kunnes olet tyytyväinen. 
4. Aja blenderillä kunnon sileäksi juomaksi. 
5. Kaada kauniiseen (visuaalisuus on tärkeää) viilennettyyn lasin, koristele ja juo pois.

Nyt kun perusperiaate on selvä, voit rakennella vaikka millaisia uudistavia juomia ja vaikka terveysbooleja. Smoothiet ovat takuulla mielekästä syömistä! Jos kasviksia pitäisi vetää puolikiloa päivässä, tässä voit runtata menemään suurimman osan. Kannattaa myös muistaa yksi maailman tämän hetken parhaista jutuista: termoskannu. Sillä kuskaat vaikka puolet aamiaiselle tekemästäsi smoothiesta töihin ja nautit lounaan päälle.

Smoothiet ovat jotain millä sopii kokeilla ja leikkiä.

Aamiainen Sahalla

Alkaa olla viimeiset hetket piiiitkään aikaan käydä syömässä rakkaan ystäväni Elisan kanssa, sillä parhaalla ystävälläni on otsaa muuttaa vieraaseen maahan (tykkään susta ja tämä on leikkiä). Otan siis tilanteesta kaiken irti ja kävimme siis sunnuntaina kiireettömällä brunssilla yhdessä.

Kummaltakin oli kokeilematta jokin aika sitten mainitsemani Soittoruokala Sahan sunnuntaibrunssi, joten suuntasimme sitten sinne. Ei ehkä aivan huokein brunssi, sillä se pesi hinnassa jopa Ilveksen aamiaisen, jota kokeilimme myöhään syksyllä. Melkein 15 euroa kirpaisi kassalla, kun maksoimme ennen syömistä. Sitten näimme valikoiman ja totesimme, että ehkä se summa on ihan kelpo.

Jollain sitä valikoimaa on nimittäin ylläpidettävä. Hedelmiä ja vihanneksia melko hulppea kokoelma, melonejakin kolmea sorttia ja julmetun kokoisia mansikoita. Siinä vaiheessa oli jo helppo todeta, että sesongit on unohdettu aivan totaalisesti ja sitä vaikutelmaa vain vahvisti äyriäisvalikoimasta(!) löytyneet jokiravut ja kasvisten kokoelmassa ollut vihreä parsa. Kalaa oli useampaa sorttia, äyriäisiä oli uskomaton kokoelma, leikkeleitäkin melkoinen setti. Leivän suhteen oli sen sijaan melko maltillista, croissanteja oli tietysti.

Brunssin vaikutelmaa toi mukava lämpimien ruokien valikoima pariisinperunoista munakkaaseen, joukossa oli tietysti lihapullia ja nakkeja, mutta myös lämpimiä ruokia joita ei normaalilta buffetaamiaiselta löydy. Murot, puurot ja myslit loistivat poissaolollaan, eikä mielestäni jogurttiakaan tarjoiltu. Niin sanotulla jälkiruoalla oli toki se tuttu hedelmäsalaatti yhdessä pienten suklaadonitsien ja mandariinileivosten kanssa. 

Melkoinen runsauden multihuipennus kyllä, kulmani saattoivat kokea melkoisen kohotuksen kun honasin eteeni ilmaantuneen kokoelman. Väistämättä kävi mielessä, että moisen valikoiman ylläpito tosiaan vaatii melkoista panosta ja hieman vinkeitä ja vääränlaisia makuelämyksiä tuli vastaan (se leipäjuusto kiikutettiin pikapikaa keittiöön takaisin, se ei maistunut ollenkaan siltä miltä sen piti).

Ihan ilolla pistelin koko rahan edestä poskeeni meloneja ilmakuivatulla kinkulla, huippuhyvää graavattua lohta ja valikoimassa oli melkoisen erinomaista pateeta. Lihapullat olivat ilmeisesti omaa tuotantoa, ainakaan moisiin en ole aikaisemmin missään törmännyt ja ne olivat varsin kelpoja.

Erilaista settiä kyllä kuin Klubilla jossa kertaalleen olen käynyt aamiaistamassa myös. Klubilla on ehkä aamiaisempi aamiainen, Sahalla tosiaan brunssimpi setti.

Jos aamulla olisi kotonani ollut maitoa, olisin niin mielelläni syönyt hieman köyhemmän aamiaisen: spelttimannapuuroa.

Palleroita Perlasta

Olen heikkona moniinkin juttuihin, yksi heikoista kohdistani on riisipallot muodossa tai toisessa.

Reilu vuosi sitten kerroin, että Tampereelle on avattu italiaisherkkupuoti Delizie da Perla ja tätä nykyä se onkin kaupungin ainoa laatuaan. Sapori D'Italia kun katosi katukuvasta ja tilalle tuli Hanabi. Nyt sitten poikkesin Perlaan riisipallo-ostoksille, sillä ikkunan tiskillä houkuttelivat puoleensa huiman kokoiset ihanat arancinit!

Otin pari palleroa mukaani ja voi pojat kun oli herkullista. Tiskissä olisi ollut vaikka mitä muutakin ihanaa, marinoitua kesäkurpitsaa, oliiveja, leikkeleitä... Arancinit ovat tietysti Carlon keittiöstä, kuten monet muutkin asiat. Tekevät muuten myös cateringiä, jos on Italia-henkisille bileille tilausta ;)

Toisenlaisia riisipallojahan eli onigirejä tässä kaupungissa voi nauttia iltalistalta Marusekissa. Zongzit ovat vielä näkemättä ja kokematta.

Ihanaa, että kivijalkaan on alkanut ilmaantua erinäisiä herkkukauppoja kuten pari päivää sitten mainitsemani ranskalainen leipämyymälä...

Kuvassa taustalla muuten Olivian tuorein numero, jossa haastatellaan Eat & Joy Maatilatorin perustajaa Aki Arjolaa.

Kävin viimein Kyttälän Pienvietnamissa Tay-Dossa

Olen asunut pienen ikuisuuden korttelin päässä Rongankadun vietnamilaisesta ravintolasta Tay-Dosta, erehtymättä kuitenkaan sen ovesta sisään aiemmin. En tiedä miksi en ole sisälle ennen astunut, vaikka olenkin kuullut paikkaa tituleerattavan Tampereen parhaaksi etniseksi ravintolaksi.

No nyt kuitenkin sitten astuin sisään, kun sattui olemaan lounasaika ja olin ohikulkumatkalla kohti kotia. Useammat ystävät ovat paikalla piipahtaneet ja järjestään kaikki ovat sanoneet ruoan olevan eri kelpoa, mutta kokemusta parantaa huomattavasti jos ruoan ottaa kiltisti mukaansa. Tosi on, jos sisustuksesta välittää, Tay-Do on hyvin hyvin karu ja siihen tulokseen olen toki tullut ihan vain ohi kävellessänikin.

En antanut halvan ja karmaisevan sisustuksen hämätä, vaan astuin sisään. Iloinen tervehdys aksentilla kuului jostain tolppien takaa ja kyseessä olikin kassaluukku "salin" ja keittiön välillä. Tervehdin tietysti reippaasti takaisin ja pistin tilauksen vetämään.

Otin siis annokseni mukaan, lounaslistalta. Koska olen heikkona mereneläviin, avasin taydoiluni tietenkin sellaisilla. Valitsin jättikatkarapuja currylla ja sitruunaruoholla. Valtaosa pöydistä oli täynnä kun istuin odottamaan ja ehdin juuri ja juuri postista hakemani kirjeen aukaista kun tilaus oli edessäni. Huippunopeaa toimintaa siis.

Kipitin tien yli kotiin ja avasin rasiat. Ihana aromikas tuoksu levisi melkolailla välittömästi ja vaikka pistinkin aromivahventeen piikkiin, en antanut asian haitata. Nälkäänsä vetää vaikka... no en minä nyt kiviä söisi.

Olen iso tyttö ja väitän, että yhdestä annoksesta syö hyvin kahdesti yksi tai yhdesti kaksi. Runsas setti, riisiäkin ihan järjettömästi. Eikä ollut vain kaksi katkan pyrstöä ristissä niinkuin monesti, vaan niitäkin oli mukavasti annoksessa. Erittäin hyvä ensikokemus siis. Oli juuri sopivan mausteistakin, tulisemman ystävät ehkä kaipaavat kovempaa lämpöä. Ja hei, ihanan värikästä.

Palaan melko varmasti takaisin jonain päivänä, pitää vähän kysellä mitkä on kavereiden suosikkiannoksia ja koetella niitä. Mitä sinä valitset vietnamilaisessa ravintolassa?

Laadukkaiden lehmien lahja

Yksi maitotuote, josta syvästi tykkään on Ahon Jogurtti, parhaillaan tätä kirjoittaessanikin lusikoin ääntä kohden luonnollisesti hyvää lakkajogurttia ja olen siitä kovin onnellinen.

Nämä jogurtit valmistetaan laadukkaasta suomenkarjan homogenisoimattomasta maidosta ilman lisäaineita. On muuten vähälaktoosista, eli laktoosi-intoleranssin kanssa painivat voisivat näitä kokeilla. Upea tuote, jonka ominaisuuksiin vaikutetaan jo lehmien ruokintavalinnoissa! Hyvää ruokaa syövä lehmä tuottanee varmasti parempaa maitoa, eikö vain? Niin ja kun maitoa ei homogenisoida, sen hyvät ominaisuudet saadaan säilymään: maitohan on hyvä B₁₂-vitamiinin lähde vink vink!

Jos minulla olisi lapsia, tätä jogurttia syöttäisin penskoillekin. Makuvalikoimaa kotimaisista marjoista on vaikka kuinka, lakka on oma pehmoinen suosikkini. Tyrni-pellavainen on runsaskuituinen, luumu varmastikin tekee vatsalle hyvää ja muut lisä- ja säilöntäaineettomat maut ovat nekin suomalaisille makutottumuksille tuttuja. Keittävät muuten käytettävät hillot itse. Ja saa tätä jogurttia maustamattomanakin, jos haluat vaikka tehdä itse villimpiä makuja. Kuluttajille myydään puolen litran purkkeja, suljettavalla kannella - eli pari kertaa tästä yksin asuja syö.

Saatavuus on aika kiva, ainakin minun näkövinkkelistäni. Tiedän, että Helsingistä voi Ahon jogurttia ostaa myös Eat & Joy Maatilatoriltakin, joka tuolta saatavuus-listalta siis uupuu. Ehkä paikkoja on siis muitakin. Jos sinun paikkakunnallasi ei tätä myydä, suosittelen kaupunkiretkille pakkaamaan mukaan lusikoita laukkuun, ostamaan purkin jogurttia ja lusikoimaan sen vaikka kiireettömästi puistossa ihmisiä ihmetellen.

Ahon jogurtti on muuten myös noteerattu Maakuntien Parhaat -tuotteena, aivan kuten se eräs alkoholiton kuohuva.

Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos. Hyvästä tuotteesta vaan on ilo jutella.

PS. Terveisiä äidille, joka on vihdoinkin liittynyt lukijoideni joukkoon! Oot kiva.

Vielä ehtii

Tänään on muuten jäljellä 10 päivää aikaa Jokiksen ja Iloisen Keittiön tarjouksessa!

Muistutuksen vuoksi: -10% normaalihintaisista tuotteista sekä verkkokaupassa että liikkeessä, kun mainitsen Jokiksen ostoksia tehdessäsi. Tarjous koskee muun muassa sitä testattua kalakattilaa.

Ja jos on tilanne sellainen, että et Tampereen puotiin pääse ja verkkokaupassa ei ole sitä mitä halajat, voit ehdottomasti kysyä tuotteen perään! Verkkosivuilta löytyy yhteydenottolomake ja sähköpostiosoite on iloinen.keittio Gmailissa. Susan vastaa mielellään tiedusteluihin. Kysy siis reippaasti, tiedä vaikka valikoimasta löytyisi täydelliset etanapannut, cup-mitat tai jotain muuta mitä halajat ja tarvitset. Minun sen sijaan pitääkin etsiä seuraavaa tuotetestausta varten täydellistä perunaa... mieluummin jotain spesiaalia tietysti.

Niin, halusin myös kertoa, että Iloisella Keittiöllä on nyt myös sivunsa Facebookissa, eli voitte tunnustaa väriä sitäkin kautta. Tiedä vaikka innokkaille faneille tarjoutuu alennustilaisuuksia ja muuta.

Jokapäiväistä Leipää tekee yhteistyötä keittiötarvikeliike Iloisen Keittiön kanssa, asiaan kuuluvat postaukset tunnistat tästä keltaisesta laatikosta ja Iloisen Keittiön logosta!

Rakastunut ranskalaiseen

Kivijalkaleipomot ovat tänä päivänä hyvin hyvin harvassa. Piipahdin tässä eräänä iltapäivänä töistä lähtiessäni Labriochessa, ranskalaisessa leipomossa, joka avasi ovensa Tampereella Aleksis Kiven kadulla joulukuussa ja ostin kotiinviemiseksi muutamia herkkuja.

Labriochen omistavat Michelle ja Christian Gaudré, ihan ehtoja ranskalaisia molemmat! Tamperelaisen leipomon sydämessä häärivät siis etelä-ranskalainen pariskunta sekä myyjätär Alice Gaubusseau. Omistajapariskunnalla on tampereen kiäli vielä opittavanaan, mutta myyjätär haastelee 10 vuoden kokemuksella :) Minä sain palvelua ihan ensimmäisellä kotimaisellani, mutta eiköhän palvelua saa oli kielitaito mikä hyvänsä tiskin molemmin puolin.

Meidän onnemme, että Gaudrét päättivät tuoda ranskalaiset leipomotuotteet meidän saatavillemme! En varmaan eläessäni ole saanut niin raikasta marjaleivosta kuin Labriochen tiskistä ostamani punaisten marjojen Charlotte ja varmastikin yksi parhaista vuohenjuustotomaattipiirakan paloista joita minä olen syönyt löytyi myöskin heidän valikoimastaan. Kaverini Minna oli myös vieraillut puodissa ja ostanut mukaansa tuoretta patonkia sekä pain au chocolaten, tuomio häneltä kuului: "Toimii!!!"

Tuoreen leivän perään päätin lähteä toisena päivänä, aamupäivä lienee otollisinta aikaa sille. Tuotteet paistetaan leipomon alakerrassa, vähän ennen sulkemisaikaakin tuoksu on viehättävä - mitähän se on kun leipomispuuhat ovat hektisimmillään?

Siinä se on, Keittiöelämää-kaupan naapurissa matkalla Laukontorille. Sieltä tuore croissant mukaan ja ihmettelemään aamua Tampereen!

Ilmastoystävällinen ruokatapahtuma

Tämän viikon perjantaina on K-Market Tullintorilla Tampereella jälleen Porkkanamafia-toimintaa! Lokakuussa suoritettiin isku ja nyt sen seurauksena järjestetään ilmastoystävällinen ruokatapahtuma perjantaina 22. tammikuuta klo 11-17 välisenä aikana. Tarjolla maistiaisia ja vinkkejä siihen, kuinka ruokavalinnoilla pienentää hiilijalanjälkeä.

Tullintorilla kävi nimittäin porkkanamafioinnissa niin, että tempaus onnistui kovinkin hyvin ja tehtiin energiakatselmus. Katselmuksen tuloksena kuitenkin todettiin juttujen olevan kaupassa niin hyvin, että energiatehokkuusinvestointeja tehdään vasta tuonnempana. Siispä pyrivätkin nyt sitten vaikuttamaan ihmisten kulutuskäyttäytymiseen.

Jaossa on ilmastoystävällisiä reseptejä, Aki Mitä tänään syötäisiin? Wahlman kokkailee ja hedelmät sekä vihannekset ovat tarjouksessa. Sieltä siis hakemaan sekä niitä reseptejä, että aineksia vaikkapa kotitekoisiin smoothieihin ja kaikkeen hyvään. Kivasti on jengiä jo ilmoittautunut!

Näin siis pikkuhiljaa myös Porkkanamafia starttaa uuteen vuoteen ja vuosikymmeneen. Minä pyrin edelleen kertomaan ne ravintola- ja muut ruokaiskut teillekin.

Erilaiset etanat

Pidän mielettömästi etanoista. Jokin niissä mölkkäreissä vaan viehättää minua suunnattomasti, joten kun näin Kulinaarimuruja-blogin haastavan tässä kuussa äyriäisiin ja nilviäisiin, oli valintani välittömästi selvä. Etanahan on nilviäinen.

Pistinpä tulemaan siis ohjeen, reseptin etanoille, jota voi muokkailla omiin makuihin sopivaksi ja varioida vaikka miten. Etanoitahan löytyy Suomessa lähinnä säilykehyllyistä, eikä vain Stockmannilta vaan ihan yhtälailla muistakin hyvin varustelluista ruokakaupoista. Etsi keltaista tai kerman vaaleaa tölkkiä, jossa sanotaan escargot! Ne tölkit tulevat maamme rajojen ulkopuolelta, mutta Suomessakin kasvatetaan etanoita: Porvoossa Ravintola Timbaali kasvattaa omiin tarpeisiinsa etanat. Ikävä kyllä kotikeittiöihin myytäväksi niitä ei riitä.

En konsultoinut keittokirjakaapistani tietysti löytyvää etanakeittokirjaa, Merja Tammen Porvoon etanat, vaan inspiroiduin ja sävelsin.

Etanat vol-au-vent
7 kpl

1 prk etanoita (n. 16 kpl)
7 levyä valmista lehtitaikinaa pakasteesta

100 g suolatonta voita
hyppysellinen suolaa
1 rkl sitruunamehua
rontti hyppysellinen tuoretta persiljaa
2 reipasta valkosipulin kynttä
mustapippuria
siivukaupalla pancettaviipaleita

Ota voi huoneenlämpöön ja anna sen pehmetä. Lisää siihen suola, sitruunan mehu, persilja, mustapippuri ja valkosipulin kynnet. Työstä maustevoiksi vaikka sauvasekoittimella. Peitä astia kelmulla ja anna vetäytyä jääkaapissa 1-12 tuntia. Silvo mukaan pancettaviipaleet.

Sulata taikinalevyt paketin ohjeiden mukaan. Ota isolla piparimuotilla parillinen määrä haluamasi muotoisia taikinoita levyistä, niin isoja, että joka toiseen taikinaan voit esimerkiksi shottilasilla tehdä keskelle etanoiden mentävän reiän (jotakuinkin samankokoisen kuin etanapannun kolot). Kokoa aina kokonaisesta taikinanpalasta ja rei'itetystä palasta "kulho". Liimaa vedellä tai kananmunalla palat toisiinsa. Eli teet siis kaksikerroksisia taikinoita, alla kokonainen päällä rei'itetty. Halutessasi voit koristella päällä olevan vaikka unikon siemenillä. Paista 230 asteessa 10-15 minuuttia, kunnes ovat kullanruskeita. Voit myös paistaa koloista leikkaamasi pyörylät hatuiksi tai liimata ne koristeeksi kulhon reunaan.

Kun taikinat ovat uunissa, huuhtaise etanat lävikössä ja taputtele keittiöpyyhkeellä vähän kuivemmiksi. Asettele 2 x 6 tai 12 etanan pannun koloihin ja lusikoi aiemmin tekemäsi maustevoi (tai valintasi mukainen yrttivoi tms) päälle. Kun "vannikkeet" tulevat uunista ja olet nostellut ne ritilälle jäähtymään, voit lyödä etanapannut samalle pellille ja uuniin 8-10 minuutiksi. Keraamisia etanapannuja myydään hyvissä tavarataloissa, yleensä 6 etanalle tarkoitettuina.

Etanoiden kupliessa kivasti, ota ne uunista ja lusikoi kuhunkin vol-au-ventin pesään 1-2 etanaa ja tietysti myös sulanutta herkullista voita! Tarjoile välittömästi, sillä kuori alkaa imeä voita sisäänsä.

Yksi tällainen salaatin kanssa voisi toimia kivasti vaikka alkupalana, onhan tuo nyt omalla tavallaan näyttäväkin! Jos käytät voin joukossa vaikka aurinkokuivattua tomaattia, väriin tulee ihanaa punaista ja Roquefort-juustolla maustetut etanat vannikkeessa on aivan oma maailmansa varmasti. Käytä mieluummin lehti- kuin voitaikinaa, voitaikina on jotenkin niin raskasta.

Kehoittaisin myös kokeilemaan muhentamaan etanat paistinpannussa kerman kanssa ja tarjoilemaan niin ikään lehikäisenä. Mukaan jotain juustoa ja ah ja voih!

Tekemäsi kulhot eivät pistä pahakseen, vaikka etanat olisivat tehty yhdellä kolmesta tavasta tai currylla kuritettuja.

Kädellisen kypsyystesti lihalle

Kun sitä harvemmin tänä päivänä pitäisi syödä punaista lihaa, sitä haluaa sen lihan olevan ensinnäkin priimaa ja toiseksi hyvin valmistettua sekä juuri sitä itselle täydellistä kypsyysastetta.

Kun paistelin tässä sitä kyyttöä mietin, että käytössä oleva hyvä kypsyysastetesti on syytä esitellä niillekin jotka eivät siitä välttämättä tiedä. Toki monille tämä yksinkertainen testi on tuttu, mutta aina on joku joka ei tiedä. Mikä muuten on sinun suosikkisi mitä kypsyysasteisiin tulee?


Ellet ole aivan kädetön, sinulla on välineet tämän testin toteuttamiseen.

Kypsyystesti sormin

Raaka

Avaa toinen kämmenesi ja rentouta se. Paina toisen käden etusormella lihaisaa aluetta peukalon ja kämmenpesän välillä, muista pitää käsi rentona! Tältä tuntuu raaka liha. Koska usein puhutaan termeistä englanniksi, tämä on raw.

Puoliraaka

Paina etusormen ja peukalon kärjet vastakkain. Paina jälleen toisen käden etusormella samaa lihaisaa aluetta, tältä tuntuu puoliraaka eli kevyesti kypsennetty liha. Tämä siis rare.

Puolikypsä miinus

Vaihda peukalon kärkeä vasten keskisormen kärki ja lihaisa alue kämmenestäsi jännittyy hieman. Nyt puhutaan minun suosikkikypsyysasteestani eli puolikypsästä miinuksesta, ei olla aivan puolikypsässä mutta ei täysin raa'assakaan. Ja tämähän on medium rare.

Puolikypsä

Nyt paina vastakkain peukalon ja nimettömän kärjet, jotta lihaisa kimpale kämmentäsi muistuttaisi puolikypsää. Puhutaan siis mediumista.

Kypsä

Viimein paina hellästi peukalon ja pikkurillin päät vastakkain ja toisen käden etusormella koettele miltä kypsäksi paistettu liha tuntuu. Eikä tämä voi olla muuta kuin well done.

Voit toki tökätä pihviisi lämpömittarinkin ja mitata sisälämmön, mutta ei kaikkien keittiöissä sellaisia ole. Todennäköisesti kokkaajalla kuitenkin on kädet, joten... Voit tökkiä käsiäsi ja pihvejäsi. Ja tosiaan tämä koskee lähinnä nautaa ja todellisia punaisia lihoja. Haluat, että etenkin possu, broileri ja riistaeläimet ovat kypsiä syödessä - näin vältät salmonellan ja loiselukat varmimmin.

Jos lämpömittarien kanssa pääset toimimaan, tällaisia lämpötiloja tavoitellaan eri lihoissa:

• Naudan ja lampaan liha 65 puolikypsä, 70 lähes kypsä, 75 kypsä
• Sianliha 70 mehevä, 75 kypsä, 75 - 80 kinkku
• Siipikarja yli 75 astetta (salmonella tuhoutuu 70 asteessa), kokonainen broileri ja kalkkuna 80 astetta.

Kun muinaisina aikoina siirryin pescovegetarismista takaisin lihan syöntiin, halusin lihani hyvin kypsänä mutta mitä pidemmälle elämässä mennään, sitä raaempaa lihaa haluan :P Ja carpacciohan on yksi parhaista asioista joita tiedän. En saa siitä kyllikseni.

PS. Huvikseni kyselin Qaikussa myös suosikkeja mitä kypsyysasteihiin tulee, tsekkaa mitä tyypit vastailee.

Kyyttöä sinisellä

Tulin Helsingin reissulta kiiruusti kotiin, sillä tottahan toki minun piti mennä ostamaan Maatilatorilta pakasteita ja muuta kylmää kaipaavaa. Oli suotavaa saada osa pakasteista jäisinä Tampereelle ja hyvinhän se onnistuikin...

Pakastimesta ostaa pamautin kyyttöä pihveinä ja kylmäkaapista Peltolan Juustolan Blueta. Ensi hetkestä oli kirkas ajatus päässäni, että nautin niitä yhdessä ja hommaan vielä hyvän lisäkkeen kylkeen. Teinkin erinomaisen valinnan, täysjyväohra palveli paremmin kuin hyvin Christian Potierin Sauce aux Morillesiin eli huhtasienikastikkeeseen sekoitettuna. Kastiketta lukuunottamatta tämä pikaruoka oli siis kotimaisin elkein hoidettu, kastikkeen valitsin vain siksi, että sitä nyt sattui Ranska-viikkojen jäljiltä olemaan kokeiltavana.

Homma toimi erinomaisesti! Lämmitin kastikkeen samalla pannulla, jossa paistoin ensin pihvit niin tuli irroitettua maut pannusta. Hemmetin kelpoa pikaruokaa, hakekaa nyt ihmeessä Maatilatorilta pihvit ja kotimaista sinihomejuustoa, sekin oli ihanan kosteaa ja maukasta. Sinihomejuuston kuuluu vähän itkeä selittämätöntä kaipuuta ja tämä kyynelehti juuri sopivasti. Peltolan jäätelöihin pitää kyllä päästä käsiksi!

Maatilatorilla on muuten ollut sitä kyyttöä tarjolla kauemmin kuin Chef Wotkin'silla, josta olen monien helsinkiläisten kuulut lihojaan hakevan. Tämä kyyttö taisi olla Eskolan Matilta Honkilahden Lellaisista, jos muistan oikein. Kypsyysasteella medium miinuksena ihan mielettömän maukasta lihaa.

Kyllä olikin hyvää Suomesta, jos sitä kastiketta nyt ei lasketa.

Kuukauden ruokablogeja ruokakulttuuria edistämässä

Viime huhtikuussa Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma valitsi Jokiksen kuukauden ruokablogiksi neljäntenä suomalaisena blogina. Nyt kuukauden ruokablogeja on 12, eli ensimmäinen vuosi on täynnä ja SRE kutsui meidät tammikuisena perjantaina tutustumaan heihin, toisiimme, Hesarin ruokatoimitukseen ja Maatilatoriin sekä tietenkin ravintola Lasipalatsiin. Riemumielin valtaosa meistä paikalle lähtikin!

Vuoden 2009 kuukauden ruokablogit:

• Tammikuu 2009 Pastanjauhantaa
• Helmikuu 2009 Voisilmäpeliä
• Maaliskuu 2009 Kannuvalimo
• Huhtikuu 2009 Jokapäiväistä leipää
• Toukokuu 2009 Vuosi vegaanina
• Kesäkuu 2009 Herrankukkaron perjantairesepti
• Heinäkuu 2009 Kinuskikissa
• Elokuu 2009 Kulutusjuhla
• Syyskuu 2009 Siskot kokkaa
• Lokakuu 2009 Sillä sipuli
• Marraskuu 2009 Mämmi
• Joulukuu 2009 Molekyyligastronomia

Illanvietosta olivat poissa Voisilmäpelin Eeva, Kinuskikissa ja Kannuvalimo, Visa Nurmea muistimme kyllä. Muuten olimme siis runsaslukuisesti paikalla pitkän pöydän ääressä. Hyvää jengiä ja kiva nähdä naamoja tuttujen blogien takaa.

Kohtasimme toisemme Sanomatalossa, jossa kävimme ensitöiksemme tutustumassa siis Hesarin ruokatoimitukseen ja vähän Hesariin muutenkin. Siinä kävi ilmi muun muassa se, että Hesarilla on pyrkimys saada ruokasivuilleen myös blogi. Tosin ilmeisesti mielessä ei ole käynyt ostaa olemassa olevaa blogia tai ainakaan asiaa ei käsitelty siihen henkeen sopien... Ehkä tässä olisi jollekulle muutaman taalan paikka? Opimme myös, että lukijat herkästi lähestyvät negatiivisen palautteensa kanssa suoraan toimittajaa ja minulle tuli yllätyksenä, että ruokakuvissa ei juuri lavasteta myrkyillä (mitä tehdään keittokirjojen, mainosten ja aikakauslehtien ruokakuvissa) tai käsitellä kuvaa - koska se söisi myös uutiskuvituksen uskottavuutta.

Pikavisiitillämme Maatilatorille kuulimme Jari Etelälahdelta paikan synnystä, filosofiasta ja tarinoiden tärkeydestä. Minä katson jo olevani vakiasiakas, joten mikään ei oikeastaan tullut yllätyksenä. Tein vain mielessäni päätöksiä kukonpojan ostamisesta sopivan tilaisuuden tullen... Kulutusjuhla raportoi aavistuksen paremmin ;) Kuulinpa myös ovesta ulos astuessani sivukorvalla pienen huhun... Täysin tervetullutta olisi, kävinkin seuraavana päivänä ostoksilla paremmalla ajalla (ostin muun muassa kyyttöä ja juustoa) ja esitin toiveen Maatilatorin tamperelaistumisesta.

Lasipalatsin ravintolassa pääsimme sitten ikäänkuin tosi toimiin, kun esittelimme itsemme ja blogimme ja haastelimme ruoasta ja sen tulevaisuudesta. Joukossamme olivat tietenkin myös Puolivirallista ruokaa ja Sanoja lautaselta, SRE:n omat blogit bloggaajineen ja muutenkin SRE:n edustusta. Puhetta johti Kuule Oy:n Seija.

Söimme pitkän kaavan mukaan, monille maistuivat blinit, onhan nyt sesonki. Itsekin valitsin pääruoaksi blinejä, aloittelin sipulikeitolla. Jälkiruoaksi valitsin mustikkaisen crème brûlee ja valkosuklaamoussella. Kelpoa ruokaa ja tarjoilijattaremme oli aivan ihana!

Annoimme illan aikana myös omia ehdotuksiamme tämän vuoden ruokablogien valintaan, vielä on pilvin pimein hyviä blogeja ajamassa suomalaisen ruoan ja ruokailun asiaa! Ensi vuonna näihin aikoihin pöydässä istunee siis uusi hyvä jengi ja uusia näkökulmia. Vuoden 2009 blogit olivat hyvin erilaisia keskenään ja vielä riittää erilaisia, en malta odottaa mitä tulee valituksi seuraavaksi!

Paljon oli puhetta, naurua ja kaikkea oli ilmassa! Epäilemättä tässä nähdään muutamiakin raportteja illasta ;)

Tämän SRE:n tapaamisen jälkeen näimme lisää ruokabloggaajia, en edes muista keitä kaikkia! Oli hyvin hyvin ruokabloggaajasosiaalinen perjantai-ilta :P Mahtavaa kun sosiaalisen median sosiaalisuus ulottuu myös tietokoneiden ja internetin ulkopuolelle - minut on melko helppo houkutella ulos syömään, vink vink.

Tulipa muuten mukaan kotiin vietäväksi myös tehtävä: Glope Hopen kassista (KIITOS!) löytyi Ollin luomutilan viherherukkamarmeladia ja Kermansaven Neilikka-lattemuki (KIITOS!) ja basilikan siemeniä ja niiden tarkoitus on ilmiömäisen selvä. Pitää ruveta taas kasvatuspuuhiin.


PS. Suomalaista ruokakulttuuria voit edistää laittamalla kotona ruokaa kotimaisista raaka-aineksista ihan itse, välineitä vaikka ranskalaisten perunoiden tekemiseen kotimaisista aineksista löydät jälleen Iloisesta Keittiöstä!

Suklainen kiusaus

Jokiksen ystävän Iloisen Keittiön lähistöllä on vaikka mitä kivaa, melkein naapurissa esimerkiksi hyvin puoleensa vetävä Suklainen.

Piipahdin tässä herkkukamarissa joulun alla ja todistin edelläni olevan asiakkaan yli 60 euron ostoksia samalla kun harkitsin omia ostoksiani. Minä toki valitsin hieman maltillisemmin, 10 kappaleen ballotinin. (Ballotin eli ballotiini muuten tarkoittaa pientä pakkausta, rasiaa tässä yhteydessä. Jos siis joku ihmetteli mikä on ballotin.)

Valikoimaa on hurjat määrät, mittavasti enemmän kuin esimerkiksi seuraavan korttelin Pienessä Suklaapuodissa. Olen ennenkin koetellut Suklaisen tuotteita, lähinnä Suklaafestivaalien ansiosta. Eivät ne kaikkein taivaallisimpia suklaita ole, mutta en valita. Ja tajuan tottakai vältellä esimerkiksi vihaamieni alkoholien pohjalta tehtyjä makuja, niinkuin nyt esimerkiksi Metaxa-konvehtia kannattaa varmasti vältellä. Suklaisen valikoima on kotoisin Saksasta, mikä ei suklaamaana ole järin häävi.

Minut tekee onnelliseksi se, että tarjonnassa on jotain omituista. Suklaisella tajuntani räjäyttivät curry-konvehti ja kärsimättömän pyörimiseni ansiosta löytämäni Lauensteinin valkosuklaalevy kurpitsansiemenillä ja wasabilla... Jotain outoa on kokeiltava sen lisäksi, että lastaa ballotinin täyteen kaikkea missä on hasselpähkinää tahnana. Niin ja tuo valkosuklaa, yllättävän hyvää ja herättää himoja jälkeenkin päin. Konvehdithan muutenkin Suklaisella ovat siis Lauensteinin.

Kyllä minä sinne takaisin vielä menen. Varmastikin monta monituista kertaa. Ja sen jälkeenkin vielä. Sitten käyn Pienessä Suklaapuodissa vaihtelun vuoksi. Enkä pistä hanttiin, jos joku haluaa postitse lähettää minulle suklaita muualta maasta ja ulkomailta. Osaan arvostaa suklaata.

Jos olet tekemässä kulinaristin matkaa Tampereelle, suosittelen lämpimästi tutustumaan alueeseen jota rajaavat Hämeenkatu, Rautatienkatu, Hatanpään valtatie ja Suvantokatu.

PS. Se tarjous on edelleen voimassa siellä Suklaisen korttelissa, Iloisesta keittiöstä voit löytää ehkä vaikka julienneleikkurin jos olet sellaista vailla. Kannattaa kysyä!

Pirkanmaan parasta ruokaa?

Tänään on perjantai ja perjantaisin Aamulehden kylkiäisenä tulee Valo, joka on Aamulehden vastine Hesarin NYT:ille tai vaikka Satakunnan Kansan Virralle. Valo sisältää Jokista kiinnostaen muun muassa ravintola-arvosteluja sekä ravintoloiden mainontaa, eikä sovi unohtaa kulttuuririentotietoja.

No, oli miten oli, Valo etsii nyt Pirkanmaan parasta ruoka-annosta ja se etsii sitä kyselemällä meiltä sitä eniten himoitsemaasi annosta aina 24. tammikuuta asti. Vastaajien kesken arvotaan ravintolalahjakortti ja voittaja saa sen siihen ravintolaan, kahvilaan tai muuhun syöttölään jota itse on äänestänyt. Ei olisi ollenkaan huono juttu voittaa, saisipa vastata kokonaisia menuja...

Toisaalta tämä on taas näitä, kuka nyt pystyy rajaamaan tämän vain yhteen annokseen ja ravintolaan? Sujuvasti voi himoita yhtä aikaa etanoita Comosta, sticky fingersejä Speakeasysta, carpacciota Masuunista, gyozaa ja takoyakeja Marusekista tai kokonaista menua Näsineulasta. Valinnan vaikeus, olen syönyt tässä kaupungissa helkkarin hyvin! Olen toki syönyt hirmuisen huonostikin, mutta ei mennä siihen. Mikä on parasta mitä sinä ole Pirkanmaalla syönyt, jos täällä olet syönyt? Ja jos tätä kysyttäisiin omasta kaupungistasi, mikä olisi vastauksesi?

Bravuuri tunteella kylmästä kalkkunasta

 Luvassa on Poutapilviä ja lihapullakuuroja kolmedeenä ja The Early Show'ssa kerrottiin Bon Appétit -lehden toimittajan toimesta, että lihapullat ovat vuoden 2010 trendikkäin juttu. Näiden lisäksi Turun Sanomat meni ja kysyi sen vaikean kysymyksensä, johon en halunnut vastata. Vastasin siis kiertoteitse ja te kuulette vastauksen nyt tässä.

Minä koen, että minun bravuurini ovat erilaiset lihapullat. Rakastan lihapullia! Lempiruoka on vaikea käsite, jotenkin mieluummin vastaan asialla jossa olen hyvä. Toiset on hyviä toisissa jutuissa. Mikä on sinun bravuurisi?

Kalkkunapyörykät tunteella
n 15-20 kpl, riippuu tekijän tunteesta

400 g kalkkunan jauhelihaa
voimakasta chorizoa
raastettua Provole Piccante -juustoa
rontti ruokalusikallinen Philadelphia valkosipuli & yrtti -tuorejuustoa
Provencen yrtit -maustesekoitusta
suolaa ja pippuria, myllystä
voita + oliiviöljyä paistamiseen

Silppua chorizo. Sekoita kulhossa jauheliha, chorizo, juustoraaste, tuorejuusto sekä mausteet, lisää aineksia vähän kerrallaan ellei sinulla ole lihapyörykkätaikinan taika hyppysissäsi - tuorejuustoa menee helposti liikaa ja taikinasta tulee turhan löysää. Sekoita hyvin.

Vedä tuorekelmua päälle ja anna vetäytyä ainakin tunnin jääkaapissa, parhaan tuloksen saat jos teet taikinan jo aamulla ja annat vetäytyä työpäivän yli.

Nakkaa paistinpannu liedelle ja lohkaise oikeaa voita pannulle pikkuisen. Kaada mukaan loraus oliiviöljyä, minusta voin ja öljyn kombo on paras mitä paistamiseen tulee. Pyörittele pannun kuumetessa pyörykät. Paista ja vie ääntä kohti!

Minä koeajoin tämän pyörykkäerän Riso Scottin uuden Pasta Riso Rigatinin ja parmesaanin kanssa, mutta en epäile hetkeäkään, etteikö nämä pallerot toimisi vaikkapa tomaattipohjaisessa kastikkeessa vihannesten kanssa yhtä hyvin kuin nenä toimii päässä.

Lehdestä kysyttiin muutenkin vähän otsan kurtistusta vaativia kysymyksiä, en minä välitä minun Blogilista-sijoituksestani tai viikon lukijamääristäni! Minä välitän siitä, että te saatte tästä jotain ja annatte jotain takaisin.

PS. Tänään lukuisat ruokabloggaajat tapaavat Helsingissä, varautukaa siihen!

Mielekästä syömistä

Pomo kiikutti minulle töihin joulun alla Saran joulukuun 2009 numeron ja kehoitti minua lukemaan erään jutuista ja bloggaamaan siitä. Juttu koski mielen hoitamista syömisellä. Ehkä hänen pyrkimyksenään on suitsia omapäinen mielenlaatuni?

Kuva: sweetonveg

Sillä välin kun mietin mikä Jokiksen eli minun kulmani asiaan on, tätä mielekkään syömisen juttua alkoi ilmaantua näköpiiriini muualtakin - itse löin sen mukaan ennustuksiin tätä vuotta koskien. Nyt tavailin samaa asiaa Kauneus & Terveys -lehden tuoreimmasta numerosta.

Olen toki jutellut teille mielenterveysvaikutteisista elintarvikkeista, ihan vähän hiponut superfoodien kulmaa, muistuttanut mistä B-vitamiineja saa ja kehoittanut olemaan hyvä vatsalle. Tuo kaikki on tärkeää asiaa sen mielenterveyttä edistävän syömisen kannalta.

Siispä, lähestyn tätä aihetta jatkamalla tätä listaa:

Vältä valkoista, sillä lumivyörykin on vaarallinen

Vältä valkoisia jauhoja, valkoista sokeria, valkoista riisiä jne. Keltaista lunta ei kannata syödä, mutta valkoisen leivän voit korvata täysjyväleivillä, valkoisen sokerin intiaanisokerilla, valkoisen riisin sijasta voit käyttää täysjyväisempiä lisäkkeitä, tai pyri tummaan basmatiin. Kurkuma riisin seassa lisää antioksidanttista vaikutusta. Valkoisien proteiinituotteiden (luonnon jogurtti, raejuusto, rahka) joukkoon kannattaa lisätä väriä.

Ota säännöllinen värikylpy

Antaudu luontaisille väreille, syö värikkäitä hedelmiä ja kasviksia. Mitä kotimaisempi, sen herkumpi. Mitä sesonginmukaisempi, sen parempi. Kasvihuonetuotoksia mieti kahdesti - tammikuu ei ole Suomessa sesonkia yhtään millekään kasvikselle. Pese hyvin, torjunta-aineet ja vahat ja muut myrkyt eivät tee korvien välille tai millekään muullekaan hyvää. Muista kuitenkin, ettei kuoriminen aina ole välttämätöntä. Natalie Savona kehoittaa kirjassaan Mieliruokaa liottamaan tuotteet kaliumpermanganaatilla höystetyssä vedessä ja huuhtelemaan hyvin. Värin kanssa kannattaa syödä valkoisia proteiinituotteita.

Nauti ruokailuista ja jousta joskus

Älä vain ravitse itseäsi, koska on pakko hengissä pysymisen vuoksi, vaan nauti ruokailuista. Keskity koko ruoanlaiton ja ruokailun kokonaisuuteen ajatuksella, hehkuta makuelämystä mielessä, palkitse itsesi - se toimii lemmikeillekin, miksi se ei saisi toimia sinulle? Nauti ruokaa säännöllisesti, 5-6 kertaa päivässä, aloita hyvällä aamiaisella, se päättää vuorokauden pisimmän ruokailuttoman pätkän ja herättelee kehon uuteen päivään. Äläkä niele purematta, älä pure maistelematta, älä maistele miettimättä. Syö siis ajatuksella.

Kuuntele mielitekojasi ja haasta ne

Ei niitä mielitekoja vain raskaana olevilla naisilla ole, niitä on meillä kaikilla ja niitä sopii kuunnella. Voi toki olla, että mielesi kiljuu tuplajuustohampurilaisen perään, mutta sopii koetella sitä mielitekoa jollain muulla hyvällä. Minä myönnän tuon himon riipivän mieltäni useinkin, mutta juuri nyt voisin kuvitella haastavani sen himon avokadolla ja kalan mädillä.

Istuta siemeniä päivittäin

Ryhdy lisäämään ruokaasi siemeniä ja pähkinöitä. Kannattaa myös pistää pystyyn yrttitarha ikkunalaudalle. Kahdenlaista istuttamista siis, siemeniä ruokavalioon ja purkkiin, jotta saisit vihreää ruokavalioon. Tähän pimeään aikaankin on mahdollista pitää pikkupuutarhaa yllä, kysy vaikka Jensenin Hannalta ;) Siemenistä saat hyviä rasvoja, käytä muutenkin luontaisia rasvoja (oliiviöljy, rypsiöljy).

Juo vettä

Minä unohdan juoda vettä, ellei vierelläni ole vesipullo. En kuitenkaan kulje vesipullo kourassa kylillä, niinkuin taannoin ihmiset tekivät. Vettä tulee silti juoda, 1-1½ litraa päivässä. Valtaosista hanoja tulee hyvää vettä.

Lopeta kun siltä tuntuu

Joku sairas esi-isä tai -äiti opetti tällä niemimaalla, että lautanen pitää syödä tyhjäksi ja me uskoimme. Syömisen voi kuitenkin lopettaa siinä vaiheessa kun keho käskee.

Niin sanottuja sääntöjä on tottakai pilvin pimein lisää, mutta tuolla peruslistalla pitäisi päästä jo pitkälle.

Itse olen melkoinen stressipallo ja mielialakimpoilija, joten tämä on hyvää oppia minullekin tavata näitä juttuja lehdistä ja kirjoista sekä miettiä järjelliseen muotoon. Kukapa ei haluaisi vähän lisää mielenterveyttä... Mindful eating voidaan tuoda esille jälleen kuin hurmos, mutta tällä kertaa kyse on siitä parhaasta mahdollisesta hurmoksesta.

Lisää Top Chefiä, seuraako Subi?

HUOM! Kaikki linkit saattavat spoilata!

Top Chef (Subilla pyörii just nyt viitoskausi, jossa suomalaislähtöinen kisaaja) on suokkarini mitä tositelkkarisarjoihin tulee ja viihdyin erinomaisesti myös sen ensimmäisen spin-offin Top Chef Mastersin parissa. Top Chef Mastersista on tulossa toinen kausi, mikä sekin epäilemättä rokkailee kovasti. Bravo TV vain kasvattaa Top Chef -perhettä.

Tom Colicchion twitterifeedistä bongasin, että on tulossa toinen spinnari: Top Chef Just Desserts'! Top Chef -fanit tietävät, että jälkiruoat ovat aina kisailijoiden Akilleen kantapää. Siksipä odotankin jännityksellä mitä tästä tulee :D Toivottavasti se saadaan Suomen televisioon, yhdessä Mastersin kanssa.

Top Chefista tuttu tuomari Gail Simmons Tom Colicchion mukaan juontaa sarjan, Gail on varmastikin ihan toimiva ratkaisu. Top Chefiähän juontaa Padma Lakshmi ja Mastersia Kelly Choi, eli tämä on tositelkkarituoteperhe, jota vetävät kauniit naiset.

Voisi kuvitella, että luvassa on melkoisen villiä ja sokerihuuruista meininkiä. Epäilemättä tulee vähän epäortodoksisempiakin jälkkäreitä (tiedä vaikka pekonijäätelöä...), joista löytyy koeteltavaa enemmänkin sokeria blogeissaan pyörittäville. Vai onko tämä jo liikaa, koko ohjelma?

Juttua on ollut myös Top Chef Juniorista, mutta tiedossa ei liene tuleeko se koskaan ulos missään maassa.

Kattaus ei ole rakettitiedettä

Joulun alla piipahdimme ystävien kesken syömässä Masuunissa ja siinä ennen aloittamista jonkun huulilta karkasi kysymys siitä, missä järjestyksessä kattauksen välineitä käytetään. Yleissääntö on reunoilta lautasta kohden, mutta otetaanpa nyt huvikseen pieni katsaus kattaukseen.

Kuva: cliff1066™

Kattauksen hankaluus riippuu ruokalajien määrästä ja niiden sisällöstä, mutta etiketin mukaan pöydässä on valmiina vain kolme paria välineitä: aseita tuodaan tai viedään tilauksesta riippuen. Syöjänä ällös huoli, se ulkoreunoilta kohti lautasta pätee kyllä!

Tilauksesta riippuu myös aseiden sortti, jos tulet tilanneeksi etanoita tai hummeria, saat vähän erikoisempia välineitä. Osteri- ja hummerihaarukka muuten ovat poikkeuksellisia haarukoita, ne asetetaan veitsien puolelle. Yleispätevää kuitenkin on se, että välineissä edetään ulkoreunoilta kohti lautasta ja laseissa edetään oikealta vasemmalle. Vesilasi on aina vasemman puolimmaisin, se kun on kattauksessa koko ajan.

Kattajan on järjestyksen lisäksi huomioitava myös terien suunta, veitsien terät ovat kohti lautasta ja leipäveitsen kahva on oikealla alhaalla ja terä on lappeellaan alaspäin. Kattajalle tämä nyt on muutenkin tarkempaa, jos haluat asiaan oikein tosissasi paneutua, kehotan tutustumaan tapoja ja kattauksia koskevaan kirjallisuuteen. Muutaman hyvän ohjeen luettuaan hoitaa homman leikiten, rakettitieteilijät joutuvat lukemaan ja opiskelemaan paljon enemmän.

Kuva: Elise Rijnberg

Elise Rijnberg on suunnitellut pöytäliinan, johon on kirjailtu varsin perinpohjainen kattaus kahdelle. Varsin vinkeä idea. Ehkäpä jollain pariskunnalla on yhteinen "etiketti hanskaan" -projekti, jossa tällainen pöytäliina olisi omiaan? Alla kuva liinan perinpohjaisuudesta, löytyy mittoja ja kaikkea :)

Kuva: Elise Rijnberg

Oli miten oli, voitte tsekkailla vaikka HeiRolin sivuilta kattaus- ja etikettiohjeita!

PS. Jos kattauksessasi on syömäpuikot, muistathan etiketin niidenkin kanssa! Puikkoja ei saa tökätä riisiin pystyyn.